Kartanokosken Talli

Kuutamorunoilija SLA-II, KERJ-III


©: TN

Nimi Kuutamorunoilija "Kuutti" Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 17.07.2013 - 8v Säkäkorkeus 154cm
Rekisterinumero VH19-018-0105 Omistaja Koskikartanon Ratsutalli (VRL-10337)
Koulutustaso Kenttä, Helppo Kasvattaja Juuso Wentilä, evm

Luonne

Kuutti yrittää olla todella macho ori, mutta yleensä sen yritykset pullisteluun jäävät todella vajaiksi. Eikä se saa kiinnitettyä tammojen huomiota. Kuitenkin käsiteltäessä Kuutti on kuin vanhempikin ruuna, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia, ellei joku satu tuomaan tammaa orin näkökenttään jolloin se unohtaa ihmisen läsnäolon ja alkaa häsläämään omiaan. Kuitenkin kunhan Kuutille vain muistuttaa että sen täytyy kuunnella ihmistä eikä sen anna kävellä ihmisen ylitse, pärjää sen kanssa paremmin vaikka se häsläisi omiaan.

Ratsuna Kuutti liikkuu heti kun ohjat saa kunnolla käteen omalla moottorillaan ja se hakeutuu omatoimisesti muotoon. Ratsastajan tarvitseekin käyttää orin kanssa todella kevyitä apuja ja Kuutti onkin yllättänyt monet ratsastajat taidoillaan.

Sileällä orin kanssa kannattaa työskennellä lyhyissä pätkissä ja vaihdella tehtäviä helpompien ja vaativimpien välillä jotta sen mielenkiinnon saa pidettyä yllä. Vaikka Kuutti alkaisi väsymään johonkin tehtävään, ei siitä tule mahdoton ratsastaa mutta ratsastaja saattaa joutua tekemään hieman enemmän töitä kuin normaalisti. Kuutin väsymisen tehtävään huomaa myös siitä että ori alkaa korjaamaan vauhdilla virheitä.

Rataesteillä Kuutti saattaa alussa korvata vauhdilla virheet, joten sen kanssa kannattaa olla jo verkka hypyissä terävänä jotta orin saa kuulolle ja paremmalle kontrollille. Kun Kuutti on hyvässä kontrollissa on sen kanssa ilo hypätä ja ori onkin todella varovainen jaloistaan.

Maastossa Kuutti tarvitsee hieman enemmän tukea ratsastajalta kuin sileällä tai rataesteillä sillä se saattaa nähdä jotain omia monstereitaan. Kuutista huomaa helposti milloin se jännittää mutta tuossa tilanteessa sitä kannattaa vain ratsastaa vähä eteenpäin ja kertoa orille että ei ole mitään hätää ja että matka voi jatkua.

Esteet Kuutti ylittääkin hyvällä ilmavaralla ja esteiden välillä olevat suorat baanat ori suorastaan lentää.

Sukutaulu

i. Kuutamokalle ii. Kuurankaipuu iii.
iie.
ie. Kujelmiina iei.
iee.
e. Rosiina ei. Simputuksen Silli eii.
eie.
ee. Rosmunta eei.
eee.

Sukuselvitys

Kuutamokalle voikko ori ei ollut ikinä mitenkään hirveän näyttävä tai menestyksekäs. 154-senttinen ori oli ihan tavallinen perus suomiputte ja sen minkä se hävisi taidoissaan, se voitti luonteessaan, monien luullessa oria ruunaksi. Valitettavasti ori menehtyi yllättäen kaksitoistavuotiaana aortan repeämään tarhassa.

Kuurankaipuu ori kiersi ympäri maata kilpailemassa kenttäkisoissa ja se menestyikin niissä hyvin. Voikossa orissa oli luonnetta, mutta ei se pahansuopa ollut, vaikkakin omisti poikamaista pilkettä silmäkulmassa. 155-senttinen ori vietti kilpauransa jälkeen siitosorin ja pihakoristeen virkaa, nukahtaen ikiuneen omalle laitumelleen 29-vuotiaana.

Kujelmiina 153-senttinen tamma toimi ratsastuskoulun ratsuna koko uransa. Tamman kasvattaja haaveili siitä kilpahevosta, mutta se ei nuorena osoittanut kilpailupäätä, joten se lopulta myytiin ratsastuskouluun. Kuitenkin vanhetessaan voikko tamma alkoi pärjäämään paremmin kisaradoilla ja se kiersikin lopulta erään taitavan ratsastuskouluoppilaan kanssa kansallisia kenttäkisoja. Tamma menehtyi harjoitustilanteessa tapahtuneessa onnettomuudessa viisitoistavuotiaana.

Rosiina voikko tamma vietti varsana kiertolaiselämää, ennen kuin se päätyi eräälle värikasvattajalle. Nainen ymmärsi että tammalla oli suvun puolesta potentiaalia kisakentille ja muutaman ratsastajakokeilun jälkeen tammalle löydettiin sopiva ratsastaja ja parivaljakko pärjäsikin kansallisella tasolla kenttäratsastuksessa. 154-senttinen tamma jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivoihin 27-vuotiaana.

Simputuksen Silli höntistä voikosta orista ei ikinä uskottu liikoja. Kuitenkin eräs nuori kenttäratsastaja halusi kokeilla 155-senttisen orin kanssa kenttäkisoja ja vaikka monet olivat varmoja että ratsukko ei pääse rataesteiltä eteenpäin, löi ori epäilijöille luun kurkkuun pärjäämällä jokaisessa luokassa mihin se ilmoitettiin.

Rosmunta tammasta haaveiltiin juoksijaa, mutta 155-senttinen hevonen ei vain omistanut juoksupäätä, joten se otettiin pois treenistä ja myytiin halvalla ratsuksi. Pitkän ja hankalan koulutuksen jälkeen voikosta tammasta saatiinkin kuorittua kilparatsu joka menestyi vaihtelevasti kisakentillä. Tamma sai viisi varsaa, ennen kuin se menehtyi vaikeaan ähkyyn.

Jälkeläiset

25.04.2020 - o. Kartanon Anttooni - e. Naavakuusen Jasmiina - om. Tuire
20.01.2021 - t. Kuunkinuskinen - e. Kuunkudelma - om. Jeili

Kilpailut

Kuutti kilpaili porrastetuissa kenttäkisoissa tasolle 3.

Näyttelyt

01.03.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. Lissu
14.06.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. alaera
27.06.2020 - Kutsu - Sh-orit, SA tuom. Miia Maria

Päiväkirja

05.05.2020

Kuutin kanssa treenaaminen ja valmentautuminen on sujunut mallikkaasti. Ori on ollut aina valmis ja innoissaan lähtemään töihin ja sen kanssa onkin ollut helppoa treenata, vaikka treenien aiheet eivät ole aina olleet niitä ratsastajalle tai ratsulle helpoimpia.

Kuutin kanssa treenit on pyritty pitämään monipuolisina ja välillä ollaan, treenattu niin perinteisesti täydessä ratsuvarustuksessa, kuin myös hieman humputellen ja jätetty satula pois matkasta ja treenailtu ilman satulaa. Kuutista on huomannut miten ori on nauttinut monipuolisesta treenistä ja välillä jos ori on alkanut tuntumaan tahmealta kentällä tai maneesissa on sille annettu muutama vapaampi päivä, jolloin ollaan, saatettu käydä tyyliin vain laukkaamassa maastossa tai humputeltu kentällä muuten vain ilman satulaa ja pitkällä ohjalla.

Kuutin kohdalla aktiivinen kisaura on jo takanapäin, joten toiveena olisi saada orille muutama tamma nyt kesälle ja jatkaa näin orin sukua. Mahdoton ajatus ei olisi tietenkään käydä kokeilemassa Kuutin kanssa muutamaa korkeamman tason kenttäkisaa, ja katsoa miten sen potentiaali riittäisi tason nostoon. Eihän ori mikään super liikkuja ole, mutta ei nyt ihan se matalaliikkeisin lahnakaan. Kuitenkaan mitään paineita ei oteta mahdollisesta tason nostosta ja mennään ihan oman ja hevosen fiiliksen mukaan, sillä tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa sen motivaatiota treenaamiseen ja toisaalta mitään pakkoakaan ei sitä ole saada korkeammalle tasolle jos ei vain näytä sille soveltuvan.

15.06.2020

Kauniit kesäpäivät ovat innostaneet siirtämään treenit kentältä ja maneesista maastoon. Koska kalenterissa oli kerrankin vapaata tarpeeksi pitkälti, suuntasin Kartanon ratsutallille ja päätin lähteä Kuutin kanssa maastoon. Voikko oli päässyt jo pienelle laidun pläntille vähän maistelemaan vihreää, ennen kuun vaihteen laitumelle laskua, joten kävinkin metsästämässä hieman vastahakoisen hevosen pois vihreältä ja talutin sen viileään talliin. Vaikka alkuun ori protestoikin omasta mielestään liian aikaista poistumista paljon paremmilta apajilta, mutta viileään talliin päästessään ei ori ollutkaan enään ihan niin vastahakoinen ja se jäikin käytävälle nuokkumaan silmät puoliummessa ja melkein nojaillen naruihin.

En pitänyt mitään kiirettä oria hoitaessani ja annoinkin harjan liukua pitkin, hitain vedoin silkkistä voikkoa karvaa pitkin, antaen itseni ja hevosen nauttia jokaisesta harjanliikkeestä. Kun ori oli viimein harjattu, varustin sen varmuuden vuoksi maastoesteille soveltuvalla tavalla, sillä en ollut oikein varma että maastoilisimmeko vain normaalisti, vai päätyisimmekö hyppäämään joitain esteitä, joita reitin varrella oli. Varustaessani Kuuttia ori taisi aavistaa mitä oli tapahtumassa, sillä se havahtui koomastaan hieman. Kuutin ja itseni ollessa valmiita, talutin orin ulos ja kiristin vielä vyön ennen kuin nousin sen selkään ja pyysin sitä lähtemään kohti metsäteitä.

Metsän varjossa oli hieman viileämpää kuin avoimemmilla paikoilla ja Kuuttikin näytti nauttivan olostaan metsässä. Annoin orin kävellä pitkällä ohjalla niin kauan kunnes tulimme hieman pehmeämmälle osuudelle, jolloin keräsin ohjaa hieman käsiini, ennen kuin painoin pohkeeni kevyesti orin kylkiin ja se lähti liidokkaaseen raviin korvat hörössä. Pohjan pehmetessä vielä lisää, tunsin miten ori alkoi kyselemään lupaa laukalle ja nauraen toisen innostukselle annoinkin sille lopulta laukkaluvan ja sen seurauksena melkein jatkoin ratsuni kanssa eri suunnalle, Kuutin tehdessä sen verran lennokkaan laukannoston.

Annoin Kuutin laukata pitkää ja rentoa laukkaa eteenpäin, aina hieman lähemmäs maastoesteitä. Lopulta en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan keräsin ensin ohjia hieman lyhyemmäksi, ennen kuin kokosin Kuutin laukkaa. Ori ymmärsi heti mistä oli kyse, joten se kokosi laukkaansa myös omatoimisesti ja pian laukkasimmekin hyvätempoisella laukalla kohti ensimmäistä tukkia, joka tuli vastaan kääntyessämme estereitille. Hirveän montaa estettä ei reitillemme mahtunut, mutta selvästi nuo muutama este piristi niin ratsua kuin ratsastajaakin, sillä viimeisen esteen jälkeen ori pukitti hieman, ennen kuin jatkoi vielä hetken laukkaansa.

Palatessamme maastoreitille siirsin Kuutin raviin ja annoin orin ravata pitkin ohjin jonkin matkaa, ennen kuin pyysin sen käyntiin ja annoin Kuutin kävellä kotiin pitkin ohjin. Laskeutuessani orin selästä näin miten hiessä se oli, joten talliin päästessämme talutinkin ratsuni suoraan pesupaikalle, jossa riisuin sen saatuani ensin sen kiinni naruihin. Kuutti nautti viileästä suihkusta ja päästessään tarhaan toinen päätyikin heti kuorruttamaan kostean karvansa puolella tarhan hiekoista. Päätäni pudistellen palasin takaisin talliin hoitamaan Kuutin varusteet.

30.11.2020 © Serena

Viljalla on tarkat silmät. Se näkee heti kun mulla tulee otettua sellainen double-take, olipa kohteena sitten mies tai hevonen, tai molemmat. Se on vähän niin kuin enkeli mun olkapäällä ja tilanteeseen liittyy yleensä myös kohtuullisen tiukka “ei”, joka saa mut tuntemaan itseni seisovan pöydän ääressä häntää heiluttavalle labradorille. Nykyään Vilja sai mut melko helposti myös aisoihin, koska olin jo itsekin todennut, että hevosmäärä oli hieman karannut käsistä. Kun kuitenkin kisapaikan kaiuttimista kajahti hetkeä myöhemmin ratsukon nimi - tai tässä tapauksessa kyseisen hevosen nimi - läpsäytin tallimestariani varomattoman voimakkaasti olkapäälle ja vedin taas täyden labradoriroolin päälle.

“Kuulitko! Toi on se ori josta mä luin joku aika sitten siellä suokkifoorumilla!” Kuutamorunoilija. Jo pelkkä nimi oli saanu miut miettii, että olispa veikee käyttää tätä meidän Kuunkudelmalle. Ainoa ongelma oli, että omasta kenttäratsastusorientoitumisestani huolimatta etsin Unelmalle kouluoria. Vaikka Kuutamorunoilija veti kouluosuuttansa ihan hyvin, ei se ollut ihan sitä tasoa jota mie olin kaavaillut.

“Moi!” täräytin puolisen tuntia myöhemmin voikon vierellä seisovalle naiselle ja ojensi käteni. “Serena Routaneva.”

Noin viisi minuuttia myöhemmin hodarijonoon hylätty Vilja löysi minut harjaamasta voikkoa tämän omistajan kanssa. Ori esitteli meille vieraille miehisyyttään syvän hörinän säestämänä samalla kun keskustelin tämän omistajan kanssa sen suvusta ja historiasta. Ei sen takaa mitään hirmu nimiä löytynyt, jos nyt ei mitään hälyttävääkään, ja lähinnä voikon ansiot olivat sen omia. Jos se olisi ollut yhtään vähemmän komea ja mukavan oloinen hevonen, olisin saattanut jättää asian sikseen, mutta nyt mulla oli vahvasti sellainen olo, että tässä oli se ori josta halusin Unelmalle kotiin jäävän varsan. Ja ihan rehellisesti sanoen, Viljan lässyttelyt kuullessani olin vain entistä varmempi asiasta; meille tulisi Kuutamorunoilijasta varsa.

Valmennukset

07.06.2020, Kouluratsastus, Trevor Andrews

Voikko ori oli jo verrytellyt ratsastajansa kanssa saapuessani kentälle. Päästessäni kentän keskelle ohjeistin ratsastajaa keräämään ohjat tuntumalle ja pyytämään Kuutiksi esiteltyä oria hakeutumaan hieman parempaan muotoon. Kuutin ollessa kuulolla ratsukko sai alkaa käynnissä tekemään ensin temponmuutoksia ja pysähdyksiä, jotta ori saatiin vieläkin paremmin kuulolle.

Ori alkoi nopeasti näyttämään kyllästyneeltä tehtäviin, joten ohjeistin ratsastajaa pitämään suurempaa vaihtelua sen kanssa mitä orin tuli tehdä ja välillä ottaa mukaan myös käynti-ravi-käynti siirtymiä. Tehtävän vaihto auttoi Kuuttia keskittymään siihen mitä siltä pyydettiin uudestaan ja hiljalleen ratsukko sai jäädä raviin. Ravissa ohjeistin ratsukon tekemään lisää temponmuutoksia ja nyt he saivat ottaa mukaan myös ympyrät ja voltit. Välillä Kuutti yritti tarjota jotain omaa vaihtoehtoaan tekemiselle kun sen kyky keskittyä alkoi saapumaan loppuunsa, mutta ratsastaja oli hyvin tilanteen tasalla ja osasi ratsastaa oriaan juuri oikealla tavalla että monestikaan minun ei tarvinnut sanoa asiasta mitään kun korjaukset olivat jo tehtynä.

Myös laukassa samat tehtävät jatkuivat ja tallaisella treenillä kehitettiinkin oikeastaan enemmän Kuutin jaksamista keskittyä yhteen tehtävään, kuin että olisi hiottu kokonaista ratasuoritusta, vaikkakin se, että ori olisi hyvin kuulolla ratsastajansa avuista, auttaisi radalla suuresti ja näin ratsastajalla voisi olla mahdollista keretä korjaamaan jo tulossa olevia virheitä, jos hän osaisi vain lukea ratsuaan oikein. Ratsukon siirtyessä loppukäynteihin, annoin ratsastajalle muutaman kotitehtävän orin kanssa, ennen kuin sovimme seuraavasta valmennuksesta.


18.10.2020 - Trevor Andrews

Voikko suomenhevonen laukkasi tasapainoisen näköisesti ratsastajansa alla saapuessani maneesiin. Ratsukko oli minulle tuttu jo aikaisemmilta valmennuksilta joten pääsimme aloittamaan ratsastajan kanssa heti kun astelin maneesin hiekalle. Korjasin hieman ratsastajan asentoa orin satulassa ennen kuin seurasin miten nainen pyysi oriaan astumaan reippaammin eteen ja muutenkin vain ryhdistämään liikettään.

Ratsukko sai aloittaa pitkällä sivulla ensimäisen ja keskimäisen kirjaimen välillä pohkeenväistön, jota riitti muutama sivuaskel, siten että ratsukko oli noin kolmen metrinpäässä urasta. Sen jälkeen Kuutti tuli suoristaa, ennen kuin uralle palattiin väistäen. Alkuun voikko lähti suorittamaan tehtävää hyvin, mutta hiljalleen se rupesi poikittamaan toistojen edetessä. Heti kun ratsukko oli saanut vielä yhden hyvän käyntiväistön, sai ratsastaja siirtää Kuutin raviin ja jatkaa ravissa samaa tehtävää. Ohjeistin ratsastajaa tarvittaessa vaihtelemaan tehtävää siten että toinen puoli tulisi käynnissä ja toinen ravissa, ratsusta riippuen. Tehtävän monipuolistaminen tuntui toimivan Kuutille ja ori näytti taas paljon tyytyväisemmältä työntekoon.

Vaikka ratsukko ei tällä tasolla tarvinnutkaan laukkaväistöjä, sai ratsukko silti tehdä molempiin kierroksiin muutaman sillä tavalla että laukka nostettiin aina lyhyen sivun alusta ja pitkän sivun alusta heti kun Kuutti oli hyvin suoristettuna, sai ratsastaja lähteä väistämään oriaan kohti keskihalkaisijaa, jossa tuli uusi suoristus ja sitten siirtyminen raviin. Pari ensimmäistä kierrosta Kuutti yritti kaahailla tehtävässä, mutta ilmeisesti sitten se huomasi jotta kyseessä olikin vähän vaativampi tehtävä sille joten ori jaksoi keskittyä paremmin ja parin onnistuneen kierroksen jälkeen sai tämä tehtävä jäädä ja ratsukko pääsi itsenäisiin loppuverryttelyihin samalla kun annoin ratsastajalle loppupalautteen. Annoin ratsastajalle myös muutaman kotitehtävän, joita tuo voisi hyödyntää omatoimisessa treenissä ennen kuin oli aika kiitoksille ja hyvästeille puolin ja toisin.

10.06.2020 - Heikki Hellén

Voikko suomenhevonen näytti siltä että se oli valmis hyppäämään saapuessani paikalle. Muokatessani hieman esteiden korkeuksia vaihtaessani ratsastajan kanssa muutaman sanan kerroin tuolle myös mikä päivän valmennuksen tavoite tulisi olemaan ja millaisella tehtävällä valmennus voisi alkaa.

Ratsastaja oli kertonut että Kuutiksi kutsuttu ori saattaisi alkuun kokeilla korjata vauhdilla virheitä joten lähestymiset pidettiin tarkoituksella pitkinä ja ensimmäisenä kokeiltiinkin hakea vain kontrollia ja jarrua jotta tiukemmatkin kaarteet voisivat onnistua. Ratsastaja oli hyvällä fokuksella matkassa ja tuo osasi myös hyvin lukea ratsuaan. Kuitenkin ensimmäisellä kerralla ratsastaja oli puoltatoista askelta Kuuttia edellä ensimmäisellä esteellä joten toinen lähestyminen meinasi olla vähän vauhdikas ja pitkä, mutta silti ratsastaja sai hienosti pelastettua tilanteen ja tuotua voikon seuraavalla kerralla paremmin molemmille esteille.

Hiljalleen ratsukko pääsi hyppäämään täyttä rataa ja suoritusten sulavoituessa ohjeistin ratsastajaa tekemään mahdollisuuksien mukaan tiukempia teitä ja vinompia hyppyjä. Tällä tasolla ei välttämättä aina ratsastettaisi ajasta mutta tarvittaessa olisi hyvä jotta ratsua voisi käännellä hieman tiukemmin esteillä sillä se voisi kuitenkin jossain kohtaa osoittautua tarpeelliseksi. Vaikka Kuutti oli suorittanut hyvin ja varmasti tuli sille kuitenkin ensimmäinen este tiukemman kaarteen jälkeen hieman yllätyksenä ja näin ollen se otti ylimmän puomin matkaansa. Ohjeistin ratsastajaa tukemaan Kuuttia paremmin tiukoissa kaarteissa varsinkin alkuun vaikka ori olisikin tuntunut hyvältä sillä se tuntui unohtavan sen mitä se oli tehnyt heti kun tehtävä muuttui vaativammaksi.

Jatkossa Kuutin hypyt alkoivat olemaan vieläkin parempia ja ratsukko sai suoritettua radan lyhyillä ja tiukahkoillakin teillä. Hyvin menneen radan jälkeen ratsukko sai siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin samalla kun annoin ratsastajalle viimeiset palautteet ja kotitehtävät tämän valmennuksen osalta ja kiitosten jälkeen jätinkin ratsukon ravailemaan loppuraveja.

05.04.2020 - Hannele Pekkala

Ratsukko oli saanut treenata valmennuksen rataa omatoimisesti kotona muutamaan otteeseen sillä olin laittanut ratapiirroksen ratsastajalle etukäteen ja ratsukon suorittaessa itsenäisiä alkuverryttelyjä kyselinkin ratsastajalta millaisia huomioita, tuo oli tehnyt radasta ja ratsustaan sekä tietenkin omasta ratsastamisestaan noiden treenien pohjalta. Lopulta ratsukko oli valmis siirtymään radalle ja annoinkin ratsastajalle vapaat kädet ensimmäisellä kierroksella. Ratsukon suorittaminen oli mennyt eteenpäin edelliseltä kerralta minun ei tarvinnut tehdä isoja muutoksia suoritukseen, mutta ratsastajan asentoon jouduin hieman puuttumaan. Parin kierroksen jälkeen muutin alkuperäistä rataa hieman jotta siihen saatiin vähän tiukempia käänteitä sekä vaihtelevia teitä ratsastettavaksi.

Mitä pidemmälle treeni eteni sitä innokkaammalta Kuutti vaikutti ja ratsastajalla alkoi olemaan enemmän ja enemmän tekemistä pitää voikkonsa aisoissa. Pariin otteeseen ratsukko vain laukkasi parin esteen ohitse sillä Kuutti alkoi keräämään sen verran kierroksia. Ohjeistinkin ratsastajan hakemaan ratsuaan vähän paremmin kuulolle sileällä ja sitten parilla kolmella esteellä kerralla kunnes Kuutti oli taas paremmin ratsastajansa hallittavissa ja parivaljakon oli taas järkevää palata takaisin suorittamaan koko rataa.

Palattuaan uudestaan koko radalle Kuutin ratsastaja oli paljon paremmin tilanteen tasalla ja suoritukset alkoivat vain paranemaan jokaisella kerralla ja loppua kohden ratsukko saattoikin tehdä nopeita suorituksia, jotka olivat puhtaita ja sellaisia, joilla ratsukko voisi pärjätä kilpailuissa niin rataesteillä kuin myös mahdollisesti maastoestekokeessa tai sitten hallikisassa riippuen mihin aikaan ratsukko kilpailisi.

Kunhan ratsukolla oli muutama hyvä rata alla annoin ratsastajalle luvan siirtyä loppuverryttelyihin samalla kun annoin ratsastajalle loppupalautteen sekä muistutin vielä ratsastajaa niistä kohdista mihin tuon kannattaisi kiinnittää erityisesti huomiota jatkossa treenatessaan omatoimisesti tai toisten valmentajien kanssa. Lopulta kiitin ratsastajaa valmennuksesta ja toivotin tuolle sekä Kuutille onnea tuleviin kisoihin.


© TN

07.11.2020 - Tuukka Erto

Halliin oli ajettu monipuolisesti maastoesteitä joten sain ohjeistettua verryttelevälle ratsukolle muutamankin verkkaesteen vaihdettuani ensin kuulumiset. Ratsukko sai aloittaa hyppäämisen pienellä heinäpaaliesteellä sekä tukilla ja parista koivunrungosta koostuvasta esteestä. Näille esteille ratsukko sai niin suoria kuin vinojakin lähestymisiä ja Kuutti suoritti jokaisen esteen korvat hörössä ja hyvällä ilmavaralla. Kuutin tekeminen oli tasapainoisempaa ja rauhallisempaa kiinteillä esteillä kuin mitä se oli rataesteillä, joka helpotti työtämme tänään.

Näistä kolmesta esteestä ratsukolle saatiin rakennettua erilaisia tehtäviä, joihin pystyttiin yhdistämään erilaisia lähestymisiä ja näin ollen hieman testailemaan Kuutin kääntyvyyttä. Ori suoritti vahvasti kaikki tehtävät ja vaikka ratsastaja toi sen välillä pitkää ja kaarevaa linjaa esteeltä toiselle, suorittaen joitain hyppyjä molempiin suuntiin ei Kuutin tekemisessä näkynyt minkäänlaista epäröintiä. Kolmen esteen radasta ratsukko sai jatkaa aina vain pidempään pätkään, johon onnistuttiin mahduttamaan myös yksi koko maneesin pitkän sivun mittainen lähestyminen, sekä puoli maneesia kattava, vinosti päättyvä lähestyminen.

Vino lähestyminen oli ensimmäinen, jossa Kuutista näki että ori ei ollut täysin varma siitä mitä ratsastaja olisi tuolta haluamassa joten ratsukko sai toistaa tehtävän muutamaan otteeseen kokeillen millainen lähestyminen olisi Kuutille se varmin. Lopulta tehtävä sujui molemmin päin hieman tiukemminkin hyvin joten ratsukko sai suorittaa hyvin lyhyen kisanomaisen suorituksen, jonka jälkeen keskustelimme ratsastajan kanssa siitä miltä tuo oli tuntunut, ja mitä tuon mielestä suorituksesta voisi muuttaa. Muutaman kierroksen jälkeen ratsukko suoritti tehtävän ilman isoja ongelmia ja päästin ratsastajan itsenäisten loppuverryttelyjen pariin, samalla kun kertasimme vielä muutamia kohtia valmennuksen tehtävistä ja annoin ratsastajalle viimeiset vinkit ja neuvot. Näiden eväiden pariin jätin ratsastajan loppuverkkoihin hyvästeltyäni tuon ja ratsunsa ennen kuin poistuin hallista.

05.07.2020 - Tuukka Erto

Aurinkoisella pellolla ravaileva voikko ori hehkui valon osuessa sen karvaan. Ratsastajan lopeteltua alkuverryttelynsä ohjeistin tuolle ensimmäisen tehtävän. Ratsukko sai hakea tuntumaa hyppäämiseen pienellä tukilla, ennen kuin siitä siirryttiin haudalle jotta se tulisi Kuutille tutuksi ennen rataa. Ensimmäisellä kerralla voikko hieman epäröi ennen hyppyä mutta muutaman hypyn jälkeen ei haudassa ollut enään mitään ihmeellistä orille ja siitä oli helppo siirtyä parille muulle esteelle vielä ennen kuin kerroin ratsastajalle muutaman esteen ratapätkän.

Lyhyellä pätkällä haettiin ohjattavuutta sekä erilaisten teiden ratsastamista erilaisista nopeuksista. Maastoradalla kun oli välillä helppo kadota vauhtisokeuteen joten eteen tuleviin tilanteisiin piti pystyä tarvittessa reagoimaan minkälaisesta nopeudesta tahansa. Alkuun ratsukko sai tulla pätkän muutamaan kertaan ihan rauhallisessa tahdissa ja hioimme ratsastajan kanssa vain perusasiat kuntoon, vaikka Kuutti hoitikin tehtävänsä ilman isompia moitteita. Tämän jälkeen ratsukko sai tulla tehtävää alkuun rauhallisella tahdilla ja siitä kuunnella antamiani ohjeita ja ratsastajan tuli muokata Kuutin nopeutta sen mukaan ja katsoa miten ori suoriutuu esteistä.

Hitaassa vauhdissa Kuutilla oli hieman enemmän hankaluuksia päästä esteiden ylitse joten keskityimme siihen että lähestymiset ja hypyt onnistuisivat myös hitaammasta vauhdista, ennen kuin oli aika päästää ratsukko rallattamaan kaasu pohjassa koko ratapätkälle ja testaamaan miten homma toimii vauhdilla. Kuutti suoritti loppua kohden koko ajan vain paremmin tehtävänsä ja ori tuntui vain syttyvän jokaisen hypyn myötä vaikka loppumetreillä oli huomattavissa myös pientä turnausväsymystä. Lopulta olimme molemmat orin ratsastajan kanssa tuon suorittamiseen, ja ratsukon aloittaessa itsenäistä loppuverryttelyä ohjeistin ratsastajaa jatkamaan myös hitaamman vauhdin treenejä ja muutenkin vain pitämään treenit monipuolisena jotta Kuutin mielenkiinto pysyy yllä. Kehuin oria vielä sen vauhdista ennen kuin oli aika päättää tämä valmennus.