Citrus Heights VAL

Tänään pyörähdin Eetun kanssa valmentautumassa läheisellä valmennustallilla. Meillä kun ei tällä hetkellä ole vakiovalmentajaa, ja maneesin puuttuessa kotitallilta tuntuu vaan kivemmalta mennä muualle valmentautumaan näin tähän aikaan vuodesta. Kerkesin laittaa ponin kuntoon ja aloitella itsenäistä verryttelyä ennen kuin valmentajaksemme itsensä esittänyt vaalea nainen saapui paikalle. "Hyyvä, pidä Eetu ihan kunnolla ohjalla. Katso ettei se pääse vetämään liiaksi". Kokosin vähän ohjaa, ja valmentaja nyökkäsi meille. "Jos poni tuntuu tarpeeksi lämmenneeltä niin voisitte kohta alkaa tulla ensimmäisiä esteitä", kuulin valmentajan sanovan samalla kun tämä talsi kentän keskellä olevien esteiden luo. Otin vielä pari kierrosta ravia, ja nostatin sitten laukan. Eetu meinasi kuumua vähän liikaa tajutessaan pääsevänsä viimein hyppäämään. Pidätin oria hieman ja otin vielä maneesin päätyyn laukkaympyrän. Ohjatessani Eetua viimein esteelle, alkoi orin vauhti kiihtyä. Silmissä tuntui inhottavalta, ja ne alkoivat vuotaa kovan vauhdin takia. Eetu on kuitenkin todella hyvä hyppäämään, joten minun tarvitsi vain lähinnä pysytellä selässä. Ensimmäisen esteen jälkeen hidastin Eetun raviin ja pyyhkäisin silmiäni. Kuuntelin valmentajan ohjetta pidättää oria ihan reilusti. Vaikka vauhti onkin hyvästä, tulisi meille vielä ongelmia jos Eetu tulisi johonkin mutkaan liian kovaa. Silloin este ohittuisi todennäköisesti sivusta ja se voisi olla kohtalokasta kisoissa sijoittumisen kannalta. Tulimmekin nyt uuden esteen, ja valmentajan ohjeen mukaan piätin sekä istunnalla että ohjista. Eetu totteli ihmeen nätisti, ja hidastikin vauhtia kuin taikaiskusta. Nyt este ylittyi kaikin puolin upeasti, eikä vauhtia ollut todellakaan liikaa. Muutaman yksittäisen esteen jälkeen harjoittelimme vielä pari kertaa helpohkoa rataa Eetun omalta tasolta. Kaikin puolin valmennus sujui hyvin, palautetta saimme lähinnä orin vauhdin säätelystä. Kotitehtävänä pitäisi harjoitella paljon koulujuttuja, ja yrittää saada Eetu paremmin kuulolle. Muuten meillä kuulema sujuukin oikein mainiosti. © Tacticurn

Tänään valmennettavana oli Henna ja Eetu. Ratsukko oli jo itsenäisesti verryttelemässä, kun tulin maneesiin. Aloin kasaamaan esteitä samassa, kun käskin Hennan hieman taivutella Eetua jotta tämä vähän vetristyisi. Ori näytti hieman jäykältä, joten annoin heidän verrytellä ihan kunnolla ennen kuin neuvoin heille ensimmäisen tehtävän. Alkuun ratsukon oli tultava ihan normaali suora, jonka ensimmäiset kaksi estettä olivat vielä pelkkiä maapuomeja. Kolmas este oli polvenkorkuinen ristikko, jonka yli Eetu hyppäsikin oikein tyylikkäästi suurella ilmavaralla. Nostin nyt puomit pystyesteiksi ja korotin ristikkoa hieman. Käskin Hennan kiinnittää huomiota välimatkoihin, sillä Eetu meinaa olla joskus vähän turhan reipas. Ori säntäsikin esteille turhan kovalla vauhdilla. Hyvin ja puhtaasti Eetu hyppäsi, mutta Henna ei näyttänyt olevan ihan mukana. Kehotin pidättämään ihan reilusti esteille tultaessa, Eetu kyllä hyppäisi vaikka sitä kuinka hidastaisi. Niin ori tekikin, ja pidättelyn ansiosta vauhti oli nyt paljon sopivampi. Neuvoin ratsukolle seuraavaksi radan, jota harjoittelisimme tänään. Alkuun Eetu koitti lähteä pinkomaan, mutta Henna sai sen hienosti pidätettyä. Rata sujuikin mukavan näköisesti, vaikka ori puuskutti innoissaan koettaen koko aika lähteä alta. Muutaman onnistuneen suorituksen jälken päästin ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä. Eetulla pitää tulevaisuudessa petrata tuota vauhdin säätelyä. Muuten ratsukko näytti edistyneen hyvin paljon alkukevään aikana.

Huh heijaa, tänään vihdoin totesin Eetulaisen olevan jo laatisvalmis pakkaus. Mitäpä sitä muuta sitten odottelemaan, kun vain ilmoitetaan ori seuraavaan mahdolliseen ERJ-laatistilaisuuteen! Kaikki näyttäisi olevan Eetun kanssa kunnossa, jälkeläispisteitä myöten. Juhlistimmekin orin kanssa tuota mahtavaa hetkeä tekemällä tänään kunnon maastolenkin keväiseen koivumetsään. Poninpirulainen oli koko ajan tosin napsimassa koivujen oksia, jotka ainakin täällä Etelä-Suomessa jo vihertävät melkoisesti. Kesä tuntuukin tulevan aivan mahdottoman äkkiä, ja pian päästäänkin jo aloittelemaan meidän nuoremman sukupolven hevosten ensimmäistä kisakautta samalla kun tämä vanha konkari saa olla lähinnä laidunlomalla ja toimia silloin tällöin jalostuksessa. Muuten taitaakin Eetulla tosiaan olla edessä melkoiset kissanpäivät, sillä kun kisaurakin ollaan saatu kunnialla loppuun, ei meillä oikeastaan ole mitään tavoitteita laatuarvosteluja lukuunottamatta. Laatiksiinhan pitää tietysti pitää vielä lihaskuntoa yllä, jotta Eetu olisi sitten edustavan näköisenä tuomareiden edessä. Ja kyllähän orille pitää aina edes jotain virikettä olla, joten suunnitelmissa olisi hankkia sille joku vastuullinen vakioratsastaja ainakin näin kesän ajaksi. Säästynpähän itse liikutukselta, ja voin rauhassa keskittyä meidän nuorempiin ponimuksiin. Mitään erikoisempaahan ei meille tällä kertaa kuulu, kunhan nyt vähän päivittelin Eetunkin hoitovihkosta. © Tacticurn

Millainen oli Eetun perjantai? No se oli sellainen, että aamulla tarhaillessaan ori onnistui hajottamaan upouuden loimensa ujuttamalla aidanlankun lapansa ja kangasmateriaalin väliin. Siitä sitten pieni nykäisy ja raks, uusi loimi käyttökelvottomana. Noh, mikäpä siinä. Vähin äänin ompelin rosoiset saumat siistimmiksi ja sain loimen pysymään orin päällä sitten loimivyön avulla. Eetu saa nyt pärjätä vähän aikaa sillä, budjettiin kun ei olla tässä kuussa huomioitu ylimääräisiä varustekustannuksia vaikka niin pitäisi aina tehdä tällaisten tapausten varalta. Iltapäivästä ori otettiin sisälle ja ruokittiin. Päiväruoka ei näyttänyt maistuvan, ja eihän tuota mokomaa nyt voinut pakottaakaan syömään. Otin sen sitten pihalle ja menin juoksuttamaan kentälle. Maneesiahan meillä ei ainakaan vielä ole, sellainen rakennetaan joskus jos varat antavat periksi. Tämä talvi nyt ainakin joudutaan pärjäämään ihan ulkokentällä, mikä näyttää olevan ainakin Eetun mieleen. Ori suorastaan rakastaa sitä vähäistäkin lunta, mitä maassa on. Entisessä luksusmaneesitallissa ori liikkui vähän huonosti sisätiloissa, siinä on selvästi sitä suomalaista sisua kun ulos pitää päästä vaikka pakkanen jäädyttäisi turpakarvat jo sinnepäin vilkaistessa. Juoksutus täytyi lopettaa siihen, kun minua alkoi paleltaa pelkkä paikallaan seisominen. Jos huomenna saisi kuitenkin aikaiseksi tehdä jotiain vähän vaativampaa treeniä, jotta orin kunto pysyisi yllä. Juoksutuksen jälkeen Eetu saikin viettää vielä vähän aikaa tarhassa, sillä oli vasta aikainen iltapäivä. Eipä tuohon orin päivään sen jälkeen mitään erikoista sitten tainnut kuulua, piti nyt välillä vaan informoida kuinka meillä menee. © Tacticurn