Lokka frá Sundyr

Jälkeläiset

04.07.20219 - o. Skúli - i. Sigrudr frá HAH - om. Kaskiahteen oriasema
17.04.2020 - o. Rökkvi fra Krakö - i. Heimir frá Tvistur - om. Anki Frykberg
05.01.2022 - o. Loki fra Krakö - i. Ljósdreki frá Gjallarbru - om. Ljóma

PÄIVÄKIRJA

Tuotos VIM 2023

Musta karva kiilsi syksyisten auringonsäteiden osuessa sen pinnalle peruuttaessani Lokkaa ulos hevosautosta. Yritin parhaani mukaan piilottaa jännitykseni, sillä nämä olisivat minulle ensimmäiset mestaruuskisat vuosiin. En tiennyt oliko täysin hullua osallistua näihin kilpailuihin tunnettuani Lokkan vasta vuoden verran, mutta toisaalta tavoitteenani ei ollut – ainakaan vielä tällä kertaa – mestaruus. Tokihan jos sattuisi käymään niin onnellisesti, jotta mestaruuden Lokkan kanssa voittaisimme, olisin siitä todellakin iloinen. Kuitenkin yritin pitää ajatukseni realistisina sillä sitä kautta olisi pienempi mahdollisuus pettyä, kunhan lopullinen sijoituksemme selviäisi.

Viimeisenkin kavion osuessa kisapaikan maaperälle, pyysin tammaa peruuttamaan vielä muutaman askeleen, jotta sain itsekin tilaa astua pois rampilta, ennen kuin pyysin Lokkaa kääntymään, jotta saatoin lähteä taluttelemaan tammaa hieman. Mustat korvat pyörivät tiukassa hörössä kuunnellen kisapaikan ääniä. Lokkan saatua hetken oikoa jalkojaan kuljetusmatkan jäljiltä, talutin tamman auton vierelle ja sidoin sen kiinni hevosten kiinnittämiseen tarkoitetusta renkaasta. Ujutin käteni paksun mustan harjan alle ja nautin hevosen hohkaamasta lämmöstä kättäni vasten samalla kun siltin mustaa kaulaa pitkin rauhallisin vedoin. Kuitenkaan liikaa aikaa minulla ei ollut hukattavaksi, joten jouduin lopettamaan pienen maadoitushetkeni ehkä jopa hieman vastahakoisesti.

Varustaessani Lokkaa aloin oikeasti ymmärtämään, jotta olisin kohta taas starttaamassa mestaruuskilpailuissa. Ehkä se, että näitä kilpailuita varten en ollut joutunut keräämään kvaaleja sai asian tuntumaan omalla tavallaan absurdimmalta, tai ehkä en vain ollut vielä sisäistänyt sitä, että oikeasti olin mestaruuskisoissa. Lokkan ollessa varustettuna ja ponnistettuani tamman selkään, omanlaisensa rauhallisuus tuntui valtaavan minut. Vaikka tämä olisikin minulle ensimmäinen kerta näissä kilpailuissa, ei kilpaileminen ollut minulle mitään uutta ja tietäisin kyllä mitä minun tulisi tehdä. Vaikka meillä oli Lokkan kanssa lyhyt historia takanamme, eikä tamma välttämättä ollut aina se 5-käyntiratojen kirkkain tähti, tämä olisi meidän hetkemme.

Antaessani Lokkan kävellä vapaalla ohjalla kisa-alueella – ainakin niillä osilla missä ratsastaminen oli sallittua – annoin katseeni harhailla pitkin poikin maisemaa. Suomi oli ihan erilainen verrattuna islantiin mutta erilaisiin maisemiin oli silti aina mielenkiintoista tutustua. Mustan tamman käveltyä tarpeeksi kauan ja varmistettuani jotta saatoimme siirtyä verryttelemään, oli aika suorittaa hyväksi toteamamme verryttelyrutiini. Vaikka kuinka yritin, en kuitenkaan voinut täysin olla seuraamatta, miten muut verryttelivät omia ratsujaan, vaikka tiesinkin että tässä kohtaa olisi ihan turhaa lähteä tekemään muutosta hyväksi havaittuun. Pahimmillaan kun viimehetken muutokset voisivat pilata suorituksemme ja mä en ollut valmis ottamaan sitä riskiä näissä kilpailuissa.

Ratsukko ratsukolta oma vuoromme läheni ja tunsin kuinka perhoset alkoivat taas kutittamaan sisuskalujani. Pysäytin mustan ratsuni verryttelyalueen reunalle, sellaiseen paikkaan, jossa toivoin, että emme olisi tiellä ja sujautin käteni tamman paksun harjan alle. Käteni hakiessa paikkaansa Lokkan kaulalta, suljin silmäni ja yritin keskittyä vain ratsuni hohkaamaan lämpöön sekä sen hengityksen tahtiin. Samalla yritin rauhoittaa omankin hengitykseni ja keskittyä vain juuri tähän hetkeen. Vielä siinäkin vaiheessa, kun ratsastin Lokkan kisaradalle tunsin omanlaista kutkutustaan sisuskaluissani. Yritin kuitenkin hengittää syvään ja vain vielä kerran keskittyä tähän hetkeen. Lokkan ensimmäisen kavion osuessa ovaaliradan hiekalle sain aivoni vihdoin ja viimein käännettyä kisamoodiin. Ennen kuin Lokka oli edes kunnolla radalla, pyysin tammaa jo liikkumaan edustavasti eteenpäin, sillä halusin että tamma tekisi parhaan mahdollisen vaikutuksen heti ensimmäisestä töltti askeleesta alkaen. Vaikka yritin parhaani, Lokkan töltin tahti pääsi välillä livahtamaan hieman liian hitaaksi.

Siirtäessäni Lokkan hitaasta töltistä raviin, mä olin tyytyväinen siitä, että mun ajatuksilleni oli jokin muu kohde kuin se, mitä viimekuussa oli käynyt. Lokka oli sen verran töltti vahva, että sain keskittyä pitämään tamman ravilla. Nopeampaa kuin halusin, olimme kuitenkin kiertäneet ovaaliradan ja oli aika pyytää Lokka käyntiin. Vaikka ajattelisi että 125 metriä olisi pitkä matka, jonka aikana kerkeäisi tekemään, vaikka ja mitä, tuntui puolikas kierros vain lentävän askeleen päässä ja sainkin valmistautua siirtämään Lokkan laukkaan. Laukka-askeleiden rummuttaessa ovaaliradan pintaa, musta tuntui, että saatoin oikeasti nauttia tästä hetkestä. Varmistuttuani jotta Lokka pysyi laukalla, mä tajusin, että me oikeasti otettiin osaa mestaruuskilpailuihin. Kierroksen täyttyessä ja pyytäessäni Lokkan laukasta passiin musta tuntui kuin mä olisin ratsastanut elämäni parhaan laukka passi siirtymisen.

Viimeisenkin kierroksen ollessa ohitse ja hidastaessani Lokkan takaisin käyntiin ja ratsastaessani tamman ulos ovaaliradalta, mulla oli omalla tavallaan myös sellainen olo, että mä olisin antanut kaikkeni. Enää täytyi vain odottaa mihin asti se riittäisi.

Hahmon ajatuksiin sekä tunteisiin pääsee hyvin mukaan, ja alun realistiset kilpasuunnitelmat pienine heräilevine mestaruustoiveineen ovat oiva tapa luoda suhdetta kertojan ja lukijan välille. Kukapa ei moisiin ajatuksiin samaistuisi! Mukava läpileikkaus niin kisapäivään sekä etenkin kertojahahmon ajatuksiin; hahmo analysointeja luki mielellään. Tuom: Lissu T

Näyttelytulokset

29.09.2021 - Kutsu - PKK muu kuva: pääkuva - t: Jesse - KP

VALMENNUKSET