Kartanokosken Talli

Rakkauslapsi


©: AK Vapaasti

Nimi Rakkauslapsi "Raksu" Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 18.05.2012 - 7v Säkäkorkeus 160cm
Rekisterinumero VH19-018-0083 Omistaja Kartanokosken Ratsutalli (VRL-10337)
Koulutustaso Helppo (HeB/re95/me90) Kasvattaja/ex-om Petri Suuronen evm / Jannica

Luonne

Raksu on rauhallinen oripoika, joka on vähän yksinkertainenkin toisinaan. Se osaa kodin ulkopuolella esiintyä ja on melkoisen orimainenkin välillä, etenkin keväällä kiimojen myötä. Kotona sen kanssa kuitenkin rutiinit sujuvat helposti, eikä Raksu juuri itsestään ääntä pidä. Vaikka Raksua onkin helppo hoitaa, ei sen kanssa silti kannata rentoutua ainakaan liiaksi jollei halua liiskaantuneita sormia tai varpaita, orin alkaessa yllättäen seilaamaan käytävällä tai karsinassa, riippuen siitä missä sitä hoitaa.

Se on helppo ja näyttävä ratsu, joka tekee kuuliaisesti töitä. Potentiaalia on ehdottomasti enemmän koulupuolelle tällä kaverilla ja etenkin ravi on hieno. Kuitenkaan sileällä Raksu ei anna mitään ilmaiseksi ja orin kanssa joutuukin ratsastaja välillä tekemään kunnolla töitä, mutta yleensä määrätietoisesta ratsastuksesta palkintona on ilmavat ja eteenpäin pyrkivät liikkeet sekä yllättävän kevyt tuntuma.

Kyllä se esteetkin ihan kohtalaisesti ylittää… Kuitenkin esteillä Raksun ideologiana tuntuu välillä olevan "vauhti korvaa virheet" joten ratsastajalta vaaditaan hyvää paineensieto kykyä sekä nopeaa reagointia. Jos Raksun saa vain kuuntelemaan apuja sekä hieman hidastamaan vauhtiaan, pääsee ori esteiden yli ihan kivalla tekniikalla, vaikkakin silti välillä ne jalat unohtuvat jolloin yleensä se ottaa myös puomin tai kaksi matkamuistoksi.

Maastossa ori on kova poika testaamaan yksinään, joten mukavimmin maastolenkit sujuvat seurassa. Porukassa maastoilu sujuu uudenkin ratsastajan kanssa ongelmitta. Kuitenkin kunhan Raksulle kertoo että metsässä ei ole pieniä suomenhevosia syöviä monstereita, sujuu loppumatka suhteellisen sivistyneesti, vaikka varsinkin pidemmillä laukkabaanoilla voi ainakin alkuun saada aika hurjaakin kyytiä.

Maastoesteillä Raksun mielestä kaikki kummallisemmat esteet ovat ihan perseestä, mutta kunhan orin antaa edetä hieman reippaammin ja hyvin tuettuna tämmöisille esteille, päästään niistä yleensä ihan kunnialla yli.

© runko Jannica, jatko Minni

Sukutaulu

i. Rakkauspakkaus
tpr, 160cm, evm
ii. Roksupoksu pr, 155cm, evm iii.
iie.
ie. Ritiratiralla tpr, 158cm, evm iei.
iee.
e. Harmaahapsi
tpr, 159cm, evm
ei. Tiskijukka prt, 159cm, evm eii.
eie.
ee. Harmaasukka rt, 160cm, evm eei.
eee.

Sukuselvitys

Rakkauspakkaus tummanpunarautias ori oli välillä niin kömpelö että monikaan ei uskonut sen olevan hyvä kilpahevonen. Kuitenkin monesti kun orin epäilijät näkivät 160cm korkean hevosen kisaradalla ja pärjäävän hyvillä tuloksilla joutuivat he syömään sanojaan.

Roksupoksu pieni 155-senttinen ori ei ollut monen lempieläin ja usein orin kotitallille saapuessa saattoikin kuulla puhuttavan punaisesta paholaisesta, viitaten orin punarautiaaseen väriin. Kisaradoilla ori kuitenkin toimi kuin unelma ja sen kanssa muutama ratsastaja pääsi nauttimaan voittajaseremonioiden tunnelmasta.

Ritiratiralla oli tamma jonka monet näkivät vain kisaradoilla mutta muuten kukaan ei oikein tuntunut tietävän tästä 158cm korkeasta tummanpunarautiaasta tammasta mitään. Kuitenkin tamman hyvien tulosten ja suvun puolesta pari kasvattajaa onnistuivat liisaamaan tammaa jalostukseen.

Harmaahapsi tummanpunarautias tamma ei kisannut koko kisauransa aikana yhtäkään ehjää kautta, sillä se onnistui jotenkin koko ajan loukkaamaan itsensä. Kuitenkin sukunsa puolesta tamma oli kasvattajien suosiossa ja 159-senttinen tamma varsoikin muutaman kauniin ja hyvän kilpahevosen luonteen omaavan varsan.

Tiskijukka punarautias ori ei ikinä oikeastaan kasvanut aikuiseksi ja monet tunsivatkin 159-senttisen orin siitä että se yleensä aiheutti jonkinlaista hässäkkää missä se olikaan. Monet orin kisoistakin päättyivät keskeytykseen tai hylkäykseen sen pelleilyn vuoksi.

Harmaasukka rautias tamma kisasi nuorempana hyvällä menestyksellä ja siitä povattiinkin mestaruustason ratsua, ennen kuin se yllättäen katosi muutamaksi vuodeksi täysin radoilta, ennen kuin 160-senttinen tamma palasi täysin tuntemattoman ratsastajan kanssa.

Jälkeläiset

22.04.2020 - t. Kartanon Aarre - e. Ystäväni - om. Kartanon ratsutalli

Kilpailut

Raksu kilpailee porrastetuissa kenttäkisoissa tasolla 2.

Päiväkirja

14.09.2019

Ruskan saapuessa tänne Etelä-Pohjanmaan metsiin ei kentällä tai maneesissa meneminen ole ollut aina ihan sitä mieluisinta puuhaa, vaikkakin taivas on suurimmaksi osaksi ollut yhtä värikäs kuin lonkero ja väriloistoa parantavaa aurinkoa on saanut odotella on maastoilu silti ollut mukavaa.

Viikonloppuna kun aikaa oli kerrankin käytettävissä ja aurinkokin yritti pilkistää pilven takaa, hain Raksun tarhasta. Saatuani orin kiinni käytävälle annoin sille pitkän ja perusteellisen harjauksen ja irtoavan karvan määrästä ei voinut kuin päätellä talven olevan oikeasti tulossa.

Irtoava karva näytti myös kutittavan oria, sillä se näytti välillä niin tyytyväiseltä kun kumisuka pyörähti oikeassa kohdassa. Välillä kun aikataulut sallivat sai Raksu pitkän ja huolellisen harjauksen ja semmoiset harjaukset että me molemmat varmasti rentouduimme. Raksun kanssa ollaan tehty paljon pitkiä maastoja aina silloin kun kelit ovat sen sallineet, sillä maastoilu tuo kuitenkin niin paljon erilaista treeniin pohjien vuoksi ja vaikka ei mentäisikään kuin pelkkää käyntiä, saa silti reittivalinnalla treenistä paljon irti ja välillä Raksu onkin joutunut käyttämään paljon aivojaan miettiessään minne voi jalkansa asetella, jotta sillä on ollut mahdollisuus säilyttää tasapainonsa ja se ei kaatuisi nenälleen.

Kuitenkin orin kanssa ollaan treenattu myös ihan perinteisellä mallilla ja sen kanssa ollaan löydetty toimivat mallit treenaamiselle ja näin ollaan myös hiljalleen alettu saamaan tulosta aikaan, vaikka ei olla pidettykään mitään kiirettä siinä että oltaisiin saatu tulosta aikaan. Orin kanssa jatketaankin treenaamista kevennetysti, sillä tällä hetkellä sen kanssa ei ole enään mitään isompia tavoitteita, joten treenaamisenkaan ei tarvitse olla kovin intensiivistä.

01.10.2019

Raksu sai viettää kesällä porukassa laidun lomaa jonka aikana oria liikuteltiin vain kevyesti muutaman kerran ja sen annettiin palautua ihan kunnolla aktiivisesta treenistä.

Loppukesästä orin kanssa alettiin treenaamaan hiljalleen uudestaan ja Raksu on tuntunut koko ajan vain paremmalta. Treenejä on yritetty pitää monipuolisena niin sisällöltään kuin myös kestoltaan ja tämä on näyttänyt myös olevan hyvä tapa saada pidettyä orin mielenkiintoa yllä treenaamisen suhteen, sillä jossain kohdassa vain tuntui jotta orin halukkuus työntekoon oli katoamassa. Raksun kanssa ollaan myös harjoiteltu vähän vaativampia tehtäviä ja kokeiltu hiljalleen tuoda orin tasoa ylöspäin, vaikkakaan ihan kilpakentille asti sen potentiaali ei tule riittämään.

Raksu kerkesi kilpailla nyt syksystä vielä muutamia kilpailuja, ennen kuin orin kisaura tuli päätökseen ja sen on aika siirtyä haistelemaan uusia tuulia siitosorina. Ihan täysin hunningolle ori ei silti joudu, vaan sitä on hiljalleen tuotu vähemmälle treenille ja kovempia treenejä on korvattu pitkillä maastoilla.

Vaikka aluksi orin siirtäminen kevyemmälle liikunnalle ei kuulostanut hyvältä ajatukselta, on se sopeutunut uuteen elämäänsä hyvin ja ori näyttää edelleen hyvältä ja se on mielellään lähdössä töihin. Kuitenkaan ori ei pistä pahakseen pidempiä tarhauksiakaan ja monesti Raksun löytääkin ihmettelemästä tallipihan menoa.

Tälle kesälle ori ei astunut kuin yhden tamman, mutta toivottavasti ensi kesänä sille saataisiin muutama tamma astuttavaksi.

Valmennukset

15.07.2019, Kouluratsastus, Valmentaja Johanna Wikman

Ratsukko oli juuri lopetelemassa verryttelyä saapuessani maneesiin. Esittelimme pikaisesti toisemme ja ratsastaja kertoi ratsustaan, ennen kuin ohjeistin häntä keräämään ohjat ja hakemaan tahdikkaan käynnin. Alkuun Minni sai ratsastaa Raksuksi esittelemäänsä oria molemmilla pitkillä sivuilla avotaivutuksessa, vaihdellen aina välillä taivutuksen määrää ja näin jumpaten oria. Alkuun Raksun mielestä ratsastaja olisi saanut taipua keskenään ja annoinkin naiselle pari vinkkiä siihen, miten oria saisi pyydettyä taipumaan paremmin. Hiljalleen Raksu alkoi taipumaan ja hakeutumaan parempaan muotoon, joten tehtävää päästiin jatkamaan myös ravissa. Muutaman ravi kierroksen jälkeen ratsukko pääsi jättämään tämän tehtävän ja siirtymään keskiaskellajien pariin. Tehtävä aloitettiin ravissa ja Raksu alkoikin olemaan paremmin kuulolla, mutta siitä huomasi jotta se ei siltikään tehnyt vielä rehellisesti töitä. Pyysin ratsastajaa käskemään ratsuaan pari kertaa kunnolla ja nyt ori viimein ymmärsi että olisi aika töihin ja sen raviin löytyikin nopeasti uusi tempo. Ravin sujuessa nopeasti pääsi ratsukko siirtymään laukkaan. Laukkaan tehtävää muutettiin niin, että toinen pitkäsivu ratsastettiin vastalaukkaa ja toinen pitkäsivu ratsastettiin lisäysten kanssa. Tällä pyrittiin hakemaan Raksuun uutta pontta ja pitämään sen mielenkiinto yllä työntekoon. Minnin löydettyä hyvän temmon laukkaan ja aloittaessaan ohjeistamani tehtävän saattoi Raksusta nähdä miten sen tahti hidastui hieman ennen kuin se ymmärsi että nyt tehtäisiin jotain uutta ja laukka alkasi rullaamaan paremmin. Laukkatehtävän sujuessa molempiin suuntiin sai ratsukko siirtyä raviin ja tehdä siinä vielä parit pikaiset keskiravit, ennen kuin oli aika kiittää ja päästää ratsukko verryttelemään itsenäisesti.

25.07.2019, Kouluratsastus, Valmentaja Johanna Wikman

Ratsukko oli verrytellyt jo valmiiksi saapuessani paikalle joten ohjeistin ratsastajaa keräämään ohjat ja kerroin samalla valmennuksen kulusta. Ratsukon löydettyä hyvä tempoisen käynnin pääsi ratsukko aloittamaan siirtymisten teon. Alkuun siirtymiset tulivat käynti-pysähdys-käynti ja ratsastaja joutuikin tekemään useamman siirtymisen jotta sai Raksun kuulolle ja vastaamaan rehellisesti apuihin. Orin olemuksesta näki että se ei halunnut luovuttaa, mutta muutaman ohjeen avulla Minni sai ratsunsa paremmin avuille ja tehtävä alkoi sujumaan temmollisesti sekä napakuudeltaan. Tästä ratsukko sai siirtyä käynti-ravi-käynti siirtymisiin ja myös tässä tehtävässä haettiin eteenpäin suuntaavaa liikettä ja napakoita siirtymisiä. Raksusta huomasi että se alkoi petraamaan, sillä sen liike parani koko ajan ja tehtävä alkoi sujumaan paremmin paljon nopeampaa. Tehtävän sujuessa ratsukko sai jäädä raviin ja ravata vapaasti muutaman kierroksen ennen kuin jatkaisimme eteenpäin. Ravista ratsukko sai siirtyä laukkaan ja alkuun Minnin tehtävänä oli hakea vain hyvä tempoinen askellaji ennen kuin hän sai alkaa pyytämään Raksulta laukka-ravi-laukka siirtymisiä. Ori oli kuitenkin päässyt lämpenemän hieman liikaakin ja Minni saikin alkuun tehdä hieman enemmän töitä jotta ori siirtyisi raville ja kun molempiin kierroksiin oltiin saatu pari hyvää siirtymistä ohjeistin Minniä jatkamaan hetken laukkaa, ennen kuin saisi siirtää Raksun käyntiin. Loppuun ratsukko sai tehdä vielä muutamat avotaivutukset molempiin kierroksiin käynnissä, ennen kuin annoin loppupautteen ja päästin ratsukon loppuverkkaamaan.

15.08.2019, Esteratsastus, Valmentaja Juho Felor

Ratsukko oli jo valmiina kentällä verrytelleenä ja Minniksi esittäytynyt ratsastaja kertoi että oli rakentanut valmiiksi muutaman ristikon ajan säästämiseksi. Kiitin naista tästä ja pyysin häntä keräämään ohjat ja siirtämään Raksuksi esitellyn orin hyvän käynnin kautta raviin. Samalla kerroin ratsastajalle että tänään treenin aiheena olisi lähestymiset ja erilaiset tiet. Tämän jälkeen ohjeistin ratsastajan saapumaan punavihreälle ristikolle mahdollisimman suorassa ja jatkamaan siitä mustaharmaalle ristikolle mahdollisimman suoralla tiellä. Tästä tehtävää muutettiin koko ajan erilaisten teiden kautta. Ratsukon kävellessä välikäyntejä korotettiin ristikot mataliksi pystyiksi ja ratsukko sai siirtyä ravin kautta jatkamaan tehtävää. Ensimmäisellä kierroksella Minni toi Raksun löysästi esteille josta seurasi pudotus. Huomautin tästä ratsastajalle ja päästin heidät uuteen yritykseen. Nyt Raksu jopa liikkui eteenpäin ja ratsukon meno näytti järkevämmältä. Kierros kierrokselta meno parani ja loppupeleissä Minni sai tuotua ratsunsa esteille sulavasti eri kulmista ja erilaisilla reiteillä joista matkaa oli helppo jatkaa myös hypyn jälkeen ja naisella oli idea jo seuraavasta estevälistä ennen kuin hän edes olisi valmistelemassa ratsuaan edeltävälle esteelle. Lopuksi ratsukko sai suorittaa tehtävän omalla tasollaan ja ohjeistinkon ratsastajaa pitämään huolen jotta Raksu laukkaa reilusti eteenpäin ja että hän itse pysyy selässä hiljaa, mutta ei silti jätä oria yksin juuri ennen estettä. Viimeinen rata sujui hyvin joten päästin ratsukon loppuverryttelemään omin päin.

17.08.2019, Esteratsastus, Valmentaja Juho Felor

Ratsukko oli jo verrytellyt valmiiksi kun saavuin maneesiin. Koska kyseessä oli myös tuttu ratsukko, pääsimme suoraan tekemisen pariin.

Alkuun ratsukko sai lähteä pienistä ristikoista koostuvalle innari tehtävälle ja tällä tehtävällä ratsukolta haettiinkin keskittymistä niin suoruuteen, kuin myös vauhtiin, sillä tehtävään piti päästä sisään juuri oikealla temmolla että se oli mahdollista saada suoritettua hyvin. Ilmeisesti pikkupakkanen oli saanut oria piristymään hieman liiaksi, sillä ensimmäisellä kerralla se tuli tehtävään sisälle kuin ensimmäistä kertaa esteet näkevä nuori hevonen ja ennen kuin kerkesin sanoa tästä mitään, kertoi ratsastaja huomanneensa että ori oli ihan liian reipas. Ohjeistin ratsastajaa tekemään paljon enemmän puolipidätteitä ja vaikka jopa ihan voltin, jos tuntui että Raksu vain juoksisi pois alta, eikä vastaisi apuihin halutulla tavalla. Ratsastaja nyökkäsi ja siirsi orin uudelleen raviin ja lähti suorittamaan tehtävää.

Pari seuraavaakin kierrosta Raksu tuli hieman liian vauhdikkaasti tehtävälle, mutta lopulta se alkoi kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin ja tehtävä alkoi onnistumaan paremmin. Hiljalleen tehtävä muuttui siten, että ristikoista nostettiin pieniä pystyjä alkaen aina viimeisestä hypystä ja edeten siitä aina ensimmäiseen ristikkoon. Jokaisella kierroksella Raksun liikkuminen rauhoittui ja se alkoi kuuntelemaan ratsastajansa apuja koko ajan paremmin.

Jossain kohtaa ratsukko suoritti tehtävän pariin otteeseen tasaisesti ja rennosti, joten päätimme lopettaa valmennuksen siihen.

16.02.2019, Maastoesteet, Valmentajana Vilja Dremmer

Hallikaudella maneesissa hyppääminen on yleensä harvinaista herkkua, mutta Minni oli järjestänyt meille tilaisuuden päästä treenaamaan maneesissa. Paikalle oli ajettuna kaksi erikokoista tukkia sekä pieni risueste ja kulma.

Ratsukko oli verrytellyt sileällä ja ottanut myös muutaman verkahypyn rataesteillä, joten olimme valmiita siirtymään suoraan maastoesteille. Koska ratsukolla oli pitkä tauko maastoesteiltä, kerroin Minnille että aloittaisimme valmennuksen ensin vain hyppäämällä ihan pienimmän tukin muutamaan otteeseen. Annettuani ratsukolle luvan lähteä tehtävälle, Minni siirsi Raksun laukkaan ja laukkasi maneesin ympäri, ennen kuin käänsi orinsa ensimmäisen kerran tukille. Jo kaukaa näki, että molempia ilmeisesti jännitti, sillä ori ei tullut koko matkaa tasaista laukkaa suoralla linjalla, joten tästä syystä ensimmäinen yritys meni kielloksi. Kerroin ratsastajalle että missä tehtävä oli mennyt pieleen, ennen kuin lähetin ratsukon uudelle kierrokselle.

Tällä kertaa ratsukko pääsi esteen yli ja parin onnistuneen hypyn jälkeen lisäsimme mukaan myös toisen tukin ja sitä kautta hiljalleen ihan kokonaisen radan. Ratsukon tekeminen muuttui varmemmaksi jokaisella kierroksella ja loppua kohden meno alkoi näyttämään jo semmoiselta, että heillä voisi olla hyvät mahdollisuudet pärjätäkin tulevalla kisakaudella. Kun ratsukko oli saanut viimeisen hyppy kierroksen valmiiksi, annoin Minnille muutamia neuvoja ja vinkkejä jatkoon, ennen kuin päästin ratsukon suorittamaan itsenäiset loppuverryttelyt.

17.6.2019, Maastoesteet, Valmentajana Vilja Dremmer

Tuttu ratsukko odotteli minua nurmikentällä verryttelemässä. Vaihdoimme Minnin kanssa muutaman pikaisen kuulumisen ja nainen kertoi minulle miten heidän kisakautensa oli alkanut. Tämän jälkeen kerroin naiselle että hän voisi aloittaa hyppäämään tukki-hauta-risueste linjaa. Minni nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja siirsi orinsa laukkaan, ennen kuin käänsi sen kohti tukkia.

Ratsukon menosta huomasi, että heillä oli nyt paljon parempi rutiini menolle ja että he olivat saaneet yhteistyönsä toimimaan, sillä nyt Raksu lähestyi jo heti alusta alkaen estettä paljon suorempana ja tasapainoisemmalla laukalla. Ensimmäinen hyppy oli hieman haparointia sisältävä, mutta Minni sai kasattua pakan seuraavalle esteelle ja ratsukon meno parani jokaisella esteellä. Linjan jälkeen annoin ratsastajalle pari neuvoa, ennen kuin päästin hänet uudelleen ratsastamaan linjaa.

Tämä kierros meni jo paremmin, joten ohjeistin rataan pari uutta estettä ja lopulta ratsukko sai hypätä täysimitaisen kenttäradan. Kun ratsukko oli suoriutunut viimeisestä radasta, kerroin Minnille vielä viimeiset neuvot ja vinkit jatkoon ennen kuin päästin ratsukon loppuverryttelemään.