Syyn Rosvosektori "Topi"

Luonnekuvaus

Minttu oli kironnut itselleen jo jonkin aikaa sitä, että talli pursusi liitoksistaan. Yhtään uutta hevosta ei sen puolesta olisikaan tarvinnut, mutta mihinkäs sitä sitten päätyykään kun eteen ilmestyy kivalla nimellä varustettu suokkiori. Ainakin valehtelemaan itselleen että seuraavat puolivuotta voi uskotella itselleen omaavansa yhden hevosen vähemmän kuin paperilla oikeasti omistaa... Ja jos ei muuta, onhan Topi nyt sopiva lisä muutenkin värikkääseen suomijoukkueeseen.

Noh millainen poika se meidän Rosvosektori on? Noh meidän Rosvosektori tai Topi, kuten poika täällä tunnetaan, on omanlaisensa halinalle hevosen karvoissa. Kulkiessaan pihamaalla saattaa useinkin kuulla joko hörinää tai mahdollisesti jopa kimakan hirnahduksenkin Topin tarhalta, orin yrittäessä kiinnittää ihmisen huomion itseensä. Rapsutteluhetkillä Topi osaa vihjata herrasmiesmäisesti kohti oikeaa kohtaa, josta tuo haluaisi itseään rapsutettavan. Eipä toisaalta pienen suomenhevosen mieli siitä pahoitu, vaikka jokaisella kerralla ei päätyisikään huomion keskipisteeksi. Jos vaan uskallus riittäisi, todennäköisesti Topin voisi ”talutella” tallista tarhaan ja takaisin ilman mitään naruja. Tai ehkä jos nyt näön vuoksi narun haluaisi ottaa mukaan, ei siitä varmasti kovinkaan paljoa tarvitsisi pitää kiinni, jotta ori seuraisi perässä kuin pentukoira.

Jos hevosten kanssa voisi käyttää sanontaa ”pojasta polvi paranee” sopisi se täydellisesti tai ainakin hyvin tähän kohtaan. Koska Topin molemmat vanhemmat ovat – kaikella rakkaudella – hieman työintoisia, on pojan ratsutuksessa otettu huomioon tämä aspekti ja vaikka Topi ei täydellinen olekaan, seisoo ori silti paikallaan todella nätisti siihen asti, jotta ratsastaja saadaan satulaan. Saattaahan Topi silti aina silloin ja tällöin yrittää lähteä hiippailemaan eteenpäin, mutta kunhan ruunikkoa vain muistuttaa, jotta paikoillaan pitää pysyä, kunnes annetaan lupa liikkua, tyytyy ori vain huokaisemaan syvään ja odottamaan apuja.

Kouluratsuksi Topilla on reipas askellus, joka varmasti siivittää rataa eteenpäin. Reippaudestaan huolimatta Topin käyntiä ja askellusta muutenkin on todella helppo muokata ja ruunikko onkin hyvin miellyttämisenhaluinen. Tokihan välillä innokkuutensa purkautuu väärällä tavalla, mutta orin kanssa ei kuitenkaan tarvitse pelätä mitä tapahtuu, jos sitä huomauttaa virheestä, Topin kestäessä korjaukset hienosti ja kuunnellen seuraavalla kerralla paremmin. Kunhan vain orin innon saa kohdistettua oikein, Topin kanssa on todella mukava työskennellä ja orissa olisi varmasti potentiaalia vaativampiinkin tehtäviin.

Rataesteistä puhuessa voisi taas Topiin sopia sanonta ”ei omena puusta kauas putoa” sillä rohkeudesta puhuttaessa ei todellakaan tämä omena ole kauas pudonnut. Ehkä paria ihan hulluinta keksintöä, jotka rataan on keksitty rakentaa on Topi saattanut kerran vilkaista, mutta eipä ainakaan tähänkään päivään mennessä mikään ole saanut oria kunnolla säikähtämään. Hulluimmat esteviritelmät ovat oikeastaan saaneet Topin vain olemaan huolellisempi jalkojensa kanssa, mutta eipä ori tavankaan esteillä mikään kolauttelija ole. Vauhdikas kyllä, mutta siitä huolimatta huolellinen ja helposti ratsastettava.

Kärryjen eteen valjastaessa Topista löytyy yllättäen jopa todella mukava sunnuntaiputte, vaikka ei kannatakaan antaa ulkonäön hämätä. Välttämättä ihan kokemattomammille Topi ei sovi ajettavaksi, pääsääntöisestä mutkattomuudestaan huolimatta. Osaavan kuskin käsissä Topi taipuu täydellisesti niin leppoisille sunnuntahölkille kuin myös vauhdikkaammammille maraton osuuksille.

Topia on varsasta asti kuljeteltu mahdollisimman paljon ja orin kanssa on treenattu lastautumista erilaisiin vempeleisiin. Tähän mennessä orin on saanut lastautumaan lähettämällä kaikkiin mahdollisiin kuljetusvälineisiin eikä mikään muukaan pörräävä laite ole näyttänyt aiheuttavan ruunikossa sen suurempia tunteita. Onhan yhdet iltaruuatkin syöty käynnissä olevan mönkijän penkiltä….