Storywoods Dressage Center

Luonne

Vaikka Vinja jäikin lopulta pienhevosen mittoihin, on siinä kyllä ajoittain luonnetta ihan täysikokoisenkin suomenhevosen puolesta. Liian vaativa tai hullu ei hopeanruunikko tamma ole, mutta jos yhtään tietää kansallisrotuamme niin hyvinkin nopeasti käy selville, jotta Vinja on Suomenhevonen.

Vinjan kanssa on tehty paljon töitä, joten oikeastaan mitään tamman ei pitäisi pelätä vaan suurimpana haasteena taitaakin tulla ihan vain tamman oma pää. Ei ole kerta tai toinenkaan kun hopeanruunikko suomitamma on päässyt yllättämään taluttajansa tai hoitajansa sillä, että ykskaks yllättäen joku simppeli juttu ei käykään. Perisuomalaiseen tapaan Vinja vain jumittaa ja mahdollisesti painaa korviaan niskaan. Onneksi pienellä tauolla ja rapsutteluhetkellä tilanteen saa nollattua ja hommat pääsevät taas jatkumaan.

Ratsuna Vinjassa on potentiaalia ja haastetta. Isäänsä tamma on tullut siinä, jotta Vinjaa on todella helppo opettaa. Tokihan tämä pätee molempiin suuntiin, jotta siinä missä tamma oppii hyvät ja oikeat toimintatavat, samalla helppoudella Vinja oppii huonotkin tavat.

Ratsuna Vinjassa on omaa moottoria, mutta samalla myös isänsäkaltaista herkkyyttä. Alkuunsa Vinjan ratsastaminen saattaa vaikuttaa siltä, että siitä ei saa millään ilveellä kiinni, mutta kunhan vain oikeat palaset loksahtelevat kohdilleen on tammasta tarjolla hieno ja WOW hetkiä tarjoava ratsu. Tokihan ratsastajalla on suuri osa siinä, että Vinja liikkuu oikein ja sopivalla tempolla, sillä hopeanruunikko tykkää ajoittain olla hieman hätäinen liikkeessään.

Välttämättä mikään totaalinen liitokavio ei tamma ole, mutta parhaina päivinä Vinjasta saa irti todella hienoa liikettä, josta myös koulutuomarit pitävät.