Moon Pirella
Suomenhevonen, tamma
rautias, 160 cm
03.05.2013, 11-vuotias
koulupainotus, vaB
4-polvinen
Kasvattaja:
Moondance
Omistaja:
Storywoods Dressage Center (VRL-10337)
Meriitit:
YLA3, 2 star prospect
© Kasvattaja
Luonne
Moon Pirella on hoidettaessa kiltti ja rauhallinen tamma, jota voi hoitaa myös ne perheen pienimmät. Kuitenkaan keväisin tamma ei ole helppo hoidettava kun hormoonit jylläävät. Tällöin tammaa ei voi hoitaa kun vain aikuiset ja nuoret. Varustaessa Pirella yrittää vähän heitellä päätään ja pullistella mutta on helposti varustettavissa. Jos tamma joskus saattaa kokeilla pienempien hoitajien uskallusta, yleensä riittää että tamman näkökenttään tulee vain joku aikuinen.
Ratsuna Pirella on ihan eri maata. Kun tamman selkään nousee voi jo huomata kuinka kierrokset alkavat nousta ja tammasta löyty yllättävää energiaa. Pirellan kanssa onkin kunnon alkuverryttelyt plussaa ja tammaa kannattaakin työstää heti alusta asti ihan pienillä tehtävillä. Kun alkuverryttelyt on onnistuneet, Pirella on mukava ratsu, jonka kanssa on suhteellisen mutkatonta toimia. Reippautta Pirellasta löytyy koko ratsastuksen ajan mutta jos tamman saa kuuntelemaan apuja heti alusta alkaen, ei se paina päättömän kanan tavalla menemään vaan tamman kanssa saa hienojakin suorituksia aikaan.
Rataesteille ei Pirellan tekniikka täysin riitä, mutta sen kanssa on mahdollista päästä matalien tehtävien ylitse ja tammalla onkin ihan kivahko tekniikka vaikka se ei vedäkkään vertoja estehevoselle. Pirella tuntuu itse ymmärtävän myös tekniikan puutteensa joten tamma on hyvinkin rauhallinen hyppääjä joten sen kanssa voi treenata esteitä rennolla mielellä.
Maastossa Pirellan kanssa voi mennä yksin ja porukassa eikä se tunnu katsovan oikeastaan mitään, vaan enemmänkin se on sellaisella suomalaisella ”läpi harmaan kivenkin” fiiliksellä matkassa ja tamma menee kyllä vaikka ratsastaja ei välttämättä menisi joistain paikoista. Tietenkin yllättäviä rasahduksia tamma saattaa säikähtää, mutta pääasiallisesti Pirella ei katoa paikalta vaikka jotain tapahtuisikin. Rauhalliset maastot ovat Pirellalle se hankalin laji, mutta vauhtimaastoista ei todellakaan vauhtia puutu…
Suku
| i. Moon Harmaja KTK-III, SLA-I, YLA1, KRJ-I |
ii. Lakean NipotusYLA2, SLA-I, KTK-III |
iii. Metsäkartanon Reemus VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I |
| iie. Koistilan Lumiriia SV-I, KTK-II, KRJ-II, Ch |
||
| ie. Violan Amariina |
iei. Tammihaan Viljami Kad? |
|
| iee. Emilia 36 KTK-III, KRJ-I, YLA2 |
||
| e. Milkan Ramoona YLA1, KRJ-I |
ei. Viehättävän Vanteli VIR MVA Ch, KTK II, KRJ II |
eii. Valveuni VIR MVA Ch, KRJ-I, KTK-II |
| eie. Siljan Kassialma KTK-III |
||
| ee. Milkan Rianna |
eei. Sannin Rommikola evm |
|
| eee. Milkan Akustiina evm |
Emälinja: Milkan Ramoona - Viehättävän Vanteli - Valveuni - Ikuisuuskehrääjä - evm
Jälkeläiset
Valmennukset ja päiväkirja
Valmennukset
Rautias suomenhevonen käveli pitkällä, rennolla askeleella ratsastajansa alla saapuessani kentälle. Tamman ratsastaja oli minulle jo tuttu, joten vaihdoinkin tuon kanssa muutaman sanan, ennen kuin pyysin kertomaan hieman päivän ratsusta, joka esiteltiin minulle Pirellana. Kuultuani hieman tammasta, pyysin ratsastajaa keräämään ohjia tuntumalle ja hakemaan tammaa aktiivisemmalle käynnille.
Ratsukko sai aloittaa käyntitehtävät taivutteluilla suoralla uralla sekä sen jälkeen loivalla kiemuralla. Pirella vetryikin nopeasti ja ratsukko pääsi siirtymään avo- ja sulkutaivutusten pariin. Tehtävä oli ratsukolle tuttu, joten muutaman suorituksen jälkeen annoin ratsastajalle luvan lähteä muokkaamaan tehtävää siten että taivutuksen kulmaa muutettiin joko loivemmaksi tai jyrkemmäksi. Taivutuksien jälkeen ratsastaja sai siirtää Pirellan raviin ja hakea tammalle ensin aktiivisen sekä eteenpäin pyrkivän ravin, kunnes parivaljakko sai siirtyä raviväistöille.
Alkuun ratsukko sai hakea vain hyvää väistöliikettä, ennen kuin ohjeistin ratsastajaa muuttamaan väistön kulmaa ja katsomaan miten Pirella reagoisi siihen. Loivemmilla väistöillä rautias suomenhevonen suoritti liikkeen hyvin eikä protestoinut oikeastaan ollenkaan ratsastajansa pyyntöjä. Protestoinnin alkaessa ohjeistin ratsastajaa hakemaan edes yhden hyvän askeleen ja jättämään tehtävän siihen.
Ravitehtävien jälkeen ratsukko sai siirtyä laukkaan ja laukkatehtävien pariin. Laukassa ratsukko sai kokeilla väistöjä sekä vastalaukkoja. Vastalaukassa ratsukko sai keskittyä siihen, että Pirella pyörittäisi laukkaa hyvin ja se siivittäisi ratsukkoa eteenpäin. Laukkatehtävän sujuessa hyvin, annoin ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt samalla kun annoin ratsastajalle oman loppupalautteeni sekä muutaman vinkin ja neuvon siihen, mitä ratsukko voisi tehdä kotona omatoimisissa treeneissään.
Päiväkirjamerkinnät
Päiväkirjamerkintä 29.04.2024
Pirellan aktiivinen kisaura on loppunut jo aikoja sitten, mutta se ei todellakaan ole tarkoittanut sitä, jotta tamma olisi jäänyt vain seisomaan. Tokikaan treeninsä ei ole enää niin aktiivista tai intensiivistä kuin mitä se on ollut, mutta silti muutaman kerran viikossa tamma on päässyt liikkeeseen. Kiertäessään Martin kanssa kisoissa Jussikin oli innostunut nousemaan Pirellan selkään ja nuori mies tuntuikin kehittyneen rautiaan tamman kanssa.
Totta puhuen jossain kohtaa on hieman mietityttänyt kuinka tamma tulisi ottamaan eläkelämänsä, mutta ainakin vielä Pirella on vaikuttanut elämänsä tyytyväiseltä. Rautias on vasta 11 v, joten tamman kohdalla voisi vielä jopa suunnitella sen astuttamista tai mahdollisesti liisaamista jollekin toiselle. Meille on kuitenkin jäänyt tammasta kotiin jo yksi varsa, eikä oma suomenhevoskasvatus ole välttämättä vielä sillä tasolla, jotta näin pitkäsukuisille varsoille olisi paikkaa kotona. Kuitenkaan mitään pakkoa ei tamman astutukselle laiteta, sillä Pirellasta on kuitenkin kotona olevan Veeran lisäksi jäänyt toinenkin varsa, joten tamman suku on päässyt jatkumaan, vaikka tamma ei itsessään enää varsoisikaan. Tokihan vanhojen päiviensä ratoksi tammaa on päätetty alkaa valmistelemaan viimeisiin laatuarvosteluihin, joita sillä on vielä edessä ja todennäköisesti ensi kuussa tamma pääsee käymään ainakin suomenhevosten laatuarvostelussa.
Tokihan senkin jälkeen edessä olisi vielä ainakin kouluratsujen laatuarvostelu ja kukapa sitä tietää, vaikka joku meistä – tai no pois lukien Trevor, joka ei kansallisaarteita ymmärrä – innostuisi jopa käymään tamman kanssa kokeilemassa onneaan kantakirjauksessa. Paljon on ”ehkä mahdollisesti” suunnitelmia, mutta onneksi mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua.