Ratsastettuaan vuosia muiden hevosia, ajatus omasta hevosesta alkoi kehittymään Marcin päässä. Kuitenkaan mitään kiirettä italialainen ei asian kanssa pitänyt, mutta kun tuolle tarjottiin mahdollisuutta varsaan ylläpitohevosestaan, Sinevan Lesliestä, oli se tilaisuus liian hyvä ohitettavaksi. Näin ollen Marc aloittikin etsimään sopivaa oria tammalle ja lopulta tulevan varsan isäksi valikoitui Dierk Meyerin tallista selle francais ori Cashmere Cap.
Esteorin valinta koulutammalle loi toiveen siitä, että varsasta tulisi vähintään kiva all rounder, ellei jopa lupaava matalien luokkien kenttähevonen.
Ehkä Leon onni on se, jotta tuo syntyi punaiseksi oriksi eikä tammaksi. Eipä sillä, onhan niitä hankalia punaisia orejakin olemassa, vaikka stereotyyppisesti tammat ovatkin aina syypäinä. Kuitenkaan tämän orin kohdalla punainen väri ei ole niinkään este vaan enemmänkin mahdollisuus. Toisaalta ehkäpä ori on myös jollain tasolla omanlainen geneettinen ihmeensä, sillä ehkä monet ajattelisivat, jotta ruunikosta orista ja yönmustasta tammasta tulisi automaattisesti ruunikko varsakin. Jostain Leo on kuitenkin punaisen värin jouhiinsa hankkinut, mutta onneksi väri ei hevosta pahenna. Ainakaan tässä tapauksessa.
Jos Leo on jotain vanhemmiltaan perinyt – hyvien ratsunlahjojen lisäksi – on se helppo ja mutkaton luonteensa. Tokihan sillä on omat pienet vihreät miehensä, mutta kunhan vain hoitaja jättää orin reaktiot huomioimatta ja vain vakuuttaa orille, että se koko hoitotuokion juuri samalla paikalla ollut luuta ei syö pieniä puoliverisiä, ei koko luutaa enää edes huomioida. Tokihan omaa säpäkkyyttä orissa arvostetaankin ja vielä enemmän näin, kun se ei kuitenkaan päädy pöllöilemään mitään ylimääräisiä.
Ratsuna Leolta löytyy ehkä hieman dieselmallisesti starttaava moottori. Välttämättä se ei aina ole huono asia, sillä tämä tarkoittaa monesti sitä, jotta punarautiaan kanssa voi hioa samoja tehtäviä useamman toiston ajan, ennen kuin Leon mielestä sitä samaa väistöä on hinkattu jo ainakin tunnin ajan. Toisaalta välillä kyllä kysytään taitoa lukea Leoa ja orin mielenmaisemaa, sillä ainahan tuo ei selkeästi edes kehtaa ilmoittaa, jotta sietokykynsä on finaalissa. Muutenkaan Leo ei kyllä mikään Grand Prix tason liitokavio ole, mutta ei siitä kyllä koko ikäänsä samaa kehää kiertänyttä tuntiruunaakaan saa. Joo, ehkä se on välillä vähän päivästä ja ties mistä tähtien ja muiden asennosta kiinni, mutta kyllä siinä liikettä on.
Jos sileällä Leo ei välttämättä ole se kaikista suurin stara, niin kyllä se sitä sitten esteillä paikkaa. Punarautiaalla on todella pitkä laukka, joka kuljettaa sen helposti esteeltä toiselle, joten varsinkin uusinnoissa Leolla on todellakin mahdollisuus loistaa. Välttämättähän perusradoilla se ei aina ole eduksi, mutta kun tietää mistä napeista painelee niin kyllähän ori laukkaansa kokoaakin ja välillä jopa joutuu ihmettelemään mistä se löytää kaiken sen kyvyn ja taidon kokoamiselle. Ja jos orille on annettu kykyä koota, niin kyllä se myös osaa ponnistaakin.
Miettiessään hetkiä, jolloin Leon kaikki parhaat puolet pääsevät todennäköisesti kerralla loistamaan, on tuo hetki todennäköisesti silloin kun Leo pääsee maastoesteille. Pitkä ja voimakas laukka kuljettaa helposti esteeltä toiselle ja hyvä kokoamiskyky tarkoittaa, jotta ori pääsee helposti esteiden ylitse. Tokihan Leoa tarvitsee hieman rohkaista varsinkin hulluimpien esteiden ylitse mutta orin kanssa pääsee myös nauttimaan kenttäratsastuksen huumasta.
Leon isoisä Alfonsi loi kisauransa Arabiemiraateissa. Kuitenkaan mikään ratsastusmaailman superstara se ei ollut, vaikka keräsikin muutamia meriittejä jotka, hyvän luonteensa lisäksi tekivät orista suositun jalostushevosen.
Isoäitinsä Béreti loi uraansa niin näyttelykehissä kuin myös esteradoilla 140cm luokissa. Esteradoilla tamma on nopea ja näppärä tapaus jonka bravuuria on varsinkin aikaluokat olleet. Omilla sekä kahden ensimäisen jälkeläisensä meriiteillä se on kerännytkin itselleen kiinnostusta tulevaisuuden siitostammana.
Äitinsä pappa Thibault osasi pistää shown päälle kisapaikoilla, keräten näin katseita niin hoitajiltaan kuin myös muilta kilpailijoilta. Kuitenkin musta ori oli hyvä kisahevonen joka ei välttämättä ollut se huolellisin, mutta silti hyppäsi rehdisti paikasta kuin paikasta.
Océane eli Leon isomummo tuo myös mukanaan nopeutta ja ketteryyttä aikaluokkia ajatellen. Hyppytyyliltään se ei edusta sitä perinteisintä menoa, mutta se ei ole kuitenkaan estänyt tammaa menestymästä 140cm tasolla, johon sen potentiaali riitti.
Sarcasm
Shop Or Drop
Kuninkaallisesti nimetty Friedrich II oli luonteikas ori jonka kanssa sai todellakin olla hyvä huumorintaju. Kasvattajansa luota se myytiin kokeneempiin käsiin jossa sen potentiaali pääsi puhkeaman kukkaan. Uudessa kodissaan ori nousi jopa Intermediate tasolle ja se onkin myös suosittu jalostusori.
Charlotte oli rauhassa rakennettu tamma herkän luonteensa vuoksi. Lopulta vaativalla tasolla kisannut tamma menestyi hyvin urallaan ja sen aikana tamma sai myös kaksi jälkeläistä ennen kuin palasi hetkellisesti kisaradoille ennen viimeistä varsaansa.
Jälkeläiset
00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja
06.07.2022 137 sanaa
Poimiessani puhelimeni käsiini, jotta sain sammuttaa uneni keskeyttäneen herätyksen näin, jotta yöllä minulle oli tullut useampikin viesti ja alkaessani purkamaan WhatsAppin viestitulvaa, oli suurin osa viesteistä yhdeltä ja samalta lähettäjältä ja suurin osa niistä oli kuvia tai videoita. Kuvissa ja videoissa oli rautias, sukkajalkainen sekä piirtopäinen varsa ja vasta selattuani puolen kymmentä viestiä alemmas sain tietää jotta Leslie oli varsonut orivarsan.
Asian ymmärtämisessä meni pieni hetki, mutta lopulta ymmärsin, jotta minulla olisi vihdoin ja viimein oma hevonen. Lupasin palata myöhemmin asiaan sen suhteen mikä orin nimeksi tulisi ja pohdittuani aamukahvini parissa muutamaa eri vaihtoehtoa, ilmoitin jotta varsan nimeksi saisi kokeilla rekisteröidä Sinevan Charlemagnen ja kotoisasti varsaa kutsuttaisiin vain Leoksi.
Harmikseni aikatauluni oli sen verran kiireinen jotta en kerennyt tapaamaan varsaa ja tammaa vielä samana päivänä, mutta viimeistään viikonloppuna minun oli ajatuksissa käydä tapaamassa Leoa sekä Leslietä.
06.08.2022158 sanaa
Aika tuntui lentäneen kuin siivillä siitä hetkestä, kun olin saanut tietää, että Leslie oli varsonut. Leo oli ollut jo viikon vanha, kun olin vihdoin ja viimein kerennyt käydä katsomassa tulevaisuuden kisaratsuani. Pitkä olisi matka, joka minulla olisi orivarsan kanssa kuljettavana, mutta en voinut kuin odottaa sitä mielenkiinnolla ja toivoa jotta orista tulisi mahdollisimman hyvä kilparatsu minulle loppupeleissä. Mitään huipputason superstaraa en Leosta odottanut, mutta olisin tyytyväinen ihan harrastetason ratsuun. Kuitenkin Leo toimisi osin myös näyttönä siitä, että pystyisin tuottamaan ratsuhevosia sekä luovimaan nuorta hevosta tasolta toiselle.
Kuitenkaan rautiaan pikkuorin kanssa ei ollut ajatuksissa kiirehtiä, vaan Leoa tullaan rakentamaan sellaisella aikataululla mikä orivarsalle näyttää sopivan. Tokihan Leon kanssa on aloitettu jo treenit pikkuvarsalle sopivalla tavalla ja sitä on totutettu ihmisten läsnäoloon sekä kosketuksiin kaikkialla kropassaan kuin myös riimun pukemiseen ja sen pitoon. Luonnettahan pikkuorista on löytynyt, mutta se on myös ihan normaalia pikkuvarsoille, jotka eivät ole tottuneet ison hevosen elämään. Rauhassa rakentamalla rautiaasta saa varmasti parhaan mahdollisen hevosen alun.
16.03.2023283 sanaa
Lokakuussa oli tullut eteen se hetki, kun Leo oli aika vieroittaa emästään. Olin yrittänyt parhaani mukaan olla apuna varsan vieroittamisessa ja kääntää orin ajatuksia pois siitä, että tuo olisi erossa emästään. Ensin lyhyitä hetkiä ja sen jälkeen aina hetki hetkeltä pidemmän ajan, kunnes edessä oli varsan muutto omaan karsinaansa.
Leon totuttua ison pojan elämään oli aika järkyttää tuon maailmaa vielä uudelleen, sillä olin löytänyt varsalle paikan pihatosta, muiden juuri vieroitettujen orivarsojen kaverina. Pihatossa asui myös pari vanhempaa ruunaa, jotka pitivät pojankoltiaiset kurissa ja nuhteessa. Paikan omistajat pitivät myös hyvää huolta varsoista ja vaikka kyseessä olikin kymmenen nuoren orin lauma ei määrä näyttänyt olevan mikään ongelma ja jokaisen varsan kanssa tehtiin töitä ainakin pari kertaa viikossa. Pihattotarhassa olisi ollut tilaa, vaikka isommallekkin laumalle, sen kattaessa niin metsää kuin myös peltoa ja kivituhkapohjaa. Pitkin tarhaa oli ripoteltu muutamia heinäpisteitä, joita käytiin täyttämässä aina vuoroitellen jolloin varsat joutuivat liikkumaan ruokansa eteen.
Toki myös laidunnettavaa pihatosta löytyi, joten sitäkin kautta varsoilla oli tekemistä. Kuitenkaan mitään kunnollista laidunmahdollisuutta ei täällä ollut ja kesän aikana pihattoa oltiin peruskorjaamassa, joten olin tyytyväinen löytäessäni Nuppulanharjun ilmoituksen orilaitumesta. Laidun kausi kestäisi kolmen kuun verran ja laidunkauden aikana saisi lainata myös tallin tiloja, joten voisin jatkaa Leon valmistelua varsojen laatuarvosteluihin niin este- kuin kouluvarsa tilaisuuksiin valmistautumista. Tilaisuuksien tulokset antaisivat ehkä jonkinlaista osviittaa siitä, että millainen ratsu Leosta voisi kasvaa, sillä en tainnut tietää yhtäkään hevosta joka olisi eripainotteisista vanhemmista. Tokihan ori olisi minulle täysin projekti, joten siinä mielessä ei haittaisi, vaikka se ei veisi minua maailman kärkeen.
Laidun kauden alkuun olisi kuitenkin vielä muutama kuukausi aikaa, joten sitä ennen meillä on Leon kanssa aikaa käydä nuoren orin oppikoulua rauhassa eteenpäin ja samalla saan itse opetella miten varsasta rakennetaan mahdollisimman hyvä ja toimiva ratsu.
06.05.2023351 sanaa
Eräs asiakkaani oli vihjannut minulle Storywoods Dressage Centerissä järjestettävästä irtohypytystilaisuudesta. Tokihan olin ollut alkuun hieman hämmentynyt, sillä tallin nimi viittasi vahvemmin koulu- kuin esteratsastuksen puolelle. Tutustuttuani kutsuun tarkemmin totesin kuitenkin jotta se olisi hyvä tilaisuus kerätä Leolle kokemusta niin matkustamisesta kuin myös vieraistakin paikoista jos ajattelin viedä orin alkusyksystä laatuarvosteluun. Hieman logistisia kuvioita selvitettyäni päädyin ilmoittamaan Leon aamun ensimmäiseen spottiin joka oli ristikko-60cm. Tokihan laatuarvostelussa ori saisi hypätä korkeampaa, mutta tallainen korkeus voisi olla hyvä aloitus varsinkin kun ori olisi ensimmäisiä kertoja poissa kotoa ja vieraassa paikassa.
Storywoodsissa oli aamutuimaan vielä suhteellisen rauhallista, vaikka selkeästi paikalla olikin jonkin verran osallistujia. Irtohypytys kuja oli rakennettu maneesiin, mutta talli tarjosi kenttänsä verryttelykäyttöön. Se helpotti suuresti Leon kanssa toimimista, sillä nuori ori meinasi käydä hieman kierroksilla kaikista hevosista ja ihmisistä joita tallin pihalla kulki. Vaikka alkuun vaikuttikin siltä jotta Leo ei kuuntelisi yhtään neuvojani, orivarsa tulikin lopulta kuulolle ja tein sen kanssa muutamia pysähdyksiä, peruutuksia sekä liikkeelle lähtöjä. Vaihdoin myös muutaman kerran Leon kanssa suuntaa sekä askellajia jossa varsan tuli liikkua.
Lopulta meidän nimemme huudettiin ja pääsimme Leon kanssa maneesiin valmistautumaan. Koska halli oli pitkän radan mittainen, oli sinne saatu aidattua odotusalue jossa seuraava hypytettävä saattoi odottaa. Samalla odotusalueella kävely tarjosi mahdollisuuden totuttaa varsan erilaisiin ääniin ja muihin joita kisapaikoilla saattaisi kuulua. Lopulta saimme luvan siirtyä irtohypytyspuolelle Leon kanssa ja ori selkeästi tajusi jotta jotain olisi tapahtumassa. Ensimmäiselle kerralla puomit laskettiin Leolle vain kasoiksi ja talutin orin kujan lävitse jotta se saisi jonkinlaisen ajatuksen siitä, mitä olisi tapahtumassa. Seuraavalla kierroksella ori saikin laukata kujan läpi omatoimisesti, puomien ollessa edelleen maassa. Siitä hiljalleen kierros kierrokselta puomeja ruvettiin nostamaan ensin ristikoiksi ja sitten viimeisestä esteestä alkaen pieneksi pystyksi niin, jotta lopulta viimeinen este oli 60cm korkeudella.
Leon tyyli alkoi paranemaan jokaisella kierroksella, vaikka en pitänytkään vielä mitään suurempaa stressiä siitä millaisella tyylillä ori hyppäisi. Sillä olisi kuitenkin aikaa kehittää parempi ja ergonomisempi hyppytyyli vuosien saatossa ja sekin, että ori tuli puoliksi koulusuvusta, voisi aiheuttaa sen, että Leon tyyli ei ikinä olisi juuri sellainen kuin täydellä estehevosella. Kuitenkin olin kiitollinen siitä, jotta saimme orin kanssa tämän kokemuksen ja tällä oli hyvä jatkaa treenejä eteenpäin kohti estevarsojen laatuarvostelua.
05.06.2023529 sanaa
Leo oli saanut viettää ensimmäiset muutamat laidunpäivät täysin vapaalla laiduntamisella. Oikeastaan orivarsa kerkesi viettää melkein viikon laitumella, sillä vasta tiistaina oma aikatauluni antoi periksi ja kerkesin ajaa Nuppulanharjuun. En tiennyt pitikö minun ilmoittaa erikseen tulostani tilalle, mutta toivoin jotta saisin anteeksi mahdollisen virheeni. Parkkeeratessani maasturini tallin parkkipaikalle ja noustessani autostani, annoin katseeni kiertää pihamaalla ja tutkia jokaista rakennusta. Ihan perinteiseksi talliksi ei tätä voinut kyllä sanoa ja mielenkiintoni tuntuikin heräilevän tilaa kohtaan. Pyöriessäni hetken pihalla, minua lähestyi noin kolmikymppinen, vaaleakiharainen nainen.
”Voinko auttaa jotenkin?”
”Hei. Ma etsi Leo. Se minu hevonen” suomenkieliset sanat vaativat hieman hakemista edelleen, vaikka olinkin jo hieman paremmin tottunut puhumaan tuota kieltä. Toki koko edeltävä viikonloppu oli mennyt omaa äidinkieltäni käyttäessä ja muutenkin suurin osa keskusteluista kävi edelleen englanniksi.
”Aa, orilaidun on täälläpäin” nainen viittoi oikeaan suuntaan ja lähdimme kulkemaan kohti orilaidunta.
Portille päästessämme varsoja ei näkynyt ainakaan heti, joten poimin oikean riimun kasasta ja naksautettuani vielä riimunnarunkin kiinni, oli aika siirtyä laitumen puolelle. Saimme kulkea Sylviksi paljastuneen naisen kanssa hyvän matkan, ennen kuin oriporukka löytyi ja senkin jälkeen meni vielä hetki, jotta paikallistin Leon. Vislattuani varsalle matalasti, se sentään nosti päätään heinikosta, vaikka ei tehnytkään elettäkään sen eteen, jotta lähtisi siirtymään luokseni.
” Non hai intenzione di scappare?” puhelin varsalle pehmeästi askeltaessani sen luokse. Leo pyöritteli korviaan siihen malliin, jotta orivarsa todennäköisesti suunnitteli ampaisevansa karkuun. Pohdintansa otti tällä kertaa vain liian pitkään ja ennen kuin se kerkesi tekemään liikettäkään, olin pujottanut riimun rautiaan päähän. Poskilukon naksahdettua kiinni, nuori ori huokaisi syvään kuin tajuttuaan jotta se oli ”lassottu” kiinni ja hyvinkin laiskalla ja laahaavalla askeleella se lähti laahustamaan perässäni. Portille päästessämme Sylvi ajoi muita varsoja hieman kauemmaksi, jotta saatoin taluttaa Leon helposti pois portista.
”Kitos. Sameko laina kentä? Me ehka latuarvostelu ensi kuu nin olisi hyva harjoitela.”
”Totta kai, kenttä löytyy tuolta pihattorakennuksen takaa” nainen puhui viittoessaan taas kohti oikeaa suuntaa.
”Okei. Ma menen etsimaan. Kitos viela keran.”
Kenttä löytyikln lopulta helposti ja päästettyäni Leon irti, kävelin kohti estekalustoa ja aloin kasaamaan pitkän sivun vierelle estekujaa. Vielä en kuitenkaan nostanut puomeja ylös maasta, vaan ne saivat jäädä kasalle tolppien väliin. Varmistuttuani siitä, että rakennelmani oli oikeanlainen, kävin ottamassa Leon kiinni, ennen kuin kävelimme yhdessä kujan pariin kertaan lävitse. Ensimmäisellä kerralla nuori ori ei meinannut ihan ymmärtää mitä värikkäät kepit maassa olivat, mutta pienellä rohkaisulla se ylittikin puomikasat ihan ihmeellisillä loikilla. Muutaman kerran jälkeen ori alkoi saamaan ideasta kiinni ja lopulta kokeilin päästää orin ensimmäisen kerran itsenäisesti kujalle. Ensimmäinen puomikasa sai Leon hämmentymään, mutta pienen kehotuksen kautta se loikkasi ihan liioitellulla loikalla puomien ylitse ja seuraavatkin kasat ylittyivät jo hieman paremmalla tyylillä. Hypytettyäni orin vielä pariin kertaan naksautin riimunnarun kunnolla sen riimuun kiinni ja aloin kävelyttämään rautiasta, jotta sen hengitys tasaantuisi.
En halunnut pitää Leon treenejä liian pitkänä, varsinkaan kun lämpötilat hipoivat hellelukemia eikä meillä olisi toisaalta mitään kiirettä, sillä laatuarvosteluun olisi ainakin kuukausi. Rautiaan ollessa jäähdyteltynä lähdin palauttamaan sitä takaisin orilaitumeen, jonne se katosi pitkällä ja voimakkaalla laukka-askeleella heti kun tajusi vapautuneensa riimustaan. Viimeisenkin vilauksen kadotessa nuoren orin takamuksesta käännyin kannoillani, varmistaen jotta portti olisi varmasti kunnolla kiinni ja palauttaen Leon riimun oikeaan paikkaan. Lopulta oli aika vielä käydä keräämässä estekalusto pois kentältä sekä siloitella suurimmat kuopat joita nuori ori oli kavioillaan kentän pintaan polkenut.
31.12.2024 - KRJ CUP tuotos
Vuosi 2025. Ensimäine vuosi minkä päsen kisama iha oma hevose kansa. Mä odoti sitä tosi paljo silä usi vuosi tarkoiti sitä etä meilä olisi kaiki mahdolisu edesä.
Oltinhan me käyty Leo kansa mutamat kisa tänä vuona, muta ensi vuona me pästäisi kisama kunola. Nuori ori oli tosi monipuoline ratsu ja tota puhue mä odoti myös sitä etä mä päsen jatkama Leo koulutus. Mä toivo jota me pästäisi Leo kansa nousema tasoja ylöspäi, muta en mä aikonu pitä mitä kire. Ei mula olu ajatuksisa edetä lia nopea nuore hevose kansa, van kokeila rakenta sitä rauhasa ja mun tavote onki sada Leo mahdolisima pitkä ikäne ratsu. Toki jos Leo näytä siltä etä sen kansa voisi nousta vaika helpo B taso, me otetaisi se meidä tavoteksi sinä kohta.
Mula ei kuitenka olu mikä kire työstä pieni ori valmis ja nuori ori oli kuitenki ainoasta mun ratsu. Oikeasta se oli mun unelma ja mä aioi nauti joka päivä jonka me sati vietä Leo kansa. Ehkä 2025 olisi meidä vuosi, ehkä se ei olisi meidä vuosi. Ainut mikä olisi varma, oli se, etä se olisi täynä täysi usia mahdolisuksia meile.
Mä halusi ajatela etä 2025 oli meidä vuosi.
