Sverrir frá HAH

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

20.08.2021

Aika oli tuntunut kuluvan kuin siivillä, vaikka oikeasti siitä olikin kuusi vuotta, kun kirjava orivarsa oli nähnyt päivänvalon Halluharjan tiluksilla. Yhteistyö tilan kanssa oli ollut hyvin toimivaa – tokikaan emme olleet missään aktiivisessa yhteistyössä – joten varmasti sitä tulisi jatkettua myös tulevina vuosina.

Koska kylmäveriset eivät olleet maailman nopeimpia kasvamaan (ja totta puhuen hevosmäärä oli ehkä vähän turhankin iso), oli Vertti saanut viettää rauhallista nuoren pojan elämää. Tokihan kirjava oli päässyt jo treenaamaan jalostushommia yhden varsan verran, sillä näin näkisin millaisia varsoja Vertistä voisi olla odotettavissa sekä olisiko orista edes jalostuspuuhiin isänsä kavionjäljissä.

Ihan täysin pellossa nuorimies ei kuitenkaan ollut elänyt, vaan sen kanssa oli tehty rauhaksiin hommia ja opetettu niin peruselämää kuin myös ori oli päässyt ajoeskariin. Eihän islanninhevonen ollut se perinteisen ajoponi tai -hevonen, mutta ajohommat toisivat hyvää pohjaa kohta alkamassa olevalle ratsueskarille. Tokihan ratsueskarinkin pohjia oli jo vähän tehty, mutta nyt kun Vertti oli kääntynyt kuusivuotiaaksi sen ratsueskari alkaisi toden teolla.

Vaikka ori ei olisi ensimmäinen – eikä taatusti viimeinen – jonka ratsueskaria pääsisin seuraamaan, oli se aina yhtä jännittävää ja totta puhuen olin enemmän kuin kiitollinen siitä, että tässä maassa oli vino pino ammattilaisia, jotka olivat enemmän kuin innostuneita näistä eskarihommista. Tokihan jossain kohtaa varmasti eteen tulisi sekin hetki, kun minutkin houkuteltaisiin Vertin selkään, mutta siihen asti tämän alan ammattilaiset saisivat kuitenkin hoitaa kirjavan eskaripuuhia.

16.07.2025

Aika ja vuodet olivat tuntuneet kadonneen kuin tuhka tuuleen, sillä havahduin yllättäen siihen, jotta se vasta just äsken kuusivuotias islanninhevosori olikin jo yllättäen 13-vuotias keski-ikäinen herrasmies.

Herrasmies, jolla oli edelleen se yksi nuoruusajan ”katsotaan millaisia varsoja tää jättäisi” lapsi ja pakettiin saatu kisaura. Tokihan suurin syy sille, jotta Vertti oli saanut oikeastaan vain olla, löytyi itsestäni ja siitä jotta arki tuntui olevan ajoittain ihan liian kiireistä. Jonnekin katoava aika tarkoitti ajoittain sitä, etten edes huomannut orien ikääntymistä ja etenemistä ennen kuin alkoi olemaan jo ehkä jopa hieman myöhäistäkin.

Saattoihan olla, että Verttikin oli noussut puheisiin useammankin kerran menneiden vuosien aikana, mutta katsellessani kirjavaa oria mun oli pakko myöntää itselleni, jotta en kyllä voinut sanoa varmaksi oliko asiat todellakin näin. Täysin hylätyksi ei kirjavaa oria kuitenkaan voinut sanoa, sillä se oli juuri täydellisessä lihavuuskunnossa sekä karvansa kiilsi auringossa. Ainakin sen nanosekuntin, jonka Vertti ajoittain pysyi puhtaana tarhaan päästön sekä suojaavan hiekkakerroksen kerryttämisen välissä.

Kuitenkin nyt vuosia myöhässä olisi aika antaa myös Vertille enemmän huomiota ja vaikka sen kisaura olisikin takana, ei se tarkoittanut sitä, etteikö sen kanssa olisi voinut käydä vielä isommissa kisoissa kääntymässä. Tokihan nyt kun Vertillä oli myös kisatuloksia nimellään kirjavaa voisi tarjota jalostukseenkin jos vaikka joku haluaisi itselleen oman pikku-Vertin.