Ambroos

Rautias ori ratsastajineen oli jo valmiina saapuessani paikalle. Ratsukolla olisi tänään edessään reining valmennus ja tulisimme keskittymään kuvioon numero yhdeksän. Ratsukko oli jo omatoimisesti harjoitellut kuviota, joten päästin ratsastajan liikkeelle näyttämään miltä noiden suorittaminen näyttäisi kuviolla.

Bobby liikkui reippaalla askelluksella eteenpäin, mutta silti sen liike oli sen verran tasaista että ratsastajalla oli helppo istua orin askeleessa ja tuo näytti osaavan lukea ratsuaan todella hyvin. Ratsastaja pyysi Bobbyn juuri oikealla hetkellä liukupysähdykseen, jolloin orin liike pysähtyi juuri siinä pisteessä missä sen pitikin ja se pääsi peruuttamaan sulavasti. Vauhdikkuudestaan huolimatta, ori pysähtyi ja seisoi ihan rauhassa, ennen kuin ratsastaja antoi sille avut pyörimisen aloittamiseen ja punainen ori lähtikin pyörimään todella hyvin. Jossain kohtaa jo ajattelin että pyörähdykset vasemmalle menisivät ratsukolla pitkäksi, mutta lopulta ratsastaja sai Bobbyn pysähtymään oikeille kavionsijoille ja kuvio saattoi jatkua.

Aloittaessaan vasemmalle suuntaavaa pienintä ja hitainta ympyrää, oli Bobbyn laukka ehkä hieman vielä reipasta. Vaihtaessaan suuntaa oikealle, kahden ison ja nopeamman ympyrän jälkeen vasemmalle, ratsastaja sai hidastettua quaterin askellusta juuri sopivasti ja tähän suuntaan tehtävä näytti onnistuvan tasapainoisemmin. Kuvion viimeiset tehtävät onnistuivat ratsukolta myös mallikkaasti ja varsinkin kuvion lopettava sliding stop oli hyvinkin näyttävä.

Ratsastajan antaessa Bobbyn hieman vetää henkeä, annoin oman kommenttini suorituksesta sekä kerroin muutaman kohdan kuviossa, joihin haluaisin kiinnittää tarkemmin huomiota. Bobbyn ollessa valmis uuteen yritykseen, kerroin minkä pätkän kuviosta haluaisin nähdä, ennen kuin oli aika päästää ratsukko uudelleen kuviolle.

Barrel Race valmennus

Kaskiahteen oriasema ei välttämättä vaikuttanut paikalta, josta saattaisi löytää Quater orin. Näin kuitenkin Hanna oli minulle kovaan vakuuttanut olevan ja saapuessani tallin maneesiin jouduin myöntämään itselleni jotta ennakkoluuloni olivat väärässä ja tallissa oikeasti olikin Quater ori.

Vaihdettuani Hannan kanssa muutaman sanan sekä saatuani edes jonkinlaiset perusteet sille, miksi nainen oli päätynyt tällaiseen rotuvalintaan yhdeksi oriasemansa oreista oli aika aloittaa tämä valmennus. Tiedossa olisi ainakin vauhtia ja ehkä vaarallisia tilanteitakin, kun nainen oli varannut barrel race valmennuksen. Ihan alkuun halusin vain nähdä miten Hanna ja Bobby voisivat suoriutua tynnyrikuviosta joten pyysin Hannaa siirtämään rautiaan orin raviin ja suorittamaan tynnyrikuvion ensimmäisellä kerralla ihan vain ravissa.

Nopeasti kävi selväksi, jotta tällainen hidas meno ei ollut Bobbyn mieleen orin alkaessa viskomaan niskojaan. Nainen sai kuitenkin pidettyä orin hienosti halutulla askellajilla, vaikka Bobbyn kuumumisesta johtuen pari tynnyriä pääsikin kaatumaan. Ennen kuin kerkesin edes itse pyytää ratsukkoa uudelleen kuviolle, Hanna ilmoitti, että haluaisi ratsastaa sen uudelleen ja heti vain, kun tynnyrit olivat pystyssä, sai ratsukko aloittaa uuden suorituksensa. Tällä kertaa se meni paremmin ja jokainen tynnyri pysyi pystyssä.

Ennen kuin jatkoimme eteenpäin, pyysin Hannan yhden tynnyrin luokse sekä kiertämään sitä sopivalla etäisyydellä ihan käynnissä. Halusin huomauttaa naiselle muutamasta pienestä asiasta, joihin tuon kannattaisi kiinnittää huomiota silloin kun ohjaisi rautiasta tynnyrin ympärille. Vaikka asiat eivät olleet isoja, oli eräs niistä sellainen, joka varmasti voisi sulavoittaa ratsukon suorittamista jatkossa. Käynnin jälkeen ratsukko sai kokeilla näitä asioita vielä ravissa ja kun kuvio alkoi sujumaan tässä askellajissa oli edessä enää viimeinen vaihe.

Hanna sai pidettyä pakan hyvin kasassa ja ratsukon suoritus näytti kerta kerralta paremmalta ja alun jälkeen ratsun sekä tynnyrin väliin ei jäänyt turhaa ilmatilaa, mutta ratsukko ei myöskään kiertänyt tynnyriä niin läheltä että se olisi edes heilahtanut. Parin jopa melkein täydellisen suorituksen jälkeen annoin Hannalle luvan alkaa loppuverryttelemään Bobbya, samalla kun annoin vielä oman loppupalautteeni jonka avulla ratsukko saisi toivottavasti parhaat mahdolliset tulokset niin jatkotreeneissä kuin myös kilpailuissakin.

"Kuten tiiät, laukkahevosesta lännenratsuksi on pitkä matka", Laura totesi vakavana. Tai yritti ainakin. Tunsin punatukkaisen ystäväni tarpeeksi hyvin tietääkseni, että tämä vain yritti kuulostaa järkevältä tilanteessa. Oikeasti nainen oli yhtä innoissaan kuin itse olin.

"Tottakai on. Mut on siitä ennenkin selvitty kunnialla. Haukasta tuli laukkauran jälkeen kelpo kisahevonen, samoin esimerkiks Wandasta ja Songista. Et voi kiistää ettet tykkäis tosta!" totesin hymyillen ja näytin vielä kerran kuvaa Ambroosista, kotia etsivästä quarterhevosesta. Lauran kasvot kääntyivät hymyyn, jota hän yritti kovasti peittää ja hautasi lopulta kasvot käsiinsä. Hän alkoi nauraa ja laskiessaan käden olkapäälleni hyväksyi diilin. Laitoin myyjälle saman tien viestin, että varaisin Ambroosin. Jäin katselemaan kuvaa rautiaasta orista ja mietin, mitä kaikkea hienoa siitäkin yksilöstä saisi vielä irti. Ehkei se koskaan edes soveltuisi lännenratsuksi, kuka näitä tietää?

8.12.2019 - Tilannepäivitystä - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)

Bobby saapui Fabellaan jonkin aikaa sitten, ja sen koulutus on lähtenyt kivasti käyntiin! Olemme tämän ensimmäisen kuukauden ajan tehneet tehtäviä pelkästään maastakäsin keräten luottamusta ja kunnioitusta ihmistä kohtaan. Olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä ja kokeilleet taluttaen lännenratsastuksen trail-luokissa eteentulevia esteitä, kuten portteja sekä siltoja. Bobby on osoittanut olevansa oppivainen, mutta kaipaa kuitenkin aikaa ja ymmärrystä, eikä jaksa keskittyä loputtomiin. Oria on myös totutettu lännensatulaan ja -suitsiin. Toiveissa olisi päästä ensimmäisen kerran selkään ensi viikolla. Laukkajaoksella on koko ajan satoja hevosia ja poneja hallussaan adoptio-ohjelmassa, ja ajanpuutteen vuoksi Bobby oli itse lähinnä seissyt laitumessa laumansa kanssa. Sen ihmiskunnioitus oli kadonnut ja kunto heikennyt, ja mahaa se oli kasvattanut kiitettävästi. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin melko hyvän näköinen, harja ja häntä oli siistitty ja karva oli kiiltävä. Nyt jo pelkkien reippaiden kävelylenkkien ansiosta paino on lähtenyt putoamaan ja mieliala sekä motivaatiotaso ovat nousseet merkittävästi, hiljaa hyvä tulee!

Varasin tänään Lauran kanssa aikaa Bobbyn koulutukseen. Nainen oli jakamassa viimeisille hevosille päiväheiniä ja itse olin jo maneesissa kävelemässä orin kanssa. Pyysin siltä pohkeenväistöjä - raudikko oli oppinut väistöt viime viikolla -, kunnes Laura avasi viheltäen maneesin oven ja astui sisään. "Tää vaikuttaa olevansa ihan hyvässä työmoodissa, eiköhän päästä selkäänkin", totesin. "Hyvä! Kumpi sinne kiipee?" Laura kysyi kulmaansa nostaen. Uhrauduin kokeilemaan ja ystäväni ojensi kypäränsä käsiini. Laitoin klipsin kiinni ja talutin Bobbyn jakkaran viereen. Hevonen asettui sen viereen itse, juuri kuten olin sille opettanut, ja sai palan leipää. Hypin ja heiluin jakkaralla saamatta Bobbylta turhia reaktiota, joten uskalsin lopulta nousta selkään Lauran seistessä toisella puolella. Ori ei sanonut mitään, joten taputin sitä ja pyysin eteen ääniavulla yhdistäen mukaan pohjeavun. Raudikko pyrki ravailemaan, mutta pysyi Lauran vierellä eikä päässyt kiihtymään. Kävelimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen, kunnes pysähdyimme ja hyppäsin alas selästä. "Hienoa! Huomaa että sen selässä on oltu kauan sitten ja se ymmärtää nää perusasiat ihan hyvin. Jos huomenna jatketaan ja otetaan pidempää pätkää, ehkä ravia?" pohdiskelin, ja jatkoin: "Tää on selvästi rauhallisempi kun kaikki nää meidän hullut täykkärit jotka on koulutettu ratsuksi." "Joo huomattavasti. Huomenna oon tekemässä aamutallin, kahdentoista tai yhden aikaan voin tulla auttamaan", Laura totesi ja lähti yhtä matkaa kanssani takaisin maneesista talliin.