13-14.06.2020 - Kisamatka Zeniin

Olin ilmoittanut Mayan Dzelzainin linnassa kisattavien turnajaisten Skills at arms noviisiluokkaan. Koska matkaa Saulkrastiin tuli hieman enemmän kuin mukavan saman päivän kisareissun verran, pakattiin hevosauto valmiiksi jo perjantai iltana ja lauantaina hieman ennen kuutta talutin Mayan kyytiin ja tarkistettuani että kaikki olisi matkassa starttasin auton ja matkamme kohti Latviaa.

Koko ajomatka olisi ollut yli vuorokauden mittainen ja se olisi ollut ihan liikaa meille molemmille joten päädyin siihen että olin etsinyt Mayalle tallipaikan yöksi eräältä tallilta Dresdenistä ja jatkaisimme siitä sunnuntai-iltana Zeniin. Lady Vitaliya Dzelzain oli ollut hyvin huomaavainen tarjotessaan tallipaikkaa Mayalle yöksi, jotta olin mieluusti tarttunut linnan rouvan tarjoukseen. Eihän joka kerta tulisi mahdollisuutta majoittaa hevosta noin hulppeisiin puitteisiin.

Useamman tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme viimein kanaalin alittavan junan kyytiin ja matkamme vei Ranskaan. Yritin ajaa mahdollisimman pitkiä pätkiä jotta reissu olisi suhteellisen sulava, mutta muutaman kerran pysähdyin hieman pidemmäksi ja otin Mayan ulos hieman kävelemään, sekä juotin tammani. Onnekseni Maya matkusti hyvin joten yksin reissaamisessa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että se oli hieman tylsää ja puuduttavaa. Lopulta kellon lähestyessä kymmentä lauantai-iltana saavuimme majapaikkaamme Dresdenissä ja taluteltuani tammaani hetken, talutin sen väliaikaiseen karsinaansa ja huolehdin että se sai ruokansa ja puhdasta vettä, ennen kuin vetäydyin itse nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Kellon soidessa taas ennen kukonlaulua ja unien jäädessä vain viiteen tuntiin, olin taas reippaana laittamassa Mayaa kuntoon ja lastaamassa tammaani autoon. Mayasta näki, jotta tamma ei ollut innostunut ajatuksesta matkustaa toista päivää putkeen, mutta lopulta raskaan huokaisun siivittämänä se asteli autoon ja matkamme Saulkrastiin saattoi alkaa. Toisen matkapäivämme seuratessaan edeltäjänsä jälkiä saavuimme tamman kanssa viimeinkin Dzelzainin linnan tallien pihaan. Vaikka väsymys yrittikin painaa enemmän kuin synti, en silti voinut olla ihastelematta puitteita, joissa pieni tammani saisi yönsä viettää. Jo ennen kuin olin saanut moottoriakaan sammumaan, oli vierelleni ilmestynyt eräs tallityöntekijä, joka ilmoitti että Lady Dzelzain oli määrännyt hänet huolehtimaan minun ja Mayan kotiutumisesta.

Saatuani tammani purettua lähdin seuraamaan tuota nuorehkoa poikaa kohti tallia, jossa hän osoitti minulle karsinan, joka olisi varattuna Mayalle seuraavaksi yöksi. Päästessään karsinaan tamma alkoi heti mielenkiinnolla tutkimaan karsinan pohjaa ja maistelemaan kuivikkeitaan, ennen kuin huomasi karsinan nurkkaan jätetyt tervetuloheinät. Alkaessaan näykkiä korsia onnistuin viimein irrottamaan loputkin kuljetussuojista, sekä vetämään matkalla olleen loimen pois tammani selästä ennen kuin pujotin vielä riimun pois Mayan päästä ja poistuin karsinasta. Jätin riimun ja narun karsinalle ja niputettuani suojat sekä viikattuani loimen kannoin ne mukanani autolle ja hain samalla reissulla Mayan ruuat, joista annoin jo ilta-annoksen tammalleni ja jätin aamuannoksen karsinan eteen, sillä kerrankin saisin nauttia siitä luksuksesta, että joku toinen ruokkisi tammani. Varmistettuani että kaikki olisi kunnossa ja Maya olisi ainakin aloittamassa kotiutumistaan, uskalsin viimein käydä siirtämässä hevosautoni parkkipaikalle ja painella itsekin pehkuihin.

15.06.2020 - Turnajaispäivä

Turnajaispäivänä heräsin lopulta normaaliin aikaan, vaikka olisin voinut nukkua tunnin pidempään. Kuitenkin loppupeleissä vietin aikaa sängyssä vain nauttien siitä että saatoin makoilla pitkään ja vasta kahdeksan aikaan nousin viimein tekemään jotain aamupalaa itselleni. Puoli yhdeksän aikaan olin jo kävelemässä kohti tallia, jossa kävikin melkoinen vilske tallityöntekijöiden siivotessa karsinoita ja viedessä hevosia ulos.

Maya odotteli tyytyväisenä karsinassaan imuroiden aamuheiniensä loppuja ja samalla seuraten tallin menoa. Tarkistettuani tammani lävitse jotta se ei ollut aiheuttanut itselleen mitään haavoja tai muita vammoja yön aikana, suuntasin hakemaan sen varusteet ja aloin harjaamaan sen silkkistä karvaa pitkin ja rauhallisin vedoin, yrittäen saada tammastani mahdollisimman edustavan näköisen, sillä halusin tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen linnanväkeen, jotta saisimme tammani kanssa tulevaisuudessakin tallipaikan turnajaisreissuilla. Vajaat puolituntia myöhemmin tammani kiilteli kiiltelemistään ja laskettuani viimeisenkin harjan sen pakkiin poimin satulan syliini ja nostin sen Mayan selkään. Kiristettyäni vyön poimin vielä suitset karsinan edestä ja pujotin ne tammani päähän. Varmistettuani että Mayalla oli kaikki oikeat varusteet päällään, varustin vielä itseni, ennen kuin suuntasin tammani kanssa ulos. Eräs tallipojista ilmoitti että maneesissa voisi verrytellä ratsun ennen kisasuoritusta. Kiitin tiedosta ja käänsinkin Mayan kohti maneesia, jossa oli jo ruunikonkimo ratsu ratsastajansa kanssa.

Seurasin ratsukon menoa hetken, ennen kuin talutin Mayan hiekalle ja vyön kiristämisen jälkeen nousin tammani selkään ja pyysin sen liikkeelle. En oikein tiennyt mikä olisi paras tapa verrytellä hevonen, joten päädyin antamaan Mayan kävellä ja ravata pitkään, tehden molemmissa askellajeissa pysähtymisiä ja voltteja. Antaessani Mayan kävellä välikäyntejä huomasin maneesiin saapuneen tulipunaisen hevosen, jonka ratsastaja oli siirtänyt sen kävelemään ruunikonkimon viereen. Tulipunaisen hevosen ratsastaja näytti antavan ohjeita naiselle, joka istui melkein valkoisen hevosen satulassa ja toinen kuuntelikin niitä vakavalla ilmeellä. Kalmankalpea mies ei näyttänyt minkäänlaisia tunteita puhuessaan ja pohdinkin, kestäisinkö itse tuollaista, vai olisiko se vain epämiellyttävää. En kuitenkaan kerennyt pohtia asiaa tätä pidempään, vaan siirsin Mayan laukkaan ja verryttelin tammani laukassa.

Pian kentälle kuulutettiinkin noviisiluokan ensimmäinen ratsukko ja ruunikonkimo hevonen ratsastajansa kanssa lähti kentälle ja me seurasimme perässä, sillä oma starttimme olisi heti ratsukon jälkeen. Tulipunainen hevonen ratsastajansa kanssa näytti siirtyvän myös ulos ja jostain syystä oma oloni oli vaikea tuon miehen läsnäollessa, minkä Mayakin huomasi ja alkoi steppailemaan. Vedettyäni syvään henkeä sain tammani rauhoittumaan ja päästessämme kentälle yllättäen sainkin ajatukseni kasattua täysin suoritukseemme. Missasin ensimmäisen maalin mikä harmitti tietenkin, mutta onnekseni onnistuin osumaan loppuihin ja olinkin ihan tyytyväinen suoritukseemme, sillä en tiennyt miten tehokasta minun ja Mayan treenaaminen oli ja nämä olivat kuitenkin ensimmäiset kisamme historiallisessa ratsastuksessa ja Skills at arms:issa. Yllätyinkin kun meidät kuulutettiin luokan voittajiksi ja palkintoseremoniasta ulos ratsastaessani olinkin häkeltynyt menestyksestä.

”Hei, onnea teille ja kiitos vastuksesta”, onnittelin Aada-Ilonaksi kuulutettua naista. ”Kiitos! Onnea myös teille! Teillä meni todella hyvin.”, nainen hymyili. ”Joo, vähän yllätyin kun nämä olivat meidän ensimmäiset kilpailut ja meillä on takana kuitenkin pitkä matka Walesista asti.”, vastasin punastuen samalla kun rapsutin tammani kaulaa. ”Oho, siinä on ollut vähän reissaamista! Meillä oli myös Unon kanssa ensimmäiset turnajaiset.” Aada-Ilona jatkoi. ”Tuota, tiedätkö sä olisiko täälä jotain maastoreittiä, jossa voisi käydä vähän loppuverryttelemässä? Vaikka maneesi onkin komea, niin olisi silti mukava nauttia näistä maisemista ja antaa Mayalle vähän liikettä ennen kuin tamma joutuu seisomaan taas autossa pitkään.” ”Mä voin lähteä sulle kyllä oppaaksi. Käykö jos katsotaan Iivarin suoritus ensin?”, nainen kysyi ystävällisellä ilmeellä. ”Oi, se olisi mahtavaa. Ja siis sopii minulle”, vastasin hieman häkeltyneenä.

Kääntäessämme katseemme kentälle se sama tulenpunainen hevonen oli nyt aloittamassa suoritustaan. Ratsukon suoritus ei ollut virheetön, mutta ratsastajasta huomasi että hän ei ollut ensimmäistä kertaa asialla ja ihailinkin hänen aseenkäyttötaitojaan, sillä niistä näki että mies oli todellakin pistänyt aikaa ja ajatusta treenaamiseen, tai sitten hänellä olisi vain todella hyvä valmentaja. ”Wau”, oli ainut asia minkä osasin sanoa ratsukon siirtyessä pois kentältä ja luoksemme. ”Jep. Iivari on kyllä taitava”, Aada-Ilona kommentoi, kääntäen katseensa kohti lähestyvää miestä, joka näytti yhtä tuimalta jollei tuimemmaltakin kuin maneesissa. ”Iivari von Hoffrén itseasiassa omistaa Unon ja on myös Zenin pääosakas.”, nainen esitteli viereemme pysähtyneen miehen. ”Mukava tavata Sir von Hoffrén”, tervehdin miestä nyökäten syvään, sillä satulasta oli vaikea niiata. ”Saanko käydä Unon kanssa näyttämässä maisemia…”, nainen kääntyi katsomaan minua kysyvästi. ”Cecilia Willkes”, esittelin itseni nimellisesti. ”… Cecilialle.”, nainen jatkoi lauseensa loppuun. En kuullut mitä Iivari von Hoffrén murahti vastaukseksi, mutta ilmeisesti jotain myöntävää vieressäni olevan naisen kääntäessään ratsunsa kohti metsätietä ja pyytäessään minut mukaani. Lyhyen maastolenkkimme aikana juttelimme naisen kanssa joka pyyti itseään puhuteltavan Ilonana niin tallista kuin hevosista ja kokemuksistamme. Olikin sääli nähdä tallin taas ilmestyvän näköpiiriimme, sillä tiesin että minun ja Mayan retki alkaisi olemaan ohi ja olisi aika siirtyä parin välipysähdyksen kautta Hankalan linnalle seuraaviin turnajaisiin, ennen paluuta takaisin kotiin ja tutkimaan kisakalenteria uusien kisojen osalta.

Laskeutuessani satulasta kiitin Ilonaa seurasta, ennen kuin talutimme ratsumme omille käytävilleen ja hoidettuani Mayan ja sen varusteet pois, oli vuorossa enään kaiken pakkaaminen ja pitkä neljäntoista tunnin ajo saksanpuolelle.

23.07.2020 - Turnajaisia, varsoja ja uusia kohtaamisia

Viimeisen kuukauden aikana ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellisempää. Tai ainakaan mitään mistä olisi hirveästi mainittavaa, elämän rullatessa samalla tutulla kaavalla. Maya on saanut nauttia kesästä laitumella, ja tamma onkin saanut hieman lihaa luidensa ympärille, vaikka en usko että tammasta ikinä saisi lihavaa vaikka se olisi miten vapaalla heinällä tahansa.

Kesäkuun puolessavälissä matka jatkui Dzelzainista toisiin linnamaisemiin, kun matkasimme Mayan kanssa Hankalan linnalle kokeilemaan onneamme Skills at arm:sissa. Tamma käyttäytyi kisoissa todella hyvin, vaikka pitkä matkustaminen alkoikin jo tuossa kohtaa näkymään tamman liikkeessä. Kuitenkin Maya jaksoi silti suorittaa hyvin ja saankin olla tammaani tyytyväinen.

Dragon age estatelta lähdettyämme matkamme kävi kotiin ja Maya sai viettää muutaman päivän ihan täysin lomaillen, ennen kuin oli aika palata takaisin työnteon pariin. Kotona ollaan treenattu ihan perusratsastusta sileällä ja kasvatettu kuntoa maastoilemalla, kuin myös treenattu nurmikentällä Skills at arms I tason tehtäviä. Aina ei kuitenkaan olla menty täyttä rataa, vaan välillä ollaan poimittu vain pätkä radasta, jota ollaan treenattu niin ratsun kuin ratsastajankin mielenterveyden vuoksi.

Heinäkuun alkupuolella suuntasimme Mayan kanssa taas Dzelzainin linnalle ja tällä kertaa meidän viimeiseen noviisitason luokaan. Olin ehkä hieman odottanut tapaavani Ilonan uudelleen, mutta harmikseni en nähnyt naista kuin vilaukselta ja aina kun olisin ollut valmis lähtemään hänen peräänsä, oli toinen jo kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kuitenkin tälläkin reissulla solmittiin uusia tuttavuuksia ei niin yllättäen verryttelyssä.

Punarautiaalla hevosella ratsastanut nainen, joka esitteli myöhemmin itsensä Amelie Chaputiksi, kehui Mayaa ja kertoi samaan hengenvetoon kilpailleensa pari vuotta sitten esteratsastuksessa Efim Artunovin omistamalla tekellä. Olin hieman yllättynyt naisen kertomuksesta, sillä en ehkä jotenkin odottanut toisen olevan noin avoin uutta ihmistä kohtaan, mutta en pistänyt sitä pahakseni, sillä naisen kanssa oli helppo jutella asioista.

”Ootko sä kauankin kisannut?” kysyin Amelielta kun annoimme ratsujemme kävellä pitkin ohjin odottaessamme luokkamme alkua. ”Pari vuotta. Ei se top laji mulle, nautin enemmän esteistä, mutta ei voi valittaa kun saa kuitenkin kisata hyvin koulutetuilla hevosilla ja Iivarin luottaessa aina välillä parempiakin ratsuja kisoihin.” Brunette virkkoi Välskeeksi esitellyn ratsun selästä. Kohotin hieman kulmiani yllättyneenä kuullessani bruneten puhuvan Iivarista, jonka oletin olevan herra von Hoffrén. ”Ai, nää on mulle ja Mayalle kolmannet kisat ikinä. Vähän oikeastaan vaan katotaan mihin meidän treenit kantaa kun yleensä treenaillaan vain yksin seuran puuttuessa” vastasin silittäen samalla tammani silkkistä kaulaa. Pian maneesin ovella seissyt blondi ilmoitti että ensimmäinen luokka olisi alkamassa ja kaikki kolme ratsukkoa, jotka luokkaan osallistuisivat siirtyivät ulos.

”Onnea!” Blondi huikkasi Amelielle, huolimatta siitä että hän sai pilkullisen hevosen selässä istuvalta Iivarilta kiukkuisen katseen. Amelie starttasi luokassa ensimmäisenä ja vaikka naisen ratsu ei näyttänyt kovinkaan ketterältä, onnistui brunette silti ratsastamaan ratsunsa taidokkaasti radasta lävitse. Oma vuoroni oli seuraavana ja vaikka tunsinkin kahdet silmät selässäni, sain onnekseni nollattua pääni siinä kohtaa kun ensimmäinen Mayan etukavioista osui kentän pehmeälle hiekalle ja tamma suorittikin radan hyvin, vaikka huomasin muutamia rikkoja suorituksemme aikana. Kuitenkin sain olla tyytyväinen siihen miten suoritimme, koska emme kuitenkaan olleet Mayan kanssa treenanneet kenenkään opeissa ja välillä minulla ei ollut mitään hajuakaan siitä, miten asiat tulisi tammalle opettaa koska edes youtube ei toiminut hyvänä vinkkipankkina.

Viimeisenä luokassa ratsasti itse Iivari von Hoffrén ja miehestä näki jo kilometrin päähän että toinen ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa asialla ja ainakin omaan silmääni näytti siltä, niin kuin mies olisi ratsastanut virheettömän suorituksen. Jonkin aikaa odotettuamme tulokset julkistettiin ja kuten olin ajatellutkin Iivari von Hoffrén voitti luokan, mutta yllätyin hieman siitä, että tulin toiseksi, vaikka Amelien ja Välskeen suoritus oli näyttänyt paljon paremmalta kuin mitä saatoin kuvitella minun ja Mayan suorituksen näyttäneen. Palkintojen jaon jälkeen kävin hoitamassa tammani nopeasti pois ja siirryin kentän laidalle seuraamaan seuraavaa luokkaa, ennen kuin olisi minun ja Mayan aika lähteä kotiin.

Ihastelin luokassa kisannutta valkoisena hohtavaa tekkeoria. ”Komea hevonen” nyökkäsin kohti kentällä suorittavaa ratsukkoa. ”Se on. Yksi suosikeistani” punahiuksinen mies vierelläni vastasi aksentillisella englannilla. Käännyin mielenkiinnosta katsomaan miestä, joka ei näyttänyt siltä että hän olisi ollut ihan kotonaan tällaisessa asetelmassa, mutta toisaalta kukapa meistä olisi. ”Se on siis sun hevonen?” kysyin, ennen kuin tajusin tylyyteni. ”Anteeksi uteluni, Cecilia Willkes” esittelin itseni miehelle. ”Efim Artunov” mies vastasi pikaisesti, nyökäten vain vastauksena kysymykseeni. Seurasin ratsun menoa hetken, ennen kuin päähäni putkahti villi idea ja en edes tiedä mistä kaikki se rohkeus kysymiseen kumpusi. ”Olisiko sitä mahdollista käyttää jalostukseen? En tiedä näitkö, mutta minulla olisi ahal-teke tamma, josta olisi ihana saada varsa kasvamaan” ehdotin epävarmasti vierelläni seisovalle miehelle. ”Tietenkin siis raha-asioiden ja muiden sellaisten ollessa selkeitä” kiirehdin lisäämään. ”Eiköhän se onnistu. Pazuzu on osoittautunut olevan hyvä isäori.” Efim päätti keskustelumme.

Ollessani pakkaamassa Mayan tavaroita tallissa minua lähestyi mustahiuksinen teini, joka esitteli itsensä Karlaksi ja kertoi että isänsä oli lähettänyt hänet etsimään minua, liittyen kysymykseeni Pazuzun jalostuskäytöstä. Karla välitti minulle isänsä viestin ja kiitinkin nuorta tiedosta, ennen kuin toinen palasi omien ratsujensa luokse ja itse jäin hymyssä suin pakkaamaan tavaramme loppuun kotimatkaa ajatellen. Palattuamme kotiin asiat sujuivat yllättäen nopeasti ja nyt toivottavasti Mayan sisällä on kasvamassa pieni tekkelapsi.

Kisaura tammani kanssa on jatkumassa loppuviikolla Dzelzainissa ja tällä kertaa kisaammekin ensimmäistä kertaa kahdessa luokassa, kun ensimmäisenä vuorossa on Skills at arms I tason luokka ja myöhemmin päivällä myös Alta escuela luokka.

26.07.2020 - Kisaviikonloppu Zenissä

Zenistä oli alkanut tulle minulle ja Mayalle melkein viikonloppukoti. Vietimme kuitenkin useamman kuin yhden viikonlopun kuukaudessa noissa hulppeissa maisemissa ja tuntui oudolta että saatoin jutella tallityöntekijöiden kanssa samalla tavalla, kun mitä ajattelin voivani jutella heidän kanssaan jos toiset olisivat minun palkollisiani.

Tällä kertaa Zenin tunnelma oli jotenkin seesteisempi ja minulla menikin koko ilta, ennen kuin tajusin että en ollut nähnyt Amelie Chaputia tai tuon blondia ystävää koko iltana. Myös tallimestari ei ollut ottanut meitä vastaan kuten yleensä. Ollessani hoitamassa Mayaa näin Dainan ohittavan tammani karsinan ja kysyessäni toiselta asiasta, tuo kertoi muiden olevan Suomessa joissain esteratsastus kilpailuissa, joista he palaisivat vasta seuraavana päivänä. Olin hieman yllättynyt ja surullinen tästä tiedosta, vaikka toivoinkin, että kisaajien kilpailut sujuisivat hyvin, vaikka laji ei ollutkaan ehkä ihan se historiallisille lajeille läheisin.

Lauantaina liikutin Mayan kevyesti ja antaessani tammalle pitkät ohjat katseeni kohtasi suoriltaan Iivari von Hoffrénin harmaan, jäisen tuijotuksen. Vaikka miehen kasvoilla ei ollut minkäänlaista ilmettä, miten se oli edes mahdollista?, tunsin oloni epävarmaksi ja pohdin millä oikeudella minä, joka en edes osannut treenata hevostani oikein olisin osallistumassa taas kerran Zenin turnajaisiin. Ehkä täytyisi oikeasti alkaa etsimään valmentajaa Walesista ja alkaa hieman nostamaan omaa tasoaan jotta uskaltaisimme jatkossakin tulla Iivarin silmien alle. Tai ainakin valmennukseen mennessä täytyisi hieman opetella juttuja lisää jotta en nolaisi itseäni ainakaan ihan totaalisesti miehen edessä ja menettäisi oikeutta osallistua tuleviin turnajaisiin ja koulutuksiin, sillä Iivari vaikutti juuri sellaiselta mieheltä, joka ei säästelisi sanojaan tai epäilisi antaa ihmisille porttikieltoja linnan maille.

Sunnuntaina minua jännitti ihan tuhottomasti koko aamun. Lähtiessäni luokkani lopussa, vaikka ei lähtijöitä edes montaa ollutkaan, olin taas samaan aikaan maneesissa Iivarin kanssa. Pyrin parhaani mukaan keskittymään omaan tekemiseeni ja valmistautumiseeni vaikka en saanutkaan ihan niin hyvää fiilistä alle kuin aikaisemmilla kerroilla. Radalle lähtiessä tuo kostautui heti ensimmäisellä tehtävällä, Mayan hypyn ollessa todella huono ja saadessani juuri ja juuri peitsen matkaani. Onnekseni kolmas tehtävä onnistui ja saatoin jatkaa matkaa rotalle. Vaikka melkein missasimme rotan huonon käännöksen takia, sain sen silti juuri ja juuri ajoissa pysähtymään ja pääsimme jatkamaan renkaille, joka oli yllättäen varmaan ratamme paras suoritus.

Siitä eteenpäin ratamme sujuikin yllättävän hyvin ja olin yllättynyt siitä, että olimme Skills at arms Hunting I luokassa toisia viiden lähtijän joukossa, vaikka Efim ja tuon tytär näyttivät ratsastavan paljon paremmin kuin minä sekä myös islanninhevosella ratsastanut mies näytti tietävän paljon paremmin mitä piti tehdä ja että tuo osasi pitää pakan paljon paremmin kasassa.

Palkintojenjaon jälkeen palautin Mayan karsinaansa ja olin tyytyväinen että sain tamman edes hieman juomaan jotain jotta se ehkä palautuisi paremmin tulevaan koitokseen. Itsekin kerkesin käydä nopeasti Saulkrastin keskustassa hakemassa itselleni jotain syömistä, ennen kuin oli aika varustaa Maya uudelleen ja suunnata päivän viimeiselle radalle, joka oli Alta escuela. Tässäkin luokassa kilpaili myös Iivari von Hoffrén, vaikka miehen ratsu näytti keskittyvän vain hieman enemmän pullisteluun ja show miehen elkeisiin, kuin pyyntöihin, joita tuo kolkko mies ratsulleen antoi.

Radalla kuitenkin fiilikseni oli todella hyvä ja Mayakin tuntui paljon paremmalta kun oli päässyt vähän päästelemään ylimääräisiä höyryjä. Yllätyinkin suuresti kun meidät kuulutettiin koko luokan voittoon ja vielä hoitaessani tammaani pois, pohdin miten saattoi olla mahdollista että näin onnellisesti pääsi käymään. Ajomatkamme Saksaan tammani kanssa kävikin kevyesti ja vielä nukkumaankin mennessä olin yhtä hymyä. Ehkä me ei oltukaan sysi surkeita.

31.07.2020 - Uusi hevonen

Eilen oli jännittävä päivä. Jo aamusta asti aloin odottamaan transportterin saapumista tallin pihaan, vaikka saapumisaika oli ilmoitettu alkuiltapäivälle. Kuitenkin jo aamusta kun kävin hoitamassa Mayan laitoin uudelle hevoselle karsinan valmiiksi.

Uuden hevosen hankinta oli ollut pitkä ja hidas projekti, mutta viimein sopiva hevonen oli löytynyt. Kyseessä olisi viisivuotias pre ori joka toivottavasti tulisi soveltumaan historiallisiin lajeihin kunhan se vain ensin ratsutettaisiin. Sitä ei kuitenkaan vielä pohdittaisi tämän vuoden aikana, vaan ensin tuo Mooniksi kutsuttu ori saisi vain rauhassa kotiutua ja oppia uusille rutiineille.

Tämän jälkeen olisi ajatuksissa alkaa treenaamaan orin kanssa maastakäsin tehtäviä ja toivottavasti kaikki omatoiminen opiskeluni netissä sekä mahdollisesti muutamat Iivari von Hoffrénin alaisuudessa käydyt tunnit Mayan kanssa, tai muut koulutukset auttaisivat tuomaan hieman parempaa käsitystä siihen, miten Moonin kanssa tulisi jatkaa tästä eteenpäin. Toivottavasti suurta vahinkoa ei olisi ollut siitä, että orilla on ollut varusteet päällä, vaikka ratsastajaa orin selässä ei olekkaan käynyt. Hiljaa hyvä tulee.... toivottavasti...

03.08.2020 - Ensimmäiset turnajaiset

Pohtiessani miten saisin ehkä hieman mainostettua pientä talliani jos joku saattaisi olla kiinostunut vuokraamaan tallipaikkaa tai jotain, päädyin sitten järjestämään meidän ensimmäiset turnajaiset.

Kisapäivä olisi loppukuusta, jos vain turnajaissuunnitelmani hyväksytään ja toivottavasti ainakin muutama olisi kiinostunut lähtemään meille kilpailemaan ja toivottavasti myös onnistumaan. Täytyisi kyllä kai laittaa vielä jotain esittelyä tallista johonkin paikalliseen fb ryhmään tai johonkin, mutta lähdetään tällä liikkeelle ja ehkä puskaradio osoittautuu sosiaalista mediaa paremmaksi vaihtoehdoksi.

13.08.2020

Sen jälkeen kun osallistuimme Mayan kanssa ensimmäiselle Iivari von Hoffrénin pitämälle tunnille minusta on tuntunut että treeneissä on alkanut olla jopa jotain järkeä. Maanantain Maya sai olla vapaalla ja treenasinkin sinä aikana Lys:in ja Moonin kanssa.

Vaikka yhteistyötä noiden kahden kanssa ei ole kovinkaan paljoa takana, olen silti huomannut miten erilaisia persoonia jokainen hevosista on. Kaikki tietenkin yrittävät omalla tavallaan ja jokainen on kutienkin oma persoonansa. Mayan ja Lys:in kanssa treenit ovat tietenkin enemmänkin kisoihin ajavia ja painottuvia tehtäviä, joiden avulla saadaan toivottavasti Mayan kanssa kisasuorituksia paremmaksi ja tiiviimmäksi ja joiden avulla saadaan myös Lys:in kanssa alkaa tekemään mahdollisimman hyviä suorituksia.

Seuraavat kisat meillä onkin Hankalan Linnalla ja siellä kisataankin oikeastaan kolmet seuraavat kilpailut, ennen kuin suunnataan taas Latviaan ja Dzelzainin linnalle ensimmäiseen Cup kilpailuun. Sitä ennen tietenkin kisataan kotona ja kisavalmistelut ovatkin olleet käynnissä jo ennen kuin kisa-anomus oltiin lähetettykään. Syyskuussa meillä myös kisataan cup osakilpailu ja samaan settiin olisi ajatuksissa anoa myös tavalliset turnajaiset, jotta kisaajien ei tarvitsisi suunnata tänne asti vain pelkkien cup luokkien vuoksi ja kun kisaradat nyt kerran rakennetaan, niin miksi niitä ei hyödyntäisi samalla useammassakin kilpailussa.

Syksyn aikana olisi tarkoituksena kisata varsinkin Mayan kanssa mahdollisimman monissa turnajaisissa, sillä tamman kanssa jää kuitenkin sitten vuodenvaihteesta kilpailut ainakin vuodeksi ellei pidemmäksikin aikaa pois ja seuraavan kerran päästään kilpailemaan vasta ensi syksynä. Sitä ennen onneksi voidaan jatkaa kisaamista Lys:in kanssa ja alkaa kouluttamaan Moonista myös kisaratsua, jotta toivottavasti sen kanssa voitaisiin ensi syksynä alkaa katselemaan jotain noviisiluokkia ja mahdollisesti jopa ihan kunnon turnajaisluokkia.

25.08.2020

Tallissa on tällä hetkellä hyvä valikoima uusia hevosia, vaikkakin Lysiä lukuunottamatta tammat ovat tiineinä. Ensi kesälle odotetaankin siis kahta varsaa, kun Mayan pitäisi ensin varsoa Efimin Pazuzusta ja sen jälkeen talliin pitäisi syntyä vielä Cafen varsa, kun tamma päätettiin astuttaa Gemillä.

Cafen ja Gemin varsa menee myyntiin, sillä jostain on kuitenkin hieman tulojakin saatava, ellen sitten avaisisi muutamaa paikkaa yksityisille ratsuille. Vapaita karsinoita kun olisi se kahdeksan kappaletta edelleen, vaikka jo tässä vaiheessa ajattelisi varaavansa karsinat molemmille varsoille. Omia hevosia ei kuitenkaan ole ajatuksissa hankkia tässä kohtaa enempää, ellei joku ihan täydellinen helmi tule vastaan, vaan nyt mielummin keskitytään nykyisiin ratsuihin ja niiden kouluttamiseen sekä mahdollisesti kasvattamiseen. Tai no ehkä ensi keväänä voisi olla Lys:in astutuksen vuoro ja sitten täytyykin katsella milloin seuraavia kasvatteja voisi alkaa ajattelemaan, sillä tammoille olisi myös mukava saada hieman kisatuloksia alle ennen kuin ne saavat siirtyä täysipäiväisesti siitokseen.

Mayan kanssa ollaan myös ahkerasti treenattu Iivarin antamia kotitehtäviä ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä mies tuumaa tammasta kun seuraavan kerran matkustamme Latviaan kilpailemaan. Toisaalta sitä ennen Latvialaiset ovat tekemässä vastavierailun meille, ja onkin ihan mukavaa päästä esittelemään omaa tallia Amelielle, vaikka eipä meidän pienet tilat olekkaan niin luksusta, kuin mitä Zenin tilat ovat. Mutta ehkä maastot ja maisemat voittava siinä missä tilojen glamour häviää...

16.09.2020

Ensikuussa on tulossa ensimmäinen VHRY teemainen viikko. Ilokseni ja osaksi myös yllätyksekseni Iivari von Hoffrén suostui ehdotukseeni siitä että toinen tulisi pitämään klinikoita tai tunteja viikolle joten nyt olisi ainakin jo yksi ongelma vähemmän tuon viikon järjestämisen osalta. Vielä on jonkin verran asioita selvitettävänä ja viimeisteltävänä, mutta kaikki näyttää menevän ihan hyvää tahtia eteenpäin, joten ehkä tästä voisi tullakkin loppupeleissä jotain onnistunutta.

18.10.2020

Barokki viikko alkaisi huomenna ja samalla myös herra Iivari von Hoffrén saapuisi vieraaksemme. Olin käyttänyt varmaan kaksi viikkoa tallin täydelliseen siivoamiseen ja tehnyt pieniä parannuksia mitä olin ajatellut tehdä pitkin tulevia vuosia, mutta ne saivat pienen boostin tulevasta tapahtumasta, ja talli oli koko ajan vain paremman näköinen vierailijoille ja heidän ratsuilleen.

Myös maneesin ja kentän pohjat oltiin pyritty pitämään parhaassa mahdollisessa kunnossa ja kaikki tarvittavat tarvikkeet kisaratoja varten oli rakennettu ja tarkistettu ja viimeistelty niin moneen kertaan että kaikilla oli varmaan jo menossa järki minuun ja toimintaani. Vaikka olinkin aiemmin pitänyt paritkin kilpailut tilallani, sekä yhden CUP osakilpailun, oli viikon mittainen tapahtuma silti ensimmäinen laatuaan ja halusin että se onnistuisi mahdollisimman hyvin jotta ihmiset haluaisivat matkustaa tänne vielä tulevaisuudessakin ja ottaa osaa kilpailuihin.

Samalla voisi olla varmasti hyvä tilaisuus esitellä ensi vuonna myyntiin tulevan varsan vanhempia, sillä näillä tiedoilla Cafén ja Kenon varsa saisi mennä myyntiin, vaikka Iberialainen puoliverinen saattaisikin sopia talliin teemaltaan, jotenkin silti koin paremmaksi vaihtoehdoksi myydä tuon varsan pienten lisätulojen vuoksi, sillä kotiin olisi kuitenkin jäämässä kasvamaan varsat niin Mayasta kuin myös Lysistä.

Ensi vuonna onneksi kisahevosia tulee yksi lisää, kun Moon aloittaa kilpailu-uransa sen treenien edettyä hyvin. Kisahevosiahan minulle ei jää kuin Keno, tammojen ollessa mammalomilla, vaikka varmasti ainakin alkuvuodesta pari ensimmäistä kuukautta saatetaan käydä myös tammojenkin kanssa kisoissa, mahdollisesti painottaen niiden kilpaileminen vain CUP osakilpailuihin sekä kotikisoihin, jotta niitä ei stressattaisi turhaan, varsinkaan kun varsomiset alkavat lähenemään.

Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika ja sitä ennen olisi vielä saatava taputeltua vain tuntien päässä oleva barokki viikko, pari cup osakilpailua sekä finaali, jos sinne asti päästään ja kaikki muut mahdolliset haasteet mitä matkan varrelle vielä mahtuukaan, ennen kuin ensimmäiset kasvatit näkevät päivänvalon ja joutuu alkaa pohtimaan uusien kisahevosten hankintaa, ellei sitten pidä tätä pientä laumaa ja jatka menoa eteenpäin.

26.10.2020

Barokki viikko oli eilen päättynyt virallisesti toisten turnajaisten jälkeen ja palaute mitä olin tapahtumasta saanut, oli positiivistä ja monet olivat pitäneet siitä että tällainen tapahtuma oli järjestetty, mikä oli helpottanut oloani, sillä koko viikon olin stressannut sitä että kaikki menisi hyvin ja onnistuisi ja kaikilla olisi mukavaa ja kaikki, varsinkin viikon arvovieras viihtyisivät.

Viimeiset vieraat olivat lähtemässä tänään takaisin kotimatkoilleen ja samalla tallin tilukset taas hiljenisivät siihen asti kunnes olisi aika järjestää seuraavat turnajaiset tai jokin muu tapahtuma. Vaikka suurin osa omista hevosistani oli saanut viettää menneen viikon suurimmaksi osaksi vapaata, olin tietenkin tarjonnut ratsujani Iivarin vapaaseen käyttöön, saivat kaikki pitää vielä tänään vapaapäivän, sillä itse todellakin tarvitsin sellaisen ja ehkä huomenna voisimme sitten hiljalleen alkaa taas palaamaan treenien pariin kaikkien hevosten kanssa ja parantaa taitojamme kohti loppukuun cuppia sekä Cafén kanssa koittavia jousiammunta kilpailuja.

14.12.2020

Vuodesta 2020 tuli paljon onnistuneempi kuin millaisia odotuksia sille asetettiin kun viimeisiä silauksia tehtiin tallille ja valmistauduttiin avaamaan se yleisölle. Vaikka vuoden aikana oli tullut shoppailtua hevosia ja sovittua astutuksia enemmän kuin saatoin edes unelmoida ja tulevana keväänä ja kesänä tallin tiluksilla pitäisikin kirmailla useampia varsoja, joista ainakin yksi on näillä tiedoilla lähtemässä uuteen kotiin ja muut varsat olisivat jäämässä kotiin. Tietenkin jos joku tekee jostain varsasta tarjouksen ja koti kuulostaa hyvältä ei olisi mitenkään mahdotonta ajatella että myös jonkin muunkin varsan myisi uuteen kotiin.

Ensi kaudella kisahevosia onkin paljon vähemmän kun suurin osa tammoista lopettaa kisaamisensa tammikuussa joten tuleva kausi tullaan kilpailemaan pääasiassa orien kanssa. Tämä meinaa sitä että meistä ei ole vieläkään kunnon vastusta Zenille, Ansamaalle ja DAE:lle cupissa mutta ehkä ensi kausi käytetään vielä siihen että tutustutaan tarkemmin kisaratsuihin ja yritetään saada vain rutiinia ja jonkinlaista onnistumista alle ja ehkä sitten kaudella 2022 voitaisiin olla paremmin tuomassa haastetta muille talleille. Tietenkään mitään ei voi pitää varmana, mutta näillä toiveilla on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tallissa olisi vielä myös muutama vapaa karsina, joiden kanssa täytyy miettiä että täytettäisiinkö ne omilla ratsuilla, vai annettaisiinko karsinoiden olla tyhjänä tulevia kasvatteja ajatellen sillä siinä kohtaa kun seuraava kasvattierä olisi vieroitusvalmiina pitäisi niillekkin olla paikat tiedossa ellei niitä tule myytyä jo valmiiksi. Tähän on kuitenkin yli vuosi aikaa joten mitään kiirettä ei ole tämänkään asian kanssa ja toivottavasti kaikki kysymykset saavat vastaukset viimeistään siinä kohtaa kun ne ovat oikeasti ajankohtaisia.