Storywoods Dressage Center

Storywoods Dressage Center oli yksi mielipaikoistani valmentaa ja tänäänkin minua odotti kentällä hyvin hoidettu ratsukko. Minni oli tuttu ratsastaja joten tiesin naisen tyylin hyvinkin joten pääasiassa keskityimme päivän ratsuun, joka esiteltiin minulle reininhevos ori Albertoniksi eli kotoisasti vain Alpoksi.

Ratsukko pääsi hakemaan aktiivista käyntiä samalla kun annoin Minnille muutamia pieniä neuvoja sillä tiesin että tämän ratsukon kohdalla voisi viilata pilkkua ihan vapaasti, ilman että ratsastaja ottaisi siitä itseensä. Käynnissä ratsukko sai alkaa tekemään takaosa käännöksiä ja kännöksien kanssa haettiin sitä että Alpo astui aktiivisesti eteenpäin ja suoritti tehtävän hyvällä tempolla. Minni tiesi mistä naruista vedellä joten orin suorittaminen tuntui paranevan silmissä, ilman että kukaan kuitenkaan näki missä kohtaa Minni antoi orille apuja.

Lopulta Minni sai siirtää Alpon raviin ja ratsukko sai hakea raviin hyvän tahdin ja kunhan Alpo ravasi aktiivisesti eteenpäin, Minni sai lähteä hakemaan orin kanssa väistöjä uralta keskihalkaisijalle ja suoristaen sielä ennen kuin ratsukko palasi takaisin uralle jatkoi siitä vastakkaiseen suuntaan. Tempon kanssa ratsukon ei tarvinnut tehdä kovinkaan paljoa töitä ja muutenkin oikeastaan ratsukko sai keskittyä enemmän pieniin asioihin, joiden avulla suorituksesta saatiin tehtyä paljon tasapainoisempaa.

Laukassa Minni sai hakea Alpon kanssa tasaisia ja hyvin ajoitettuja laukanvaihtoja sekä parin vaihdon jälkeen nainen sai jättää Alpon vastalaukalle ja ratsastaa vastalaukkaa niin pitkälle kuin uraa oli jäljellä. Vastalaukassa ratsukko pääsi hakemaan kunnollista ylöspäin polkemista sekä muutenkin laukkaan yritettiin saada omalla tavallaan näyttävyyttä sekä hyvää etenemistä. Ratsukko suoritti koko valmennuksen todella hyvällä tempolla ja tyylillä eikä minulla ollut kovinkaan paljoa korjattavaa ratsukon suorittamisessa mitä pidemmälle valmennus eteni ja lopulta sainkin kehujen jälkeen kiittää ratsukkoa.

Päiväkirjamerkintä 10.06.2024

Arjen ollessa omalla tavallaan enemmän ja vähemmän kiireistä, oli Alpo päässyt jäämään hieman taka-alalle. Tokihan asiaan saattoi vaikuttaa myös se, jotta ori oli jo kisauransa päättänyt, jonka puolesta orin treenit olivat kevenneet ja oikeastaan ruunikko liikkuikin enää vain pari kertaa viikossa. Tokihan jos jollain oli aikaa ja inspiraatiota, oria liikutettiin myös useamminkin, mutta pääasiassa Jussi ja Trevor vastasivat orin liikuttamisesta.

Alpon ollessa sopiva opettajaksi ja Jussin ollessa innokas opettelemaan uutta, oli nuori mies päässyt ratsastamaan oria kerran viikossa. Pääasiassa Jussi sai ratsastaa oria omatoimisesti ja hakea siihen tuntumaa ja kokeilla miten erilaiset napit toimivat ja kuinka erilaista olikaan ratsastaa GP tason ratsua kuin sitten VaB tason ratsua. Kerran kuussa tai joka toinen kuu joko minä tai Trevor pidimme toiselle joko lyhyen tunnin tai sitten täysimittaisen valmennuksen. Helppoahan parivaljakolla ei todellakaan ollut, mutta toisaalta juuri sellaisella tavalla oppiminen tapahtui paljon varmemmin.

Tokihan Jussi osasi kysyä apua ja neuvoa myös silloin kun tuolla itsellä nousi mieleen jotain kysyttävää ja olimmekin pariinkin kertaan käyneet pitkiäkin keskusteluja koskien ruunikkoa oria tai sitä, miten jotain tiettyä tehtävää olisi tullut ratsastaa. Se, mitä olin Jussin ratsastamista nähnyt vuosien aikana, oli nuori mies kehittynyt todella paljon. Alpon kanssa edistymistä tapahtuisi varmasti vielä vaikka ja kuinka paljon, kunhan vain yhteinen sävel löytää paremmin omaa uomaansa ja nuori mies oppii ratsastamaan ruunikkoa paremmin.

Puolessa vuodessa edistymistä ei kuitenkaan tapahdu määräänsä enempää, sillä muutenkin oppiminen tuntuu tapahtuvan sellaisella kaavalla, jossa välillä mennään eteenpäin ennen kuin tuntuu jotta jämähtää paikalleen kuin täi tervaan tai sitten ottaa useamman askeleen taaksepäin. Kunhan Jussi ja Alpo pääsevät vielä toiset puolivuotta eteenpäin ei tiedä millaisella tasolla heidän menonsa on ja tiedä vaikka toinen haluaisi jopa kokeilla startata Alpon kanssa jonkin startin, ihan vain orin mielenvirkistykseksi, vaikka ruunikon aktiivinen kisaura onkin jo takana. Samalla se, että Alpo on edes pari kertaa viikossa liikkeessä pitää oria hyvin vetreänä tulevia laatuarvosteluja ajatellen. Vielä ei ole täysin varmaa, milloin ori laatuarvosteluihin pääsee, mutta ehkäpä jo loppukesän tai alkusyksyn aikana kokeillaan käydä katsomassa miten ori tulisi pärjäämään.

Joko ennen laatuarvosteluissa käyntiä tai sitten heti sen jälkeen – olettaen jotta ori palkitaan – olisi tarkoitus tarjota sitä vielä kaudeksi tai kahdeksi tehostetusti jalostukseen, ennen kuin ori saa nauttia lopun elämäänsä rauhallisista eläkepäivistä.

Päiväkirjamerkintä 16.07.2024, Trevor Andrews

Alpon ratsastamisella pääsee kyllä nopeasti takaisin maanpinnalle. Onneksi ei kirjaimellisesti, mutta jos oma ratsastaminen on yhtään löysää tai epäselvää, ori kyllä antaa siitä omalla tavallaan palautteen ja oikeasti laittaa ratsastamaan. Tiettyinä päivinä se on onni, mutta joinain päivinä se on taas omanlaisensa kirouksensa. Toisaalta kertaakaan sitä ei voi laittaa hevosen syyksi vaan yleensä aina ongelma on omassa pääkopassa ja jos haluaa pelastaa treenin on vain kehiteltävä kaikki mahdolliset keinot, jotta saa omat ajatuksensa ojoon ja pystyy keskittymään täysin siihen mitä on tekemässä eikä kaikkeen muuhun.

Toisaalta myös se, kun on saanut kaikki palaset kohdalleen ja yhteistyö Alpon kanssa sujuu kuin tanssi, orin ratsastaminen on ehkä helpointa ikinä. Tokihan Alpossa oli myös taitoa mikä tuli parhaiten esiin silloin kun oria osasi ratsastaa juuri oikealla tavalla. Vaikka Komia Dressagessa oli monenlaisia ratsuja ratsastettavanani, ehkä Bekon lisäksi odotin eniten sitä, että pääsin tuomareiden silmien eteen Alpon kanssa. Tokihan enää täytyy toivoa vain, että osaan ratsastaa ruunikkoa sellaisella tavalla jotta sille saa parhaan mahdollisen tuloksen alle.