Mintun Salaliika "Kai"

Lipoonen saattaa nimensä puolesta kuullostaa hyvinkin nopealta tai luonteikkaalta tapaukselta, mutta se on kyllä niin kaukana totuudesta kuin vain olla ja voi. Ori oli kuin iso halinalle ja sen kanssa tuli toimeen niin vauvat kuin vaaritkin. Uransa se loi käyttöhevosena perinnetilalla ja vaikka Lipposena tunnettu ori ei kilpaillut paljoa, se pärjäsi yleensä ihan hyvin niissä kilpailuissa joissa se kävi näyttäytymässä.

Lippa piti olla kasvattajatallinsa seuraava ravilupaus, ennen kuin paljastui jotta punarautiaalla ei ollut sitten ollenkaan juoksupäätä. Useamman vuoden ja treenarin voimin Lipasta yritettiin juoksijaa ennen kuin hanskat oli vain pakko lyödä tiskiin ja ori jäi pihakoristeeksi. Sieltä se bongattiin hieman vahingossa ja vain muutamalla satasella se vaihtoi omistajaa ja uraa. Tämä ura tuntuikin sopivan punarautiaalle paljon paremmin ja Lippa alkoihin keräämään meriittejä nimelleen.

Onnen Oona toi nimensä mukaisesti onnen. Tamma oli valmistujaislahja omistajalleen joka oli toivonut omaa hevosta pitkään. Ostettaessa Oona oli vasta kuusivuotias, peruskoulutettu suomitamma joten sillä ja omistajallaan oli pitkä yhteinen historia joka sisälsi niin ajan viettoa yhdessä kuin myös onnistumisia kisaradoilla.

Putkariina nähdessään tamman ratsunvarusteissa ei voinut kuvitellakaan katselevansa samaa hevosta jos Riinan sattui näkemään työajossa. Ratsuna Riina oli hyvinkin herkkä ja omanarvonsa tietävä. Tamma ei pelännnyt tuoda mielipidettään selkeäksi ratsastajalleen joten sen selkään ei ihan ketä tahansa päästettykään. Työajossa tammasta kuoriutuikin sitten kunnon rauhtahermo ja ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä. Riina jouduttiin lopettamaan tamman ollessa vain 12-vuotias.

Putkari on juuri sellainen hevonen jota voisi sanoa "perus kivaksi suomenhevoseksi". Putka oli merkitön punarautias ja se ei oikeastaan loistanut missään lajissa. Tasapaksu suorittaja ja kiva harrastehevonen.

Kariina oli mielenkiintoinen tarina, sillä miten emänsä perässä vapaana kulkevasta varsasta saattoikaan lopulta kasvaa niin kömpelö hevonen kuin mitä tamma oli? Muutaman vuoden verran kaikki yrittivät selittää tamman kömpelyyttä tavalla jos toisellakin, ennen kuin tammaa päätettiin alkaa tutkimaan. Alkuun vaikutti siltä että mitään ei löytyisi ja ihmetys sekä turhautuminen tuntuivat kasvavan kasvamistaan, ennen kuin ainakin jonkinlainen syy tamman kömpelyydelle löytyi ja omistajansa saattoi alkaa suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta tamman kanssa.