3 star prospect, Novice Endurance Champion
Kardemamma
VH24-018-0336
AK Vapaasti (klikkaa isommiksi!)
| Syntynyt | 12.06.2014 - 10v | Omistaja | Essi Viitala |
| Rotu, Skp | Suomenhevonen, tamma | Kasvattaja | Sarqquu |
| Säkäkorkeus | 154cm | Painotus | Yleispainotus |
| Väri ja merkit | Rautias | Koulutus | HeC, 50cm, 15km |
Historia
Hevosen ettiminen oli oikiastansa vaan vähä sellaasta hupia jota tuli tehtyä aina silloon ja tällöön. Eihän Mammakaan ollu oikiastaan ensimmääseltä silimäykseltä sellaanen hevoonen joka herätti just oikialla tavalla kiinostusta. Tokihan tammassa oli joku juttu mikä sitte sai sopimahan kokeelureissun tammasta ja vaikka sille reissulle lähärettiin vähä sellaasella "nooh kattotahan ny" asentehella. Tokihan sitte joku vaan klikkas tamman kans ja muka yän yli nukuttua - eli siis noin kolome tuntia myähemmin - oli tammasta ostotarjous tehtynä ja hyväksyttynä.
Luonnekuvaus
Mitenköhän mä ny kuvaalisin Mammaa... Mamma on sellaanen täyrellinen luattoratsu kenelle tahansa. Viälä ei oo oikiastaan löytyny mitään asiaa mitä se ihan oikiasti pelekääs niin että se aiheuttaas jotaki muutaki reaktiota ku vaan muutaman puhahruksen ja ehkä pitempää katsetta. Mamman voi jättää (melekeen) hualetta irti mihinkä tahansa, kuitenkaan siitä ei kannata päästää silimiään irti, se kun saattaa karota heinille heti ku maharollista.
Mammaahan voi hoitaa niin kakarat ku aikuusekki, tokihan ihan niiren vaahtosammuttimien kokoosten ei kannata antaa olla yksikseen ainakaa pitkähän. Mamma saattaa ottaa ohojat omiin käsiinsä ja silloon ei sellaanen kolokytä kilua palioa paina narun pääs. Kuitenki jos joku vähä isoompi on kattomas nii sitte se yleensä pysyy maisemissa ja suhteellisen järkevästi.
Aitojen sisäpualelle viätäessä Mamma on kunnon riisseli ja seliäs saa oikiasti teherä töitä jotta se liikkuu etiäppäi. Rasittavaahan sen ratsastus on varsinki alakuhun, mutta kyllä se siitä sitte pikkuhiliaa mukavammaksi muuttuu kuha kone ny ottaa vaa ensin vähä kiarroksia. Tokihan jos aitojen sisäpualelta löytyy estehiä nii Mamma on jo aluusta asti enemmänki Ferrari ku mikää riisseli. Omaa päätäki siltä löytyy yllättävän palio silloo ja ratsastajan kannattaaki omata hyvä tasapaino, sillä Mamma saattaa olla yllättävänki letkiä takapäästänsä ja sehän ei sitte palioa kysele että onko siälä selääs joku vai ei. Kyllähän se joskus kuuntelooki että mitä siltä pyyretään, mutta välillä Mamma vaa päättää että kyllä se itte tiätää mitä se teköö.
Mettäs sitte Mamma on sopiva sekootus Ferraria ja riisseliä, tai ehkä se vaa jotenkin maakisesti löytää riisseliinsä kiarroksia heti ku sen antaa lähtiä liikkeelle. Harian seasta näkyy oikiastansa koko lenkin kaks sellaasta piäntä kolomiota jokka on suunnattu tiukasti etehen ja vaikka Mamman ilimettä ei näje, nii sen silimät varamasti loistaa ku naantalin aurinko.
Mamma on siinä miäles hiano ratsu, jotta sen kans voi lähtiä nii yksin ku porukas, vaikka silloo sen kannattaa antaa olla joko käries tai sitte ainaki porukan alakupääs. Välillä ku muut jää takkuamaha jonku piänen asian kans, mikä ny välttämättä ei eres oo nii suuri juttu, Mamma menöö vaa etiäppäi ja kyllä muutes tuloo pian kaverilla kiirus perähän. Kyllähän Mamman maastoesteirenki ylitte saa, aina ei kyllä silloo niitä korkiampia tyylipistehiä jaeta, mutta eiköhän se oo pääasia jotta kaikilla on vaa kivaa.
| i. Keskiyön Jyske | ii. Jyrmyn Jyrähdys | iii. |
| iie. | ||
| ie. Keskiyön Kosketus | iei. | |
| iee. | ||
| e. Taigolan Mamma Mia | ei. Taigolan Piparjuuri | eii. |
| eie. | ||
| ee. Taigolan Mollastiina | eei. | |
| eee. |
Mamman isä ei ollu mikää ratsukisojen tähti, mutta olihan se kuitenki päriänny ihan kivasti. Punaasella orhilla oli muutama tartti kansalliseltaki tasolta heleposta A:sta. Olihan se joskus kokeellu estehiä ja vissihin kenttääki, mutten minä varsinkaa siitä mitää nii ymmärtäny. 153 senttine ori näytti saaneen pariki varsaa Mamman lisäksi. Sitä minen tieärä onko se viälä kisakäytös vai mihinä ku muutamahan vuatehen sillei ollu mitää tulosta minkaanlaasesta karkelosta.
Jyrmyn Jyrähdyksestä minä jouruunki sitte kaivamaha ihan urakalla tiatoa notta löysin eres jotaki. Tokihan varmasti oman hankaluutensa hommahan teki se, notta suurimman osan urastaan se oli ollu juaksija. Ei kyllä vissihi mitää kuninkuusmateriaalia mutta jonku verra se oli startannu. Ilimeeseti johonaki kohtaa siltoli menny hankkari ja vissihi silloo se oli myyty jollekki likalle joka oli alakanu sitte laittamaha sitä satulahan. Oikiastansa siihen ne jäliet sitte loppuuki ku mitään kisatuloksia minen kyllä ainakaa ratsupualelta sille löytäny.
Mamman mumma isänsä pualelta oliki sitte ihan eri kaliiperia muuhun sukuhun nähären. Soli kisannu vähä enemmänki ja vissii vähä johonaki isoommiski karkeloos ku jostaki Suamenhevoosten kuninkaallisista löytyy maininta osasta sen kisatuloksista. Muutenki niitä näytti sillä olevan vaikka ja kuinka. Muista varsoosta ku Mamman isästä minen löytäny mitää merkintää nii kaippa sillä sitte oli vaa yks jäläkelääne. Tokihan syystä jos toisesta tamma oli kuallu tai lopetettu pari vuatta sitte että tokihan sekin on hyvä syy sille miksei tua sukulinja enää pääse jatkumahan.
Taigolan Mamma Mia vois kuullostaa nimensä perusteella sellaaselta notta se ei millää voi olla suamenhevoone. Mutta kyllä nii vaa o. Tamma o niin punaane ku punaane vaa olla ja voi mutta siinoli kuulemma se hyvä puali notta se ei ollu häjyy. Joku ku meinas notta punaasilla tammoolla on vähä sellaane maine notta ne olis häjyjä. Tamma oli ilimeesesti kisannu estehillä ja koulus ja oli sillä joitaki tuloksiaki. Pari muutaki varsa minä onnistuun setvimään sillä olevan Mamman lisäksi.
Taigolan Piparjuuri oli mun ymmärtääkseni teheny uransa ratsastuskoulus. En minä tierä mitenkä ori olis sellaases ympäristös päriänny. Tokihan saattoo olla että se olis ollu jonkun yksityyne silimäterä siälä eikä välttämättä ollu eres tuntikäytös. Kilipaallukki se oli, mutta jostaki syystä minen onnistunu löytämähän sille mitää tuloksia niin voinhan minä olla vääräski sen suhtehen.
Mamman äiteen äiti oli teheny suurimman osan elämästänsä töitä ratsastuskoululla. Minä jouruun oikiasti käymähä internettejä lävitte notta minä löysin eres jotakin mainintoja koko hevoosesta, saatika kuvia. Ilimieesesti se ratsastuskoulu ei ollu mitenkää suuri, saati tunnettu mutta Mamman isoäitee oli ollu ilimeisen tykätty. Jotaki mainintoja minä löysin jostaki kisoostaki, mutta tuloksia minen sitte löytäny notta niitä ei oltu kai ikinä kirjattu mihinkään interwebseihin tai sitte ne oli varmaha jo karonnukki.
Jälkeläiset
00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja
PÄIVÄKIRJA
VMRJ-Cup 1/22
Jannika B - Aplodit MulleMeirän lähtö Australiaan Mamman kans oli täyrellinen karkumatka. Muutama päivä sitten olin tajunnu vihiroinkin että mulla ja Jerellä ei ollu oikiasti yhteistä tulevaasuutta. Oikiastaan minä tajusin että mitenkä sokia minä olin ollu sen käytökselle. Oltiinhan mua siitä varooteltu jo pitkähän, mutta vasta joku niistä asioosta mitä se sanoo viikonloppuna avas mun silimät lopunkin.
Annoon Spotifyn pauhata auton kajariista iha täysiä, sillä minen halunnu antaa ajatuksilleni oikiastansa yhtää tilaa. Ihan hyvinhän se onnistuuki, mutta Jannika B:n Aploodit Mulle soiressa, mun kulissini murtui uurelleen.
Lailla moukarin kaiken hajotin Kulissit jotka itselleni rakensin Ohi viimeinen näytös on Viimeinen sammuttakoon valon
Nimittäin sen lisäksi jotta mulla olis ollu autos pelekät ratsastuskamat, siälä oli koko se vähäänen omaasuus jonka mä olin halunnu ottaa mukaani. Tästä reissusta alakaa meikälääsen uus tarina.
Häjy Showjumping
© Oresama Minen voinu ymmärtää notta mitä oli justihinsa tapahtunu. Enhän minä ollu orottanut notta me päriättääsiin millään ihmeen tavalla näis karkeloos ja viäläki vähemmän minä olin orottanu sitä notta me oltaas VOITETTU!
Niin vaan meirät oli kutsuttu palakintojen jakohon ja mulla oli tullu kiirus laittaa Mamma uurestaa kuntohon ku minähän olin tiätenki jo kereenny riisua koko hevoosen ja pakata sen koppihinkin. Onneksi me ei oltu viälä kuitenkaan kereetty lähtiä kotimatkalle mutta ei se kyllä kaukana ollu. Noh uusia ihimetyksiä mahtuuki sitte palakintojenjakoon kun Jylhän Pieta kiinnitti Mamman suitsiin sini-valakoosen ruusukkehen punaasella hela yksityiskohoralla. Totta puhuen minen eres tiärä muistinko minä kiittää toista ku menin niin hämillensä tästä hommasta.
Loppujenki saaressa ruusukkeensa me päästihi kunniakiarrokselle ja sitte oikiasti sinne kotimatkalle. Ehkä meirän pitääs vaa uskaltautua lähtiä kokeelemahan onniamma usiamminkin.
***
Häjy Showjumping tuotos
En minä oikee tiärä mikä ihime muhun meni, ku ilimootin Mamman Yorca Warmbloodsin estekisoohin. Oliko se sitte vaa siitä kiinni notta kerranki johonaki kisoos oli meille sopiva puaminkorkeus ku piänin luakka oli justihin ja justihin nuata maahankaivettuja – eiku siis nelekytäsenttisiä – estehiä mitä me oltihin Mamman kans menty.
Tai oliko se sitte siitä kiinni notta kisat olis melekehen kotona eikä meirän tarttisi lähtiä mihikää isoolle kirkoolle asti notta päästääsiin nolaamahan ittemmä. Totta puhuen minen eres muista milloonka me oltaas viimeeksi kilipaaltu ”oikees” ratsukisoos. Molimma vaa kilipaallu matkakisoos nii ne oli ihan erilaasia ku tällääset mihinä piti oikiasti osata ja viälä muka näyttää hyvältä. Onneksi naapurin Iira oli näppärä sormistansa nii sen varmahanki sais taas palakattua tekemähän Mammalle sykeröt.
Sitte tarttiski vissihin vaa reenata hyppyhommia. Tai ainaki jollaki tapaa muistutella meille molemmille miälii notta kuinka niitte puamien ylitte mentihinkään. Torennäköösesti parahin olis vaa pyytää jotaki sellaasta joka oikiasti ymmärtää näistä hyppyhommista vähä kattomahan meirän perähän ja kertomahan notta mitä meirän pitää teherä. Toisaalta eihän nämä hommat oo meille nii vakavia notta eipä se varmaha sen suuremmi haittaasi, vaikka me ei pääryttääsikää päriäämään Ihan Oikeita Ratsastajia vastahan.
Züruch matkakisat
© Oresama En minä tiärä oliko se ihan hullua huirella aijoottaan pitki Eurooppaa kisaamas Mamman kans. Tokihan matkaikisoja oli ollu ny ihan koto-Suameski hyvä määrä, mutta jotenki mua oli vissihi vaa päässy puraasemahan joku kisakärpääne ja sitä kautta sitte me oltiinki kiärretty vähä laajemminki näitä kisoja.
Toisaalta ku keski-Eurooppaankin on sen verta heleppua lähtiä hevoosen kans ku voi vaa ajella paikasta toisehe nii reissaamine ei oo siinä miäles kovinkaa hankalaa. Tokihan se vaatii ihan hyvän budjetin ja tiätenkin aikaa ku ensi ny se notta pääsöö eres Helesinkii ottaa usiamman tunnin. Ja se on kuitenki ennen sitä notta nousuu lauttahan ja teköö matkan Saksahan. Tokihan jos on aikaa ja miälihaluja ajella enemmänki nii ainahan sitä voi ajella Turkuhun ja mennä siältä ylitte Ruattihin ja jatkaa sitte sitä kautta Tanskaha ja muualle Eurooppahan.
Minen kuitenkaa ollu siihe viälä lähteny koska Helsinki-Saksa reitti oli riittäny meille ihan hyvin kaikille niille reissuulle mitä me oltihin Mamman kans tehty. Ja justihin näin ku me oltihin muutenki menos Saksaan kisaamahan nii tämä reitti oli meille justihin parahiltaane.
Minolin vähä yllättyny siitä notta mitä enemmä kisoja oli viimeaikoona ollut, sitä enemmä jokaases kisas oli ollu osallistujia. Jotenki ehkä olis orottanu notta kisaajamäärät olis ehkä omalla tavallaan tasaantunu tai sitte tipahtanu mutta näin ei ollu oikiastansa käyny joten jokaases kisas sai teherä kaikkensa notta olis siälä yhyreksän parhaan joukos. Tokihan onneksi oli sen verta suuret maharollisuuret aina sille notta kisoosta lähtöö kotia eres sen yhyren pisteen kera. Eihän me ny kyllä eres siinä miäles kisattu kovinkaa vakavasti notta me tehtääsiin oikiasti kaikkemma sen etehen notta me päästääsiin oikiasti sijoolle.
Kun minolin nähäny montako ratsukkoa – melkeen KUUSKYMMENTÄ!!! – oli täs luakas minen meinannu eres ymmärtää notta näistäki kisoosta oli tullu tosiaanki näin suasittuja. Koska lähtijöötä oli niin palio, oli järjestäjät laittanu kaikki kuutehen eri lähtöryhymähän. Jonkun aikaa sitä pitiki sitten orotella notta oli meirän aika päästä reitille ku me oltihin vasta neliännes ryhymäs. Onneksi orottelu ei ollu mikää hurjan pitkä, vaikka lähäröt oliki vartin välein notta porukka sai varmasti tilaa reitillä.
Lopulta ku me päästihin reitille nii Mamma tuntuu ku tuumaavan notta ”Vihiroinkin!”. Eihän se ollu yhtää näyttäny siltä nottei se jaksaasi orotella tai mitää sellaasta, mutta kyllähän täs oli oppinu tuntemahan tammaa sen verta notta oli heleppo sanua notta sitä oli alakanu jo menottamahan. Kunhan me vaa oltihin päästy reitille nii punarautias onneksi rauhoottuu ja me päästihin jatkamahan matkaa rauhallisemmalla taharilla. Ittellä tais mennä suurin osa aijjasta siihen notta vaa nautiin maisemista ja kaippa sitä olis voinu pitempähänki niitä maisemia kattella, mutta lopulta meirän 15km lenkki tuli loppuunsa ja pääsimmä maalihin.
Maalissa me saatiinki sitte orotella oikiastansa se pisin aika, tokihan meirän piti käyrä eläänlääkärille näytillä tiätyn ajan sisällä siitä ku me oltihin maalihin päästy notta ei ainakaa hylykyy pääryttäisi. Lopulta kaikki ratsukot oli maalis ja tulokset oli saatu kasattua tämän luakan osalta. En minä ajatellu notta me oltaas Mamman kans kovinkaa korkialla näis karkeloos, mutta nii vaa tamman suittii kiinnitettihin vihiriä ruusuke. Napattuani tammasta viälä kuvan vähä sivummalla oli aika pakata tamma koppihin ja lähtiä tekemähän matkaa takaasi satamahan ja kotomaahan.
VMRJ Cup 12/24
© AnneL Me oltihin kisattu Mamman kans perus matkakisojen kans myäs cupis. Tai no oltihin me ainaki yritetty, ku minolin unohtanu ilimoottaa meirät kilipaalemaha huhti- ja kesäkuus… Tokihan vasta sitte sen jäläkee minä huamasin notta olisin voinu jo helemikuus ilimoottaa meirät kaikkiin osakilipaaluuhi kerralla, mutta sokia ku on niin tämän siitä saa.
Minen myäskää tiärä minkä takia Mamma oli tuntunu tykkäävän cupiista. Tai sitte ehkö se oli vaa paikka mihinä ne järjestettihi, mutta jostaki syystä me oltihin punaasen tamman kans kerta toisensa jäläkee TOP viires.
Joulukuus me päätettihin meirän CUP vuasi sijoottumalla sijalle 2/39. En minä ollu oikiastansa eres ratsastanu mitenkää veren maku suus mihinään kilipaalus, tokihan minolin ehkä yrittäny ratsastaa vähä järkevämmi varsinkin cupiis, mutten minä torellakaan ollu ratsastanu siten notta mun ajatuksis olis ollu napata sijootus toisensa perähän. Kuitenki syystä, jos toisesta me oltihin päriätty cupis kisasata toisehen, vaikka sitte ihan normikisoos me kynnettihinkin listojen häntäpäitä.
Olihan meirän kisavuasi saanu ihan kivan kruunun lokakuulla, ku Mamma oli saanu ittellensä ensimmääsen arvonimen matkakisoosta. Olihan meillä menny parisen vuatta kerätä 100 pistettä kasahan, mutta ei se mua haitannu ku kiirusta meillei mihinkää ollu ja oikiastansa jokaane kisa jonka me kiärsimmä oli vaa mukavaa ajanviätettä Mamman kans. Tokihan mun ultimaattisena ja ehkä vähä hullunaki tavootteena olis kasata tammalle kaikki kolome arvonimiä, jota matkapualelta oli maharollista saara kasahan.
Tällä hetkellä seruaavahan arvonimehe olis hiaman reilu kolokytä pistettä, joten ehkä voi olla notta tänä vuanna me saataasiin Mamman kans seuraava plakaatti. Toisaalta jos me kerättääsiin pistehiä tätä samaa tahtia nii voi olla, että menöö ens vuarelle notta me saataasiin seuraava plakaatti. Niin tai näin, me jatkettaasiin Mamman kans samalla tyylillä, ku mitä me oltihin tähänki asti menty ja vaa nautittaasiin elämästä.
Tokihan mä olin miättiny josko mä ottaasin piänen tauon kisaamisesta tamman kans ja ettiisin jonku kivan orin jolla astuttaa Mamma. Vois nimittäin olla ihan hauskaa seurata tamman jäläkelääsen kasvua ja sitte joskus ehkä jopa kouluttaa se ittekseen. En minä tiärä millaanen siitä varsasta tulis nii voi kyllä hyvinki olla notta, jos mulla on joskus Mamman varsa nii se lähtöö kyllä ihan ammattilaasen opetettavaksi.
Kuitenki jos palaa meirän matkavuoteen 2024 ja varsinki viimooseen CUP kilipaaluun, joka oli samalla myäs viimoonen osakilipaalu tämän vuaren rankingihin.
80 km luakan lähärettyä matkahan oli aika 15 km rankingin palakintojenjaolle. Lyhyimmän matkan luakas oli eniten osallistujia ja rankingis palakittiin seittemän ratsukkoa. Totta puhuen tua määrä ei mua eres yllättäny, mutta se mikä mut pääsi yllättämähä Ihan Täysin, oli se, notta minä ja Mamma mentihi VOITTAMAHA!!! koko rankingi vaikka me ei oltu eres osallistuttu jokaasehe osakilipaaluhun. Minen jotenki saanu ajatuksiani käärittyä sen ympärille notta mun käsihin oikiasti asetettihi voittajalle tarkootettu pokaali.
Palattuani takaisin trailerille mihinä Mamma mua orotteli, mun oli pakko ottaa tammasta ja pokaalista kuva, ennen ku mä tarkistin notta kaikki olis varmasti hyvi ja suljin pressun ja sivuoven ennen, ku me alettihi tekemähä matkaa kohti kotia.
VMRJ (184/200p)Startteja 36/40, joista voittoja 2 |
|||
|
30.01.2022 - CUP - 15km, Tuotos - 3/4 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
||
KouluratsastusSijoituksia 5/40, joista voittoja 3 |
|||
|
30.09.2022 - Kutsu - Villi Cup, HeD - 4/1871,429 % |
|
||
EsteratsastusSijoituksia 4/40, joista voittoja 3 |
|||
|
30.08.2022 - Kutsu - 40cm - 4/6 4vp |
|
||
Näyttelytulokset
30.04.2022 - Match Show - Hevoset - SIN1
VALMENNUKSET
Ulkoasu © VRL-13383
Virtuaalihevonen / A sim game horse