i. Lumivaaran Linjalaulu (evm) ei meriittejä sh km 150cm	ii. Laulajan Lassi (evm) ei meriittejä sh km 155cm	iii. Lappalaisen Loikka (evm) ei meriittejä sh rt 157cm
		iie. Assiina (evm) ei meriittejä sh km 154cm
	ie. Lumivaaran Anna (evm) ei meriittejä sh km 153cm	iei. Aamori (evm) ei meriittejä sh prt 155cm
		iee. Nanna (evm) ei meriittejä sh km 150cm
e. Lumivaaran Lahjalintu (evm) ei meriittejä sh km 152cm	ei. Lapatti (evm) ei meriittejä sh rt 155cm	eii. Lars (evm) ei meriittejä sh rt 156cm
		eie. Pattiina (evm) ei meriittejä sh km 153cm
	ee. Linnea (evm) ei meriittejä sh km 156cm	eei. Nootti (evm) ei meriittejä sh km 158cm
		eee. Lissu (evm) ei meriittejä sh km 155cm

Jälkeläiset

21.04.2021 - t. Stoorin Villilaulu - i. Villitön Vihjaus - om. Storywoods Dressage Center

02.02.2020

Useamman kuukauden hevosen etsintä tuli viimein päätökseen vajaa kaksi viikkoa sitten kun löysin vihdoin ja viimein unelmieni hevosen. Tässä minun on tietenkin kiittämistä myös serkkuni, sillä hän oli oikeastaan se joka Liljan myynti-ilmoituksen löysi.

Alkuun en ollut ihan vakuuttunut siitä, että olisiko neljävuotias se paras ostos, mutta nähdessäni tammasta kuvatut videot ja Minnin kertoessa minulle että suvullisesti tamma olisi aika helmi, päätin että tarttuisin tilaisuuteen ja soitin tamman kasvattajalle ja ilmoitin ostavani tamman. Minni lupasi lähteä kanssani hakemaan tammaa Oulusta, joten suuntasin perjantaina hänen tallilleen ja auttelin hevosten kanssa, ennen kuin lauantaina oli aika kääntää hevosauton nokka kohti pohjoista ja lähdettiin matkaan.

Perillä olimme vasta illasta, joten yö vietettiin hevosauton livingissä ja lauantaina aamulla jatkoimme sitten Lumivaaran suomenhevosiin ja hakemaan Lilja kotiin. Tallille päästyämme meille tarjoiltiin kierros tallin tiloissa, ennen kuin kävin allekirjoittamassa kauppakirjat ja pääsin pujottamaan tamman päähän mukanani tuomani nahkariimun ja talutin tamman autoon. Lilja lastautui helposti ja saatuamme kaikki luukut kiinni, saattoi kotimatka tamman kanssa alkaa.

Kotimatkalla en voinut olla tuijottamatta koko aikaa hevostilan kameraa ja uskoa että kimo tamma oli minun ja minulla olisi viimein oma hevonen. Ajomatka takaisin kotiinpäin sujuikin paljon nopeammin ja kaartaessamme takaisin Storywoodsin pihaan tamma tallista kävelikin neljä uteliasta henkilöä. Trevor kysyi oliko uusi hevonen joku yllätys ostos, sillä hän ei ollut tietoinen siitä että heille olisi tulossa uusia hevosia. Vastasin miehelle että kyseessä oli minun hevoseni, joka muuttaisi pois heti kun löytäisin sille jostain tallipaikan. Mies tyytyi vain nyökkäämään ja upottamaan kätensä ratsastushousujensa taskuihin, samalla kun hän odotti millaisen eläimen taluttaisimme ulos autosta.

Nähdessään Liljan kaikki ihastelivat tammaa ja Sanni kertoi mihin tarhaan voisin tamman laittaa vielä hetkeksi ja mistä löytäisin sen karsinan. Kiitin naista tästä tiedosta ja talutin tammani ylpeänä tarhaan, jossa se alkoi rouskutella heiniä katsellen uteliaana ympärilleen.

03.02.2020 – Lilja muuttaa Hallavaan

Sain kerrankin olla tyytyväinen itseeni siinä suhteessa, että olin osannut pakata tallivaatteet oikeaan aikaan mukaani. Jostain syystä minulla oli ollut aamulla tunne siitä, että tänään olisi päivä kun Lilja saisi oman tallipaikkansa ja tarkistaessani sähköpostini töistä päästessäni, huomasin ilokseni että olin saanut Aleksilta myöntävän vastauksen ja Liljalle olisi karsinapaikka Hallavasta.

Päästessäni autooni ajoinkin suoraan Storywoodsiin ja puoliksi juoksin vessaan vaihtamaan vaatteet, ennen kuin soitin Minnille saisinko lainata traileria ja myötävän vastauksen saatuani kiinnitin kopin autoni perään ja pakkasin Liljan ikeakassin ja satulan sekä harjapakin autooni ja hain tammani tarhasta ja laitettuani kuljetussuojat sen jalkoihin lastasin sen koppiin ja suljin takapuomin sekä rampin ja kävin kiinnittämässä Liljan vielä riimusta, ennen kuin suljin trailerin etuoven ja suuntasin autooni ja kohti Hallavaa.

Päästessäni tallin pihaan sain muutaman ihmettelevän katseen, mutta esitettyäni asiani minulle kerrottiin mihin tarhaan Lilja voisi mennä ja sen jälkeen minulle näytettäisiin mihin saisin laittaa tamman varusteet. Nyökkäsin kuitatakseni tiedon ja aloin availemaan traileria ja purin tammani.

Lilja vähän ihmetteli uudestaan muuttunutta maisemaa, mutta riisuttuani sen kuljetussuojat ja taluttaessani sen tarhaakohden, käveli se kuitenkin rauhassa vieressäni uuteen tarhaan jonne jätin sen tutkimaan paikkoja ja palasin autolleni hakemaan ensin tamman satulan ja harjapakin ja viimeisenä ikea kassin jossa oli kaikki muut tarvikkeet.

Purettuani kaikki tavarat omille paikoilleen kävin vielä rapsuttamassa Liljaa pikaisesti, ennen kuin jätin tamman kotiutumaan ja lähdin palauttamaan traileria ja jatkamaan töitäni. Vasta kotiin päästessäni tajusin että olin ollut täydessä tällingissä tallilla, joten en todellakaan ollut tehnyt hyvää ensivaikutelmaa keneenkään, sillä ihan varmasti kaikki pitäisivät minua snobina, vaikka olin ollut vain tekemässä yhden haastattelun aamusta…

06.02.2020

Viimeiset pari päivää olin kerennyt täyttämään töillä niin tehokkaasti, että Lilja saikin vain tarhailla ja pyörähdin tallilla sen verran että sain ponini karsinan siivottua.

Tänään kuitenkin minulla oli vapaapäivä, joten mitäs muuta silloin tekisi kun viettäisi koko päivän tallilla? Syötyäni aamupalani rauhassa, pakkasin kypäräni ja saappaani matkaani ja suuntasin autolleni. Ajaessani kohti Hallavaa pohdin mitä tekisin tänään Liljan kanssa ja päätin että ainakin kokeilisimme käydä vähän maneesissa kävelemässä tai jopa hölkkäämässä. Tallille päästyäni pihassa ei ollut vielä yhtään autoa, mitä en toisaalta ihmetellytkään, sillä kovin monikaan ei todennäköisesti olisi kymmenen aikaan aamulla vielä tallilla.

Kävellessäni tallitupaa kohden, näin vilahduksen jonkun selästä joka siivosi karsinoita tuntihevosten puolella ja päättelin että se oli varmasti Ohto. Jätettyäni tavarani kaappiini palasin tallin puolelle ja etsin käsiini kottikärryt ja talikon ja siivosin heti ensimmäisekis Liljan karsinan. Liljan karsinaa oli mukava siivota, taman tehdessä asiansa tiettyihin paikkoihin joka myös samalla säästi kuivikkeita. Karsinan ollessa valmis kävin tyhjäämässä kottarit lantalaan ja palautin ne talikon kanssa paikalleen, ennen kuin suuntasin matkalla hakemaan Liljan varusteet ja harjat. Jätettyäni tavarat paikoilleen nappasin vielä tamman riimunnarun ja lähdin metsästämään ratsuani.

Matkalla tarhoille Ohto huomasi minut ja hieman ihmetellen kysyi ketä olin hakemassa. Esitellessäni itseni hänelle, hämmentynyt ilme hänen kasvoillaan suli ja mies päästi jatkamaan minut matkaani. Tarhaan päästyä Lilja käveli minua vastaan ja rapsutin tammaa ennen kuin kiinnitin narun sen riimuun ja suuntasin sen kanssa tallin. Kiinnitettyäni tamman käytävälle harjasin sen pitkän kaavan mukaan ja Liljasta huomasi miten se nautti huomiosta ja aloin myös hiljalleen löytämään kohtia joista tamman mielestä kumisualla rapsuttaminen oli erityisen mukavaa. Hoidettuani tammaani ekä hieman liian pitkään, suljin harjapakkini ja otin patjan sekä pintelin käteeni ja aloin kierittämään niitä ratsuni jalkoihin. Saatuani kaikki ointelit paikalleen tuumasin että olin hieman ruosteessa tässä asiassa, mutta enköhän saisi taas pian ajatuksesta kiinni kun vain rullaisin tarpeeksi monta kertaa pintelit jalkoihin. Lopuksi vielä satuloin Liljan, ennen kuin vaihdoin omat saappaani ja kypäräni, ennen kuin vielä otin tamman suitset ja pujotin ne sille päähän. Soviteltuani suitset oikean kokoisiksi kiinitin kaikki soljet ja napsautin riimunnarun kuolaimeen kiinni, ennen kuin maiskautin tammani liikkeelle ja lähdimme kävelemään kohti maneesia.

Maneesin ovella vislasin, jotta mahdollinen sisällä olija tietäisi varautua tuloomme ja avasin sen jälkeen oven, ennen kuin talutin Liljan sisälle maneesiin ja käänsin sen että sain suljettua oven. Tämän jälkeen talutin Liljan jakkaran viereen ja kiristin vielä kerran vyötä, ennen kuin laskin jalustimet ja säädin vyön oikean mittaiseksi. Viimeisenä irrotin riimunnarun ja laskin sen katsomon laidalle, ennen kuin nousin jakkaralle ja Liljan selkään. Yllätyin miten hienosti pikkutammani seisoi koko ajan paikallaan ja lähti liikkeelle vasta siinä vaiheessa kun annoin sille luvan.

Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin ympäri maneesia ja alkuun peilit meinasivat olla hieman jännittäviä mutta hiljalleen Lilja tottui niihin ja tässä vaiheessa keräsin ohjia käsiini ja aloin ratsastamaan isoja pääty- ja keskiympyröitä, sekä erilaisia kiemurauria, hieman vain verrytellen tammaani. Vaihtelin välillä suuntaa ja Lilja tuntui koko ajan vain rentoutuvan enemmän ja jossain kohtaa se alkoi myös pärskimään tyytyväisenä. Työskenneltyäni käynnissä jonkin aikaa annoin tammalleni pitkät ohjat hetkeksi ja annoin sen kävellä vapaasti ja venytellä kaulaansa alas. Muutaman kierroksen jälkeen kerösin ohjat uudelleen käteeni ja hain alkuun hyvän käynnin, ennen kuin siirsin Liljan raviin ja jatkoimme ravissa samoja tehtäviä kuin mitä olimme tehneet käynnissäkin. Lopussa siirsin tamman vielä laukkaan ja annoin sen laukata muutaman kierroksen isolla pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, ennen kuin siirsin sen ravin kautta käyntiin ja annoin sen lopuksi vielä hetken kävellä pitkin ohjin, ennen kuin pysäytin sen ja laskeuduin satulasta. Kiinnitin riimunnarun takaisin kuolaimeen ennen kuin nostin jalustimet ja löysäsin vyötä muutaman reiän ja maiskautin ratsuni liikkeelle ja kävin siivoamassa muutamat lannat maneesista, ennen kuin suuntasimme takaisin talliin.

Talliin päästyämme pujotin Liljalle riimun kaulalle ennen kuin riisuin sen suitset ja saatuani riimun kunnolla tamman päähän kiinnitin ponini loppuun käytävälle ja laskin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun ennen kuin avasin satulavyön ja liu’utin satulan pois Liljan selästä ja laskin sen paikalleen. Lopuksi vielä otin harjapakistani dandyn ja harjasin pintelit ennen kuin pyöritin ne pois yksi kerrallaan ja samaa tahtia rullalle. Tällä välin Lilja oli kuivunut joten hoidin sen taas ihan rauhassa pois ja hain sille fleecen ja sadeloimen ja loimitin tamman ennen kuin palautin sen tarhaan. Liljan jäädessä piehtaroimaan tarhaansa palasin talliin ja palautin harjapakin kaappiini ja otin matkaani satulasaippuan ja öljyn sekä pyyhkeen ja kannoin suitset ja satulan pesupaikalle. Saatuani tavarani laskettua pois käsistäni avasin saippuan ja öljyn, ennen kuin valutin sankoon hieman haaleaa vettä ja purin toisen pyyhkeen päälle Liljan suitset kunnolla ja aloin pesemään ja varusteita kunnolla.

”Meinaatko niinkuin joka kerta tehdä tuollaisen operaation?” kuulin miehen äänen kysyvän jostain viereltäni. Nostaessani katseeni Otho katseli minua ehkä hieman huvittuneena.
”En mä nyt niin hullu oo. En vain kerennyt pesemään ja öljyämään Liljan varusteita ennen kuin liikutin sen ensimmäisen kerran ja nää in kaikki ihan uusia niin teen sen nyt kun mulla on aikaa siihen.” vastasin miehelle samalla kun laskin otsapannan pyyhkeelle ja poimin seuraavan osan pesuun.
”No kaikki tyylillään.” kuulin poistuvien askeleiden sanovan ja pian kuulinkin vain oven käyvän. Pestyäni ja öljyttyäni kaikki suitsien osat jätin ne kuivumaan siksi aikaa että kiinnitin huomioni satulaani ja pesinkin sen saippualla ihan kunnolla istuinta lukuunottamatta ja kuivattuani kaikki osat palautin sen paikoilleen, ennen kuin palasin katsomaan olisiko suitset jo koottavissa. Huomatessani asian olevan näin, kasasin vielä suitset ja niputettuani ne keräsin loputkin tavarat matkaani ja kävin järjestämässä ne kaappiini. Tarkistettuani vielä että en ollut jättänyt hirveää sotkua taakseni suuntasin autoleni ja kotiin, vain huomatakseni että tallireissuni olikin ottanut melkein neljä tuntia.

13.02.2020

Ajellessani tallille, minusta tuntui kuin elämäni olisi menneen viikon ajan pyörinyt vain töiden ja tallin välillä. Hyvä kun olin kerennyt käydä asunnollani nukkumassa. Käytyäni edellisenä perjantaina ratsastamassa Liljan uudelleen ja pakkaamassa kisakamat, olikin loppupäivä mennyt panikoidessa seuraavaa päivää ja lauantai olikin sitten suurimmaksi osaksi mennyt kisareissulla.

Eihän se varmastikaan järkevin ratkaisu ole lähteä kilpailemaan näin nopeasti, mutta tiesin jotta tammani oli ollut jonkinlaisessa treenissä kasvattajallaan ja käynyt jo parit kilpailut, joten ehkä tämä sallittiin. Lilja käyttäytyi kisapaikalla ihan nätisti, mutta radalle päästessä se oli hieman väsynyt joten sijoituksemme olikin vasta 14. Kuitenkin radalla oli onnistuneitakin kohtia, joten ei reissu siinäkään mielessä mennyt hukkaan. Sunnuntaina pyörähdinkin tallilla vain siivoamassa karsinan ja juoksuttamassa Liljan, sillä olin mokannut kisasuunitelmieni kanssa ja kisaviikonlopun sijaan olin ilmoittanut pikkuhevoseni starttaamaan maanantaina.

Maanantaina väsymys painoi kaviossa ja Liljan kanssa saikin tehdä vähän enemmän töitä joten sijoitus oli vasta 15. Kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ei kisoista haeta sijoituksia, vaan enemmänkin kokemusta joten näihin sijoituksiin sai olla ihan tyytyväisiä. Tiistaina edessä olikin vielä yksi juoksutuspäivä ja loppuviikon Lilja saisikin olla vapaalla.

Päästessäni tallille aloitin perinteisesti karsinan siivouksella ja pesin samassa myös ruoka- ja juomakupit, ennen kuin palauttelin tarvikkeet paikoilleen ja hain Liljan harjat odottamaan. Lopulta hain myös tammani ja saatuani sen kiinni käytävälle riisuin siltä loimen. Viikattuani loimen pois tieltä avasin harjapakkini ja harjasin Liljan pitkän kaavan mukaan. Lopuksi vielä rapsuttelin tammaani hetken ennen kuin loimitin sen uudelleen ja palautin sen tarhaansa nauttimaan vapaudesta ja itse kiersin tallin kautta vieden harjat paikoilleen ennen lähtöäni.

24.02.2020

Viimeinen viikko Liljan liikutuksen suhteen on ollut kevyttä, sillä tiesin että alkavasta viikosta tulisi tammalle hieman raskaampi, kun osallistuisimme kuitenkin ensimmäiselle leirillemme ja meidän yhteiseloa ei takana ollut kuitenkaan ihan hirvittävän pitkää aikaa.

Tein aamulla ja päivällä töitä viimeiseen sekuntiin asti, sillä olin buukannut kalenterini hieman liiankin täydeksi, mutta se oli toisaalta ehkä vain positiivinen ongelma, ollessani kuitenkin yksityisyrittäjä. En kuitenkaan saanut yrityksistäni huolimatta kaikkia töitä valmiiksi, joten pakkasin viimeisenä läppärini ja ulkoisen kovalevyni laukkuuni ja toivoin että seuraavien päivien aikana löytäisin edes vaikka sitten keskellä yötä hetken saada pari viimeistä työtehtävää valmiiksi, sillä niistä saatavilla palkkioilla saisin kuitattua Liljan kustannuksia osaksi taas yhden kuukauden ajalta.

Heittäessäni laukkuni autooni ja istuessani alas kuskin paikalle, uudenlainen jännitys nosti päätään, sillä en ollut tavannut oikeastaan ketään Hallavalaisista, joten en tiennyt miten sopisin porukkaan mukaan ja että olisiko ollut virhe osallistua vielä nuorella ja osaamattomalla tammallani leirille ja että tulisiko mistään mitään. Kuitenkin kun pääsin tallille hieman ennen kahta näin Aleksin seisovan tallin pihalla jutellen parille tytölle. Ajaessani autoni parkkiin muistin samalla miten taidokkaasti nolasin itseni heti ensimmäisenä päivänä, joten poimittuani laukkuni mukaani ja lukittuani autoni ovet, vedin piilossa syvään henkeä ja suuntasin kohti tallia.

Kävellessäni kolmikon ohitse huikkasin heille kaikille iloisen tervehdyksen, ennen kuin yritin huomaamatta nopeuttaa askeliani ja suunnata tallitupaan jättämään laukkuni sinne, ennen kuin kävin moikkaamassa Liljaa ja upottamassa kasvoni tamman pitkiin valkoisiin jouhiin ja hakemassa vain voimaa ja uskallusta pikkutammastani, joka oli tyypilliseen suomenhevosmaiseen tapaan kiinnostuneempi heinistään, kuin ympärillään hääräävästä omistajasta.

01.03.2020

Eilen loppui meidän ensimmäinen yhteinen ratsastusleiri ja vaikka en tiennyt mitä siltä olisi voinut odottaa, meni se mielestäni todella hyvin.

Tietenkinhän loppuviikosta Liljalla alkoi hieman väsymys painaa kavioissa, sillä olihan tuo määrä ratsastusta aika paljon nuorelle hevoselle jota ei ole niin hirveästi treenattu. Toivottavasti kuitenkin tasapainottamalla treenejä kehitystä tapahtuisi ja saataisiin samalla tamman jaksamista myös kasvatettua. Uuden kuun aikana olisi ajatuksissa käydä valmentautumassa kouluratsastuksen saralla ja mahdollisesti loppukuusta myös kilpailuissa, jos saadaan vain vähän treeniä lisää alle ja löydetään sopivat kilpailut.

Muuten maaliskuussa ei ole Liljan kanssa ajatuksissa tehdä mitään ihmeellisempää, vaan tamma saa vain nauttia elämästä ja pyritäänkin vain kehittämään niin tammaa kuin ratsukon yhteistyötäkin eteenpäin monipuolisella liikunnalla.

12.03.2020

Saapuessani tallille nappasin autostani vain pikaisesti matkaan juuri kaupasta ostamani lasagnen ja jatkoin matkaani hieman normaalia reippaammin kohti tallitupaa, sillä vatsani kurisi jo niin pahasti ollessani vain aamupalan voimalla matkassa ja kello oli kuitenkin jo yli kaksi iltapäivällä.

Kävellessäni tallitupaan huomasinkin yllätyksekseni että Aleksin seurassa istui niin Nadja kuin pari nuorta tyttöä jotka Aleksi esitteli Alisaksi ja Nessaksi. Moikkasin molempia tyttöjä samalla kun laitoin lasagneni mikroon ja säädin mikroon oikean ajan ja käänsin sen päälle. Kääntyessäni pöydän ääressä istuvaa nelikkoa sain kaksi hyvin ihmettelevää katsetta, mutta tajusin vasta siinä vaiheessa, että olin edelleen jakussa ja farkuissa, sekä korollisissa nilkkureissa. Tajuttuani tämän kävelinkin suoraan kaapilleni ja otin ratsastusvaatteeni ennen kuin suuntasin vessaan vaihtamaan vaatteeni ja samalla kuulin kuinka mikro kilahti ja saatuani vaatteet vaihdettua vein arkivaatteeni kaappiini ja kävelin mikrolle hakemaan ruokani. Siirryin nelikon pariin pöydän ääreen ja syödessäni vaihdoimme muutamia kuulumisia ja esittelin itseni tytöille paremmin.

Saatuani syötyä tiskasin haarukkani ja palasin takaisin kaapilleni ja poimin Liljan tavarat matkani ja vein ne hoitopaikalle. Tämän jälkeen lähdin metsästämään tammaani joka oli muuttunut parin päivän aikana kimosta tumman harmaaksi ja päädyinkin taluttamaan Liljan suoraan pesariin ja saatuani tamman kiinnitettyä otin vesiletkun käteeni ja käänsin hanan päälle. Virutin ensin suurimmat kurat pois Liljan loimesta ennen kuin siirryin pesemään tamman jalat samalla kun annoin enimpien vesien valua loimesta, ennen kuin riisuin loimen ja laitoin sen kuivumaan loppuun. Tämän jälkeen talutin Liljan hoitopaikalle ja harjasin tammani pitkän kaavan mukaan ennen kuin nostin satulan tamman selkään ja varustin sen muutenkin ja suuntasimme maneesiin.

Maneesissa säädin vielä satulavyön ennen kuin laskin jalustimet ja siirsin ohjat takaisin Liljan kaulalle ja valmistauduin nousemaan tammani selkään. Koska meillä olisi seuraavana viikonloppuna kouluvalmennuksia ja tiesin että Trevor ei päästäisi meitä helpolla, olisi pakko ratsastaa ainakin hetken ihan kunnolla. Alkuun kävelin pitkät käynnit vapailla ohjilla, ennen kuin keräsin ohjat käsiini ja aloin taivuttelemaan Liljaa ympyröillä ja asetuksilla sekä tempon muutoksilla niin askellajin sisällä kuin myös käynti-pysädys-käynti ja käynti-ravi-käynti siirtymisillä. Lilja oli vähän tahmea ja hidas kuuntelemaan, mutta hiljalleen sitä sai verkattua paremmaksi.

Käynnin sujuessa siirsin Liljan raviin ja jatkoin samoja tehtäviä myös ravissa. Ravissa Lilja oli vähän parempi, mutta silti tamman tahmaisuus jatkui ja en oikein saanut kiinni siitä, miten tammaa olisi pitänyt ratsastaa, jotta sen olisi saanut liikkumaan paremmin. Ravityöskentely jäi tällä kertaa lyhyeksi, sillä en halunnut väsyttää Liljaa liikaa, joten kunhan tamma alkoi toimimaan ravissa edes hieman paremmin siirsin sen muutaman kierrosksen ajaksi käyntiin. Välikäyntien jälkeen otin lyhyet laukkapätkät molempiin kierroksiin ennen kuin loppuverryttelin Liljan ja laskeuduttani sen selästä nostin jalustimet ja talutin Liljan takaisin talliin.

Tallissa hoidin Liljan pois ennen kuin kävin hakemassa sen loimen ja loimitettuani tamman palautin sen takaisin tarhaansa ja palasin takaisin talliin viemään Liljan tavarat paikalleen ja pesemään sen varusteet. Olin onnekseni valmis juuri kun tuntilaiset alkoivat tulemaan paikalle, joten tallireissuni oli tällä kertaa täydellisesti ajoitettu.

14.03.2020

Olin aamulla saanut viimeisenkin freelance artikkelini tälle viikkoa korjattua ja lähetettyä tarkistettavaksi, joten loppupäivä oli hyvä viettää tallilla, ellei sitten tilanne muuttuisi niin, että saisin yllättävän työkeikan jostain ja joutuisinkin lähtemään töihin. Vallitsevasta tilanteesta johtuen minulle olisi tarjottu enemmänkin artikkeleita ja muita töitä tehtäväksi kuin mitä kerkesin kirjoittaa ja jouduinkin kieltäytymään todella monesta tarjouksesta ihan vain sen takia, että minulla ei ollut aikaa ja toisaalta halusin kirjoittaa vain semmoisia artikkeleita jotka olisivat todella lähellä minua, jolloin niissä olisi ehkä hieman enemmän persoonaa kuin semmoisissa artikkeleissa, joiden aihepiiri ei kiinostaisi minua millään tavalla.

Kello oli jo lähempänä puoltapäivää kun pääsin Hallavaan ja piha olikin täynnä autoja ja polkupyöriä, joten jouduin hieman etsimään paikkaa mihin parkkeerata oman autoni, mutta viimein löysin paikan. Sammutettuani autoni nappasin mukaani pakkaamat eväät ja lähdin suunnistamaan kohti tallitupaa. Tallituvasta löytyikin niin hoitajia kuin myös tuntilaisia ja jostain kuulin myös Aleksinkin äänen, vaikka en miestä nähnytkään. Jätin evääni jääkaappiin kaivettuani ensin kaapistani jesaria ja tussin ja nimettyäni rasiani, ettei kukaan vahingossa heittäisi ruokaani pois. Juttelin samalla erinäisiä keskusteluja kaikkien kanssa, kunnes päätin että paras olisi alkaa vain työntekoon, sillä voisi olla hyvinkin mahdollista että tallireissuni keskeytyisi. Pahoitellen siirryinkin takaisin tallin puolelle ja kävin siivoamassa Liljan karsinan, johon käytinkin ehkä hieman liikaa aikaa ja tarkkuutta, mutta eipä kukaan ole ainakaan vielä kuollut hieman liiankin hyvin siivottuun karsinaan. Kuivitettuani karsinan uudelleen, kävin hakemassa kaapistani Liljan harjapakin ja suitset ja palattuani karsinalle kaivoin harjapakista esiin sienen ja pesin sillä tamman juoma- ja ruokakupit sekä kävin pikaisesti lävitse myös kalterit.

Lopuksi kävin viruttamassa sienen pesupaikalla ja puristettuani siitä ylimääräiset vedet parhaani mukaan pois, jätin sienen harjapakin päälle samalla kun kävelin takaisin tallitupaan hakemaan Liljan satulan ja fleecen. Jätettyäni tavarat karsinalle suuntasin takaisin ulso ja kävin hakemassa Liljan tarhastaan. Päästessäni tamman tarhaan Lilja oli sitä mieltä että se ei lähtisi matkaani, joten jouduin metsästämään tammaani hetken, ennen kuin sain lassottua sen kiinni ja kiinitettyä riimunnarun viimein sen riimuun. Taluttaessani Liljaa sisälle se oli kuin friisiläinen jota saa vetää perässään. Pääsimme kuitenkin hiljaan sisälle ja talutin Liljan takaisin karsinaansa jossa riisuin sen loimen ja viikkasin sen karsinan oveen ennen kuin avasin harjapakin ja poimin kumisuan käsiini ja pyörittelin sillä Liljan lävitse. Irtoava karva kutitti tammaa ja Lilja tuntui nauttivan harjauksesta normaalia enemmän. Harjattuani Liljan varustin sen ja tarkistettuani että meillä oli kaikki matkassa talutin sen ulos ja päädyin nousemaan sen selkään jo ulkona ja kävimme kävelemässä alkukäynnit maastossa, ennen kuin suuntasimme maneesiin.

Maneesissa aloitin taivuttelemalla Liljaa ympyröillä ja asetuksilla ja tänään tamman meno oli hieman parempaa ja sen kanssa oli hieman mukavampaa työskennellä. Käynnissä taivuttelin Liljaa myös kolmikaarisella ja loivalla kiemurauralla jotta sain sen taipumaan hieman paremmin. Kun Lilja alkoi tuntumaan hyvältä siirsin sen raviin ja työstin tammaa samoilla tehtävillä ravissa ja siinä se alkoikin vertymään ja taipumaan paljon paremmin ja sitä sai hieman helpommin ratsastettua. Ravissa työstin tamma myös tempon muutoksilla ja siitä aloi löytyä ihan mukavaa lisättyä ravia.

Laukassa annoin Liljan vain laukata rennosti eteenpäin ja välillä pyysin sitä laukkaamaan hieman reippaammin, mutta mitään siompaa työskentelyä ei vielä laukassa tehty. Laukan jälkeen aloin loppuverryttelemään tammaani ja kun aloin kävelemään loppukäyntejä otin fleecen sille päälle ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin laskeuduin sen selästä ja talutin Liljan takaisin talliin.

Tallissa palautin Liljan karsinaansa ja riisuin tamman varusteet. Koska Lilja oli hieman hionnut kävin kastelemassa sienen pesupaikalla ja pyyhin enimmät hiet pois tammastani ja harjasin loput normaalisti. Annoin Liljan olla hetken karsinassaan, samalla kun kävin viemässä fleecen ja harjapakin sekä satulan pois ja pesin tamman suitset. Kun kaikki tarvikkeet olivat paikoillaan palasin karsinalle ja loimitin Liljan uudelleen ja palautin sen tarhaansa, jossa se piehtairoi heti mahdollisimman mutaisessa kohdassa mielenosoituksellisesti. Palasin talliin naureskellen tammalleni ja tallituvassa poiminkin ruokani jääkaapista ja söin sen jatkaen erilaisia keskusteluja siellä pyörivien ihmisten kanssa. Ruokailun jälkeen siivosin kaappini perusteellisesti sillä olin onnistuntu sotkemaan sen jostain syystä kunnolla ja löysin jopa kadottamakseni luulleet ratsastushanskani.

Kaappini löydettyä taas järjestyksen päätin lopettaa tallipäiväni tähän, sillä en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt enään tallilla.

16.03.2020

Avatessa aamulla silmäni, minua tervehti tuulessa villisti huojuvat puut. Nähdessäni tämän olin ihan valmis lähettämään Aleksille viestin että hän voisi ottaa Liljan tunneille jos tammasta olisi apua, mutta päätin että lähtisin loppupeleissä tallille aamupäivästä jotta kerkeäisin juoksuttaa Liljan ennen kuin hoitajat ja tuntilaiset saapuisivat paikalle.

Avasin kuitenkin ensin tietokoneeni ja kirjauduttuani sähköpostiini, ei päiväni ainakaan parannut, sillä osa asiakkaistani oli perunut kokouksia ja muutamia työkeikkoja, joten se tarkoittaisi että menettäisin ison osan tuloistani, joka ei olisi hyvä juttu ja en tiedä miten pitkään voisin tätä menoa pitää Liljaa Hallavassa, sillä minulla ei olisi varaa maksaa tamman tallipaikkaa paria kuukautta pidempää, joten jos tilanne olisi yhtä paha kesällä, joutuisin ilmoittamaan Aleksille että joudun viemään tamman muualle ja silloinkaan en tiedä että minne tamma joutuisi, sillä en tiedä mistä löytäisin sille tallipaikan josta voisin maksaa vasta myöhemmin rästissä olevaa vuokrasummaa.

Nähtyäni sähköpostissani olevan katastrofin, sammutin koneeni ja vaihdoin tallivaatteet päälle ja suuntasin autolleni ja Hallavaan. Tallin pihaan parkkeeratesani näin pihassa pari autoa ja olin tiellä nähnyt myös Ciaran pyöräilemässä tallilleppäin, joten tiesin että en voisi olla tallilla ainakaan täysin yksin. Kävellessäni tallikäytävää eteenpäin kuulin jostain improvisoitua musikaalimedleytä ja hiipiessäni äänen lähteen lähelle paljastui Ohto sen lähteeksi. Jostain syystä en tiennyt mitä olisin sanonut, joten harpoin vain karsinaan jota mies oli juuri siivoamassa ja annoin Ohtolle nopean halauksen, josta mies hieman häkeltyi, mutta kukapa ei olisi tämmöisestä hämmästynyt.

”Mistä tuo nyt johtui?”

”Äh, sori, vähä huono aamu ja toi sun laulu on ollu tähän mennessä paras juttu koko päivänä.” Sanoin nolostellen miehelle, ennen kuin pujahdin nopeasti ulos boksista ja jatkoin matkaa kohti varustehuonetta ja hain Liljan pintelit, harjat ja suitset sekä juoksutusliinan. Vietyäni tavarat Liljan karsinalle lähdin suuntaamaan tammani luokse ja onnekseni edes Lilja oli tänään yhteistyöhaluinen, joten sain sen helposti kiinni. Talutin tammani talliin ja matkalla ohitin Nikon ja Ciaran joilla kuulosti olevan jokin tilanne päällä, joten kaivoin takkini taskusta kuulokkeet esiin sidottuani Liljan ensin kaltereihin kiinni. Kiinitettyäni kuulokkeet puhelimeeni käynistin spotifyn ja laitoin tähdellä merkityt listan soimaan ja aloin kaivamaan kaiken mudan alta kimoa tammaani.

Saatuani Liljan näyttämään jotenkin enemmän kimolta kuin mudan harmaalta, pintelöin sen ja vaihdoin sen riimun suitsiin ja kiinnitin liinan kiinni kuolaimiin ja maiskautin tammani liikkeelle. Poistuessani karsinasta huomasin että Niko ja Ciara olivat päässeet taas yhteisymmärrykseen ja jatkoinkin päätäni pudistellen maneesiin. Maneesissa naksui ja paukkui joten en odottanut paljoakaan tältä reissulta. Kävelytin Liljan noin kymmenen minuutin alkukäynnit ja tässä vaiheessa muistin korvissani edelleen olevat kuulokkeet, joten tungin ne taskuuni ja sammutin spotifyn ennen kuin siirsin Liljan ympyrälle.

Heti kun tamma oli vain tarpeeksi isolla ympyrällä maiskutin sen raviin ja yllättäen se ravasikin rennosti ja liidokkaasti narun jatkeena ja vaikka maneesissa välillä kolisikin tuulen jodosta, ei tammani silti singonnut kuin päätön kana ympäriinsä. Annettuani tammani ravata jonkin aikaa vasemmalle maiskutin sen laukkaan ja annoin sen venyttää ympyränsä koko liinan mittaiseksi. Muutaman kierroksen jälkeen toin Liljan takaisin pienemmälle ympyrälle ja siirsin sen käyntiin ja pyysin sitä vaihtamaan suuntaa. Oikealle Lilja liikkui myös hyvin ja muutaman kierroksen jälkeen siirsin sen käyntiin ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin palasimme talliin. Tallilla hoidin Liljan pois ja päätin tuoda sen pintelit pesuun, sillä ne alkoivat näyttämään siltä että pesulle olisi tarvetta. Saatuani tammani tavarat paikoilleen metsästin jostain kottikärryt ja jouduinkin etsimään toiset vapaat kärryt, sillä ensimmäisiä lähestyessäni kuulin Ohton olevan tulossa samaan suuntaan ja en halunnut nähdä häntä nolattuani itseni taas kerran kunnolla.

Vapaat kottarit löydettyäni kävin vielä siivoamassa Liljan karsinan ennen kuin päätin tämän tallipäivän ja suuntasin kotiin suihkuun ja uuteen yritykseen työntekoon, sillä ne vähäiset työkeikat mitä tällä hetkellä oli tarjolla olisi pakko hoitaa kunnialla kotiin jotta saisi laskut maksettua edes osaksi.

17.03.20

Tänään hommat sujuivat hieman paremmin kun edeltävänä päivänä ja yllättäen joku halusi jopa palkata minut kirjoittamaan artikkelin. Aihe ei ollut sellainen josta mieluusti kirjoitin, mutta tässä tilanteessa minulla ei ollut varaa kieltäytyä oikeastaan mistään mitä eteeni tulisi, sillä rahaa olisi pakko saada jotta laskut tulisi maksettua ajallaan.

Sain myös pari artikkelia asiakkaille hyväksytettäviksi, joten työrintama eteni edes vähän paremmin. Käytyäni säälittävältä näyttävän sähköpostimääräni lävitse, suljin läppärini ja vaihdoin tallivaatteet päälle, vaikka ajatus tallille lähtemisestä ei innostanutkaan, varsinkin kun nolasin itseni eilen niin totaalisesti Ohton kanssa, mutta tässä mennessä olin nolannut itseni tallilla jo niin monesti että tässä vaiheessa minusta ei varmaan kenelläkään olisi enää yhtään hyvää ajatusta.

Tallin lähestyessä näköpiiriin tunsin miten sydämmeni otti kierroksia ja saatuani autoni parkkiin näin Ohton kävelevän tallista kohti omaa autoaan. Kiirehdin ulos omasta autostani ja pysäyttämään miehen jotta saisin puhuttua edellisen päivän tapahtumat lävitse. Kuitenkin kun olin juuri noussut autostani, kuulin kuinka Ohton auton ovi kävi ja mies kerkesikin lähteä liian ajoissa.

Sättien itseäni kävelin talliin ja kävin hakemassa Liljan harjapakin sen karsinalle, ennen kuin metsästin tammani tarhasta ja talutin sen sisään. Vaikka nuorikkoni oli välillä kuin maitovarsa, oli se viimeiset pari päivää muistuttanut ratsastuskoulu ruunaa, mikä oli positiivinen yllätys.

Kääntäessäni Liljan karsinaansa ja sitoessani sen kiinni tamma huokaisi syvään ja alkoi sitten metsästämään karsinassa olevasta heinäkasasta korsia mihin sillä oli mahdollista yltää.

Avasin Liljan harjapakin ja nappasin hiusharjan ja aloin selvittelemään tammani valkoista harjaa joka olikin nopeasti selvitetty. Siirryin seuraavaksi selvittämään Liljan hännän, ennen kuin vaihdoin hiusharjan kumisukaan ja aloin pyörittelemään tammani valkoista karvaa niskasta alaspäin, mutta jossain kohtaa olin antanut suan tipahtaa kädestäni ja vain halasin tammaani. En tiedä miten kauan siinä olin ollut, mutta havahduin siihen, että joku ravisteli minua kevyesti.

Irrottaessa märät ja Liljan karvojen täyttämät kasvoni tamman kaulasta ja katsellessani ympärilleni, ja näin noin itseni mittaisen tytön seisomassa vieressäni katsoen minua huolestuneena.

”Onko kaikki ok?”
”Joo… elämä meinaa vaan olla taas vähän vaikeaa tän virustilanteen kanssa ja mulla ei oo tietoa että saanko pidettyä tallipaikkaa kuinka pitkään, saati tietenkään maksettua muitakaan laskuja.” Sanoin pyyhkien kasvojani.
”Hei, kaikki kyl järjestyy!” Tyttö sanoi, ennen kuin poistui karsinasta ja jatkoi matkaansa omille teilleen.
Itse harjasin kimoni loppuun, ennen kuin talutin Liljan takaisin pihalle ja siirryin sisälle palauttamaan tammani harjat paikalleen ja siivoamaan sen karsinan. Matkalla hakemaan kottikärryjä ja talikkoa törmäsin Aleksiin, joka pysäytti minut.

”Minja, kaikki ok?” Aleksi kysyi huolestuneena.
”Joo. Tai no ei. Tai no en mä tiedä…” sanoin ja tunsin miten kyyneleet alkoivat taas polttelemaan silmissäni. Räpäytin kuitenkin silmiäni nopeasti ja sain näin ainakin vähän väistettyä itkua. Aleksi kuitenkin edelleen piti katseensa minussa, joten vedin syvään henkeä, ennen kuin aloitin kertomaan lyhyttä versiota tapahtumista.
”No siis mulla oli eilen huono päivä ajatusten kans ja tullessani tallille sain Ohton kiinni laulamasta jotain omaa musikaalimedleytään ja se vaan nosti mun fiilistä sen verran et mä idiootti menin halaamaan sitä siitä hyvästä. Ja sit tää virustilanne ei näytä kovinkaan positiiviseltä mun työtilanteen suhteen joka myös vaikuttaa rahatilanteeseen jne…” sanoin huokaisten syvään.
Aleksi ei vastannut mitään, mutta vain rohkaisevasti taputti minua olalle ennen kuin hänkin jatkoi omille teilleen ja itse hain kottarit ja talikon ja palasin karsinalle siivoamaan sen pikaisesti, ennen kuin tyhjäsin kottarit lantalaan ja palautin ne paikalleen ja suuntasin kotiin, toivoen että loppuviikko olisi parempi.

18.03.2020

Tämä päivä oli koko viikon ensimmäinen ”ok” päivä. Ei nyt vielä hyväkään, mutta parempi kuin kaksi edeltävää. Eräs asiakkaistani oli kiittänyt kirjoittamastani artikkelista ja ilmoitti että he saattaisivat olla kiinostuneita työskentelemään kanssani jatkossakin, kunhan tilanteen vaikutus heidän toimintaansa selviäisi.

Pari uutta asiakasta oli myös ottaneet yhteyttä ja lähetinkin heille tarjoukset, ennen kuin nopeasti hupeneva työlistani odotti ja sainkin yhden viimeistelyä odottaneen tehtävän valmiiksi. Puolipäivää työskenneltyäni, päätin että työpäiväni saisi olla tässä ja syötyäni jotain jääkaapistani löytyneistä jämistä kehiteltyä lounasta, vaihdoin tallikamat ja suuntasin kohti Hallavaa.

Matkalla tallille muistin että Liljan pintelit olivat jääneet kylpyhuoneeseeni kuivumaan joten pikkutammalla saisi siis olla tänään kävelypäivä. Samaan ajatukseen päätin myös että setvisin maanantaisen välikohtauksen myös Ohton kanssa, sillä en tiennyt kauanko voisin tallilla käydä ilman että tilanne olisi ratkennut suuntaan tai toiseen. Pian näinkin jo tutun pihapiirin ja onnekseni myös Ohton auton.

Kävellessäni talliin ei ollut vaikea paikallistaa miestä ja päästessäni oikealle karsinalle odotin jotta hän kiinnitäisi huomionsa minuun, sillä en halunnut ainakaan pahemmin nolata itseäni enään Ohton edessä. Pitkien sekuntien jälkeen hän viimein huomasi minut.

"Ai moi…” Ohto kuulosti hieman kiusaantuneelta.
”Moi, tota mä haluaisin pahoitella sitä maanantaista. Mulla oli vaan vähän surkea päivä ja se sun medleys oli vaan sen päivän paras asia siihen mennes.” Sanoin.
”Mä vähä kyl ihmettelinkin että mitä sä meinasit kun katosit kans paikalta niin nopeesti, mutta toi selittääkin paljon.” Ohto vastasi nojaten samalla talikkoon.
”Toivottavasti sä et pidä mua ihan täytenä idioottina sen takia, kun en oo muutenkaan onnistunut kovin hyvin tässä imagon luomisessa…” osoitin viimeiset sanani varpailleni.
”No hei, sattuuhan noita ja mulla ei oo ainakaan mitää pahoja fiiliksiä sen suhteen.” Ohto sanoi ja vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin suuntasin siivoamaan Liljan karsinan.

Palautettuani siivousvälineet paikoilleen kävin nappaamassa tallituvasta tammani suitset ja harjat sekä kypäräni, ennen kuin suuntasin kantamuksieni kanssa ulos. Tarhasta löysin puolikkaan mutamonsteri suomenhevosen ja talutin Liljan tallin eteen harjapakin luokse. Harjaaminen yhdellä kädellä ei ollut helpooa, mutta lopulta sain tammani sen verran suittua, että viitsin sen selkään istua.

Pujottelin sille vielä suitset päähän, ennen kuin nostin Liljan riimun harjapakin päälle ja maiskautin tammani liikkeelle ja talutin sen maneesiin. Pungerrettuani Liljan selkään siirsin tamman liikkeelle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin, välillä hieman taivuttaen tai pysäyttäen reilun puolen tunnin ajan. Laskeuduttuani sen selästä palasimme harjapakin luo jossa vaihdoin suitset riimuun ja palautin ponini tarhaan ennen kuin hain kamat matkaan ja palasin talliin pesemään suitset ja palauttamaan tavarat paikalleen.

Hiljalleen tallille alkoi saapua muitakin tallilaisia ja tallituvan täytti erilaiset keskustelut laidasta laitaan olevista aiheista.

19.03.2020

Keskiviikko ilta:

Istuin työpöytäni ääressä bullet journalini ja läppärini kanssa, merkaten ylös ne kaksi ainoaa työtehtävää jotka minulla olisi tiedossa ja pohdin samalla millä ilveellä sitä elättäisin itseni ja hevoseni. Kesken ajatukseni kuulin kuitenkin puhelimeni kilahtavan saapuneen whatsapp viestin merkiksi ja etsin puhelimeni jostain käsiini. Yllätyin nähdessäni viestin olevan Nadjalta ja nähdessäni että ensimmäinen viesti sisältäisi kuvan, sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä ja tärisevin sormin avasin puhelimeni ja klikkasin viestin auki.

Nadja: tuota tää taitaa olla teidän? Kuvassa oli Liljan märkä hoitovihko.

Minä: joo… mistä se löyty?

Nadja: tuolta pihalta. Jätän sen tallitupaan tohon pöydälle.

Minä: Kiitti. Tuon huomenna uuden vihkon tuon tilalle.

Laittaessani puhelimeni pois kirosin itseäni, mutta eipä näille tilanteille mitään voi ja joutuisin vain seuraavana päivänä kiertämään tallille kaupan kautta.

Torstai aamupäivä:

Ennen kuin suuntasin tallille peruuttelin autoni trailerini eteen ja otin kopin mukaani tallille, sillä olisin lähdössä ajelemaan kohti Storywoodsia jossain kohtaa tätä päivää, kunhan olisin vain valmis tallilta. Ennen kuin ajoin tallille kävin kuitenkin kaupassa hakemassa uuden hoitovihon jonka olin edellisenä iltana luvannut Nadjalle tuovani tänään.

Hallavaan päästessäni peruutin trailerini muiden viereen tavalla, että se ei olisi kenenkään tiellä. Näin että parkkipaikalla oli myös Ohton vaaleanpunainen Honda ja jostain syystä minulle tuli jotenkin vaikea olo. Jotenkin minusta tuntui että mies halusi ehkä puhua vähän enemmän, mutta en toisaalta voinut olla varma ja itse en uskaltaisi keskustelua aloittaa sillä sitten saisin ainakin kadota Liljan kanssa paikalta vieläkin nopeampaa nolatessani itseni lopunkin.

Halusin hiljentää ajatukseni joten onnekseni löysin takkini taskusta kuulokkeeni ja nostin ne korvilleni ja laitoin spotifyn päälle ja se alkoikin heti soittamaan Hamiltonin sound trackia ja aloin tapailemaan lyriikoita huulillani samalla kun suuntasin Liljan karsinan kautta tallitupaan. Yllätyksekseni tamman karsina oli jo siivottu, joten jatkoin ihmetellen matkaani tallitupaan jossa kaivoin kaapistani kynän esiin ja istuin pöydän ääreen ja aloin täyttämään vihkoon tietoja Liljan loimituksesta ja varusteista.

En kuullut että joku oli tullut tallitupaan ennen kuin näkökenttääni ilmestyi kahvimuki. Yllätyin tästä ja katsoessani mistä kahvi oli ilmaantunut näin Ohton nojailemassa tiskipöytään kahvikuppi kädessään. Nappasin toisen kuulokkeistani pois korvastani jotta kuulisin paremman miehen vastaukset.

”Onks tää mulle?” Kysyin mieheltä joka katosi oman mukinsa ja vastasi vain nyökkäämällä.
”Kiitti” sanoin ja nousin hakemaan jääkaapista maitoa.
”Ootteks te lähössä näin nopeesti?” Ohto kysyi katsellen kaappini edessä lojuvaa ikeasäkkiä.
”Aa, ei. Meil on valmennusreissu nyt viikonloppuna ja oikeestaan lähdetään jo tänään mun serkun tallille missä se valkka on.” Sanoin ja nostin omankin kahvimukini huulilleni.

Tämä tieto näytti jotenkin sekoittavan Ohton pakan totaalisesti, joten loppu kahvit juotiin hiljaisuuden vallitessa välillämme, ennen kuin pakkasin Liljan kamat ikea säkkiin ja kannoin sen sekä satulan autooni ja hain tamman kuljetussuojat ja villaloimen. Autolla ollessani avasin myös trailerin rampin valmiiksi, joten kun olin saanut Liljan suojitettua ja loimitettua pääsin lastaamaan kimoni ja matkamme kohti Trevorin valmennusta saattoi alkaa.

20.03.2020

”Minni, what is that grey pony in the paddock?” Trevor pamahti Minnin toinistoon yllättäen. Nähdessään minut, miehen ilme muuttui hämmästyneeksi, ennen kuin hän jatkoi ”wait… was youre mare so small??” Trev kysyi minulta.
”Joo. Ja se ei oo poni.” Vastasin kiusallaan miehelle suomeksi.
”Ha-ha. Miten mene?” Trevor jatkoi suomeksi

”Ihan ok. Katotaan mitä sä sanot iltapäivällä Liljasta.” Sanoin ja jatkoimme kolmistaan suunnitelman tekemistä päivälle. Suunnitelman ollessa valmis, poistuimme kaikki pienestä toimistosta satulahuoneen puolelle ja poimimme kaikki varusteet matkaamme. Minä ja Minni päätimme ratsastaa Vadelman ja Helmiinan ja Trevor otti Ellin. Varustettuamme hevoselle suuntasimme maneesiin ja aloitimme ratsastamaan.

Minä ja serkkuni ratsastimme ensin kaikki suomenhevoset ja kun Minnin hevoset oli ratsastettu Juuso toi minulle Liljan maneesiin ja vei edellisen ratsuni pois ja aloimme Trevorin kanssa töihin.

”Just warm up and I see how it goes”
”Okei” kuittasin ja aloin verkkaamaan Liljaa.

Tee muutamia umpyroita ja pyyda sita vahan eteen.” Kajahti ohjeet ja rupesin työstämään tammaani ohjeiden mukaan. Loppukäyntejä kävellessämme vaihdoimme ajatuksia ja Trevor sanoi, että hänellä oli nyt selkeämpi kuva seuraavan päivän valmennusta ajatellen.

Hoidettuani Liljan pois minulla oli loppupäivä mahdollisuus auttaa tallilla, ennen kuin lähdin Minnin kanssa kohti hänen kotiaan jossa sain yöpyä valmennusreissullani.

”Mites teidän nuorella parilla menee?” Kysyin häneltä, sillä tiesin että Sanni ja José olivat pari.
”Ihan hyvin. Millaista porukkaa Hallavassa on?”
”Tosi mukavaa, vaikka siellä on nyt ollut vähän teinidraamaan yhden Nikon ja Ciaran toimesta. Mut ei mitään pahaa kuitenkaan.” Sanoin ehkä vähän hajamielisen kuuloisena.
”Mutta?”
”Okei, sit siel on myös Ohto. Se on tallityöntekijä ja kai samaa ikäluokkaa mun kans. Mä en tiiä miks mut se on jotenkin mielenkiintonen tyyppi, tai siis niinku et haluaisin tutustuu siihen.”
”Aistinko mä jotain ihastumista?” Minni kysyi kääntäen katseensa minuun.
”En mä tiedä tottapuhuen, ehkä se vähän aiheuttaa semmosia tunteita, mut enhän mä ees tiiä et onks se vapaa!” Sanoin ja vaihdoin aihetta, mutta en päässyt loppuiltana täysin eroon tästä keskustelustamme…

21.03.2020

Lauantai seurasi melkein samaa kaavaa edeltävän päivän suhteen, mutta tänään jopa Trevor oli ennen puolta päivää paikalla, sillä mies ei ollut nyt käyttänyt koko yötä Skypessä perheensä kanssa.

Ymmärsin kyllä miehen motiivit läpi yön skypettämiselle, sillä ei varmasti ollut helppoa olla melkein toisella puolella maapalloa, kun kaikki tiesi että ei ollut mitään varmuutta siitä, milloin voisi olla mahdollista nähdä rakkaitaan taas kasvotusten, saatika olisivatko kaikki odottamassa, kun mies olisi viimein taas päässyt vierailemaan kotonaan.

Toisaalta ihmettelin myös sitä, miten hän saattoi vain aamusta ilmoittaa että tulisikin vain myöhemmin paikalle, sillä tämä koko skypettely oli ollut ilmeisesti improvisoitua, mutta Minni kertoi että Trev oli osoittautunut mieheksi josta kannatti pitää kiinni, eikä tässä tilanteessa edes olisi järkevää pistää miestä pihalle, sillä uuden ratsastajan palkkaaminen ei olisi todennäköisesti mitenkään mahdollista tässä tilanteessa ja ei olisi edes varmuutta että löytyisikö sellaista ratsastajaa joka voisi ottaa miehen paikan. Minni jatkoi perustelemalla että vaikka José ja Sanni olivat molemmat koko ajan kehittymässä ratsastajina, ei heillä olisi kuitenkaan vielä tarvitavaa taitoa ratsastaa GP hevosia tehokkaasti, joten Grand Prix tason ratsastaja olisi tallissa välttämättömyys. Serkkuni myös myönsi, että olihan Trevorissa omat huonotkin puolensa, mutta ainakin mies ymmärsi itsekkin että hän ei aina ollut se maailman paras tyyppi.

Kokoonnuimme koko porukalla satulahuoneeseen ja päätimme että koska viikonloppu olisi vapaa kisoista, niin tammat saisivat tänään tarhapäivän ja orit juoksutettaisiin ja huomenna sitten orit olisivat tarhoissa ja tammat juoksutettaisiin. Lupasin että voisin auttaa tallissa niin, että serkkuni saisi juoksutettua omat neljä hevostaan ja juoksuttaisin sitten lopuksi ne neljä, jotka minulle olisi jäänyt jäljelle. Tämä sopi kaikille ja Trevor ja Minni lähtivät hakemaan Dylania ja Villeä ja itse suuntasin auttamaan Jussia tallin teossa.

Hevoset olivat juoksutettu nopeasti, sillä yhden hevosen juoksuttamiseen ei mennyt niin pitkään ja koska meitä oli kolme juoksuttamassa. Talutettuani Kullon talliin, sain kuulla että Lilja oli jo varustettuna tammatallin puolella, joten jätin orin Sannin hoidettavaksi ja kiirehdin laittamaan omat ratsastusvarusteeni päälleni ja suuntasin pikkutammani kanssa maneesiin. Trevor saapuikin paikalle juuri kun olin verrytellyt Liljan ja löydettyään hyvän paikan mies ohjeisti minua keräämään ohjat käsiini ja ratsastamaan Liljaa reippaammaksi, jotta tammalle saataisiin samalla myös hyvä yliastunta. Käynnissä työskentelyä suoritettiin myös ympyröillä ja Lilja toimikin ihan kivasti, vaikka alkuun se meinasikin olla hieman ulapalla siitä, mitä siltä haluttiin.

Ravissa jatkettiin siirtymisillä askellajin sisällä, sekä ympyröillä ja tammani tuntui kuuntelevan apuja koko ajan paremmin. Laukkaan ainut ohje oli antaa tamman vain laukata ja mahdollisesti kokeilla pyytää sitä laukkaamaan hieman eteenpäin satunaisia kirjainten välejä. Laukassa tamman väsymys alkoi hieman paistamaan lävitse, joten muutaman laukkakierroksen jälkeen molempiin suuntiin Trevor ilmoitti että tämä riittäisi tältä päivää ja että saisin alkaa loppuverryttelemään tammaani. Antaessani Liljan ravata loppuraveja mies antoi viimeiset kommenttinsa ja samalla myös kertoi miten jatkossa voisimme treenailla kotona. Kiitin miestä valmennuksesta ja neuvoista ennen kuin hän poistui maneesista ja me jäimme kävelemään loppukäyntejä.

Tallissa hoidin Liljan pois pitkän kaavan mukaan ja jopa kylmäsin tammani jalat, ennen kuin palautin sen väliaikaiseen karsinaansa ja suuntasin puhdistamaan varusteita ja kuuntelemaan mitä loppupäivä toisi tullessaan.

22.03.2020

Näinhän tän reissun pitikin päättyä… ajattelin kun Trevor ohjasi auton tottunein liikkein Hallavan pihatielle ja parkkeerasi sen siten että Lilja olisi helppo purkaa kyytistä. Miehen pysäytettyä auton avasin oven ja otin ulos ensimmäisenä kyynärsauvani, ennen kuin nousin autosta oikean jalkani varaan ja aloin tekemään hidasta matkaa trailerille. Kävin ensimmäisenä irrottamassa Liljan ja heitin tamman narun kaulalle, ennen kuin yritin auttaa Trevoria avaamaan rampin.

”You, back to car.” Mies sanoi painokkaasti ja olisin halunnut sanoa hänelle jotain vastaan, mutta päädyin vain huokaisemaan ja ohjeistamaan mihin Trevor voisi viedä tamman sen jälkeen kun siltä olisi saatu kuljetussuojat pois. Kääntäessään Liljan kohti tarhoja mies ei ollut edelleenkään tyytyväinen näkemäänsä.

”Minja. Oikesti, mene nut sine auto!” Trev vaihtoi aksentilliseen suomeensa.
”Mutta…” aloitin.
”Ei mitaan muttia. I’ll back shortly.” Mies jatkoi englannilla.
Nyökkäsin ja katsoin kuinka mies ja tammani katosivat tarhoille, Lilja näyttäen entistä enemmän ponilta, ollessaan 20-senttiä taluttajaansa lyhyempi. Parivaljakon kadottua nousin vaivalloisesti seisomaan ja otin takakontista ikeasäkkini ja lähdin konkkaamaan hitaasti, mutta päättäväisemmin kohti tallitupaa.

Ollessani noin puolessa välissä matkaa tallituvasta ilmestyi käytävälle punainen kiharapilvi, jonka jälkeen Ciara siirtyi käytävälle pitäen ovesta kiinni. ”SIIS MITÄ ON KÄYNYT?!?!” Ciara puoliksi huuti. En olisi kaivannut mitään isoa episodia, mutta Ciaran huudahdus aiheutti sen, että myös muut tallituvassa olijat tulivat käytävälle ja pian hidasta menoani seurasivat niin Aleksi kuin Nadjakin sekä pari tuntilaista ja muuta hoitajaa. Sekä Ohto. Nähdessäni miehen lehahdin varmaan tomaatin kanssa samaan värisävyluokkaan, sillä en tajunnut miten saatoin mokailla näin paljon sen nähden. Tai no nythän olin ollut muualla mokaamassa, mutta joutuisin pyytämään Ohton apua paljon seuraavien viikkojen aikana. Mutta eihän mulla pitäis olla mitään sitä kohtaan tunteellisesti. Vai oliko sittenkin?

”Onnistunut valmennusreissu?” Heitin kysymyksen omaisesti ilmoille ja jatkoin matkaani kohti tallitupaa. ”No ei, mr. Andrews päätti että mun elämässä ei oo jo valmiiksi aiheita stressiin joten se päätti aiheuttaa vähän lisää.” Jatkoin todenmukaisemmalla selityksellä.
”Hei anna nyt ees toi säkki mulle.” Ciara tuli hakemaan olallani roikkuvan ikea säkin ja kantoi sen edelläni talli tupaan. Aleksi toimi ovenvartijana ja hymyilin miehelle pienesti ennen kuin jatkoin hidasta matkaani kohti pirtin pöytää.

”Oikeasti, mitä kävi?” Ciara toisti kysymykseni, mutta silloin puhelimeni soi.
”I’m in tallitupa. Take the saddle and come here.” Sanoin ja lopetin puhelun. Käänsin katseeni yleisöön ja vedin syvään henkeä.
”Me oltiin tänään aikaisemmin ratsastamassa kevyesti ja Trevor oli seuraamassa jotta se saisi sanottua viimeiset kommenttinsa. Just kun oltiin siirtymässä ravista käyntiin, tää sankari päätti hypätä maneesin laidalta alas ja tömähtää maahan just Liljan takana ja siitähän ei pikkutamma innostunut, vaan pukitti siten, että mä tipuin sen selästä ja jäin jalkkariin kiinni ja venäytin nilkkani.” Selitin.

”You shouldn’t sleep on the saddle” kuulin Trevorin äänen selkäni takaa ja käännyin katsomaan miestä.
”Speakin of the devil. Mut hei kaikki, tässä on Trevor Andrews. Trev on mun serkun ratsastaja ja tosiaan syypää tähän mun venähtäneeseen nilkkaan.” Sanoin osoittaen viimeiset sanani miehelle.
“Tosi hauska jutu. Mut oikesti ma olen pahoilani.” Trev pahoitteli uudelleen. ”Mihin ma laitan nama?” Mies nyökkäsi sylissään olevaa satulaa ja suojia kohden.

”I show you” sanoin ja olin nousemassa ylös, kun Aleksi painoi minut istualleen ja lupasi näyttää Trevorille kaappini. Kiitin miestä ja parivaljakon palattua nousin ylös ja sanoin että kävisin näyttämässä Treville minne hän voisi parkkeerata traikun jos se vois Aleksi jäädä tänne hetkeksi? Aleksi nyökkäsi ja lähdin konkkaamaan keppien avulla miehen perään. Trevorin päästyä taksiin suuntasin takaisin talli tupaan ajatuksenani purkaa ikea säkki, mutta päästessäni takaisin en nähnyt sitä missään.

”Minne se mun säkki katos?” Kysyin ihmetellen.
”Ai sori, mä purkasin sen sun kaappiin.” Ciara tunnusti.
”Kiitos paljon!” Sanoin häkeltyneenä ja siirryin takaisin penkille.
Jatkoimme juttelua vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikkien oli lähdettävä omille teilleen. Muutamat kysyivät mitä meinasin Liljan liikutuksen suhteen ja kerroin että en tiennyt vielä kunnolla. Jatkoin että liikuttaisin tammaa irto juoksuttamalla ja ratsastamalla ilman satulaa niin pitkään kun tarvitsee ellen keksisi muuta, sillä en haluaisi jättää tammaa ihan täysin seisomaankaan.

Muut lupasivat katsoa jos voisivat auttaa minua tammani kanssa ja kiitinkin tästä ennen kuin tein hitaan matkani autolleni ja kokeilin miten muutaman kilometrin ajo onnistuisi.

23.03.2020

Aamulla herätessäni, unohdin täysin edellisen päivän episodin, kunnes yritin varata painoa vasemmalle jalalle ja terävä kipu muistutti siitä, että jalkani ei olisi kunnossa muutamaan viikkoon. Kiroten itseäni istuin alas sängyn reunalle ja poimin kyynärsauvat lattialta ja aloitin uudelleen matkan teon keittiöön. Saatuani jollain ilveellä siirryttyä aamupalani kanssa työpöytäni ääreen ja aloin käymään sähköpostia lävitse. Normaalin ehkä hieman ylitse tulvivan sähköpostin sijasta saapuneiden laatikossa oli vain muutama sähköposti, mutta onnekseni parissa niistä oltiin kiinnostunut kuulemaan tarjoukseni muutamalle artikkelille ja lähetinkin molempiin sähköposteihin tarjoukseni vastauksena ja tässä vallitsevassa tilanteessa laskin tarjousta hieman normaalista.

Saatuani aamupalan syötyä ja ainoan työtehtäväksi luokiteltavan tehtävän hoidettua, päätin että kokeilisin suunnata Hallavaan ja yrittää saada ainakin Liljan karsinan siivouksen verran aikaiseksi, jos en pystyisi juoksuttamaan Liljaa. Ajomatka Hallavaan onnistui onneksi ihan hyvin, sillä suurin osa ajamisesta tapahtui kuitenkin oikean jalan varassa, mutta ne muutamat vaihteiden vaihdot olivat kyllä tuskaa. Parkkeeratessani autoni Hallavan pihalle olin onnellinen siitä, että olin viimein perillä ja lähdinkin tekemään hidasta matkaani Liljan karsinalle.

Kurkatessani karsinaan, huomasin että sitä ei oltu vielä siivottu, joten päädyin jatkamaan matkaani hakemaan kottareita ja talikkoa. Paluumatka kottareiden kanssa olikin hieman normaalia mielenkiintoisempi ja todellakin hitaampi, mutta lopulta pääsin perille ja työnsin kottarit karsinan ovelle ja siirryin vaivalloisesti karsinaan, jättäen kyynärsauvani karsinan ulkopuolelle ja siirryin toisella kädellä ottaen tukea talikosta ja toisella kädellä tukeutuen karsinan puoliväliin ja löydettyäni jonkinlaisen asennon jossa karsinan siivoamisesta saattaisi tulla jotain, aloitin yrittämään siivoamista. Saatuani muutaman talikollisen siivottua, kuulin käytävältä askeleiden ääniä, mutta en välittänyt niistä, vaikka ne lähenivät lähenemistään.

Ollessani juuri tyhjäämässä seuraavaa talikollista kottareihin, näin että joku oli pysähtynyt karsinan ovelle ja saatuani talikon tyhjättyä ja palautettua sen luokseni siten, että saatoin ottaa siitä tukea, huomasin että tuo hahmo oli Aleksi.

“Ooksie ihan varma että tää on hyvä idea?” Mies kysyi katsellessaan minua keikkumassa karsinassa yhden jalan varassa, muistuttaen flamingoa. “Todennäköisesti ei, mutta pakko sitä on tässä vain kokeilla pärjätä kun en oo löytänyt vielä hoitajaa Liljalle ja en haluaisi seisottaa tammaa mun saikun ajan.” Vastasin miehelle ja siirryin hieman lähemmäs seuraavaa siivottavaa kohtaa ja hain hetken tasapainoani, ennen kuin metsästin seuraavat lantapallot talikkoon ja tyhjäsin sen kottareihin.
“Hei, ihan varmasti saat apua tammasi kans jos vaa kysyt” Aleksi sanoi näyttäen ehkä myös hieman huolestuneelta menostani. “Älä vaa sano että sä meinaat nousta tänään ratsaille?” mies jatkoi.
“Mä uskon että tässäkin on jo tarpeeksi projektia yhdelle päivää.” Sanoin ja nojasin taas talikkoon, jotta sain pidettyä tasapainoni hieman paremmin jutellessani miehelle.

Aleksi näytti siltä, että hän olisi halunnut sanoa vielä jotain, mutta mies päätyi vain kääntymään kannoillaan ja poistumaan karsinalta päätään pudistellen. Siivosin karsinan hitaasti loppuun ja sen jälkeen minulla olikin ongelmana keksiä miten palauttaisin kottarit ja talikon takaisin paikoilleen ja miten pääsisin takaisin karsinalle. Jollain ilveellä onnistuin tässä tehtävässä ja palatessani karsinalle jouduinkin vetämään hetken henkeä, ennen kuin onnistuin jatkamaan matkaani tallitupaan. Tallitupaan päästessäni, huomasin että se olikin täynnä hoitokurssilaisia, joten pahoitellen konkkasin huoneen reunalla sijaitsevalle sohvalle ja istuin siihen ennen kuin siirsin kyynärsauvani sohvan viereen lattialle ja kaivoin puhelimeni housujeni taskusta ja keskityin selaamaan instagramia siihen asti että hoitokurssilaiset olivat saaneet teoriansa loppuun ja suuntasivat kukin omille teilleen.

Lopulta tallitupaan laskeutui hiljaisuus ja jossain kohtaa nousin sohvalta ja siirryin vaivalloisesti tiskipöydän ääreen ja etsin itselleni jostain lasin jonka täytin vedellä. Olisin halunnut palata takaisin sohvalle, mutta en uskaltanut tehdä sitä vesilasin kanssa, joten päädyin nojaamaan tiskipöytään ja juomaan vesilasini tyhjäksi, ennen kuin tiskasin sen ja palasin vaivalloisesti takaisin paikalle. Juuri kun olin päässyt sohvalle tallitupaan asteli noin itseni ikäinen nuori nainen. Tämä hämmästyi hieman nähdessään minut sohvalla, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa kohti tiskipöytää ja kaatoi itselleen kupillisen kahvia. Päästessään istumaan pirtin pöydän ääreen hän kiinnitti katseensa kahvimukiinsa.

“Moi, me ei varmaan olla vielä tavattu? Mä oon Minja, sen kimon pienen suomenhevosen omistaja” tervehdin naista sohvalta sopivan hetken tullen.
“Unna” nainen esitteli itsensä vain yhdellä sanalla.
“Käytsä tunneilla täällä vai onks sulla joku hoitohevonen?” jatkoin kyselemistäni, samalla kun poimin kyynärsauvani lattialta ja vaivalloisesti nousin ylös ja siirryin pöydän ääreen.
“Käyn tunneilla ja nyt suoritin tuon hoitokurssin.” Unna vastasi nostaen katseensa minuun. Olin juuri aikeissa kysyä naiselta vielä jotain, kun tallitupaan alkoi valumaan muitakin hoitajia ja päätin että minun olisi paras poistua paikalta, sillä en olisi rampana kuin muiden tiellä, joten tervehdin vain yleisesti kaikkia ja lähdin tekemään hidasta matkaani takaisin autolleni.

26.03.2020

Olin kaksi edellistä päivää vältellyt kaikkia mahdollisia ihmisiä tallilla, vaikkakin ihan aamusta tallilla ei Ohton ja Aleksin lisäksi kovinkaan montaa ihmistä pyörinyt. Miehiä nyt oli suhteellisen helppo vältellä, vaikkakin se teki pahaa varsinkin Ohton kohdalla. Kuitenkaan en halunnut kuulla mitään moitteita siitä, että kävin tallilla, vaikka en ollut ihan sellaisessa kunnossa, jossa talleilu olisi välttämättä ollut järkevää.

Olin kuitenkin eilen laittanut Ohtolle illalla viestiä ja pyytänyt että hän jättäisi Liljan sisälle aamulla. Olin päättänyt, että tänään olisi minun aikani palata tamman selkään ja se saisi jatkaa työntekoa parin vapaan jälkeen. Nilkuttaessani aamulla tallille keppien kanssa, tiesin että en todennäköisesti enään voisi pakoilla ketään, vaan että minun pitäisi vain niellä kunniani ja vihdoin ja viimein oppia pyytämään apua, sillä en muuten tulisi selviämään seuraavista viikoista millään.

Päästessäni talliin, kuulin tutun lauluäänen ja sydämeni jätti pari lyöntiä välistä, sillä huomasin että Ohto oli siivoamassa juuri sellaista karsinaa, minkä ohitse en nykyisessä tilassa pääsisi millään, vaan joutuisin todennäköisesti miehen näköpiiriin. Päätin vain ottaa kaiken sen, mitä vastassa olisi rohkeasti ja yrittää selvitä pettymyksestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kun olin vajaan karsinan päässä Ohtosta, mies ilmeisesti kuuli keppien kolinan käytävällä, sillä hän pisti päänsä ulos karsinasta ja katsoi suoraan minuun. Miehen ilmeestä oli nähtävillä yllättyneisyys ja en tiedä, että johtuiko se tilastani, siitä että mies näki minut ensimmäisen kerran koko viikolla, vai ihan jostain muusta.

“Moi…” sanoin nolona ja pysähdyin noin metrin päähän Ohtosta painaen katseeni lattiaan.
“Moi… miten menee?” mies kysyi jotenkin vaivaantuneen oloisena, mikä sai oman oloni tuntumaan entistä pahemmalta.
“Ihan okei, vähän tietenkin harmittaa, että noi kisat jäävät väliin ja muutenkin koko treenaaminen, mutta päivä kerrallaan eteenpäin.” mumisin vastaukseni ja nostin samalla myös hitaasti katseeni lattiasta kohti Ohtoa. Mies katseli minua jotenkin sen oloisena, että hän ei oikein tiennyt, että olisiko halunnut jatkaa keskustelua, vai lopettaa sen tähän pisteeseen. Miehen pohtiessa päätöstään palasin itse ääneen ”mä oon pahoillani siitä, mimmoinen mä oon ollut koko viikon. Mä vaan en oo tottunut oleman näin avuton ja se vaan jotenkin nyt sekoittaa mua lisää kaiken muun lisäksi.” Aloitin ja tutkin miehen ilmettä, ennen kuin rohkaisin mieleni ja esitin miehelle ehdotukseni ”tota, voisinko mä vaikka tarjota sulle kahvit tai jotain joku päivä anteeksipyynnön lisäksi tästä äksyilystäni?” Sanat karkasivat suustani ennen kuin tajusinkaan niitä kunnolla. Ohto ei vastannut mitään, mutta en antanut miehelle kyllä siihen mahdollisuuttakaan, sillä lähdin liikkeelle toisen vielä jäsennellessä ajatuksiaan.

Jatkaessani hidasta ja vaivalloista matkaani kohti tallitupaa, tunsin, miten kyyneleet alkoivat polttamaan silmissäni. Onnistuin onnekseni pidättelemään niitä niin pitkälle, että olin saanut kaikki tarvittavat tavarat tallituvasta matkaani ja saatoin siirtyä vieläkin vaivalloisemmin Liljan karsinalle. Liljan karsinaan päästessäni laskin tavarat alas ja vain yritin parhaani mukaan siirtyä tammani luokse, ennen kuin otin sen tiukkaan halaukseen ja vain itkin tammani kaulaa vasten, sen mutustellessa viimeisiä heinänkorsiaan karsinastaan. Itkiessäni tammani kaulaa vasten, kuulin jonkun askeleet takanani ja ne pysähtyivät Liljan karsinan ovelle, mutta tuo henkilö ei sanonut mitään, joten en tiedä kuka karsinalle loppupeleissä pysähtyi.

Saatuani itkuni viimein lakkaamaan, harjasin tammani, ennen kuin suitsin Liljan ja lähdin jollain ilveellä kohti maneesia. Maneesiin päästessä, tajusin että minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, miten pääsisin tamman selkään. Jossain vaiheessa keksin, että voisin käyttää katsomon laitaa apuna projektissa ja viimein pääsin jotenkin epäkauniisti tamman selkään ja tuntiessani sen liikkeet allani tunnelmani parani. Puolen tunnin kuluttua lopetettuani ratsastamisen minulla oli paljon parempi olla, kuin mitä minulla oli aloittaessani. Laskeutuessa Liljan selästä onnistuin yllättäen tekemään sen tavalla, joka ei rasittanut jalkaani yhtään enempää ja jatkoimme hitaasti mutta tasaisesti takaisin talliin ja Liljan karsinalle.

Hoidin tammani pois, lähdin vaivalloisesti taluttamaan sitä tarhaansa ja konkatessani Liljan vierellä, en tiennyt, että tuo matka tulisi muuttamaan kevään kulkua odottamattomalla tavalla.

27.03.2020

Olin unohtanut täysin, että Lilja olisi pitänyt kengittää jo viikko sitten, joten olinkin todella tyytyväinen, että olin onnistunut saamaan Jonnan kengittämään Liljan vain parin päivän varoitusajalla. Nainen oli pahoitellut, että ainut vapaa aika hänellä olisi ainoastaan puoli yhdeksältä aamulla. Olin eilen sanonut, että Liljan voisi myös tänään jättää aamulla sisälle kengityksen vuoksi ja olinkin paikalla vain hetki Jonnan jälkeen.

Tervehdin naista ja ilmoitin hänelle, että menisin ottamaan Liljan jo käytävälle. Konkatessani käytävää eteenpäin yllätyin tallin hiljaisuudesta ja löysinkin Aleksin talikon varresta. Moikkasin miestä nopeasti ja kerroin että tulisin hänen juttuihinsa pian, ottaisin vain Liljan ensin hoitopaikalle kengitystä varten. Mies nyökkäsi ja kertoi että löytäisin hänet jostain päin tallia.

Jonnan saapuessa Liljan luo, vaihdoimme muutaman kuulumisen ja nainen aloitti irrottamaan Liljan takakenkää. Nähdessäni että tammani käyttäytyisi edes jotenkin siivosti, lähdin nilkuttamaan takaisin kohti Aleksia. Löysinkin miehen parin karsinan päästä siitä pisteestä missä olin miehen edellisen kerran nähnyt. Odotin että Aleksi sai tyhjättyä talikkonsa, ennen kuin puhuttelin miestä.

“Aleksi?”
“Joo” mies vastasi samalla kun laski talikon nojaamaan karsinan etuseinää ja kiinnitti katseensa minuun.
“Mä en oikein tiedä miten mä muotoilisin tän, mutta siis mä oon tosi pahoillani siitä, millainen idiootti mä oon ollut koko viikon. Tai no ainakin nämä vähät päivät, mitä oon halunnut olla kenenkään muun kuin Liljan kanssa tekemisissä.” aloitin vaikeasti ja pidin katseeni kiinni varpaissani. En tiennyt mihin muuallekaan olisin sen kiinnittänyt, en ainakaan Aleksin sinisiin silmiin, vaikka tiesin että niiden katse ei olisi arvosteleva mitä ihmettelin monesti. “Viimeinen kuukausi on ollut vaan vähän vaikea työtilanteen huonontumisen vuoksi ja sitten kun se samperin Trevor meni säikäyttämään Liljan niin että mulla meni tää nilkka mikä muutti meidän kisakautemme suunnitelmia niin jotenkin tuntuu, että mun elämältä katos sillä tavalla pohja kokonaan.” päästin tulemaan vetämättä välissä henkeä tai edes miettimällä mitä suustani pääsi ulos.

Aleksi ei vastannut mitään, mutta pian näin miehen kuluneiden jodhpurien kärjet edessäni ja tunsin miehen kädet olillani. Huokaisin syvään, ennen kuin nostin katseeni ja hyvin nopeasti omat harmaat silmäni tapasivatkin Aleksin sinisen katseen, joka tuntui porautuvan suoraan pinnan alle.

“Hei, kyl kaikki järjestyy. Tällä hetkellä asiat ei varmaan tunnu menevän sillä tavalla millä sie haluisit niiden menevän, mutta ihan varmasti kaikki tulee järjestyyn. Ja mie vähä luulen, että tuo Ohto taitaa kans olla osana siun ongelmissa?” Aleksi täräytti yllättäen.
En osannut sanoa miehelle mitään, mutta tuijotin häntä vain idiootin näköisenä, joten pian hän jatkoi “ai mistä mie tiiän? Mie työskentelen sen kans päivittäin niin kyl mie oon nähny siitäki, että sillä on jotain mielessä ja yleensä se on näkynyt parhaiten silloo, kun sie oot käyny.” Aleksi sanoi ja otti pari askelta taaksepäin. “Voi apua… Ei mun oo ollu tarkotus sekoittaa sitä noin pahasti. Se on vaa jotenki tuntuu semmoselta, josta voisi saada juttukaverin tallilla, kun en tiedä, että minkälaisena urpona noi tytöt ja muut mua pitää, varsinkin jos ne on nähnyt mut sillon ekana päivänä.” sanoin ja tuijottelin taas tennarieni kärkiä.

“No hei kuten mie sanoin nii kyl kaikki järjestyy.” Aleksi sanoi ja poimi talikon käsiinsä ja jatkoi karsinan siivousta. Palasin itse Liljan ja Jonnan luo, jossa nainen kotkasikin viimeistä kaviota. Saatuaan kavion viimeisteltyä nainen rapsutti Liljaa ja kertoi tamman käyttäytyneen sivistyneesti koko kengityksen ajan. Rapsutin tammaani ennen kuin irrotin sen käytävältä ja pyöräytin sen karsinaansa ja lähdin hakemaan luutaa ja tallipoikaa, jotta sain siivottua käytävältä kengitys jätteet ja vein ne roskiin. Jonna kävi tuomassa minulle laskun kengityksestä ja sovimme samalla seuraavan kengityksen seitsemän viikon päähän.

Jonnan lähdettyä hain talli tuvasta Liljan harjat ja palasin niiden kanssa tamman karsinalle ja harjasin pikkutammani ajatuksella lävitse, ennen kuin talutin sen hitaasti, mutta varmasti tarhaansa ja palasin autoni kautta takaisin talliin. Nappasin Liljan harjat mukaan ja palautin ne kaappiini ja jäin istumaan tallituvan sohvalle, nostaen vasemman jalkani ylös, sillä jostain syystä nilkkaani tuntui jomottavan tällä hetkellä todella paljon. Löydettyäni suhteellisen siedettävän asennon, kaivoin laukustani esiin muistikirjani ja aloin hahmottelemaan suunnitelmaani Tie tähtiin kilpailusta kertovaan artikkeliin.

Koska minulla olisi nyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa käytössäni päätin kehittää itseäni kirjoittamalla artikkeleita, joita haluaisin oikeasti kirjoittaa, joten tämä saisi olla yksi sellaisista. Olin laittanut tallin WhatsApp ryhmään kyselyä, jos saisin haastatella ja seurata jotain ratsukkoa kisoihin liittyen ja Nessa oli ilmoittanut, että hän olisi valmis olemaan artikkelini ratsukko. Minulla oli jonkinlainen suunnitelma jo valmiina, kun kuulin tallituvan oven käyvän ja näin Nessan astelevan tallitupaan.

“Moi Nessa!” tervehdin häntä sohvalta ja korjasin asentoani vaivalloisesti.
“Moikka!” Nessa vastasi iloisesti ja jatkoi matkaansa kaapillensa.
“Hei, olisko sulla kaks minuuttia aikaa? Mul olis muutama kysymys sitä artikkelia ajatellen.” heitin ilmoille.
“No siis taitaa mulla just sen verran olla. Yritän keretä ratsastamaan Sashan ennen kuin kaikki muut tulevat ja maneesiin tai kentälle ei mahdu sekaan.” Nessa sanoi ja kääntyi katsomaan minua.
“Okei, no siis mulle riittää, jos kerrot vähän teistä ratsukkona, monennetko kisat nää on teille, fiiliksiä ja jos sulla on jotain omia kommentteja.” Esitin kysymykseni yhtenä litaniana.
“Eli Nessa Taylor ja Shahraiz Aquil ja nää on meidän ekat kisamme. Ratsukkona me ollaan kans aika uusi, joten kisoista lähdetään hakemaan oikeastaan vaan kokemusta.” Nessa vastasi kysymyksiin.

“Jee, kiitos paljon tästä.” sanoin samalla kun kirjoittelin hänen vastauksiaan ylös. “Mä tota pääsen näillä alkuun ja kysyn sulta varmaan vähän lisää lähempänä kisoja” jatkoin ja käänsin katseeni Nessaan. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi ja poimi Sashan varusteet matkaansa ja katosi taas tallin puolelle.

Pian tallituvan ovi kävi uudelleen ja talli tupaan asteli tyttö, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. “Moikka! Mä oon Minja. Mä omistan sen kimon suomenhevosen.” Esittelin itseni, samalla kun palautin muistikirjani laukkuuni ja poimin sen matkaani. Lopuksi nostin vielä kyynärsauvat ylös ja ponnistin itsekin jotenkin ylös.
“Moi. Mä oon Maisa. Mä taisinkin nähä sut eilen Liljan karsinassa.” Maisa aloitti ennen kuin jatkoi “tota, saanko mä kysyä mitä sulle on käynyt?” tyttö kysyi ihmetellen kyynärsauvoja.
“Mä olin viime viikolla kouluvalmennuksessa Storywoodsissa ja meidän valmentajamme vahingossa säikäytti Liljan, ja mä putosin sen selästä ja jäin vahingos jalkkariin kiinni.” kerroin rehellisesti.
“Oi ei! Toivottavasti ei käynyt mitään pahaa?”
“Ei, venähtänyt nilkka ja ainakin varmaan kolme-neljä viikkoa sauvojen kanssa ennen kuin pääsen palaamaan hitaasti normaaliin elämään.” sanoin ennen kuin aloin tekemään matkaani tallituvan ovelle. “mut hei mun pitää nyt mennä, moikka!"
“Moi!” kuului takaani ennen oven sulkeutumista ja tein nyt jo hieman vauhdikkaammin matkan autolleni ja suuntasin kotiin särkylääkkeiden, jää pakkausten ja YouTuben ihmeelliseen maailmaan, ennen kuin olisi aika tehdä ensimmäinen luonnos tulevasta artikkelista.

28.03.2020

Mun ei pitänyt edes käydä tänään tallilla. Meinasin ottaa koko viikonlopun vain itselleni ja oikeasti yrittää, vaikka pari päivää parannella tätä jalkaani kunnolla, jotta päästäisiin Liljan kanssa takaisin treeniinkin joskus. Tieto siitä, että Alisa voisi liikuttaa tammaa aina kun en kerkeä, helpotti paljon mutta ei se silti korvannut omaa treenaamistani. Kuitenkin olin ollut taas koko viikon jotenkin synkällä mielialalla, joten ajattelin että poniterapia olisi juuri sitä mitä kaipasinkin.

Hallavaan parkkeeratessani näin Ohton auton parkkipaikalla ja jouduin nielaisemaan pari kertaa syvään, ennen kuin nousin autostani ja lähdin ontumaan talliin. Tallissa oli yllättävän hiljaista lauantaiksi, enkä oikeastaan nähnyt siellä ristin sielukaan. Toisaalta olin tästä hieman harmissani, mutta toisaalta myös nautin siitä, että sain olla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Käytävällä näkyi harjabokseja useiden karsinoiden edessä, joten kaikki olivat varmasti porukalla maastossa ja päätin myös itse suunnata maastoon. Haettuani Liljan varusteet sen boksille, kävin poimimassa tammani tarhasta karsinaansa.

Ponini karva pölisi kuin viimeistä päivää, joten lopetin sen harjaamisen lyhyeen ja vaivalloisesti pyörittelin pintelit sen jalkoihin ja pyöräytin putsit sen etusiin, ennen kuin suoristin itseni jollain tavalla ja nappasin Liljan suitset ja suitsin tammani. Hakien tukea Liljasta onnuin ulos ja jollain ilveellä löysin itseni taas tammani selästä ja painoin pohkeeni sen lämpöisiin kylkiin ja annoin tamman kävellä puolipitkin ohjin polulle, jossa näytti menevän tuoreita kavionjälkiä. Tällainen rauhallinen maasto oli juuri sitä mitä kaipasinkin ja aurinko, joka lämmitti kasvojani, sai yllättäen hymyn huulilleni. Olisin voinut maastoilla Liljan kanssa, vaikka loppuvuoden, mutta yllättäen tie veikin takaisin tallille ja pysäyttäessäni Liljan tallipihaan huokaisin raskaasti, ennen kuin liu’uin tammani selästä hakien painoni ensin oikealle jalalleni ja siitä jotenkin myös hieman vasemmalle ja talutin tammani takaisin talliin. Käytin Liljaa tallissa vain sen verran, että sain sille riimun takaisin ja palautinkin tammani suoraan takaisin ulos.

Palatessani poimin Liljan varusteet matkaani ja virutin sen kuolaimet ennen kuin tein matkaani kohti tallitupaa. Yllättäen näin Ohton harjaamassa Tokoa käytävällä ja ajatukseni sekosivat lopunkin tässä vaiheessa ja en oikein enään tiennyt mitä minun olisi tullut sanoa tai tehdä, sillä minulla oli sellainen tunne, että kaikki olisi vain täysin menetettyä tuon miehen kanssa.

”Hei, siitä kahvista…” Ohto kerkesi aloittaa, ennen kuin paikalle pasahti yllättäen hieman yli-innokkaaksikin kuvailtava blondi, jonka takin rintamuksessa komeili Ohton nimi. Nainen kutsui miestä tavalla, joka ei jättänyt mitään arvailun varaan ja varsinkin hänen laskiessaan kätensä Ohton käsivarrelle, tiesin että pelini miehen suhteen olisi menetetty. Nähdessäni tämän vastasin Ohtolle jotain ympäripyöreää ja yritin parhaani mukaan kävellä mahdollisimman normaalisti tallitupaan jättämään Liljan harjapakin kaappiini, ennen kuin palasin autolleni horjuen vieläkin pahemmin ja vähät välittämättä nilkastani. Istuessani ratin taakse en voinut enään itselleni mitään ja annoin itkun tulla ja itkin tavalla, jolla en muistanut ikinä itkeneeni. Miten saatoinkin olla niin idiootti, että olin ajatellut tuollaisen miehen olevan vapaata riistaa?

03.04.2020

En ollut viimeisen viikon aikana oikein käynyt tallilla. En tiedä johtuiko se osaksi siitä, että en tiennyt pitäisikö minun olla vihainen itselleni, Ohtolle vai Alanalle vai oliko tunteen taustalla jotain muutakin. Jotenkin olin vain ollut niin maassa nähdessäni Ohton ja Alanan tallissa ennen valmennusta semmoisissa tunnelmissa, että siitä ei voinut olla arvaamatta asian laitaa. Olihan se toisaalta tyhmää ehkä ajatella, että minulla olisi voinut olla jotain saumaa parisuhteelle, sillä kuka nyt haluaisi suhteeseen tällaisen idiootin Etelä-Pohjalaisakan kanssa, joka ei osannut edes olla luontevasti porukassa ja välillä puhui mitä sylki suuhun tuo. Pohtiessani tätä kädessäni olevan kahvimukin sisältö oli kylmentynyt, joten kippasin loput kahvistani viemäriin ja painelin vaihtamaan vaatteita, samalla pyyhkien silmäkulmastani karkaavia kyyneleitä hupparini hihoihin.

Ajellessani tallille minulla oli edelleen jotenkin paha tunne ja olin koko matkan valmis kääntymään takaisin kotiin ja unohtamaan koko Hallavan ja keksimään jonkun valheen miksi joutuisin viemään Liljan jo nyt pois, vaikka tuo tilanne olisi näillä tiedoilla edessä vasta toukokuun lopulla. Viikon tallitauko oli kuitenkin tehnyt hyvää myös jalalleni, joten tänään olisi aika kiivetä Liljan selkään kunnolla ja palautella tammaa taas työnteon pariin. Vaikka tiesin että tässä vaiheessa voisi olla vielä liian uhkarohkeaa lähteä tallille ilman apuvälineitä, jätin silti kyynärsauvani kotiin. Ennen lähtöä olin tukenut vasemman nilkkani enemmänkin kuin hyvin ja poiminut keittiöstä takkini taskuun varuuksi Burana paketin.

Tuntui oudolta kävellä taas suhteellisen normaalisti, vaikka tällä hetkellä ontumiseni taisikin olla normaalia huomattavampaa. Tallin pihaan päästessäni näin siellä käyvän kuhinan ja lähestyessäni joukkoa tervehdin kaikkia yhteisesti, ennen kuin jatkoin matkaani tallitupaan, sillä tiesin että todennäköisesti jollain olisi jotain sanottavaa siitä, että könkkäsin eteenpäin, vaikka en ollut vielä täysin kunnossa. Tallitupa oli yllättäen autio, joten sain rauhassa poimia Liljan varusteet mukaani ja kantaa ne tamman karsinalle. Varmistettuani että minulla olisi kaikki mukana suuntasin takaisin ulos ja kohti Liljan tarhaa.

Ollessani juuri astumassa ulos tallista kuulin Ciaran tuohtuneen äänen, mutta en saanut tytön sanoista mitään selvää, mutta ilmiselvästi hänellä ja Nikolla oli jotain erimielisyyttä taas vaihteeksi jostain asiasta. Astuin tallista ulos ja kävelin reippaasti parivaljakon ohitse, sillä en halunnut tietää mitään heidän välisestä draamastaan tänään. Portille päästessäni Lilja käveli minua vastaan hörähtäen ja poiminkin tammani oranssin riimun ja -narun portilta ja pujahdettuani tarhaan puin riimun tammalleni. Lilja sentään näytti olevan ainut, johon voisin luottaa tallilla ja joka ei todennäköisesti hylkäisi minua missään tilanteessa, ellei siihen sitten liittyisi Mr. Trevor Andrews. Olinkin miettinyt soittavani miehelle, mutta en ollut saanut sitä aikaan ja en oikeastaan edes tietäisi mitä hänelle sanoisin, paitsi haukkuisin hänet pystyyn sattuneista syistä. Päädyin kuitenkin taluttamaan Liljan talliin ja suoraan omaan karsinaansa ja kaivoin kuulokkeeni taskustani ennen kuin liitin ne puhelimeeni ja annoin We go high: n täyttää korvani ja heti ensi tahdeista asti mielialani nousi paljon korkeammalle. Jossain kohtaa taisinkin jopa laulaa biisiä itsekseni ja Lilja sai nauttia myös hieman pidemmästä harjauksesta.

Kun pikkutammani oli ainakin tarpeeksi hyvin harjattu, poimin ensimmäisen pintelin ja patjan käteeni ja kyykistyin kierittämään sen tammani jalkaan. Pinteleistä ei tällä kertaa tullut kauniit, koska jouduin puolessa välissä vaihtamaan asentoa, nilkkani kertoessaan oman mielipiteensä asioista. Lopulta olin kuitenkin saanut kaikki pintelit jollain tavalla tammalleni jalkoihin ja pääsin poimimaan sen oranssin satulahuovan satulan päältä ja nostin sen Liljan sään päälle, ennen kuin poimin satulan ja nostin sen huovan päälle ja siirsin koko setin oikealle paikalleen. Kiinnitin vyön ja jätin kiristämisen kentälle ja astuin ulos karsinasta vetämään omat saappaani jalkaani ja painoin kypäräni päähän sekä otin hanskat taskuuni, ennen kuin palasin karsinaan ja suitsin Liljan. Viimeisenkin soljen ollessa kiinni maiskautin ponin liikkeelle ja talutin sen kentälle, jossa oli pari muutakin ratsukkoa, mutta en antanut sen häiritä meidän menoamme. Käännettyäni tammani kaartoon kiristin vielä vyötä ja laskin jalustimet ja mittasin ne oikean mittaisiksi, ennen kuin tuolin avustuksella nousin Liljan satulaan. Jossain kohtaa tunsin pienen vihlaisun jalassani, mutta hammasta purren istuin alas satulaan ja varmistettuani että kaikki oli valmiina, painoin pohkeeni Liljan valkoisiin kylkiin ja tamma lähti laahustamaan hitaasti uran sisäpuolella.

Annettuani tamman kävellä noin kymmenen minuuttia keräsin ohjat käsiini ja aloin pyytämään sitä kävelemään hieman reippaammin sekä kantamaan itseäni. Liljan liikutus oli ollut taas niin kaoottista viimeiset kaksi viikkoa, joten en suunnitellut tälle ratsastukselle mitään isompia tavoitteita, sillä en edes tiennyt miten oma jalkani kestäisi ratsastamisen. Käynnissä pyysin välillä Liljaa kävelemään reippaammin sekä hidastamaan melkein pysähdykseen asti ja taivuttelin sitä tavallisilla asetuksilla sekä muutamilla avo- ja vasta avotavutuksilla sekä ympyröillä. Lilja oli todella tahmea ja hidas liikkeissään ja sitä joutui oikeasti työstämään, mutta tästä sai syyttää täysin itseään, sillä en ollut halunnut istua tamman selässä ihan hirveästi viikon takaisen episodin jälkeen. Tiesin että olin mennyt ajatuksissani liian pitkälle ja että oikeasti minun pitäisi olla onnellinen Ohton ja Alanan puolesta, mutta silti näky tuntui silti puukolta suoraan sydämeen. Pudistin nämä ajatukset kuitenkin päästäni samalla kun puristin pohkeeni Liljan kylkiin ja tammani siirtyi saumattomasti raviin.

Jatkoin ravissa samoja tehtäviä ja Lilja alkoikin liikkumaan letkeämmin ja se ei tuntunut enään betonipalikalta allani. Hetken ravattuani siirsin Liljan käyntiin ja uran sisäpuolelle, ennen kuin pyysin sitä vaihtamaan suuntaa täyskaarrolla ja työstin samat tehtävät käynnissä ja ravissa myös toiseen kierrokseen. Tähän kierrokseen Liljaa oli paljon helpompi ja mukavampi ratsastaa, joten kun tehtävät sujuivat edes pariin kertaan annoin sille laukka-avut ja Lilja ponkaisikin hieman odotettua reippaammin laukkaan. En voinut, kun nauraa ja taputtaa poniani pienesti, ennen kuin istuin syvemmälle satulaan. Lilja siirtyi odotettua helpommin hitaampaan laukkaan ja laukassa teimmekin vain muutamia ympyröitä ennen kuin vaihdoin suuntaa ja laukkautin tammani vielä toiseenkin suuntaan. Loppu raveissa allani olikin hieman väsähtänyt mutta tyytyväisesti pärskivä tamma ja olinkin tyytyväinen ratsastukseen, vaikka olin ehkä ajatellut sen menevän jollain tavalla huonommin.

Pysäytettyäni Liljan kentän keskelle ja taiteiltuani itseni alas sen selästä nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, ennen kuin pujotin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaani kohti tallia. Näin Unnan kävelevän parkkipaikalta kohti tallia, joten odotin että pääsimme hieman lähemmäksi. “Moi Unna!” Tervehdin naista ehkä hieman yli-innokkaastikin ollessani edelleen hyvällä fiiliksellä menneestä ratsastuksesta.
“Ai moi! Wow, onks sun jalkasi noin paha?” nainen vastasi tervehdykseeni huomatessaan ontumiseni Liljan vierellä.
“Aa, ei, mä oon vaan tukenut ton nilkan niin hyvin että vaapun kun ankka sen takia.” naurahdin nyökäten kohti nilkkaani.
“Mitäs sulla tänään suunnitelmissa?” kysyin jatkaessamme sisälle talliin.
“Mä en tiedä. Varmaan jotain viimeistelevää Lillin kanssa ennen kisoja.” Unna pohti.
“Hei jos tarttet helppiä jossain niin mä voin auttaa, kunhan saan Liljan pois.” vastasin naiselle, joka hymyili minulle, ennen kuin katosi tallituvan oven taakse ja itse jatkoin Liljan karsinalle.

Käännettyäni Liljan karsinaan riisuin sen varusteet ja päästin tammani piehtaroimaan, ennen kuin harjasin sen huolellisesti lävitse. Palautin Liljan takaisin tarhaansa ja vaapuin talliin. Astuttuani juuri talliin Ohto astui ulos Tokon karsinasta ja en tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä, joten nyökkäsin vain toiselle ja vaapuin hänen ohitseen Liljan karsinalle, jossa poimin matkaani tammani harjat ja varusteet. Palautettuani harjat ja satulan paikoilleen hain sankoon vettä ja palasin tallitupaan, jossa linnoittauduin takanurkkaan ja purin Liljan suitset osiin. Seurasin puolella korvalla tallituvassa käytäviä keskusteluja, liittymättä kuitenkaan mukaan mihinkään, sillä kaikki puhuivat vain sunnuntain kisoista, ja itse en olisi kuitenkaan osallistumassa, vaikka tulisinkin paikalle viimeistelläkseni artikkelini.

Jossain kohtaa kuulin Ohton äänen hänen vastatessaan Alvalle jotain ja liikkeeni jähmettyi hetkeksi. En ollut kuullut tai puhunut miehelle mitään koko tänä aikana ja ajattelin jatkaa tätä hiljaisuutta, sillä en tiennyt miten olisin sen rikkonut ja vaikka se satuttikin ainakin minua, se tuntui vain olevan paras meille molemmille. Pesin vieläkin nopeammin ja raivokkaammin loput suitsien osat, ennen kuin kasasin suitset uudelleen ja taiteilin itseni ylös lattialta, jossa olin istunut operaationi aikana. Huomasin että mies tajusi paikalla oloni vasta tässä vaiheessa, mutta en jäänyt odottamaan miten tilanne etenisi vaan palautin Liljan suitset ja saippuan paikalleen ja poistuin ehkä hieman dramaattisesti oven paukauttaen tallituvasta tyhjäämään vesisangon pesariin, ennen kuin lähdin etsimään Unnaa, katsoakseni tarvitsiko nainen apua jossain.

04.04.2020

Lauantaina tunnelmani ei ollut paljoakaan parempi kuin edellisenä iltana, mutta päätin silti suunnata tallille, sillä olin ilmoittanut Liljan ensi viikolla oleviin kisoihin, joten tammaa pitäisi vain saada liikutettua parhaansa mukaan kisoihin asti ja muutenkin palauttaa se aktiivisemmalle liikutukselle. Juuri kun olin tekemässä lähtöä tallille, ovelleni koputettiin yllättäen.

Kävellessäni avaamaan oven, en tiennyt kuka oven takana voisi olla, mutta saatuani sen auki, näin jotenkin normaalia väsyneemmät kasvot oven toisella puolella.

“Hey kid. How’s the leg?” Trevor tervehti heti kun näki minut.
“Oh, hi Trev. Still holding on. Actually I did rode the mare yesterday normally and still alive.” vastasin miehelle hieman piikitellen, samalla kun palasin takaisin sisälle ja pakkasin viimeiset evääni mukaan.
“Oikesti? But wasn’t it too soon?” tuttu suomi-englanti sekoitus kysyi selkäni takaa.
“Ehkä, mutta pakko palauttaa Lilja treeniin. Meillä on kisat 12 päivä.” kerroin miehelle samalla kun käännyin ympäri ja suuntasin takaisin ovelle.
“Minja…” kuulin ja tiesin mitä miehellä oli mielessä.
“Joo joo, kolme viikkoa on ihan liian pian ja varsinkin kun ei keretä treenaamaan kunnolla.” viimeistelin Trevorin lauseen, mihin sain vastaukseksi vain naurahduksen.
“Maybe you should come over to train once before the show?” Trevor kysyi samalla kun seurasi minua ovesta ulos ja autolleni.
“Olisihan se kivaa mutta a) mulla ei oo varaa maksaa sulle ja b) mä en ehkä uskalla ajaa niin kauas ennen kisoja.” perustelin miehelle kieltäytymiseni.
“Enta jos ma tulisin tanne treenaan sua?” Trevor heitti yllättäen suomeksi, joka saattoi tarkoittaa vain sitä, että toinen ei pyörtäisi päätöstään helpolla.
“Se voisi olla, mutta mä en tiedä onko omat valmentajat ok. Tai olisitko sä valmis valmentamaan muitakin, jos tuut tänne? Eihän nää mitään GP ratsukoita oo, mutta ne varmaan vois tykätä vähän erilaisesta valmennuksesta?” Kysyin mieheltä pohtien samalla hänen ehdotustaan.
“I mean, fine for me. I’m just not sure if I can manage to do it fully in Finnish as there’s still words that I don’t know.” Trev vastasi ja kuulin että olin kerrankin onnistunut heiluttamaan mattoa miehen jalkojen alla.
“No pitää kysyy Aleksin mielipide, jos nähdään se tallilla.” Sanoin ja lähdin ajamaan kohti Hallavaa.

Tallille päästessämme esittelin miehelle paikat, ennen kuin suuntasimme tallitupaan, jossa istuikin Unna, Nio, Maisa, Emily ja Alva. Tervehdin porukkaa ja vaihdoimme muutamia kuulumisia samalla kun näin että kaikki katsoivat Trevoria hieman ihmetellen.

”Hei, älkää mua syyttäkö, toi löyty mun oven takaa” heitin pilke silmäkulmassa viisikolle samalla kun vilkaisin Trevoria, joka näytti siltä, että hän ei olisi yhtään vitsailu tuulella. Poimin Liljan varusteet matkaani ja suuntasin tamman karsinalle ja lähetin yllätysvieraani hakemaan tammaani, samalla kun hain vielä omat varusteeni tallituvasta. Parivaljakon palattua tarhoilta kiinnitimme Liljan käytävälle ja hoidimme tammani yhteistyössä valmiiksi.

”Trev, has anyone told you that you look like shit?” Kysyin mieheltä lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
”Only your cousin like daily during last three weeks.” Mies sanoi, kiinnittäen ruskeat silmänsä omiini.
”Well I think that you should sleep more or something” vastasin ja maiskutin Liljan liikkeelle ja siirryimme kentälle hiljaisuuden vallitessa.
Kentälle päästessämme talutin Liljan keskelle kaartoon ja Trev jäi nojailemaan aitaan. Verkkailin tammani normaalisti kaikissa askellajeissa ja ympyröillä sekä asetuksilla ja näin heti, että toisella olisi joku kommentti. ”No?” Kysyin samalla kun pysäytin Liljan miehen eteen.
”Ihan ok, vahan laama. Try to ask her to move a little bit more. Take a diagonal in trot and see how much you can push her.” kuului ohjeet, jotka nyökkäyksellä kuittasin ja siirsin Liljan raviin ja suoritin tehtävän. En saanut Liljaa liikkumaan ihan niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista, joten tein vielä toisen diagonaalin johon mies oli vähän tyytyväisempi.
”No hei, mä en saa tätä nyt enempää eteen, joten herra on hyvä ja kokeilee itse.” Sanoin ja hyppäsin alas satulasta. Trevor pujahti lankkujen välistä kentälle ja otti kypäräni samalla kun pidensin jalustimet miehelle ja toinen ponnisti kevyesti tammani selkään. Lilja näytti 170-senttisen miehen alla samalta kuin miltä saatoin kuvitella Milon näyttävän allani. Kuulin askeleita vierestäni ja huomasin Nion ilmestyneen siihen. ”Menikö teillä sukset ristiin?” Toinen kysyi pitäen katseensa kentällä ravaavassa ratsukossa.

”Ei iha, Trev oli sitä mieltä, että Lilja ei liiku tarpeeksi mun alla nii antaa herran ite huomata, että ei se viel liiku, ku GP tason pv.” Sanoin ja seurasin ratsukon menoa.

Trevor viihtyi seuraavat puolituntia ratsastaen Liljaa erikokoisilla ympyröillä ja urilla ja kokeillen, miten tamma liikkuu. Lopetettuaan ratsastamisen hän kommentoi, että Lilja oli potentiaalisen oloinen tamma, mutta se tarvitsisi lisää voimaa. Keskustelimme tavoista, miten tähän tilanteeseen voitaisiin päästä, kunnes miehen puhelin soi ja hän tuli alas tamman selästä vastatakseen puheluun. Talutin Liljaa vielä muutaman kierroksen kentällä, ennen kuin talutin tamman takaisin talliin.

Ohton oli täytynyt nähdä jostain minun katoavan karsinaan Liljan kanssa, sillä en ollut nähnyt miestä palatessamme kentältä. Kuitenkin kun olin kääntymässä Liljan satula käsivarsillani ovelle, näin miehen seisovan oviaukossa.

Alkuun halusin vain käskeä miehen painuvan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, mutta päädyin kuitenkin vain vetämään syvään henkeä ja antamaan miehelle puoliksi kiukkuisen katseen ja tunkemaan itseni hänen ohitseen käytävälle ja laskemaan satulan karsinan ulkopuolella olevaan telineeseen ennen kuin palasin takaisin karsinaan ja riisuin vielä tammani suitset ja puoliksi nakkasin ne karsinasta ulos, ennen kuin pujotin riimun Liljan päähän ja painelin tamma perässäni kiukkuisesti ulos karsinasta ja kohti pesaria, siten että Ohto joutui hieman hypähtämään taaksepäin, jotta ei olisi jäänyt jalkoihimme.

En oikein tiennyt, että miksi olin miehelle niin suutuksissa, tai johtuiko se edes välttämättä hänestä, vai olisiko kaiken takana sittenkin Alana, vaikka nainen olikin ollut paikalla vain yhden viikonlopun. Toisaalta eihän minulla muutenkaan olisi ollut mitään oikeutta olla näin kiukkuinen toiselle, sillä eihän hän ollut tehnyt mitään, mutta ehkä se näky, joka oli jäänyt viimeiseksi ennen kuin painelin ulos tallista, oli syy siihen miksi olin näin kiukkuinen. Ohto oli yrittänyt soittaa minulle eilen lähdettyäni tallilta, mutta en ollut vastannut miehelle.

Kääntäessäni Liljan pesupaikalle Ohto oli seurannut meitä kuin koiranpentu ja tiesin että en todennäköisesti pääsisi miehestä eroon ennen kuin viimein sanoisin hänelle jotain. Kiinnitettyäni Liljan pesupaikan naruihin ja otettuani letkun käteeni ja kääntäessäni veden päälle pohdin jo hetken että “vahingossa” kastelisin Ohton niin, että toinen poistuisi vaivaamasta minua, mutta päätin lopulta alkaa pesemään Liljan kuraisia jalkoja ja vain kysymään mitä Ohtolla olisi. “Niin siis mun piti sanoa jo silloin ennen kuin Alana ilmaantui paikalle, että mä hyväksyn sen sun kahvi tarjouksen.” Ohto sanoi viimein, ennen kuin poistui paikalta näyttäen jotenkin synkältä.

Kuullessani tämän tunsin itseni niin idiootiksi vihoitellessani toiselle näinkin pitkään ja varsinkin kun sille ei ollut mitään syytä, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi ja minun täytyi vain elää asian kanssa. Saatuani Liljan hoidettua, etsin puhelimeni käteeni ja lähetin Ohtolle viestin ilmoittaen, että kertoisi vain koska hänelle kävisi käydä kahvilla ja jos hänellä olisi ehdottaa jotain paikkaa. Sitten ei auttanut kuin odottaa ja katsoa miten käy.

Palatessani ulos hoidettuani kaikki valmiiksi tallissa Trevor huomasi, että olin hieman järkyttynyt, joten hän komensi minua antamaan avaimet hänelle ja mies ajoi takaisin asunnolleni hiljaisuuden vallitessa autossani.

05.04.2020

Trevor oli jäänyt luokseni yöksi eilen, sillä olimme olleet valmiita Hallavasta vasta sen verran myöhään, että ei ollut mitään järkeä toisen ajaa paria tuntia takaisin Storywoodsiin vain palatakseen takaisin Hallavaan muutaman tunnin kuluttua. Mies oli onnistunut sopimaan Jussin kanssa, että mies ajaisi trailerin kanssa tänne ja toisi Trevorin kisavaatteet ja Ellin, sekä laittaisi tamman miehelle valmiiksi.

Trevorin herättäminen oli pieni tehtävä, sillä en tiedä ihan tarkasti moneltako mies oli mennyt nukkumaan, mutta viimein sain toisen hereille sen verran myöhässä, että hän sai seurata suoraan perässäni autoon. Parkkeeratessani Hallavan pihaan toinen ilmoitti jäävänsä nukkumaan autooni ja että hän viestittäisi Jussille, että toinen soittaisi, kun olisi perillä. Itse suuntasin kohti tallipihaa ja auttamaan viime hetken järjestelyissä. Olin eilen huomannut Aleksin ilmoitustaululle jättämästä lapusta, että olisin Trevorin koululuokan ja esteluokan aikana kanttiinin pitäjänä, joten jännitinkin hieman, miten jalkani reagoisi koko päivän seisomiseen.

Kaiken ollessa valmista siirryin maneesiin seuraamaan ensimmäisen ryhmän verryttelyä ja kaivoin kamerarepustani sinne valmiiksi pakkaamani kameran ja yritin saada muutaman kuvan Nessasta ja Sashasta verkassa artikkeliani ajatellen. Kirjoittelin myös muutamia ajatuksia ja muistiinpanoja ihan vain ranskalaisilla viivoilla muistikirjaani ja yritin muistuttaa itseäni, että nyppäisin tyttöä hihasta joko luokkien välissä tai sitten viimeistään huomenna ja kyselisin häneltä fiiliksiä kisoista. Ratsukon siirtyessä radalle siirryin itsekin kentän laidalle ja seurasin ratsukon suorituksen sekä seuraavat kaksi koululuokkaa, ennen kuin minun oli aika siirtyä kanttiinin puolelle.

Lily oli pitänyt kanttiinia pystyssä kolmen ensimmäisen luokan ajan, joten kävellessäni kanttiiniteltalle tervehdin naista.

”Moikka, mites täälä on mennyt?”
”Ai moi. Ihan hyvin, tässä on käynyt tasaisesti väkeä, että luokkien välissä on aina vähän kiireempää mutta ei nyt mitään hirveetä kiirettä. Täältä pöydän alta löytyy lisää tavaraa, jos jotain tarvitsee. Jos juomat tai muut loppuvat, niin sitten vaan soita tai huikkaa Aleksille niin se tuo tallituvasta lisää tavaraa tähän.” Lily kertoi minulle pikaisen läpikäynnin kanttiinin toiminnasta.

”Okei, no eiköhän tää tästä lähde hoitumaan, kunhan vaan saa taas flowsta kiinni.” vastasin hymyillen sinihiuksiselle naiselle, joka oli tekemässä lähtöä. ”Ai niin ja onnea kisoihin!” lisäsin vielä ennen kuin Lily kerkesi kadota kuuloyhteyden ulkopuolelle. Pääsinkin heti tositoimiin, kun asiakkaita kävi koko ajan ja hiljalleen aloin taas löytämään varmuuttani työskentelyyn ja aloin nauttimaan hommasta, varsinkin kun samalla minulla oli mahdollista seurata ratsastuskentällä tapahtuvaa menoa.

Neljännen luokan toisena ratsasti Trevor Ellillä ja tamma näytti alussa siltä, että se olisi ollut suorittamassa jotain kansainvälistä Grand Prix rataa, mutta mies osasi ratsastaa siitä juuri sopivasti terää pois, että se ei ollut liian flashy, mutta sen liike ei silti kuollut täysin. Ratsukon suoritus näytti omaan silmääni hyvältä, mutta tiesin että siellä saattaisi olla muutamia rikkoja, joten jäinkin mielenkiinnolla odottamaan miten ratsukko sijoittuisi kisoissa. Poistuttuaan kentältä ja jätettyään Ellin Jussille mies tuli kanttiiniin.

”She looked like she was doing international Grand Prix, but I think that you did rode her down a bit as she wasn’t as flashy later as she was on the first line.” kehuin miehen suoritusta.
“Yeah, she realised that there’s no need for it. But she felt much better than on Friday. But still not perfect although this was super easy class for her. Okay there’s been a quite a long brake from shows so that could also be the reason.” Trevor pohti hörppiessään kahviaan.
“Ma kayn vaihtamassa vaatteet ja vaihtamassa muutama sana Jussin kansa. I’ll be back.”

Nyökkäsin miehelle ja katselin mustan kisatakin katoavaa selkää, ennen kuin pääsin palvelemaan uusia asiakkaita. Olin jossain kohtaa huomannut, että Ohto seisoi grillin takana kääntelemässä makkaroita, mutta olin työntänyt tämän huomion pois mielestäni, sillä en halunnut ajatella välillämme vallitsevaa tilannetta tänään vaan se saisi olla ensi viikon ongelma.

Kisapäivän loppu sujui mukavissa tunnelmissa ja kaikki ratsukot suorittivat ratansa sujuvasti ja tuloksetkin tukivat hyviä suorituksia. Kisapaikan hiljennyttyä tallissa kävi hirveä kuhina kaikkien puhuessa ja pohtiessa omia suorituksiaan ja kehuessaan kavereitaan. Itsekin liityin kehujen jakajien joukkoon, ennen kuin yllättäen kesken erään lauseeni horjahdin melkein maahan. Trevorilla oli kuitenkin tarpeeksi nopeat refleksit, joten mies sai minusta kiinni ja ennen kuin tajusinkaan, hän oli nostanut minut käsivarsilleen ja tuumasi käytävällä seisojille, että hän veisi minut kotiin ja pitäisi huolen, että en olisi jalkojeni päällä enään loppuiltana. Kisapäivä päättyikin omalta osaltani siis takapakkiin paranemiseni kanssa, mutta se oli pieni hinta mukavasta päivästä.

07.04.2020

Sunnuntaisen kaatumisen muuttaessa eilisen tallipäivän saikkupäiväksi, jotta tulevana sunnuntaina olisin ratsastus kunnossa kisoissa. Vaikka eilinen olikin tuonut joitain valonpilkahduksia tähän maailman tilanteeseen, ei se silti korvannut sitä paloa mikä minulla olisi ollut talleilua kohtaan. Suuntasinkin jo kymmenen aikaan tallille ja linnoittauduin tallituvan sohvan nurkkaan kahvimukin sekä artikkelini luonnoksen ja erään ikivanhan romaaniprojektin kanssa ja päätin kokeilla, onnistuisiko työnteko täältä käsin paremmin kuin kotoa. Tällaisessa tilanteessa olinkin todella tyytyväinen työhöni, sillä monesti jo pieninkin maisemanvaihdos antoi uutta boostia työhöni.

Puolenpäivän aikaan tallituvan ovesta putkahti sisään sekalainen sakki, kun Nio, Ciara, Unna, Inka ja Alva astelivat peräkanaa sisälle. Unnalla, Inkalla ja Alvalla oli jokin keskustelu menossa liittyen sunnuntaisiin kisoihin ja Nio sekä Ciara näyttivät molemmat siltä, että heillä saattaisi olla jokin kana kynittävänä keskenään, tai sitten molemmilla vain sattuisi olemaan huono päivä.

“Moi” tervehdin kaikkia sohvannurkasta, jonne olin itseni upottanut viimeisen parin tunnin ajan. “Oisko jotain kiinnostanut lähtee mun ja Liljan kans maastoon tänään? Ei me mitään hullua rallia olla menos tekee, mut semmonen rauhallinen käyntimaasto.” kokeilin kepillä jäätä kaikkien vastattua tervehdykseeni omalla tavallaan.
“Mä voisin ainakin Virman kans lähtee maasta käsin.” Nio tuumasi.
“Nakillekaan ei palauttava lenkki olisi pahitteeksi eli me lähdetään kans.” Inka ilmoitti pohdittuaan tarjoustani hetken. Lopulta myös Alva ja Unna ilmoittivat lähtevänsä mukaan ja ilmeisesti tarjoukseni sopi myös Ciaralle, sillä myös hän ilmoitti lähtevänsä mukaan. Päätimme olla tuhlaamatta enempää aikaa ja muut nousivat ylös ja rupesivat keräilemään ratsujensa tai talutettaviensa kamoja, samalla kun itse taiteilin itseni ylös sohvalta ja poimin kyynärsauvani sohvan vierestä matkaani ja nilkutin myös omalle kaapilleni.

Poimin Liljan suitset ja harjapakin matkaani ja lähdin tekemään varmaankin maailman huvittavimman näköistä tietä tammani karsinalle, sillä en voinut oikeastaan ottaa kunnolla tukea oikeasta kyynärsauvastani, harjapakin kahvan viedessä tarttumatilan. Saatuani tamman tarvikkeet karsinan eteen olin jo lähtemässä hakemaan tammaani, kun Aleksi kävelee talliin puoliksi vetäen perässään pikkukimoani.

“Muut meinas et ootte menossa maastoon ja että sie et oo oikee hyvässä kunnossa tänää, joten aattelin et siuta ei haittaa, vaikka sulta jääkin yksi poninhaku väliin?” Mies heitti pilke silmäkulmassa samalla kun käänsi Liljan karsinaansa.
“Kiitti. Oisinhan mä sen kyl itekki saanut sisälle, mutta ei se ehkä kaunista olis ollu” kiitin miestä, joka poistui kättään heilauttaen omille teilleen. Pian käytävän täytti kavioiden kopina muiden tuodessa hevosensa ja poninsa sisään.

Kaikki ilmestyivät tallipihalle omaa tahtiaan ja pian koko kuusikko olikin valmiina lähtöön. Inka ja Nakki lähtivät vetämään letkaa ja Ciara ohjasi Valeran Nakin perään. Annoin Lillin ja Unnan tulla meidän eteemme ja jäin Liljan kanssa ratsujoukon perälle ja vieressämme tulivatkin sitten Nio ja Alva. Letkamme päästessä maastoreitille keskustelu alkoikin käymään sunnuntaisten kisojen ympärillä uudelleen ja liikkuipa jonkun kommentissa jo seuraavakin osakilpailu. Kuuntelin muiden puheita mielenkiinnolla ja ehkä jonkinlaisella harmituksellakin siitä, että meillä ei ollut tänä vuonna vielä mahdollisuutta osallistua kilpailuun Liljan kanssa tapaturmani vuoksi, mutta ehkä ensi keväänä mekin voisimme olla mukana jossain tiimissä ja päästä kokeilemaan onneamme tiellä tähtiin.

08.04.2020

Olin nähnyt Lilyn eilen putoavan Orionin selästä tullessani takaisin Liljan tarhalta. Nähdessäni tämän suuntasinkin kentälle niin nopeasti kuin itse vain pääsin, sillä en ollut ihan missään maraton kunnossa itsekkään ja muistot omasta putoamisestani vain paria viikkoa aikaisemmin tulvivat mieleeni ja toivoin että naiselle ei olisi käynyt pahempaa, sillä heillä olisi kuitenkin Tie Tähtiin kilpailusarjakin vielä käynnissä ja tiesin että treenaaminen seuraavaan osakilpailuun olisi se asia, johon kaikki haluaisivat panostaa.

Enhän mä oikeastaan edes tuntenut Lilyä kunnolla, sillä en ollut oikeastaan puhunut naiselle muuta kuin ne muutamat sanat sunnuntaina vapauttaessani hänet kanttiinin pitämisestä ja toivottaessani hänelle onnea kisaradalle. Saapuessani Lilyn viereen, Orion seisoi naisen vieressä tökkien tätä kevyesti turvallaan. Yritin saada itsekin Lilyä hereille, mutta nainen ei reagoinut mitenkään, joten huusin tallille, että tarvitsisin apua kentällä, ennen kuin kaivoin puhelimeni esiin ja soitin elämäni toisen hätäpuhelun. Lopetettuani puheluni Nio oli ilmaantunut kentän laidalle ja huusin hänelle, että hakisi Aleksin, Inkan, Nadjan tai Ohton, sillä tallille olisi tulossa ambulanssi, joka pitäisi ohjata perille. Nio kääntyikin ympäri ja suuntasi talliin, josta tuli pian isompikin lauma ihmisiä kentälle ja noin viiden minuutin päästä myös ambulanssi kaartoi tallin pihaan.

Nilkuttaessani tallille ja nähdessäni kentän, jostain syystä aivoni päättivät iskeä sellaisenkin flash backin, että viimeiset metrit tallitupaan olivat kyyneleiden täyttämät. Astuessani sisään tallitupaan, tunsin olevani jotenkin henkisesti ihan loppu, mutta silti jostain syvyyksistä kyyneleeni valuivat edelleen. Taiteillessani kenkiäni pois jaloistani tunsin käden kevyesti olallani ja kääntäessäni katseeni lattiasta kohti käden omistajaa näin Nessan seisovan edessäni.

“Minja onko kaikki ok?” Nessa kysyi huolestuneella äänellä.
“Mä en oikein tiedä.” Vastasin huokaisten syvään ja pyyhkien viimeisetkin kyyneleet silmistäni ennen kuin nilkutin sohvalle ja oikeastaan vain rojahdin istumaan. Kokosin hetken ajatuksiani, ennen kuin olin valmis yrittämään kääntämään ajatuksiani sanoiksi.

“Kai se eilinen vaan kummittelee mun mielessä niin pahasti. Tai siis ehkä siksi että se osui niin lähelle kotia, kun ei siitä mun omastakaan onnettomuudesta niin kauaa oo.” aloitin ja vedin syvään henkeä ennen kuin jatkoin “ehkä siihen vaikuttaa sekin, että vaikka mä en tunnekaan Lilyä, niin se on kuitenkin niin paljon tavoitteellisempi ja sillä on kuitenkin ihan pasilan hieno hevonen ja ne oikeasti vois päästä vaikka ja minne kun mulla on kuitenkin vain tommoinen pieni pörröinen suomiputte jonka kanssa mulla ei oo tavoitteet edes kovin korkealla.” päästelin sanoja tulemaan ja Nessa kuunteli vuodatustani hiljaa. Jossain kohtaa tallituvan ovi kävi ja Alva ja Unna saapuivat äänistä päätellen tallitupaan. Huomatessaan minut myös he kysyivät, että oliko kaikki ok, sillä näytin tässä vaiheessa varmaan vieläkin normaalia kauheammalta ja en oikeastaan edes tiennyt miksi olin näin allapäin kaikesta.

“Ehkä sekin, että kun se oli kuitenkin jollain tavalla, tahallinenkin teko tekee siitä niin paljon kauheamman kuin mitä se muutenkin oli ja varsinkin kun tajuaa että toinen on oikeasti pudonnut niin pahasti, että se on tajuttomana ja sä et toisaalta tiedä miten sä uskallat herätellä toista, niin että sä et pahenna mahdollista niska- tai rankavammaa.” sanoin huokaisten syvään. Kukaan kolmikosta ei sanonut mitään, mutta kaikki antoivat minulle pitkät halaukset ja lopuksi Nessa toi minulle vielä kupillisen kahvia. Juodessani kahvini juttelimme vielä lisää tapahtuneesta ja olikin ehkä jollain tavalla tarvinnut tällaista de briefingiä koko kahden ja puolen viikon ajan, sillä en ollut oikeastaan kerennyt puhumaan kenenkään kanssa asiasta kunnolla. Juotuani kahvini loppuun pungersin itseni ylös sohvalta ja vein kahvimukini tiskipöydälle ja saatuani kenkäni jalkaani suuntasin ensin hakemaan Liljan varusteet ja sen jälkeen tammani.

Olin suunnitellut ottavani osaa ratsastustunnille tänään, sillä meidän olisi ollut hyvä treenata ehkä jonkun silmien alla ennen sunnuntain kisoja, mutta minulla ei ollut vain enään sellainen tunne, että voisin antaa sen 110% tunnilla mitä opettajat ja kanssa ratsastajat ansaitsisivat. Taluttaessani Liljaa maneesiin, en edes tiedä hoidinko tammaani millään tavalla, vai olinko vain pitänyt harjaa kädessäni ja silittänyt tammaani harjaamisen sijasta ja sitten kierittänyt sille pintelit ja suitsinut sen, ennen kuin olin varustanut itseni ja lähtenyt vaappumaan tammani vierellä maneesiin. Ehkä järkevämpää tilanteessani olisi ollut suunnata kentälle, sillä se olisi tällä hetkellä se minun mörköpaikkani, mutta suoraan sanottuna en uskaltanut mennä kentälle, vaikka juuri niin minun olisi pitänyt tehdä. Maneesissa punttasin itseni Liljan selkään ja painoin pohkeeni tamman kylkiin ja annoin sen lähteä kävelemään pitkin ohjin ja vain matkustin tamman selässä. Jossain kohtaa kuplani rikkoi maneesin ovelta kuulunut vihellys ja keräsinkin Liljan ohjia hieman kasaan, samalla kun Niko avasi maneesin oven ja talutti Väiskin sisälle.

"Moi!” tervehdin toista hieman hajamielisesti ja siirsin tammani taas liikkeelle.
“Moi! Wow, onks kaikki ok?” Nikokin kysyi kävellessämme hänen ohitseen. “Tai siis en oo tainnu ennemmin nähdä sua itkemässä?” toinen jatkoi hieman epävarmana. Pyyhin poskiani ratsastushanskojeni kämmenselällä ja näinkin selkeät märät raidat hanskoissani.
“Lilyn eilinen putoaminen iski jotenkin kotiin sattuneista syistä.” vastasin hajamielisesti hymyillen, kun olin kuuloetäisyydellä Nikosta.
Ratsastin Liljan käynnissä ja ravissa vähän sinnepäin, sillä minulla ei yllättäen ollut yhtään motivaatiota treenaamiselle. Noin puolen tunnin jälkeen toivotin Nikolle mukavia treenien jatkoja ja poistuin pikkutammani kanssa maneesista. Talutettuani Liljan takaisin karsinaansa pidin huolen siitä, että edes tällä kertaa hoitaisin tammani varmasti, ennen kuin palautin sen omaan tarhaansa. Matkalla Liljan tarhalle ohitimme Orionin tarhan, jossa ori nuokkui rauhallisesti nauttien kevät auringon lämmittävistä säteistä. Vedin syvään henkeä ja jatkoin pikkutammani tarhalle, jonne se jäi hitaasti löntystellen kävelemään ja palasin itse pidempää reittiä takaisin talliin ja hoitamaan varusteet paikoilleen. Unna oli alkanut pesemään Lillin varusteita, joten liityin naisen seuraan ja pesimmekin hiljaisuuden vallitessa varusteet, ennen kuin palautin Liljan kamat paikalleen ja suuntasin kotiin.

09.04.2020

Ajellessani Hallavaan tunnelmani oli parempi kuin edellisenä päivänä, vaikka kentän näkeminen aiheuttikin edelleen kylmiä väreitä selkärangassani. En tiedä miksi kentästä tuli minulle tiistaina tällainen mörkö, mutta tiesin että tilanteelle olisi tehtävä jotain, sillä eihän jatkosta tulisi muuten mitään koska kesän vähäisillä aurinkoisilla päivillä ei olisi mitään järkeä ratsastaa pimeässä maneesissa. Astellessani tallia kohden tiesin, että noin tunnin päästä joutuisin kohtaamaan pelkoni, sillä tiesin että tunnit tultaisiin pitämään ulkona, kun sää sallisi urheilun ulkona.

Tallissa suuntasin ensimmäisenä hakemaan Liljan varusteet sen karsinalle, ennen kuin kiersin pikkutammani tarhalle. Lilja nuokkui puolessa välissä tarhaa melkein turpa maata vasten laahaten ja näky sai minut hyvälle tuulelle pakostakin. Poimin portilta matkaan tammani riimun, joka näytti siltä, että se täytyisi pestä, heti kun minulla olisi varaa ostaa tammalleni varariimu, sillä en ehkä viitsinyt ihan nahkariimua käyttää kotioloissa. Puhelin tammalleni hiljakseen kävellessäni sen luo ja pujottaessani riimun sen päähän. Lilja havahtui unestaan vasta kun pyysin sitä liikkeelle ja pikkutammani lähtikin laahustamaan perässäni kuin olisin taluttanut hevosen kokoista kiveä. Lopulta pääsimme kuitenkin talliin ja pyöräytin Liljan karsinaansa ennen kuin sidoin sen kiinni ja aloin hoitamaan tammaani.

Lilja oli ilmeisesti löytänyt jostain jonkin kuralammikon, jossa se oli yrittänyt piehtaroida, sillä sen lautaset ja ristiselkä oli kuivaneen mudan peitossa. Lopulta tammastani lähti epämääräinen pilvi kuivanutta mutaa ja irtoavia karvoja. Harjauksen jälkeen pintelöin Liljan ennen kuin lopuksi nostin tamman satulan sen sään päälle ja luisutin sen siitä paikalleen, ennen kuin kiristin vyötä. Vaihdoin tässä vaiheessa omat kenkäni saappaisiini ja sipaisin hiukseni niskaani kiinni tammaltani pöllimällä letityskuminauhalla, ennen kuin painoin kypäräni päähäni ja kiinnitin sen soljen. Tämän jälkeen poimin Liljan suitset sen karsinan ovesta ja avasin niputuksen ennen kuin palasin karsinaan ja pujotin suitset tammani päähän.

Kuulin Inkan huutelevan jostain kysymyksen siitä olisivatko kaikki valmiita ja lähdinkin taluttamaan Liljaa koti tuntihevosten karsinoita, sillä haluaisin jäädä joukon hännille ihan varmuuden vuoksi. Muiden ratsukoiden lähtiessä peräkanaa kohti kenttää näpersin Liljan ohjia paniikissa ja odotin meidän vuoroamme. Alisa ja Unna olivat menneet jo edeltä kentälle auttamaan ratsastajia ja Inka tuli porukan perässä. Nainen ilmeisesti huomasi jännitykseni ja sen, miten se paheni kentän koko ajan lähestyessä. “Kaikki ok?” Inka kääntyi puoleeni, kun pysäytin Liljan yllättäen.
“Joo, ei, tai en mä tiedä” huokaisin kaikki vaihtoehdot yhdellä henkäyksellä samalla kun puristin tammani ohjia niin lujaa että käteeni sattuu.
“Onko jotain tapahtunut, että sua epäilyttää kentällä meneminen?” kuulin pehmeästi esitetyn kysymyksen viereltäni. Painoin katseeni maahan ja huokaisin syvään taistellessani kyyneleitä vastaan, ennen kuin aloin vastaamaan.
“Lily… Lily tippui tiistaina Orionin selästä kentällä, kun joku oli turmellut sen satulavyön. Mä… Mä olin ite ekana paikalla ja tajusin et se oli tippunut niin pahasti, että se oli tajuttomana. Mä säikähdin sitä vaan niin pahasti, kun mä oon ite tippunut vajaa kolme viikkoa sitten ja mulla meni onneksi vaan nilkka, mutta kai Lilyn tilanne jotenkin nosti muistot omasta onnettomuudesta esiin ja ehkä tää stressikin luo omat mörkönsä.” melkein kuiskasin lopun.
“No hei, tehdään niin että tuut tonne tunnille mukaan, mutta sun ei välttis tartte tehdä muuta kuin vain kävellä Liljan kans, jos susta tuntuu, että sä et oo valmis vielä ratsastamaan kunnolla.” Inka sanoi ja rohkaisi minua kohti kenttää.

Kävelin epävarmoin askelin kentälle ja kiristäessäni Liljan vyötä ja laskiessani jalustimet alas ja säätäessäni ne oikealle pituudelle, huomasin että käteni tärisivät hallitsemattomasti. Vedin syvään henkeä ennen kuin nostin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin Liljan satulaan. Painaessani pohkeeni tammani kylkiin tunsin, miten paniikki oli kasvamassa sisälläni, mutta päätin vain keskittyä hengittämiseeni, ja selviäisin sillä toivottavasti seuraavat 60 minuuttia hengissä. Alkukäyntien jälkeen aloitimme tekemään pysähdyksiä. Molemmille pitkille sivuille tuli tehdä kaksi pysähdystä ja lyhyille sivuille yksi. Meidän ensimmäiset pysähdyksemme eivät olleet kauniita ja Inka huomasikin tämän nopeasti.

“Ei sun tarvitse repiä Liljaa pysähdyksiin. Pieni pidäte ja Hengitä.” Inkan ohjeistus kuului kentän keskeltä.

Seuraavat pysähdykset olivat jo paljon sujuvampia ja ennen kuin tajusinkaan, olivat aivoni rekisteröineet Inkan ravi käskyn ja Lilja ravasi eteenpäin omaa hieman ponimaistaan ravia, josta puuttui vielä voimattomuden takia suurempi liidokkuus.

Ravissa työstettiin aluksi ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja niiden sujuessa siirryttiin ravi-stop-ravi siirtymisiä. Nämä siirtymiset sujuivatkin paremmin, vaikka olin edelleen hermostunut ja jonkinasteinen paniikkikohtaus yritti koko ajan puskea päälle ja tulla pilaamaan loppu tuntini. Kuulin jossain kohtaa Inkan kehuvan meitä ja taisinkin vastata siihen vain jonkinlaisella hymyllä, mutta tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole, sillä aloin oikeasti tuntemaan paniikin kasvavan sisälläni.

Tunnin viimeisenä tehtävänä oli laukkaa keskiympyrällä, siten että nostot tulivat S ja R kirjainten kohdalta. Liljan laukka tuntui todella huonolta verrattuna normaaliin, mutta rautakangen notkeudella selässä keikkuva ratsastaja ei tainnut myöskään helpottaa asiaa. Onneksemme saimme muutaman kivan ympyrän laukkaa aikaan ja olinkin tyytyväinen, kun Inka ohjeisti loppuraveihin ja siitä loppukäynteihin. Inka antoi palautteensa loppukäyntien aikana ja kuulinkin naisen mainitsevan jotain siitä, että oma jännitykseni haittasi myös Liljaa, mikä olisi todennäköisesti ihan totta. Kääntäessäni Liljan tuntiratsujen viereen kaartoon, olin tyytyväinen, että tunti oli ohitse ja en voinut kuin odottaa että saisin tammani sen omaan karsinaan.

Karsinalle päästessäni riisuin Liljan varusteet pois ja tässä vaiheessa ilmeisesti kaikki jännitys laukesi jonkinlaisena paniikkikohtauksena ja istuinkin vain jonkin aikaa Liljan karsinassa kasaamassa itseäni ja yrittämässä selvitä kohtauksesta. Saatuani itseni rauhoittumaan hoidin Liljan loppuun ja palautin tammani tavarat paikoilleen, ennen kuin poistuin tallilta ja toivoin että seuraava päivä olisi paljon parempi ja että tämä tilanne ei vaikuttaisi sunnuntain kisoihin ainakaan negatiivisesti.

10.04.2020

Saavuin tallille ennen Inkan valmennuksia ja ajattelin pakottaa itseni katsomaan kaikki ryhmät lävitse, ennen kuin tekisin viimeisen koulu treenin, jonka myös videoisin, jotta voisin lähettää videon Trevorille ja kysyä viime hetken vinkkejä yli huomisiin kisoihin. Kävellessäni sisälle talliin, suuntasin suoraan Väiskin karsinalle, sillä halusin nähdä, oliko Niko jo varustamassa ruunaa. Huomatessani Väiskin varusteet karsinan edessä, vihelsin ilmoittaakseni Nikolle tulevani paikalle, ennen kuin astuin karsinan ovelle. Niko käänsi pikaisesti katseensa minuun, ennen kuin jatkoi ruunansa harjaamista pitkin, tasaisen rytmikkäin vedoin.

”Tota, mä haluun pahotella sitä eilistä, ku olin niin kiree ja äksy…” aloitin hitaasti ja pohdin samalla, että Ciaran vihat niskassani olisivat vain pieni paha kaiken muun lisänä, jos nainen sattuisi nähdä minut puhumassa Nikolle näin syvällisesti. ”Mulla vaan jostain syystä iski ihan järkyttävä pelko kenttää kohtaan tiistaina, kun näin Lilyn tippuvan ja kun mun omastakaan putoamisesta ei silloin ollut vielä edes kahta ja puoltakaan viikkoa.” jatkoin ja tunsin kyyneleiden polton silmissäni. ”Muutenkin tää kevät on ollu tosi stressaavaa työjuttujen ja muun osalta nii se Lilyn näkeminen tais olla vaa se korsi joka katkas kamelin selän ja kaikki kulminoitu sit eilen paniikkikohtaukseen Inkan tunnin jälkeen…” avauduin Nikolle, sillä tuntui pahalta, että olisin hänellekin kiukkuinen vaikka toinen ei ollut tehnyt mitään väärin ja oli vain yrittänyt olla ystävällinen, vaikka itse en olisi sitä todellakaan ansainnut.

Niko jatkoi hetken Väiskin harjaamista, mutta harjan liikkeestä näki, että toinen oikeasti haki sanojaan, ennen kuin pöläri valui alas pitkin Väiskin punertavaa kylkeä ja Niko kääntyi katsomaan minua.

“Wow. Siis miten sä oot oikein jaksanut koko kevään?” näin sekoituksen ihmetystä ja hämmennystä toisen katseessa.

“Totta puhuen mä en tiedä. Tai no alkuun sain huijattua itseäni, että kaikki menee hyvin ja että asiat järjestyy, mutta oikeastaan sen jälkeen kun mä tulin avustettuna sieltä Liljan selästä alas, tuntuu että alamäki on vain ollut jyrkempi ja alan tulla voimavarojen loppuun.” Vastasin nieleskellen, sillä tunsin että kyyneleet eivät olleet enää kaukana ja en haluaisi itkeä Nikon edessä toistamiseen.

“No siis totta puhuen susta ei oo kyllä oikeestaan nähnyt ennen paria viime päivää sitä, että sä oot oikeesti väsy ja se on kyllä ihailtava piirre, mutta oikeesti, pyydä vaan apua jos tarttet sitä ihan minkä tahansa kanssa.” Niko vastasi näyttäen samalla yllättyneeltä ja ehkä hieman hämmentyneeltä ja olin vielä lukevinani miehen kasvoilta häivähdyksen kolmannestakin tunteesta, jota en kuitenkaan saanut kiinni. Päästin kuitenkin Nikon jatkamaan Väiskin varustamista ja itse suuntasin talli tupaan hakemaan isointa mahdollista mukia stressi kahvia, ennen kuin etsisin mukavuusalueeni laidalla olevan paikan, josta saisin seurattua valmennuksia.

Easy tason valmennuksessa hyppäsi vain oman tallin väkeä, ja ryhmän hypyt näyttivät sujuvan hyvin. Valmennuksessa oli paljon pitkiä linjoja ja lähestymisiä, jotka näyttivät sopivan ehkä parhaiten Lillille, sillä Väiski ja Sasha tuntuivat ottavan hieman ylimääräisiä kierroksia avoimesta baanasta, vaikkakin Niko ja Nessa ratsastivatkin ratsunsa todella hyvin. Molemmat ottivat kuitenkin alussa muutaman puomin matkaansa, mutta tämä taisi myös herätellä heidän ratsujaan, sillä Väiskin ja Sashan laukka tuntui hieman tasaantuvan puomien myötä.

Ensimmäinen medium ryhmä olikin suurimmaksi osaksi oman tallin väkeä, ja ratsukot suorittivatkin hieman muunneltua versiota tehtävästä. Myös tällä ryhmällä valmennukseen mahtui pitkiä lähestymisiä, mutta suhteellisen tiukaksikin ratsastettava kaarre. Kaikki hevoset hyppäsivät myös tässä ryhmässä hyvin, vaikkakin Hauskalle pitkät laukkabaanat meinasivat olla hieman kierroksia nostattavia. Alva sai kuitenkin tamman pidettyä hyvin hanskassa ja suomenhevonen suorittikin esteet hyvällä menestyksellä, vaikkakin muutama hyppy näytti lähtevän hieman pohjasta.

Toisessa medium ryhmässä ei ollutkaan ketään Hallavalaista, joten tämän ryhmän ratsastusta minun oli ehkä hieman helpompi seurata, vaikkakin silti olin koko ajan paniikkikohtauksen partaalla, mutta pakotin silti itseni istumaan ryhmän loppuun asti. Ennen kahta viimeistä ryhmää Inka piti puolen tunnin tauon ja kerkesinkin tässä välissä hakemaan uuden stressikahvin, vaikka se olisikin jo kolmas mukilliseni päivälle. Palatessani paikalleni ja valmistautuessani päivän kovimpiin koitoksiin, näin silmäkulmastani liikettä ja kääntäessäni katseeni tulijan suuntaan huomasin, että Niko istui viereeni.

”Moi” toinen tervehti ennen kuin käänsi katseensa kentälle.

”Moi. Ootsä varma et tästä ei aiheudu ongelmia paratiisissa?” Yritin kysyä hieman leikkisästi, vaikka ääneni oliki varmaan kireä kuin viulunkieli.
”No siis Ciara nyt on Ciara ja jos se ei ymmärrä, että haluan vaan olla hyvä kaveri toiselle, niin sitten se on sen ongelma.” Niko vastasi vilkaisten puoleeni pikaisesti, sillä hard tason valmennus oli juuri alkamassa.

Hard ryhmässä tallilta hyppäsi Sora ja Ohto. Soran ratsastusta oli mielenkiintoinen seurata, sillä en ollut nähnyt tytön ratsastavan kovinkaan usein. Ohto taas vain lisäsi ahdistustani entisestään. En ollut puhunut miehen kanssa iäisyyteen ja en oikein tiennyt mikä meidän tilanteemme olisi tällä hetkellä. Omalla tavallaan haluaisin puhua hänen kanssaan tilanteen selväksi, mutta toisaalta en tietäisi mitä sanoisin ja jollain tasolla haluaisin odottaa ja katsoa olisiko toinen oikeasti lähdössä kanssani joskus niille kahveille, jotka lupasin hänelle tarjota.

En oikeastaan keskittynyt ollenkaan ryhmän ratsastukseen ja ilmeisesti Nikokin huomasi tämän, sillä toinen vetikin takaisin kysymyksensä, jonka hän oli meinannut minulta kysyä.

Viimeinen ryhmä oli sellainen, jonka tiesin jo lähtökohtaisesti olevan paha, sillä tämä oli Lilyn ryhmä ja en ollut varma, että pystyisinkö seurata naisen ratsastusta alkuviikon tapahtumien jälkeen. Lilyn lähtiessä suorittamaan tehtäviä puristinkin käsissäni olevaa mukia sen verran lujaa, että olin ihan varma hajottavani sen lopulta. Kuitenkin onnistuin selviämään tämänkin ryhmän lävitse, vaikka pulssini nousikin pilviin ja välillä tuntui, että pyörtyisin, kun pidätin hengitystäni sen verran tiiviisti aina Lilyn vuorolla.

Viimeisen valmennusryhmän jälkeen kävelimme hiljaisuuden vallitessa takaisin talliin ja tiskasin oman mukini sekä muut tiskit, joita tallituvasta löysin ja kannoin näin korteni kekoon tallituvan viikkosiivouksen osalta. Pyyhittyäni vielä tiskipöydän suuntasin kaapilleni ja vaihdoin ratsastuskamat päälle ennen kuin otin vielä Liljan tavarat matkaan ja kävin varustamassa tammani pikaisesti.

Tiesin että minun tulisi ratsastaa Lilja kunnolla, mutta en vain henkisesti kyennyt siihen tänään, joten päädyin vain tekemään pikaisen verryttelyn taivutellen tammaani kaikissa askellajeissa ja tehden muutaman pysähdyksen ja peruutuksen käynnissä ja ravissa. Tämän jälkeen olin valmis aloittamaan radan ratsastuksen ja ratsastinkin radan pariin otteeseen lävitse, ennen kuin päätin että videoisin viimeisen suorituksen Trevorille, jos miehellä olisi viime hetken vinkkejä ennen kisoja. Ollessani etsimässä puhelinta taskustani Nessa saapui maneesiin palauttamaan rullamittaa, jota Inka oli tarvinnut kentällä esteiden välien mittaamiseen. Nähdessään että yritin asetella puhelintani videointia ajatellen, hän käveli luokseni.

”Hei mä voin filmaa sulle, toi näyttää vähä riskaabelilta sovellukselta.”

”Ai, kiitti.” Sanoin hieman hämmentyneenä ja ojensin puhelimeni tytölle, joka siirtyi katsomon puolelle ja haki hyvän paikan filmata, samalla kun siirsin Liljan raviin ja aloitin viimeisen ratasuorituksen.

”Sehän näyttää tosi kivalta, vaikka se oli vielä nuori?” Nessa kehui tammaani ojentaessaan puhelimeni takaisin.

”Kiitti! Joo eihän Lilja oo, ku vasta neljä, mutta ehkä se on ihan kehityskelponen yksilö.” Virnistin, ennen kuin Nessa ilmoitti, että hänen täytyisi palata katsomaan tarvittiinko kentällä vielä apua. Tytön lähtiessä jäin kävelemään Liljan kanssa loppu käyntejä ja lähetin videon eteenpäin edes katsomatta sitä ensin, sillä tiesin jo mitä mies tulisi kommentoimaan ensimmäisenä, kun saisin häneltä palautteen.

Tallissa hoidin Liljan pois ja jätin sen sisälle, sillä kello alkoi olemaan sen verran että hevoset tulisivat muutenkin sisälle. Palautettuani tammani varusteet omalle paikalleen olin valmis lähtemään.

Lähtiessäni viimein tallilta ja liittäessäni puhelimeni bluetoothin autoni kaiutin järjestelmään ilmoille kajahti suoraan Juluman Koko Poppoon loppu ja kuullessani laulettavan tämä on meidän koko poppoo, joka sai mut nauramaan, onnesta itkemään, huutamaan, voittamaan! Tämä on meidän koko poppoo joka kertoi että oon pohjalta valmis nousemaan viimein lentoon! En vain saanut pidettyä enää itseäni kasassa, sillä mieleni täyttyi vain ajatukset siitä, kuinka suurin osa tallilaisista oli yrittänyt pitää huolta minusta ja auttaa minua ongelmissani, mutta en vain itse halunnut nähdä sitä ennen tätä hetkeä. Lopulta sain jollain ilveellä itkuni laantumaan sen verran että selvisin kotiin, jossa suuntasin suoraan sänkyyn ja taisin olla henkisen väsymyksen vuoksi unessa ennen kuin edes tajusinkaan.

11.04.2020

Jos millään tasolla oli mahdollista olla enempää sekaisin kuin mitä jo ennemmin oli, niin tänään oli juuri sellainen päivä. Olin herännyt aamulla puhelimeni soimiseen ja linjan toisessa päässä oli kukapa muukaan kuin mr. Andrews. Herra oli sättinyt minut surkeasta ratsastuksesta ilman isompia tervehdyksiä tai muitakaan hyvän huomenen toivotuksia ja toivoin tässä vaiheessa niin paljon, että mies olisi viettänyt edellisen yön Skypessä eikä nukkumassa, jotta hänellä ei olisi ollut niin suurta mahdollisuutta kiukutella minulle heti aamusta.

“Trev if you can’t cope that your student is shit time to time, I’m willing to seek a new trainer closer to home” kivahdin miehelle hänen monologinsa päätyttyä.

“Well I wouldn’t say it like that.” toinen puolustautui ja kuulin miten mies maiskutti hevosta liikkeelle linjan toisessa päässä.

“Mä en vaan jaksais tätä just nyt. Mulla on ollu ihan super huono viikko ja tämmönen herätys ei auta.” jatkoin kiukutteluani miehelle.

“Okei. Anteks. But the video wasn’t the strongest ride from you.” Trevor pahoitteli, ennen kuin siirtyi antamaan muutaman vinkin huomiselle.

Lopetettuamme puhelumme join vielä toisen kupin kahvia vain saadakseni itseni rauhoittumaan, ennen kuin puin tallivaatteet päälleni ja suuntasin Hallavaan.

Tallilla meno oli jo onneksi rauhoittunut tuntien jälkeen, joten tallissa ei kovinkaan montaa ihmistä näkynyt. Muutaman karsinan edessä näin harjapakin, joten joitain tuntilaisia oli vielä paikalla. Kävin tallituvassa sen verran, että sain oman kypäräni ja Liljan suitset ennen kuin suuntasin tammani tarhalle. Moikattuani Liljaa ja rapsutettuani tammaa pujotin sille suitset päähän ja talutin sen ulos tarhastaan ja tallin eteen, jossa nousin jakkaralta Liljan selkään, ennen kuin maiskutin tammani liikkeelle ja aloin myötäilemään sen käynnin liikettä suunnatessamme hiekkateille.

Antaessani Liljan kävellä pitkin ohjin, mietin kaikkea mitä oli tapahtunut viime aikoina, alkaen minun ja Ohton väleistä, päättyen aina torstaiseen paniikkikohtaukseeni. En oikein tiennyt mistä päin ja millä tavalla minun olisi paras lähteä purkamaan tätä ongelmavyyhtiä, sillä minulla ei ollut oikeastaan ketään, kenelle olisin voinut puhua ihan huoletta ja suoraan ongelmistani. Okei, ehkä Niko oli tällä hetkellä lähin vaste ystävälle, mutta tiesin että miehellä oli omat ongelmansa Seelan ja Ciaran kanssa. Toisaalta voisin ehkä puhua myös Aleksille, sillä ongelmani osaksi olisivat myös talliin liittyviä, mutta en taas halunnut hänenkään harteilleen kaataa ongelmiani. Pohtiessani tätä kysymystä pitkään, tulin siihen lopputulemaan, että ainut, jolle voisin oikeasti puhua sydämeni kyllyydestä, olisi allani laiskasti löntystelevä Lilja. Eihän tammastani psykologiksi ollut, mutta ainakaan se ei voinut sanoa vastaankaan.

“Mie jo melkein huolestuin teistä” Aleksi tuumasi isällisen toruvalla ilmeellä, kun pysäytin Liljan tallipihaan.

“Sori, mulla oli vaan liikaa ajateltavaa ja mun piti saada olla yksin niin jotenkin tuntu siltä, että maastossa olis paras selvittää päänsä, kun saisin olla sielä ainakin yksin.” vastasin miehelle, joka oli napannut Liljan toisesta ohjasta kiinni, jotta tamma pysyisi paikallaan niin kauan, että pääsisin sen selästä alas.

“Ja onko siun kannattavaa maastoilla ilman satulaa ihan vielä?” mies jatkoi äänensävyllä, joka oli neutraali, mutta kysyvä sekä ihmettelevä samaan aikaan ja hämmästelin itsekseni miehen taitoa pysyä puolueettomana mutta silti selvänä auktoriteettina.

“Ehkä ei toisaalta ihan vielä, mutta kai tääki menee vaan yleisen idiotismin pariin mun osalta.” sanoin nolona samalla kun näpertelin Liljan ohjia kädessäni. Aleksi ei kuitenkaan enään kommentoinut mitään, vaan jatkoi minne ikinä, olikaan menossa ja itse kävin palauttamassa Liljan tarhaansa, jossa sitä odottikin päiväheinät.

Palatessani talliin jätin Liljan suitset jo valmiiksi pesariin ja kävin hakemassa sen satulan, sekä pari pyyhettä ja saippuan ennen kuin valloitin puolet pesarista ja aloin puunaamaan Liljan varusteita kisakuntoon. Jollain tavalla onnistuin pitämään kaikki ajatukset kurissa ja oikeastaan koko varusteiden pesu sujui enemmänkin ameba moodissa ja saatuani kaikki varusteet pestyä pääsinkin pakkaamaan kisakamoja seuraavalle päivälle.

12-15.04.2020

Sunnuntainen kisareissu oli mennyt ihan sujuvasti ja oli mukavaa, että Unna lähti mukaan kisoihin avustamaan ja videoimaan. Toinen käsipari oli suureksi avuksi ja helpottikin omaa tekemistä suuresti. Kisapaikalle lähdettiin vasta yhdentoista aikoihin, joten aamusta oli hyvin aikaa puunata pikkutamma kunnolla ja tehdä sille sykeröt, sekä pakata auto. Ajomatka kisapaikalle kesti noin kolmisen tuntia, joten perillä oltiin noin tunti ennen kisojen alkua ja saatuamme purettua Liljan pyysin Unnaa kävelyttämään tammaa samalla kun kävin maksamassa osallistumismaksuni kansliassa.

Liljan käytös kisapaikalla olikin todella nättiä ja tamman kanssa toimiminen oli helppoa. Unnasta oli myös suuri apu, sillä nainen sai pidettyä Liljaa samalla kun vaihdoin omat kisavaatteet ja varustin Liljan kisakuntoon. En muistanutkaan miten hyvältä Lilja näytti kisa varustuksessaan, sillä emme olleet kisanneet pitkään aikaan ja tamman kisavarusteet olivat olleet vain keräämässä pölyä kaappimme hyllyllä.

Verkassa pystyin yllättäen keskittymään, vaikka se ratsastettiin kentällä ja kenttä oli ollut minulle koko viikon kuin kirosana. Ehkä kisajännitys oli omana osanaan siihen, että en kerennyt ajatella kentän kauheutta, vaan keskityin enemmän vain verryttelyyn. Unna kehui, että Lilja näytti todella hyvältä ja kiitin naista kehuista, ennen kuin kuulin meidät kuulutettavan maneesiin valmistautumaan omaan kisavuoroomme. Ratsastaessani Liljan alkutervehdykseen, jännitykseni laukesi täysin ja pystyin keskittymään ratsastamiseen kunnolla ja sainkin Liljan ratsastettua mielestäni todella hyville teille ja muutenkin rata tuntui todella hyvältä. Radan jälkeen meillä olikin jonkin aikaa odotettavana, ennen kuin tiesin miten tulisimme sijoittumaan Liljan kanssa ja olisiko meidän jäätävä odottamaan palkintojen jakoa. Lopulta selvisi, että emme olisi pääsemässä sijoituksille ja pääsimmekin lähtemään kotiin.

Takaisin Hallavassa olimme vasta kymmenen aikaan illalla, joten päästin Unnan lähtemään kotiinsa ja kävin itse palauttamassa Liljan karsinaansa ja siivosin trailerini, ennen kuin suuntasin itsekin kotiin ja nukkumaan.

Maanantaina meinasin käydä tallilla vain sen verran että saisin juoksutettua Liljan ja hoidettua sen kisakamat pois, sillä olin jättänyt ne edellisenä iltana autooni ja tiesin että jos ne jäisivät sinne useammaksi päiväksi, saattaisin unohtaa ne sinne lopullisesti. Kuitenkin kun olin saanut tammani liikutettua ja olin juuri laittamassa sen kamoja pois juttelimme Nikon ja muiden tallituvassa olijoiden kanssa tallilla tapahtuneista sabotoinneista ja siitä, kuka voisi olla tekojen takana. Vaikka en halunnutkaan laittaa sitä välttämättä lasten syyksi, olin silti maininnut, että olisiko teon takana siltikin joku tuntilainen tai muu lapsi, joka ei ehkä vain ymmärtäisi tekojensa merkitystä ja sitä, että pienestä ja viattomalta tuntuvasta asiasta voisikin tulla isoja vahinkoja.

Ollessani tekemässä lähtöä Niko lähti siivoamaan Väiskin karsinaa ja nuori mies pyysi minua seurakseen, joten lupasin käydä siivoamassa Liljan karsinan. Karsinoita siivotessamme Niko kysyi minulta, miten minulla menee, sillä olin kuitenkin avautunut toiselle perjantaina rehellisesti ja kertonut muun muassa saamastani paniikkikohtauksesta. Pohdin taas hetken lakaisevani oikeat tunteet maton alle, mutta päädyin lopulta kertomaan toiselle totuuden, sillä Nikon kanssa oli helppo puhua ja tuntui että toinen ymmärsi oikeasti, vaikka tuntuikin pahalta vuodattaa omia ongelmiaan toiselle sillä, miehellä olisi varmasti enemmän kuin tarpeeksi omiakin ongelmia käsiteltäväksi.

Kuitenkin Niko tuntui kaikista Hallavalaisista tällä hetkellä sellaiselta jota voisin oikeasti kutsua jopa ystäväkseni, vaikka en tiennyt olisiko se termi jota uskaltaisin ainakaan kovin suurelle porukalle ääneen sanoa, sillä en ollut kiinnostunut saamaan Ciaran vihoja niskaani, vaikka se taitaisi olla hieman mahdotonta tässä tilanteessa kun olin päättänyt jo uskoutua Nikolle, vaikka minulla ei ollut mitään muita ajatuksia Nikoa, saati ketään miespuolista kohtaan, vaikka puolet tallista saattaisivat ajatella että minulla ja Trevorilla olisi jotain vispilänkauppaa, vaikka toinen olikin ainakin toistaiseksi valmentajani ja mies nyt muutenkin oli minua ainakin kymmenen vuotta vanhempi.

Tiistaina Liljan liikutus sisälsi vain rennon käynti ja ravi maastolenkin ja yllättäen myös mr. Andrews muisti, että hänellä olisi ainakin toistaiseksi vielä oppilas, sillä mies soitti minulle ollessani maastossa.

“Oh, so you know how to call in humanly time?” napautin miestä ennen kuin hän kerkesi sanomaan mitään.

“Ha-ha tosi hauska. Mut hei I did watch the course video. That was a lot more better riding than on Friday and it looked how your riding has looked. How did the mare feel?”

“She was ok. Little faults and they caused us to drop from placement. “vastasin miehelle analysoimatta isommin sunnuntaista rataamme. Jatkoimme keskusteluamme vielä hetken kisoista ja teimme jonkinlaista jatkosuunnitelmaa keväälle, ennen kuin mies ilmoitti, että Sanni olisi tuomassa hänelle Elliä ja että miehen täytyisi nyt myös itse treenata omiin kisoihinsa. Toivotin miehelle onnea treeniin ja palautettuani puhelimeni taskuuni suuntasimme myös Liljan kanssa takaisin Hallavaan ja hoidin tammani pois, ennen kuin se pääsi viettämään loppupäivän tarhassaan.

Keskiviikko olikin mielenkiintoinen päivä, sillä Minni oli lähettänyt Liljalle sovitettavaksi yhden ylimääräisen estesatulansa, sekä panssarin. Laatikko oli sen verran iso, että sen kanssa liikkuminen oli hankalaa ja juuri kun olin avaamassa tallituvan ovea, Lily tormasi sieltä ulos melkein törmäten minuun.

”Minja kato nyt vähän, minne sä kävelet!” toinen kivahti minulle ennen kuin jatkoi pitkin ja voimakkain askelin kohti Orionin karsinaa. Minulla meni hetki sisäistää naisen sanat kunnolla, sillä säikähdin niin pahasti yllättäen lähellä ollutta törmäystämme, sillä olin muutenkin vältellyt Lilyä kuin ruttoa viimeisen viikon. Sanojen iskiessä tajuntaani huomasin myös lämpimien kyyneleiden kastelevan taas poskeni. Olin jostain syystä ollut todella herkkä itkemään viimeisten parin viikon ajan ja en oikeastaan tykännyt tästä olotilasta, mutta en myöskään saanut oikein kiinni perimmäistä syytä sille. Taiteilin laatikon jotenkin nojaamaan seinää ja pyyhin poskeni, ennen kuin avasin tallituvan oven ja taiteilin itseni ja laatikon sisään.

”Oho, oot vähä shoppailu?” Unna kysyi ihmetellen nähdessään sylissäni olevan laatikon.

”En mä semmosta. Sain estepenkin sovitukseen, nii se on täälä ja sit kans panssari. Aattelin että jos alakaisin treenaamaan hyppäämistäkin aina satunaisesti Liljan kanssa.” Vastasin laskiessani laatikon lattialle ja etsiessäni sakset, jotta sain katkaistua teipit ja avattua laatikon, jotta näkisin satulan, joka minulle oli lähetetty. Laatikosta löytyi musta estesatula ja panssari, sekä yllätys suklaalevy, joka katosi suoraan kaappiini. Nostin satulan pois laatikosta ja tuin sitä kylkeäni vasten samalla kun vedin vielä panssarin pois laatikosta ja taiteilin laatikon sivummalle piiloon, ennen kuin voisin palauttaa sen autoon.

”Sehän näyttää hyvältä” Unna kommentoi sylissäni lepäävää satulaa.

”Jep, enää täytyy toivoa, että se sopii.” Virnistin ja taiteilin matkaani vielä Liljan suitset ja harjat ja vein jo tämän osan varusteita tammani karsinalle. Palatessani kävin vielä irrottamassa jalustinhihnat jalustimineen koulusatulastani ja vein ne omien tavaroideni kanssa Liljan karsinalle.

Haettuani Liljan sisälle ja harjattuani sen kunnolla, nostin estesatulan tamman selkään ja se istui suhteellisen hyvin, ehkä se olisi kaivannut jotain fillinkiä, mutta ajattelin että se menisi tämän yhden kerran, sillä emme olisi hyppäämässä Liljan kanssa mitään isoja esteitä kuitenkaan. Panssari oli Liljalle ehkä hieman lyhyt, mutta sen sai onneksi kuitenkin kiinni mutta isommalla käytöllä tarvitsisimme seuraavan pituuden panssarista. Lisäsinkin senkin päässäni kasvavalle ostoslistalle Liljan varusteista ja aloin kauhistelemaan laskun loppusummaa, joka vain kasvoi kasvamistaan. Satuloitua kimoni loppuun poimin vielä jalustinhihnat ja pujottelin ne paikalleen, ennen kuin säädin jalustimia pari reikää lyhyemmäksi. Lopuksi pujotin Liljalle vielä suitset päähän ja kun kaikki oli valmista, lähdin taluttamaan tammaani kohti maneesia.

Taluttaessani Liljan maneesiin en voinut olla näkemättä silmäkulmastani vilahdusta auringossa kiiltävästä Orionista, joka liikkui lennokkaasti Lilyn ratsastamana. Olisin ehkä halunnut hieman seurata ratsukon menoa, mutta jokin sisäinen ääni huusi minulle, että en kaipaisi yhtään enempää draamaa, joten jatkoimme maneesiin, jossa ei ollut ketään. Hämäsin pikkutammaani hieman kantamalla muutaman puomin toiselle pitkälle sivulle ja asetellen ne raviväleillä, sekä rakentamalla ristikon ja pienen pystyn. Esteiden ollessa valmiita talutin Liljan tuolien viereen ja nousin tammani selkään, kiristettyäni ensin vielä vyötä yhdellä reiällä. Tarkistin vielä jalustimien pituuden, ennen kuin painoin pohkeeni Liljan kylkiin ja pyysin tammaani käyntiin.

Käynnissä jumppasin Liljaa tempon muutoksilla ja pysäytyksillä, sekä volteilla ja muulla taivuttelulla. Ravissa jatkoimme samanlaisia harjoitteita, jotta sain tammani paremmin kuulolle myös ravissa, ennen kuin siirryimme puomeille. Ensimmäisellä kerralla Lilja ravasi sisään puomeille hieman nopeasti, sillä puomit pääsivät yllättämään tamman ja se kolauttelikin puomeja. Seuraavalla kerralla pääsimmekin paremmin puomeille ja Lilja suoritti puomit ilman ongelmia. Kun olin ratsastanut Liljan muutamaan otteeseen puomien ylitse molemmissa kierroksissa, muutin tehtävää siten, että ratsastin ensin puomit ja jatkoin siitä diagonaalilla olevan ristikon ylitse ja annoin Liljan laukata pitkää sivua pitkin, ennen kuin siirsin sen takaisin raviin ja suoritimme tehtävän myös toisesta suunnasta.

Lopuksi hyppäsimme Liljan kanssa pientä rataa, joka alkoi puomeilta ja jatkui ristikolle ja siitä vielä toisella pitkällä sivulla olevalle pystylle. Teimme viimeisen tehtävän vain pariin kertaan molempiin suuntiin, sillä Lilja alkoi tuntumaan väsyneeltä ja hyppääminen ei ollut meille kuitenkaan se ominaisin laji, joten treenien ei välttämättä tarvinnut olla hirveän pitkiä. Annoin Liljan ravailla hetken pitkin ohjin, ennen kuin pysäytin tammani ja laskeuduin alas sen selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, ennen kuin aloin siivoamaan esteitä maneesista ja Lilja sai samalla kävellä loppukäyntinsä. Palauttaessani tammaani talliin koin päivän toisen melkein törmäyksen, kun Ohto oli tekemässä lähtöä töistä.

“Sori!” oli ensimmäinen asia mitä sain sanottua ennen kuin edes tajusinkaan kehen olin törmäämässä ja väistettyäni osuman kömpelösti, törmäten lopulta Liljan satulaan. Irvistin iskiessäni olkavarteni jalustimeen, mutta vaihdoin sen pian pieneen hymyyn ja toivoin että toinen ei olisi nähnyt ilmeilyäni.

“Miten menee?” heitin kysymyksen ilmoille ja äänestäni kuului ihan selkeästi, että se värisi.

“Ihan… Ihan ok, tota mun pitäis kyllä mennä. Vähä kiire.” Ohto sanoi pitkittäen sanojaan ja tehostaen niitä vielä olankohautuksella, ennen kuin toinen lähti harppomaan kohti pinkkiä autoaan, ja me jatkoimme pikkutamman kanssa sen karsinaan. Riisuttuani Liljan varusteet talutin pikkutamman pesupaikalle ja huuhtelin enimmät hiet pois, ennen kuin kävin nappaamassa sen oranssin fleecen ja palautin Liljan tarhaansa loimi päällä. Varusteiden huoltamisen jälkeen seuraava ongelmani olikin, miten saisin kaksi satulaa mahdutettua yhdelle telineelle ja muutaman kokeilun ja pyörityksen jälkeen sain molemmat satulat Liljan satulatelineeseen ja palautin vielä loputkin tavarat paikalleen, ennen kuin istuin vielä vaihtaman vähän kuulumisia Unnan, Nessan, Nion ja Alvan kanssa ja koko porukka olikin jo innolla odottamassa parin päivän päässä häämöttävää lähtöä pohjoiseen ja seuraavaan Tie Tähtiin osakilpailuun.

Puolentoista kahvimukillisen jälkeen mahani alkoi pitämään sellaista konserttia, että pahoitellen poistuin paikalta ja suuntasinkin ruokakauppaan hakemaan jotain mahdollisimman helppoa ja pikaista, että saisin huutavan mahani hiljennettyä nopeasti.

16.04.2020

Saapuessani tallille Miska ja hänen äitinsä kävelivät minua vastaan ja pojan kasvot loistivat kuin Naantalin aurinko. Tallituvassa syy tälle selvisi, sillä Lily oli juuri laittamassa viimeisiä Orionin tavaroita paikalleen.

”Moi” tervehdin toista hieman epävarmana.

”Moikka!” Lily vastasi ehkä normaalia iloisemmin.

”Miten menee?”

”Hyvin. Treenit on sujunut ihan kivasti ja Miska sai just luvan aloittaa Orionin kisahoitajana, joten aletaan oleen valmiita Lehtovaaraan. Mites teillä menee?”

”Ihan jees, ollaan, vähän treenailtu kanssa ja käytiin viime sunnuntaina kisoissa. Ens kuussa olis taas Trevin valmennuskin, jos nyt jatkan enään sen valmennettavana.” Sanoin nojaillen tiskipöytään ja hörppien kahviani, jollain tavalla odottaen naisen reaktiota.

”Mites teillä menee Trevorin kanssa? Tai niinkun jos meinaat lopettaa sen valmennuksissa käynnin.” Lily kysyi samalla kun sulki kaapin oven ja keräsi omat tavaransa syliinsä.

”Eipä ihmeempiä, miten nyt valmentajalla ja valmennettavalla menee. Sillä on ollu kiire Ellin kanssa treenaamiseen, vaikka se olikin tiistaina tippunut siltä ja vissiin vetänyt ittensä jumiin siinä rytäkässä. En oo kuullut siitä kyllä tiistain jälkeen mutta soittelin eilen mun serkun kanssa ja se vaan päivitti Stoorin kuulumiset samalla. No siis eniten mulla tais mennä hermot siihen sen takia, kun se herätti mut lauantaina ja oikeastaan haukku mut pystyyn samoin tein.” sanoin ja siirryin sohvalle mukini kanssa.

”Oho.” Lily sanoi ennen kuin jatkoi ”tota, mun täytyy mennä, kun mun täytyy keretä vielä hakemaan vähän juttuja viikonlopulle.” Pian tämän jälkeen tallituvan ovi kävi ja jäin yksin ajatusteni sekä kahvini kanssa tallitupaan.

Juotuani kahvini loppuun kävelin kaapilleni ja vedin jodhpurini jalkoihini ja poimin Liljan koulusatulan ja suitset mukaani. Taiteilin vielä harjapakin jollain tavalla matkaani ja lähdin varustevuoren kanssa ulos ja jätinkin kaikki hoitopuomin päähän, ennen kuin lähdin metsästämään tammaa. Lilja nuokkui tarhassaan ja sain sen helposti kiinni. Tamma löntysteli perässäni puomille, jossa se jatkoi päiväuniaan samalla kun harjasin sen kunnolla ja nostin satulan sen selkään ja pyörittelin pintelit jalkoihin. Juuri kun olin nousemassa tamman selkään näin kulman takaa ilmestyvän Aleksin.

”Tänää me ei olla kolmatta tuntia maastossa.” Heitin miehelle virnistäen ja toinen vain vastasi naurahtamalla ennen kuin katosi talliin. Käänsin itse Liljan maastoreiteille ja teimmekin rennon vähän reilun tunnin maastolenkin joka tällä kertaa, sisälsi pitkän laukkapätkän, jonka aikana Lilja sai laukata tahtia, jota se itse halusi mennä. Alkaessani himmaamaan ponin menoa se hidasti hienosti ja siirtyikin nopeasti rauhalliseen raviin, josta siirsin sen lopuksi käyntiin ennen kuin palasimme takaisin Hallavaan. Meinasin poimia puomilta matkaan Liljan narun ja riimun, mutta yllätyksekseni niitä ei näkynyt missään, kuten ei myöskään tammani harjapakkia.

Matkalla talliin näin onnekseni Nessan menossa juuri tallitupaan ja selitin tytölle tilanteen ja pyysin häntä tuomaan kaapistani Liljan kisariimun ja narun, sillä minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se tammalle kotikäyttöön. Talutin Liljan pesupaikalle ja riisuin tamman varusteet ennen kuin annoin Liljalle pikaisen suihkun ja palautin sen fleecen ja sadeloimen kanssa ulos. Tallissa pesin Liljan varusteet ja vietyäni ne kaappiin rojahdin tallituvan sohvalle uuden kahvimukillisen kanssa.

”Siis puhuks Nessa totta, että Liljan harjat ja riimu on pöllitty?” Tallitupaan pölähtänyt Ciara puoliksi huusi, jolloin Aleksikin joutui poistumaan toimistostaan tallituvan puolelle.

”Jep. Mä hoidin sen puomilla ja ku tultiin takas sen kamoja ei ollu enää siinä… no eipä se auta, kun käydä vähän shoppailemassa ja syödä itse makaronia taas hetken.” Virnistin ja hörppäsin kahvistani.

”Siis mihinhän tää on vielä menossa.” Ciara päivitteli samalla kun tallitupaan saapui muitakin.

Puhuimme aiheesta pitkään, ennen kuin päätimme että nyt viimeistään olisi pakko saada se henkilö vastuuseen, joka olisi näiden tekojen takana.

18.04.2020

Olin viettänyt eilen puoliksi omatahtoisen ja puoliksi yllättävänkin maanpakopäivän Hallavasta. Tiesin että tallilla olisi kauhea pakkauskaaos menossa, joten olisin vain muiden tiellä, jos kävisin liikuttamassa Liljan. Minni oli myös soittanut minulle torstaina illalla ja kysynyt, olisinko millään päässyt paikkaamaan Trevorin jättämää aukkoa hevosten liikuttamisessa, kun miestä ei haluttu päästää hevosten selkään, jotta toisesta olisi ratsastamaan sunnuntaina kisoissa. Varsinkin kun seuraavana päivänä miehillä olisi pitkä ajomatka edessään.

Lupasin serkulleni tulla auttamaan heitä parhaani mukaan ja perjantaina ratsastinkin viisi hevosta ja juoksutin lisäksi muutaman, joten tänään tunsin tuon määrän lihaksistossani. En kuitenkaan halunnut antaa Liljalle toista vapaata vaan suuntasin aamusta kohti Hallavaa. Olin ennen tallille lähtöä laittanut tallin yhteiseen WhatsApp keskusteluun onnentoivotukset kisaajille, sekä pyynnön siitä että sijoituksia ja muitakin päivityksiä tulisi aina kun jotain päivitettävää olisi.

Päästessäni tallin pihaan oli outoa nähdä parkkipaikka täynnä autoja ja polkupyöriä, mutta ei silti ristinsieluakaan missään ja vain Olmi, Pilkku, Miska, Cooper, Nakki ja Lilja tarhoissa. Kävellessäni talliin oli koko tunnelma jotenkin erilainen, mutta se saattoi ehkä johtua siitä, että monien karsinoiden ovet olivat tyhjät ja tallitupaan päästessä aika näytti myös omalla tavallaan pysähtyneen ja kaikkialla oli kuolemanhiljaista. Viime viikkojen jälkeen tällainen hiljaisuus ja rauha oli toisaalta ihan mukavaakin, mutta olisin valehdellut itselleni, jos olisin väittänyt, ettenkö kaivannut tallilla yleensä pyörivää porukkaa. Jopa prinsessan elkeet omaava Ciara olisi ollut kuolemanhiljaisuutta parempi ystävä, vaikka olinkin oikeastaan Inkan estevalmennuksesta asti hieman vältellyt tyttöä.

Ei minulla mitään Ciaraa vastaan ollut, mutta olin vain parhaani mukaan yritellyt välttää kolmatta maailmansotaa välillämme. Tiesin että olin todennäköisesti mokannut suuresti, kun olin jutellut Nikon kanssa niinkin syvällisesti, kuin mitä olin toiselle lopulta puhunut. Toisaalta Nikolle puhuminen oli todella helppoa ja olinkin ehkä jollain tavalla tullut aina paremmin toimeen miesporukassa, kuin tyttöjen kanssa, vaikka Hallavassa kuitenkin oli myös todella mukavan oloisia tyyppejä, vaikka en ollutkaan tutustunut ihan hirveän hyvin kaikkien kanssa. Pohtiessani asioita olin huomaamattani samalla järjestellyt tallituvan pöydän, joten päätin että voisin samalla siivota myös koko tallituvan, sillä uskoin että se ei ollut eilen kenenkään mielessä kisoihin pakkaamisen lisäksi. Laitoin Spotifysta hyvää musiikkia sisältävän listan soimaan ja käytinkin seuraavat kolme varttia tallituvan perusteelliseen siivoamiseen ja ollessani valmis en muistanut milloin tallitupa olisi näyttänyt niin hyvältä, mutta toisaalta en tainnut ikinä olla tallilla sellaiseen aikaan, kun tallitupa oli juuri siivottu.

En kuitenkaan jäänyt kauaksi nauttimaan työni jäljestä, vaan suuntasin kaapilleni ja poimin Liljan suitset sekä putsit matkaani ja lähdin metsästämään pikkukimoani tarhasta. Kuullessaan saapumiseni tammani nosti päänsä ja katsoi minua, ennen kuin se huokaisi syvään löntysteli luokseni. Rapsutin tammaani pikaisesti otsasta, ennen kuin suitsin sen ja pujotin vielä putsit sen etusiin, ennen kuin talutin Liljan portille pitäen kiinni poskihihnasta, kunnes sain napattua käteeni riimunnarun ja naksautin sen lukon kiinni kuolaimeen. Nyt kun tallilla ei ollut oikeastaan ketään paikalla, minulla olisi hyvää aikaa taistella yhtä mörköä vastaan ja yrittää saada kentästä itselleni taas hieman mieluisampi. Talutinkin Liljan kentälle ja pakotin itseni kävelemään sen kanssa muutaman kierroksen kenttää ympäri, ennen kuin talutin sen hieman keskemmälle ja päästin sen irti. Alkuun Lilja ei ymmärtänyt mitä siltä hain, mutta vihjattuani sille, että se olisi vapaa, lähti tamma ensin hieman kokeillen hieman kauemmaksi, ennen kuin se ymmärsi, että se voisi oikeasti lähteä liikkeelle ja pian se ravaili ja laukkaili kentällä omaan tahtiinsa. Annoin tammani irrotella noin puolituntia, ennen kuin otin sen kiinni ja napsautettuani riimunnarun takaisin kuolainrenkaaseen, talutin Liljaa vielä muutaman kierroksen kenttää ympäri, ennen kuin palasimme sen kanssa takaisin tarhaan. Tarhassa riisuin ensin putsit ja sitten suitset ja rapsutin kimoani vielä nopeasti, ennen kuin käännyin kannoillani ja palasin talliin jättäen riimunnarun tarhan ulkopuolelle.

Palattuani talliin jätin suitset ja putsit pesupaikalle ja suuntasin tallitupaan hakemaan kaapistani nahkasaippuaa. Päädyin samalla poimimaan matkaani myös Liljan satulahuovan ennen kuin palasin pesupaikalle. Aloitin pesuoperaationi tamman suitsista ja niiden jälkeen pesin vielä putsit ja huovan kunnolla, ennen kuin siirsin ne kuivumaan. Tarkistettuani että en jättänyt taakseni hirveää kaaosta, palautin saippuan kaappiini ja järjestelin sen vielä lävitse, ennen kuin kurniva mahani päätti tämän tallipäivän ja päätin että huomiselle pakkaisin eväät mukaan ja viettäisin koko päivän tallilla, vaikka se sitten meinaisi tarhojen siivoamista tai muuta sen tyylistä.

19.04.2020

Jostain syystä tämä viikonloppu oli ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen sellainen, että tunsin oikeasti oloni hyväksi ja energiseksi. Tästä innostuneena suuntasinkin heti aamusta taas Hallavaan, vaikka eipä minulla ollut kiirettä kenenkään jaloista pois, kun suurin oikeastaan kaikki olivat kisoissa ja Inkalla olisi vain kolme ratsukkoa tunneilla.

Parkkeeratessani Hallavan parkkipaikalle nappasin takapenkiltäni ne pari harjaa, jotka olin onnistunut saaman lainalle serkultani omien harjojeni kadottua torstaina ja odottaessani edelleen sitä päivää, että pankkitilini saldo antaisi minulle periksi käydä shoppailemassa uudet harjat. Inka oli pitämässä juuri päivän toista ratsastustuntia, ja naisen oppilaat saisivatkin varmasti paljon irti tuollaisesta ehkä enemmän valmennustyyppisestä pienryhmä tunnista, kuin isommassa ryhmässä, jossa ei kuitenkaan aina opettajalla ollut niin paljoa aikaa keskittyä jokaiseen oppilaaseen.

Autoin Inkaa siivoamalla ne muutamat karsinat, joita yksityispuolella oli siivottavana, ennen kuin kannoin Liljan tavarat sen karsinan eteen ja lähdin hakemaan tammaani tarhasta. Ilmeisesti tarhaus ilman kavereita oli saanut pikkukimoni hieman pörheäksi, sillä se näytti siltä, että se olisi voinut lähteä lentoon millä tahansa sekunnilla ja tekosyyllä. Huomasin myös pienen punaisen noron tamman vasemmassa takasessa hieman ruununrajan yläpuolella. Onneksi tuo ei näyttänyt haittaavan tammaani, joten talutin Liljan talliin ja suoraan pesupaikalle, jossa sain tutkittua tilanteen paremmin.

Haava paljastui onneksi vain pieneksi pintanaarmuksi, joten pesin sen huolella, ennen kuin talutin Liljan käytävälle ja aloin hoitamaan tammaani ratsastuskuntoon. Hoitaessani tammaani pohdin epäonnistunutta yritystäni hakea tammalleni hoitajaa ja mahdollisesti jopa liikuttajaa. Tiesin että voisin varmasti pyytää jotain tallilaista auttamaan minua tamman liikutuksessa aina pari kertaa viikossa, mutta tiesin että suurimmalla osalla porukasta olisi joko omat hevoset tai hoitohevoset, enkä halunnut pitää ketään tallilla ylimääräistä vain sen takia että pikkukimoni tulisi liikutettua.

Jossain kohtaa olin pohtinut, että olisin voinut ehkä kysyä Unnalta, kiinnostaisiko häntä alkaa liikuttamaan Liljaa pari kertaa viikossa, sillä Unna taisi olla yksi niistä harvoista Hallavalaisista, joiden kanssa olin jutellut enemmän kuin vain yleistä ajatustenvaihtoa. Toisaalta naisella olisi tällä hetkellä myös Tie Tähtiin kilpailut käynnissä, joten en halunnut myöskään sen vuoksi viedä toiselta vähäisiä mahdollisuuksia treenaamiseen. Ehkä vain olisi helpoin lahjoa Aleksi, Nadja ja Inka saman pöydän ääreen ja kysyä kolmikolta tietäisivätkö he ketään tuntilaista, joka voisi sopia pikkukimon liikuttajaksi tai että huolisivatko he keskenkasvuista suomenhevosta tunneille, vaikka edes kerran viikossa.

Ajatuksissani olin varustanut Liljan kokonaan, joten palattuani takaisin tähän hetkeen painoin oman kypäräni päähän ja vedin chapsit jalkaani, ennen kuin pujotin riimun pois Liljan päästä ja talutin tammani kohti kenttää, jossa tuntilaiset olivat juuri laskeutumassa ratsujensa selästä alas. Odotin että he saivat ratsujensa ohjista kunnon otteet, ennen kuin varmistin Inkalta, että meidän olisi turvallista tulla kentälle. Luvan saatuamme avasin portin ja käänsin Liljan kentälle, ennen kuin suljin portin takanamme ja talutin tammani kaartoon. Inka vaihtoi vielä muutamat ajatukset yhden tuntilaisen kanssa, ennen kuin nainen käveli viereeni.

”Pärjäätsä yksin?” blondi kysyi pitäen katseensa silmissäni. ”Enköhän. Pakko mun on oppii taas ratsastamaan kentälläkin ja en mä meinaa mitään Grand Prix treeniä tehdä. Vähän jotain jumppaa, kun täytyy alkaa treenaamaan lauantaina oleviin rataharkkoihin, ettei lähdetä ihan turhaan kokeilemaan onneamme.” hymyilin naiselle samalla kun säädin vielä jalustimet kouluvääntöön sopiviksi.
”Okei, no onnea matkaan!” Toinen hymyili minulle samalla kun painoin pohkeet Liljan kylkiin ja nainen alkoi ohjeistamaan tuntiratsastajia takaisin talliin. Lilja käveli tänään todella hienoa ja reipasta käyntiä ja harmittikin että kukaan ei ollut kuvaamassa minua, sillä tällaisesta käynnistä myös Trevor olisi varmasti tykännyt.

Käynnissä työstin Liljaa tempon muutoksilla ja asetuksilla sekä volteilla ja ehkä yleinen pörheys auttoi tammaa olemaan normaalia pehmeämpi ratsastettava ja se vertyikin todella nopeasti. Verryttelin tammani vielä toiseen suuntaan käynnissä, ennen kuin siirsin tammani raviin. Ensimmäiset raviaskeleet muistuttivat enemmänkin ravurin tai Ellin askeleita, joten jouduinkin hieman ratsastamaan tammaani alas, jotta se ei juossut kuin päätön kana, mutta onneksi se vastasi hyvin pidätteisiini ja pääsimmekin työskentelemään myös ravissa tempon muutosten parissa ennen kuin teimme muutaman ravi-pysähdys-ravi siirtymisen, ennen kuin annoin Liljalle laukkapohkeet ja annoin sen laukata muutaman kierroksen ympäri kenttää pitkää ja vapaata laukkaa, ennen kuin työstin myös laukassa siirtymisiä askellajissa.

Laukan jälkeen palautin Liljan takaisin käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Tamman hieman säpsyessä jotain rasahdusta, oma jännitykseni nousi myös, mutta tunsin oloni yllättävän rauhalliseksi ja muutaman kierroksen jälkeen keräsin Liljan ohjat käsiini ja siirsin tammani uudelleen raviin. Löydettyäni päättömästä kanastani rauhallisen ravin, käänsin Liljan keskihalkaisijalle ja ratsastin kerran Helppo C:1 radan lävitse, joka olisi myös meidän ratamme ensi viikon rataharjoituksissa ja olisi mukavaa, jos rata menisi hyvin, sillä tiesin että jos mokaisin pahasti treenin puutteen takia, saisin kuulla kunniani eräältä sankarilta.

Rata sujui yllättävän hyvin ja sen jälkeen päätinkin suunnata Liljan kanssa loppuverkkaan maastoon, sillä halusin jättää itselleni tämän hyvän fiiliksen ja mahdollisesti saada kentästä taas sellaisen paikan, joka ei aiheuttaisi minulle paniikkikohtausta, vaikka siellä tapahtuisikin jotain. Lyhyen maastolenkin jälkeen palasimme tamman kanssa takaisin Hallavan pihaan ja laskeuduttuani sen satulasta talutin Liljan takaisin talliin. Riisuttuani sen hoidin tammani varusteet pois, ennen kuin palautin Liljan tarhaansa. Katsellessani tammani tarhaa, päätin siivota sen ja palasinkin talliin hakemaan tarvittavat välineet siivousta ajatellen.

Olin ilmeisesti uponnut kunnolla taas ajatuksiini Liljan tarhaa siivotessa, sillä olin samalla kertaa siivonnut myös Vaakun ja Orionin tarhat. Tässä vaiheessa jouduin tyhjäämään kottarit, mutta olin päässyt myös samalla kunnolla siivouksen makuun, joten päätin siivota vielä muutaman tarhan, ja lopulta olinkin siivonnut kaikki tarhat, joten hevosilla ja ihmisillä olisi mukava palata kotiin. Palauttaessani talikon ja kottarit paikalleen, tajusin että en myöskään ollut syönyt koko päivänä mitään, joten vaikka olisinkin voinut toisaalta vielä viettää aikaa tallilla, päätin lähteä hakemaan itselleni jotain ruokaa ennen kuin pyörtyisin liian matalien verensokereiden takia.

20.04.2020

Tänään oli mielenkiintoinen päivä, sillä olin ollut aamusta tekemässä muutaman tunnin työvuoron paikallisessa ravintolassa ajaen ruokatilauksia, sillä heillä oli ollut puutetta kuskeista. Palkka tästä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kaikki mitä voisin tienata, oli eteenpäin. Näin saisin myös mahdollisesti kasattua tarpeeksi maksaakseen vielä kesäkuun tallipaikan. Minulla alkoi todellakin rahat loppumaan tällä menolla ja en tiennyt olisinko tulevan kuukauden jälkeen kykeneväinen enään maksamaan tallipaikkaa, vai joutuisinko viemään tammani Storywoodsiin tai jollekin toiselle tallille.

Lopetettuani vuoroni noin yhden aikaan, päätin suunnata suoraan Hallavaan ja ratsastamaan Liljan, sillä haluaisin käydä radan lävitse tänään ja huomenna ja hioa kaikki liikkeet mahdollisimman hyviksi. Jotta mahdollisesti pärjäisimme lauantaina rataharjoituksissa, vaikka ne eivät kunnolliset kisat olleetkaan. Tiesin että jos Trevor näkisi menomme ja se ei näyttäisi hyvältä antaisi mies varmasti minun kuulla kunniani taas kerran.

Varustin tänään Liljan nopeasti, ennen kuin talutin tammani maneesiin ja nousin sen selkään kiristettyäni ensin satulavyön. Tänään jatkoin verryttelyssä samaa kaavaa kuin mitä teimme edellisenäkin päivänä, sillä se oli toiminut hyvin. Kun olin saanut tammani verryteltyä aloin ratsastamaan koulurataa lävitse. Lilja oli tänään edelleen hieman liian virkeä, joten jouduin tekemään kunnolla töitä sen puolesta, että sain tammani rauhoittumaan ja että sen kanssa olisi mahdollista saada jotain aikaan. Hiljalleen Lilja alkoi kuitenkin rauhoittumaan ja sain sen kuuntelemaan itseäni paljon paremmin.

Kun Lilja oli paremmin kuulolla, aloitin radan ratsastamista uudelleen. Uudella yrityksellä Lilja jopa pidensi askeltaan, sen sijaan että se lähti juoksemaan eteenpäin kuin päätön kana. Kolmikaarisella kiemura uralla Lilja liikkui hyvin ja se jopa suostui taipumaan kaarteissa. Pysähdyksessä ja peruutuksessa tamma kiemurteli hieman paineissaan, mutta se suoritti silti tehtävän ihan hyvin. Tehtävää seurannut diagonaali sujui todella hyvin ja Lilja teki tähän astisesti parhaan askeleenpidennyksensä.

Olin varma, että Lilja lähtisi laukkaan ihan päättömästi, mutta tamma nostikin yllätyksekseni siistin laukan ja Liljan oikea laukka pyörikin todella hyvin. Annettuani tammani laukata pari kierrosta ympäri kenttää hidastin sen ravin kautta käyntiin ja nostin vielä vasemman laukan. Annoin tamman laukata muutaman kierroksen tähän suuntaan, ennen kuin ratsastin pikaiset loppuverryttelyt ravissa ja käynnissä. Laskeuduttuani Liljan selästä ja nostettuani jalustimet ja löysättyäni satulavyötä, olin ihan tyytyväinen alkupuoleen radastamme ja toivoin että se menisi yhtä hyvin myös lauantaina.

Ennen kuin lähdin Hallavasta kaivoin puhelimeni esiin ja suuntasin Hallavan WhatsApp ryhmään lähettääkseni kyselyn mahdollisesta jutteluhetkestä.

Minja: @Aleksi, @Inka, @Nadja oisko teillä aikaa puhua joku pv? Aattelin että jos teillä ois tiedossa joku tuntilainen, joka vois liikuttaa pikkukimoa? Tai oisko siitä, vaikka tunnille kerran/pari viikossa? Tietenkin jos muilla on sopiva liikuttaja mieles nii saa sanoa.

21.04.2020

Tiistaina suuntasin tallille jo aamusta ja päätin että tänään ratsastaisin kouluradan toisen puolen. Varustettuani Liljan pikaisesti talutin sen maneesiin ja nousin sen selkään. Ratsastin vain pikaisen alkuverrytelyn muutaman asetuksen ja ympyrän siivittämänä, ennen kuin siirryin ratsastamaan loppurataa. Tänään Lilja liikkui paljon rauhallisemmin, kun kaverit olivat kotona ja tamman laukka lähtikin heti alusta rullaamaan todella hyvin. Vaikka ratamme alkoikin laukka tehtävällä, Lilja liikkui hyvin ja sainkin radan ratsastettua todella hyvin. Koska Lilja liikkui paljon paremmin kuin eilen, päädyin ratsastamaan radan vielä kerran lävitse kokonaisuudessaan ja sen jälkeen loppu verryttelin tammani.

Laskeutuessani Liljan selästä olin todella tyytyväinen tammani liikkumiseen ja lähdinkin taluttamaan Liljaa optimistisella fiiliksellä kohti tallia ja odottamaan seuraavan päivän hyppäämistä. Toivoin että pikku tammani liikkuisi samalla tavalla myös lauantaina, kuin mitä se oli tänään liikkunut, jotta voisimme saada hyvät prosentit rataharjoituksissa.

Ollessani hoitamassa Liljaa pois, Inka käveli moikaten karsinan ohi. Pian kuulin naisen askeleiden pysähtyvän ja toinen palasikin karsinan ovelle.

“Hei Minja, sähän olit lähdössä lauantaina sinne rataharkkoihin Storywoodsiin?” blondi kysyi.
“Joo, käydään kokeilemassa helpossa C:ssä onneamme.” vastasin samalla kun liu’utin Liljan satulan pois sen selästä.
“Okei. Mä vaan ilmoitin Nakin sinne myös, niin ajattelin että kiinnostaisiko sua joku yhteiskyyti?” toinen kysyi katsellen selkääni harjatessani kimoa.
“Kuulostaa hyvältä. Mutta mä laskin et meidän pitäis lähteä jo kuuden aikaan aamulla tai viimestää puol seiskalta, että me keretään Liljan kanssa edes ajoissa paikalle, vaikka verkka jäisikin pois tai lyhyeksi.” sanoin katsoen Inkaa tammani selän yli. Toinen pohti hetken, ennen kuin viimein vastasi “Ei tuo ole onneksi mikään paha aika lähteä. Voitaisiin varmaan mennä mun kalustolla?”
“Sopii mulle. Mä varmaan varaan Liljalle karsinaa tai tarhaa sieltä niin varaanko samalla Nakillekin?” kysyin samalla kun viimeistelin tammani harjaamisen ja palasin käytävälle Inkan seuraksi.
“Tota, mä mietin vielä ja mä vaikka palaan asiaan myöhemmin tällä viikolla?” blondi pohti, ennen kuin kääntyi uudestaan kannoillaan ja suuntasi ulos.

Hoidettuani Liljan varusteet paikalleen ja palautettuani tammani tarhaansa, huomasin pihalle kerääntyneen porukan. Kysyessäni mikä oli homman nimi, Niko ilmoitti, että he olisivat alkamassa pesemään rekkoja ja kerroin että voisin liittyä joukkoon, vaikka en ollutkaan mukana kisareissulla. Lily käskytti minut etsimään vesipistettä ja kierrettyäni tallin ulkoa ja sisältä en ollut löytänyt muuta paikkaa mistä saisimme vettä kuin pesarin ja varmistettuani vielä Aleksilta, että oliko huomioni oikein ja mies vahvisti sen, joten hölkkäsin pihalle kertomaan asiasta muille. Niko ojensikin minulle vesiletkun pään ja vedin sen pesariin ja kiinnitin sen hanaan, ennen kun käänsin se päälle ja palasin pihalle auttamaan missä minua tarvittiinkaan.

Jossain kohtaa pesu urakkamme keskeytyi Nadjan tervehtiessä meitä ja kaikkien alkaessa ihmettelemän valkoista laatikko naisen kädessä, ennen kuin joku keksi, että se oli kakkulaatikko. En varmaan ollut ikinä nähnyt kenenkään käsien tyhjentyvän yhtä nopeasti, kuin mitä tuossa hetkessä kaikkien kädet tyhjenivät ja suurin osa porukasta pinkaisikin juosten Nadjan luo, minun, Nikon ja Lilyn seuratessa perästä. Lauman siirtyessä tallitupaan ja kaikkien löytäessä oma paikkansa ja saatuaan palan kakusta täyttyi tallitupa kehuista Nadjan leipomataidoista ja tämä olikin mukava tapa päättää tallipäivä.

22.04.2020

Soitellessani serkkuni kanssa viime viikolla olin kertonut hänelle, että panssari, joka meille oli lähetetty, oli hieman lyhyt, mutta pystyisin kuitenkin käyttämään sitä hyppäämisessä siihen asti, että minulla olisi varaa ostaa oma panssari. Serkkuni oli kuitenkin ilmoittanut, että laittaisi Joosuan kyydillä tulemaan pidemmän panssarin minulle ja sovimmekin että nuorimies voisi olla Hallavassa neljän aikaan.

Suuntasin itse tallille noin varttia vaille neljäksi ja kävin keräämässä Liljan tavarat sen karsinalle. Tarkistaessani että minulla olisi kaikki mukana kuulin askeleita käytävältä ja näin Jussin kävelevän minua kohden kantaen toisessa kädessään panssaria.

“Moikka” tervehdin toista.
“Moi. Serkkusi pisti mut tuomaan sulle uuden panssarin ja ilmeisesti myös auttamaan hyppäämisessä?” Jussi sanoi ojentaessaan panssarin minulle.
“Joo. Haluutko hakea Liljan tarhasta? Se tarhaa tuolla tallin takana vikassa tarhassa. Sillä pitäis olla semmonen musta nahkariimu ja naru siinä portilla.” selitin toiselle, joka nyökäten kääntyi kannoillaan ja suuntasi ulos tallista ja noutamaan tammaani.

Kävin tässä välissä hakemassa tallituvasta omat varusteeni ja palatessani käytävälle Jussi oli juuri kääntämässä Liljaa karsinaansa. Nuori sitoi tammani kiinni karsinassaan ja harjasimme sen yhdessä tuumin ennen kuin Jussi alkoi pintelöimään Liljaa ja itse varustin tamman. Painettuani vielä kypäräni päähäni avasin Liljan riimun ja pujotin ohjat pois sen kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaani kohti maneesia ja kävimme Jussin kanssa samalla lävitse millaisia tehtäviä toinen voisi minulle rakentaa. Päädyin samaan tehtävään kuin viime viikolla, mutta tällä kertaa muokkasin sitä sillä tavalla, että puomitehtävästäkin voisi nousta pysty apupuomeilla.

Verrytellessäni Liljaa Jussi kasasi ohjeideni mukaan maneesiin esteet ja nosti, pystyn noin 40cm korkeuteen. Verryteltyäni tammani aloitin puomeilla ja suoritinkin ne ravissa muutamaan otteeseen molemmin puolin. Puomien sujuessa pyysin Jussia siirtämään ne laukkaväleille ja tein puomit myös laukassa, ennen kuin ilmoitin että aloittaisin hyppäämisen ratsastamalla ensin puomit ja sitten diagonaalilla olevan ristikon. Vaikka lähestyminen ristikolle oli hyvä, Liljaa ilmeisesti järkytti esteen lähellä seisova mies, joten tammani juoksi esteestä ohi. Löydettyäni tasapainoni satulassa otin lähestymisen uudelleen ja tällä kertaa pääsimmekin esteen ylitse, vaikkakin hyppy olikin hieman liioiteltu. Otin puomi-ristikko tehtävän vielä muutamaan kertaan molempiin suuntiin, ennen kuin pyysin Jussia nostamaan keskimmäisen puomin pystyksi.

Siirrettyään vielä maapuomit laukka-askeleen päähän siirsin Liljan uudelleen raviin ja tein tällä kertaa tehtävän alkuun väärin päin, eli aloitin viime kerran viimeisestä pystystä ja siitä ratsastin ristikolle ja viimeisenä puomeista noussut pysty. Maapuomit olivat ilmeisesti myös yksi ihmetyksen aihe, sillä Lilja yritti kiemurrella lähestyessämme estettä. Pitäessäni kuitenkin pohkeeni lähellä tammani kylkiä, sain sen ratsastettua suoremmaksi esteelle ja hypystä tuli ihan onnistunut. Ratsastettuani tehtävän vielä toiseenkin kierrokseen ja toisin päin, lopetin hyppäämisen ja ilmoitin Jussille, että toinen voisi siivota maneesin samalla kun loppuverkkaisin tammani.

Siivottuaan esteet Jussi ilmoitti lähtevänsä edeltä jo talliin, sillä hänen täytyisi käydä vessassa ja kerroin tulevani pian perästä. Laskeuduttuani Liljan selästä ja nostettuani jalustimet sekä löysättyäni vyötä pujotin ohjat tamman kaulalta ja talutin sen maneesin ovelle ja suljin valot ennen kuin avasin oven ja talutin hevoseni ulos.

Taluttaessani Liljan talliin, kuulin Jussin käyvän keskustelua jonkun kanssa. Päästessäni keskustelu kumppaneiden lähelle, huomasin että toinen puhui Nessan kanssa. Annoin nuorten jatkaa keskusteluaan rauhassa ja pohdinkin että voisin jossain kohtaa ehkä huudattaa Jussia hieman asiasta ja ehkä Nessankin kanssa voisi keskustella asiasta ja kysyä että onko tässä jo jotain romantiikankin poikasta mukana, vai oliko toinen vain muuten tutustunut pojan kanssa.

En nähnytkään Jussia enään ennen kuin olin itse valmis tallilta, joten todennäköisesti toinen oli suunnannut kotimatkalle saatuaan keskustelunsa Nessan kanssa päätökseen. Hoidettuani Liljan ja tamman tavarat suuntasin itse ruokakauppaan ja kotiin.

23.04.2020

Aleksi oli luvannut minulle, että Lilja voisi käydä kokeneempien tunneilla, jotta saisin vähän vapaata tallilta. Tiesin kyllä mihin olin astunut, kun olin oman hevosen hankkinut, mutta kaikki muu mitä alkuvuosi oli tuonut tullessaan, oli vähän liikaa ja tallivapaat olisivat jumalan lahja pienelle ihmiselle. Päätin katsella kerran viikossa jonkun tunnin missä Lilja olisi käytössä, mutta haaveilin silti, että löytäisin jonkun, joka voisi liikuttaa tamman kerran tai kaksi viikossa.

Usein pohdintani päätyivät Unnaan, joten päätin laittaa naiselle viestin.

”Moi, tää tulee ehkä vähän huonoon aikaan, kun on TT kisat ja muut, mutta haluaisitko sä kokeilla Liljaa joku päivä ja vaik alkaa liikuttaa sitä kerran tai kaks viikos, jos sä tykkäisit siitä? Ei se yhtä osaava oo, ku Lilli, mut se kyl yrittää parhaansa.”

Viestin lähetettyäni tiputin puhelimeni takaisin hupparin taskuuni ja valmistauduin loppuun, sillä Alva oli luvannut ratsastaa Liljalla tänään, pohdittuani kerran ääneen, että olisi mukava päästä näkemään tamman liike maasta, kun selästä ei oikein kokonaiskuvaa päässyt näkemään.

Saavuimmekin yhtä aikaa tallille Alvan kanssa ja suunnatessamme hakemaan Liljan varusteita kerroin hieman tammastani, ja siitä mitä olimme sen kanssa tehneet.

”Eihän se yhtä osaava oo, kun Hauska, mutta ilmeisesti kai potentiaalia pikkutammassa on.” sanoin laskiessani satulan telineelle ja antaessani Alvalle tilaa laskea omat tavaransa alas ennen kuin suuntasimme tarhalle hakemaan Liljaa. Pikkutamma tulikin uteliaana katsomaan uutta ihmistä ja Alva sai otettua tamman helposti kiinni. Avasin parivaljakolle tarhan portin, ennen kuin seurasin heitä talliin.
Jatkoimme Alvan kanssa keskustelua toisen harjatessa ja varustaessa Liljaa mm. tie tähtiin kisoista ja kaikesta mitä Hallavassa oli tapahtunut viimeaikoina. Lopulta nainen oli valmis ja suuntasimme kentälle. Alva talutti Liljan kaartoon, ennen kuin kiristi vielä vyötä ja laski jalustimet ja nousi sulavasti Liljan selkään.
”Tee vaa ihan vapaasti sen kans mitä haluat” huikkasin toiselle ja jäin seuraamaan ratsukon menoa. Alkuun Alva antoi Liljan kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää, jotta tamma hieman vertyisi, ennen kuin nainen alkoi kasaamaan ohjia käsiinsä ja alkoi työstämään Liljaa käynnissä ympyröillä ja taivutuksilla. Liljan käynti näytti hyvältä, mutta nyt myös ymmärsin toisaalta hieman paremmin Trevorin kommentin siitä, että tammani saisi olla hieman aktiivisempi. Tehtyään käynti tehtäviä molempiin suuntiin Alva siirsi Liljan raviin ja antoi Liljan ensin hakea tasapainonsa ravissa ennen kuin jatkoi samoilla tehtävillä myös ravissa.

Liljan ravi näytti todella hyvältä ja liidokkaalta, vaikkakin ehkä myös hieman hitaalta ja ponnettomalta, mutta se saattoi osaksi johtua siitäkin, että tamma oli vielä nuori. Kuitenkin Alva tuntui saavan Liljasta parempaa liikettä irti, kunhan tamma vain pääsi liikkeelle ja Alvakin pääsi paremmin mukautumaan Liljan liikkeeseen, sillä tamma oli kuitenkin muutaman sentin pienempi kuin Hauska ja Liljalla oli ehkä myös hieman ponimaisempi liike raakuutensa vuoksi.

Laukat Alva otti isolla pääty-ympyrällä ja Liljan laukka näyttikin todella hyvältä, sillä se sai laukata pitkää ja vapaata laukkaa. Laukan jälkeen Alva vielä loppu verrytteli Liljan ennen kuin siirryin ratsukon viereen kävelemään.

“Miltäs Lilja tuntui?” kysyin Alvalta samalla kun toinen antoi Liljalle vapaat ohjat, jotta tamma sai venyttää itseään vapaasti.
“Se tuntui tosi kivalta. Erilainen kuin Hauska.” Alva vastasi pohtivan näköisenä.
“Se näytti kyllä tosi kivalta. Ehkä hieman hitaalta, mutta toisaalta se on vielä nuori ja raaka että se voi johtua siitäkin.”

Juttelimme Alvan kanssa loppukäyntien ajan, ennen kuin toinen pysäytti Liljan kaartoon ja laskeutui alas tamman selästä. Palasimme yhtä matkaa talliin ja hoidimme Liljan pois yhdessä, ennen kuin hoidin Liljan varusteet pois Alvan jatkaessa omiin tehtäviinsä.

25.04.2020

Kellon soidessa 04:30 saa vain miettiä mikä hulluus laittaa ihmisen lähtemään kisoihin ennen kukonlaulua. Olin eilen käynyt juoksuttamassa Liljan illalla ja pakannut samalla kisakamat valmiiksi, joten ne täytyisi vain nostaa autoon. Myös omat kisavaatteeni olin katsonut valmiiksi ja olin tyytyväinen tästä päätöksestä sillä serkkuni oli illalla soittanut ja kertonut että oli ilmoittanut minut kolmella ratsulla kisaamaan luokkiin helppo A ja Vaativa B, sillä hevoset tarvitsivat jonkinlaisen startin ennen toukokuun alussa koittavaa Hannaby Hamami Week:ia.

Onnekseni hevoset olivat Tuukka, Vadelma ja Emilia, joilla olin viikkoa aikaisemmin ratsastanut, vaikkakaan en ollut ikinä kilpaillut näin korkealla tasolla. Puhelimeni näytöllä olevat numerot kertoivat kellon olevan 5:02 aamulla, kun parkkeerasin autoni Hallavan parkkipaikalle ja poimin termosmukini matkaan ja lähdin tekemään hidasta matkaa kohti tallia. Jouduin muutaman kerran pysähtymään matkalla haukotellakseni, mutta viimein pääsin talliin, jossa Inka, Niko ja Ciara olivat jo jakamassa hevosille hieman heinää, jotta ne pysyisivät tyytyväisinä, vaikka häiritsimmekin niiden unia.

“Huuuuuomenta!” tervehdin haukotuksen keskeyttäessä puheeni.
“Huomenta vaan. Mä ajoin auton jo tohon eteen niin kamat voi nostaa kyytiin.” Inka vastasi tervehdykseeni. Nyökkäsin toiselle uuden haukotuksen karatessa ilmoille ja siirryin tallitupaan tarkastamaan vielä kerran, että olin pakannut kaikki, ennen kuin poimin Ikea kassin kantoon ja vein sen Inkan auton perälle. Palatessani tallin kävin poimimassa Liljan kuljetussuojat sekä fleecen ja suuntasin kantamuksieni kanssa tamman karsinalle. Koska vielä ei ollut kovinkaan kiire, harjasin Liljan jo nyt kunnolla. Lopuksi laitoin kuljetussuojat tammalleni jokaiseen jalkaan ja heitin sille fleecen päälle, ennen kuin talutin sen käytävälle ja odotin että voisimme lastata tammat. Lilja käveli koppiin todella nätisti ja kunhan ratsut olivat kyydissä, saattoi matkamme alkaa.

Juuri kun saavuimme Storywoodsin pihaan, lähti tallin oma hevosauto liikkeelle ja näin vain vilaukselta kuskinpaikalla istuvan Trevorin. En kuitenkaan kerennyt ihmetellä tätä pitkään, vaan suuntasin kentän laidalla olevan kansliapöydän luo ja maksoin ilmoittautumiseni ja vaihdoin pari pikaista sanaa serkkuni kanssa. Pian kuitenkin kiirehdin takaisin trailerille ja nappasin Liljan tavarat matkaan ja vein ne tamma talliin, ennen kuin kävin purkamassa kimoni trailerista. Kiinnitettyäni kimoni käytävälle irrotin kuljetussuojat ja pakkasin ne sisäkkäin, ennen kuin avasin fleecen soljet ja liu’utin loimen pois Liljan selästä. Pyyhkäisin Liljan vielä nopeasti harjalla lävitse, ennen kuin nostin valkoisen kouluhuovan sen selkään ja sen päälle satulan, ennen kuin siirsin paketin oikealle paikalleen. Tässä välissä otin oman toppatakkini pois ja tarkistin että kisatakkini olisi suorassa, sekä kävin viimeisen kerran vessassa, ennen kuin oli aika suitsia tammani ja suunnata maneesiin.

Maneesiin päästessäni olin salaa tyytyväinen siihen, että Trevor ei ollut paikalla, edellisen visiittini tässä hallissa päättyen hieman köpelösti. Annoin Liljan kävellä pitkät alkukäynnit ennen kuin aloin verryttelemään sitä ja Inka huikki minulle katsomosta muutamia viime hetken ohjeita, ennen kuin José ilmoitti maneesin ovelta, että voisimme siirtyä kentälle odottamaan vuoroamme. Kolmikko toivotti minulle onnea ratsastaessani kentän portista sisään ja annoinkin Liljan kävellä vapaasti kentällä ja katsella ympäristöään, ennen kuin oli meidän aikamme ratsastaa valkoisten aitojen sisälle.

Liljan liiallinen vauhti kostautui heti tervehdyksessä, sillä se pääsi valahtamaan hieman liian eteen. Kuitenkin pääsimme ihan ok:sti liikkeelle, vaikkakin kolmikaarisella Lilja meinasi pistää mutkia suoriksi. Myös pysähdys-peruutus tehtävä ei sujunut kovinkaan kauniisti ja oikeaan laukkaan tamma lähtikin kuin grand prix ratsu. Onnekseni Liljan ohjattavuus säilyi koko radan, joten sain silti ratsastettua sitä suhteellisen hyvin. En kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen rataani, vaikka Niko ja Inka molemmat vakuuttelivatkin, että se oli hyvä ja saimme kuitenkin 66,071%. Niko lisäsi vielä, että hänellä olisi minulle video ja kiitinkin toista siitä, samalla kun suuntasin takaisin maneesiin loppuverryttelemään Liljan pikaisesti, ennen kuin teimme Joosuan kanssa hevosvaihdon ja hän otti Liljan ja itse kiipesin Tuukan satulaan.

Tuukka olikin tänään todella mukava ratsastaa ja vaikka rata oli minulle vieraampi, selvitimme sen kunnialla ja yllätykseksemme voitimme rataharjoitus luokkamme reilulla 71%. Tuukan satulasta sainkin vaihtaa suoraan Vadelman satulaan, jonka sainkin verkata Inkan kanssa yhdessä, sillä nainen olisi starttaamassa jälkeeni. Harmittelin hiukan, että en kerkeäisi näkemään ratsukon rataa, mutta ainahan voisin toisaalta pyytää Jussia verkkaamaan minulle hevosen ja lähteä kylmiltään sotaan. Vadelman kanssa kokemattomuuteni näkyi todella ja tamman kanssa keräsimmekin vain hieman reilut 63,3%. Nähdessäni Jussin tulevan kohti maneesia Emilian kanssa pyysin miestä verkkaamaan tamman, sillä haluaisin nähdä Inkan radan. Mies jatkoi nyökäten maneesiin ja itse jäin Vadelman kanssa kentän laidalle seuraamaan ratsukon suorittamista.

Parivaljakosta näki, että he olivat treenanneet, vaikka vielä pieniä virheitäkin mahtui matkaan. Ratsukon kävellessä ulos radalta kiirehdin maneesiin vaihtamaan Jussin kassa hevosia ja juuri kun pääsin Emilian satulaan, sainkin ratsastaa tamman suoraan kentälle. Verkkaamattomuus löikin sitten radalla paljaan rätin lailla päin kasvoja ja tuloksemme jäikin 62,667%. Jättäessäni päivän viimeisen ratsun Jussille, palasin itse tammatalliin, jossa Niko oli ystävällisesti pakannut Liljan tavarat, ja he olivat Ciaran kanssa laittaneet tamman matkustus kuntoon, joten kunhan Nakki oli valmis, saatoimme vain lastata tammat ja nostaa tavarat autoon ja aloittaa kotimatkan.

Takaisin Hallavassa olimme noin yhden aikaan iltapäivällä ja talutettuani Liljan ulos kopista ja otettuani siltä Ciaran avustuksella kuljetussuojat pois palautin sen tarhaansa ennen kuin poimin vielä Ikeä sakkini mukaan ja suuntasin tallitupaan Nikon ja Ciaran perässä.

“Hei kiitos teille molemmille avusta tänään.” kiitin nuortaparia samalla kun purin kassiani. Hoidettuani Liljan varusteet pois suuntasin kotiin päiväunille, sillä ne tulivat todellakin tarpeeseen aikaisen aamun jälkeen.

26.04.2020

En mä tiedä mitä mä ajattelin, kun ilmoitin Liljan estevalmennukseen. Eihän siitä mitään esteratsua ollut tarkoitus leipoa ja hyppääminen piti muutenkin olla kivaa ajanvietettä. Kuitenkin niin sitä vain pakattiin pikkukimoa toista päivää putkeen traileriin ja suunnattiin estevalmennukseen. Lilja matkusti ihan hyvin ja oli uudessa paikassa todella nätisti, vaikka tänään toimittiinkin vain kahdestaan.

En oikein tiennyt mitä esteverryttelyssä olisi tullut tehdä, koska en ollut valmentautunut rataesteillä pitkään, joten suoritin jonkinlaisen perus verkan, ennen kuin oli aika verkkahypylle. Tehtävänä oli apupuomilla varustettu kavaletti ja Lilja meinasi kerätä hieman ylimääräisiä kierroksia ja sainkin neuvoksi istua hieman tiiviimmin satulaan ja pitää pohkeen paremmin lähellä Liljaa. Esteen noustessa hieman lähestymiset tehtiin laukassa ja Lilja tuntui syttyvän hyppäämiseen kunnolla ja samalla se alkoi myös hieman kiemurtelemaan, jolloin minua muistutettiinkin pitämään jalka paremmin kiinni.

Tehtävään lisättiin muutama este lisää ja seuraavana ongelmana meillä meinasi olla Liljan kaatuminen sisälle päin kaarteissa, mutta hyvillä ohjeilla selvittiin myös kaarteista ilman ongelmia. Lilja kuitenkin suoritti tehtävän todella hyvin ja muutaman hyvän kierroksen jälkeen pidettiinkin pieni kävelytauko ennen kuin rata piteni vielä lisää. Tässä kohtaa väsymys alkoi ilmeisesti painamaan kavioissa, sillä Lilja alkoi hidastelemaan kaarteissa, vaikka esteille sillä olikin edelleen todella hyvä imu päällä ja välillä se oli jopa liian reipas. Viimeisellä radalla Lilja otti etusillaan viimeisen puomin matkaan, joten uusimme esteen ennen kuin lopetimme valmennuksen siihen. Loppuravien ja pitkien loppukäyntien jälkeen ratsastin hikisen, mutta tyytyväisen tamman trailerille ja hyppäsin alas sen selästä.

”Hieno flikka!” kehuin tammaani ennen kuin avasin panssarin ja liu’utin satulan alas Liljan selästä. Heitin sille fleecen päälle ja pyörittelin vielä pintelit pois jaloista ja irrotin putsit ennen kuin lastasin Liljan ja vaihdoin suitset riimuun. Kiinnitettyäni tammani traileriin, kävelin ulos ja suljin takapuomin ja rampin, ennen kuin nostin kamat autoni takakonttiin ja palasimme Liljan kanssa takaisin Hallavaan. Tallilla talutin Liljan suoraan pesariin ja kuorittuani fleecen sen päältä annoin tammalleni suihkun, ennen kuin käärin sen uudestaan fleeceen ja talutin sen karsinaansa. Suljettuani karsinan oven palasin autolleni ja siivosin trailerin nopeasti ja purin kaikki tavarat, ennen kuin ajoin yhdistelmäni parkkipaikalle ja palasin talliin hoitamaan Liljan varusteet pois. Kaikkien varusteiden ollessa paikalla nappasin Liljalta vielä fleecen pois päältä ja vein sen kuivumaan, ennen kuin palautin tammani tarhaansa lähtiessäni tallilta.

29.04.2020

Maanantaina Lilja oli saanut pitää kevyen päivän ja olinkin käynyt vain juoksuttamassa tamman. Viikonloppu oli ollut kuitenkin aika raskas, kun lauantaina olimme olleet koulurata harjoituksissa ja sunnuntaina oli ollut vielä estevalmennus. Viikonloppu oli kuitenkin ollut mukava, sillä olin pitkän etsimisen jälkeen löytänyt itselleni sopivan koiran ja olinkin tehnyt heti varauksen urospennusta, joten syksyllä pieni yhden hengen talouteni kasvaisi kahteen, kun mukanani alkaisi ainaki osan aikaa temmeltää pieni pentu.

Tänään olisi vuorossa taas hyppäyspäivä ja saisinkin suoriutua siitä yksin, sillä en ollut tajunnut pyytää ketään auttamaan minua hyppäämisessä. Lilja oli yllättävän siisti taluttaessani sen sisälle ja kiinnittäessäni sen käytävälle. Nopean harjauksen jälkeen kävin metsästämässä varusteet käytävälle ja laskettuani kaikki käsistäni metsästin karanneen pintelirullan käsiini ja aloin kiertämään sitä Liljan etuseen. Saatuani kolme muutakin pinteliä tammani jalkoihin ja avattuni sen hännän solmusta pyöräytin vielä putsit etusiin. Tämän jälkeen poimin estesatulan käsilleni ja nostin sen Liljan selkään ja asettelin sen paikalleen. Juuri kun olin kiristämässä vyötä alustavasti Inka ilmestyi käytävälle.

”Moikka. Teillä on vissiin hyppypäivä?” blondi tervehti.
”Joo. Aattelin kerran viikossa vähän humputella ja ehkä sitä kai joskus vois huvikseen kisattakin, vaikka sitten kotikisoissa, jos semmosia tulee eteen.” vastasin ja aloin vetämään omia chapsejani jalkaan.
”Oisitteko te apua tarvinnu?” Inka kysyi katsellessaan minua säätäessäni hiusteni kanssa, jotta saisin kypäräni päähän.
”No siis, jos sulla on aikaa ja viitsit tämmöistä sunnuntai ratsukkoa auttaa nii, ois mahtavaa. Eihän me olla yhtä osaavia kuin kaikki TT ratsukot, mutta ainakin vielä Lilja on päässyt esteistä yli, vaikkakaan ei me olla 50cm korkeampaa hypätty.”
”No hei, mä käyn hakee täydennystä mun kahviini niin tuun kohta perässä. Te meette varmaan maneesiin?” Inka vastasi painottaen loppua tavalla, jolla tiesin hänen viittaavan kenttäpelkooni. Vastasin vain nyökkäämällä, ennen kuin toinen jatkoi matkaansa ja itse kiinnitin viimeiset soljet Liljan suitsista ja maiskutin tammani liikkeelle.

Olin juuri päässyt Liljan selkään ja olin säätämässä jalustimia, kun kuulin vislauksen ovelta ja Inka, Unna ja Maisa saapuivat maneesiin.

”Löysin pari innokasta apukättä.” Inka huikkasi viitaten termosmukia pitävällä kädellä nuorten päälle. Aloitin verryttelemään Liljaa omatoimisesti samalla kun kolmikko kasasi maneesiin muutaman esteen ja aina välillä Inka huikkasi minulle jonkin neuvon tai ohjeen. Lopulta maneesissa oli kasassa yksi kaksoissarja, kavaletti, pysty ja okseri. Siirtäessäni Liljan ravin kautta käytiin Inka ohjeisti minulle, miten hyppääminen lähtisi etenemään.
”Okei, eka tullaan ravissa toi kavaletti ja siitä jatketaan sitten uraa pitkin ton okserin ohitse ja sitten sen takaa käännetään tohon diagonaalilla olevalle pystylle. Siinä täytyy vaan muistaa ratsastaa kaarteen läpi ja kattoa että Lilja kääntyy hyvin ja että sen kerkeää suoristamaan ennen sitä pystyä.”

Nyökkäsin merkiksi, että olin ymmärtänyt ohjeet ja siirsin Liljan raviin. Lähestyminen kavaletille jäi vähän huonoksi, sillä olin niin keskittynyt pystyä edeltävään kaarteeseen, jotta unohdin ratsastaa ensimmäisen kaarteen kunnolla ja sen takia tulimmekin kavaletille vähän vinossa ja Lilja lähti ristilaukkaa uralle. Sain onneksi laukan vaihdettua nopeasti ravin kautta ja lähestymisemme pystylle olikin paljon parempi.

”Varmaan huomasit itsekin, että sä unohdit ratsastaa ton ekan kaarteen, minkä takia hyppy tuli vinoon. Se on hyvä, että on suunnittelemassa reittejä jo ajoissa, mutta ei silti saa unohtaa käynnissä olevaa tehtävää.” Inka ohjeisti maneesin keskeltä. ”Ota uudestaan samalla tavalla.” Siirsin Liljan uudelleen raviin ja toistin tehtävän samalla tavalla, nyt kuitenkin muistaen ratsastaa tehtävän loppuun asti molempien kaarteiden aikana. Ratsastettuamme tehtävän pariin kertaan molemmissa kierroksissa ohjeisti Inka meille seuraavan tehtävän.
”Okei, lähdetään taas tuolta kavaletilta liikkeelle, mutta nyt jatketaankin siitä tuossa pitkällä sivulla olevalle okserille. Jos okseri onnistuu hyvin, voi siitä jatkaa lyhyen sivun läpi sarjalle ja tulla siitä vielä kavaletin ja sitten tuon pystyn. Annat Liljan vaan laukata suhteellisen isosti heti kavaletin jälkeen ja muista hyvä tuki kulmissa.”
”Joo, eli kavaletti – okseri – sarja – kavaletti – pysty?” varmistin vielä ymmärtäneeni tehtävän oikein. Blondi vain nyökkäsi hörpätessään samalla kahvistaan. Lähdin tämän jälkeen suorittamaan tehtävän ensimmäistä osaa ja jossain kohtaa kuulin Inkan huutavan käskyn jatkaa, joten pyysin Liljaa hieman reippaampaan laukkaan ja jatkoin radan loppuun. Sarjalla Liljalta meinasi hieman loppua laukka kesken, joten otimmekin b osalta ylimmän puomin matkaamme.
”Äh, unohdin taas ratsastaa…” tunnustin virheeni heti kun olin saanut tammani käyntiin.
”Jep.” Inka nyökkäsi ja joi lisää kahvistaan.
”Meidän laukkamme tais kuolla jo kaarteessa?” kysyin irvistäen, vaikka tiesin vastauksen, joka oli vain termosmukin tekevä syvä nyökkäys.
”Eli samat ongelmat jatkuvat, kun sunnuntaisessa valmennuksessa.” mutisin ja pohdin miten saisin korjattua menoa.
”No, sä tiedät missä on vika mikä on positiivistä. Lilja hyppää kans hyvällä tekniikalla, joten se kyllä varmasti menee vaikka minkälaisesta esteestä ylitse, jos sä vain osaat ohjata sen oikein.” blondi tsemppasi minua ennen kuin passitti meidät ottamaan radan vielä kertaalleen. Nyt rata sujui jo paremmin, vaikka laukka meinasi edelleen hieman kuolla kaarteissa ja Liljasta alkoi tuntemaan sen väsymyksen, sillä tamma ei ollut kuitenkaan tottunut hyppäämään näin useasti ja tällaisia tehtäviä.
”Okei, se oli jo parempi. Jätetään tällä kertaa tähän niin jää Liljallekin hyvä fiilis. Anna sen ravata hetki ja sit kävelytä se hyvin.” Inka sanoi ennen kuin ohjeisti Unnan ja Maisan siivoamaan esteet pois ja kääntyi takaisin puoleeni ”se näyttää tosi hyvältä noin nuoreksi. Hyvää työtä sen kanssa!”
”Kiitos. Ei se aina kyllä siltä tunnu ja varsinkin toi, kun kuun vaihde meni vain humputteluun, kun en ollut itse kunnossa niin meidän treenauksemme on ollut vähän retuperällä. Mutta onneksi meillä ei oo mikään kiire, niin voidaan treenata ja saikkuilla rauhassa.” vastasin puoliksi leikilläni. Vaihdoimme Inkan kanssa vielä muutaman sanan, ennen kuin blondi suuntasi talliin ja itsekin pysäytin Liljan. Laskeuduin tamman selästä alas ja nostin jalustimet sekä löysäsin vyötä, ennen kuin pujotin ohjat pois Liljan kaulalta ja lähdin taluttamaan kimoa kohti maneesin ovea. Unna ja Maisa liittyivät seuraani ja kehuivat pikkutammaani kuorossa ja kiitinkin molempia sanoistaan. Maisa kertoi vielä, että hänellä olisi pari videota hypyistämme ja että toinen voisi lähettää ne minulle, ennen kuin lisäsi että hän joutuisi nyt kyllä suunata auttamaan tuntilaisia. Kiitin toista vielä avusta ja suuntasin talliin jonne Unna oli vain vähän aikaisemmin kadonnut.

Talutin Liljan suoraan pesupaikalle ja saatuani tammani kiinni naruihin riisuin siltä varusteet ja annoin sille suihkun. Heitin Liljalle fleecen päälle siksi aikaa, että sain kylmättyä sen jalat ja lisäsin kasvavalle ostoslistalleni kylmäyspatjat ja niiden viereen ison muistutuksen kysyä Aleksilta tai joltain muulta oliko tallilla minkälainen pakastin suojia varten olemassa. Kylmättyäni Liljan jalat annoin tammani kuivatella loimen alla vielä sen verran että sain varusteet hoidettua ja palautettua paikalleen ennen kuin kuorin loimen sen selästä ja vein sen kuivumaan ja palautin ponini tarhaansa, jossa se tipahtikin heti polvilleen ja piehtaroi onnellisena.

01.05.2020

Torstai 30.04.2020

Olin tuomassa Liljalle sen satulahuopaa, joka oli ollut minulla pesussa, sekä meinasin samalla palauttaa myös kypäräni, joka oli jäänyt minulla eilen päähän, pohtiessani Inkan estevalmennusta samalla kun olin hoitamassa Liljaa ja sen varusteita. Kuitenkin parkkeeratessani autoni parkkipaikalle, huomasin tutun auton ja kopin parkkeerattuna ja kävelinkin kurkkaamaan kenen kanssa oltiin, Storywoodsista lähdetty Hallavaan ja miksi.

Trailerista kurkistelikin tutun ruunikon pää ja kuullessani Trevorin äänen kentältä, päätin tehdä miehelle pienen jekun, varmistuttuani ensin, jotta hän ei ollut lukinnut autonsa ovia. Irrotin Ellin trailerista ennen kuin kävin avaamassa rampin ja puomin ja talutin tamman ulos trailerista ja sen eteen, jotta sain helposti nostettua varusteet auton takakontista. Elli seisoi nätisti paikallaan ja varustettuani sen painoin kypäräni päähän ja poimin Trevorin oman matkaan, ennen kuin nousin Ellin selkään ja annoin tamman kävellä pitkin ohjin kentälle. Päästessäni kentän laidalle Trevor oli juuri viimeistelemässä Nion valmennusta ja toinen päästikin minut kiukkuisen yllättyneen katseen kanssa kentälle. En kuitenkaan välittänyt miehestä, vaan annoin Ellin kävellä pitkin ohjin väistellen Nioa ja Virmaa, ennen kuin verryttelin tammaa ravissa. Nion ja Virman ollessa valmiita annoin Ellin kävellä Trevorin viereen ja hyppäsin alas tamman satulasta virnistäen, ennen kuin annoin miehen kypärän hänelle ja punttasin toisen tammansa selkään, ennen kuin lähdin oikeasti palauttamaan omaa kypärääni ja satulahuopaa Liljan kaappiin.

Perjantai 01.05.2020

Suuntasin tallille jo aamusta, kun tiesin että siellä ei todennäköisesti olisi Ohton lisäksi muita. Välimme tuon blondin kanssa olivat olleet ehkä hieman viileän asialliset jo pitkään, mikä harmitti minua, sillä Ohto tuntui tällä hetkellä ehkä toiselta henkilöltä, josta voisi tulla ystävä. Harppoessani varustehuoneeseen hakemaan Liljan suitsia, pohdin että pitäisi varmaan puhua toisen kanssa kunnolla jokin päivä ja pahoitella jos olin toiminut väärin pyytäessäni häntä kahville ja että en todellakaan haluaisi tulla hänen ja Alanan suhteen väliin. Ravistin nämä ajatukset kuitenkin päästäni ja poimin suitset käteeni ennen kuin suuntasin takaisin ulos ja metsästämään pikkukimoni.

Saatuani Liljan suitsittua talutin, tai oikeastaan vedin sen perässäni autolleni ja nappasin mukaani kamerani sekä serpentiiniä ja vappuhatun, ennen kuin kävelimme metsätielle ja kieputin muutaman pätkän serpentiiniä Liljan kaulan ympärille ja taiteilin sen vasemman korvan päälle vappuhatun. Tamma ei arvostanut tekemistäni, mutta silti se tyytyi kohtaloonsa ja sainkin siitä pari ihan kivaa vappukuvaa. Palatessamme tallille Alva oli juuri saapunut paikalle ja toinen purskahtikin nauruun nähdessään tammani.

”Siis mikä pelleponi Liljasta tuli?” toinen kysyi nauraen vedet silmissään.
”Älä nyt, elegantti leidihän se on. No ei, se oli mun mallina vappukuvissa.” vastasin toiselle hymyillen ja vapautin tammani koristuksistani, ennen kuin liityin Alvan seuraan matkalla talliin.
”Mitä teillä on suunnitelmissa tänään Hauskan kanssa?” Kysyin spontaanisti.
”Mä en oikein oo vielä päättänyt.”
”Lähtekää meidän kanssa maastoon? Ei kai yks rennompi päivä mitää haittaa?”
”Kuulostaa hyvältä. Mä laitan Hauskan kuntoon nii nähäänkö tossa pihalla puolen tunnin päästä?” Alva ehdotti.
”Kuulostaa hyvältä, mä käyn kans hakemassa omat kamat ja ehkä jonkun satulankin ponille.” kuittasin ja jatkoimmekin eri matkoihin. Käänsin Liljan karsinaansa ja otin siltä hetkeksi suitset pois, jotta uskalsin käydä hakemassa satulan ja omat varusteeni.

Juuri kun olimme nousemassa ratsujemme selkään myös Inka saapui tallista ja kysyessään, minne olimme menossa nainen innostui lähtemään kanssamme maastoon ja suuntasimmekin joenvarsi maastolle Inka ja Nakki kärkenä. Käveltyämme jonkin aikaa hiljaisuuden vallitessa kuulin Alvan äänen takaani.

”Sä oot Minja vaikuttanut jotenkin tosi paljon onnellisemmalta viime aikoina.” Käännyin katsomaan toista ehkä hieman yllättyneenä, sillä en jotenkin ollut tajunnut, että oma olotilani oli loistanut niin täydellisesti lävitse.
”Ai… No siis toisaalta onhan tässä ollut jo vähän helpompaa ja jotain kivoja juttuja tulossa olevan koiranpennun ja varsan takia. Plus tietenkin se, että kun selvisi loukkaantumisesta ilman mitään suurempia komplikaatioita ja takapakkeja.” pohdin vastaustani ääneen ollen samalla todella otettu toisen sanoista. Jossain kohtaa Inkan suunnalta lennähti ilmoille kysymys ravista, johon vastasimme myöntävästi kuorossa ja ravailimmekin hetken, ennen kuin täydellinen laukkasuora avautui edessämme ja annoimmekin ratsujemme laukata sydämensä kyllyydestä ennen kuin oli aika hidastaa taas raviin ja siitä käyntiin.

Takaisin Hallavaan palasikin kolme onnellista ratsukkoa ja kiitinkin molempia naisia seurasta ja toivotin Alvalle vielä onnea tulevaan osakilpailuun, jos emme näkisi toisen kanssa enään viikonloppuna tallilla, sillä voisi olla, että pitäisin Liljalla lauantaina vapaan ja kävisin sunnuntaina vain juoksuttamassa sen jossain kohtaa ennen kuin lähtisin viikoksi työmatkalle ruotsiin Hannaby Hanami Week:ille. Hoidettuani Liljan ja sen varusteet ja palauttaessani tamman tarhaansa suuntasin vielä pariksi tunniksi istumaan tallitupaan, jossa näinkin onnekseni Aleksin.

”Hei Aleksi, mä oon ens viikon työmatkalla ja se tuli vähän puskista niin unohdin sopia Liljalle liikutuksia enkä viitti enää häiritä ketään näin lähellä vikaa osista, niin sitä saa ottaa tunneille tai jos joku tarttee ratsua ja se jollekin kelpaa niin sitä saa kyllä lainata. Muuten se varmaan on tommonen hylätty poniotus koko ens viikon.” sanoin miehelle irvistäen lopuksi.
”Elä huolehi. Eiköhän joku siun ponii liikuta, ku ainaki kaikki pikkutytöt on sitä ihaillut. Meet sie tekee juttua kisaviikolta vai ihan muissa merkeissä?” kysymys nousi ilmoille jostain kahvinkeittimen suunnilta.
”Juttua tekeen. Eipä tässä tilanteessa voi olla liian kranttu siitä mitä työtä tekee ja pakko ottaa vastaan melkein kaikki mitä tarjotaan, jos haluaa saada jostain rahaa.” vastasin nojatessani taaksepäin sohvalla. Pian tallitupa alkoikin täyttymään ihmisistä Nikon, Alvan, Unnan ja muiden saapuessa paikalle ja juttujen aiheet liikkuivat huonoista vitseistä ilmoitusluontoisiin asioihin Aleksille ja aina viimeisiään vetelevistä varusteista tulevaan Tie tähtiin osakilpailuun. Kuunnellessani muiden puheita, tuntui kuin kaikki olisivat käyneet pariakin eri keskustelua kerrallaan ja en voinut kuin hymyillä ja pohtia miten mahtava porukka tallilla olikaan, vaikka tunsinkin itseni tasaisin väliajoin täysin ulkopuoliseksi kaikesta ja kaikista.

03.05.2020

Hallavassa oli taas täydennäköistä, mutta niin hiljaista kun huopatossutehtaalla, kaikkien ollessa taas kilpailureissulla. Kävellessäni kohti tallia katselin ympärilleni ja pyörittelin samalla käsissäni kahta karkkipussia, jotka olin käynyt nappaamassa kaupasta matkaani, ajatuksenani lahjoa tallilaisia mahdollisesti liikuttamaan tai ainaki edes rapsuttamaan pikkukimoa ensi viikon aikana. Suuntasinkin suoraan tallitupaan, sillä näin että hevoset olivat saaneet juuri päiväheinät, joten en halunnut hakea Liljaa suoraan sisään.

Tallitupaan päästessäni jätin karkkipussit pöydälle heippa lapun kera ja keräsin siihen aamulla jääneet kahvimukit ja kannoin ne tiskipöydälle, ennen kuin tiskasin mukit ja kahvipannun, jonka pohjalle oli jäänyt pieni liru nyt jo tervalta näyttävää juomaa. Saatuani pannun pestyä laitoin uuden kahvin tippumaan ja kaivoin kaapistani Liljan suitset, harjat ja pintelit esiin ja vein ne tamman karsinalle valmiiksi odottamaan. Palatessani takaisin tallitupaan oli kahvi jo kerennyt tippumaan, joten kaadoin kahvia kahteen mukiin ja nappasin matkaani vielä maitopurkin jääkaapista, ennen kuin suuntasin ulos ja etsimään Inkaa. Löysinkin naisen täyttämästä vesiastioita tallin takaisilta tarhoilta.

”Moikka! Keitin sen verran kahvia, että aattelin tuoda sullekkin.” tervehdin blondia yrittäen kuulostaa varmalta sanoissani, vaikka en tiennyt mitä olin tekemässä.
”Moi. Ai kiitos, kahvi kelpaa kyllä aina.” Inka hymyili vastatessaan ja ojensin toisen mukeista hänelle.
”Miten teillä menee Nakin kanssa?”
”Ihan hyvin. Lähdetään keskiviikkona ruotsiin kisoihin ja muutenkin olisi ajatuksissa aloitella kisakautta hiljalleen.” Inkan vastaus kuului jostain kahvimukin syövereistä.
”Lähdettekö tekin sinne Hannabyyn vai joihinkin muihin kisoihin?” jatkoin kyselyäni hörppien aina välillä omasta kahvistani. Inka ei vastannut mitään, mutta nyökkäsi samalla kun vaihtoi vesiletkun seuraavan tarhan vesiastiaan.
”Okei. Mä oon itse asiassa kans lähdössä sinne huomenna työmatkalle. Ihan mielenkiintoista päästä näkemään isojen kisojen tunnelmia, jos joskus olisi itsekin kisaamassa jossain vähän isommissa kisoissa.” pyörittelin tyhjää mukia kädessäni.
”Isoissa kisoissa on kyllä omanlaisensa tunnelma. Mites teillä menee Liljan kanssa?”
”Mä en oikein tiedä. Mä oon vähän hukassa sen liikuttamisen suhteen ja nyt se tulee seisomaan viikon niin otetaan varmaan rutkasti takapakkia sen kanssa. Täytyisi kai alkaa katselemaan jotain kisoja, jotta olisi jokin kiintopiste mihin treenata ja ehkä hiljalleen alkaa myös opettamaan sille helpon B:n juttuja, että päästäisiin treenaamaan sitä ehkä jo ennen mammalomaa tai viimeistään kun se alkaa palailemaan takaisin mammalomaltaan.” pohdin ääneen katuen samalla sitä miten huonolta hevosenomistajalta kuulostin.

Juttelimme Inkan kanssa vielä hetken, ennen kuin nappasin molempien tyhjät kahvimukit sekä maitopurkin kantooni ja kävin poimimassa Liljan tarhastaan matkaani ja taiteilin kaikki kerralla talliin. Saatuani Liljan karsinaansa ja sen oven kiinni vein muut kantamukseni tallitupaan ja tiskasin kupit uudelleen ennen kuin poimin kypäräni matkaani ja palasin karsinalle hoitamaan ponini ratsastuskuntoon. Lilja oli nopeasti varustettu ja talutin tamman kentälle, jossa nousin sen selkään ja annoin sen kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää. Tunnustelin samalla omaa fiilistäni kenttää kohtaan joka oli yllättävän hyvä, vaikka jossain syvällä sisässäni ahdistuspeikko oli etsimässä tietään kohti pintaa ja uutta paniikkikohtausta.

Kerättyäni ohjat jumppailin Liljaa pysähdyksillä ja ympyröillä sekä taivuttelulla käynnissä ja ravissa, sekä temponmuutoksilla askeleessa. Tein myös siirtymisiä käynti-pysähdys-käynti ja ravi-käynti-ravi. Lilja liikkui hyvin ja tuntui nauttivan työnteosta. Pidin kuitenkin treenin kevyenä, sillä tammalla olisi kuitenkin ihan liian monta vapaata, joten en halunnut, että se jumiutuisi tai jotain muuta, jos se jäisi kunnon treenin jälkeen suoraan seisomaan. Laukkaa otimme Liljan kanssa vain koko uralla ja annoin tamman laukata isoa laukkaa eteenpäin omaa tahtiaan molempiin kierroksiin, ennen kuin siirsin sen raviin ja siitä käyntiin ennen kuin liu’uin sen selästä alas ja taputtaen vedin ohjat sen pään yli ja talutin tammani portille ja siitä talliin.

Tallissa Liljan hoitamiseen ei mennyt ihan hirveästi aikaa ja tamma saikin odottaa karsinassaan sen verran, että sain rullattua pintelit ja pestyä suitset ennen kuin palautin kaikki tavarat paikoilleen ja kävin palauttamassa tammani tarhaansa. Hain lopuksi vielä kottikärryt ja talikon ja siivosin Liljan tarhan sekä karsinan, ennen kuin kävin tyhjäämässä kottarit lantalaan ja palautin varusteet paikoilleen ja tarkistin että kaikki olisi helposti löydettävissä jos joku sattuisi liikuttamaan kimoa seuraavalla viikolla, ennen kuin oli aika lähteä kotiin pakkaamaan ja siivoamaan ennen seuraavana aamuna olevaa matkaa Helsinkiin ja siitä Ruotsiin.

11.05.2020

Kisaviikko ruotsissa oli ollut mielenkiintoinen kokemus, ja kotiin palasinkin väsyneenä ja onnellisena. Minulla oli valmiina aiheita useampaankin artikkeliin ja olin viikon aikana onnistunut kirjoittamaan jo joitain valmiiksi ja lähettämään eteenpäin. Vielä työtä olisi kuitenkin tehtävänä, mutta se oli vain positiivistä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Viikosta mukaan jäi tietenkin myös Peter. Tai no mies oli jäänyt Ruotsiin jätettyään minut illalla Malmön lentokentälle, josta minulla oli ollut lento takaisin Helsinkiin. Onnekseni olin onnistunut nukkumaan koko lennon sekä junamatkan, joten päästessäni aamun tunneilla kotiin olin saanut jo hieman unta alle, ennen kuin kelloni herätti uuteen päivään.

Vietettyäni pitkän ja hitaan aamun viestitellen hieman Peterin kanssa päätin aloittaa aamuni tallilta, nyt kun siellä olisi vielä hiljaista. Ajellessani Hallavaa kohden mieleeni nousi Ohto ja kahvihetkemme lähtöäni edeltäneenä lauantaina. Mies oli paljastanut minulle isoja asioita ja toivoinkin että toinen ei haluaisi vältellä minua lopun elämäänsä sen vuoksi. Hallavan tallipiha oli hiljainen ja autio ja kaikki hevoset olivat tarhoissaan tyytyväisenä syömässä aamuheiniään.

Kävellessäni tuntsareiden puolelle, kuulin tuttua laulua yhdestä karsinasta ja se saikin hymyn huulilleni. Kävellessäni hieman lähemmäs ilmoitin saapumisestani vislaamalla ja Ohton laulu loppui kuin seinään.

”Ai moi Minja” toinen tervehti hieman vaikeasti.
”Huomenta. Mä aattelin tulla näin aikaisin, kun suunnittelin irtojuoksuttavani Liljan viime viikon jälkeen.”

Ohto katsoi minua hieman ihmetellen, joten tarkensin vielä ”niin, siis kun mä olin siellä ruotsissa työmatkalla ja unohdin sopia Liljalle liikutuksia niin se on vaan seissyt koko viikon.” Tämän kuultuaan Ohto alkoi yhdistelemään paloja ja hän alkoi saamaan myös langanpäistä kiinni.

”Otaksä kahvia, jos mä keitän?” Kysyin vielä ohitettuani toisen.
”Joo, voin mä” kuulin miehen mutisevan vastaukseksi ja suuntasin tallitupaan laittamaan kahvin tippumaan. Kahvin ollessa valmista kaadoin mustaa juomaa kahteen mukiin ja lisäsin omaani maitoa ja suuntasin takaisin käytävälle tasapainotellen molempia mukeja, sekä maitopurkkia. Päästessäni oikealle karsinalle tarjosin Ohtolle tummansinisen mukin sekä maitopurkin jotka toinen otti vaikean hymyn saattelemana vastaan.

Juttelimme Ohton kanssa siitä mitä Hallavassa oli tapahtunut viikon aikana ja vaikka tallin arki oli ollut suhteellisen seesteistä, olin yllättynyt kuullessani, että Kristian oli käynyt hakemassa Orionin yllättäen pois. Pahalta tuntui myös Miskan puolesta, sillä blondi kertoi, että poika oli ollut todella maassa sen jälkeen ja ollut ihan varma, että Lily suuttuisi toiselle ja syyttäisi häntä tapahtuneesta. Jossain kohtaa meidän molempien kahvimukit olivat tyhjenneet, joten päästin Ohton jatkamaan töitä ja kävin palauttamassa mukit sekä maitopurkin tallitupaan ja tiskattuani astiamme suuntasin ulos ja poimin matkalla Liljalle suojat ja putsit, ennen kuin poimin pikkukimoni tarhasta. Tamma näytti todellakin siltä, että se oli vain viikon seissyt, joten tiesin että edessä olisi pieni harjausoperaatio, kunhan pääsisimme maneesista takaisin.

Maneesissa talutin Liljaa vajaat kymmenen minuuttia molempiin suuntiin ennen kuin käänsin sen kaartoon ja napsautin narun irti sen riimusta. Alkuun pikkutamma ei ymmärtänyt, että se oli vapaana, mutta lähtiessään viimein liikkeelle se veti sellaistakin pierupukkilaukkaa, jotta taisi olla vain turvallisin päätös irto juoksuttaa toinen ennen kuin nousin pienen rodeoratsuni selkään. Lilja nautti rallittelustaan noin puolen tunnin ajan, ennen kuin otin sen kiinni ja talutin vielä loppukäynnit, ennen kuin suuntasimme talliin. Koska tallissa oli hiljaista kiinnitin tamman käytävälle ja riisuin sen suojat, ennen harjojen hakemista.

Seuraavat reilu puolituntia kuluikin Liljan harjaamisen parissa, mutta lopulta tammani näytti vähän siistimmältä ja sainkin palauttaa sen tarhaansa heti kun olin saanut harjat ja suojat paikalleen. Tarhassaan Lilja tuhosikin työni piehtaroimalla samoin tein ja lähdinkin naureskellen autolleni ja kotiin jatkamaan artikkeleiden kirjoittamista.

12.05.2020

Uusi päivä valkeni hieman aurinkoisempana kuin edellinen päivä ja käytinkin aamupäivän Hannaby Hanami Weekin artikkeleiden viimeistelyyn ja lähettämiseen eteenpäin. Puolenpäivän aikaan syötyäni lounaani ja vaihdettuani tallivaatteeni päälle suuntasin Hallavaan ja päätin että tänään olisi aika nousta Liljan satulaan ja liikuttaa tamma ensimmäisen kerran tälle viikolle ja yli viikkoon.

Tallilla ei ollut näin aikaisin kovinkaan paljoa porukkaa, mutta Alva ja Maisa olivat jo saapuneet paikalle. Vaihdoin tyttöjen kanssa muutamia mielipiteitä ja kyselinkin Alvalta lisää heidän matkastaan ruotsiin ja olisiko toinen lähtemässä samanlaiselle reissulle uudestaankin. Jossain kohtaa Alva kysyi myös Peteristä ja punastuinkin hieman selittäessäni jotain, että en tiedä olisiko meistä tulossa mitään tai olisiko mies tulossa ikinä Suomeen, saatikka Hallavaan. Maisa näytti hieman hämääntyneeltä, mutta en selitellyt toiselle asiaa sen isommin, vaan nappasin vain omat varusteeni kaapistani ja liukenin tallin puolelle hakemaan Liljan varusteet tamman karsinalle, ennen kuin kävin hakemassa tammani sisälle.

Lilja käveli reippaasti perässäni sisälle ja omaan karsinaansa, johon se jäi tutkimaan kuivikkeitaan samalla kuin aloin harjaamaan tammaani. Liljan hoitaminen oli tänään paljon nopeampaa kuin edellisenä päivänä ja lopulta pääsinkin varustamaan ponini. Liljan varustaminen oli tänään normaalia helpompaa ja sainkin tamman varustettua ilman isompia kommervenkkeja, ja lopulta maiskutin sen liikkeelle ja talutin sen kentälle. Kääntäessäni Liljaa kaartoon pohdin hetken olisiko ollut järkevämpi idea juoksuttaa tammaa vähän, ennen kuin nousin sen selkään, mutta päätin että eilisen irtojuoksutus saisi riittää ja toivoisin vain parasta päivän ratsastukselta.

Tamma ei meinannut haluta seistä paikallaan noustessani sen satulaan, mutta lopulta se seisoi sen verran paikallaan että pääsin selkään ja Lilja lähtikin pitkää ja elastista käyntiä eteenpäin ja annoin tammani kävellä vapain ohjin kenttää ympäri molempiin suuntiin jonkin aikaa, ennen kuin aloin keräilemään ohjia hiljalleen tuntumalle ja aloin pyytämään tammaa tuntumalle, ennen kuin rupesin ratsastamaan kolmikaarista ja loivaa kiemurauraa vaihdellen, sekä välillä tehden myös muutamia voltteja tai ympyröitä, saadakseni nuorikkoni taipumaan ja toimimaan vieläkin paremmin. Verkattuani Liljan käynnissä molemmissa kierroksissa, siirsin tammani raviin ja Lilja lähtikin kuin ravihevonen eteenpäin.

Teinkin paljon puolipidätteitä ja voltteja, jotta sain tammani menon rauhoittumaan ja kunhan kimoni viimein suostui hidastamaan raviaan ja pystyin työstämään sitä tempon muutoksilla, jatkoin samoja tehtäviä myös ravissa. Alkuun Lilja ei meinannut haluta taipua kaarteissa, mutta muutaman kierroksen jälkeen se alkoi taipumaan paremmin ja tehtävä sujui koko ajan paremmin. Ravissa työstin pikkutammaani samoilla tehtävillä molempiin suuntiin, ja Liljasta huomasi miten toinen kierros oli helpompi kuin toinen.

Ravin jälkeen annoin Liljan kävellä pitkin ohjin ja vetää hieman henkeä sekä vaihtaa suuntaa, ennen kuin aloin keräämään ohjia uudelleen käsiini ja valmistelemaan laukkaa. En halunnut antaa Liljan laukata heti alkuun vapaalla uralla, joten siirsin sen tallinpuoleiseen päätyyn super isolle pääty-ympyrälle, jossa hain alkuun vain hyvää ravia. Kun Lilja liikkui tasapainoisesti eteenpäin, annoin tammalle laukkapohkeet, mutta en jostain syystä ollut varautunut siihen, että tammani pukittaisi ensimmäistä kertaa elämässään ja lopputulemana jatkoimmekin pikkukimoni kanssa eri reiteille. Vasta tömähtäessäni kentän pintaan tajusin mitä oli tapahtunut ja pian Alva juoksikin jo tallista kentälle.

”Minja onks kaikki ok? Mä näin, ku sä putosit.”
”Joo, oma moka kun en juoksuttanut Liljaa alle…” kirosin itseäni samalla kun nousin ylös ja aloin puhdistamaan hiekkoja vaatteistani. Alva kävi samalla metsästämässä tamman, joka antoikin nätisti kiinni.
”Kiitti” kiitin toista hänen taluttaessaan pikkutamman luokseni ja puntatessaan minut tamman selkään. Alva poistui kentältä ja jäi aidan taakse seuraamaan menoamme. Nostin uudelle kierrokselle laukan käynnistä ja nyt Lilja teki siistimmän noston ja laukka lähti rullaamaan heti alusta tasapainoisempana ja parempana.
”Sehän liikkuu vielä paremmin kuin ennen!” Alva hihkaisi kentän laidalta ja en voinut kuin hymyillä. Laukattuani pari kierrosta tähän kierrokseen siirsin Liljan ravin kautta käyntiin.
”Kiitti. Se tuntuu kans paljon paremmalta. Vissiin viikon loma teki hyvää lapselle.” pohdin rapsuttaen kimoni kaulaa. ”Voisit sä ottaa videon?” tarjosin Alvalle puhelintani, ennen kuin keräsin ohjat ja siirsin Liljan suunnan vaihdoksen kautta toiseen kierrokseen. Laukkasimme myös muutaman kierroksen tähän suuntaan ja nyt laukka nousi jopa ravista sivistyneesti ja päätimmekin siihen treenimme. Loppuverkkasin Liljan pikaisesti, ennen kuin laskeuduin sen selästä ja talutin hikisen tamman talliin ja suoraan pesupaikalle. Riisuttuani Liljan annoin tammalle pikaisen suihkun ja kuivasin sen, ennen kuin se pääsi ulos ja palasin itse sisälle huoltamaan varusteet.

Tallituvassa porukka oli vain lisääntynyt ja Nio käskytti minut keittämään lisää kahvia.

”Ai että noin kauniisti osaat pyytää. No ehkä tämän kerran tuo menee läpi Luosujärvi.” Piikittelin toista virneen kera samalla kun parkkeerasin tiskipöydän ääreen ja aloin valmistelemaan uutta pannullista kahvia. Päädyin myös tekemään pannun kanssa kierroksen täyttäen kaikkien mukit ja juuri kun olin laittamassa pannua takaisin keittimeen Aleksi käveli sisään.
”Kelepaako Aleksille kahavi? Täs ois viälä pari kuppia?” nostin pannua ilmaan kysyvällä ilmeellä.
”Kyllä mie voin ottaa. Mie haen mukin tuosta toimiston puolelta.” Aleksi myönteli ja katosi hetkeksi toimistoonsa, ennen kuin palasi parempiakin päiviä nähneen kahvimukin kanssa tallituvan puolelle ja kaadettuani kahvia myös hänelle, hän istui pöydän ääreen ja liittyi mukaan johonkin sunnuntain finaalia koskevaan keskusteluun ja itse pohdin Nion ja Alvan kanssa hevosten letitystyylejä ja sitä, mitä harjoihin tai häntiin voisi lisätä näyttävyyden vuoksi.
”Eiks semmoset silkkinauhat ois aika komeet?” ehdotin ennen kuin hörppäsin nopeammin kylmenevästä kuin katoavasta kahvistani.
”Se vois kyllä olla. Ne ois aika helpot myös lisätä lettiin ja ne ei ois ihan liian överit.” Nio pohti pyöritellessään mukiaan käsissään.
”Ja ne ei kyl maksasikaan varmaan hirveästi ja siitä taitais saada useammallekki hevoselle koristeet.” Alva liittyi pohdintaamme, joka ei tullut kyllä mihinkään lopputulemaan, tuntilaisten alkaessa saapua paikalle ja tallituvassa alkaessa uudenlaisen hälinän. Puikkelehdin vähin äänin tiskaamaan mukini, ennen kuin poistuin tallituvasta ja suuntasin autolleni ja kotiin, alkaen samalla myös tuntemaan lihassärkyä putoamisestani. Ensi kerralla en ratsastaisi viikon tauon jälkeen ilman että juoksuttaisin ponini ensin.

13.05.2020

Vaikka olinkin eilen yrittänyt vaikuttaa kovinkin reippaalta ja huolettomalta putoamiseni jälkeen, oli se silti säikäyttänyt minut omalla tavallaan. Tietenkään tällä kertaa en voinut syyttää asiasta muita, kuin itseäni, sillä olisihan pitänyt tajuta, että Liljalla voisi olla edelleen hieman ylimääräistä virtaa ja tamma kannattaisi juoksuttaa ennen ratsastamista. Kävellessäni talliin, en voinut olla tuntematta vilunväreitä, jotka juoksivat selkääni pitkin, nähdessäni kentän näkökenttäni laidalla.

Olin tyytyväinen siitä, että pystyin ratsastamaan kentällä, ilman että saisin paniikkikohtausta joka kerta, mutta silti sellainen pieni jännitys ja epävarmuus oli edelleen läsnä. Tallissa oli yllättävän hiljaista kävellessäni sinne sisälle ja suunnatessani hakemaan Liljan varusteita. Matkalla Liljan tarhalle näin Soran Vaakun tarhassa, ja talliin päästessäni Niko oli paikalla ja myös tuntsarien puolelta kuului ääniä. Moikkasin nuorta miestä taluttaessani kimoni karsinaansa, ennen kuin sidoin sen kaltereihin kiinni ja poimin harjan käteeni. Liljan harjaaminen oli yllättävän nopeaa ja sulavaa tänään, mutta olin käyttänytkin tammani hoitamiseen kunnolla aikaa varsinkin maanantaina.

”Minja?” kuulin Nikon äänen käytävältä ja tajusin vasta tässä vaiheessa, että toinen oli kysynyt minulta jotain.
”Mm?? Sori, mä olin vähä omis ajatuksis…” irvistin toiselle pahoitellen.
”Niin sitä vain kysyin, että mitä sulla oli ajatuksissa Liljan kanssa.” Niko toisti kysymyksensä.
”Aattelin ratsastaa sen ihan vain sileällä. Toisaalta tänään kyllä juoksutan sen alle, kun eilen päädyin maistelemaan hiekkaa.”
”Okei.” Niko vastasi kääntyen kannoillaan ja jäin jotenkin sellaiseen tunteeseen, että toisella olisi ollut jotain mistä hän olisi halunnut puhua minulle. Varustin Liljan ristiriistaisissa tunteissa ja tammani ollessa valmis napsautin juoksutusliinan sen kuolaimeen kiinni ja maiskautin tammani liikkeelle ja suuntasimme sen kanssa kentälle.

Avatessani kentän porttia, en voinut olla tuntematta uutta kylmien väreiden aaltoa, joka juoksi selkärankaani pitkin, mutta silti talutin päättäväisesti Liljan kentälle ja lähdin taluttamaan kimoa muutaman kierroksen kentän ympäri, ennen kuin pyysin sen isolle ympyrälle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Liljan ravi näytti liinassa todella hyvältä ja pikkutamma ravasikin pitkin askelein eteenpäin. Olihan tamman ravi vielä ponnetonta ja ei ehkä niin näyttävää, mutta omaan silmään se näytti juuri sopivalta nuorikolle ja eipä meillä tarkoituksena ollutkaan loistaa missään vaativissa luokissa. Laukkaa pyytäessäni kimoni suorastaan räjähti ja ensimmäiset viisi kierrosta se paineli sellaistakin pierupukki apinointi laukkaa, että pelkäsin sen joko kaatuvan tai hajottavan jotain. Lopulta Lilja siirtyi kuitenkin laukkaamaan sivistyneesti ja otinkin tammani pian raville, ennen kuin pyysin sen uudelleen laukkaan ja nyt sen laukka olikin heti alusta asti vähän tasapainoisempaa ja muutenkin järkevämpää.

Toiseen suuntaan Lilja liikkuikin rauhallisemmin ja muutaman kierroksen jälkeen siirsinkin tamman käyntiin ennen kuin pysäytin sen ja talutin sen portille, jossa irrotin juoksutusliinan ja nostin kiepin aidalle, ennen kuin kiristin satulavyötä ja vapautin jalustimet, ennen kuin nousin Liljan selkään. Käynnissä Lilja tuntui aktiiviselta, mutta ehkä vähän jo valmiiksi väsyneeltä, joten pidinkin ratsastuksen lyhyenä ja hain vain rentoutta ja rauhallisia siirtymisiä askellajeissa ja niiden väleillä. Puolisen tuntia ratsastettuani siirsin Liljan käyntiin ja taputin kimoni kaulaa, ennen kuin annoin sen kävellä pitkin ohjin. Lopulta pysäytin tamman kentän keskelle ja hyppäsin alas sen selästä ennen kuin talutin sen portille ja poimin juoksutusliinamme matkaan ja pujotin sen pääni yli roikkumaan vasemman olkani ylitse. Talutin Liljan ulos portista ja käänsin sen siten, että sain portin suljettua takanamme ennen kuin jatkoimme talliin ja käänsin tammani sen karsinaan.

Riisuin Liljalta varusteet ja harjattuani sen kävin palauttamassa tammani takaisin tarhaansa, ennen kuin palasin talliin ja hoidin ihan kunnolla sen varusteet pois. Varusteiden ollessa puhtaat palautin ne tamman kaappiin ja suuntasin tallitupaan katsomaan, olisiko joku keittänyt kahvia. Tallituvassa näin Soran kirjoittamassa nimeään johonkin listaan, joka oli ilmoitustaululla.

”Moikka. Onks loppuviikolla joku TT valmennus?” tervehdin tyttöä.
”Ai moi, joo, Inka pitää kaikille avoimen estevalmennuksen huomenna.” Sora vastasi kääntyessään ja suuntasi sohvalle.
”Okei. Vois olla ehkä mielenkiintoista kokeilla hypätä Liljallakin ryhmävalmennuksessa, mutta ei tolla rääpäleellä taida viittiä lähteä nolaamaan itteensä varsinki, ku se on ollut yks apina eile ja tänää.” pohdin ääneen sekoittaessani kahviani hitaalla liikkellä.
”Mutta senhän vois ottaa ihan vaa oppimisen kannalta. Eihän treenaamisen tarvi aina olla edes niin vakavaa.” Sora pohti ääneen, ennen kuin välillemme laskeutui hiljaisuus, joka katkesi vasta kun Maisa ja Alva kävelivät sisään.

Kuuntelin toisten keskustelua puolella korvalla pohtiessani samalla, että uskaltaisinko ilmoittaa Liljaa seuraavan päivän estevalmennukseen. Päättäessäni lähteä kotiin kirjoitin ohimennessäni tuolle listalle myös oman nimeni Soran ja Nion nimien perään. Kävellessäni tallin käytävää lähetin Peterille viestin.

”Estevalmennus huomenna pikkuapinalla. Wish me luck.”

14.05.2020

Suuntasin tänään tallille hyvissä ajoin ennen valmennuksen alkua. Katsellessani kentälle rakennettua rataa, mietin miksi ihmeessä päätin ilmoittaa Liljan valmennukseen ja nolata itseni Soran ja Nion silmien edessä. Ihan varmasti tippuisin jonkin esteen päälle ja murtaisin jotain, tai sitten Lilja olisi täysi idiootti ja sen kanssa ei tulisi ratsastamisesta mitään.

Tallitupa oli vielä hiljainen saapuessani sinne, joten suuntasin ensimmäisenä kahvinkeittimen luokse ja latasin sen täyteen, ennen kuin napautin vielä virran päälle ja kävin hakemassa kaapistani odotellessani kypäräni ja saappaani jo valmiiksi. Kahvi oli tippunut jossain kohtaa, joten poimin kaapista punaraidallisen mukin ja täytin sen hieman yli puolenvälin höyryävän kuumalla kahvilla, ennen kuin palautin pannun paikalleen ja siirryin jääkaapille, josta poimin maitopurkin ja kaadoin hieman liian paljon maitoa kahvini päälle. Hörppäsin juomaa mukista sen verran, että selvisin sohvalle ilman että pesin tallituvan lattiaa kahvillani.

Kuitenkin istuessani alas sohvalle, ajatukseni lähtivät laukkaamaan taas edessä olevaan estevalmennukseen ja Peterin onnentoivotuksiin. En ollut edes tajunnut, että pitelin edelleen käsissäni kahvimukiani, joka oli kuitenkin jo aikaa sitten kylmentynyt. Olin tuijottanut ilmeisesti tyhjällä katseella eteeni, sillä havahduin siihen, että Sora ravisteli minua olasta kevyesti.

”Minja?” nuori katsoi minua huolestuneena. ”Kaikki ok?”
Minulla meni hetki päästä kiinni nykyhetkeen, ennen kuin vastasin toiselle.
”Sori, mä pohodin tota valamennusta.” sanoin ja hörppäsin kylmästä kahvistani, voittaakseni aikaa vastaukselleni. ”Musta tuntuu, että oli virihe ilmottaa Lilja sinne sun ja Nion kaveriksi, kun se on ollu ihan surkia ratsastaa koko viikon ja ei me edes osata hypätä.” selitin samalla kun pyörittelin kahvimukia käsissäni ja tuijottaen vaaleanruskeaa nestettä, joka liikkui kupissa pyörityksen mukana.
”No hei, hyvin se menee! Ja treeniähän tarvitaan aina.” Sora istui viereeni ja yritti piristää minua. Hörppäsin kupistani vielä kerran saadakseni sen tyhjenemään.
”Mm… No kai pitää vain toivoa parasta… En jotenki vaa usko, että se olis mitenkää muuttunu eilisen jäläkeen.” Pohdin samalla kun pyörittelin tyhjää mukia käsissäni.
”Kyllä te vielä pärjäätte Liljan kanssa. Se on kuitenkin hyvän näkönen ja liikkeinen hevonen. Vaikka se on nuori niin ei sen kanssa tarttekkaan aina onnistua täydellisesti. Mutta jos me ei nyt lähdetä laittamaan hevosia kuntoon niin ollaan myöhässä.” Sora hymyili minulle, ennen kuin nousi sohvalta ja suuntasi ulos tallituvasta ja hakemaan Vaakun varusteita. Raskaasti huokaisten nousin toisen perässä ylös ja kävin palauttamassa mukini tiskipöydälle ennen kuin suuntasin hakemaan Liljan varusteet ja varustamaan tammani.

Kentällä teimme kolmistaan omat alkuverryttelymme, ennen kuin Inka ohjeisti kakkosesteen verkka esteeksi. Lilja hyppäsi esteen hieman liioitellen ja olin jo tässä vaiheessa varma, että valmennuksesta ei tule mitään meidän osaltamme. Siirryimme hyppäämään rataa johon kuului kahdeksan estettä ja se alkoi pitkän sivun alusta ja jatkui keskellä diagonaalilla olevalla pystyllä josta käännyttiin oikealle ja hypättiin vieressä oleva pysty, josta jatkettiin toisessa päässä olevalle diagonaalille ja siitä tiukahko käännös diagonaalilla olevalle pystylle ja siitä pitkän sivun lopussa olevalle esteelle ja oikealle kääntymisen jälkeen matka jatkui toisen pitkän sivun kautta keskellä kenttää olevalle diagonaalilla olevalle esteelle ja siitä pitkällä sivulla olevalle pystylle.

Ensimmäinen rata meillä meni ihan päin metsiä, sillä Lilja juoksi kuin päätön kana ja se hyppäsi ihan jäätäviä loikkia. Hyppäsimme perusradan Liljan kanssa vielä kerran, ennen kuin esteitä nostettiin Niolle ja Soralle. Toinen rata meni vähän paremmin, vaikka Lilja olikin edelleen ihan liian reipas ja tuntui että mulla ei ollut mitään kontrollia koko elukkaan ja halusin vain itkeä. Lopussa esteet laskettiin vielä kerran minulle ja Liljalle ja nyt pikkutamma suorittikin perusradan ja uusinnan vähän nätimmin, vaikka silti minulla oli ihan täysin paska fiilis koko valmennuksesta. Ravaillessani loppuraveja mietin miksi ihmeessä ilmoittauduin koko valmennukseen ja miksi edes haluaisin hypätä Liljalla, jota ei tuohon lajiin ollut edes jalostettu vaan se olisi kouluponi.

”She didn’t look like a little monkey but like a bit too fresh and green jumper.” kuulin äänen viereltäni pysäytettyäni Liljan kaartoon. Alkuun luulin, että Trevor oli jostain syystä löytänyt tiensä Hallavaan ja meinasinkin sanoa todella rumasti, ennen kuin tajusin että vierelläni seisoikin Peter.

”Peter? Mitä sä teet suomessa?” kysyin toiselta, samalla kun halasin miestä kömpelösti Liljan selästä.
”Pomo lähetti mut kattoon muutamaa hevosta ja otin vähän omaa lomaa samaan. Eikös teillä oo ne jotkut kisat sunnuntaina?”
”Joo, mutta ei ne oo mitään Hannabyn tasoa.” vastasin samalla kun laskeuduin Liljan selästä ja pujotin ohjat kimoni kaulan ylitse. Jatkoimme Peterin kanssa yhtä matkaa talliin vaihtaen parin viime päivän kuulumiset kasvotusten, ennen kuin mies auttoi minua hoitamaan Liljan ja sen tarvikkeet pois.
”Haluutsä kahvia?” kysyin toiselta, joka hymyillen suostui tarjoukseeni, joten suuntasimmekin tallitupaan, jossa esittelin miehen suurimmalle osalle paikalla olijoista, sillä Inka, Seela ja Alva olivat miehen jo tavanneet. Sainkin muutaman ihmettelevän katseen osakseni muiden kuullessa tämän, mutta kuittasin asian selittämällä, että kertoisin jutun myöhemmin. Juttelimme parisen tuntia tallituvassa, ennen kuin siirryimme Peterin kanssa asunnolleni viettämään iltaamme ja miehen alkaessa valmistautumaan seuraavan päivän hevosen kokeilureissuun ja minun valmistautuessani suuntaamaan Nion kanssa Storywoodsiin, jossa toisella olisi kouluvalmennus ja itse kävisin ratsastamassa Vadelman Cloudfieldin kilpailuita ajatellen, sekä sopimassa Liljan astutukseen liittyvistä asioista serkkuni kanssa.

15.05.2020

Peter päätyi olemaan luonani yötä ja herättyämme molemmat aikaisin toinen lähtikin koeratsastamaan hevosia, joita hänet oli lähetetty kokeilemaan ja itse tein vielä hetken työjuttuja ennen kuin pikaisen lounaan jälkeen otin suunnaksi Hallavan, jotta kerkeäisin ratsastamaan Liljan, ennen kuin lähtisin Nion kanssa Storywoodsiin jossa toisella olisi kouluvalmennus.

Poimittuani Liljan tavarat matkaani ja vietyäni ne karsinalle, kävin vaihtamassa omat varusteeni ennen kuin hain tammani. Loimitettuna toinen ei ollut onneksi päässyt sotkemaan itseään hirveästi, joten pikaharjauksen päälle nostin oranssin kouluhuovan tamman selkään ja poimin koulupenkin käsiini, ennen kuin laskin sen huovan päälle ja liu’utin molemmat paikalleen ja kiristin vyön. Vaihdoin vielä riimun suitsiin ja kiinnitettyäni kaikki soljet, olin valmis taluttamaan ratsuni kentälle.

Aurinkoinen sää olisi houkutellut maastoon, mutta en uskaltanut tällä kertaa lähteä sinne yksin, koska en ollut satavarma, että olisimme palanneet reissulta yhtä matkaa. Kentällä nousin ratsuni selkään ja pyysin sen liikkeelle, ja Lilja lähtikin kävelemään ehkä vähän väsynyttä käyntiä. Annettuani sen kävellä muutaman kierroksen molempiin suuntiin, keräsin ohjat käsiini ja aloin taivuttelemaan Liljaa erilaisilla asetuksilla ja taivutuksilla, sekä loivalla kiemurauralla. Lilja taipui heti alusta alkaen todella hyvin ja hetken taivuteltuani tammaa käynnissä molempiin suuntiin, siirsin sen raviin. Ravissa työstin alkuun hetken temponmuutoksia askellajissa, saadakseni Liljaa liikkumaan hieman reippaammin eteenpäin, ennen kuin jatkoin samoja taivutteluja myös ravissa.

LopuksiLostuin alas satulaan ja siirsin Liljan laukkaan ja annoinkin tamman laukata muutaman kierroksen vapaasti kenttää ympäri, ennen kuin siirsin ratsuni ravin kautta käyntiin. Loppukäynnit käveltyäni laskeuduin Liljan selästä alas ja talutin tamman karsinaansa. Sain Liljan onneksi hoidettua nopeasti pois, ja palautettuani kimon tarhaansa ja hoidettuani sotkuni pois päätin hakea koppini autoni perään ja ajaa sen jo valmiiksi tallipihaan nopeuttamaan lähtöä.

Tallissa pakkasin vielä Aleksin avustuksella Virman tavarat kyytiin. Palattuani tallitupaan Maisa, Alva, Nessa ja Seela olivat siivoamassa paikkoja, joten autoin heitä siihen asti, kun Nio saapui tallille. Siivoamisen lomassa juttelimme muun muassa tulevasta Tie Tähtiin finaalista ja kaikki olivat omalla tavallaan haikeita siitä, että kilpailut olisivat ohitse, mutta toisaalta myös olisi kiva vetää hetken henkeä aktiivisesta treenaamisesta.

”Mä vähä innostuun ja pakkasin kaikki muut paitti Virman. Eli ollaa periaattees valamiita lähtöön.” ilmoitin Niolle nähdessäni miehen.
”Ai, kiitti. Mä käyn laittaa Virman valmiiksi nii päästään lähteen.” Nio vastasi hieman hämääntyneenä. Toisen palatessa takaisin tallin puolelle käänsin katseeni takaisin tiskeihin ja hoidettuani ne loppuun suuntasin auttamaan Nioa lastaamisessa, ja matkamme kohti Storywoodsia saattoi alkaa. Matkalla juttelimme Nion kanssa Storystä ja sen tiimistä sekä Hannabystä ja Peteristä. Vastailin toiselle parhaani mukaan, mutta varsinkin mieheen liittyvät kysymykset tuntuivat hankalalta, sillä en tiennyt millainen suhteemme Peterin kanssa oikeasti oli.

Saavuimme paikalle ajoissa ja autoin Nioa purkamaan Virman, sekä sen varustamisessa.

”Onnea valmennukseen ja Trevorille saa kyllä sanoa rumastikin, jos siltä tuntuu.” Sanoin virnistäen toiselle, joka käänsi ratsunsa kohti kenttää. Kävin avaamassa Niolle vielä portin, ennen kuin hölkkäsin tamma talliin hakemaan Vadelmaa, joka oli jo varustettuna. Trevorin vallattua kentän valmennukselle suuntasin Vadelman kanssa maneesiin ja ratsastin samantyylisen puolen tunnin treenin, kuin mitä tein Liljan kanssa.

Jätettyäni tamman Sannin hoiviin hain satulahuoneesta kahvia ja suuntasimme serkkuni kanssa katsomaan valmennuksen loppua.

”Hei miten sen Liljan astutuksen kanssa. Oisko se ok, jos se jäis tänne ens viikolla ja mä hakisin sen sit Cloudfieldin jälkeen kotiin?” kysyin kääntäen katseeni serkkua kohden.
”Joo, sopii ainakin mulle. Saa sitten vaikka parikin kertaa hypyttää niin, jos tärppäis.”

Trevor päästi tehtävien osalta ratsukot helpolla, mutta mies piti todellakin huolen, jotta tiet olivat suoria ja kaarteet juuri oikeanlaisia. Päättäessään valmennuksen Nio näytti siltä, että toinen oli todellakin ollut töissä.

”Miten meni?” Kysyin avatessani porttia ratsukoille.
”Ihan okei, niitä samoja virheitä mitä aina. Kyljet ja pohkeet.” vastaus kuului toisen laskeutuessa Virman selästä.
”Mutta hyvältä se näytti ainakin maasta käsin.” Lohdutin ennen kuin jatkoin ”voidaan viedä Virma tohon tammatallin pesariin niin saadaan pestyä se ja kamat samalla.” viittasin tallirakennusta kohden.
”Okei, kiva. Otatsä riimun ja narun. Oliks meillä joku fleece mukana?
”Joo, mä tuon kaikki. Se on sielä puolessa välissä tallia.” kuittasin pojan pyynnön ja ohjeistin reitin pesarille.

Hoidettuamme Virman ja varusteet pois ja pakattuamme kaiken saattoi matkamme kohti Hallavaa alkaa ja parissa tunnissa kerkesimmekin analysoida valmennuksen sisällön ja Trevorin tyylin valmentaa. Hallavassa oltiinkin takaisin puoli kymmenen aikaan ja olikin ihana tunne vain kantaa puhtaat kamat paikalleen, ennen kuin toivotimme Nion kanssa toisillemme hyvät yöt ja lähdimme eri suuntiin.

16.05.2020

Me istuimme, Liljan kanssa metsäniityllä. Tai siis mä istuin ja Lilja seisoi muutaman metrin päässä musta oranssin juoksutusliinansa jatkona nyhtämässä millin mittaista nurmea, kuin Aleksi ja Ohto olisi unohtanut ruokkia tamman siitä asti, kun se muutti Oulusta Pronssijoelle. Mä olin halunnut karata pois Hallavan hälinästä, sillä mulla oli jostain syystä tosi paha olla taas siellä, vaikka en mä sitä näyttänytkään kenellekään. En mä edes tiedä onko kukaan huomannut sitä, että mä en omalla tavallani ees kuulu koko porukkaan.

Toisaalta taas musta tuntuu et mä kuulun ja et Peter on tällä hetkellä se ongelma ja mä en ees tiedä kuuluisko sen olla semmonen. Olihan se kivaa, että se oli ilmestynyt tänne yllättäen ja että se tuli kattomaan mun valmennusta torstaina, vaikka se olikin mennyt ihan perseelleen. Ei meillä olis Liljan kanssa ollut mitään asiaa koko valmennukseen koska ei meistä ikinä tuu yhtä hyviä kuin Sorasta tai Nikosta. Tai kenestäkään Hallavalaisesta. En mä edes tiennyt osasinko mä viedä Liljaa eteenpäin vai pilaisinko mä vaan koko hevosen. Kuitenkin Peter oli kehunut sitä, mutta en mä tiedä tekikö se sen vaan kiltteyttään. Vaikka toisaalta oli kiva, että sain esiteltyä miehen muillekkin Hallavalaisille, mä koin silti tunnontuskia siitä, että mä en ollut kertonut miehestä ensin Ohtolle.

Enhän mä sille tilivelvollinen ollut todellakaan, mutta toisaalta musta myös tuntui, että Peter saattaisi näyttää vähän lohdutuspalkinnolta, koska me kuitenkin tapasimme, sen kanssa vain pari päivää sen jälkeen, kun blondi kertoi mulle suhteellisen ison salaisuuden. Jotenkin mulla vaan oli sellainen olo, että mun olis pitänyt kertoa sille ensin. Tai jotain. Kyllä mä tiedän, että mä ylianalysoin taas kaikkea, mutta ehkä tää kevät vain aiheuttaa sitä ja toisaalta ei mulla oo oikeestaan ketään kenelle vois puhuu sillei rehellisesti ja vaan antaa kaiken ajatuspaskan muuttua verbaaliseksi ja toivoa että toisella olis jotain järkevää sanottavaa. Tai siis kai mä voisin puhuu Nikolle, mut sillä on jotain omaa draamaansa Ciaran kanssa, joten ei mua kaivata siihen kolmanneksi tai neljänneksi pyöräksi.

Katsoin kimoani, joka oli kinostuneempi ruohosta kuin minusta ja mietin että mitä ihmettä tekisin tammani kanssa. En edes tiedä mitä tavoitteita meillä oli ja toisaalta musta tuntui, että oliko meillä mitään järkeä edes treenata, koska ei mulla ollut varaa valmentautua kunnolla ja toisaalta en mä edes tiennyt mihin me tähtäisimme. Olisi ollut mahtavaa olla huomenna yksi niistä easy luokan kilpailijoista, jotka ratsastaisivat finaalissa, mutta olin kuitenkin ollut poissa pelistä just ensimmäisen osiksen aikaan niin ei mulla ollut mitään järkeä lähteä enään toiseen osikseen mukaan. Ens vuonnakaan meillä ei olis mahdollisuuksia kisata cupissa, jos Liljan astutus onnistuisi. Vaikka sitä ei ollut vielä edes astutettu, onnistuin silti ylianalysoimaan kaiken mitä tuleva varsa toisi tullessaan ja sitä mitä ensi vuonna tapahtuisi, kun mulla ei olisi hevosta mitä liikuttaa.

Ravistin kuitenkin ajatukset pois ja nousin vaivalloisesti maasta huokaisten raskaasti ennen kuin poimin tallituvasta vahingossa pöllimäni kahvimukin käteeni ja hinasin vastahakoisen poniotuksen luokseni, ennen kuin lähdimme raahustamaan takaisin Hallavaan. Ehkä huominen olisi parempi…

18.05.2020

Lauantaina olisi vuorossa seuraava Trevorin kouluvalmennus, joten tällä viikolla pitäisi oikeasti panostaa treeniin. Peter oli aamulla lähtenyt kotimatkalle, joten miehen lähdettyä olin viettänyt puolipäivää töiden parissa, sillä minulta oltiin, pyydetty pieniä muutoksia pariin artikkeliin, joita olin tehny Hannaby Hanami Weekistä. Löysin näiden lisäksi myös muutaman sellaisen kohdan, jotka pystyin kirjoittamaan tällä kertaa paremmin, joten tehtyäni kaikki tarvittavat muutokset artikkeleihin vaihdoin vaatteet ja olin valmis suuntaamaan Hallavaan.

Yhden aikaan tallilla ei ollut ristin sieluakaan, joten sain rauhassa touhuta kimoni kanssa. Haettuani kaikki varusteet ulos puomille kävin hakemassa Liljan tarhastaan, jossa se hitaasti laahusti minua vastaan.

”Voi pikkuinen, mitenkähän tänään menee…” mutisin tammalleni kiinnittäessäni riimun lukkoa ja lähtiessäni taluttamaan Liljaa kohti hoitopuomia. Harjauksen aikana tammasta irtosi edelleen valkoisesta karvasta muodostunut pölypilvi ja jouduinkin putsaamaan omia vaatteitani ennen kuin poimin oranssin huovan ja nostin sen jo valmiiksi tamman selkään, ennen kuin poimin harjasangosta pintelin ja patjan ja pyörittelin oranssit pintelit ensin etusiin ja sitten takasiin. Lopulta nostin vielä koulusatulan huovan päälle ja liu’utin paketin paikalleen, ennen kuin kiristin vyön. Painoin tässä vaiheessa oman kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen, ennen kuin vaihdoin Liljan riimun sen suitsiin ja kiinnitettyäni kaikki soljet pyysin sitä peruuttamaan. Käännettyäni tammani nenän kohti kenttää, talutin sen kentälle ja toivoin että yksi vapaapäivä ei olisi ollut liikaa ja ratsastuksesta olisi silti tulossa jotain.

Kentällä talutin Liljan ensin muutaman kierroksen molempiin suuntiin kenttää ympäri, ennen kuin käänsin sen kaartoon jakkaran viereen ja kiristin satulavyötä vielä pari reikää ja laskin jalustimet. Yllätyksekseni tammani seisoi rauhallisesti nuokkuen nostaessani vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistaessani itseni sen satulaan. Löydettyäni oman asentoni satulassa painoi pohkeeni tammani kylkiin, ja sen havahduttua kuplastaan käänsin sen oikeaan kierrokseen kävelemään. Lilja sai kävellä noin kymmenen minuutin alkukäynnit, jonka aikana vaihdoin suuntaa muutamaan otteeseen, ennen kuin aloin keräämään ohjia käsiini. Käynnissä tein Liljan kanssa pysähdyksiä ja yritin hakea tammasta nopeaa ja täsmällistä reaktiota. Alkuun Liljan pysähdykset vähän venyivät, mutta hiljalleen sen liike parani ja tamma tekikin muutaman todella kivan pysähdyksen.

Pysähdyksistä aloin aina joka toinen kerta pyytämään muutaman askeleen peruutuksia ja Lilja lähtikin peruuttamaan todella hyvin. Otin mukaan myös perinteiset asetukset ja avot sekä sulkutaivutukset ja työstin Liljaa näillä tehtävillä jonkin aikaa käynnissä, ennen kuin siirsin sen raviin. Yllätyin miten pehmeästi ja sulavasti pikkutammani teki siirtymisen ja rapsutinkin sitä nopeasti säältä, ennen kuin hain oikean kevennyksen ja annoin Liljan ensin tasapainottaa itsensä ravissa, ennen kuin teimme ravi-käynti-ravi siirtymisiä sekä askellajin sisällä tapahtuneita siirtymisiä. Pyrin myös ravissa hakemaan mahdollisimman nopeita ja täsmällisiä siirtymisiä, ja Lilja tuntuikin paranevan vain jokaisella siirtymällä. Ravitehtävien sujuessa istuin alas satulaan ja kokeilin siirtää Liljan istunnallani käyntiin. Parin kierroksen jälkeen tamma ymmärsi mitä olin hakemassa ja sainkin sen kävelemään ja annoin sille hiljalleen pitkät ohjat. En ollut huomannut, että kukaan oli tullut kentän laidalle, ennen kuin kuulin jonkun puhuvan.

”Se on kivan näköinen.” Ohto kommentoi nojaillen kentän aitaan.
”Kiitti. Ja hei onnea eilisestä voitosta!” onnittelin miestä, sillä en ollut nähnyt häntä eilen koko päivänä muuta kuin vilauksittain. Blondi näytti siltä, että hän olisi halunnut sanoa vielä jotain, mutta päätyi kuitenkin kääntymään kannoillaan ja palaamaan talliin. Toisen kadottua näköpiiristäni keräsin Liljan ohjat uudelleen käsiini ja ravistin ajatukset pois päästäni, ennen kuin työstin tammaa pikaisesti käynnissä, ennen kuin siirsin sen laukkaan ja annoinkin Liljan ravata isoa laukkaa eteenpäin. Laukassa en työstänyt tammaani isommin, mutta teimme vain muutamia isoja pääty ja keskiympyröitä molemmissa kierroksissa, ennen kuin siirsin Liljan ensin raviin ja siitä käyntiin. Annettuani kimoni kävellä loppukäynnit vapaalla ohjalla pysäytin sen kaartoon portin lähelle ja laskeuduin satulasta, ennen kuin nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.

Talutin Liljan takaisin puomille, jossa avasin suitsista kaikki soljet ja nostin ohjat niskahihnan päälle, ennen kuin pujotin koko paketin pois tammani päästä ja vaihdoin tilalle sen mustan nahkariimun, muistuttaen itseäni, että minun täytyisi edelleen käydä shoppailemassa uusi talliriimu ja -naru. Lopuksi avasin vielä satulavyön loppuun ja nostin satulan pois tamman selästä, ennen kuin pyörittelin pintelit pois jaloista. Liljalle oli tullut hieman hiki ratsastuksen aikana, joten annoin tamman kuivatella itseään samalla kun käärin pintelit takaisin rullille ja nostin ne harjakoriin. Tässä kohtaa Lilja oli valmiina harjattavaksi, joten hoidin tammani uudelleen pitkän kaavan mukaan, ennen kuin palautin sen tarhaansa ja lähdin puunaamaan tamman varusteita.

Ratsastukseni aikana Niko oli ilmestynyt tallille ja toinen oli hoitamassa Väiskiä ruunan karsinassa.

”Moikka!” tervehdin toista hymyillen. ”Onnea eilisistä sijoituksista ja estetähden tittelistä.” jatkoin onnitteluteemaani miehen kanssa.
”Moi. Kiitos.” Niko sanoi jotenkin poissaolevan kuuloisena ja en tiennyt miten olisin keskustelua jatkanut.
”Kaikki ok?” kysyin huolestuneena.
”Mmh…” toinen hymähti vastaukseksi enkä alkanut pakottamaan toista puhumaan.
”Tuttu tunne. Mut hei, jos tarttet juttuseuraa niin mulle voi kyl aina puhua. Oot joutunu kuitenkin sen verran kuunteleen mun murehia että ehkä on vaa reilua jotta minä oon välillä kuuntelevas asemas.” sanoin vielä toiselle ennen kuin suuntasin tallitupaan palauttamaan omat tavarani kaappiini, ennen kuin oli aika palata kotiin ja töiden pariin.

19-24.05.2020

19.05.2020 Huomenna olisi taas aika palata itsenäisen hyppäämisen pariin, joten tänään pohjustuksena olisi tarkoituksena tehdä puomitreeni. Saavuttuani Hallavaan suuntasin suoraan maneesiin ja kannoin molemmille pitkille sivuille puomeja siten, että metsän puoleisella pitkällä sivulla puomit olivat laukkaväleillä ja tarhojen puoleisella pitkällä sivulla puomit olivat raviväleillä. Parkkipaikan puoleiselle lyhyelle sivulle laitoin vielä pääty-ympyrälle yhden puomin.

Tehtävien ollessa valmiina maneesissa kävin hakemassa Liljan tarhasta ja talutin tamman karsinaansa, ennen kuin kävin hakemassa sen varusteet karsinalle. Pyörähdin vielä nopeasti tallituvassa hakemassa omat tavarani, jotta olin viimein valmis varustamaan kimoni. Liljan hoitaminen sujui tänään onneksi nopeasti, sillä ponini ei ollut keksinyt piehtaroinnin mahtavuutta minkä takia sen karvapeitteestä ei löytynyt noin puolta tarhan hiekkapohjasta. Varustaessa laiskottelin sen verran, että pinteleiden sijaan nappasin käsiini tamman mustat jännesuojat ja liu’utin suojat paikoilleen. Lopuksi laitoin vielä takasiinkin suojat, ennen kuin poimin koulusatulan käsiini ja nostin sen Liljan selkään.

Koska tänään olisi tiedossa vain puomeja, en ollut viitsinyt ottaa estesatulaa käyttöön, vaikka se olisi ehkä ollut hieman mukavampi ratsastaa, mutta olisipa ainakin jotain haastetta menossamme, jos tehtävät eivät sitä tarjoilisi. Suitsittuani ratsuni ja ollessani myös itse valmis, maiskutin Liljan liikkeelle ja suuntasimme tamman kanssa maneesiin. Kiristettyäni vyön vielä uudelleen, laskin jalustimet ja ponnistin kimoni selkään, joka tällä kertaa malttoi seistä paikallaan niin kauan, että sain lyhennettyä jalustimia pari reikää ja olimme valmiita lähtemään liikkeelle. Lilja liikkui reippaalla askelluksella eteenpäin ja käynnissä taivuttelin tammaa molemmissa kierroksissa, sekä tein muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia.

Käynnissä hyödynsin myös pääty-ympyrälle asettamaani puomia ja ohjasin Liljaa vaihdellen puomin keskelle tai hieman keskikohdan sivuun. Muutaman kierroksen jälkeen siirsin Liljan raviin ja työstettyäni tammaani tempon muutoksilla sekä siirtymillä, otin mukaan puomitehtävät ympyrällä, sekä tarhojen puoleisella pitkällä sivulla olevat puomit. Aloitin tehtävän siten, että ratsastin ensin vain ison pääty-ympyrän ja sillä olevat puomit ja jatkoin siitä pitkän sivun lävitse toiseen päähän ja vastakkaiselta lyhyeltä sivulta hain hyvän linjan ravipuomeille. Lilja lähti suorittamaan tehtävää hyvin, mutta ilmeisesti unohdin ratsastaa sitä hieman eteenpäin, sillä se hieman kolisutteli viimeistä puomia, unohtaessaan nostella jalkojaan.

Tulin tehtävän heti uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin paremmin eikä puomit kolisseet. Suoritettuani ravitehtävän muutamaan otteeseen, siirryin seuraavalle tehtävälle siten, että aloitin ravipuomeilta ja jatkoin ravissa lyhyen sivun keskelle, josta siirryin laukkaan ja jatkoin laukassa metsänpuolella olevat puomit, sekä pääty-ympyrän. Laukassa en työskennellyt Liljan kanssa niin pitkään puomeilla, mutta muutaman onnistuneen kierroksen jälkeen loppu verkkasin tammani ja kävelyttäessäni loppukäyntejä maasta käsin keräsin puomit pois.

Tallissa Lilja sai jäädä varusteiden hoitamisen ajaksi kuivumaan karsinaansa, sillä tamma oli hieman nihkeä, vaikka ei ollutkaan hionnut kunnolla ratsastuksen aikana. Hoidettuani myös ratsuni pois, palautin sen tarhaansa ja suuntasin kotiin.

20.05.2020

Viikon virallinen hyppypäivä oli viimein käsillä. Hyppääminen Liljan kanssa oli ollut viimeiset pari viikkoa vähän niin ja näin, kun ensin se jäi kokonaan väliin Hannabyn vuoksi ja sitten hypättiinkin Inkan estevalmennuksessa, missä tamma oli kuin päätön kana. Olihan Peter tietenkin yrittänyt sanoa, että tamma oli ollut vain vähän energinen, mutta silti oma fiilikseni oli tuosta valmennuksesta huono.

Kävin hakemassa Liljan sisälle saavuttuani tallille ja tamman pyöriessä karsinassaan suuntasin ensimmäisenä tallitupaan hakemaan omat varusteeni, ennen kuin poimin tammani varusteet ja palasin karsinalle laittamaan Liljaa kuntoon. Tälle päivää olin valinnut Liljalle ihan estesatulan, sillä jos jatkaisimme hyppäämistä ja pääsisimme joskus treenaamaan isompiakin esteitä, olisi ihan positiivistä, jos ratsastaja osaisi istua myös toisenlaisessa penkissä. Lilja onneksi rauhoittui alkaessani harjaamaan pikkukimoani ja päästessäni varustamiseen, se oli jo melkein nukahtamassa seisaalleen. Talutin Liljan maneesiin ja samalla kun annoin sen kävellä alkukäyntejä, rakensin maneesiin kolme ristikkoa siten, että kaksi tuli tarhojen puoleiselle pitkälle sivulle kolmen laukan väleillä ja yksi ristikoista tuli keskelle maneesia diagonaalisesti.

Yksin hypätessä en viitsinyt rakentaa mitään monimutkaista tehtävää ja kiristäessäni Liljan panssaria pohdinkin, että täytyisi alkaa varmaan sopimaan muiden kanssa yhteisistä hyppytreeneistä keskiviikoille, tai sitten tehdä vaihtareita siten, että kävisi itse auttamassa muita hyppäämään, jos näin saisi itsekin apua. Käynnissä työstin Liljaa pysähdyksillä ja tempon muutoksilla, sekä erikokoisilla ympyröillä, ennen kuin siirsin tammani raviin ja jatkoin samoja tehtäviä ravissa. Työstettyäni Liljaa hetken ravissa aloitin hyppäämisen ensin diagonaalilla olevalla ristikolla. Ensimmäisellä kerralla Lilja ei ihan ymmärtänyt mitä olisimme tänään tekemässä, joten se ei oikein tyylipuhdasta hyppyä tarjonnut, mutta seuraavalla kierroksella se hyppäsikin jo paljon paremmin.

Muutamat hypyt otettuani diagonaalilla olevalle ristikolle molempiin suuntiin, muutin tehtävää siten, että tulin diagonaalilla olevalle ristikolle ravissa ja sen jälkeen nostin laukan ja annoin Liljan laukata joko vasemmalle tai oikealle, niin että linjalle lähestyminen oli joko pitkä tai lyhyt. Tehtävän edetessä Lilja alkoi taipumaan ja kääntymään paljon paremmin ja jossain kohtaa pieni kimoni oli sen verran etenemässä, että kolmen laukan väli tultiin kahdella laukalla. En tiedä miten melkein ponikokoinen tammani tähän onnistui, mutta seuraavalla kierroksella hidastakinkin Liljaa sen verran että samaiseen väliin mahdutettiin yksi askel lisää. Tehtävän sujuessa loppuun oikeilla laukkamäärillä, lopetin hyppäämisen siihen ja annoin Liljan ravata vapaalla ohjalla loppuravit, ennen kuin siirsin sen käyntiin ja laskeuduin alas selästä, jotta sain siivota esteet pois samalla kun kävelytin tammani loppuun.

Tallissa Lilja saikin varusteiden riisumisen jälkeen suihkun ja palautin ponitamman fleecensä kanssa ulos tarhaan, ennen kuin huolsin kamat ja suuntasin kotiin.

21.05.2020

Tänään olisi varmaan ollut järkevämpää tehdä jonkin asteen koulutreeni seuraavan päivän valmennusta ajatellen, mutta ajatus maastoreissusta oli houkutellut jo pidempään, joten sinne siis suunnattiin tänään kimoni kanssa.

Alkuun Lilja hieman ihmetteli mihin olimme menossa, mutta päästessämme joenvarsi maastoon, Lilja tuntui ymmärtävän mistä oli kyse ja tamma rentoutui ja jatkoi lompsimista eteenpäin. Annoin tammani kävellä vapaalla ohjalla eteenpäin ja nautin vain satunaisista auringonsäteistä, jotka lämmittivät ihanasti osuessaan kasvoihini oksien ja puiden latvojen lomasta. Jonkin matkaa käveltyämme, keräsin Liljan ohjia hieman paremmin käsiini, ennen kuin painoin pohkeeni kevyesti tamman kylkiin ja annoin sille luvan siirtyä raviin. Pieni kimoni lähtikin korvat hörössä ravaamaan kuin kuningatar kisan osallistuja, joten en voinut kuin nauraa ja taputtaa samalla valkoista kaulaa, kun toinen kipitti onnellisena eteenpäin.

Pohjan pehmetessä hieman lisää, lyhensin ohjia vielä lisää ja istuin alas satulaan. Ennen kuin kerkesin edes antaa kunnollisia apuja, oli Lilja jo laukassa ja rytmin löydyttyä annoinkin Liljan venyttää itseään kunnolla ja nousin niin hyvään esteistuntaan, kuin koulusatulassa ja -jalustmilla pääsi ja annoin tamman laukata niin pitkälle kuin suoraa riitti. Siirtäessäni Liljan takaisin raviin, pikkutamma pärski tyytyväisenä ja en voinut olla itsekkään nauttimatta tunnelmasta. Pitkä ja reipas laukkapätkä tuntui olevan juuri sitä mitä olin kaivannut.

Joelle saapuessamme etsin Liljan kanssa kohdan, josta oli helppo päästä veteen ja kokeilinkin mielenkiinnolla, miten tammani reagoisi veteen. Hetken Lilja yritti kysellä, että olenko tosissani, mutta lopulta pieni kimo käveli ilman mitään isoja ongelmia jokeen ja kävelimmekin hetken vedessä, ennen kuin käänsin sen pois isojen taputusten siivittämänä. Olin hieman haaveillut, jos kerkeäisimme Liljan kanssa, vaikka Inkan kaverina kokeilemaan maastoesteitä nyt kesällä, tai sitten täytyisi kysyä Aleksilta olisiko jotain Hallavan hevosista mahdollista vuokrata käyttöön, jos Inka suostuisi pitämään minulle maastareilla tunnin. Takaisin Hallavaan Lilja sai kävellä pitkin ja löysin ohjin, ennen kuin tallin pihassa laskeuduin sen selästä ja suuntasin hoitamaan kimoani pois. Jostain syystä takaraivossani oli sellainen tunne, että huomenna tulisi olemaan kiire, joten pakkasin samalla myös mahdollisimman pitkälle valmiiksi kaikki, mitä saattaisin tarvita Storywoodsin valmennusreissulla, vaikka tiesin että unohtuneita asioita saisi enemmänkin kuin helposti lainalle serkultani.

22.05.2020

Eilinen pohdintani kiireestä piti paikkaansa, sillä yllättäen työtilanteeni oli alkamassa vilkastumaan ja jouduinkin hieman sopimaan ja sovittelemaan kaikkia artikkeleita aikatauluun ja löytää sellaisia kompromisseja, jotka palvelivat niin minua ja kukkaroani, kuin myös asiakkaiden intressejä. Päästessäni viimein lähtemään asunnoltani, minulla olikin aikaa juuri sen verran, mitä meni trailerin kiinnittämiseen autoon, kamojen nostamiseen kyytiin ja Liljan kuljetuskuntoon laittamiseen ja lastaamiseen. Onnekseni Lilja lastautui hyvin ja pääsinkin nopeasti liikkeelle ja kohti Storya.

En ollut valmentautunut kunnolla viimeisen noin puolentoista kuukauden aikana, sillä edellisen valmennuksen jälkeen minulla oli mennyt muutama viikko vain hömppäillessä, ennen kuin olin voinut alkaa edes treenaamaan paremmin ja en ollut uskaltanut viime kuussa lähteä valmentautumaan, sillä halusin antaa itselleni aikaa parantua kunnolla ennen seuraavaa Trevorin valmennusta, sillä tiesin että mies ei päästäisi minua helpolla ja että joutuisimme todellakin tekemään töitä.

Storyyn parkkeeratessani Sanni tuli onnekseni auttamaan minua Liljan kanssa ja yhdessä tuumin saimmekin kimon valmiiksi ja pääsin siirtymään suurelle kentälle verryttelemään tammaani, samalla kun odotin milloin arvon herra Trevor Andrews suostuisi saapumaan paikalle, sillä vaikka olinkin miehen ainut maksava oppilas tällä hetkellä, ei se meinannut, että olisin siltikään ollut tuon arvoasteikossa groomejaan ylempänä, vaikka toisaalta ehkä asiassa voisi olla jollain muulla oma mielipiteensä. Yllätyksekseni vain viisi minuutta sopimaamme myöhemmin Trevor harppoi kentälle aurinkolasit silmillään ja kahvimuki kourassaan, näyttäen siltä, että hän sopisi paremmin Texasin ranchille kuin suomaiselle huippukoulutallille.

”Cowboy or a trainer?” vinoilin toiselle pysäyttäessäni Liljan miehen eteen.
”Ai etta te ootte hauskoja.” Trev vastasi paremmalla suomella ennen kuin katosi kahvimukinsa taakse.
”So, tell me what you want.” kuului kysymys, jonka jälkeen kerroin Trevorille mitä meidän ongelmamme olivat tällä hetkellä, ennen kuin mies käski minun kerätä ohjat ja siirtää Lilja käyntiin. Työskentelimme isolla ympyrällä ja teemana olivat erilaiset siirtymiset ja tempon muutokset askellajeissa. Jossain kohtaa Trev päätti laittaa meidät töihin kuin jonkin grand prix ratsukon ja siirtymisiä sai tehdä melkein joka askeleessa. Kuitenkin treeni oli tehokas ja lopettaessamme niin minä kuin ratsuni olimme uitettuina hiestä.

Loppuverkattuani kimoni ja vaihdettuani viimeiset kuulumiset Trevorin kanssa ratsastin Liljan trailerille ja purin sen kamoistaan ennen kuin kävin antamassa ponille suihkun ennen lastaamista. Ajomatkalla Lilja oli kerennyt kuivumaan sen verran, että pikkutamma pääsi Hallavassa suoraan tarhaan, kun olin saanut siltä fleecen ja kuljetussuojat pois. Lopuksi siivosin vielä trailerini ja vein Liljan varusteet joko suoraan paikalleen tai kuivumaan.

23-24.05.2020

Lauantaina Liljalla oli kevyt päivä juoksutuksen merkeissä. Tamman viikko on kuitenkin sisältänyt aika paljon liikuntaa, joten tuollainen kevyempi päivä tähän väliin ei haittaisi mitään. Seuraavalla viikolla treenit jatkuvatkin vähän rennommalla tahdilla ja loppuviikosta tamma lähteekin muutamaksi päiväksi Storywoodsiin astutusreissulle ja todennäköisesti Trevor tai joku muu myös ratsastaa tamman muutaman kerran sen ollessa siellä. Tänään Liljalla on kuitenkin ollut vapaapäivä ja huomenna palaillaan pikkukimon kanssa taas liikutuksen pariin.

25-28.05.2020

25.05.2020

Tänään palattiin takaisin treeniin sillä serkkuni oli vähän vihjaillut, että huomenna voisi tulla tietoa eräästä kisatapahtumasta johon meidän kannattaisi Liljan kanssa osallistua. Päivän liikutus koostuikin siis sileän treenistä ja kokeilin haastaa Liljaa liikkumaan tavalla, jolla se voisi pärjätä helpossa B:ssä. Eihän tamma vielä tuolla tasolla kilpaillut, mutta ikinä ei voisi olla valmistautunut tarpeeksi hyvin, varsinkin kun tamman kanssa voisi alkaa jo hiljalleen kokemuksen vuoksi starttailemaan jonkin verran ylemmänkin luokan startteja.

Lilja liikkui parin vapaamman päivän jälkeen hyvin ja ratsastinkin vain reilut puolituntia, sillä halusin jättää tamman treenin suhteellisen kevyeksi ja sille hyvän fiiliksen treenistä, varsinkin kun loppuviikko saattaisi olla vähän raskaampi, riippuen siitä, millaista treeniä Trevor tamman kanssa suorittaisi.

26.05.2020

Tiistaina jatkettiin Liljan kanssa treenaamista ja tänään päätin panostaa tamman laukkaan. Laukka on meidän ehkä heikoiten treenattu askellaji, mutta tänään siihen tehtiin muutos. Varustettuani tammani suuntasin sen kanssa kentälle ja päästyäni selkään annoin Liljan lähteä kiertämään kenttää vapaalla ohjalla. Annoin tamman kävellä viitisen minuttia vapaalla ohjalla, ennen kuin keräsin ohjat käsiini ja aloin hiljalleen työstämään tammaani käynnissä ja ravissa. Pidin alkuverkan käynnissä ja ravissa lyhyenä, ennen kuin siirsin Liljan laukkaan.

Laukassa ensimmäinen tehtävä oli vain tasapainottaa meno ja hakea hyvää harjoituslaukkaa ennen muita tehtäviä. Laukan ollessa tasapainoista molempiin kierroksiin, aloin pyytämään tammaani kokoamaan laukkaansa. Koska laukan kokoaminen ja muutenkin suurempi työstäminen askellajissa on ollut hieman huonompaa, en pyytänyt Liljalta kovinkaan pitkää pätkää kokoamista ennen kuin annoin sen palata pidempään harjoituslaukkaan. Harjoituslaukassa taivuttelin Liljaa ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla.

Annoin Liljan laukata molempiin suuntiin samoja tehtäviä ja noin neljänkymmenen minuutin jälkeen siirsin hikisen tamman raviin ja annoin sen ravata vapaat loppuravit ennen kuin hidastin sen vielä käyntiin. Tallissa riisuttuani ensin tamman varusteet se sai vielä pikaisen suihkun ennen kuin pääsi kuivattelemaan ulos.

27.05.2020

Keskiviikot olisivat normaalisti meidän hyppypäiviä, mutta eilisen aktiivisen laukkatreenin jälkeen ajattelin päästää Liljan helpommalla ja tamma saikin hölkkäillä vain liinan jatkeena. Lilja näyttikin todella tyytyväiseltä hieman vapaammasta liikutuksesta ja päätin samalla, että seuraavanakin päivänä pikkukimo saisi pitää vapaamman päivän, ennen kuin lähtisin viemään sitä loppuviikoksi Storywoodsiin.

28.05.2020

Päästessäni tallille pakkasin Liljan tavarat sen verran kasaan kuin mitä tiesin tamman tarvitsevan muutaman päivän aikana Storywoodsissa. Vietyäni tavarat traileriin pohdin hetken mitä tekisin Liljan kanssa, ennen kuin päädyin vain juoksuttamaan tamman uudelleen, ennen kuin aloitimme matkamme kohti Storya, jossa poni saisi viettää loppuviikon astutettavana ja ratsutuksessa, samalla kun itse lähtisin Valman sekä Inkan ja Nakin kanssa koulukisoihin englantiin.

02-07.06.2020

02.06.2020

Kävin hakemassa Liljan tänään takaisin Hallavaan samalla kun palautin Vadelman kotiin. Trevor oli jättänyt tamman liikuttamisen loppupäivään, joten pääsin seuraamaan miehen treenejä pikkukimoni kanssa ja tamma näyttikin paljon paremmalta kuin mitä odotin.

Mies antoi muutaman hyvän vinkin treenaamiseen ja niiden avulla jatkettaisiin treenejä kohti tulevaa Norjan matkaa sekä Cup:ia.

03.06.2020

Jätettiin tälläkin viikolla hyppääminen pois nyt keskiviikolta ja päädyin vain ratsastamaan sileällä kaikki askellajit lävitse. Lilja tuntui todella hyvältä ratsastaa, mutta mitä toisaalta saattoikaan olettaa, kun tammaa oli ratsastettu paljon ammattimaisempien ratsastajien toimesta koko viikonloppu. Yritin ratsastuksen aikana painottaa samoja asioita, joita Trevor oli painottanut, tahtia, omaa kättä ja muutenkin vain selkeitä apuja.

Pohtimalla näitä tuntui, että Liljasta sai uudenlaista liikettä irti ja samalla se tuntui muutenkin liikkuvan paljon ryhdikkäämpänä.

04.06.2020

Torstaina palattiinkin sitten normaaliin päivärytmiin ja käytiin Liljan kanssa maastossa. Koska Liljalla oli kuitenkin pidempi treeniputki takana, olisi tänään tarkoituksena käydä vain kevyesti kävelemässä ja ravailemassa. Jätin satulankin pois matkasta, joten Lilja sai venytellä itseään ihan kunnolla ja omistaja sai kaivaa ne kaikki piilossa olevat vatsalihakset käyttöön.

Liljan liikkeistä huomasi miten tamma on kehittynyt ja se jaksaa ehkä jo paremmin kantaa itseään, eikä sen selässä ole toisaalta niin inhottavaa enää istua ilman satulaa. Myös pyöreyttä tamma oli saanut joko heinästä tai sitten lihaksen muodossa. Jälkimäinen olisi toivottua mutta ensimmäinenkään ei toisaalta sopivassa määrässä haittaisi, sillä voisihan tamma olla hieman pyöreä kesän, jotta sillä on jotain mistä kasvattaa niin itseään kuin varsaansa. Miksikään plussapalloksi Liljaa ei kuitenkaan ole tarkoitus päästää.

Maastoretkeltämme ratsastin tammani suoraan tarhaansa ja avattuani suojien tarrat ja pujotellessani ne pois tamman jaloista ja vedettyäni suitset sen päästä Lilja etsinkin parhaimman mahdollisen kohdan piehtaroinnille ja jäi pöllyttämään hiekkaa samalla kun itse suuntasin talliin varusteiden huoltoon.

05.06.2020

Liljalla oli tänään lihashuoltopäivä ja kuten arvata saattaa jumeja löytykin niin lavoista kuin selästäkin. Kuitenkin jumit olivat onneksi sellaisia mitkä lähtivät aukeamaan helposti ja saatiinkin hyviä ohjeita jumppailuun ja sovin hierojan kanssa uuden hieronnan juhannusviikolle.

06-07.06.2020

Viikonlopun Lilja saikin viettää vapaalla hieronnan jälkeen ja ensi viikolla olisikin tarkoitus palata normaaliin viikko-ohjelmaan ja sopia Inkan kanssa mahdollisista maastoeste treeneistä, jos jostain löytyisi meille sopivia esteitä.

8-24.06.2020

Viimeisten kolmen viikon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta toisaalta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kesäkuun alkupuolella Lilja on ultrattu tiineeksi kahden viikon ultrassa ja nyt perjantaina olisi tarkoitus ultrata tamma vielä kerran ja toivoa että ultrassa näkyisi pieni varsan alku.

Muuten ollaan sään sallimissa rajoissa treenattu Storywoods Dressage Cupiin, jonne ilmoitin kimoni helppoon B:hen. Eihän me olla sitä treenailtu tai kilpailtu, mutta mennään hakemaan kokemusta jos muunlaista tulosta ei ole tiedossa. Juhannus vietettiinkin Hallavalaisten kanssa vähän erilaisissa fiiliksissä, kun pakattiin hevosia ja ratsastajia rekkaan sekä mun autoon ja lähdettiin Lofooteille kisaamaan. Matka sinne tehtiin perjantaina 19.6 ja mun lisäksi mun autossa oli Sora, Maisa, Nio ja Nessa.

Ajomatkan aikana juttua riitti niin kesästä ja lomasuunnitelmista, kuin edessä olevista kisoistakin. Lauantaina starttasimme Liljan kanssa koulussa ensin helpon C:n, mikä meni ihan kivasti. Tamma oli hieman nihkeä, minkä takia saimmekin vain 60 %, mutta mitään hirvittävän isoja rikkoja radalle ei mahtunut joten siitä sai olla ihan tyytyväinen. Loppusijoilla olimme tamman kanssa viidensiä ja pääsimmekin valmistautumaan helppoon B:hen, jonka ajattelin ratsastaa alle preppinä SDC:tä ajatellen.

Tähän luokkaan Lilja oli paremmin hereillä ja kuudentoista ratsukon luokassa sijoituimme kolmansiksi! Prosentteja saimme 76,944 % ja meidän edellemme kipusivatkin Maisa ja Nessa, varmistaen näin kolmoisvoiton Hallavalle. Olin todella tyytyväinen prosentteihin tästä luokasta, sillä tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen starttimme vaativammassa luokassa ja tällainen onnistuminen valoi hyvin uskoa siihe, että saattaisimme pärjätä myös parin viikon päästä koittavassa cupissa, vaikkakin silloin paineet saattaisivat olla vähän erilaiset, koska Trevor olisi näkemässä ratamme ja mies varmasti antaisi suoraa palautetta heti kun vain olisi mahdollista, vaikka olisin tietenkin laittamassa hänelle myös videot näistä radoista heti kun saisin vain ensin tammani hoidettua pois.

Sunnuntaina starttasimmekin sitten esteillä ihan huvikseen 40cm luokassa ja yllätyksekseni pikkutammani jaksoi liidellä hurjilla esteillä tuplanolla suoritukseen ja hävisimmekin ajassa vain muutamalla sekuntin sadasosalla Miskalle, joka hienosti suoritti Muumin kanssa kolmannelle sijalle. Illalla olikin sitten aika after ride juhlille, jotka menivät tällä kertaa paljon sivistyneemmin kuin mitä samaiset juhlat olivat puoltatoista kuukautta aiemmin Ruotsissa menneet. En voinut olla juhlissa hymyilemättä siiderilasilleni muistellessani tuota hetkeä ja pohtiessani että täytyisi varmaan soittaa Peterille ja vaihtaa vähän kuulumisia seuraavana päivänä, ennen kuin olisi taas kotimatkan aika.

Norjasta paluun jälkeen Lilja on saanutkin lomailla vihreällä ja olisi tarkoitus jossain kohtaa käydä poimimassa pikkukimo tekemään töitä joko aamusta tai illasta ja yrittää edes muutaman kerran ratsastaa lävitse SDC:n kouluohjelma, jotta emme lähde ihan kylmiltään kisaamaan ja kokeilemaan saisimmeko finaali kvaalin jo ensimmäisestä osakilpailusta, vai olisiko vasta seuraavat osakilpailut ne, joissa olisi meidän aika loistaa.

10.07.2020

Liljan toisessa ultrassa oli näkynyt pieni varsan alku, joten nyt elettäisiin vain toiveessa siitä että kaikki menisi hyvin ja ensikeväänä pikkukimon vierellä kirmailisi varsa.

Juhannuksena Norjaan suuntautuneen kisareissun jälkeen seuraavat pari viikkoa meni muutaman kerran treenaten kohti Storywoods Dressage Cup:in ensimmäistä osakilpailua, joka ratsastettiin kuun alussa. Liljan kanssa osallistuimme easy tason koululuokkaan, joka ratsastettiin tasolla Helppo B. Olimme kisanneet Liljan kanssa jo Norjassa tuon saman tason luokan, joka oli mennyt ihan hyvin joten se nosti uskallustani lähteä kisaamaan samaa tasoa myös cupissa, vaikka emme olleet ennen Norjan reissua kilpailleet vielä tuolla tasolla.

Ensimmäisen osakilpailun startti oli meillä yhdentoista aikaan ja Lilja ei tuntunut ihan niin hyvältä ratsastaa, kuin mitä se olisi voinut, mutta toisaalta tammalla oli takana myös puolittainen kesäloma, sekä helteet olivat vaikuttaneet treeniin ja emme olleet päässeet treenaamaan oikeastaan kovinkaan tehokkaasti, vaan treenaus oli ollut ennemminkin lyhyttä ja pienten asioiden hiomista. Myös ilmeisesti normaalia kiireisempi Storywoods pisti tamman hieman katselemaan ympärilleen. Lopulta kuitenkin saimme suhteellisen tasaisen radan, vaikka joitain rikkojakin löytyi matkaan. Prosentteja Lilja napsi itselleen tasan 65 % ja näin ollen varmistimme yhdeksännen sijan 17 lähtijän joukosta. Nappasimme matkaamme myös toiseksi viimeiset ranking pisteet eli pistesaldo aukesi kahden pisteen voimin.

Seuraava osakilpailu ratsastetaankin kuun puolivälissä ja nyt kun säät ovat hieman viilenneet treeni sitä varten on toivottavasti hieman aktiivisempaa ja parempaa, joten ehkäpä jopa ensi kerralla voitaisiin napata edes muutama piste enemmän saldoa kartuttamaa, ellei jopa päästäisi ihan finaali kvaaleille…

25.08.2020

2020 oli hyvää vauhtia tulossa päätökseen ja samalla tulisi päätökseen myös minun aktiivinen ratsastamiseni, sillä loppuvuodesta Lilja pääsisi kuitenkin kevyemmälle käytölle, ennen kuin se lähtisi varsomaan. Tulevalle vuodelle ei ollut mitään hevoskuvioita selvillä ja täytyisikin varmaan kysyä Aleksilta milloin tunneilla olisi paikkoja, jos kävisi sitten vaikka hieman ratsastelemassa tallin hevosilla jotta taito pysyy yllä, koska serkun hevosia minulla ei ole mitään mahdollisuutta ratsastaa aktiivisesti.

Tai ehkä joku saattaisi tallilla tarvita apua oman hevosensa liikuttamisen kanssa. Tai sitten täytyisi vain keksiä jotain, koska todennäköisesti koko aikaa en ilman hevosia osaisi tai haluaisi olla. Tai mistäs sitä tietää vaikka tilanne maailmalla muuttuisi siten että pääsisi työstämään jotain isoa projektia, joka veisi kaiken ajan ja hevostelu ei olisi mielessä niin aktiivisesti kuin mitä se tällä hetkellä oli.

Mutta mahtuihan tähän syksyyn vielä pari dressage cup:in kilpailua, sekä paljon rentoja maastoja ja ehkä satunaisia treenejä. Tulevasta murehdittaisiin sitten vasta kun se olisi oikeasti käsillä.

06.09.2020

Syksy oli saapunut kuin varkain ja alkanut muuttamaan lehtiä punaisen ja keltaisen sävyihin. Tallilla ei tarjennut enään pelkällä t-paidalla, vaan nykyään sen päälle sai vetää jo takkia. Normaali arki oli palannut Hallavaan ja tallilla sai väistellä vaahtosammuttimen mittaisia ja siitä vähän pidempiä pikkuratsastajia, sekä tietenkin esiteineydessään noille viattomille otuksille pätemässä olevia isompia ratsastajia.

Myös tallin vakiokalusto oli kokenut hoitajapuolella muutamia muutoksia, mikä oli tietysti aina harmi, mutta muutokset kuuluivat osaksi elämää. Muutoksia olisi tiedossa pian myös omassa elämässäni, sillä seuraavalla viikolla olisi Storywoods Dressage Cup:in finaali ja todennäköisesti viimeiset kisat meidän kohdallamme yli vuoteen. Olimmehan tietenkin puhuneet serkkuni kanssa mahdollisesta ylläpitohevosesta tuolle ajalle mitä Lilja olisi mammalomalla, mutta mitään päätöksiä ei ollut vielä tehty ja toisaalta en ollut myös kysynytkään Aleksilta että olisiko mahdollista ottaa toista hevosta Liljan tallipaikalle tuolle ajalle mitä tamma oli mammalomallaan.

Olin myös ehkä yrittänyt tutustua muihin tallilaisiin paremmin, sillä en tuntenut kaikkia vielä toisaalta niin hyvin kuin olisin voinut ja toisaalta jos tulisin viettämään tulevaisuudessa aikaa tuntiratsastajien kanssa hieman enemmänkin, olisi kiva omata edes pari tuttua, joille voisi esittää kaikki ne tyhmät kysymykset mitä minulla varmasti olisi koskien tuntihevosten varusteita.

Kaikessa tässä pohdinnassani olimme tulleet Liljan kanssa takaisin Hallavan tallipihaan, ja tammani tökki minua pohkeeseen turvallaan, kuin kysyäkseen olisinko vielä elossa. Rapsutin Liljaa pikaisesti, ennen kuin liu’uin alas sen paljaasta selästä ja vedin ohjat sen kaulan sekä pään yli ja talutin sen omaan karsinaansa.

Heti kun kimoni tunsi että suitset liukuivat pois sen päästä, Lilja hyökkäsi vesikupilleen ja joi tyytyväisenä samalla kun avasin suojien tarrat ja vedin ne pois kimoni jaloista, ennen kuin palasin käytävälle ja harjasin suojat puhtaaksi jotta sain niputettua ne Liljan harjapakkiin. Kimoa karvaa harjatessani pohdintani kääntyivät siihen miten paljon olimme jo omalla tavallaan kokeneet tammani kanssa ja miten paljon meillä olisi vielä edessä, vaikkakin seuraavan vuoden osalta ei voitaisi keskittyä oikeastaan muuhun kuin hengailuun ja jonkinlaisen kunnon ylläpitämiseen.

Hoidettuani pienen kimoni jäin vain hetkeksi viettämään aikaa tammani kanssa, ennen kuin kuulin Aleksin äänen käytävältä tuon käydessä jonkinlaista suunnittelukeskustelua Nadjan kanssa. Lopulta päädyin tarttumaan härkää sarvista ja poistuin Liljan karsinasta suunnaten parivaljakon perään. Kerkesin juuri parhaiksi kiinnittämään Aleksin huomion itseeni, ennen kuin mies astui tallista ulos.

”Mulla olis pari kysymystä liittyen tulevaan…” aloitin samalla kun harpoin lähemmäksi tallinomistajaa.

12-13.09.2020

Storywoods Dressage Cup oli nyt takana ja tuloksilla ei oikein tässä cupissa juhlittu. Maisa oli luvannut lähteä pikkukimon kisahoitajaksi finaaliin, mikä oli ihan mukavaa ja seitsemän aikaan tallilla minua olikin auttamassa innosta puhkuva kisagroomi. Yhdessä tuumin pakkasimme viimeiset tavarat autooni ja lopulta vielä hevosenkin, ja matka kohti Storywoodsia sai alkaa. Perillä oltiinkin ihan aikataulun mukaisesti ja talutin Liljan tutuksi tulleeseen karsinaan tammatallissa, samalla kun ohjeistin Maisaa mihin tuo voisi viedä tamman varusteet ja kävin itse satulahuoneessa maksamassa starttimaksuni sekä tapaamassa serkkuani, joka näytti siltä että kulisseissa käytiin taas yhtä kierrosta maailmansodista ja totta puhuen minun ei käynyt serkkuani yhtään kateeksi ja toivoinkin että kaikki sujuisi parhain päin.

Palatessani käytävälle näin Liljan karsinan oven raollaan ja boksille päästessäni näin Maisan askartelevan tamman harjan kimpussa.

”Yks näistä sykeröistä oli auennut niin tein sen uusiksi ja vähän ehostin muitakin” kuului Maisan pahoittelut jostain tammani toiselta puolelta.
”Anna mennä vaan, jos haluut niin voit varustaakki sen. Sen vois käydä pölärillä vielä lävi. Mä käyn kattoo pari starttia tuolla kentällä nii sit varmaan saa mennä jo verkkaan. Jos en oo takas niin tuotko mun kypärän samalla ku tuut Liljan kanssa?” kysyin ja ainut vastaus oli vain innostunut nyökkäys.

Luokassa oli monta hyvää ratsukkoa, joten tänään tulisi oikeasti tehdä parhaansa jos haluaisi olla kärkisijoilla luokassa tai pärjätä hyvin rankingissa. Kuitenkin verryttelyssä Lilja oli ihan hirveä ratsastaa, joten tiesin että startista ei tulisi mitään, vaikka Maisa yrittikin parhaansa mukaan tsempata minua ja nostaa omaa taistelutahtoani.

Loppupeleissä olimme finaalissa vasta sijalla 10 62,222 %, mikä ei ollut ehkä se paras suorituksemme, mutta sentään saimme päättää kisauran tältä osalta hyväksyttyyn tulokseen. Antaessani Liljan vielä vähän hölkätä maneesissa en tiennyt olisinko enemmänkin haikea siitä että kisat olisivat ohitse reiluksi vuodeksi, vai olisinko vain onnellinen ja iloinen siitä mitä olisi tulossa. Ehkä vähän molempia. Takaisin Hallavassa olimme joskus yhden aikaan ja purettuamme ponin ja sen varusteet kiitin Maisaa vielä avusta ennen kuin tiemme erosivat.

Sunnuntaina Lilja sai pitää vapaapäivän ja muutin suunnitelmiani niin moneen otteeseen että lopulta päätin lähteä tamman kanssa vain maastokävelylle. Ollessani viimeistelemässä Liljan harjausta Niko asteli talliin kysellessäni suunnitelmistani Liljan kanssa mies kyseli olisiko hänellä, ja Väiskillä mahdollista liittyä seuraamme ja hyväksyin toisen kyselyn, sillä ainahan seura kelpasi.

Parivaljakko oli hellyyttävä näky saapuessaan talliin, Väiskin pitäessä narua suussaan kuin koira ja näyttäessään siltä että tuo taluttaisi itseään ja Nikolla ei olisi mitään sanomista punaisen poninsa toimiin. Peltoaukealla puhalsi napakka ja kylmä tuuli, josta yritin sanoa Nikolle, mutta jouduin muutamaan otteeseen toistamaan asiani, ennen kuin hyvin pukeutunut mies kuuli sanani.

Kävelymme aikana kyselin Nikolta tuon ja Väiskin kisasuunnitelmista, mutta toisella ei ollut oikeastaan mitään vielä tiedossa. Hetken mietin jo ehdottavani toiselle ensi kevään SDC:tä seuraavaksi kisatavoitteeksi, mutta jostain syystä rohkeuteni ei sitten riittänytkään ja toisaalta ehkä se olisi voinut tuntua toisesta myös hieman pakotukselta, sillä olihan minulla omalla tavallani oma lehmä ojassa koska talli oli kuitenkin serkkuni omistuksessa.

Puhuessamme Liljan kisoista mieleni valtasi se sama haikeus, mikä sinne oli pesiytynyt edellisenä päivänä ratsastaessani ulos kisaradalta. Olisihan minulla vielä noin viisi kuukautta aikaa ratsastaa tammallani, mutta seuraaviin kisoihin meillä olisi kuitenkin yli vuosi aikaa ja en tiedä olisiko mukavaa vai haikeaa seurata muiden valmistautumista kisoihin varsinkin kun keväällä alkaisi taas Tie Tähtiin kisatkin.

Nikon kanssa jutteleminen oli mukavaa ja mutkatonta, toisin kuin Peterin kanssa. Miehestä ei ollut kuulunut kovinkaan paljoa menneen kesän aikana ja en tiedä oliko toinen hieman suuttunutkin minulle kun olin kertonut että en voisi tulla tapaamaan toista ruotsiin. Vaikka olisinkin miten paljon halunnut matkustaa tapaamaan toista, ei siinä ollut mitään järkeä tässä maailmantilanteessa, varsinkin kun meillä on ollut kisasarja päällä ja karanteeniin joutuminen ei olisi ollut se paras asia kilpailuiden kannalta.

Keskustelun lomassa mietin tapaisinko ikinä ketään, jonka kanssa oleminen olisi yhtä helppoa ja mutkatonta kuin Nikon kanssa, vai oliko elämäni tarkoitus vain käyttää mukavia miehiä aina välillä kulkemassa hetken vierelläni, ennen kuin nuo katoaisivat sanaakaan sanomatta. Ehkä täytyisi soittaa Peterille ja kokeilla vielä kerran jutella tilanne lävitse ja katsoa mihin kaikki veisi ja olisiko meidän juttu ohitse vai olisiko sillä jokin tulevaisuus. Vilkaisin vaivihkaa vierelläni tarpovaa Nikoa ja toivoin että edes toisen suhderintamalla kaikki menisi hyvin, vaikka tuollakaan ei tainnut olla se kaikista helpoin toinen osapuoli ollakkaan.

29.09.2020

Syksy oli valunut vain voimalla päälle ja se näkyi niin maisemassa, kuin myös niissä monissa sadepäivissä, joita viikot meille tarjoili. Ei maneesin kiertäminen ollut sitä mitä mä olisin ehkä halunnut harrastaa, mutta sateella maastoilukaan ei kuulostanut kivalta, joten mentiin nyt sillä mitä oli tarjolla säiden puolesta.

Me oltiin kans otettu Liljan kanssa pieni loppuspurtti sen kisaamisen kanssa ja oltiinkin oikeastaan varmaan joka viikonloppu käyty jossain kisoissa. Eihän mulla mikään kiire ollut saada sitä kisattua tai nostaa sen tasoa, mutta kai vaan jollain tasolla se fakta että mulla ei ollut ens vuodelle kisahevosta, nosti päätään ja ehkä se voisi olla ihan kiva että tammalla olisi vähän jotain tuloksia jo valmiina, vaikka ei sen varsalle kyllä tainnut olla mitään isoja suunnitelmia vuosiin. Odotin kyllä innolla että näkisin millainen varsa olisi, mutta vielä pitäisi jaksaa reilu puolivuotta odotella varsan syntymää.

Mulla olisi myös nelisen kuukautta aikaa selvitellä mun hevoskuvioita ja pitäisi varmaan oikeasti alkaa etsimään jotain ylläpitohevosta tai muuta sille ajalle mitä Lilja on mammalomallaan, koska olisihan se ihan kiva päästä ratsastamaan vaikka omaa hevosta ei olekaan. Onneksi viimeisenä vaihtoehtona taitaa koko ajan olla Hallavan tunnit, tai ehkä Inka ja Nadja vois kaivata välillä apuja tuntsarien läpiratsastamisessa, vaikka taitaahan niillä olla kyllä hoitajia apuna. Ehkä pitäisi vain pohtia asiaa tarkemmin ja puhua Aleksin kanssa uudelleen kaikesta.

Kuitenkin siihen asti kun oikeasti tilanne iskisi päin näköä kuin märkä rätti, olisi silti vielä muutama kuukausi, joten ehkä siihen mennessä tilanne voisi olla jollain tavalla selkeämpi. Tai sitten ei. Ehkä aika näyttää…

23.11.2020

Liljan tiineys alkoi olla jo ihan selkeästi nähtävillä ja pikkutamma alkoi muistuttamaan enemmänkin mammuttia kuin suomenhevosta. Niko ja muut tallilaiset olivat saaneet paljon hupia melkein ponimitassa olevasta karvapallostani ja olinkin toisaalta pohtinut että pitäisikö minun käydä hakemassa serkultani klipperi lainaksi ja klipata tammani, mutta koska mitään raskasta treenaamista ei ollut enään ajatuksissa suorittaa saisi Lilja ylläpitää mammuttimuotonsa ja katseltaisiin sitten varsomisen jälkeen klippausta.

Mulla ei ollut vieläkään mitään tietoa siitä että tulisiko Lilja varsomaan Hallavassa vai lähtisikö tamma muutaman kuukauden päästä serkulleni varsomaan ja asumaan niin kauaksi että varsa voitaisiin vieroittaa ja Lilja voisi palata takaisin Hallavaan. Toisaalta olisi ihanaa päästä nauttimaan varsa-arjesta täälä samalla kun pitäisi tamman jonkinlaisessa liikkeessä ja yrittäisi alkaa kasvattamaan sen kuntoa varsomisen jälkeen jotta meillä voisi olla mahdollisuuksia päästä kisaamaan taas joskus kun varsa olisi vieroitettu.

Muutenkin meidän kisauramme alkoi olla ohitse ainakin varsan vieroitukseen asti ja viimeiset kisat kisattiinkin halloweeninä kotitallilla. Nyt Liljan kanssa keskityttäisiinkin vain pitkiin maastoihin ilman satulaa sekä satunaisiin humputteluihin kentällä ja täytyisikin kysellä Aleksilta miten tunneilla olisi tilaa, ettei omat taidot pääsisi ihan ruostumaan Liljan vietellessä mammalomaansa.

02.02.2021

Uusi vuosi on alkanut ja samalla myös Liljan varsominen lähestyy. Tamma on ollut nyt vuoden vaihteesta asti oikeastaan täysin mammalomalla ja vaikka sitä onkin tullut käytyä katsomassa päivittäin, oon mä myös autellut paljon ylipäätään Hallavassa. Meidän talliporukka on harmittavasti pienennyt ihan silmissä ja Muumia, Sashaa, Virmaa ja Savua lukuun ottamatta muut hevoset olivat vailla omia hoitajia. Suurin osa tuntilaisistahan kyllä pärjäsi ratsujensa kanssa, mutta keskiviikkoisin ja viikonloppuisin avusta ei yleensä ollut haittaa.

Olin myös aloittanut vuoden vaihteessa parissakin uudessa työpaikassa sillä freelance toimittajalle ei ollut ihan hirveästi töitä varsinkaan nyt kun ei oikein missään tapahtunut mitään. Olin tyytyväinen siitä että olin saanut työpaikan sillä se ei ollut ihan varmaa näinä aikoina, mutta asiakaspalvelu oli sitä mistä tällä hetkellä nautin ja saadessani tehdä sitä osa-aikaisesti niin hevostarvikkeita myimällä kuin myös kahvilan tiskin takana olin enemmän kuin tyytyväinen elämääni. Ainut pieni murhe elämässä oli Liljan lähestyvä varsominen ja toivoinkin että se menisi ongelmitta vaikka kyseessä olisinkin tamman ensimmäinen varsa. Olimme puhuneet ja pohtineet serkkuni kanssa varsalle nimeä, ja meillä olikin pari vaihtoehtoa jo olemassa yksi niin tammalle kuin orillekkin, sillä tässä vaiheessa ei ollut vielä mitään tietoa siitä että kumpi sieltä olisi tulossa ja se selviäisi kun saisin kuulla että varsa olisi syntynyt, ellen pääsisi itse valvomaan varsomista.

Liljan mammaloman aikana olin käynyt myös muutamalla irtotunnilla aina kun paikkoja oli ollut vapaana ja olin kyllä joutunut kunnolla tekemään töitä jokaisella tunnilla joten täytyisi kai alkaa oikeasti ratsastamaan vähän suunnitelmallisemmin Liljan kanssa kunhan tammalla voisi taas alkaa syksyllä ratsastamaan ja rakentamaan sen kuntoa uudelleen varsomisen jälkeen. Ehkä täytyisi käydä kerran tai pari viikossa ainakin alkuun jollain helpolla tunnilla ja mahdollisesti pyytää jopa tunteja Aleksilta, Inkalta tai Hannekselta että meidän treenaamiseen löytyisi jokin uusi suunta ja idea. Tietenkin varmaan voisi jossain kohtaa käydä kunnon koulurääkissä Trevorinkin silmien alla. Kuitenkaan treenaaminen ei ollut vielä pitkään sellainen asia jota tulisi harrastettua oman hevosen kanssa joten ehkä tässä olisi hyvää aikaa pohtia miten tulevaisuudessa jatkettaisiin Liljan kanssa, kuhan vain ensin maailmaan putkahtaisi yksi pieni suomenhevonen lisää.

06.02.2021

Mun tarvitsisi mennä töihin vasta iltapäivällä joten suuntasin heti aamusta tallille. Lilja oli tyytyväisenä tarhassaan ja mä mietin että pitäisikö tammalta ottaa pian kokonaan loimet pois, sillä sen ristivöistä alkaisi varmaan tällä menolla loppumaan pituus jos tamma levenisi enään yhtään. Kimo oli onneksi ainakin vielä tyytyväisen näköinen oloonsa vaikka varmasti kasvava maha hankaloittikin kimon elämää.

Kymmeneltä oli alkamassa ensimmäinen päivän ratsastustunneista ja Aleksi pyysikin minua jos voisin laittaa Hauskan kuntoon, sillä tamman ratsastaja olisi myöhässä. Tällä tunnilla oli myös pari irtotunnille tullutta ratsastajaa, joten autoin heitä myös varustamaan Cooperin ja Pilkun. Junnutuntilaiset olivat kuitenkin jo niin isoja, jotta nuo osasivat varustaa hevoset omatoimisesti joten oikeastaan minun täytyi vain neuvoa Pilkun ja Cooperin ratsastajille mistä nuo löytäisivät ratsujensa varusteet ja tarkistaa että suojat olisivat oikein.

Lopulta tuntilaiset lähtivät kohti maneesia jonne Hannes oli vähän aikaisemmin suunnannut kahvimuki kädessään. Suuntasin vielä ratsukoiden perään nopeasti auttamaan selkään nousussa ja lopulta minä, Miska ja Nio suunnattiin kohti tallitupaa ja saatuamme kaikki jotain juomista istuimme vain alas ja juttelimme perus arjesta sekä tietenkin hevosista ja tulevasta talvileiristä. Varsinkin Miska tuntui olevan leiristä innoissaan ja hymyilinkin pojan innostuneelle selitykselle, jossa välillä vilahteli joku hollantilainen sana. Kuitenkin meidän jutteluhetken keskeytti saapuneet alkeistuntilaiset ja oikeastaan tarve lähteä laittamaan niille ratsuja kuntoon koska monikaan ei vielä ollut varustanut monestikaan hevosta itse.

Maisa auttoi onneksi Savun kanssa ja vaikka junnutuntilaisetkin saapuivat talliin riisumaan hevosiaan, heidän kanssaan riitti että muistutti sulkemaan karsinoiden ovet ja laittamaan riimut kaulalle ennen kuin ottivat suitset pois. Vain pari pienempää ratsastajaa tarvitsivat apua satuloiden kanssa, mutta lopulta myös alkeistuntilaiset saatiin maneesiin Hanneksen oppiin ja me oltiin valmiita palaamaan sisälle.

Tallissa varmistin vielä parilta tuntilaiselta että nuo olivat varmasti muistaneet harjata suojat huolella ja pestä kuolaimet. Lopulta munkin oli aika suunnata kotiin ensin lenkittämään Iikka ja sen jälkeen muutamaksi tunniksi töihin ja sitten voisikin suunnata pennun kanssa vaikka koirapuistoon hieman riehuttamaan toista anteeksipyytönä pitkistä yksinoloista.

21-22.02.2021

Hallava oli hiljainen ja autio kun suurin osa talliporukasta oli leirillä. Hevosia oli pakattu trailereihin sunnuntaina ja leiriläiset olivat pakkaantuneet autoihin ja matka kohti Saimaata oli alkanut leiriläisillä.

Sunnuntaina olin viettänyt vain aikaa Liljan kanssa ja antanut tammalle pitkän harjauksen ja katselin miten valkoista karvaa laskeutui vain pilvenä alas pitkin ilmaa. Kevät oli väistämättä tulossa ja tamman laskettuun aikaan oli vain parisen kuukautta aikaa. Olisi mielenkiintoista nähdä millainen tamman varsasta tulisi. Liljan varsan isä oli todella hieno hevonen joten toivottavasti myös tamman varsasta tulisi hieno kilpahevonen.

Maanantaina olin suunnannut Hallavaan sen verran aikaisin että olin kerennyt ratsastamaan Miskan. Aleksi oli kertonut että Pihlajan majatalon naiset olivat luvanneet käydä hoitamassa tallivuoroja jotta Ohton ei tarvitsisi huolehtia kaikesta ja naiset liikuttivat myös ratsastuskoulun hevosia jotka olivat jääneet kotiin. Tallin toinen kimo oli viitisentoista senttiä korkeampi omaa kimoani ja olikin mielenkiintoinen päästä kokeilemaan Miskaa, sillä en ollut ratsastanut ruunalla montaakaan kertaa. Miska oli tavallaan samanlainen kuin Lilja, sillä ruuna ei ollut myöskään kovin kokenut ratsu joten mulla oli sellainen fiilis että me tultaisiin ruunan kanssa hyvin toimeen.

Kimo ruuna oli koko ajan mukana hoitotoimenpiteissä ja löytäessäni hyvän kohdan mistä rapsuttelin ruunaa kumisualla alkoi Miska rapsuttelemaan minua takaisin ja vietimmekin pitkään vain rapsutellen toisiamme, ennen kuin oli pakko lopettaa ruunan rapsutteleminen ja harjata se loppuun. Lopulta nostin ruunan satulan sen selkään ja kiristin vyötä hieman ennen kuin pujotin suitset kimoon päähän ja lopulta painoin oman kypäräni päähäni ja vedin vielä hanskat käsiini. Lopulta oli aika putsata ruunan kaviot ja lähdin taluttamaan kimoa kohti maneesia. maneesi oli hiljainen ja autio joten meillä oli Miskan kanssa hyvin tilaa tekemiselle.

Ennen kuin nousin ruunan selkään kiristin vielä satulavyötä ja sen jälkeen nousin kimon selkään. Tarkastettuani vielä jalustimien pituuden sopivaksi painoin pohkeeni kimon kylkiin ja aloin hakemaan parempaa myötäystä Miskan isoihin askeleisiin. Miskan askeleet olivat paljon isommat kuin Liljan mutta yllättävän nopeasti pystyin myötäytymään ruunan askeleisiin. Taivuttelin Miskaa ympyröillä ja volteilla ja kokeilin tehdä ruunan kanssa sellaista tehtävää jossa lähdin pienentämään isoa ympyrää aina siihen pisteeseen että se oli halkaisijaltaan kymmenen metrin voltti.

Miska teki tehtävää hienosti ja kiitinkin ruunaa pienillä, pikaisilla rapsutuksilla ennen kuin vaihdoin käynnistä raviin ja jatkoin hakemaan ensin raviin tasapainoa sekä hyvää tempoa. Lopulta kokeilin samaa tehtävää vielä ravissakin Miskan kanssa molemmissa kierroksissa ennen kuin annoin ruunalle laukka-avut ja annoin ruunan laukata. Miskan laukasta huomasi että ruuna oli edelleen hieman voimaton, mutta silti ruuna laukkasi innokkaasti eteenpäin ja kunhan vain Miska sai laukkaansa paremmin rullaamaan oli sen laukassa mukavampi istua ja sitä oli mukava ratsastaa. Laukassa tein Miskan kanssa isoja pääty-ympyröitä sekä keskiympyrää ja ruunan laukka pyöri pääasiallisesti ihan hyvin tehtävien lävitse.

Lopulta oli aika hidastella kimo raviin ja annettuani Miskan ravata hetken pitkällä ohjalla eteen-alas ennen kuin siirsin kimon ruunan vielä käyntiin ja annoin sen kävellä pitkät loppukäynnit kunnes pysäytin ruunan maneesin keskelle ja laskeuduin alas satulasta. Kiitettyäni ruunaa rapsutuksilla nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, ennen kuin oli aika palata Miskan kanssa talliin ja hoitaa ruuna takaisin tarhaansa.

21.04.2021

Lilja oli lähtenyt viime viikolla Storyyn mammalomalle. Tuntui oudolta että tamman karsina oli tyhjillään, mutta onneksi mulla oli Tie Tähtiin kisoihin Cooper lainaratsuna joten ihan täysin hevosetta mun ei tarvinnut olla.

Mä olin saanut aamulla Minniltä kuvan varsasta. Varsa oli vielä hyvin hontelon näköinen, mutta ihan super hellyttävä ja suloinen enkä mä voinut olla onnellisempi siitä että molemmat olivat kunnossa.

31.08.2021

Kesä tuntui lentäneen ohi ja mä en jotenkin tajunnut että syksy oli oikeastaan jo hiipimässä paikalle. Mä olin käynyt aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa Liljaa ja varsaa. Varsasta oli tullut Stoorin Villilaulu ja varsaa oli alettu kutsumaan Viljaksi kotitallillaan. Tammavarsa oli kasvanut hurjasti kuukausien aikana ja se oli alkanut muistuttamaan osin emäänsä, mutta omalla tavallaan siinä oli myös paljon sellaisia piirteitä joita se oli saanut isältään. Mukavaahan olisi voinut olla pitää molemmat tammat, mutta mä tiesin että Liljan varsa oli saanut parhaan mahdollisen kodin ja mikä parasta, mä voisin käydä aina halutessani moikkaamassa sitä, vaikka matka olikin pitkä.

Tie tähtiin kisojen jälkeen mä olin saanut Maisan mun kaveriksi ja me ei oltu päästy mitenkään ylitse siitä, että miten suloinen Vilja oli. Olihan vajaa parikuinen varsa tuossa kohtaa vielä hieman hontelo esitys, mutta se teki siitä vain entistä suloisemman ja me ei oltu meinattu saada millään ruusunpunaisia laseja riisuttua silmiltämme. Viljan lisäksi laitumella oli myös seitsemän muuta varsaa saatoinhan mä ehkä vähän miettiä miten onnellisessa asemassa mun serkku oli kun sillä oli noin monta ihanaa varsaa kasvamassa, vaikka samalla mä odotinkin että saisin Liljan takaisin Hallavaan ja me voitaisiin alkaa nostamaan tamman kuntoa ja karistamaan mammakiloja.

Onneksi mulla oli siihen asti että Lilja palaa takaisin Cooper käytössä. Tai no ainakin silloin kun ruuna ei tehnyt tunteja. Vaikka se oli todella erilainen Liljaan verrattuna, musta tuntui että me oltiin onnistuttu silti löytämään jonkinlaista yhteistä säveltä ruunan kanssa ja sen ratsastaminen oli oikeastaan jo ihan mukavaakin kun tiesi mistä napeista painaa että Cooperin saa tekemään asian X tai Y. Olinhan mä ratsastanut myös muitakin Hallavan hevosia Aleksin ja Nadjan apuna ja oli ihan kiva päästä kokeilemaan muita hevosia ja pitämään omia taitoja yllä sekä ehkä vähän kehittymäänkin samalla kun mä odotin että saisin hakea oman pikkukimoni takaisin kotiin.

Kouluratsastus (KRJ / Villit) Sijoituksia 22/40, joista voittoja 3

31.12.2020 - Cup - HeD - 2/50 30.04.2022 - Cup - HeB - 2/88 06.11.2022 - Kutsu - HeB - 12/23 13.02.2023 - Kutsu - HeA - 1/27 30.04.2023 - Cup - HeB - 10/106 14.06.2023 - Kutsu - HeA - 3/27 16.06.2023 - Kutsu - HeA - 5/27 17.06.2023 - Kutsu - HeA - 1/27 20.06.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 2/27 26.06.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 2/27 28.06.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 4/27 29.06.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 1/27 12.06.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 5/40 14.07.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 2/40 17.07.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 6/40 19.07.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 2/40 22.07.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 2/50 26.07.2023 - Kutsu - KRJ, HeA - 3/50 30.08.2023 - Kutsu - KRJ, HeB CUP - 5/198 20.10.2023 - Kutsu - KRJ, HeB - 3/41 20.10.2023 - Kutsu - KRJ, KN Special - 3/19 01.04.2024 - Kutsu - KRJ, HeB - 4/36 31.10.2024 - KRJ CUP - KRJ CUP, HeA - 11/135

31.05.2022 - Villit - HeC - 2/6 31.05.2022 - Villit - HeB - 1/4 31.08.2022 - Villit - HeC - 3/16 77,857 % 31.08.2022 - Villit, Cup - HeC - 2/7 73,571 % 31.08.2022 - Villit, Cup - HeB - 1/6 -70,714 % 03.09.2022 - Kutsu - HeC - 2/4 67,143 % 30.09.2022 - Villit, Cup - HeB - 5/25 77,857 % 21.01.2023 - Kutsu - HeB - 4/30 80,000 & 31.01.2023 - Villi Cup - HeB - 1/577,143 % 31.01.2023 - Villit - HeB - 1/878,571 % 28.02.2023 - Villit - HeA - 2/12 71,786 % 26.03.2023 - Vilit - HeB - 2/25 75.837 % 01.06.2023 - Villit - HeA - 2/24 84.838 % 17.06.2023 - Villit - HeA - 4/40 69.158 % 03.02.2024 - Villit - HeB - 2/36 74,699 24.08.2024 - Kutsu - HeB - 2/17 81.406 % 00 00 00 00

---

Esteratsastus (Villit / VMRJ 9/100) Sijoituksia 0/40, joista voittoja 0
11.03.2023 - Kutsu - 40cm - 2/4 30.11.2024 - Villi Cup - 40cm - 4/19	00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0	00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0	26.10.2024 - Kutsu - 15km, ihanneaika - 4/25 5p 09.11.2024 - Kutsu - 30km, ihanneaika - 14/34 1p 16.11.2024 - Kutsu - 30km, ihanneaika - 20/41 1p 23.11.2024 - Kutsu - 30km, ihanneaika - 17/38 1p 24.11.2024 - Kutsu - 15km, ihanneaika - 14/23 1p

---

Näyttelytulokset

04.02.2023 - Kutsu - PKK Muu kuva: Talvinen kuva - t: Inna - KP

Aloitimme valmennuksen, kun kaikki ratsukot olivat lämmitelleet kaikissa askellajeissa. Ensimmäinen tehtävä koostui apupuomista sekä pienestä kavalettiesteestä. Pari ensimmäistä kertaa otettiin ravilähestymisellä. Lilja oli alkuun hieman innokas ja ei oikein tiennyt mihin jalkojansa laittaa. Neuvoin Minjaa pitämään oman istunnan tasaisena ja tekemään paljon puolipidätteitä. Tärkeää on myös pitää jalka lähellä, ettei Lilja ota käyntiin tai lähde kipittämään liian pientä ravia. Nostin vähän estettä ja otettiin lähestymiset laukalla. Liljan hypyt olivat teräviä ja se selvästi tykkäsi hyppäämisestä. Minjaa muistuttelin pariin otteeseen pitämään jalan lähellä hevosen kylkeä ja ohjastuntuman tasaisena, sillä lilja lähti välillä hieman kiemurtelemaan. Otettiin esteestä apupuomi pois ja lisättiin tehtävään muutama este lisää. Estekorkeus pidettiin matalana. Kaarteissa kehotin istumaan rauhassa syvälle satulaan, ettei Lilja kaadu liikaa sisälle. ”Saa olla vähän reippaampi, että hyppääminen on helpompaa, eikä voimat lopu ihan heti. Muista odottaa hyppyä äläkä lähde työntämään käsillä liikaa”. Tultiin tehtävää muutamaan otteeseen ja se alkoi sujua hyvin. Lilja oli innokas mutta hienosti Minjan hallinnassa.

Pienen kävelytauon jälkeen otettiin vielä pidempää rataa. Pidettiin edelleen estekorkeus maltillisena. Ratsukko teki oikein hyvää työtä. Kaarteissa Lilja lähti helposti hidastamaan, kun ei oikein jaksanut kantaa itseään enää mutta esteille se imi välillä vähän liiankin vauhdilla. ”Puolipidätteitä molemmilla käsillä, ettei tule kiemurtelua! Sekä molemmat jalat lähellä ja läsnä. Varo myös, ettei Liljan pää valu liian alas esteelle lähestyessä. vatsalihakset töihin!” Radan viimeiselle esteelle tuli hieman hätäinen tie ja hyppypaikka tuli liian lähelle estettä, jolloin tamma kolautti etujaloillaan puomin alas. Otettiin pelkästään radan viimeinen este uudelleen, ja lopetettiin siihen, ettei tamma väsy liikaa. Viimeinen hyppy sujui oikein hyvin. Minja malttoi odottaa hyppyä ja piti jalat hyvin kiinni. ”Kehu paljon! Oikein hyvää työtä molemmilta!” Liljalla oli oikein hyvän näköinen hyppy ja vielä kun tamma saa voimaa lisää niin liikkuminen helpottuu. Nuoresta iästään huolimatta suorittaa oikein hyvin ja tahtoo miellyttää ratsastajaansa. Tamma näytti helpolta ratsastettavalta, vaikka vaatiikin vielä jonkun verran apua ja tukea.

Kiitos osallistumisesta Minja ja Lilja!

21.03.20 - Trevor Andrews Minja oli verrytellyt tammansa jo valmiiksi joten olimme valmiita aloittamaan valmennuksen kun pääsin paikalle. Ohjeistin naista keräämäään ohjat tuntumalle ja pyytämään Liljaa liikumaan hyvällä yliastunnalla eteenpäin. Alkuun tamma ei meinannut ihan ymmärtää, mitä ratsastaja siltä halusi, joten annoin Minjalle pari neuvoa miten hän voisi helpottaa tehtävää tammallensa. Näiden vinkkien avulla Lilja alkoikin liikkumaan paremmin eteen ja se alkoi yliastumaan paremmin.

Käynnissä ratsukko sai työskennellä myös erikokoisilla ympyröillä joilla tavoitteena oli saada Lilja liikkumaan vaihdellen reipasta ja hyvin yliastuvaa käyntiä ja välillä hitaampaa käyntiä. Käynnin sujuessa molempiin suuntiin pyysin Minjaa antamaan tammalleen pitkät ohjat ja antaa Liljan kävllä muutaman kierroksen, ennen kuin aloittaisimme ravityöskentelyn.

Minjan kasattua ohjat uudelleen käsiinsä ja herätettyään tammansa tas kävelemään reippaasti eteen, ohjeistin Minjaa siirtämään ratsunsa raviin. Eavissa ratsukko sai tehdä ensin siirtymisiä askellajin sisällä ja tarkoituksena oli saada siirtymisiä hieman napakoimmiksi, mutta täydellisiä niiden ei tarvinnut vielä olla. Myös ravissa ratsukko sai tehdä isoja ympyröitä ja ohjesitin Minjaa hyödyntämään myös niissä tempon muutoksia, esimerkiksi ravauttamalla Liljaa muutaman askeleen nopeammin ja sitten muutaman hiljempaa. Pikkutamma sai hyvin kiinni tehtävästä ja minja kommentoikin jossain välissä, että tammaa oli helpompi ratsastaa ja että se tuntui olevan hieman nopeampi avuille.

Laukan ratsukko sai ottaa koko uraa pitkin ja ainoaksi ohjeeksi annoinkin Minjalle kokeilla välillä pyytää Liljaa laukkaamaan vaikka vain yksi kirjainten väli hieman reippaammin molemmilla pitkillä sivuilla. Loppupeleissä laukkapätkät pidettiin lyhyenä, sillä Liljasta sloi näkymään pieni väsymys ja ketään ei auttaisi jos tamma vedettäisiin ylikierroksille. Ratsukon suorittaessa loppuverryttelyään, kerroin Minjalle oman loppumielipiteeni ratsukon työskentelystä sekä muutaman vinkin siihen mihin he voisivat kiinnittää huomiota jatkossa.

14.10.2020 - Mirka Annala Kimo tamma oli minulle jo tuttu valmennettava joten saatoinkin kysyä ratsastajalta suoraan miten edellisissä valmennuksissa esiin tulleiden ongelmien laita olisi tällä hetkellä ja olisiko ratsastajalla muita ongelmia mihin tuo haluaisi huomiota kiinnitettävän. Minja kertoi että tamman kanssa treenaaminen oli mennyt hyvin ja että se oli kehittynyt ihan mukavasti. Kuitenkin tammalla olisi tulossa mammaloma joten tällä kertaa voisi olla ihan vain perusasioiden kertailun paikka.

Ensimmäisenä Minja sai hakea Liljan reippaaseen ja tahdikkaaseen käyntiin, jossa tamma liikkuisi omalla moottorilla ja hyvällä yliastunnalla, eikä se hidastelisi heti kun ratsastaja ei pitäisi tamman tempoa silmällä. Heti kun Minjan ratsastaminen muuttui hieman passiivisemmaksi, käytti Lilja tilanteen heti hyödykseen hidastamalla omaa tahtiaan. Pienten kokeilujen ja yritysten jälkeen löytyi kuitenkin molempia osapuolia hyödyttävä tapa ja ratsukko pääsi jatkamaan tehtävää isoilla ympyröillä, joiden aikana ratsastaja sai pitää huolen asetuksesta ja temposta.

Lilja alkoi tehtävien edetessä vertymään koko ajan paremmin ja paremmin eikä Minjallakaan näyttänyt enään olevan ihan niin hankalaa ratsastaa tammaansa. Verryteltyään kimonsa tällä tehtävällä ensin käynnissä molempiin suuntiin oli aika siirtyä raviin ja jatkaa ensin samalla tehtävällä myös ravissa, ennen kuin ratsukko sai jättää ympyrät pois ja siirtyä loivalle kiemurauralle toisella pitkällä sivulla ja taivutuksella toisella sivulla. Tietyissä vaiheissa kimo näytti tehtävän epämukavuuden joko heiluttamalla päätään tai muuten vain pienellä niskuroinnilla, mutta kunhan tehtävistä löydettiin sille sopivat versiot ei suorittamisissa ollut enään kovinkaan paljoa sanomista. Laukassa yhdisteltiin ympyröitä ja loivaa kiemurauraa ja nämä näyttivätkin olevan kimolle tammalle ne mieluisimmat tehtävät koko valmennuksesta. Ratsukon ravaillessa loppuraveja ohjeistin Minjalle muutamia tehtäviä joita tuo voisi tammansa kanssa tehdä ennen varsomista ja mitä voisi jatkaa myös varsomisen jälkeen samalla kun tammaa alkaa palauttelemaan takaisin käyttöön.

Valmentajana Viixi

Toinen tämänpäiväisistä valmennettavistani oli Lilja-tamma ja sen ratsastaja Minja. Ratsukon tullessa yksin maneesiin oli Lilja hieman jännittynyt, mutta kierrettyään kaikki maneesin kulmat ja tutkiskeltuaan kukka-asetelmat alkoi meno rentoutua. Alkuverryttelyn Minja sai hoitaa omatoimisesti, kun itse tutkiskelin sivusta, mihin tänään voitaisiin pureutua. Ravi näytti olevan vähän puolikuivaa jolkottelua, eikä Lilja oikein tahtonut taipua kaarteissa. Hyvää oli kuitenkin ratsastajan ponnekas istunta ja hän osasi pitää ohjat tuntumalla, vaikka hevonen olikin vähän laiskana.

Ratsukko sai hengähtää alkuverryttelyn jälkeen tovin, ennen kuin pyysin heidät ympyrälle maneesin toiseen päätyyn. Tehtävänä oli pysähdys ja liikkeellelähtö niin, että hevonen kuuntelisi äärimmäisen pieniä apuja. Pysähdyksessä ei tarvinnut kuin tiivistää omaa istuntaa ja hieman ajatella pidättämistä, liikkeellelähdössä riitti kevyt paine pohkeesta. Lilja teki tämän tehtävän kuin vanha taituri ja meno näytti oikein kevyeltä. Seuraavaksi lähdettiin hiomaan samalla systeemillä ravi-käynti-siirtymisiä. Lilja pärski tyytyväisenä, kun hoksasi tajuavansa tehtävän tarkoituksen, eikä vaadittu kuin muutama toisto ennen kuin hevonen alkoi jo tarjota oikeaa asetustakin. Taipumiseksi sitä ei vielä voinut sanoa, mutta ainakin suunta oli oikea.

Kun Lilja oli saatu herkisteltyä avuille, oli aika aloittaa laukkatehtävä. Ratsukko sai jäädä maneesin keskelle kahdeksikolle, jonka toinen ympyrä ravattiin, keskellä suoristettiin ja nostettiin toiselle ympyrälle laukka. Tehtävä lähti rullaamaan hienosti ja Lilja nautti päästessään laukkaamaan. Tunnin alussa nähty hitaus alkoi pikkuhiljaa kadota ja meno näytti entistä vaivattomammalta. Kun laukat sujuivat kumpaankin suuntaan, vaikeutettiin tehtävää niin, että molemmat ympyrät laukattiin, mutta keskellä tehtiin suoristus laukan vaihto ravin kautta. Kehotin Minjaa pitämään suoristuksen aikana hieman nostamaan seuraavaksi tulevan suunnan kättä, ettei Lilja alkaisi oikomaan. Hyvän suorituksen jälkeen valmennus päästiin lopettamaan itsenäiseen loppuverryttelyyn.