Pinewick Stables

Hekate oli vähän sellainen vahinkolöytö. Olihan Connor miettinyt nuoremman hevosen hankintaa, mutta mikään kiire ei pitänyt uuden ratsun etsinnällä olla. Lopulta kuitenkin palaset loksahtivat kohdilleen ja Hekatesta tehtiin kaupat. Saas nähä onnistutaanko Zacharykin houkuttelemaan tamman selkään. © VRL-10337

Hekate on kevyt ja jäntevä, täysiverityyppinen trakehner. Isän puolen suku pohjautuu venäläisiin trakehnereihin ja täysiverisiin, emän puolelta löytyy sekä saksalaisia että baltialaisia trakehnereita.

Hekate, jota tuttavallisemmin Helkaksi kutsutaan, on hyvätapainen ja luotettava tamma, jonka uskaltaisi antaa lapsenkin käsiin. Sitä on käsitelty paljon pikkuvarsasta lähtien eikä se vierasta ketään ihmistä, vaan tervehtii iloisesti niin uudet kuin vanhatkin kasvot.

Kotona Helka on superkiltti käsitellä. Se seuraa tarhasta talliin ilman narua ja kävelee itsenäisesti omaan karsinaansa. Hoidettaessa se möllöttää rauhallisesti aloillaan, nostaa nätisti jalkansa kavioita putsatessa ja seisoo paikoillaan satuloidessa ja suitsitessa, eläinläkääri ja kengittäjä saa tehdä tarvittavat toimet ilman sen kummempia haasteita. Traileriin lastaaminen ei tuota vaikeuksia, varsinkaan, jos houkuttelee hieman porkkanalla tai heinällä. Tämä tamma ei vastustele tai arkaile kuljetuksia.

Kilpapaikoilla Helka on ympäristöstän utelias ollen kuitenkin tyyni, mutta vieraiden hevosten ja erityisesti oriiden lähettyvillä Helka hermostuu herkästi. Tammaa pitäkin muistutella että ihmistä pitä kuunnella, mutta tarpeetonta "seurustelua" vieraiden hevosten lähettyvillä kannattaa ihan muutenkin vältellä.

Helka on varsin kevyt ja energinen ratsastettava. Oikealla ratsastuksella se kantaa itsensä hyvin ja kulkee höyhenen kevyesti kuunnellen ratsastajan pienimpiäkin apuja. Tamma on hyvin, hyvin herkkä painoavuille ja tämä toisinaan tuottaa haasteita jos ratsastaja (= minä) ei hallitse omaa kehoaan. Tamma antaa kyllä anteeksikin jos ratsastaja ei ihan "pysy mukana".

Helkalla on hurjasti motivaatiota työskennellä ihmisen kanssa, oli kyseessä sitten koulunäpertelyä tai vaikka kavalettitreenejä, maasta käsin työskentelystä puhumattakaan! Samoja asioita se ei kuitenkaan jaksa jankata pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, joten on hyvä pitää harjoittelut monipuolisina. Helka vaatii säännöllisen liikutuksen, sillä tamma kerää kyllä äkkiä ylimäräistä virtaa. Jos liikutusten välillä on ollut pidempiä taukoja, tamma takuuvarmasti pöllöilee ja touhottaa, mutta napakalla ratsastuksella se jättää pelleilyt sikseen. Pahimmat energiat tosin kannattaa vaikka juoksuttaa ensin pois ennen kuin nousee satulaan...

Esteradalla Helka kuumuu ja kiihtyy. Se pysyy kyllä kuulolla kunhan ratsastaja muistaa tehdä riittävästi pidätteitä aina esteiden välillä, jotta tamma ei lähde kaahottamaan oman mielensä mukaan. Tamman hyppytyyli on hyvä eikä se kiellä kovin herkästi vaikka ratsastaja ei ihan mukana aina olisikaan.

Maastoilu ja muu "liikkuminen ratsastuskentän ulkopuolella" on selvästi parasta puuhaa myös Helkan mielestä. Toki, elävä eläin kun on kyseessä, ei koskaan voi olla liian varma miten hevonen käyttäytyy vaikka hirvieläimeen kohdatessa, mutta muutoin tammaa uskaltaa kehua täysin maastovarmaksi. Se ei säpsyile tai kyttäile joka ikistä liikennemerkkiä, kivenmurikkaa tai pusikkoa, vaan kyydissä voi istua melko varmin mielin. Helkan kanssa voi maastoilla niin yksin kuin porukassakin.

Virossa asuessaan tamman kanssa on tehty helpon A:n liikkeitä, hypätty ratana 120cm sekä kokeiltu lännenratsastuksenkin saloja!

© VRL-01544

01.03.2020, skills at arms-kilpailut Närhimäessä

Ensimmäinen omena tuhottu. Toinen omena halki. Vielä kolmas ja neljäs omena palasiksi! Viidettä omenaa yritin vielä iskeä alumiinimiekallani, mutta se vain tippui tolpan kärjestä maahan. Hekate allani kulki nättiä rauhallista ravia, vaikka minä heiluin satulassa puolelta toiselle aina sitä mukaa kun yritin omenoita saraseenitolppien päissä halkoa.

Neljä omenaa palasiksi minuutissa, sillä saavutettiin kahdestoista sija kahdestakymmenestäensimmäisestä kilpailijasta.

Tammikuussa 2020, ote päiväkirjasta

"Siis miksi ihmeessä virolainen hevonen?" oli kommentti, jonka sain ensimmäisenä kun jaoin tiedon Naamakirjassa eestiläisen Hekaten ostamisesta. Hetkellisesti hämmennyin ja hieman ärsyynnyinkin tästä kommentista, mutta toisaalta ei minullakaan ihan ensimmäisenä käynyt mielessä hankkia hevosta Virosta. Syynä kummasteluun olivat ehkä olettamukset, että Baltiasta saisi vain halpaa ja huonoa (näin minäkin vielä ajattelin joitain aikoja sitten tietämättömyyttäni), mutta itse en ainakaan tuota allekirjoita. Saa sitä huonoa kotimaastakin. ;) Hekaten ostin siksi, koska tamma oli juuri sellainen, jota olin pitkään etsinyt: temperamentiltaan rauhallinen, ratsukoulutettu jo vähän pidemmällekin ja tutkitusti terve sekä tietysti ihan aito passillinen, rekisteröity trakehner. Hekaten kasvattaja on varsin tunnettu ja tunnollinen trakehnerkasvattaja Virossa, hänen hevosia on myyty useisiin Euroopan maihin. Olen täysin tyytyväinen hankintaani.

Loppuun kiitokset myös hevosvälittäjälle, joka hoiti homman asiantuntevasti alusta loppuun minulle sopivan hevosen etsinnästä aina sen rahtaamiseen kotipihalle asti.

02.05.2021

Hekate on kotiutunut Kanadaan hyvin ja tamman kanssa on saatu hyviä treenejäkin aikaan. Suuri yllätys oli tamman kanssa otettu voitto Euro Sim Tourin toisessa osakilpailussa, sillä ne olivat kuitenkin minun ja Hekaten ensimmäiset yhteiset kilpailut. Hekate oli myös palautunut hyvin tuosta kisareissusta ja meidän treenit ovat alkaneet menemään paremmin ja musta tuntui että mä olin oppinut ratsastamaan tammaa paremmin.

Hekate on tuntunut hyvältä ratsastaa ja ruunikko onkin erilainen ratsu verrattuna Cassieen ja ajoittain tuntuu että Hekaten kanssa on helpompi tehdä tietynlaista treeniä, jossa keskityin ehkä vähän enemmän omaan tekemiseeni kuin siihen että koko suoritus onnistuisi minun ja Hekaten osalta. Jossain kohtaa ehkä mietin olisiko tamma liiankin helppo ratsu minulle, mutta tammasta on tullut kyllä oikeastaan yllättävän tärkeä osa mun omaa treenaamista ja se on juuri sopiva ratsu.