Storywoods

Info

Tervetuloa kisaamaan kouluratsastuksen parissa Storywoods Dressage Centerin kentälle 28.04.2021!
Kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä on 26.04.2021.
Kisapaikkana Storywoods (STOR4266) ja tulosten arvontatapana on tarina.
Kisojen vastuuhenkilö & Tuomari on Minni (VRL-10337).
Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteeseen sdc @harrastepohjalta.com otsikolla Tarina7.
Ilmoittautumismuotona: Luokka - ratsastaja (VRL-00000) - Ratsu VH00-000-00000 (taso) Tarina/tuotos.
Jokaiseen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa ja max 3 ratsua/ratsastaja.
1 hevonen saa osallistua vain kerran yhteen luokkaan ja max 2 luokkaan / kisa.
Ratsastaja saa valita itse tason HeD-GP välillä.

Luokat

Luokka 1 "Paljon onnea!" Onko teillä jotain muistoja tallista? Onnittelitko muuten vain tallin taustajoukkoja tallin vanhenemisen johdosta? Säikähtikö ratsusi juhlakoristeita? Piirrä tai kirjoita.
Luokka 2 "Voihan vappupallo" Lähestyvä vappu on myös tuonut oman osansa kisapaikan koristeluihin. Miten ratsusi suhtautuu kaikkialle levitettyihin serpenteihin, ilmapalloihin ja muihin koristeisiin? Piirrä tai kirjoita.
Luokka 3 "Vapaa tuotos" eikö yllä olevat aiheet nappaa? Kirjoita tai piirrä omasi!

Osallistujat

Luokka 1
Luokka 2 Viivi (VRL-08852) - Brynhild Haakon VH16-053-0057 (helppo B) Naella (VRL-12320) - Kastehelmen Vaniljasokeri VH21-018-0021 (helppo A)
Luokka 3 Viivi (VRL-08852) - Brynhild Haakon VH16-053-0057 (helppo A) Nikolai Karevaara (VRL-13876) - Loge VH15-097-0006 (VaB)

Tulokset

Suorituksista pyritään kirjoittamaan kommentit ensi viikon aikana Luokka 2 1. Naella (VRL-12320) - Kastehelmen Vaniljasokeri VH21-018-0021 (helppo A) Olisi pitänyt hoksata, että vappu alkaa olla aika lähellä ja se toisi tietysti Storywoodsin synttäriviikolle oman osansa koristeiden muodossa. Ei ollut ehkä siis paras valinta lähteä kilpailemaan Vaniljan kanssa, joka suuresta kisakokemuksesta huolimatta järkyttyi vieläkin, jos kisapaikalla oli jotain kummallista. Kotonahan tamma oli lastautunut trailerin kyytiin kiltisti, mutta kun kisapaikalla avasin kopin etuoven ja Vanilja työnsi päätään ulos, ohi sattui kävelemään lapsilauma värikkäiden ilmapallojen kera. Nähdessäni Vaniljan sinisissä silmissä ilmapallojen aiheuttaman kauhun olin jo varma, etten saisi sitä ulos trailerista millään ilveellä. Starttiin oli onneksi vielä aikaa ja käydessäni ilmoittautumassa kansliassa jätin trailerin etuoven tahallani auki, jotta Vanilja voisi edes yrittää siedättyä kummallisiin koristeisiin. Paluumatkalla kävin jopa pyytämässä kahviosta mukaani suuren, sydämenmuotoisen pallon. Avuksi lähtenyt Sessa oli juuri avaamassa trailerin lastaussiltaa ilmapalloni nähdessään ja huitoi minua pois kertoen samalla, että Vanilja oli juuri rauhoittunut vähän ja hän yrittäisi saada sen nyt ulos. Kävin työntämässä punaisen pallon autoon ja menin auttamaan Sessaa. Vanilja tuli kuin tulikin ulos trailerista ja vaikka se ei näyttänyt kovin rennolta, ei se enää järkyttynyt ohikävelevistä, värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneista ihmisistä.

Saimme varustettua Vaniljan yhdessä aika nopeasti ja verryttelykin meni lopulta ihan hyvin. Palasimme verryttelyn jälkeen odottelemaan vuoroamme autolle. Sessa äkkäsi, että hänellä oli kamera mukana ja kiirehti ottamaan sitä autosta - valitettavasti juuri siitä ovesta, josta olin aiemmin työntänyt ilmapallon autoon eikä Sessa ollut huomannut tätä. Ovi aukesi ja valtava punainen ilmapallo pääsi ulos. Tunsin, kuinka Vanilja jähmettyi, katsoi ilmapalloa kuin se olisi ollut maailman suurin sapelihammastiikeri ja muutaman äärimmäisen pitkältä tuntuneen sekunnin kuluttua vaalea tamma loikkasi ilmaan ja lähti karkuun - onneksi sain sen kuitenkin hallintaani juuri ennen hyppäämistä autotielle ja pääsimme palaamaan tallipihaan. Sain rauhoitella Vaniljaa hyvän tovin ennen suoritustamme emmekä näyttäneet radalla todellakaan parastamme, mutta se ei ollut edes pahin ongelmamme. Luokan jälkeen Vanilja ei nimittäin suostunut tulemaan lähellekään traileriani, autostani puhumattakaan ja jouduimme soittamaan kotiin saadaksemme hevosauton paikalle. Onneksi matkaa oli vain reilun tunnin verran ja pääsimme lopulta lähtemään kotiin. Voin vain kuvitella mistä Vanilja kertoisi kavereilleen heti mahdollisuuden saatuaan ja jäisi nähtäväksi, suostuisiko enää yksikään hevosistani lähtemään vetoauto-traileri -yhdistelmällä mihinkään. 2. Viivi (VRL-08852) - Brynhild Haakon VH16-053-0057 Storywoods Dressage Centerin väki oli selvästi pistänyt parastaan koristellessaan tallialuetta kevätkilpailuja varten. Saapuessamme kilpailupaikalle ympärillämme näkyi jos minkäkin väristä ilmapalloa, serpentiiniä ja huiskaa ja olisin voinut vaikka vannoa, että jostain leijaili myös vastapaistetun munkin tuoksu. Taluttaessani Haakonia trailerista huomasin, että ympärillä olevat koristeet näyttivät järkyttävän suuresti osaa kilpakumppaneistamme. Seuratessani toisen hevosen loikkaavan noin metrin ilmaan tuulessa leijuvan serpentiinin vuoksi olin jälleen tyytyväinen siihen, että mukanani oli kylmän rauhallinen vuonohevonen, joka ei hätkähtänyt kovin pienestä. Trailerista päästyään Haakon katseli tovin ympärilleen ja lähti viemään minua tarhan aidan luokse, jossa pahaenteinen serpentiini heilui. Kävelin orin kanssa aidan viereen, jotta se saisi tutustua rauhassa kilpailupaikan koristeisiin, eivätkä ne aiheuttaisi ylimääräisiä tilanteita kilpailusuorituksen aikana. Haakonilla oli kuitenkin muut asiat mielessään ja yhtäkkiä huomasin, että serpentiini olikin kadonnut hevoseni suuhun. "Hei ei sitä voi syödä!", huudahdin orilleni yrittäessäni repiä serpentiininpätkää sen hampaiden välistä. Haakon katsoi minua aivan kuin todetakseen olevansa eri mieltä asiasta, mutta onnekseni luopui kuitenkin ainakin suurimmasta osasta serpentiinistä. Tuumasin, että koristeiden tutkiminen riittää meidän osaltamme ja lähdin taluttamaan maiskuttelevaa hevostani takaisin trailerin suuntaan. Luokka 3 1. Nikolai Karevaara (VRL-13876) - Loge VH15-097-0006 (VaB) Sanana Storywoods dressage centre toi ehdottomasti ensimmäisenä mieleen ylelliset tallirakennukset ja puitteet treenaamiseen, sekä ammattimaisen ja sijoituksia tavoittelevan kisakeskuksen, jossa tähtäin oli suunnattu huipulle. Vaan siinäpä me sitten seisoimme, keskellä kisapäivän vilinää, ihmettelemässä kaikkea juhlapäivän tilpehööriä mitä ihmiset olivat ympärillemme ripustelleet. Piha oli täynnä hälisevää porukkaa ja heidän keskeltä pystyi miltei tuntemaan positiivisen ilmapiirin valtaavan koko tallialueen. Oliko jonkun tärkeän henkilön syntymäpäivä? Potkin kengänkärjellä soraa. En tiennyt mitä oli tapahtumassa ja se sai minut helposti hermostumaan. Ihmiset virtasivat ympärillämme vähintäänkin joka suuntiin. Oliko heillä vielä vappuhatut päässä? Kiinnitin huomioni muidenkin ihmisten vaatetuksiin, ja kas kummaa, he olivat pukeutuneet mitä värikkäimpiin asukokonaisuuksiin. Vilkaisin vaivihkaa omaan, varsin tyyriiseen mustaan kisavaatetukseeni. Kuinka ironista että ylipukeutuneisuuteni sai minut tuntemaan niinkin paljaaksi. "Hei anteeks...?" Huikkasin ohikulkevalle kaksikolle, mutta he jatkoivat iloista rupattelemistaan kiinnittämättä minuun minkäänlaista huomiota. Yritin saada johonkuhun katsekontaktia, mutta kaikki tuntuivat olevan aivan omissa maailmoissaan. Mikä ihmisiä oikein vaivasi? Lopulta nykäisin Logen liikkeelle ja lähdimme kävelemään ihmisvirran mukana talleille päin. Ehkä löytäisin tallituvasta jonkun joka osaisi vähän valaista tilannetta. Olin kyllä aika varma lukeneeni Storywoodsin koulukisoista. Aikaisemmin talvella järjestetty Dressage cup oli nimittäin ollut kaikin puolin ammattimaisesti toteutettu, joten olisi pieni pettymys jos ihan kunnon kisoja ei ollutkaan. Jätimme ihmismassan taaksemme kun astuimme tallin sisäänkäynnille. Muilla kuin osallistujilla ei tainnut olla lupaa mennä häiritsemään, ja sekös meille passasi oikein mukavasti. Värikkäät asut, perässä liitelevät ilmapallot ja hevosten harjoissa roikkuvat serpentiinit tekivät ikävää osumaa mielenrauhaani. Trööt! Vappupillin tööttäys sai minut miltei hypähtämään nahoistani. Edessäni seisoi nuorehko, nutturapäinen nainen jonka ruskeisiin takkuroihin oli kilvan jäänyt roikkumaan serpentiinejä ja olkia. Ja hän oli, noh, kaikin puolin lyhyt. "Trevor! Didn't I tell you to wear something special today? You are bringing everyones spirit down with your moody-" Naisen sanat hiljenivät samassa sekunnissa kun hänen katseensa lukittui naamalleni. Katsoimme tovin toinen toistamme. Nainen räpäytti silmiään ensin kerran, sitten toisen, kuin toivoen että katoaisin hänen edestään hetkenä minä hyvänsä. Lopulta hänen naamalleen levisi varsin nolostunut ilme. "Anteeks-, en todellakaan meinannu- LUULIN SUA JOKSKUKS MUUKSI!" Nainen seisoi edessäni niin hermostuneen oloisena että minun kävi melkein häntä sääliksi. Melkein. "Oonko mä todella niin synkän olonen..." Naisen ilme muuttui sekunnissa aivan kauhistuneeksi, ja hän tuntui kutistuneen vielä pienemmäksi kuin olisin uskonut olevan mahdollista. Jostain sieltä alhaalta pulppusi epämääräisiä sanoja naisen suusta, seasta saattoi helposti erottaa sanat kiusallinen ja painajainen. Naamalleni levisi pieni virne. "Oo vaan ihan rennosti, kuhan härnäilen." Hetken mietin olinko mennyt liian pitkälle kun kauhistunut ilme naisen naamalla ei ottanut lähteäkseen. Yllättäen väri palasi kuitenkin hänen kasvoilleen ja kuulin hänen huokaisevan syvään helpotuksesta. "Hemmetti sun kanssas, ei tuolla tavalla saa säikytellä! Olin jo ihan varma et- hei, ollaanko me tavattu?" Jännityin kysymyksen kuullessani automaattisesti. "En tiedä, tunnetaanko?" Vastasin takaisin hieman epämääräisesti. Totta puhuen vihasin tätä kysymystä kaikista eniten. En koskaan tiennyt mistä kysymyksen kysynyt minut tiesi, ja pystyin vain hartaasti toivomaan ettei ainakaan muutaman vuoden takaa. Naisen katse lensi minun ja Logen välillä. Sitten hänen naamalleen vääntyi yllättynyt, mutta positiivinen ilme, joka jätti minut oitis rennommaksi. Olin jälleen väistänyt luodin. "Etkö ookkin Nikolai Karevaara? Voitit meidän kouluratsastuksen medium- sarjan aikaisemmin tänä vuonna jos en ihan väärin muista." Naisen sanat saivat minut puolestaan hämilleni. Meidän? "Meidän?" Yritin kaivella mieleni sopukoista pienintäkin yhdennäköisyyttä niiden ihmisten välillä, joiden kanssa olin ollut enemmän tekemisissä cupin aikoihin. Pääni löi kuitenkin tyhjää. "Ai tosiaan, oon Minni, tän tallin ylpee omistaja. Onnittelin teitä silloin palkintojenjaossa, mutta sulla taisi olla jotain aivan muuta ajateltavaa. No hard feelings." Minni tarjosi minulle tuttavallisen hymyn, kuin vakuuttaakseen ettei tätä kömmähdystä tarvinnut turhaan harmitella, ja tiesin oitis tulevani hänen kanssaan toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. Päätin, ettei pieni anteeksipyyntö voisi kuitenkaan olla harmiksi. "Ah, mun moka. Mulla ei oo ihan selkeetä muistikuvaa kyseisen päivän lopusta, oon varmaan ollut ihan omissa maailmoissa tunnistaakseni ketään jonka sinä päivänä tapasi. Ollaanko sujut?" "Sujut." "En haluais nolata itteeni enempää, mut haluutko avata mitkähän juhlat teillä täällä on menossa?" Raavin takaraivoani hieman nolostuneena. Olisin potkaissut itseäni jalkaan siitä hyvästä etten ollut lukenut kilpailukutsua tarkemmin, jos Minni ei olisi ollut seisomassa edessäni. Nainen taisi tosiaan vilkaista hieman huvittuneena mustankiiltävää kisa-asuani, mutta päätti kuitenkin olla kommentoimatta asuvalintaani. "Me juhlitaan meidän tallin kuusvuotisjuhlia, ja samalla myös vappua." Nainen siirsi huomionsa viereiseen karsinaan ja seurasin hänen katsettaan karsinassa seisovaan tummanruskeaan hevoseen, jonka päähän oli kiinnitetty vappuhattu. Hevonen itse näytti olevan erittäin loukkaantunut tästä." ... tosin Sanni ja José saatto tosiaan mennä vähän yli hilseen kaikkien näiden juhlakoristeiden kanssa..." Loge nykäisi päänsä korkealle ja pälyili korvat luimussa hevoskaverinsa hattua, kuin se olisi sen vasta nyt hoksannut. Ei ollut oriin tilanteentajussa kehumista muualla kuin kilparadoilla. Hymähdin, ja käännyin taas Minnin puoleen. "Hei onneks olkoon, toivottavasti teillä on vielä yhtä monta menestyksellistä vuotta edessä." Tarjosin hälle toisen hymyn, johon nainen vastasikin, mutta ennen kun hän ehti jatkaa keskusteluamme, naisen huomio lensi selkäni taakse ja hänen naamansa venähti jälleen. "Hemmetti soikoon!" Nainen kirosi ja juoksi oitis ohitseni. "PYSÄYTTÄKÄÄ FIO, SE SYÖ MEIDÄN KAKKUMME!" Käännyin katsomaan takanani avautuvaa kohtausta siitä, kuinka Minni koitti juosta sen minkä lyhyistä jaloistaan kerkesi kohti saapuvaa kakkukuljetusta, käsiä yllään heilutellen ja kantava äänensä pihalla kaikuen, epäilemättä toivoen ehtivänsä pysäyttää Fion, joka oli juuri kurkottelemassa aidan ylitse samettiset huulet koristeellista kakkua hamuillen. Enkä siinä enää ehtinyt estää itseäni naurahtamasta. 2. Viivi (VRL-08852) - Brynhild Haakon VH16-053-0057 (helppo A) Huokasin helpotuksesta sulkiessani trailerin oven. Kilpailupäivä oli ollut pitkä ja tapahtumanrikas – milloin olin repinyt hevoseni suusta serpentiiniä, milloin metsästänyt satulavyötä lainaan kotiin unohtuneen tilalle ja milloin auttanut hevosensa selästä pudonnutta ratsastajaa. Olin kuitenkin tyytyväinen päivän suorituksiimme Haakonin kanssa helppo B ja helppo A -luokissa. Ensimmäinen luokka oli mennyt hieman verryttelyn ja herättelyn piikkiin, mutta toisessa luokassa Haakon oli varsin hyvin avuilla ja rata onnistu ilman suurempia rikkoja. Nyt en malttanut odottaa, että pääsisin kotiin syömään ja nukkumaan ja olin jo suunnitellut, kuinka suoriutuisin mahdollisimman nopeasti illan viimeisistä askareista. Lähdin ajamaan pois tallialueelta, mutta matka keskeytyikin jo muutaman sadan metrin päästä. Autoni mittaristo lakkasi yllättäen toimimasta ja kojelautaan syttyi sellainen määrä varoituksia ja merkkivaloja, että se näytti yhtä koristellulta kuin vapputeemaisesti koristeltu kilpailupaikkakin. Lopulta taluttelin Haakonia tallialueella odottaessani apujoukkoja ja tuumasin huokaisten, että ei mennyt taas ihan putkeen, mutta kuluu kai tämä keskiviikkoilta näinkin.