Linittapulukka "Leevi"

Lipoonen saattaa nimensä puolesta kuullostaa hyvinkin nopealta tai luonteikkaalta tapaukselta, mutta se on kyllä niin kaukana totuudesta kuin vain olla ja voi. Ori oli kuin iso halinalle ja sen kanssa tuli toimeen niin vauvat kuin vaaritkin. Uransa se loi käyttöhevosena perinnetilalla ja vaikka Lipposena tunnettu ori ei kilpaillut paljoa, se pärjäsi yleensä ihan hyvin niissä kilpailuissa joissa se kävi näyttäytymässä.

Lippa piti olla kasvattajatallinsa seuraava ravilupaus, ennen kuin paljastui jotta punarautiaalla ei ollut sitten ollenkaan juoksupäätä. Useamman vuoden ja treenarin voimin Lipasta yritettiin juoksijaa ennen kuin hanskat oli vain pakko lyödä tiskiin ja ori jäi pihakoristeeksi. Sieltä se bongattiin hieman vahingossa ja vain muutamalla satasella se vaihtoi omistajaa ja uraa. Tämä ura tuntuikin sopivan punarautiaalle paljon paremmin ja Lippa alkoihin keräämään meriittejä nimelleen.

Paarpuuri tai Pate, kuinka kaikki orin tunsivat oli rehti ja rehellinen monitaituri. Orin saattoi valjastaa niin ravikärryjen kuin vaunujen eteen eikä tuo tuumannut mitään vaikka yhtä-äkkiä oltaisiin oltu tukkihommissakaan. Ehkäpä sitä voisi sanoa jotta Pate lähti saappaat jalassa sillä ori menehtyi yllättäen kesken puutöiden.

Liisukka snytyi yllätysvarsana kasvattajilleen. Nuo olivat ostaneet uuden tamman vahvistamaan hevoslaumaansa. Liisuksi kutsutun tamman emä oli viettänyt aikaa vapaalla heinällä ajaeltiin sen olevan sen vuoksi hieman pyöreässä kunnossa. Kuitenkin noin kuukautta myöhemmin laitumelta löytyikin pieni tammavarsa joka kasvettuaan opetettiin ajolle sekä ratsuksi.

Onnen Oona toi nimensä mukaisesti onnen. Tamma oli valmistujaislahja omistajalleen joka oli toivonut omaa hevosta pitkään. Ostettaessa Oona oli vasta kuusivuotias, peruskoulutettu suomitamma joten sillä ja omistajallaan oli pitkä yhteinen historia joka sisälsi niin ajan viettoa yhdessä kuin myös onnistumisia kisaradoilla.

Onnen Oskari oli monenlajin taituri. Parhaimmillaan Oskari oli kuitenkin ihan tavan maastoratsuna, mutta sen kanssa saivat useat ratsastajat opetella kisaamisen saloja. Omistajansa kanssa punarautias ori kilpaili vaativammissa luokissa ja suomenhevoseksi Oskarilla olikin hieno liike josta se monesti sai tunnustusta kouluratojen arviointipapereissa.

Onnen Olivia opetettiin jo nuorena hevosena työhevospuuhiin. Tamma ei kuitenkaan tehnyt työtään pääasiallisesti työhevosena, vaan se toimi erään hevosoppilaitoksen opetushevosena. Hyvää työhevosta ei kuitenkaan haluttu vain seisottaa pitkiä aikoja joten oppilaitoksen opettajat olivat tehneet paikallisen isännän kanssa sopimuksen jonka puitteissa Olivia vietti osan vuodesta tehden aitoa työtä ja loput vuodesta se toimi sitten opetushevosena.

Putkariina nähdessään tamman ratsunvarusteissa ei voinut kuvitellakaan katselevansa samaa hevosta jos Riinan sattui näkemään työajossa. Ratsuna Riina oli hyvinkin herkkä ja omanarvonsa tietävä. Tamma ei pelännnyt tuoda mielipidettään selkeäksi ratsastajalleen joten sen selkään ei ihan ketä tahansa päästettykään. Työajossa tammasta kuoriutuikin sitten kunnon rauhtahermo ja ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä. Riina jouduttiin lopettamaan tamman ollessa vain 12-vuotias.

Putkari on juuri sellainen hevonen jota voisi sanoa "perus kivaksi suomenhevoseksi". Putka oli merkitön punarautias ja se ei oikeastaan loistanut missään lajissa. Tasapaksu suorittaja ja kiva harrastehevonen.

Purnaaja piti olla omistajansa seuraava työhevonen. Orilla oli kaikki edellytykset pärjätä hyvin ja olla tärkeä osa perinnetilan toimintaa. Kuitenkaan ori tuntui pelkäävän kaikkia mahdollisia työajoon liittyviä välineitä. Vaikka oria yritetiinkin kuinka totuttaa välineisiin ei Putte niihin tottunut ja lopulta ori päädyttiin myimään ja se loi uransa ratsuna.

Kattariina syntyi ratsastuskoululle jossa sen piti jatkaa uraansa. Tamma näytti kuitenkin jo varsana merkkejä siitä että se ei tulisi soveltumaan ratsastuskoulun elämään ja arkeen. Mitä vanhevemmaksi tämä ajatus tuli, sitä helpommaksi kävi ajatus siitä että tamma myytäisiin harrasteratsuksi. Kuitenkaan tamma ei meinannut millään löytää kotiaan ja Tarinaksi kutsuttu tamma sai elää pihatossa useita vuosia melkein täysin käsittelemättä ennen kuin se vihdoin ja viimein löysi oman kotinsa.

Kariina oli mielenkiintoinen tarina, sillä miten emänsä perässä vapaana kulkevasta varsasta saattoikaan lopulta kasvaa niin kömpelö hevonen kuin mitä tamma oli? Muutaman vuoden verran kaikki yrittivät selittää tamman kömpelyyttä tavalla jos toisellakin, ennen kuin tammaa päätettiin alkaa tutkimaan. Alkuun vaikutti siltä että mitään ei löytyisi ja ihmetys sekä turhautuminen tuntuivat kasvavan kasvamistaan, ennen kuin ainakin jonkinlainen syy tamman kömpelyydelle löytyi ja omistajansa saattoi alkaa suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta tamman kanssa.

Ilikikurise Kummallinen eli lyhyen mutta sitäkin mieleenpainuvamman elämän. Eipä oripoika ollut tainnut täyttää seitsemääkään kuukautta kun se jo pääsi lehtijulkkikseksi karattuaan laitumelta toisen varsan kanssa. Taisipa jossain kohtaa joku pohtia että oliko suomenoriin livahtanut shetlanninponin sielu, sillä ori kyllä tuntui keksivän kaikkea. Ehkä osin siitä johtuenkin se menehtyi vain seitsemän vuotiaana tapaturmassa.

Karmiina oli pienehkö kaunis tamma. Tamman kanssa kilpailtiin monipuolisesti ratsulajeissa ja kotioloissa se toimi myös työajossa. Kisauransa ehtoopuolella tamma astutettiin kolmasti joista ensimmäisen varsan Miinana tunnettu tamma päätyi luomaan. Kaksi muuta varsaansa tamma kantoi täysiaikaisiksi ja se olikin todella hyvä emä varsoilleen.