Storywoods

Info

Tervetuloa kisaamaan kouluratsastuksen parissa Storywoodsin maneesiin 17.03.2021!
Kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä on 16.03.2021.
Kisapaikkana Storywoods (STOR4266) ja tulosten arvontatapana on tarina.
Kisojen vastuuhenkilö & Tuomari on Minni (VRL-10337).
Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteeseen virtuaaliminniATgmail.com otsikolla Tarina6.
Ilmoittautumismuotona: Luokka - ratsastaja (VRL-00000) - Ratsu (VH00-000-00000) (taso) Tarina/tuotos.
Jokaiseen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa ja max 3 ratsua/ratsastaja.
1 hevonen saa osallistua vain kerran yhteen luokkaan ja max 2 luokkaan / kisa.
Ratsastaja saa valita itse tason HeD-GP välillä.

Luokat

Luokka 1 "Happy st Paddy's day!" Talli ja maneesi on puettu vihreään ja kisapaikan musiikissa on kuultavissa vivahteita irkkunuoteista. Millaisia ajatuksia st. Patrickin päivän juhlinta sinussa aiheuttaa?
Luokka 2 "Vapaa tuotos" Mitä juuri sinä haluat pohtia kisaprepistä, kisapaikasta, tallin henkilökunnasta?

Osallistujat

Luokka 1 Harri Aittosalo (VRL-00329) - For Salieri (heC) Avrelian Ismailov (VRL-12701) - Kaer Skuld VH20-011-0141 (HeA) Luokka 2 Sonja Tähdistö (VRL-00329) - Mortalis x (vaB) Naella (VRL-12320) - Brandubh Scothchorcra VH21-069-0006 (heD) Avrelian Ismailov (VRL-12701) - Everholt Dhampir VH20-044-0055 (GP)

Tulokset

Luokka 1

1. Avrelian Ismailov (VRL-12701) - Kaer Skuld VH20-011-0141 (HeA) (65,000 %) (HeA1:09)

Vihreää. Joka helvetin nurkka on täynnä kaikkea silmiä särkevän vihreää. Apilakoristeita on ripustettu yhtä tiheään kuin tonttuja joulun aikaan, ja muutama toimihenkilö - esimerkiksi se aivan liian pirteä kanslisti - on pukeutunut vihreään silinterihattuun. Mikä näitä juhlapyhiin hurahtajia oikein vaivaa.. Aivan kuin visuaalisessa kärsimyksessä ei olisi tarpeeksi, joku, epäilemättä jokseenkin sadistinen henkilö, on vaihtanut tavanomaisen yhdentekevän, mitäänsanomattoman taustamusiikin kansantansseja kosiskelevaksi pillimusiikiksi. Skylla ei onnekseen ymmärrä kaiken tämän irlantilaisjuhlapyhän irvailun päälle mitään, mikä on pelkästään hyvä asia; riittää, että toinen meistä kärsii ja voi pahoin. Tamma tuntuu lähinnä uteliaalta, se on huomattavasti kiinnostuneempi katsomon laitojen koristenauhoista kuin minä.

Eikä riitä, että tallin ja maneesin julkisivu, sisäseinät sekä katsomo on vuorattu vihreällä, myös tuomarien pöydät sekä kouluaidat ovat saaneet osansa tästä.. ilonpidosta. Lisää apiloita, tuijia ja kukkia, jokunen pata kultakolikoineen. Näin varmasti otsalohkoni pyöritellessäni silmiäni.

Luonnehtisin kaikkea tätä mauttomaksi, ellei sekin olisi turhan positiivinen arvio. Saint Patrick's Day, Suomessa - ja selvin päin. Järjestelyistä vastaava tosiaan on sadisti.

Pakko sanoa että oli Suuri virhe luulla että tuomaroinnin voisi hoitaa samalla kun yrittää saada kitusistaan alas päivän ensimmäisen vesilitran. Sen verran piti virnistellä että hyvä kun ei saanut näppis vahingossa pesua… Trevor ehkä sai sanoa sanan koristeluista ja toinen ehkä kaipaa hieman kotiin… Mutta mahtavaa nähdä että aiheella on uskallettu leikitellä ihan kunnolla!

2. Harri Aittosalo (VRL-00329) - For Salieri (heC) (56,786 %) (HeC1:09)

Että pitää sitten Suomeenkin yrittää ujuttaa tätä St Patrick's Dayn perinnettä. Eihän se ole kuin yksi syy lisää juoda kaljaa ja eivät suomalaiset siihen ole aiemminkaan erityistä syytä tarvinneet. No, onneksi täällä ei ole sentään kaljatelttoja ja muutenkin meininki on kovin sivistynyttä. Oikeastaan pyhän Patrikin päivästä ei muistuta muu kuin vihreä väri ja apilanlehtikoristeet ja kyllähän ne nyt sopivat muutenkin. Ja no, okei, jokin irlantilaistyyppinen musiikki. Ehkä se on ok.

Hitsi muuten kun ei tullut ottaneeksi mukaan sitä vihreätä satulahuopaa, sehän olisi sopinut päivän teemaan paremmin kuin hyvin! Ehkä joku olisi pyörtynyt nähtyään moisen kerettiläisyyden huipentuman, kun kouluradalla pitää olla aina valkoinen huopa. Ei sillä, tyylikäs sekin on mustaa karvaa vasten, mutta olisihan se vihreä ollut hieno.

Ihana Harri! Alun nurinat tasapainottui mukavasti lopun pohdinnalla siitä että vihreä huopa olisi sopinut valkoisen tilalta hyvin tilaisuuden luonteeseen. Kisapaikka on varmasti pienoinen kulttuurishokki kun st. paddyn päivä ei kuitenkaan ihan perisuomalaiseen juhlakalenteriin kuulu, vaikka se tuolta ”rapakon takaa” löytyykin kalenterista.

Luokka 2

1. Naella (VRL-12320) - Brandubh Scothchorcra VH21-069-0006 (heD) (62,308 %) (HeD3:13)

Vaikka Horsma onkin vielä tosi nuori, halusin ehdottomasti ottaa sen mukaani Pyhän Patrickin päivää juhlistaviin kouluratsastuskilpailuihin ihan jo orin irlantilaisjuurien takia. Valitsin meille luokaksi helpon D:n ja muutaman päivän ahkeran treenauksen jälkeen koitti kilpailupäivä. Horsma matkusti trailerissa kiltisti reilun tunnin matkan Storywoodsiin, jossa avuksi lähtenyt Ira kävelytti kimoa ulkona minun käydessä ilmoittautumassa. Palatessani trailerille Horsma katsoi minua hölmösti eikä suostunut liikkumaan Iran perässä ennen kuin olin moikannut sitä. Seurasin kaksikon menoa auton luona hetken aikaa ja Horsma näytti vähän säpsyvän maneesin oven vieressä lepattavia vihreitä ilmapalloja, mutta käyttäytyi muuten oikein kiltisti.

Vaikka en tiedä käytännössä mitään tästä irlantilaisten kansallispäivästä, olin sitä kunnioittaekseni valinnut Horsmalle vaaleanvihreän, sinisillä kanteilla varustetun satulahuovan ja itselleni kisatakin alle vanhan, jo vähän kulahtaneen vihreän kisapaidan. Horsmaa meidän värimatch ei ihan kauheasti kiinnostanut vaan se olisi halunnut mennä kovasti tekemään tuttavuutta kirjaimellisesti pienten vihreiden ukkeleiden kanssa. Lähialueen lapset oli ilmeisesti pestattu mukaan kisojen talkooporukkaan ja puettu asiaankuuluvalla tavalla. Ori pääsikin näiden lasten rapsuteltavaksi mennessämme maneesiin verryttelemään.

Jos kilpailupaikan piha-alue oli koristeltu vihreään, maneesissa tätä väriä vasta olikin. Kaiuttimista kuuluva musiikki sisälsi irlantilaiselta kuulostavia sävelmiä ja tunnelma oli varsin autenttinen. Horsma ei välittänyt musiikista tai koristeluista ollenkaan, mikä yllätti minut positiivisesti. Verryttely maneesissa sujui siis kaikin puolin hyvin. Ori ei ollut milläänsäkään myöskään muista hevosista, vaikka kyseessä oli Horsman ensimmäinen kilpailukokemus. Lähdimme omalla vuorollamme suorittamaan koulurataa hyvillä mielin ja viimeistään tuijottaessani vihreään silinterihattuun sonnustautunutta tuomaria suoraan silmiin ravatessamme alkutervehdykseen kasvoilleni levisi hymy. Horsma tuntui hyvältä eikä ollut mitään syytä jännittää.

No nyt otettiin ainakin ihan kunnon kulttuurishokki toiselle kisauran aloitukseen! Ainakin tällaisten kisojen jälkeen sietokyky taitaa olla onneksi inasen korkeampi kaikessa mitä tulee vastaan ja toivottavasti se auttaa tulevissa kilpailuissa.

2. Sonja Tähdistö (VRL-00329) - Mortalis x (vaB) (71,364 %) (VaB2:09)

Wow.
Siis wow.
Kyllähän minä Storywoodsista olin kuullut ja tiesin paikan noin suunnilleen, vaikken ollut ikinä käynyt itse täällä aiemmin. Mutta kukaan ei ollut osannut sanoa että se on näin hieno. Häikäistyin aivan eikä se johtunut pelkästä auringonpaisteesta. Kaikki oli niin viimeisen päälle siististi laitettu ja tyylikästä, että minusta tuntui kuin Audinikin olisi kotonaan tällaisen tallin parkkipaikalla. Jos joka puolella eivät hanget olisi kimallelleet timantteina, voisi helposti kuvitella olevansa jossain... jossain... en tiedä, Saksassa tai Ranskassa tai siellä hollantilaisella tallilla, jolla olin käynyt silloin joskus puoli ikuisuutta sitten.
Ja muutenkin. Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti, heti pihaan ajettaessa opastettiin miltei kädestä pitäen mihin voi jättää auton, viedä hevoset, missä on kisatoimisto. Jos sattuisikin unohtamaan, joka puolella oli kyltit osoittamassa suuntia ja avuliasta henkilökuntaa neuvomassa.
Ihailin valoisaa, hienoa tallia sisältä. Ei vitsit, voisikohan tänne tuoda hevosensa? Nimittäin siis pysyvästi, asumaan. Oli tämä nyt vähän kauempana kuin Hopiavuori, mutta tällainen paikka! Pesukarsinat ja kaikki. Tällainen tallin piti olla, tällaisessa tallissa minä halusin hevosiani pitää. Olen aina ajatellut ettei pieni luksus elämässä tee pahaa ja Storywoods tarjosi sitä nyt ihan koko rahan edestä. Minun pitäisi oikeasti keskittyä siihen kisaluokkaani, mutta se on vähän vaikeaa, sillä halusin vain tuijottaa karsinanovia ja kaltereita, leveää tallikäytävää ja kirkkaita, mutta lempeitä valoja. Suurta maneesia ja katsomoa, valkoaitaisia tarhoja, tilavia varustehuoneita, kaikkea sitä mikä oli toisin kuin Hopiavuoressa. Tämä oli juuri sitä mistä olin saanut itseni kiinni haaveilemasta. Voisikohan tänne oikeasti tuoda hevosensa?

Mä voin vaan kuvitella millainen unelmien todeksitulo vierailu Storyssa saattaa olla varsinkin kun mielessä on ollut paremmat puitteet. Toisaalta onhan talli tavallaan kuin suoraan keskieuroopasta tänne pohjolan takametsiin tiputettu, joten ihmeteltävää varmasti löytyy.

3. Avrelian Ismailov (VRL-12701) - Everholt Dhampir VH20-044-0055 (GP) (66,818 %) (FEI GP:21)

Paksulla amerikkalaisella aksentilla lausuttu tervehdys lähes vihlaisee korvia. Kiristän Dhampirin satulavyön vilkaisten samalla viereisen rekan suuntaan; jenkkimies puhua pulputtaa hevostaan varustavalle naiselle, "Let me help" ja sitä rataa. Hymähdän itsekseni, miltei kuulen kuinka Annabelle lausuu huolellisesti, paheksuen, paksuinta brittiaksenttiaan käyttäen "Use proper English, Yank.". Ajatuksen huvittavuus ajaa hetkeksi jenkin ärsyttävyyden ohitse. Nousen Dhampirin selkään ja lähden ratsastamaan kohti maneesia ennen kuin jenkki saa päähänsä tarjota apuaan minullekin. Minä en tarvitse apua, ja vaikkei minulle tuotakaan minkäännäköistä omantunnontuskaa ajattaa ylimääräisiä ihmisiä jaloistani, selviän vähemmällä ärsyyntymisellä poistumalla paikalta ennen ensimmäistäkään puolin tai toisin lausuttua sanaa. Ihmiset, hmph. Ärsyttäviä, pitkästyttäviä tai molempia, ja ärsyttävän arkkityyppi tarjoaa edelleen apua kantavalla äänellään naiselle, joka on liian kohtelias, tai suomalainen, lähettääkseen miehen matkoihinsa.
Ärsyttävä amerikkalainen yhdessä ylilyötyjen Saint Patrick's Dayn koristeiden kanssa riittää kiristämään suupieliäni sekä synkentämään ilmettäni siinä määrin, ettei stewardi tervehdi minua nyökkäystä enempää, ja radan jälkeen kuolaimet tarkastetaan mahdollisimman vähäsanaisesti. Parempi niin, Storywoodsin henkilökunta säästäköön turhanpäiväisen small talkinsa, jenkkiaksentilla tai ilman, sellaiselle, joka moista jaksaa kuunnella tai ei kehtaa kieltäytyä kuuntelemasta.

Mä en yhtään ihmettelisi vaikka se ainut aito jenkki koko tiimistä olisi ottanut ilon irti siitä että pääsee taas puhumaan kunnon Texasin aksentilla. Harmi vain että toiselle on helpompi lyödä lisää vettä myllyyn kuin saada järkeä päähän… Toivottavasti kuitenkaan juhallisuuksista huolimatta kisojen muut järjestelyt olivat mieleen ja paluu kilpailijaksi tulee vielä myöhemmin ajankohtaiseksi.