Mamman Kanelitonttu

Tintin paappa isänsä pualelta Napakontio kilipaaloo estehillä joten varmasti vois olla notta sitä kautta myäs lapsenlapsensa on voinu saara jotaki hyppylahajoja. Oriksi se on seleväpäine ja oikiastansa kenenkä tahansa käsiteltävis.

Toki jos sitte Tintin sukua kattoo yhyren sukupolven taakseppäi ja aletahan tutkimahan notta millanen hevoonen Pakkasukko sitte olikaan varmaha ensimmääsenä kiinnittääs huamiota orin värihin. Voinvärine hevoonen ku ei välttämättä oo ihan sitä mikä tuloo ensimmääsenä suamenhevoosesta miälehen. Luanteensa pualelta se sitte ehkä oliki vähä enemmä sitä stereotyyppistä Suomenhevoosta ja onki oma ihimeensä notta poikansa oli ku eri puusta veistetty.

Toisaalta ehkä syy sille notta Napakontiosta tuli mallikelepoone kansalaanen on osansa sen emällä Erikivalla. Eihän se vissihi oo oikee mitenkään hurian ihimeellinen suamenhevoonen, mutta ilimeesesti toiminu junnuulla ja opettanu niitä sitte ratsastusmaailman saloohin. Täältäki pualelta tuloo estepotentiaalia nii jännä kyllä kattua miten se sitte periytyy poikansa kautta lapsenlapselleen.

Kun tutkii Tintin sukua isänsä äiteen pualelta nii ehkä yhtenä silimäänpistävänä asiana on se notta siälä on palio piänhevoosia. Tosin Tintin isoäitee Teretsia ny on melkeen kyllä hevoosmitoos ku tamman säkä on vaa sentin rajan alapualella. Noh tokihan sitte vissihi sen minkä tamma sentillänsä hävis nii luanteellaan se voitti. Tosin kattoo ny minkälaasta vauhtia tämä tamma sitte tua poikansa jäläkikasvuun.

Tokihan Tintin suvusta isän pualelta löytyy sitte tragediaaki eikä tarvitte eres kauas peruutella ku jo ensimmäänen löytyy Caroluksen kohoralta. Harmihan se on aina ku hyviä hevoosia menöö liian aikaasi, mutta ehkäpä kaikkien onni on se notta ori kerkes jättämähä eres pari varsaa jokka pääsöö toivottavasti pitämähän sen liäkkiä yllä.

Isoisoäiteensä Heliodora sitte taas jatkoo sitä luanteikkaampaa liniaa eikä sitä vissihi ikää oikee eres saatu kunnolla satulaha. Kuulemma tämän selekähän on ihan turha haaveella nii siinä miäles ei oo sen parempaa tiatoa siitä minkälaane tamma olis ollu ratsuna. Vissihin sitä kai joskus viälä yritetähän kai laittaa satulahan, jos se ny tasaantuu varsojen myätä.

Mamman isä ei ollu mikää ratsukisojen tähti, mutta olihan se kuitenki päriänny ihan kivasti. Punaasella orhilla oli muutama tartti kansalliseltaki tasolta heleposta A:sta. Olihan se joskus kokeellu estehiä ja vissihin kenttääki, mutten minä varsinkaa siitä mitää nii ymmärtäny. 153 senttine ori näytti saaneen pariki varsaa Mamman lisäksi. Sitä minen tieärä onko se viälä kisakäytös vai mihinä ku muutamahan vuatehen sillei ollu mitää tulosta minkaanlaasesta karkelosta.

Jyrmyn Jyrähdyksestä minä jouruunki sitte kaivamaha ihan urakalla tiatoa notta löysin eres jotaki. Tokihan varmasti oman hankaluutensa hommahan teki se, notta suurimman osan urastaan se oli ollu juaksija. Ei kyllä vissihi mitää kuninkuusmateriaalia mutta jonku verra se oli startannu. Ilimeeseti johonaki kohtaa siltoli menny hankkari ja vissihi silloo se oli myyty jollekki likalle joka oli alakanu sitte laittamaha sitä satulahan. Oikiastansa siihen ne jäliet sitte loppuuki ku mitään kisatuloksia minen kyllä ainakaa ratsupualelta sille löytäny.

Mamman mumma isänsä pualelta oliki sitte ihan eri kaliiperia muuhun sukuhun nähären. Soli kisannu vähä enemmänki ja vissii vähä johonaki isoommiski karkeloos ku jostaki Suamenhevoosten kuninkaallisista löytyy maininta osasta sen kisatuloksista. Muutenki niitä näytti sillä olevan vaikka ja kuinka. Muista varsoosta ku Mamman isästä minen löytäny mitää merkintää nii kaippa sillä sitte oli vaa yks jäläkelääne. Tokihan syystä jos toisesta tamma oli kuallu tai lopetettu pari vuatta sitte että tokihan sekin on hyvä syy sille miksei tua sukulinja enää pääse jatkumahan.

Taigolan Mamma Mia vois kuullostaa nimensä perusteella sellaaselta notta se ei millää voi olla suamenhevoone. Mutta kyllä nii vaa o. Tamma o niin punaane ku punaane vaa olla ja voi mutta siinoli kuulemma se hyvä puali notta se ei ollu häjyy. Joku ku meinas notta punaasilla tammoolla on vähä sellaane maine notta ne olis häjyjä. Tamma oli ilimeesesti kisannu estehillä ja koulus ja oli sillä joitaki tuloksiaki. Pari muutaki varsa minä onnistuun setvimään sillä olevan Mamman lisäksi.

Taigolan Piparjuuri oli mun ymmärtääkseni teheny uransa ratsastuskoulus. En minä tierä mitenkä ori olis sellaases ympäristös päriänny. Tokihan saattoo olla että se olis ollu jonkun yksityyne silimäterä siälä eikä välttämättä ollu eres tuntikäytös. Kilipaallukki se oli, mutta jostaki syystä minen onnistunu löytämähän sille mitää tuloksia niin voinhan minä olla vääräski sen suhtehen.

Mamman äiteen äiti oli teheny suurimman osan elämästänsä töitä ratsastuskoululla. Minä jouruun oikiasti käymähä internettejä lävitte notta minä löysin eres jotakin mainintoja koko hevoosesta, saatika kuvia. Ilimieesesti se ratsastuskoulu ei ollu mitenkää suuri, saati tunnettu mutta Mamman isoäitee oli ollu ilimeisen tykätty. Jotaki mainintoja minä löysin jostaki kisoostaki, mutta tuloksia minen sitte löytäny notta niitä ei oltu kai ikinä kirjattu mihinkään interwebseihin tai sitte ne oli varmaha jo karonnukki.

Jälkeläiset

00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - i. isän nimi - om. omistaja

28.05.2025

Tintti sai helemikulle asti opetella isoon hevoosen elämää ja kaikkia siihe liittyvää emänsä rinnalla.

Onneksi Mamma osoottautuu torella hyväksi emäksi nii se ei ainakaa opettanu mitää pahoja tapoja likallensa. Totta puhuen kai sitä vois ajatella notta Tintin on kouluttanu joku sellaane joka oikiasti tiätää mitä on tekemäs eikä tällääne ihan täysi harrastelija. Tokihan minolin ymmärtäny notten mä ollu mikää ammattilaane ja aina ku mulla oli noussu miäleen jotaki kysymyksiä tai ihimetyksiä siitä notta mitenkähän jonkun asian kans pitääs toimia nii minolin ottanu yhteyttä sellaasiin ihimisiin jokka tiäsi mitä tekivät.

Mamman kengittäjä oli ollu kans hyvänä apuna Tintin kohoralla ja hänen avullansa tamma oltihin saatu tottumahan jalakoohin koskemiseen ja niiren nosteluu iliman sen suurempia taisteluuta. Tintti oli kyllä muutenki tuntunu jotenki torella helepolta varsalta nii en minä oikee tiänny notta pääsinkö mä sen kans lopulta vähä liianki helepolla.

Helemikuulla sitte ku Tintti kääntyy pualivuatiaaksi nii varsa sai alakaa viättämähä ainaki joitaki hetkiä alakuhunsa yksi, ku varsaa alettihi viaroottamahan. Ensimmääset päivät meinas olla vähä tapahtumarikkahia Tintin osalta, mutta sitte ku minä löysin varsalle samaa ikäluakkaa olevan ponin kaveriksi nii hommat lähtiki sujumahan paremmi eikä sen jäläkee oikiastansa oo ollu mitää sen suurempia draamoja.

Viarootusaika tarkootti kyllä myäs sitä notta ihan niitä perusarien rutiinia ei viittiny palioakaan vaihtaa notta kaikki menis varmasti hyvi loppuhun asti. Saihan sitä kans olla pikkuusen hualellisempi Tintin kans siitä notta mitenkä sitä meni ja teki asioota vaikka varsa, kuinka vaikuttiki järkevältä ja tasapainooselta. Se oli kuitenkin viälä sen verta kersa notta se vois keksiä, vaikka ja mitä enkä minä välttämättä halunnu ottaa ainakaan ensimmääsen varsan kans mitää takapakkia vaikkei sitä tiätenkää voinu olla täysin varma nottei sitä tulisi mihinää kohtaa otettua.

Suomenhevosvarsojen laatuarvostelu

Kyllähän mä olin miättiny usiampahanki kertahan notta miksi minä halusin ittiäni kiusata raahaamalla Tintin suomenhevosvarsojen laatuarvosteluun. Eihän tammasta torellakaa ollu suunnittehilla mitää kilipahevoosta. Tai muutenkaa mitää sellaasta notta se välttämättä olis tarvinnu eres mitää meriittiä. Tokihan minä olin saanu valehreltua itteleni sen notta tamma sais hyvää kokemusta asioosta ja se ny ei ikinä olisi pahaksi, teimmä sitte mitä teimmä sen kans joskus hamaas tulevaasuures.

Noh, olihan meillä ensimmääne rasti tällä koko reissulla se notta Tintti opetettihi koppihi. Tosin eipä siinä palioa opettamista ollu, ku rautias oli toisaalta matkannu emänsä kans ihan kersasta asti. Kolome sekuntia tamma tais miättiä ensimmääsellä kerralla rampin eres ennen ku se sitte loppupeliis käveli tupaha eikä hommas ollu mittää ihimeellistä. Tokihan myö oltiin käyty heittämäs pari piäntä lenkkiä tamma yksin kopissa jotta vois olla jollaki tapaa varma siitä ettei Tintti päätä kiivetä puamille tai mitään yhtä niin hianoa. Eihän sitä kyllä ikinä voi varmana tiätää mitä nämä elikot keksiivät ku tuntuu jotta joka kerta näillon jotaki omaa ajatustansa. Noh, kuitenki tämän homman ollessa paketissa oliki sitte vaa aika pestä tamma ja puunata se sellaasehe mallihi notta tammaa kehtaa raahata mihinkää ihimisten ilimoolle.

Tilaasuuteen päästessämmä sain yllättyä siitä notta meirän lisäksemmä kaks vuatiais oli vaa yks hevoonen. Eikä koko tilaasuus muutenkaa ollu mitenkään isoo, kun kolome ja neliävuatiaat yhteen laskettuna koko päivään oli ilimootettu vaa seittemän hevoosta. Enhän minä kyllä eres uskonu notta me päriättääs Tintin kans koko karkeloos, vaan me ny oltihin vaa vähä lähäretty kattelemaha maisemia ja opettelemaha ihimisten ilimoolla olemista. Minen viälä tiänny millaane tulevaasuus tammalla tulis olemaha mun omistuksessani, mutta osin minä uskalsin veikata notta se olis samanlaane ku emällänsä jolloon Tintistäkää ei tulis mitään oikiaa kisahevoosta, vaan sen kans käytääs killipaalemas aina siälätäälätuala mihinä olis jokku sopivat piänet kissanristiääset.

Varmaha joku oli sitä miältä notta tamma menis pilalle mun käytössäni ja totta puhuen sellaaset ihimiset sai ihan vapaasti pitää tunkkansa mun pualestani. Kyllähän minä tiäsin notta en minä ollu mikään himokilipaalija, mutta tarvittiko sitä kaikkie ollakkaa. Minä ny pääasias vaa nautiin hevoosten kans olemisesta ja harrastelusta, mikä omalla tavallansa oli tuanu meirät tännekki.

Ihan ensimmääsenä näillä kersoolla oli eres rakennearvostelu mistä Tintti nappas ittellensä 6,4 pistettä. Kyllähän minä tiäsin notta tamma ei ollu se keron kaunein kukkanen, mutta se fakta ny ei haitannu minua ja olin tyytyvääne vaa siihen notta tamma sai eres jokku pisteet. Suvustansa Tintti vähä yllättäen nappaski täyren kympin, vaikka minolin ajatellu notta kovinkaa korkehia pistehiä ei tästä osiosta tulis kun tamman emä ny ei kuitenkaa ollu mikää kiillotettu kiliparatsu. Huanoimmat pistehet Tintti nappas käytöksestänsä rakennearvostelus mistä tammalle kirjattihi ihan rehelline vitone. Kyllähän minä tiäsin minkä takia tammalle kirjattihin tuallaaset pistehet, sillä enhän minä ny ollu mitenkää reenannu näitä hommia tamman kans. Ehkä olis pitäny mutta jotenki se oli vaa jääny kerta toisensa jäläkehe. Enää oli kuitenkaa myähä itkiä asiaa ja hommat olivat menny miten olivat menny. Tokihan positiivine yllätys oli notta tamma oli saanu muusta käytöksestänsä kasin.

Kaikki pisteet yhteenlaskettuna Tintti oli onnistunu nappaamaha ittellensä 29,4 pistettä mikä oikeutti tamman kaks vuatias toisehe palakintohon. 0,6 pistettä jäi puuttumaha siitä notta rautiaski olis voinu saara ykköspalakinnon ittellensä. Olihan se pakko myäntää notta ehkä nuan piäni ero jäi ehkä pikkuuse nakertamaha, mutta toisaalta minä ittehä olin teheny sen päätöksen notta minen reenannu tamman kans sen suuremmi. Eikä sitä toisaalta olis tiänny notta olisko lopputulema ollu ihan täysin sama vai ehkä jopa surkieeki jos me olisimma ihan hirviästi reenannu tamman kans. Kaikesta hualimatta minolin tyytyvääne tähän lopputulemaha ja jos ei muuta nii tamma oli ainaki kerenny kerryttämähä yhyren rusetin ittellensä elämänsä aikana.

Näyttelytulokset

00.00.0000 - Kutsu - PKK luokka - t: tuomari - tulos "Tuomarin kommentti"

VALMENNUKSET