Navajan Hunajakukka KEV-I

Luonne

Kertun hoitaminen vaatii aikaa ja mahdollisesti pitkiäkin hermoja. Mitä enemmän Kertun kanssa viitsii viettää aikaa ja vain hengailla ja tutustua tammaan sitä helpompaa sen hoitaminen tulee jatkossa olemaan. Kuitenkin Kertun kanssa tulee toimeen hieman tuntemattomampikin hoitaja vaikka silloin tamma onkin jännittyneempi ja varautuneempi eikä sen kanssa voi heilua miten sattuu. Tutun hoitajan kanssa Kerttu antaa tehdä paljon enemmän ympärillään mutta silti hoitajalta vaaditaan hyvää hevosenluku taitoa jotta tamman kanssa tulee toimeen.

Kerttu on ajo-opetettu ja vaikka se saattaakin alussa olla hieman jännittynyt ja epäilevä kärryjen kanssa, päästessään liikkeelle ja huomatessaan että mitään pahaa ei tapahdu toimii se tutuissa ajomaastoissa hyvin ja nuorta tammaa on helppo ja mukava ajaa. Uusille reiteille Kertun kanssa kannattaa ottaa joku turvahevonen tai ihminen, sillä tuntemattomissa maisemissa se saattaa hieman säpsyä.

Sileällä Kerttu on hieman tuulella toimiva. Välillä tammaa on helppo ja mutkaton ratsastaa, toisinaan se taas vaatii hieman enemmän apuja ja käskyttämistä. Hyvinä päivinään Kerttu liikkuu heti alusta oikein ja hyvällä tempolla, huonoina päivinä tammaa joutuu jumppaamaan ja verryttelemään pitkään ja silti avut joutuvat olla isompia.

Rataesteillä Kerttu on menevä ja tamma omaakin hyvän tyylin hypätä. Erikoisemmat esteet tai leveämmät okserit ovat tamman mielestä epäilyttäviä joten niiden kanssa se kaipaa hieman ylimääräistä tukea. Vauhdikkaina päivinä tätä ongelmaa ei ole ja silloin tammaa oikeastaan joutuukin jarruttelemaan sen sijaan että sitä ratsastaisi eteen.

Maastossa Kerttu kyllä etenee, mutta sillä on hieman pahana tapana katsella maisemia ehkä enemmän kuin keskittyä tekemiseen joten sen kanssa ei voi kovinkaan paljoa nauttia vauhdin huumasta, varsinkaan jos haluaa tamman ylitse esteistä. Kerttu hyppää maastossa ehkä vähän paremmin kuin rataesteillä, mutta vesiesteen kanssa ruunikkoa joutuu tukemaan.

Lastaaminen, kengitys ja tietyt eläinlääkärin toimenpiteet eivät Kertun lempijuttuja ole, joten tamman kanssa saa varata näihin hieman ylimääräistä aikaa sekä hermoja.

Sukutaulu

Sukuselvitys

Nokikolari ruunikonkimo ori ei ole luonteeltaan se helpoin hevonen, mutta 151-senttisen orin kanssa on mahdollista tulla toimeen, kunhan vain onnistuu voittamaan sen puolelleen.

Hunajainen suurikokoinen 165-senttinen suomenhevostamma on monen suosikki rauhallisen luonteensa puolesta. Rautiasta tammaa onkin helppo kehittää eteenpäin jolloin sen kanssa työskenteleminen on mukavaa ja Nallena tunnettu tamma onkin aloittanut kisauransa hyvällä menestyksellä.

Kilpailut

Kerttu tulee kilpailemaan porrastetuissa kenttäkisoissa tasolla 0.

Päiväkirja

16.02.2019

Olin huomannut myynti-ilmoituksen suomenhevos kenttävarsasta ja onnekseni se ei ollut löytänyt vielä omaa kotiaan ja onnistuin vakuuttamaan myyjän siitä, että tarjoaisimme varsalle hyvän kodin, sekä olin valmis maksamaan koko pyyntisumman kerralla.

Kävinkin jo pari päivää soitteluni jälkeen katsomassa varsaa ja kirjoittelimme samalla Hunajakukasta kaikki tarvittavat paperit, jotta varsa voisi muuttaa suoraan uuteen kotiinsa vieroituksen jälkeen myöhemmin kesällä.

Rapsutellessani pikkutammaa pyörittelin sen nimeä, Navajan Hunajakukka:a mielessäni ja jossain vaiheessa ajatuksiini tamman kutsumanimestä ilmestyi Kerttu, joten tällä nimellä pikkutamma tullaan kotoisammin tuntemaan, kunhan se aikoinaan kotiin muuttaa ja päästään tutustumaan varsa kanssa paremmin ja aloittamaan sen opettaminen talon tavoille ja rutiineihin.

10.05.2019

Olen käynyt katsomassa Kerttua kasvattajansa luona muutamaan otteeseen ja pikkutamma näyttää koko ajan vain kasvavan ja kaunistuvan kaunistumistaan. Kertun kanssa ollaan touhuiltu aktiivisesti kasvattajan luona, joten tamma on saanut jo hyvää yleissivistystä tulevaa varten ja kunhan tamma vain vieroitetaan ja sen on aika muuttaa kotiin, on tarkoitus jatkaa sen kanssa toimimista ihan aktiivisesti, vaikka tammalle annetaankin mahdollisuus rentoon varsan elämään laitumella kirmailun ja muun rennon elämän merkeissä.

Todennäköisesti syksyllä, kun hevoset tulevat pois laitumilta, olisi ajatuksissa opettaa Kerttua ohjasajolle, jolloin varsan kouluttaminen ratsupuuhiin olisi helpompaa ja tammalle saisi näin myös jotain uutta myöhemmin sen treeneihin, vaikka tarkoituksena ei olekkaan treenata sitä täysin ajokäyttöön.

02.01.2021

Kertun kanssa edellinen vuosi meni ajojuttuja opetellessa ja pikkutammasta on kuoriutunut kaikkien haasteiden jälkeen ihan mukava ja reipas pieni ajohevonen. Mitään pitkiä lenkkejä ei sen kanssa kuitenkaan ole tullut ajettua, mutta pari, kolme kertaa viikossa on Kerttu tullut valjastettua kärryjen eteen ja käytyä ajamassa jokin pieni lenkki.

Tänä vuonna samaa menoa olisi ajatuksissa tamman kanssa jatkaa ja mahdollisesti pidentää lenkkejä aina satunaisesti ja muutenkin vain valmistautua hiljalleen siihen että tammaa voitaisiin ensi vuonna alkaa ratsuttamaan.

Valmennukset

Kouluvalmennus

Ruunikko tamma oli mukavan näköinen liikkeiltään kun se käveli pitkin uraa maneesissa. Tervehdin tamman ratsastajaa ja vaihdoin tuon kanssa muutaman sanan siitä miten ratsukon treenit olivat menneet. Lopulta Minni sai kerätä Kertuksi esitellyn ruunikon ohjat käsiinsä ja pyytää tammaa aktiiviseen käytiin. Kerttu ei olisi millään halunnut hidastaa tahtiaan, mutta hitaasti tammaa saatiin vastaamaan ratsastajansa apuihin ja Minnillä oli paremmat mahdollisuudet vaikuttaa Kertun liikkeeseen.

Minni sai alkaa verryttelemään Kerttua ensin asetuksilla ja taivutuksilla sekä temponmuutoksilla jotta Kerttu saatiin vastaamaan ratsastajansa apuihin vielä hieman paremmin. Nuori ruunikko ei vieläkään tuntunut vastaavan ratsastajansa apuihin mutta hiljalleen ratsukko alkoi löytämään yhteistä säveltä ja ratsukko sai siirtyä ensin käynnissä kolmikaariselle kiemurauralle, jossa Minni sai silti pitää huolen siitä että Kerttu asettuisi ja taipuisi kaarteissa nätisti. Yksi asia mistä ratsastaja sai pitää huolen oli Kertun tempo, sillä nuoren tamman tahti halusi koko ajan joko kiihtyä tai hidastua. Tehtävän sujuessa käynnissä sai ratsukko tehdä saman tehtävän myös ravissa molemmissa kierroksissa ja loppua kohden tehtävä alkoi sujumaan koko ajan paremmin kun Minni sai Kerttua kuuntelemaan apujaan.

Laukassa ratsukko sai hakea ensin hyvää laukkaa ympyrällä ennen kuin annoin Minnin kokeilla siirtää Kertun suoralle uralle ja ottaa laukkaa ihan koko maneesin pituudelta. Muistutin Minniä vielä siitä että tukee Kertun laukkaa siirtyessään ympyrältä uralle, sillä se saattaisi olla nuorelle tammalle hieman hankalahko siirtyminen tasapainoisesti. Kuitenkin ratsukko suoriutui tehtävästä hyvin ja Kertun laukka pysyi hyvin yllä myös suoralla uralla molemmissa kierroksissa. Lopulta annoin Minnille luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt samalla kun seurasin vielä hetken ratsukon menoa ennen kuin annoin oman loppupalautteeni valmennuksen kulusta.

Rataestevalmennus

Ratsukko oli suorittanut omatoimiset verryttelyt maastossa ja saavuimmekin kentälle yhtä aikaa. Tervehdin ratsastajaa ja kyselin tuolta ratsukon viimeaikaisia kuulumisia samalla kun nostin puomeja kannattimille ja valmistelin valmennuksen ensimmäiset tehtävät. Ratsukko sai ottaa muutaman verryttelyhypyn hieman uran sisäpuolella olevalle ristikolle sekä diagonaalilla olevalle ristikolle. Tehtävillä haettiin vielä pientä hienosäätöä ratsukon suorittamiseen, ennen kuin nostin puomit pystyiksi ja lisäsin tehtävään myös okserin.

Pystyt Kerttu suoritti hyvin, mutta okserin kanssa tamma meinasi hieman hidastella ja alkamaan kiemurtelemaan. Minni sai kuitenkin tsempattua nuoren tamman hyvin okserin ylitse ja ratsukon matka pääsi jatkumaan seuraavalle esteelle. Keskityimmekin valmennuksen aikana lähestymisiin okserille ja matkan jatkumiseen myös oksereiden jälkeen. Mitä enemmän oksereihin laitettiin leveyttä, vaikka ne eivät vielä olletkaan oikeastaan kovinkaan leveitä, sitä enemmän Kertusta oli nähtävissä miten tamma epäröi niiden kanssa, mutta onnistuneet suoritukset taisivat nostaa tamman itseluottamusta ja loppua kohden ratsukon suoritukset oksereilla alkoivat olemaan ensimmäistä kertaa sulavempia.

Valmennuksen loppua kohden esteisiin vaihdettiin alimpien puomien tilalle lankkuja sekä yhden pystyn alle laitettiin vesimatto kaksin kerroin. Tämä tuntui olevan Kertulle vaikein asia, mutta hiljalleen tamma alkoi hyväksymään myös vesimaton puomin alla ja loppuvalmennuksesta ratsukko tekikin ihan kivan näköistä suoritusta, vaikka ratsukon suorittaminen ei ollutkaan ehkä ihan sitä sulavinta siltikään. Esteitä nostetiin vielä pariin otteeseen siten, että lopullinen ratakorkeus jäi noin 5-10 cm päähän ratsukon omasta korkeudesta sillä tarkoituksena oli kuitenkin vain saada Kertulle hyviä ja onnistuneita suorituksia alle, eikä prässätä tammaa liikaa varsinkin kun oltiin liikuttu sen epämukavuusalueella koko valmennuksen ajan.

Ilmeisesti nuori tamma oli hieman henkisesti väsynyt, sillä se tiputtu pari kertaa ratojen aikana puomin ihan vain huolimattomuuttaan ja kun tamma suoritti radan vielä kerran puhtaasti annoin Minnille luvan aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt ja annoin oman loppupalautteeni samalla kun seurasin vielä ratsukon menoa sivusilmällä. Ohjeistin naista sisällyttämään jokaiseen treeniin aina yhden tai kaksi erikoisestettä, joiden avulla Kertun sietokykyä voitaisiin kasvattaa ja miten tamma saataisiin rennommaksi myös niillä.

Maastoestevalmennus

Pellolla oli hyvä valikoima maastoesteitä päästessäni paikalle. Minni ja Kerttu olivat jo saapuneet paikalle ja nainen oli kerennyt verryttelemään ratsunsa joten pääsimme suoraan asiaan. Liikkeelle lähdettiin helpolla tukki – tukki – talo tehtävällä, joiden avulla ratsukko sai haettua pientä tuntumaa hyppäämiseen, mutta liian isoa palaa ei tullut silti haukattua kerralla. Ensimmäisellä kerralla talo meinasi aiheuttaa Kertussa pientä kiemurtelua joten tehtävää toistettiin muutamaan otteeseen siten, että tamma saatiin hyppäämään kolmen esteen pätkä molemmista suunnista suhteellisen rennosti.

Tehtävään lisättiin aina muutaman kierroksen välein muutamia uusia esteitä, kuitenkin pitäen pääasiallinen huomio siinä että Kertun hyppääminen saataisiin pidettyä rentoja ja näin ollen myös tamman motivaatio työntekoon ja esteiden ylittämiseen myös myöhemmin olisi olemassa. Täysin rennoksi Kerttua ei hyppäämisen aikana saatu, mutta tamma alkoi lähestymään esteitä paljon vakaammalla ja tasapainoisemmalla laukalla. Kertun hypyt alkoivat myös löytää hieman parempaa pyöreyttä eikä se muutenkaan tuntunut kiemurtelevan niin pahasti ennen esteitä kuin mitä se oli alussa tehnyt.

Kun ratsukko sai yhden hyvän ja hieman kisanomaisen ratakierroksen alle sai Minni alkaa itsenäisiin loppuverryttelyihin ruunikkonsa kanssa samalla kun kerroin naiselle oman näkemykseni valmennuksen kulusta ja siitä millaisilla asioilla Kertun rohkeutta voitaisiin saada kasvatettua maastoesteillä, vaikka tamma olikin suorittanut koko valmennuksen hyvin pienestä jännityksestä huolimatta. Lopuksi kiitin vielä ratsukkoa, ennen kuin poistuin paikalta.

Kouluvalmennus

Kentällä verryttelevä ratsukko oli minulle tuttu jo aiemmasta valmennuksesta joten osasin katsella ratsukon menoa siten että löysin kohtia, joihin olisi tarvetta puuttua pian alkavassa valmennuksessa. Lopulta oli aika tervehtiä Minniä ja vaihtaa naisen kanssa muutama sana siitä miten tuon, ja Kertun treenit olivat menneet ja millaisia tuloksia nuo olivat tehneet kisoissa. Jutellessamme naisen kanssa ohjeistin tuota samalla keräämään Kertun ohjia tuntumalle ja muutenkin vain hakemaan tammaa paremmalle ja aktiivisemmalle käynnille jotta saatoimme aloitella päivän tehtävät.

Päivän valmennuksessa keskittyisimme ratsukon suoruuteen sekä teihin, kuten myös tempoon. Kertulla oli tänään sellainen päivä, jolloin tamma ei olisi millään halunnut liikkua eteenpäin joten Minni joutui pyytämään ruunikkoa alkuun hieman reilumminkin eteen. Hitaasti mutta varmasti Kertun oma moottori alkoi käynnistymään ja tamma alkoi liikkumaan aktiivisemmin eteen. Tehtävinä ratsukko sai tänään pitää ympyröitä, voltteja, loivaa kiemuraa sekä kolmikaarista, joiden avulla saatiin taivuteltua ja aseteltua Kerttua sekä haettua suoruutta.

Ensimmäisillä kierroksilla Kerttu yritti kiemurrella ja kysellä että olisiko tuon pakko tehdä niin kuin ratsastajansa halusi, mutta hiljalleen tamma alkoi taipumaan paremmin Minnin toiveisiin ja muutenkin tamman askellus alkoi löytämään ilmavuutta ja näyttämään yleisesti vain paremmalta. Ratsukko sai suorittaa tehtäviä kaikissa askellajeissa ja pitää hyvän huolen siitä että jokaisessa askellajissa Kerttu liikkuu reippaasti eteenpäin ilman että ratsastajan täytyy pyytää jokainen askel erikseen. Loppua kohti Minni joutui oikeastaan alkamaan jo jarruttelemaan Kertun menoa mikä oli ihan positiivinen muutos alkuun verrattuna ja ratsukko saikin tehdä laukasta alkaen töitä vielä senkin eteen että myös hitaammassa tahdissa askel kuljettaa eteenpäin, mutta ei silti jää näyttämään siltä kuin täi yrittäisi parhaansa mukaan tarpoa tervassa.

Maastoestevalmennus

Saapuessani valmennuspaikaksi sovitulle pellolle annoin katseeni kiertää estevalikoimassa ja kehittelin valmennuksen ensimmäisen tehtävän, ennen kuin tervehdin ratsastajaa ja vaihdoin tuon kanssa pikaiset kuulumiset. Nainen esitteli itsensä Minniksi ja ruunikon hevosen suomenhevostamma Kertuksi. Lopulta oli aika pyytää Minniä keräämään ohjat tuntumalle sekä siirtämään Kertun raviin, samalla kun kerroin naiselle päivän ensimmäisen tehtävän.

Tänään valmennuksessa olisi mukana myös vesieste joten aloitimme sillä ja ihan vain siten että Minni sai kävelyttää tai ravuuttaa Kertusta riippuen tamman esteen lävitse, ennen kuin ratsukko sai ottaa muutaman hypyn ensin pois vedestä ja sen jälkeen veteen. Kerttu ei ollut alkuun ihan varma vedestä, mutta kuitenkin sopivalla tuella Minni sai tamman menemään veteen ja hyppäämään vedestä pois sekä veteen, joten tehtävään saatettiin lisätä pari tukkia veden jälkeen suoritettavaksi. Kertusta huomasi että tavalliset esteet olivat hieman enemmän tamman mieleen joten parin suorituksen jälkeen tehtävä käännettiin siten että ensin tulivat tukit ja vasta niiden jälkeen vesieste.

Valmennuksen edetessä Kertun suhtautuminen vesiesteeseen parani joten mukaan kokeiltiin ottaa myös haudat, jotka olivat ruunikolle uusi inhotuksen paikka. Lopulta kuitenkin myös niiden yli ruunikko pystyi leiskauttamaan kunnon ilmavaralla ja ajoittain ratsukolla olikin hyvin reipasta menoa ratapätkällä. Kunhan pätkä oli varmasti niin ratsulle kuin ratsastajallekkin tuttu sai ratsukko suorittaa loppuun vielä kisanomaisen ratatreenin, ennen kuin Minni sai luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Loppuverkkojen aikana annoin ratsastajalle oman loppupalautteeni valmennuksesta ja sen kulusta sekä muutaman neuvon jatkoon, joiden avulla ratsukko saisi parannettua vielä suorittamistaan jatkossa. Kehuin myös tamman edistymistä valmennuksen aikana ja mainitsin että jos edistyminen olisi samanlaista koko ajan olisi parivaljakolla toivottavasti hieno kilpailu ura edessään.

Rataestevalmennus

Kentällä verryttelevä ratsukko oli minulle jo entuudestaan tuttu joten tervehdittyäni Minniä sain suoraan pyytää naista valmistautumaan ensimmäiseen tehtävään. Heti ensimmäisistä hypyistä oli huomattavissa että Kerttu oli kehittynyt paljon ja sen kanssa oltiin tehty töitä, sillä tamma ei jännittynyt niin paljoa oksereista tai lankkuesteitä, kuin mitä se oli edeltävällä kerralla tehnyt. Muutenkin ratsukon suorittaminen tuntui olevan hieman tasapainoisempaa, joten valmennusta oli helppo jatkaa näin hyvistä lähtökohdista.

Tänään ratsukko sai tehdä erilaisia teitä ja lähestymisiä esteille, hakien samalla parempaa käsitystä siitä, miten paljon Kertun laukkaa on mahdollista säädellä esteiden välillä ja missä kohtaa tamman raja tulee vastaan varsinkin lyhyitä teitä ja pieniä kaarteita ratsastaessa. Alkuun esteiden korkeudet pidettiin maltillisena, jotta tehtävä saataisiin vain tutuksi ratsukolle ja Minni pääsisi testailemaan kunnolla ratsunsa kääntyvyyttä. Hiljalleen aloin nostelemaan ratsukolle esteitä ja Kerttu tuntui laukkaavan koko ajan vain paremmin eteen mitä korkeammaksi esteet nousivat. Ruunikko suomenhevonen oli myös näppärän näköinen käännöksissään joten tamman ratsastaminen ei näyttänyt tuottavan Minnille suurempia ongelmia.

Siinä kohtaa kun radalla oleviin pariin okseriin tuli hieman lisää leveyttä, Kertun hyppääminen muuttui hieman jännittyneemmäksi muutaman kierroksen ajaksi, mutta kuitenkaan mitään isompaa jarruttelua tai muutakaan temppuilua tamma ei harrastanut tällä kertaa. Kunhan Kertun hyppääminen oli saatu taas hieman rennommaksi myös leveämmillä oksereilla, sai Minni kokeilla ratsastaa tammallaan pari kaarretta vielä hieman tiukempana ja kokeilla saisiko niistä yhden laukka-askeleen pois, ennen kuin loppuvalmennuksesta otettiin vielä yksi, kisanomaisempi ratasuoritus. Lopulta annoin Minnille luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt samalla kun kehuin ratsukon edistymistä ja annoin naiselle vielä muutaman vinkin ja neuvon jatkoon. Ennen kuin tiemme erosivat, toivotin vielä onnea ja menestystä käynnissä olevalle kisakaudelle.