Kartanokosken Talli

Kuutamorunoilija


©: TN

Nimi Kuutamorunoilija "Kuutti" Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 17.07.2013 - 6v Säkäkorkeus 154cm
Rekisterinumero VH19-018-0105 Omistaja Koskikartanon Ratsutalli (VRL-10337)
Koulutustaso Kenttä, Helppo Kasvattaja Juuso Wentilä, evm

Luonne

Kuutti yrittää olla todella macho ori, mutta yleensä sen yritykset pullisteluun jäävät todella vajaiksi. Eikä se saa kiinnitettyä tammojen huomiota. Kuitenkin käsiteltäessä Kuutti on kuin vanhempikin ruuna, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia, ellei joku satu tuomaan tammaa orin näkökenttään jolloin se unohtaa ihmisen läsnäolon ja alkaa häsläämään omiaan. Kuitenkin kunhan Kuutille vain muistuttaa että sen täytyy kuunnella ihmistä eikä sen anna kävellä ihmisen ylitse, pärjää sen kanssa paremmin vaikka se häsläisi omiaan.

Ratsuna Kuutti liikkuu heti kun ohjat saa kunnolla käteen omalla moottorillaan ja se hakeutuu omatoimisesti muotoon. Ratsastajan tarvitseekin käyttää orin kanssa todella kevyitä apuja ja Kuutti onkin yllättänyt monet ratsastajat taidoillaan.

Sileällä orin kanssa kannattaa työskennellä lyhyissä pätkissä ja vaihdella tehtäviä helpompien ja vaativimpien välillä jotta sen mielenkiinnon saa pidettyä yllä. Vaikka Kuutti alkaisi väsymään johonkin tehtävään, ei siitä tule mahdoton ratsastaa mutta ratsastaja saattaa joutua tekemään hieman enemmän töitä kuin normaalisti. Kuutin väsymisen tehtävään huomaa myös siitä että ori alkaa korjaamaan vauhdilla virheitä.

Rataesteillä Kuutti saattaa alussa korvata vauhdilla virheet, joten sen kanssa kannattaa olla jo verkka hypyissä terävänä jotta orin saa kuulolle ja paremmalle kontrollille. Kun Kuutti on hyvässä kontrollissa on sen kanssa ilo hypätä ja ori onkin todella varovainen jaloistaan.

Maastossa Kuutti tarvitsee hieman enemmän tukea ratsastajalta kuin sileällä tai rataesteillä sillä se saattaa nähdä jotain omia monstereitaan. Kuutista huomaa helposti milloin se jännittää mutta tuossa tilanteessa sitä kannattaa vain ratsastaa vähä eteenpäin ja kertoa orille että ei ole mitään hätää ja että matka voi jatkua.

Esteet Kuutti ylittääkin hyvällä ilmavaralla ja esteiden välillä olevat suorat baanat ori suorastaan lentää.

Sukutaulu

i. Kuutamokalle ii. Kuurankaipuu iii.
iie.
ie. Kujelmiina iei.
iee.
e. Rosiina ei. Simputuksen Silli eii.
eie.
ee. Rosmunta eei.
eee.

Sukuselvitys

Kuutamokalle voikko ori ei ollut ikinä mitenkään hirveän näyttävä tai menestyksekäs. 154-senttinen ori oli ihan tavallinen perus suomiputte ja sen minkä se hävisi taidoissaan, se voitti luonteessaan, monien luullessa oria ruunaksi. Valitettavasti ori menehtyi yllättäen kaksitoistavuotiaana aortan repeämään tarhassa.

Kuurankaipuu ori kiersi ympäri maata kilpailemassa kenttäkisoissa ja se menestyikin niissä hyvin. Voikossa orissa oli luonnetta, mutta ei se pahansuopa ollut, vaikkakin omisti poikamaista pilkettä silmäkulmassa. 155-senttinen ori vietti kilpauransa jälkeen siitosorin ja pihakoristeen virkaa, nukahtaen ikiuneen omalle laitumelleen 29-vuotiaana.

Kujelmiina 153-senttinen tamma toimi ratsastuskoulun ratsuna koko uransa. Tamman kasvattaja haaveili siitä kilpahevosta, mutta se ei nuorena osoittanut kilpailupäätä, joten se lopulta myytiin ratsastuskouluun. Kuitenkin vanhetessaan voikko tamma alkoi pärjäämään paremmin kisaradoilla ja se kiersikin lopulta erään taitavan ratsastuskouluoppilaan kanssa kansallisia kenttäkisoja. Tamma menehtyi harjoitustilanteessa tapahtuneessa onnettomuudessa viisitoistavuotiaana.

Rosiina voikko tamma vietti varsana kiertolaiselämää, ennen kuin se päätyi eräälle värikasvattajalle. Nainen ymmärsi että tammalla oli suvun puolesta potentiaalia kisakentille ja muutaman ratsastajakokeilun jälkeen tammalle löydettiin sopiva ratsastaja ja parivaljakko pärjäsikin kansallisella tasolla kenttäratsastuksessa. 154-senttinen tamma jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivoihin 27-vuotiaana.

Simputuksen Silli höntistä voikosta orista ei ikinä uskottu liikoja. Kuitenkin eräs nuori kenttäratsastaja halusi kokeilla 155-senttisen orin kanssa kenttäkisoja ja vaikka monet olivat varmoja että ratsukko ei pääse rataesteiltä eteenpäin, löi ori epäilijöille luun kurkkuun pärjäämällä jokaisessa luokassa mihin se ilmoitettiin.

Rosmunta tammasta haaveiltiin juoksijaa, mutta 155-senttinen hevonen ei vain omistanut juoksupäätä, joten se otettiin pois treenistä ja myytiin halvalla ratsuksi. Pitkän ja hankalan koulutuksen jälkeen voikosta tammasta saatiinkin kuorittua kilparatsu joka menestyi vaihtelevasti kisakentillä. Tamma sai viisi varsaa, ennen kuin se menehtyi vaikeaan ähkyyn.

Jälkeläiset

25.04.2020 - o. Kartanon Anttooni - e. Naavakuusen Jasmiina - om. Kartanon ratsutalli

Kilpailut

Kuutti kilpailee porrastetuissa kenttäkisoissa tasolla 2.

Näyttelyt

01.03.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. Lissu
14.06.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. alaera
27.06.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. Miia Maria

Päiväkirja

05.05.2020

Kuutin kanssa treenaaminen ja valmentautuminen on sujunut mallikkaasti. Ori on ollut aina valmis ja innoissaan lähtemään töihin ja sen kanssa onkin ollut helppoa treenata, vaikka treenien aiheet eivät ole aina olleet niitä ratsastajalle tai ratsulle helpoimpia.

Kuutin kanssa treenit on pyritty pitämään monipuolisina ja välillä ollaan, treenattu niin perinteisesti täydessä ratsuvarustuksessa, kuin myös hieman humputellen ja jätetty satula pois matkasta ja treenailtu ilman satulaa. Kuutista on huomannut miten ori on nauttinut monipuolisesta treenistä ja välillä jos ori on alkanut tuntumaan tahmealta kentällä tai maneesissa on sille annettu muutama vapaampi päivä, jolloin ollaan, saatettu käydä tyyliin vain laukkaamassa maastossa tai humputeltu kentällä muuten vain ilman satulaa ja pitkällä ohjalla.

Kuutin kohdalla aktiivinen kisaura on jo takanapäin, joten toiveena olisi saada orille muutama tamma nyt kesälle ja jatkaa näin orin sukua. Mahdoton ajatus ei olisi tietenkään käydä kokeilemassa Kuutin kanssa muutamaa korkeamman tason kenttäkisaa, ja katsoa miten sen potentiaali riittäisi tason nostoon. Eihän ori mikään super liikkuja ole, mutta ei nyt ihan se matalaliikkeisin lahnakaan. Kuitenkaan mitään paineita ei oteta mahdollisesta tason nostosta ja mennään ihan oman ja hevosen fiiliksen mukaan, sillä tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa sen motivaatiota treenaamiseen ja toisaalta mitään pakkoakaan ei sitä ole saada korkeammalle tasolle jos ei vain näytä sille soveltuvan.

15.06.2020

Kauniit kesäpäivät ovat innostaneet siirtämään treenit kentältä ja maneesista maastoon. Koska kalenterissa oli kerrankin vapaata tarpeeksi pitkälti, suuntasin Kartanon ratsutallille ja päätin lähteä Kuutin kanssa maastoon. Voikko oli päässyt jo pienelle laidun pläntille vähän maistelemaan vihreää, ennen kuun vaihteen laitumelle laskua, joten kävinkin metsästämässä hieman vastahakoisen hevosen pois vihreältä ja talutin sen viileään talliin. Vaikka alkuun ori protestoikin omasta mielestään liian aikaista poistumista paljon paremmilta apajilta, mutta viileään talliin päästessään ei ori ollutkaan enään ihan niin vastahakoinen ja se jäikin käytävälle nuokkumaan silmät puoliummessa ja melkein nojaillen naruihin.

En pitänyt mitään kiirettä oria hoitaessani ja annoinkin harjan liukua pitkin, hitain vedoin silkkistä voikkoa karvaa pitkin, antaen itseni ja hevosen nauttia jokaisesta harjanliikkeestä. Kun ori oli viimein harjattu, varustin sen varmuuden vuoksi maastoesteille soveltuvalla tavalla, sillä en ollut oikein varma että maastoilisimmeko vain normaalisti, vai päätyisimmekö hyppäämään joitain esteitä, joita reitin varrella oli. Varustaessani Kuuttia ori taisi aavistaa mitä oli tapahtumassa, sillä se havahtui koomastaan hieman. Kuutin ja itseni ollessa valmiita, talutin orin ulos ja kiristin vielä vyön ennen kuin nousin sen selkään ja pyysin sitä lähtemään kohti metsäteitä.

Metsän varjossa oli hieman viileämpää kuin avoimemmilla paikoilla ja Kuuttikin näytti nauttivan olostaan metsässä. Annoin orin kävellä pitkällä ohjalla niin kauan kunnes tulimme hieman pehmeämmälle osuudelle, jolloin keräsin ohjaa hieman käsiini, ennen kuin painoin pohkeeni kevyesti orin kylkiin ja se lähti liidokkaaseen raviin korvat hörössä. Pohjan pehmetessä vielä lisää, tunsin miten ori alkoi kyselemään lupaa laukalle ja nauraen toisen innostukselle annoinkin sille lopulta laukkaluvan ja sen seurauksena melkein jatkoin ratsuni kanssa eri suunnalle, Kuutin tehdessä sen verran lennokkaan laukannoston.

Annoin Kuutin laukata pitkää ja rentoa laukkaa eteenpäin, aina hieman lähemmäs maastoesteitä. Lopulta en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan keräsin ensin ohjia hieman lyhyemmäksi, ennen kuin kokosin Kuutin laukkaa. Ori ymmärsi heti mistä oli kyse, joten se kokosi laukkaansa myös omatoimisesti ja pian laukkasimmekin hyvätempoisella laukalla kohti ensimmäistä tukkia, joka tuli vastaan kääntyessämme estereitille. Hirveän montaa estettä ei reitillemme mahtunut, mutta selvästi nuo muutama este piristi niin ratsua kuin ratsastajaakin, sillä viimeisen esteen jälkeen ori pukitti hieman, ennen kuin jatkoi vielä hetken laukkaansa.

Palatessamme maastoreitille siirsin Kuutin raviin ja annoin orin ravata pitkin ohjin jonkin matkaa, ennen kuin pyysin sen käyntiin ja annoin Kuutin kävellä kotiin pitkin ohjin. Laskeutuessani orin selästä näin miten hiessä se oli, joten talliin päästessämme talutinkin ratsuni suoraan pesupaikalle, jossa riisuin sen saatuani ensin sen kiinni naruihin. Kuutti nautti viileästä suihkusta ja päästessään tarhaan toinen päätyikin heti kuorruttamaan kostean karvansa puolella tarhan hiekoista. Päätäni pudistellen palasin takaisin talliin hoitamaan Kuutin varusteet.

Valmennukset

07.06.2020, Kouluratsastus, Trevor Andrews

Voikko ori oli jo verrytellyt ratsastajansa kanssa saapuessani kentälle. Päästessäni kentän keskelle ohjeistin ratsastajaa keräämään ohjat tuntumalle ja pyytämään Kuutiksi esiteltyä oria hakeutumaan hieman parempaan muotoon. Kuutin ollessa kuulolla ratsukko sai alkaa käynnissä tekemään ensin temponmuutoksia ja pysähdyksiä, jotta ori saatiin vieläkin paremmin kuulolle.

Ori alkoi nopeasti näyttämään kyllästyneeltä tehtäviin, joten ohjeistin ratsastajaa pitämään suurempaa vaihtelua sen kanssa mitä orin tuli tehdä ja välillä ottaa mukaan myös käynti-ravi-käynti siirtymiä. Tehtävän vaihto auttoi Kuuttia keskittymään siihen mitä siltä pyydettiin uudestaan ja hiljalleen ratsukko sai jäädä raviin. Ravissa ohjeistin ratsukon tekemään lisää temponmuutoksia ja nyt he saivat ottaa mukaan myös ympyrät ja voltit. Välillä Kuutti yritti tarjota jotain omaa vaihtoehtoaan tekemiselle kun sen kyky keskittyä alkoi saapumaan loppuunsa, mutta ratsastaja oli hyvin tilanteen tasalla ja osasi ratsastaa oriaan juuri oikealla tavalla että monestikaan minun ei tarvinnut sanoa asiasta mitään kun korjaukset olivat jo tehtynä.

Myös laukassa samat tehtävät jatkuivat ja tallaisella treenillä kehitettiinkin oikeastaan enemmän Kuutin jaksamista keskittyä yhteen tehtävään, kuin että olisi hiottu kokonaista ratasuoritusta, vaikkakin se, että ori olisi hyvin kuulolla ratsastajansa avuista, auttaisi radalla suuresti ja näin ratsastajalla voisi olla mahdollista keretä korjaamaan jo tulossa olevia virheitä, jos hän osaisi vain lukea ratsuaan oikein. Ratsukon siirtyessä loppukäynteihin, annoin ratsastajalle muutaman kotitehtävän orin kanssa, ennen kuin sovimme seuraavasta valmennuksesta.



©: TN