Luonnekuvaus

Katsellessaan hevos- ja ponilaumaansa Fiona oli tullut siihen päätökseen että Netta kaipaisi itselleen ystävää. Vakuttettuaan itsensä siitä että vielä yksi kaviokas menisi porukassa, vedettiin ostohousuja ujosti jalkaan ja uutta ponia alettiin ainakin hiljaisesti katselemaan. Jossain kohtaa kuikuilua eteen tuli ruotsalaisen Wäsby Gårdin myynti-ilmoitus juuri luovutusikäisistä poneista ja porukassa mukana ollut rautias wpb tamma klikkasi. Tutustuttaan poniin hieman lisää, lähti länsinaapuriin tarjousta joka sai hyväksytyn vastauksen ja näin ollen Fiona pääsikin järjestämään ponivarsan kuljetusta kohti Suomea.

Sanonta “ei nimi miestä pahenna” on kyllä ihan validi lausunto myös Kissan kanssa. Tosin Kissan kanssa myös nimi on pitänyt paikkaansa, sillä tammassa on kyllä jotain kissamaista monessakin mielessä. Rautias kun osaa ajoittain olla todellakin hali nallemaisen ihana ja huomiota rakastava, mutta sen mieli voi muuttua myös ihan yhtä nopeasti ja sen jälkeen hoitajalle näytelläänkin hapanta naamaa. Uusia ihmisiä, jotka toimivat Kissan kanssa varoitetaankin tästä tyylistä, mutta sitten taas toisaalta miksipä elämä olisi helppoa ja yksinkertaista, osaa rautias silti yllättää ympäristönsä.

Ratsuna Kissa jatkaa tätä samaa jännitysnäytelmää. Sen puolesta Kissa ei todellakaan ole jokaisen ratsu, mikä on ihan ok, mutta tokihan tamman luonne on tarjonnut pientä hankaluutta löytää sille sopivia ratsastajia. Kissan mieli, kun tuntuu muuttuvan yhtä nopeasti kuin Suomen säätilat parhaimmillaan. Alkuunsa ponitamma saattaa olla todella kiltti ja rento ratsastaa eikä sen selässä - mukamas - ole huolta huomisesta. Kuitenkin kuin sormia napsauttamalla rautias saattaakin keksiä, että jokin varjo, joka on ollut paikoillaan viimeiset kolme varttia, onkin juuri sellainen peto, että se todellakin syö pieniä ponitammoja. Kaikesta huolimatta Kissa on kuitenkin jollain kummallisella tavalla silti luottoratsu eikä rautiaan satulassa ala jännittämään, vaikka sen mieli muuttuisikin yllättäen. Logiikkahan tästä on hyvinkin kaukana, mutta toisaalta eikö se ole aika perinteistä hevosten kanssa?

Sileällä Kissan kanssa pärjää parhaiten, kunhan tammalla on jotain tekemistä. Ei se mitään suurta ja hienoa osaa, saati tarvitse, mutta jokin pieni aivopähkinä tammalla olisi hyvä olla koko ajan olemassa. Rataesteillä Kissa sitten herääkin ihan uudella tavalla ja voikin tuntea kuinka satulan alla alkaa kehräämään ihan erilainen moottori. Tamma hyppää simppeleimmät esteet aina korvat hörössä ja sen suurempia katselematta, mutta erikoisempien esteiden kanssa ratsastajan tuleekin olla hereillä.

Kaiken kaikkiaan Kissa on tyyppi, jonka kanssa elämä ei todellakaan ole tylsää ja joka osaa pitää ympäristönsä hereillä.