Rohkean Varjoritari

VH15-018-0809

Suomenhevonen, ori

Rautias, 159 cm

03.02.2014, 10-vuotias

Yleispainote, VaB/100cm

2-polvinen

Kasvattaja:
Rohkelikko

Omistaja:
Storywoods Dressage Center (VRL-10337)

Meriitit:
SLA-III, 3 star prospect

Luonne

Tallissa seisoi jo kaksi oria jotka toivat talliin ulkomaista verta, joten jotain suomalaista oli saatava sekaan. Mikäs parempi tähän tehtävään olisi kuin aito suomenhevonen. Selailinkin myynti-ilmoituksia ja sieltä löysin ilmoituksen Rohkelikon myytävistä hevosista ja soitellessani kasvatajalle varsoista teimme puhelimessa alustavan sopimuksen Viljosta ja nähdessäni orin ensimmäistä kertaa livenä, ostopäätös varmistui samalla ja ennen lähtöä kävin allekirjoittamassa orin kauppakirjan.

Hoidettaessa Viljo ei ole helpoin hoidettava. Ei ori mikään pahansisuinen ole, vaikka se välillä saattaakin vilautella hampaitaan tai nostella jalkojaan. Kuitenkin kunhan hoitaja vain jatkaa päättäväisesti orin hoitamista, ymmärtää Viljo yllättävän nopeasti lopettaa uhittelut ja ori rupeaa nauttimaan hoitamisesta. Viljolla ei mitään erityisen herkkiä paikkoja ole, mutta välillä Viljo saattaa aristella päätään harjauksen aikana. Orin varustaminen sujuu hyvin, mutta talvella kuolainten lämmittämisen kanssa tulee olla tarkkana.

Kouluradalla Viljo on taidokas ratsu joka vaatii päättäväistä ratsastamista. Orille tulee heti alkukäynneistä asti alkaa muistuttelemaan että ratsastaja on se joka määrää mitä tehdään ja miten tehdään, sillä muuten orin mielenkiinto ei helpolla treenaamiseen syty. Kunhan Viljon ratsastaa heti reippaaksi ja avuille, alkaa ori suorittamaan liikkeitä lennokkaasti ja hyvällä temmolla.

Estekentällä Viljo meinaa unohtaa kuunnella ratsastajan apuja heti alusta asti. Ori on niin innolla menossa esteille, että sitä joutuukin kunnolla muistuttamaan että ratsastaja kertoo missä järjestyksessä ja millaisella vauhdilla esteet tullaan suorittamaan. Kunhan Viljon saa kuuntelemaan ratsastajan apuja, hyppää ori esteet hyvällä tyylillä sekä ilmavaralla.

Maastoon ei Viljon kanssa kannata yksin lähteä, sillä ori säpsyy jopa omaa varjoaan. Kaverin kanssa tai ryhmässä ori toimii parhaiten eikä säpsy jokaista pikkukiveä tai puun lehden liikettä.

Suku

i. Vauhkomieli sh, 154cm, prt	ii.Vinkare VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2	iii. Vinkaus evm
		iie. Aulikki evm
	ie. Sakeamielinen	iei. Salateoria evm
		iee. Suunnitelma evm
e. BT Myötätuuli KRJ-I, ERJ-II, VVJ-II, KERJ-III, YLA2, SLA-I, VSN Ridden Ch	ei.AGH Tuulenpuuska Ch, YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, VPA3, KTK-III, VSR jälk. A, KRJ jälk. A, KV jälk. A, Bronze Award	eii. Kiukun-Puuska evm
		eie. Tuulityttö evm
	ee. Kotikylän Wilhelmiina	eei. Mahonki evm
		eee.Pilikun Pikku Tyttö evm

Isälinja: Vauhkomieli - Vinkare - evm
Emälinja: BT Myötätuuli - Kotikylän Wilhelmiina - evm

Jokaisen punaisen orin taustalta löytyy poikkeus ja ehkäpä Viljon kohdalla se on orin isoisoisä Vinkaus. 161-senttinen ori oli peruspunaisen suomalaisen sijaan pikimusta kahden lajin taituri. Hienoluontoiselta orilta löytyi liikettä varsinkin koulupuolelle mutta sen hyppytyylikään ei kyllä paremilleen hävinnyt.

Suomenhevosten pienempää laitaa, kuitenkin pysyen vielä reilusti hevoskokoisena, edustaa Viljon suvussa punarautias 156cm korkea Aulikki. Suuren siittolan kasvatti päätyikin kasvattajiensa serkun silmäteräksi ja tamma pääsikin kilpailemaan monipuolisesti niin näyttelykehissä kuin myös koulu-, este- ja valjakkoajo areenoilla.

Joskus pontiaali on piilossa ja sen todellakin Salateoria oivallisesti todisti oikeaksi. Tummanruunikko ori ei ollut luonteeltaan se helpoin tapaus ja 161cm korkuista oria täytyikin osata katsoa juuri oikealla tavalla jotta juuri ne oikeat luonteenpiirteet pystyttiin näkemään. Kaikesta huolimatta koulussa ja esteillä kilpaillut ori on kuitenkin päässyt astumaan niin koulu- kuin myös estetammojakin.

Aina kisahevosten taustalla ei ole pitkää ja vahvaa kokemusta kisakentistä, vaan taustalta löytyy myös niitä ihan perus hevosia joiden tärkein tehtävä on toimia hevosvasojen äiteinä tai isinä. Juuri sellainen oli Viljon isoisoäiti Suunnitelma. Tammalla oli suomenhevosille hieman harvinaisempi hallakko väritys ja korkeutta vain vähän kisakentillä näkyneellä tammalla oli 159cm verran.

Puuskan isä, Kiukun-Puuska, oli taitava ja reipas kouluratsu, joka toimi myös siitosorina pitkään. Kiukku oli hyvärakenteinen ja -luonteinen ori, toisin kuin nimestä voisi päätellä, ja se pärjäsi kouluradoilla vaativalla tasolla. Se hyppäsi myös esteitä 80cm asti, mutta oli ehdottomasti enemmän kouluratsu. Tämä 163cm korkea punarautias herra oli lihaksikas ja raamikas ratsu, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia. Jälkeläisiä orilla on Puuskan lisäksi useita, kaikki ovat isänsä tavoin näyttäviä hevosia, joille oikein liikkuminen tulee luonnostaan. Jonkin verran ori on periyttänyt myös isoja päämerkkejä, joista Puuska ei ikävä kyllä saanut omaa osaansa. Kiukun kasvattaja, Perttu Setälä, kuvaili oria vanhana syntyneeksi, mitä ori kieltämättä olikin, sillä jo nuorena se oli hyvin tasainen, rauhallinen ja vankkumattoman rehellinen. Jonkin verran näitä ominaisuuksiaan tämä kasvattajan ylepys myös periytti eteenpäin. Valitettavasti tämä komea ilmestys jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana hampaiden huonon kunnon vuoksi, sillä se ei pystynyt enää syömään juuri mitään ja alkoi laihtua. Kiukun-Puuskaa jäi kaipaamaan sen kasvattaja, omistaja sekä iso liuta jälkeläisiä omistajineen. Ori haudattiin kasvattajansa pihamaalle, omenapuun juurelle.

Puuskan emä oli Tuulityttö, todella kaunis vaaleanrautias yksilö, jolla oli upea ja vahva rakenne. Se oli melko kookas, 162cm, mutta siitä huolimatta erittäin kevyt ja taipuisa ratsu, joka toimi moitteetta myös kärryjen edessä. Se kilpaili monessa lajissa: koulussa helpossa A:ssa, esteillä 120cm luokissa ja valjakossakin vaativalla tasolla, menestyen kaikissa lajeissa kohtalaisesti - huippu se ei ollut missään. Luonteeltaan se oli oikein kiltti, mutta välillä todella tammamainen ja kokeileva sekä epäluuloinen, mikä takuulla vaikutti sen kilpailutuloksiin, sillä se oli omistajansa ensimmäinen hevonen. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä seitsemän ja se onkin periyttänyt erittäin hyviä käyttöhevosen ominaisuuksia kaikille niistä. Myös tietynlainen haastavuus on periytynyt - ainakin Puuskalle - mikä joskus aiheuttaakin ongelmia... Tuulitytön kanssa kuitenkin pärjäsi, kunhan piti maalaisjärjen mukana, eikä lähtenyt mukaan tamman päähänpistoihin, muttei kuitenkaan turhasta komentanut sitä. Puuskan lisäksi yksi Tuulitytön tammajälkeläisistä on menestynyt todella hienosti useammassa lajissa, pärjäten jopa avoimissa luokissa koulussa ja esteillä. Tuulityttö kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana omassa kotitallissaan, jonka pihaan se sitten haudattiinkin.

Isänpuoli © omistaja emänpuoli © Ireth Iso KIITOS <3

Jälkeläiset

Sh-t. Kuiskeen Varjotar, e. Kuiskeen Onnetar, meriitit

Sh-o. Halluharjan Varjoniitty, e. Niittynneito, meriitit

Kilpailukalenteri

Kouluratsastusjaos (KRJ) : Taso: 7 (Maksimi iän perusteella: 10, maksimi pisteiden perusteella: 7, valittu maksimitaso: 6)
kuuliaisuus ja luonne: 1768.35
tahti ja irtonaisuus: 1269.94

Valmennukset ja päiväkirja

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

Päiväkirjamerkintä 05/2024

Viljon kanssa aloitettiin laatuarvostelu ura suomenhevosten laatuarvostelun parissa. Samalle reissulle lähti myös naapuritallilta Kerttu, sillä matkaseura oli aina mukavaa ja toisaalta ei ollut sen suuremmin järkeä ajella kahdella autolla samaan paikkaan, kun matkaa oli vain hassu muutama sata metriä tallien välillä. Tokikaan tämä ei ollut ensimmäinen - eikä myöskään varmasti viimeinen - kerta kun autoimme toisiamme puolin ja toisin.

Tokihan matkaan lähteminen orin ja tamman kanssa oli aina oma riskinsä, mutta toisaalta keväisessä reissussa oli se hyvä puoli, jotta kiimakierto ei ollut kerennyt vielä tammoilla alkamaan, joten sen puolesta pystyi toivomaan hyvin onnistuvaa reissua. Tokihan samalla oli mielenkiintoista nähdä miten Viljo tulisi käyttäytymään hieman erilaisessa tilaisuudessa kuin mitä orin käytöstä oli päässyt näkemän kisapaikoilla.

Päästessämme perille laatuarvostelu paikalle sain olla huojentunut siitä, että Viljo matkusti paikalle loppupeleissä siivosti eikä oria näyttänyt kovinkaan paljoa kiinnostavan se fakta, jotta matkaseuralaisena oli tamma. Koska olin ilmoittanut Viljon sen verran ajoissa tilaisuuteen oli ori ensimmäinen hevonen, joka kutsuttiin tuomareiden eteen. Omalla tavallaan se oli hyvä, mutta samalla myös huono, sillä ollessamme ensimmäisiä, ei minulla ollut mahdollisuutta seurata muiden suorituksia ja samalla saada jonkinlaista dataa siitä, millaisista suomenhevosista tuomarit pitäisivät.

Kuitenkin ensimmäisenä olo tarkoittaisi myös sitä, jotta omaa vuoroa ei tarvitsisi jännittää ja stressata kovinkaan pitkään. Rautias esiintyi onneksi todella siivosti ja sain olla todella tyytyväinen oriin. Oman vuoromme ollessa ohitse jäimme odottamaan tuloksia sillä niiden kanssa meni hetki pidempään. Lopulta kuitenkin niin Viljon kuin myös Kertun tulokset olivat valmiita ja orin suitsiin kiinnitettiin valkoinen ruusuke SLA-III palkinnon merkiksi. Tähän tulokseen saatiin olla tyytyväisiä, sillä oikeastaan mitään odotusta tulokselle ei ollut. Myös matkaseuralaisemme sai tuloksen, joten reissuun sai olla kokonaisvaltaisesti tyytyväinen.

Päiväkirjamerkintä 06/2024

Toukokuun laatuarvostelu reissusta innostuneena Viljon kanssa alettiin valmistautumaan kohti seuraavaa koitosta, joka olikin Rate My Pony arvostelu. Tokihan samalla Viljon kanssa valmistauduttiin myös kouluratsujen laatuarvosteluun kuin myös yleislaatuarvosteluun. Näiden kanssa tilaisuuksia katseltaisiin vasta loppukesästä, sillä heinäkuussa laatuarvostelut olisivat kesätauolla. Tokihan voisi olla, jotta noihin laatuarvosteluihin lähdettäisiin jonkinlaisen tulostavoitteen kanssa, joten parin kuukauden valmistautumisaika tulisi varmasti tarpeeseen.

Rate My pony oli jo useamman tilaisuuden osalta tuttu, joten tilaisuuteen oli helppo lähteä. Tällä kertaa meille ei ollut ketään matkaseuralaista, mutta se ei haitannut koska Viljon olisi kuitenkin hyvä muistella aina välillä sitäkin, että miten yksin matkaaminen tapahtuisi. Pelipaikalle päästessämme oli aika purkaa rautias kopista ja kävelyttää sitä hetken, jotta Viljo saisi verrytellä jalkojaan pitkän matkustamisen jälkeen. Kävelyttämisen aikana Viljo pääsisi samalla myös tutustumaan tapahtumapaikkaan ja saisin myös itse infoa siitä, miten ori tulisi käyttäytymään, joten osaisin toivottavasti valmistautua edes osaan siitä mitä kaikkea ori saattaisi minulle tarjota.

Viljo ei kuitenkaan onnekseni päättänyt tehdä mitään kovinkaan tyhmää, mikä oli suuri helpotus. 3 star prospect oli ihan hyvä tulos rautiaan kanssa ja minusta tuntuikin, jotta melkein jokaisella kerralla, kun jonkun hevosen kanssa oli käyty RMP:ssä kotiin palattiin 3 star prospectin kanssa. Tämä reissu kuitenkin vahvisti myös ajatusta siitä, että viimeisetkin laatuarvostelut olisivat mahdollisia orin kanssa. Tokihan jokainen päivä olisi omansa eikä ikinä voisi olla liian varma siitä, miten asiat tulisivat menemään. Varsinkaan kun kyseessä olivat elävät eläimet ja niiden mielentilat. Kuitenkin se, miten YLAssa ja KRJL:ässä tulisi menemään Viljon kanssa olisivat täydelliset mysteerit siihen asti kunnes ori tulisi ilmoitettua kumpaankaan laatuarvosteluun ja hakemaan seuraavaa palkintoaan.