Ystäväni

Luonne

Nuoresta iästään huolimatta Ylliä on käsitelty todella paljon ja tamman kanssa ollaan touhuttu monipuolisesti joten hoitotilanteissa se vaikuttaakin monesti ikäistään vanhemmalta. Tietenkin joitain yllättäviä ääniä ja liikkeitä tai uusia juttuja tamma saattaa hieman säpsyä, mutta kunhan sen kanssa vain työskentelee näiden asioiden parissa ja "arkistaa" ne, ei niistä enää ole mitään ongelmaa. Ylli on tottunut myös tarhaamaan erilaisissa porukoissa joten sen voi tarhata ilman ongelmia niin tammojen kuin myös ruunien kaverina.

Koulupuolella tammalla on paljon potentiaalia ja se omaakin kauniit ja ilmavat liikkeet joiden esiin tuomiseen ei tarvita paljoa, mutta heti jos ratsastaja on hiemankaan liian raskas kädestään tai muuten vain ei kerro Yllille selvästi mitä hän haluaa, saa tamman helposti hämilleen jolloin liikkeessä ei näy kaikki se potentiaali mitä siinä muuten on esillä.

Rataesteillä Ylliä tulee ratsastaa hieman eteenpäin ja pitää huolta siitä että sen ratsastaa suoraan kohti estettä sillä muuten voi olla varma että neidin rohkeus ei riitä hyppyyn lähtemiseen ja se menee esteestä ohitse.

Maastoesteillä Yllin oma moottori toimii välillä hieman liiankin tehokkaasti ja silloin tammaa joutuu ehkä hieman pidättelemään pidemmillä baanoilla. Erikoisemmilla esteillä Ylliä joutuu rohkaisemaa ja ratsastamaan hieman tarkemmin esteille, mutta simppelit tukit ja muut yksinkertaiset esteet tamma ylittää myös itse ilman isompia vilkuiluja.

Yllin lastaamiseen kannattaa varata hieman ylimääräistä aikaa, sillä kuljetuksessa oleminen ei ole tamma mieleen. Kuitenkin kun sille antaa oman aikansa miettiä ja pohtia että uskaltaako koppiin tai muuhun kuljetusvälineeseen kiivetä sisään se löytää rohkeutensa ja lastaus meneekin siitä eteenpäin helposti. Kaverin perässä tamman lastaaminen on helpompaa ja Ylli matkustaakin paraiten kaverin kanssa.

Sukutaulu

Sukuselvitys

Villasukka kimo ori ei näyttänyt aina siltä uskottavimmalta kenttäratsulta kompuroidessaan välillä mataliin esteisiin nuorten ratsastajien kanssa. Kuitenkin orin vakioratsastaja sai tästä isosta 158-senttisestä orista sen potentiaalin irti. Ori sai kolme varsaa ennen kuin kuoli selvittämättömästä syystä.

Piponi ori kulki kasvattajien ja kilparatsastajien väliä, sillä se ei ollut oikein wow efektiä aiheuttava kummallakaan puolella. Kuitenkin lopulta se löysi loppuelämänsä kodin jossa se pääsi kisaamaan aluetasolla kenttää ihan hyvillä tuloksilla ja astumaan muutaman tamman.

Nipponi tamma ei kilpaillut ikinä, sillä sen ratsutus onnistuttiin pilaamaan niin monta kertaa että lopulta tammaa ei ollut enään mitään järkeä edes yrittää ratsuttaa ja niin tuo 157-senttinen musta tamma siirtyi siitokseen. Emänä tamma olikin paljon parempi ja se sai viisi varsaa, ennen kuin menehtyi varsomisesta aiheutuneeseen tulehdukseen.

Paras Ystävä punaruunikko tamma ei näyttänyt tarhaillessan tai maastakäsin kummoiseltakaan, mutta kun se pääsi radalle sen tulisielu tuli esiin. Vaikka tamma olikin tulta ja tappuraa ratsastaa, muuten se oli kuin ajatus. Emänä 159-senttinen tamma osasi yhdistää sopivalla tavalla rakkautta ja kuria ollen todella hyvä emä varsoilleen. Tamma menehtyi 28-vuotiaana.

Ystävällismielinen mustankimo ori tuntui aina tasaisesti olevan luokkiensa kärjessä, mutta välillä 158-senttistä oria ei näkynyt pitkään kisakentillä. Kukaan ei oikein tiennyt mitä taustalla oli, mutta monet pitivät oria silmällä ja se olisikin saanut paljon enemmän tammoja kuin sillä haluttiin astuttaa. Ori menehtyi kuusitoistavuotiaana kisamatkalla.

Perhooni 155-senttinen tamma kilpaili aluetasolla kenttää tasaisella menestyksellä, ennen kuin eräs kenttähevoskasvattaja bongasi sen kisoistaan. Tamman suku oli se, joka kiinnitti miehen huomion ja tehtyään ostotarjouksen tammasta se vaihtoi omistajaa. Uudesta tallista tamma nostettiin kansalliselle tasolle ja se toimikin useiden varsojen emänä hyvällä menestyksellä.

Jälkeläiset

Kilpailut

Ylli kilpaili porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolle 3.

Päiväkirja

17.10.2019

Yllin kanssa treenaaminen on mennyt todella hyvin ja mitä paremmin tamman kanssa ollaan löydetty oikeita nappuloita ja saatu yhteistyötä pelittämään sitä helpompaa ja mutkattomampaa tamman ratsastaminen on ollut. Kisakauttakin on tamman kanssa aloiteltu ja vaikka tulokset eivät varsinkaan alkuun olleet kovinkaan mainioita, on suorittaminen koko ajan parannut mikä on alkanut näkymään myös tuloksissa.

Kisakauteenhan tulee kylläkin pieni viivästys siinä, kun tamma astelee mammalomalle, mutta onneksi edes jonkinlaista pientä rutiinia on keretty hakemaan alle joten ehkä siitä on hyvä jatkaa sitten mammaloman jälkeen ja toivottavasti lomailu muutenkin ehkä auttaa tammaa kehittymään ja vähän lisä lataamaan akkuja tulevia treeni- ja kisakausia ajatellen.

22.04.2020

Viimeyönä ei ihan hirveästi tullut nukuttua kun Ylli alkoi illalla näyttämään merkkejä varsomisesta. Onneksi tallista löytyi varsakamera, joten ihan täysin ei tarvinnut tallissa olla ja kameraa sai katsella omalta kotisohvalta käsin, iso kahvimuki käsissään. Jännittihän se tietenkin että miten varsominen menee, kun kyseessä on ensimmäinen tamman ensimmäinen varsa, mutta onneksi Ylli selviytyi varsomisesta hienosti.

Lopulta varsa putkahti maailmaan ja päästessäni paljastui että Ylli oli varsonut tammavarsan. Nimiä oli pyöritelty molemmille varsoille pitkään ja lopulta pieni tammavarsa sai nimekseen Kartanon Aarre. Ylli piti hyvää huolta varsastaan, joka nousi onneksi hyvin huterille pienille varsajaloilleen ja pienellä avustuksella myös maitobaari löytyi. Ihanaa päästä seuraamaan pikkutamman kasvamista ja kehittymistä isoksi hevoseksi sekä näkemään millainen luonne pikkutammalle vielä kehittyykään.

Valmennukset

15.10.2019, Kouluratsastus, Nenna Daahl

Ratsukosta huomasi että heidän yhteistyönsä oli vielä alkumetreillä, vaikkakin meno oli silti tasapainoisen näköistä. Päästessäni maneesiin tervehdin ratsastajaa ja vaihdoin tuon kanssa vielä muutaman sanan ennen kuin pyysin Minniä keräämään Yllin ohjat tuntumalle ja hakemaan tammaa ryhdikkääseen ja aktiiviseen käyntiin.

Koska ratsukko oli vielä tekemässä tuttavuutta toistensa kanssa tänään tehtävät pidettiin helppoina ja pääasiassa Minni sai keskittyä vain Yllin tempoon sekä siihen että tamma käveli tarpeeksi syvälle kulmiin ja muutenkin vain asettui rehellisesti kaarteissa. Käynnissä keskityimme myös siihen että Minni osasi antaa tammalle sellaisia apuja, joilla se toimi parhaiten sillä muutaman kerran Ylli alkoi kiemurtelemaan ratsastajan apujen ollessa epäselvät.

Tehtävän sujuessa käynnissä sai Minni siirtää Yllin raviin ja myös ravissa haettiin ihan vain perusratsastusta sekä apujen käyttöä kuntoon erilaisilla ympyröillä ja volteilla sekä hyvillä ja syvillä kulmilla ja loivilla kiemuraurilla. Vaikka ratsukolla ei ollutkaan pitkää yhteistyötä takana, sai Minni silti ratsastettua hienosti Yllistä liikettä esiin ja kunhan ratsukko löytäisi vielä paremmin yhteistä säveltään voisivat nuo tehdä hyvääkin tulosta kisaradoilla ja näin ollen päästä etenemään kohti vaativampia luokkia.

Laukassa ratsukko sai tehdä myös samoja tehtäviä ja nyt Minni sai ehkä vieläkin paremmin Yllin potentiaalia esiin ja tammalla olikin pitkä ja hyvin pyörivä laukka, joka näytti kuitenkin olevan säädeltävissä sillä ratsukolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia mahtua maneesiin. Laukattuaan molempiin suuntiin ja saatuaan tehtävät onnistumaan sai Minni luvan siirtää Yllin hallitusti ensin raviin ja ravattuaan vapaat loppuravit sai nainen siirtää tammansa itsenäisesti käyntiin. Ratsukon loppuverrytellessä omatoimisesti annoin ratsastajalle oman loppupalautteeni sekä muutamat treenivinkit jatkoon joiden avulla ratsukon meno toivottavasti vain paranisi yhteistyön parantuessa.

14.11.2019, Rataesteet, Vilja Heinola

Ruunikonkimon tamman liikkuminen näytti olevan tasapainoista sen pujotellessa esteiden väleissä ratsastajansa ohjeistamana. Olin nähnyt tamman menoa vain videoilta aikaisemmin joten oli mielenkiintoista päästä nyt seuraamaan myös ratsukon menoa ihan livenä. Minni oli puhelimessa kertonut jotta Ylli ei ollut kovinkaan varma hyppääjä vinoissa lähestymisissä joten yrittäisimme hioa sitä tämän valmennuksen aikana.

Olin rakentanut maneesiin kaksi estettä, toinen hieman pitkän sivun sisäpuolella ja toinen diagonaalilla. Alkuun esteet saivat olla ihan vain ristikkoina, sillä näin tamman pitäisi päästä niistä ylitse vaikka reippaalla käynnillä. Alkuun kuitenkin ratsukko sai tulla esteitä ihan suorilla lähestymisillä ja vain hakien tuntumaa esteisiin. Ylli lähestyi esteitä hyvin ja tamma suoritti ne ihan nätisti, vaikka eipä näin pienillä esteillä sen tarvinnut hirveästi hypätä. Kun esteet olivat molemmissa kierroksissa tuttuja tammalle, alettiin tehtävään tuoda lisää vaikeusastetta.

Alkuun Minni sai ratsastaa vain kaarevan tien siten että nainen kerkesi suoristaa ratsunsa ennen hyppyä. Jossain kohtaa Yllissä oli havaittavissa pieni vilahdus epävarmuutta kun tamma laski 1+1 tulevaa tehtävää mutta se myös osasi rentoutua huomatessaan että tehtävä ei ollutkaan kovin paha. Parin tällaisen kierroksen jälkeen nostin esteet noin 60cm pystyiksi ja nyt Minni sai muokata tiestä hieman tiukemman. Kuitenkin edelleen jätettiin tilaa suoristukselle ennen estettä, mutta Ylliä tuotiin taas askeleen verran pois omalta mukavuusalueeltaan.

Hiljalleen Minni sai tuoda tammaansa vinommin ja vinommin esteelle. Muutamalla kierroksella mukaan mahtui kielto tai kaksi, mutta lopulta ratsukko sai hieman vinompia lähestymisiä molemmille esteille ja vielä jopa molemmissa kierroksissa, joten hypyt oli hyvä jättää siihen ja Minni pääsi suorittamaan itsenäisiä loppuverryttelyjä samalla kun annoin vielä pari ohjetta ratsukon omatoimisiin treeneihin.

03.01.2020 - Rataesteet, Vilja Heinola

Tuttu ratsukko oli maneesissa saapuessani paikalle. Minni ja Ylli olivat kerenneet kerryttämään jo jonkin verran yhteistä kokemusta edelliseen valmennukseen verrattuna joten tällä kertaa voitaisiin tehdä ratsukon kanssa jo paljon enemmän. Vaihdoin alkuun muutaman sanan Minnin kanssa jotta pääsin tarkemmin perille siitä millaisella mallilla ratsukko olisi ja mihin tänään voisimme kiinnittää huomiota.

Minni kertoi että Yllin ongelmat vinojen lähestymisten kanssa olivat edelleen olemassa joten niihin tultaisiin kiinnittämään edelleen huomiota ja samalla myös hiottaisiin vain ylipäätänsä koko ratasuoritusta. Maneesissa oli valmiina lyhyt kuuden esteen rata joten kehotin Minniä lähtemään radalle ja suorittamaan sen omatoimisesti jotta näkisin vähän paremmin ratsukon suorittamista. Yllin hyppytyylistä huomasi että tamma oli kehittynyt, mutta silti se vaatisi vielä treeniä. Vinohkot lähestymiset onnistuivat ratsukolta, mutta Yllistä huomasi haparointia, josta johtuen Minni joutui tukemaan tammaansa hieman enemmän.

Ensimmäisen radan ollessa ohitse annoin Minnille muutaman huomion suorituksesta, ennen kuin lähetin ratsukon uudelleen radalle. Nyt nainen sai Ylliä hyppäämään paljon paremmin sekä tamma lähestyi myös vinosti tasaisemmalla ja varmemman näköisellä laukalla. Muutamien kierrosten aikana Minni sai Ylliä vieläkin varmemmin hyppäämään erilaisista kulmista ja erilaisilta lähestymisiltä vaikka alkuvalmennuksesta tamma ei niistä näyttänyt niin välittävän.

Loppuun ratsukko sai tehdä ihan uusinnan omaisen treenin sillä varsinkin kun alettiin ratsastamaan kelloa vastaan, joutuisi tiet olemaan välillä hyvinkin tiukkoja. Ensimmäinen rata oli haparointia ratsukon osalta ja lopulta Ylli tiputtikin pari puomia. Puomien palattua kannattimille sai ratsukko lähteä radalle uudelleen ja nyt Minni osasi tsempata tammaansa vieläkin paremmin, jolloin esteet ylittyivät juuri kuin niiden pitikin ja suoritus näyttäisi siltä että jos se osattaisiin toistaa uusinnassa voisi ratsukolla olla mahdollisuus päästä taistelemaan sijoituksista.

17.02.2020 - Kouluvalmennus, Trevor Andrews

Minnin päivän ratsu oli hieman hassunvärinen suomenhevonen mutta tuo oli vissiin hitaasti kimoutumassa. Ihmettelin edelleen mitä noissa suomalaisissa oli niin spesiaalia mutta en kuitenkaan halunnut alkaa vääntämään taas kerran asiasta joten päädyin vain kyselemään pomoltani miten tuolla ja ratsullaan oli mennyt.

Briiffin jälkeen Minni sai keräillä ratsunsa ohjat tuntumalle ja hakea Ylliksi kutsumansa tamman hyvälle käynnille. Taivuteltuaan ratsuaan vielä hetken käynnissä sai Minni aloittaa taivuttelemaan tammaa nelikaariselle kiemurauralle. Tänään ei suvaittu mitään ”vähän sinnepäin” kaarteita ja teitä, vaan pistin Minnin pitämään huolta siitä että Ylli asettuu ja taipuu jokaisessa kaarteessa, suoristuu rehellisesti ja muutenkin vain askeltaa tahdikkaalla käynnillä eteenpäin. Minnin ilmeestä huomasi miten tuo keskittyi ratsastamaan tammaansa parhaan mukaan, mikä aiheutti ajoittain sen että naisen avut eivät olleet tarpeeksi selkeitä tai että toinen yritti pakata liikaa apuja yhteen hetkeen. Yleensä tuollaisia takkupaikkoja olivat kaarteet, joten ohjeistin toista kokeilemaan ratsastaa ne mahdollisimman vähillä avuilla.

Hitaasti mutta varmasti Ylli alkoi suorittamaan paremmin tehtävää käynnissä ja suunnan vaihdon jälkeen sai ratsukko siirtyä raviin ja jatkaa samaa tehtävää myös uudessakin askellajissa. Alkuun Minni yritti taas sekoittaa ratsunsa liiallisella määrällä ohjeita, mutta kunhan huomautin naiselle kerran asiasta tuo osasi selkeyttää ohjeitaan tammalle ja Ylli löysi taas raviinsa uuden tahdin. Lopulta ratsukon suorittaminen oli sillä tasolla että Minni sai pyytää Yllin laukkaan ja suorittaa nelikaarisen vielä laukassa. Tässä askellajissa niin tamma kuin ratsastaja olivat parhaimmillaan, ja minun ei tarvinnut edes huomauttaa ratsastajalle apujen käytöstä. Pari hyvää kierrosta soi ratsukolle luvan itsenäisiin loppuverryttelyihin, samalla kun annoin Minnille loppupalautteeni, jossa painotin reilusti naisen apujen selkeänä pitämistä jotta Ylli liikkuisi hyvin jokaisessa askellajissa.

12.04.2019 - Maastoestevalmennus, Tanja Viita

Kevään ensimmäiset lämpimät päivät olivat ajaneet pois maneesista ja kentälle, jonne oli ajettu maastoesteet. Kisapaikoilta tuttu ratsukko oli verryttelemässä kentällä ja päästessäni paikalle tervehdin ratsastajaa. Vaihdoimme tuon kanssa pikaiset kuulumiset sekä kyselin miten ratsukon treenit ovat menneet ja millaisissa asioissa Yllin kanssa kaivattaisiin tänään apua. Kentällä oleva estevalikoima oli pääasiallisesti ihan perustason ja -tyylin esteitä joten sen puolesta meillä ei pitäisi olla isompaa hätää tämän valmennuksen aikana.

Aloitimmekin siis sillä, että Minni sai lähteä ratsastamaan Yllillä pientä ratapätkää jotta saisin palautettua muistiini ratsukon yhteistyön sekä muutenkin vain ratsukko saisi taas tuntumaa ulkona hyppäämiseen pitkän talvikauden jälkeen. Ylli suoritti esteet hyvin, ilman mitään isoja vilkuiluja ja tuntui että mitä useampi este tamman taakse jäi, sitä enemmän sillä oli vauhtia ja se tuntui suorittavan esteitä vain reippaammassa laukassa. Ratapätkän viimeisen tukin jäädessä ratsukon taakse ja Minnin siirrettyä tamman raviin kerroin tuolle mielipiteeni ratapätkästä. Nainen oli samaa mieltä että Yllin laukka oli kiihtynyt hieman liikaa radan edetessä joten ratsukko sai tulla saman pätkän uudelleen.

Vielä ennen ensimmäistä hyppyä ohjeistin Minniä ratsastamaan laukkaa hieman alas ja toisella kerralla ratapätkä oli jo paljon paremman näköinen. Kuitenkin laukka pääsi vielä hieman poimimaan liikaa tahtia joten ratsuko sai tulla saman pätkän vielä kolmannen kerran ennen kuin olin tyytyväinen näkemääni. Lopulta ratsukko sai tulla puolikkaan radan pituisen pätkän ja muistutin Minniä edelleen laukan tempon hallinnasta. Ratapätkä eteni hyvin ja lopulta olimme molemmat tyytyväisiä siihen miten Ylli oli hypännyt ratansa joten oli aika päästää ratsukko itsenäisten loppuverryttelyjen pariin samalla kun annoin ratsastajalle loppupalautteeni jonka sisällöstä tuolla taisi olla kyllä jo hyvä käsitys.

20.05.2019 - Maastoestevalmennus, Karola Viljahauta

Ratsukko oli jo valmiina pellolla odottelemassa minua. Olin tavannut Minnin ja Yllin muutaman kerran kisoissa ja juteltuamme naisen kanssa olimme sopineet että tulisin valmentamaan ratsukkoa maastoesteillä. Pellolla oli hyvä valikoima esteitä olemassa joten vaihdettuani kuulumiset ratsastajan kanssa olin valmis kertomaan tuolle valmennuksen ensimmäisen tehtävän.

Muistin Minnin kironneen sitä että Ylli keräisi vauhtia radalla ja olisi näin ajoittain hieman liiankin reipas, muistutin naista jarruttelemaan tammaansa muutamaa askelta ennen ponnistuspaikkaa, kuitenkin niin että tuo tarjoilisi Yllille silti mahdollisuuden hyvään hyppyyn. Alkuun Minni ehkä jarrutteli tammaansa hieman ylimääräistäkin, kai ajatellessaan että se helpottaisi suorittamista jatkossa. Ratapätkä oli silti kuitenkin yllättävän sulava mutta uudelle kierrokselle pyysin naista keventämään jarrua ja antamaan Yllin mennä pääasiallisesti omaa tahtiaan ja jarruttaa tammaa vasta sitten jos tarvetta oikeasti ilmenisi.

Seuraava pätkä oli jo paljon parempi ja Yllin hypyt olivat vähän vapaamman oloisia. Ratsukko sai suorittaa toisenkin kierroksen vielä samalla tavalla ennen kuin lisäsin rataan uusia esteitä ja päästin ratsukon suorittamaan pidennettyä ratapätkää. Uudella pätkällä oli pari hieman näyttävämpää estettä joten Ylli hieman katseli niitä mutta kuitenkin tamma hyppäsi esteet ihan hyvin pienestä epäröinnistä huolimatta. Ratsukko sai suorittaa pätkän jossa olivat nuo epäilyttävät esteet pariin otteeseen uudelleen ja nyt Yllin hyppy alkoi näyttämään niilläkin jo rennommalta joten ratsukko sai ottaa vielä viimeisen kerran koko pätkän, ennen itsenäisiä loppuverryttelyjä.

Ratsukon loppu verrytellessä kerroin Minnille mikä radassa oli hyvää ja missä olisi vielä parannettavaa sekä miten ratsukko voisi saada suorituksestaan tasaisempaa ja entistä vakaampaa vaikka jo nyt he olivat hyvällä tasolla. Parin kotiläksyn siivittämänä kiitin Minniä mahdollisuudesta tulla valmentamaan heitä, ennen kuin oli aikani poistua.