OWR Bananagame

Banskun laaja sukutaulu. Tammalla on 3 täyttä polvea virtuaalimaailmassa jonka lisäksi sen emän puolelta löytyy vielä 2-polvea. Pisimmillään EVM hevosia löytyy tamman suvusta 7nnestä polvesta. By Jeffjay kertaantuu Banskun suvussa 3+4 polvissa.

Jälkeläiset

00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja

15.07.2022

Kahdeskymmenes syntymäpäivänsä alkoi kuten mikä tahansa päivä ja se sisälsi perinteisen työvuoron Bridgetweet Marketilla. Kukaan ei tiennyt millainen merkitys heinäkuun viidennennellätoista oli Mian elämässä joten päivä ei sisältänyt mitään suurempia juhlallisuuksia. Tai ainakin niin Mia luuli, siihen asti että tuo pääsi takaisin kotiin. Jostain syystä työvuoro oli ollut todella hankala, eikä Miaa olisi huvittanut nähdä enään ketään muuta kuin Africa ja vain unohtaa millaisia idiootteja ihan tavallisetkin ihmiset osasivat halutessaan olla. Harrylla oli kuitenkin erilaiset suunnitelmat tyttärentyttärensä syntymäpäivälle ja tummaverikkö yrittikin vain niellä tappionsa ja ottaa vastaan kaiken sen, mitä isoisä oli suunnitellut.

Harryn tarjotessa kyytiä tallille, oli Mia siitä kiitollinen ja ottikin sen vastaan mielellään. Toki se, että isoisä ei jättänytkään tuota vain tallin parkkipaikalle, vaan sammutti autonsa ja nousi Mian kanssa yhdessä ulos, oli erikoista mutta jossain mielensä perukoilla nuori ajatteli että ehkä isoisällä olisi jotain asiaa Centereille ja siksi tuo olisi tullut myös Orange Woodiin. Lopulta Harry kuitenkin jatkoi kävelemistä Mian vierellä ja nuoren hämmennys vain nousi. Isoisä ei vihjannut sanallakaan miksi tuo oli jäänyt tilalle, saati mitä tuolla oli mielessä ja parivaljakko oli kerennyt katselemaan jo hetken laiduntavaa tammaa ja varsaa, kun Harry otti jostain esiin kirjekuoren, kehottaen Miaa avaamaan sen.

Kuoresta löytyi yksinkertainen paperi, jonka otsikkona oli “OMISTAJANVAIHDOS” niin englannilla kuin myös ranskalla. Mustat kulmat painuivat etunurkistaan, Mian alkaessa lukemaan paperia hitaasti lävitse ja lukiessaan omistajaa vaihtavan hevosen nimen sekä myyjän ja ostajan nimet, nousi hämmentynyt katse paperista isoisää kohden. Vanha mies ei kuitenkaan sanonut mitään, hymyili vain rohkaisevasti. Jossain syvällä sisällään Mia tunsi sen tutun poltteen, sen, jota ei halunnut enään päästää valloilleen joten tuo päätyi räpsyttelemään silmiään muutaman kerran reippaammin, ennen kuin astui ne muutaman askeleen joka oli jäänyt tuon ja Harryn välille, kietoen lopulta kätensä niin pitkälle itseään isomman miehen ympärille kuin ylsi ja halaten isoisäänsä lujemmin kuin muisti ketään pitkään halanneen.

25.11.2022

Alexiinan neuvojen avulla Mia oli aloittanut vieroittamaan Banskua emästään. Vaikka alkuun Banskun vieroittaminen olikin aiheuttanut itkua niin tammassa kuin varsassakin – sekä melkein jopa Miassa – lopulta pikkutamma oli vieroitettu emästään. Varsan kasvaessa oli sitä täytynyt myös alkaa opettamaan ison hevosen elämään sekä kaikkeen siihen, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Samalla kun pikkutamma oli oppinut uusia taitoja niin riimun pukemisesta taluttamiseen kuin myös kiinni seisomiseen, oli Mia oppinut paljon uutta myös itse. Ehkä suurin asia, jonka nuori nainen oli varsan kanssa toimiessa oppinut, oli juuri tässä hetkessä eläminen. Banskun kanssa toimiessa ei Mia voinut upota omiin ajatuksiinsa ihan samanlaisella tavalla kuin mitä se oli mahdollista Afrikan kanssa. Pikkutamman kanssa täytyi olla valmis reagoimaan juuri sillä hetkellä, kun jotain tapahtui. Toki nuoren naisen sekä varsan tutustuessa toisiinsa paremmin löysi Mia sen tason jolla tuon oli turvallista uppoutua omiin ajatuksiinsa tai keskittyä vain siihen mitä oli tekemässä Banskun kanssa.

Vaikka nuoren hevosen kanssa ei voinutkaan paljoa tehdä, oli Mia alkanut ymmärtämään, että tämä oli silti sitä tärkeintä aikaa jatkoa ajatellen. Nyt naisella olisi paras mahdollisuus luoda mahdollisimman hyvä ja vahva suhde varsan kanssa joka toivottavasti tulisi jatkossa kantamaan tuon ja pikkuhevosen erilaisten ongelmien ylitse.

02/2023 WRJ Cup Tuotos

En mä oikein tiedä mikä sai mut kirjoitamaan mun ja Banskun nimen osallistujalistan jatkoksi. Kai kaikki ajatteli, että olisi ihan luonnollista, että mä alkaisin kilpailemaan kullankertaisen varsan kanssa. Kaikille, jotka olivat kysyneet tulevaisuuden suunnitelmistamme tamman kanssa olin sanonut, että en tiedä niistä vielä mitään. En mä ollut ikinä oppinut tekemään mitään pitkän ajan suunnitelmia, varsinkaan sen hetken jälkeen, kun ei ollut varmaa selviäisikö käynnissä olevasta päivästä hengissä.

Enkä mä muutenkaan ollut mitenkään kilpailuhenkinen ihminen. Toisaalta en mä ollut ikinä kisannut hevosten kanssa, joten en mä voinut myöskään sanoa täytenä totuutena sitä, etteikö mussa sittenkin olisi joku kilpailullisempi puoli. Kai se, että kilpailut järjestettiin Orange Woodsissa teki ajatuksesta kilpailemisen kokeilemisesta helpomman ja tutustuttuani luokkiin mä olin valinnut meille testiluokaksi Halterin. Luokan tehtävät olivat sellaisia, joita olimme harjoitelleet Banskun kanssa, joten senkin puolesta se tuntui meille luontevimmalta vaihtoehdolta.

Kisapäivän aamuna mä suuntasin Orange Woodsiin, jotta sain hakea pikkutammani pihatosta rauhassa. Tai en mä ihan heti käynyt hakemassa tammaani vaan vietin jonkin aikaa Banskun kanssa pihatossa ennen kuin oli aika pujottaa riimu tamman päähän ja lähteä taluttamaan varsaa kohti tallia. Rutiinin puuttuessa mä hoidin Banskun niin kuin mä olisin hoitanut tamman ihan minä muuna päivänä. Ehkä mä kuitenkin vietin vähän enemmän aikaa pitäen huolta tammastani ja harjaten sitä vähän huolellisemmin. Joku kuului aina välillä pitävän huolen siitä, että oikeat henkilöt olivat paikalla oikeaan aikaan.

Lopulta joku ilmoitti, että minun ja Banskun olisi aika valmistautua omaan vuoroomme. Vedettyäni vielä muutaman kerran henkeä pyysin Banskun liikkeelle ja siirryimme kohti maneesia. Me ei oltu käyty Banskun kanssa hirveästi hallissa mutta silti pikkutamma oli tottunut hallissa olemiseen. Kuitenkin yleisö jota hallissa tänään oli, sai tamman hakeutumaan lähemmäksi minua ja ehkä samalla myös itse hakeuduin hakemaan tukea tammastani. Vuoromme tullessa siirsin Banskun käyntiin ja kävelytin tammaa kohti tuomaria ja ohitettuamme tuon pyysin voikkoni raviin. Ravuutin tammaani L kirjaimen muodossa, kunnes tuli eteen se piste, jossa tiesin, että voisin palauttaa Banskun käyntiin.

En mä tiedä, että onnistuiko mun esittää Banskua sellaisella tavalla kuin mitä tässä luokassa olisi pitänyt, mutta se, että me oltiin päästy tähän pisteeseen, oli jo meille voitto.

03/2024 WRJ CUP Tuotos

“Hevosilla on parantava voima” oli lausahdus, johon oli pitkään ollut hankala löytää usko. Eihän isoisä ollut koko sinä aikana, jonka Mia oli tuon luona asunut valehdellut, mutta jotenkin tuota lausahdusta oli vain ollut hankala uskoa todeksi. Aika oli kuitenkin todistanut tuonkin lausunnon todeksi alettuaan työskentelemään oman tammansa kanssa, Mia oli ymmärtänyt vain paremmin sitä mitä isoisänsä oli meinannut tuolla lausahduksella.

Bansku ei välittänyt, vaikka Mia teki mitä tahansa ja ainut mikä tammalle merkitsi, oli hetki tässä ja nyt. Tutustuttuaan curlyynsä paremmin, oli Mia uskaltanut alkaa rentoutumaan paremmin tammansa seurassa. Banskun kanssa ei tarvinnut ajatella sen suurempia ja Mia pystyi keskittymään vain tähän hetkeen ja siihen mitä oli tekemässä juuri ja nyt. Tamman vanhennettua Mia oli alkanut opettelemaan Banskun kanssa Trailin tehtäviä. Vaikka alkuunsa tummapiirteinen ei ollut millään tasolla varma siitä, kuinka tuo tulisi oppimaan tehtäviä ja kuinka asiat tulisivat sujumaan.

Voitettuaan pelkonsa siitä, että oli uskaltanut pyytää Dewn Centeriltä apua, oli Mia päässyt harjoittelemaan tehtäviä kunnolla. Jokainen onnistuminen oli valanut uskoa Miaan ja odotellessaan omaa vuoroaan oli tummapiirteisellä yllättävänkin rauhallinen olo tulevan suhteen.

Näyttelytulokset

00.00.0000 - Kutsu - PKK luokka - t: tuomari - tulos "Tuomarin kommentti"

VALMENNUKSET