Joka kolmas ilta mä sain itseni kiinni selaamasta hevosmarkkinoita. Vuosien saatossa mulle oli muodostunut jonkinlainen kuva siitä, millaisen hevosen mä haluaisin, mutta vielä sitä täydellistä ei ollut löytynyt. Olinhan mä käynyt muutamaa kokeilemassakin, mutta sitä oikeaa kipinää ei ollut kenenkään kanssa sitten löytynyt, vaikka hyviä vaihtoehtoja kaikki olivatkin.
Toki se, että omaa hevosta ei ollut vielä löytynyt, merkitsi myös sitä, että mulla oli mahdollisuuksia säästää enemmän rahaa ja toivottavasti ostaa sellainen hevonen josta mä en ollut ikinä osannut edes haaveilla. Mä olin tehnyt hevosen hankintaa vähän kaikilta piilossa, koska en mä halunnut että kaikki alkaisivat kyselemään että miten homma oli menossa ja oliko mulla jo joku hevonen kiikarissa. Toki se johtui myös osin siitä, että mä en tiennyt millainen mun unelmien hevonen oli – tai siis ihan täydellisesti – joten senkin vuoksi hevosen etsintä piilossa oli järkevämmän tuntuista ja toisaalta eipä mulla ollut mitään kiirettä hankkia hevosta. Mulla oli monta mahtavaa ratsua alla jo nyt joten mä pärjäsin ihan hyvin siihen asti että se täydellinen ratsu löytyisi.