EV-II, 3 star prospect, ERJ-III

Valerianan Pyromancer

VH21-153-0007

Marjahilla (klikkaa isommiksi!)

Historia

Ei mulla ollut tarkoituksena ostaa hevosta. Saati nuorta oria. Mä olin kuitenkin asunut Dochasin ja Majinán luona sen verran pitkään että mä olin tutustunut niiden avulla Suomen hevospiireihin ja Lakkahalloihin. Näin ollen mä sain myös kuulla varmaan ensimmäisten joukossa että ne oli vähentämässä hevosia ja sitä kautta mä tapasin Pyron. Joku tossa nuoressa orinretaleessa veti mua puoleensa, ja mä päädyin jutteleen Tinon kanssa nuoren ostosta.

Luonnekuvaus

Jos jotain Pyrosta ei puutu niin luonnetta. Vanhempiensa tapaan ori ei ole usean ihmisen hoidettavissa, vaan ori tarvitsee yhden – maksimissaan kaksi – ihmistä vakituiseksi hoitajakseen. Heidänkään kanssansa ei Pyro nauti pitkistä hoitohetkistä, vaan orin kanssa täytyykin toimia ripeästi ja tehokkaasti jotta ori ei kerkeä hermostumaan. Toki, kunhan oria oppii lukemaan, sen kanssa tulee paremmin toimeen, vaikka Pyro ei ole tähän mennessä näyttänyt vielä pitävän yhdestäkään ihmisestä.

Ratsuna Pyron vaativuus jatkuu ja se valitseekin tarkasti kuka sitä saa ratsastaa. Osaavan ratsastajan kanssa Pyro on pehmeä ja yllättäen jopa mukavaksikin kuvailtava ratsu. Tokikin sen kanssa saa tehdä joka kerta kunnon alkuverryttelyn, jotta ori alkaa liikkumaan omaa moottoriaan. Sileällä puolella Pyron inspiraatio ja jaksaminen ei aina tunnu riittävän ja varsinkin silloin orin ratsastajan taitavuutta testataan.

Rataesteillä Pyro onkin paremmin liekeissä ja siitä on helposti huomattavissa, jotta rataesteet ovat orin laji. Pyrolla on voimakas hyppy, joka kantaa sen helposti esteiden ylitse, vaikka alussa ori onkin hieman liian reipas, joka johtaa tipahtaneisiin puomeihin. Kuitenkin kunhan orin saa vain hieman malttamaan mieltään, esittelee Pyro potentiaaliaan ja se alkaa esittelemään ilmavampia sekä pyöreämpiä hyppyjä. Ensimäiset rata pätkät voivat olla usein vauhdikkaita Pyron kanssa, joten ratsastajan tuleekin pitää se mielessä, kääntäessään oria radan avaavalle esteelle, varsinkin jos rata on päivän ensimäinen.

10.11.2021

Well, things turned out with a slightly interesting end….

Doc ja Maikku kertoi että ne oli pakkaamassa kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaamassa britteihin koko tallin kanssa. Siinä kohtaa meikäläisen piti päättää että mitä mä teen, pakkaanko kamat ja luikin takaisin kotiin ja suuntaan collegeen vai haistatanko pitkät kaikille ja suuntaan britteihin serkun kanssa. Well to be honest it was an easy choise to make. Ainut, mitä mä en ihan ajatellut tapahtuvan oli se, että mä muuttaisin hevosen kanssa.

Maikku kertoi jotain siitä että Valerianan tyypit olivat vähentämässä hevosia ja näytti parista myynti-ilmoitustakin. Vaikka mun ei ollut ajatuksissa ostaa hevosta vielä pariin vuoteen vaikka mun veri vetikin kisakentille, niin vain mä olin sopinut koeratsastuksen nelivuotiaasta Valerianan Pyromancerista. En mä oikein tiennyt mikä siinä kiinnitti mun huomion, oliko se sitten orin isä vai sen nimi, mutta jokin siinä vaan herätti mun kiinnostuksen. Ei mulla oikeestaan ollut edes kunnolla ostohousut jalassa kun me lähdettiin sitä kattoon Dochaksen ja Maikun kanssa, mutta joku orissa vaan klikkas ja niin me istuttiin Tinon toimistossa kirjoittamassa papereita orista. Enhän mä paljoa kerennyt orin kanssa tutustua kun oli jo aika muuttaa britteihin ja sielä sitten meidän todellinen testi alkoikin.

Järkevä (what???) ihminen olisi varmasti ottanut ensimmäiseksi kisaluokakseen uuden ja varsinkin nuoren hevosen kohdalla jonkin pikkuluokan, tyyliin 90cm mikä oli matalin mitä oli Ansamaiden ekoissa skaboissa tarjolla. Well that would be too easy so why not lift the bar. Kirjaimellisesti, sillä mä naputtelin osallistumisen 120cm luokkaan. Hyppyjään meillä ei ollut varmaan ees yhden käden sormilla laskettavaa määrää mutta lahjattomat treenaa jne. No joo, eihän siinä auttanut muu kuin pistää poni mahdollisimman edustavan näköseksi, hankkia ittelle kisakamat ja ehkä vähä pyytää tolta yläkerran ukolta siunausta ja lähteä radalle.

Noh, eihän se nyt katastrofi ollut. Tyylipuhdasta siitä ei saanut paitsi ehkä kolmen promillen kännissä, mutta me selvittiin. Tokihan ”pientä” hienosäätöä meidän meno vielä tarvii, mutta sentään me tultiin koko rata yhtä matkaa Pyron kanssa. No joo, toki jos ois jaksanut olla siinä kohtaa järkevä, mä oisin hidastanut Pyron menoa kaksoissarjalla, jolloin okserin etupuomi ei ois lähtenyt meidän mukaan, mutta mitäs pienistä. Kyllä meikä uskaltaa sanoa että eka rata uuden hevosen kanssa tommosella korkeudella ja vaa yhdellä puomilla on ihan perkeleen hyvä suoritus. Tokihan Dochaksella oli omat mielipiteensä mutta who cares. Ois ite hypännyt Pyron kanssa radan jos kerta piti päästä jotain kitisemään. Noh, long story short: mulla on hevonen, me ollaan jo kisattu ja mulla ei oo mitään helvetin ajatusta siitä että miten me jatketaan. No jaa, kai ne on pieniä murheita tässä hetkessä joten ei tässä kai auta kun oppia ratsastamaan tota hevosta paremmin ja suunnata kohti seuraavaa pettymystä. Eihän se oo kun estemestaruuksissa että no biggie.

Ulkoasu © VRL-13383
Virtuaalihevonen / A sim game horse