Havajipaitamies
Suomenhevonen, ori
Musta, 155 cm
18.04.2016, 6-vuotias
koulupainotus, vaB
evm-sukuinen
Kasvattaja:
Omistaja:
Storywoods Dressage Center (VRL-10337)
Meriitit: 2 star prospect, First Champion
© VV/Vapaasti
Luonne
Aika nopeasti Hatun kanssa toimiessa tulee selville se, jotta kyseessä on oikastaan hauska kaveri. Pituudessa häviävän, mutta pörröydessään voittavan otsaharjan alta maailmaa kurkkii pari uteliasta silmää ja hakiessaan mustaa tarhasta saa monestikin hörähdyksen. Ulkoillessa Hatun varsamaisuus tulee varsinkin esiin, sillä ei ole kerta jos toinenkaan kun ori on saatu kiinni kantamasta leikkipalloa. Onpa se pariin kertaan saatu kiinni kantamasta tarhansa vesiastiaakin...
Hoitotoimenpiteissä Hattu on todella lempeä ja aika paljon saakin tehdä jotta mustat korvat saa kääntymään niskaa kohden. Ori on oppinut kommunikoimaan erilaisten tökkäysten kautta ja välillä Hattu osaakin hämmentää varsinkin uusia hoitajiaan tällä taidollaan. Kuitenkin kunhan vain orin omalaatuista kommunikaatiota oppii lukemaan, pärjää Hatun kanssa pois tiehensä.
Maneesissa sijaitsevat peilit ovat Hatulle omanlaisensa kompastuskivi. Ei, ei ori niitä jännitä tai pelkää, vaan enemmänkin toinen haluaisi peilailla itseään. Tästä syystä yleensä onkin paras jotta oria treenatessa peilit joko peitetään tai vastavuoroisesti Hattu laitetaan kunnolla töihin heti ensimäisestä askeleesta. Välillä saakin tehdä yllättävän pitkään töitä jotta orin aivot saa käännettyä työmoodiin eikä pakka leveä heti kun mustalle antaa hieman enemmän tilaa ja vapautta liikkua.
Ratsuna Hattu on näppärä ja siinä on yllättävä määrä poweria ja liikettä. Orin ollessa työmoodissa on musta parhaimmillaan melkein höyhenen kevyt ratsastaa. Tokihan aina Hatun kanssa saa olla hieman varuillaan ratsastaessa, mutta mustaa lukiessa oikein pääsee sen kanssa kokeilemaan melkeimpä vaikka ja mitä. Oikeanlaisella ratsastuksella on Hattu saatu taipumaan myös vaativan A:n tehtäviin.
Matkustajana Hattu on mutkaton, mutta ori kannattaakin kiinnittää todella hyvin, sillä vekkulista luonteestaan johtuen on ori saattanut keksiä kerran jos kolmannenkin jotain jekkua kuljettaessa.
Suku
| i. Haaluune evm |
ii. Hattivatti evm |
iii. evm |
| iie. evm |
||
| ie. evm |
iei. evm |
|
| iee. evm |
||
| e. evm |
ei. evm |
eii. evm |
| eie. evm |
||
| ee. Mariotte evm |
eei. evm |
|
| eee. evm |
Haaluunen oli 150cm korkea ori. Pienehkö musta hevonen ei ollut ulkonäöltään mitenkään kummoinen. Sen mitä Lukana kotona tunnettu ori saattoi hävitä koossa tai ulkonäössä, se liikkeessä voitti. Orilla oli kaunis ja liidokas liike jota tuon olisi ollut mahdollisesti vieläkin helpompi koota jos musta olisi saanut vain vielä muutaman lisävuoden elämälleen. Orin ollessa kymmenen, se menehtyi yllättäen suolikierteeseen.
Hattivatti oli todella suloinen pitkän mustan harjansa kanssa. 153cm korkea ori oli monitoimihevonen, sillä se toimi ratsastuksen lisäksi niin ajossa kuin myös westernin trail tehtävillä.
Jälkeläiset
Kilpailukalenteri
Valmennukset ja päiväkirja
Valmennukset
Päiväkirjamerkinnät
Päiväkirjamerkintä 14.03.2024
"Hyi helvetti millainen sää tuolla on" Sanni kirosi pujahtaessaan oritalli ovesta sisään. "Joo siis kyllähän sitä odotti notta kevät alakaas, mutta sitte taas toisaalta en minä ny välttämättä ihan tälläästä keliä orottanu..." totesin samalla kun aloin selvittelemään Hatun harjaa. Eihän orin harjassa suuremmin ollut töitä, sillä se oli juuri pari päivää sitten selvitetty. Tokihan aina ei voinut olla varma siitä, jotta Hattu pitäisi jouhensa suorassa, sillä orilla oli välillä tarhaillessa sellaisetkin kuviot jotta aina ei tiennyt oliko kyseessä sittenkään täysikasvuinen suomenhevonen.
"Hei onko sulla Sanni jotain pahasti kesken?" kysyin naiselta, joka oli pysähtynyt rapsuttamaan Hattua. "Ei mitään semmosta millä olis tulipalo kiire. Mä uskon et muut kyl pärjää ilman muakin hetken, vaikka eräällä herralla saattaakin olla omat mielipiteensä" toinen totesi tietäen hyvinkin, jotta ymmärsin ketä hän tarkoitti. "Nonni. Miätin vaa jotta olisikko sä halunnu tulla kattomahan mitä käy ku tämä iso varsa pääsee kohtaamaan norsupallon? Mä ostin sellaasen osin Hattua ajatellen ja osin sitte taas varsoja ajatellen ja se on ny tuala maneesis." "Itse asiassa mä voisin kyllä tulla sillä tua kuullostaa semmoselta jotta siitä ei varmasti tapahtumaa puutu ainakin kun tietää millanen sankari Hattu osaa olla." "Jees. Mulla menöö täs viälä hetki notta saan orin valamihiksi nii nähäräänkö joskus parinkymmenen minuutin päästä maneesis?" "Sopii."
Loppupeleissä Hattu olikin nopeammin harjattuna ja varustettuna palloleikkeihinsä kuin mitä olin osannut arvioida. Toisaalta varmasti tarpeeksi pitkät alkukäynnit eivät olleet orin kanssa ainakaan pahasta ja Sannin lopulta saapuessa maneesiin sai nainen toimia apukäsinä ja rullata pallon maneesin hiekalle. Nähdessään ensimmäistä kertaa koko pallon Hatun piti hieman puhista sille, ja musta ei oikein tiennyt kuinka sen pitäisi suhtautua asiaan, joka oli juuri ilmaantunut sen näkökenttään. Todettuaan pallon turvalliseksi, uskalsi Hattu vihdoin ja viimein käydä pukkaamassa palloa nenällään. Parin kosketuksen jälkeen musta ori taisi ymmärtää pallon hauskuuden, joten uskalsin lopulta päästää Hatun irti.
Ihan heti ori ei kuitenkaan alkanut pallon kanssa painimaan, vaan alkuunsa tuo vain pyöritteli palloa turvallaan. Välillä toki piti kokeilla, josko tästä pallosta saisi hampaillaan kiinni, ennen kuin suomalainen joutui pettymään. Tajuttuaan että palloon sai vauhtia pukkaamalla sitä turvallaan, paineli Hattu pian maneesissa sellaistakin vauhtia, jotta ostos oli todellakin hyvä ainakin tätä oria ajatellen. Ajoittain Hattu jopa yritti hypätä pallonsa päälle ja puolisen tuntia aherrettuaan tuon kanssa näytti ori siltä kuin pyytäisi lupaa lopettaa. Kävellessäni Hatun luokse ori käveli minua vastaan ja napautettua riimunnarun lukon takaisin orin riimuun, ennen kuin oli aika loppu kävelyttää musta suomalainen ja palata takaisin talliin kylmätäkseni orin jalat ja muutenkin hoitaakseni Hatun pois.