Havajipaitamies
"Hattu"
Suomenhevonen, ori
Musta, 155 cm
18.04.2016, 8-vuotias
koulupainotus, vaB
evm-sukuinen
Kasvattaja:
Omistaja:
Storywoods Dressage Center (VRL-10337)
Meriitit: 2 star prospect, First Champion, KTK-III, SLA-II

© VV/Vapaasti
Luonne
Aika nopeasti Hatun kanssa toimiessa tulee selville se, jotta kyseessä on oikastaan hauska kaveri. Pituudessa häviävän, mutta pörröydessään voittavan otsaharjan alta maailmaa kurkkii pari uteliasta silmää ja hakiessaan mustaa tarhasta saa monestikin hörähdyksen. Ulkoillessa Hatun varsamaisuus tulee varsinkin esiin, sillä ei ole kerta jos toinenkaan kun ori on saatu kiinni kantamasta leikkipalloa. Onpa se pariin kertaan saatu kiinni kantamasta tarhansa vesiastiaakin...
Hoitotoimenpiteissä Hattu on todella lempeä ja aika paljon saakin tehdä jotta mustat korvat saa kääntymään niskaa kohden. Ori on oppinut kommunikoimaan erilaisten tökkäysten kautta ja välillä Hattu osaakin hämmentää varsinkin uusia hoitajiaan tällä taidollaan. Kuitenkin kunhan vain orin omalaatuista kommunikaatiota oppii lukemaan, pärjää Hatun kanssa pois tiehensä.
Maneesissa sijaitsevat peilit ovat Hatulle omanlaisensa kompastuskivi. Ei, ei ori niitä jännitä tai pelkää, vaan enemmänkin toinen haluaisi peilailla itseään. Tästä syystä yleensä onkin paras jotta oria treenatessa peilit joko peitetään tai vastavuoroisesti Hattu laitetaan kunnolla töihin heti ensimäisestä askeleesta. Välillä saakin tehdä yllättävän pitkään töitä jotta orin aivot saa käännettyä työmoodiin eikä pakka leveä heti kun mustalle antaa hieman enemmän tilaa ja vapautta liikkua.
Ratsuna Hattu on näppärä ja siinä on yllättävä määrä poweria ja liikettä. Orin ollessa työmoodissa on musta parhaimmillaan melkein höyhenen kevyt ratsastaa. Tokihan aina Hatun kanssa saa olla hieman varuillaan ratsastaessa, mutta mustaa lukiessa oikein pääsee sen kanssa kokeilemaan melkeimpä vaikka ja mitä. Oikeanlaisella ratsastuksella on Hattu saatu taipumaan myös vaativan A:n tehtäviin.
Matkustajana Hattu on mutkaton, mutta ori kannattaakin kiinnittää todella hyvin, sillä vekkulista luonteestaan johtuen on ori saattanut keksiä kerran jos kolmannenkin jotain jekkua kuljettaessa.
Suku
i. Haaluune evm, 150cm, m |
ii. Hattivatti evm, 153cm, m |
iii. Valtti evm, 152cm, m |
iie. Hattiina evm, 149cm, m |
||
ie. Luun Lilja evm, 152cm, rt |
iei. Luun Leonardo evm, 150cm, m |
|
iee. Luun Ilsa evm, 148cm, rt |
||
e. Paimiina evm, 151cm, m |
ei. Paimoori evm, 150cm, m |
eii. Morttyyri evm, 151cm, m |
eie. Patina evm, 152cm, rt |
||
ee. Miukukosken Misteli evm, m |
eei. Stefan evm, 153cm, m |
|
eee. Miukukosken Manteli evm, 150cm, m |
Haaluunen oli 150cm korkea ori. Pienehkö musta hevonen ei ollut ulkonäöltään mitenkään kummoinen. Sen mitä Lukana kotona tunnettu ori saattoi hävitä koossa tai ulkonäössä, se liikkeessä voitti. Orilla oli kaunis ja liidokas liike jota tuon olisi ollut mahdollisesti vieläkin helpompi koota jos musta olisi saanut vain vielä muutaman lisävuoden elämälleen. Orin ollessa kymmenen, se menehtyi yllättäen suolikierteeseen.
Hattivatti oli todella suloinen pitkän mustan harjansa kanssa. 153cm korkea, käytökseltään todellinen herrasmies ori oli monitoimihevonen, sillä se toimi englantilaisen ratsastuksen lisäksi niin ajossa kuin myös westernin trail tehtävillä.
Valtti syntyi ravikotiin ja elämäsä viiden ensimmäisen vuoden aikana siitä yritettiin saada juoksijaa. Kaikilla oli ehkä hieman liian suuretkin odotukset mustan 152cm korkean orin suhteen, sillä tuo tuli kuitenkin ihan hyvästä ravisuvusta. Juokseminen ei kuitenkaan Valtille maistunut ja parin vuoden toimettomuuden jälkeen ori myytiinkin eräälle harrastelijalle joka alkoi ratsuttamaan oria vanhoilla päivillään.
Hattiina kuvankaunis 149cm korkea pikimusta suomenhevostamma oli omistaja-kasvattajansa silmäterä. Tamman taustalta löytyi hänen entisiä menestyshevosiaan, jonka puolesta myös Tiinana tunnestusta tammasta odotettiin paljoa. Kuitenkaan kukaan ei voinut odottaa sitä, että pikkutamma jännittäisi kisapaikoilla siten, että sen kanssa ei monestikaan päästy edes valkoisten aitojen sisälle. Tästä johtuen tamma päätettiin siirtää sivuun kisatoiminnasta ja pääasiallisen uransa se tekikin siitoshevosena.
Luun Lilja oli rautias 152cm korkea suomenhevostamma. Lillinä tunnettu tamma ei asunut elämänsä ensimmäisiä vuosia todellakaan hyvässä paikassa. Rautiaan suuri onni olikin jotta asioihin puututtiin ajoissa ja tilan hevoset saivat uuden mahdollisuuden. Myöhemmällä iällään rautias tamma pääsi kisaradoille ja se keräsi nimelleen muutamia sijoituksia niin koulu- kuin esteradoiltakin.
Luun Leonardo vähän hassunnäköisestä varsasta kasvoi yhtä hassunnäköinen ori. Vaikka 150cm korkea ja väriltään yönmusta ori ei ollut ulkonäöltään se kansikuvapoika, olivat sen omistajat päättäneet että ulkonäkö ei oria pahentaisi ja se saisi mahdollisuuden näyttää taitonsa ratsastuksen saralla. Eipä tätä päätöstä sen suuremmin tarvinnut katuakkaan koska Naattina tunnettu ori pärjäsi kisaradoilla yllättävänkin hienoilla tuloksilla.
Luun Ilsa tammasta osattiin odottaa paljon, mutta välttämättä kukaan ei ollut ihan osannut odottaa sitä, mitä Ilsasta loppupeleissä tulikaan. Nuorena rautias pääsi tutustumaan kisamaailmaan nuorten hevosten luokissa ja kilpailu toisensa perään tamma paransi koko ajan prosenttejaan napsien sijoituksia ja voittoja toistensa perään. Kriittisimmät uskoivat että 148cm korkean tamman meno päättyisi kuin kananlento sen noustessa vaativampiin luokkiin, mutta Ilsa tuntui tuumaavan "hold my beer" epäilijöilleen ja sen kisaura jatkui yhtä hienolla menestyksellä aina siihen asti että tamma päätettiin lopulta eläköittää.
Paimiina teki uransa pääasiassa ratsastuskoulun rakastettuna tuntihevosena. Melkein ponikokoinen, 151cm korkea tamma voitti ihmiset puolelleen joko värillään tai sitten jos se ei vielä riittänyt siihen että kaikki olivat myityjä tammalle, niin sen kiltti ja tasainen luonne viimeistään voitti kaikki puolelleen. Iinana tunnettu tamma kisasi pääasiassa ratsastuskouluoppilaiden kanssa ja se sai myös pari varsaa.
Paimoori oli oikeastaan sellainen "peruspunainen" suomenhevonen. Tai no ehkä ainut ongelma tuossa lausunnossa orin kohdalla oli se, että hevonen oli hiilenmusta. Kuitenkaan Aimona tunnetussa orissa ei ollut mitään sellaista Super Erikoista, mikä olisi jättänyt sitä ihmisten mieliin. Oikeastaan 150cm korkea ori oli ihan sellainen kiva tavan harrastehevonen.
Morttyyristä ei oikeastaan tiedetä kovinkaan paljoa. Ori ei ole kisannut ainakaan sellaisella tasolla jossa sen suorituksista olisi jäänyt mitään merkintää. Ainoat tiedot joita orista löytyy helposti, on sen musta väri ja 151cm säkäkorkeus.
Patina edusti suomenhevosten työsuuntausta. 152cm korkea rautias tamma asui koko elämänsä tallilla jossa jokainen hevonen tienasi heinänsä metsätöillä. Arkitöiden ohella tallin hevoset esiintyivät myös erilaisissa tapahtumissa ja myös Patinalla on esiintymiskokemusta.
Miukukosken Misteli musta tamma loi uraansa valjakkopuolella sekä myös työhevospiireissä. Tokihan tamma oli aikanaan myös ratsutettu ja se kävikin pyörähtämässä parissa helpossa koululuokassa.
Stefan ratsukisojen musta tähti. 153cm korkea ori tuntui käyvän aina tasaisesti keräämässä kaikki mahdolliset ruusukkeet. Tosin samaa tahtia mitä ori kävi pyörähtämässä kisakentillä, samaa tahtia siitä tuntui myös kuuluvan uutisia loukkaantumisesta. Kaikesta huolimatta Vanttuna tunnetulla orilla oli oma fanikuntansa.
Miukukosken Manteli harvaa kisauraa tehnyt 150cm korkea musta suomenhevostamma. Sukunsa puolesta yksi kasvattajansa jalostustyön kulmakiviä.
Jälkeläiset
Kilpailukalenteri
Valmennukset ja päiväkirja
Valmennukset
Tänään kävin pitämässä Minnille ja tämän suokkiori Hatulle extempore koulutreenit. Hattua en ollutkaan ennen tavannut, mutta hän osottautui erittäin kivaksi uudeksi tuttavuudeksi. Ratsukko oli saapuessani jo alkuverryttelyt tehnyt, joten pääsimme heti aloittamaan käynnissä treenaamaan vähän avoja ihan pitkällä sivulla. Käynnissä tehtävä lähti mallikkaasti sujumaan, joten pian siirryimme tekemään tehtävää ravissa. Päätyihin ratsukon tuli tehdä isot ympyrät ja katsoa, että hevonen taipui nätisti koko kropastaan.
Raviavojen jälkeen ratsukko sai tehdä hieman kolmikaarista ja jokaiseen kaarteeseen pienet voltit. Saatiin tällä tehtävällä vähän Hatun kylkiä venyteltyä. Lisäsimme vielä kolmen askeleen käyntisiirtymiset aina keskihalkaisijan kohdalle, niin saatiin vähän Hattua heräilemään vielä paremmin. Seuraavaksi siirryimme uralle tekemään ensiksi käynnissä sulkuja. Sulun sai alottaa jo pitkän sivun kulmaan tultaessa, jolloin asetukset olivat vähän kuin valmiina. Pitkän sivun keskelle tuli tehdä voltti, josta saatiin myös hieman apuja tehtävään. Sama toistettiin ravissa ja suuntaakin vaihdettiin välissä.
Seuraavaksi ratsukko sai hieman irroitella pitkillä sivulla lisättyjen askellajien parissa ja Hattu esittelikin todella komeaa ja ilmavaa ravia. Paketti tuli kuitenkin saada kasaan aina ennen lyhyttä sivua, sillä Hattu meinasi jäädä hieman kaahailemaan lyhyetkin sivut. Viimeisenä laukkatehtävät ja aloitimme kahdeksikolla, jonka keskellä tuli tehdä laukanvaihto, kun pituushalkaisija ylitetään. Hattu vaihtoi kyllä hienosti, mutta kokoajan hieman liian myöhässä, kun olisi jo pitänyt kaartaa toiseen suuntaan. Haimmekin hieman täsmällisyyttä vaihtoihin ja sen löydettyämme ratsukko sai jäädä itsenäisesti suorittamaan loppuverryttelyt. © VeeraR
Päiväkirjamerkinnät
Päiväkirjamerkintä 14.03.2024
"Hyi helvetti millainen sää tuolla on" Sanni kirosi pujahtaessaan oritalli ovesta sisään. "Joo siis kyllähän sitä odotti notta kevät alakaas, mutta sitte taas toisaalta en minä ny välttämättä ihan tälläästä keliä orottanu..." totesin samalla kun aloin selvittelemään Hatun harjaa. Eihän orin harjassa suuremmin ollut töitä, sillä se oli juuri pari päivää sitten selvitetty. Tokihan aina ei voinut olla varma siitä, jotta Hattu pitäisi jouhensa suorassa, sillä orilla oli välillä tarhaillessa sellaisetkin kuviot jotta aina ei tiennyt oliko kyseessä sittenkään täysikasvuinen suomenhevonen.
"Hei onko sulla Sanni jotain pahasti kesken?" kysyin naiselta, joka oli pysähtynyt rapsuttamaan Hattua. "Ei mitään semmosta millä olis tulipalo kiire. Mä uskon et muut kyl pärjää ilman muakin hetken, vaikka eräällä herralla saattaakin olla omat mielipiteensä" toinen totesi tietäen hyvinkin, jotta ymmärsin ketä hän tarkoitti. "Nonni. Miätin vaa jotta olisikko sä halunnu tulla kattomahan mitä käy ku tämä iso varsa pääsee kohtaamaan norsupallon? Mä ostin sellaasen osin Hattua ajatellen ja osin sitte taas varsoja ajatellen ja se on ny tuala maneesis." "Itse asiassa mä voisin kyllä tulla sillä tua kuullostaa semmoselta jotta siitä ei varmasti tapahtumaa puutu ainakin kun tietää millanen sankari Hattu osaa olla." "Jees. Mulla menöö täs viälä hetki notta saan orin valamihiksi nii nähäräänkö joskus parinkymmenen minuutin päästä maneesis?" "Sopii."
Loppupeleissä Hattu olikin nopeammin harjattuna ja varustettuna palloleikkeihinsä kuin mitä olin osannut arvioida. Toisaalta varmasti tarpeeksi pitkät alkukäynnit eivät olleet orin kanssa ainakaan pahasta ja Sannin lopulta saapuessa maneesiin sai nainen toimia apukäsinä ja rullata pallon maneesin hiekalle. Nähdessään ensimmäistä kertaa koko pallon Hatun piti hieman puhista sille, ja musta ei oikein tiennyt kuinka sen pitäisi suhtautua asiaan, joka oli juuri ilmaantunut sen näkökenttään. Todettuaan pallon turvalliseksi, uskalsi Hattu vihdoin ja viimein käydä pukkaamassa palloa nenällään. Parin kosketuksen jälkeen musta ori taisi ymmärtää pallon hauskuuden, joten uskalsin lopulta päästää Hatun irti.
Ihan heti ori ei kuitenkaan alkanut pallon kanssa painimaan, vaan alkuunsa tuo vain pyöritteli palloa turvallaan. Välillä toki piti kokeilla, josko tästä pallosta saisi hampaillaan kiinni, ennen kuin suomalainen joutui pettymään. Tajuttuaan että palloon sai vauhtia pukkaamalla sitä turvallaan, paineli Hattu pian maneesissa sellaistakin vauhtia, jotta ostos oli todellakin hyvä ainakin tätä oria ajatellen. Ajoittain Hattu jopa yritti hypätä pallonsa päälle ja puolisen tuntia aherrettuaan tuon kanssa näytti ori siltä kuin pyytäisi lupaa lopettaa. Kävellessäni Hatun luokse ori käveli minua vastaan ja napautettua riimunnarun lukon takaisin orin riimuun, ennen kuin oli aika loppu kävelyttää musta suomalainen ja palata takaisin talliin kylmätäkseni orin jalat ja muutenkin hoitaakseni Hatun pois.