Lumivaaran Laululinnun päiväkirja

Useamman kuukauden hevosen etsintä tuli viimein päätökseen vajaa kaksi viikkoa sitten kun löysin vihdoin ja viimein unelmieni hevosen. Tässä minun on tietenkin kiittämistä myös serkkuni, sillä hän oli oikeastaan se joka Liljan myynti-ilmoituksen löysi.

Alkuun en ollut ihan vakuuttunut siitä, että olisiko neljävuotias se paras ostos, mutta nähdessäni tammasta kuvatut videot ja Minnin kertoessa minulle että suvullisesti tamma olisi aika helmi, päätin että tarttuisin tilaisuuteen ja soitin tamman kasvattajalle ja ilmoitin ostavani tamman. Minni lupasi lähteä kanssani hakemaan tammaa Oulusta, joten suuntasin perjantaina hänen tallilleen ja auttelin hevosten kanssa, ennen kuin lauantaina oli aika kääntää hevosauton nokka kohti pohjoista ja lähdettiin matkaan.

Perillä olimme vasta illasta, joten yö vietettiin hevosauton livingissä ja lauantaina aamulla jatkoimme sitten Lumivaaran suomenhevosiin ja hakemaan Lilja kotiin. Tallille päästyämme meille tarjoiltiin kierros tallin tiloissa, ennen kuin kävin allekirjoittamassa kauppakirjat ja pääsin pujottamaan tamman päähän mukanani tuomani nahkariimun ja talutin tamman autoon. Lilja lastautui helposti ja saatuamme kaikki luukut kiinni, saattoi kotimatka tamman kanssa alkaa.

Kotimatkalla en voinut olla tuijottamatta koko aikaa hevostilan kameraa ja uskoa että kimo tamma oli minun ja minulla olisi viimein oma hevonen. Ajomatka takaisin kotiinpäin sujuikin paljon nopeammin ja kaartaessamme takaisin Storywoodsin pihaan tamma tallista kävelikin neljä uteliasta henkilöä. Trevor kysyi oliko uusi hevonen joku yllätys ostos, sillä hän ei ollut tietoinen siitä että heille olisi tulossa uusia hevosia. Vastasin miehelle että kyseessä oli minun hevoseni, joka muuttaisi pois heti kun löytäisin sille jostain tallipaikan. Mies tyytyi vain nyökkäämään ja upottamaan kätensä ratsastushousujensa taskuihin, samalla kun hän odotti millaisen eläimen taluttaisimme ulos autosta.

Nähdessään Liljan kaikki ihastelivat tammaa ja Sanni kertoi mihin tarhaan voisin tamman laittaa vielä hetkeksi ja mistä löytäisin sen karsinan. Kiitin naista tästä tiedosta ja talutin tammani ylpeänä tarhaan, jossa se alkoi rouskutella heiniä katsellen uteliaana ympärilleen.

Sain kerrankin olla tyytyväinen itseeni siinä suhteessa, että olin osannut pakata tallivaatteet oikeaan aikaan mukaani. Jostain syystä minulla oli ollut aamulla tunne siitä, että tänään olisi päivä kun Lilja saisi oman tallipaikkansa ja tarkistaessani sähköpostini töistä päästessäni, huomasin ilokseni että olin saanut Aleksilta myöntävän vastauksen ja Liljalle olisi karsinapaikka Hallavasta.

Päästessäni autooni ajoinkin suoraan Storywoodsiin ja puoliksi juoksin vessaan vaihtamaan vaatteet, ennen kuin soitin Minnille saisinko lainata traileria ja myötävän vastauksen saatuani kiinnitin kopin autoni perään ja pakkasin Liljan ikeakassin ja satulan sekä harjapakin autooni ja hain tammani tarhasta ja laitettuani kuljetussuojat sen jalkoihin lastasin sen koppiin ja suljin takapuomin sekä rampin ja kävin kiinnittämässä Liljan vielä riimusta, ennen kuin suljin trailerin etuoven ja suuntasin autooni ja kohti Hallavaa.

Päästessäni tallin pihaan sain muutaman ihmettelevän katseen, mutta esitettyäni asiani minulle kerrottiin mihin tarhaan Lilja voisi mennä ja sen jälkeen minulle näytettäisiin mihin saisin laittaa tamman varusteet. Nyökkäsin kuitatakseni tiedon ja aloin availemaan traileria ja purin tammani.

Lilja vähän ihmetteli uudestaan muuttunutta maisemaa, mutta riisuttuani sen kuljetussuojat ja taluttaessani sen tarhaakohden, käveli se kuitenkin rauhassa vieressäni uuteen tarhaan jonne jätin sen tutkimaan paikkoja ja palasin autolleni hakemaan ensin tamman satulan ja harjapakin ja viimeisenä ikea kassin jossa oli kaikki muut tarvikkeet.

Purettuani kaikki tavarat omille paikoilleen kävin vielä rapsuttamassa Liljaa pikaisesti, ennen kuin jätin tamman kotiutumaan ja lähdin palauttamaan traileria ja jatkamaan töitäni. Vasta kotiin päästessäni tajusin että olin ollut täydessä tällingissä tallilla, joten en todellakaan ollut tehnyt hyvää ensivaikutelmaa keneenkään, sillä ihan varmasti kaikki pitäisivät minua snobina, vaikka olin ollut vain tekemässä yhden haastattelun aamusta…

Viimeiset pari päivää olin kerennyt täyttämään töillä niin tehokkaasti, että Lilja saikin vain tarhailla ja pyörähdin tallilla sen verran että sain ponini karsinan siivottua.

Tänään kuitenkin minulla oli vapaapäivä, joten mitäs muuta silloin tekisi kun viettäisi koko päivän tallilla? Syötyäni aamupalani rauhassa, pakkasin kypäräni ja saappaani matkaani ja suuntasin autolleni. Ajaessani kohti Hallavaa pohdin mitä tekisin tänään Liljan kanssa ja päätin että ainakin kokeilisimme käydä vähän maneesissa kävelemässä tai jopa hölkkäämässä. Tallille päästyäni pihassa ei ollut vielä yhtään autoa, mitä en toisaalta ihmetellytkään, sillä kovin monikaan ei todennäköisesti olisi kymmenen aikaan aamulla vielä tallilla.

Kävellessäni tallitupaa kohden, näin vilahduksen jonkun selästä joka siivosi karsinoita tuntihevosten puolella ja päättelin että se oli varmasti Ohto. Jätettyäni tavarani kaappiini palasin tallin puolelle ja etsin käsiini kottikärryt ja talikon ja siivosin heti ensimmäisekis Liljan karsinan. Liljan karsinaa oli mukava siivota, taman tehdessä asiansa tiettyihin paikkoihin joka myös samalla säästi kuivikkeita. Karsinan ollessa valmis kävin tyhjäämässä kottarit lantalaan ja palautin ne talikon kanssa paikalleen, ennen kuin suuntasin matkalla hakemaan Liljan varusteet ja harjat. Jätettyäni tavarat paikoilleen nappasin vielä tamman riimunnarun ja lähdin metsästämään ratsuani.

Matkalla tarhoille Ohto huomasi minut ja hieman ihmetellen kysyi ketä olin hakemassa. Esitellessäni itseni hänelle, hämmentynyt ilme hänen kasvoillaan suli ja mies päästi jatkamaan minut matkaani. Tarhaan päästyä Lilja käveli minua vastaan ja rapsutin tammaa ennen kuin kiinnitin narun sen riimuun ja suuntasin sen kanssa tallin. Kiinnitettyäni tamman käytävälle harjasin sen pitkän kaavan mukaan ja Liljasta huomasi miten se nautti huomiosta ja aloin myös hiljalleen löytämään kohtia joista tamman mielestä kumisualla rapsuttaminen oli erityisen mukavaa. Hoidettuani tammaani ekä hieman liian pitkään, suljin harjapakkini ja otin patjan sekä pintelin käteeni ja aloin kierittämään niitä ratsuni jalkoihin. Saatuani kaikki ointelit paikalleen tuumasin että olin hieman ruosteessa tässä asiassa, mutta enköhän saisi taas pian ajatuksesta kiinni kun vain rullaisin tarpeeksi monta kertaa pintelit jalkoihin. Lopuksi vielä satuloin Liljan, ennen kuin vaihdoin omat saappaani ja kypäräni, ennen kuin vielä otin tamman suitset ja pujotin ne sille päähän. Soviteltuani suitset oikean kokoisiksi kiinitin kaikki soljet ja napsautin riimunnarun kuolaimeen kiinni, ennen kuin maiskautin tammani liikkeelle ja lähdimme kävelemään kohti maneesia.

Maneesin ovella vislasin, jotta mahdollinen sisällä olija tietäisi varautua tuloomme ja avasin sen jälkeen oven, ennen kuin talutin Liljan sisälle maneesiin ja käänsin sen että sain suljettua oven. Tämän jälkeen talutin Liljan jakkaran viereen ja kiristin vielä kerran vyötä, ennen kuin laskin jalustimet ja säädin vyön oikean mittaiseksi. Viimeisenä irrotin riimunnarun ja laskin sen katsomon laidalle, ennen kuin nousin jakkaralle ja Liljan selkään. Yllätyin miten hienosti pikkutammani seisoi koko ajan paikallaan ja lähti liikkeelle vasta siinä vaiheessa kun annoin sille luvan.

Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin ympäri maneesia ja alkuun peilit meinasivat olla hieman jännittäviä mutta hiljalleen Lilja tottui niihin ja tässä vaiheessa keräsin ohjia käsiini ja aloin ratsastamaan isoja pääty- ja keskiympyröitä, sekä erilaisia kiemurauria, hieman vain verrytellen tammaani. Vaihtelin välillä suuntaa ja Lilja tuntui koko ajan vain rentoutuvan enemmän ja jossain kohtaa se alkoi myös pärskimään tyytyväisenä. Työskenneltyäni käynnissä jonkin aikaa annoin tammalleni pitkät ohjat hetkeksi ja annoin sen kävellä vapaasti ja venytellä kaulaansa alas. Muutaman kierroksen jälkeen kerösin ohjat uudelleen käteeni ja hain alkuun hyvän käynnin, ennen kuin siirsin Liljan raviin ja jatkoimme ravissa samoja tehtäviä kuin mitä olimme tehneet käynnissäkin. Lopussa siirsin tamman vielä laukkaan ja annoin sen laukata muutaman kierroksen isolla pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, ennen kuin siirsin sen ravin kautta käyntiin ja annoin sen lopuksi vielä hetken kävellä pitkin ohjin, ennen kuin pysäytin sen ja laskeuduin satulasta. Kiinnitin riimunnarun takaisin kuolaimeen ennen kuin nostin jalustimet ja löysäsin vyötä muutaman reiän ja maiskautin ratsuni liikkeelle ja kävin siivoamassa muutamat lannat maneesista, ennen kuin suuntasimme takaisin talliin.

Talliin päästyämme pujotin Liljalle riimun kaulalle ennen kuin riisuin sen suitset ja saatuani riimun kunnolla tamman päähän kiinnitin ponini loppuun käytävälle ja laskin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun ennen kuin avasin satulavyön ja liu’utin satulan pois Liljan selästä ja laskin sen paikalleen. Lopuksi vielä otin harjapakistani dandyn ja harjasin pintelit ennen kuin pyöritin ne pois yksi kerrallaan ja samaa tahtia rullalle. Tällä välin Lilja oli kuivunut joten hoidin sen taas ihan rauhassa pois ja hain sille fleecen ja sadeloimen ja loimitin tamman ennen kuin palautin sen tarhaan. Liljan jäädessä piehtaroimaan tarhaansa palasin talliin ja palautin harjapakin kaappiini ja otin matkaani satulasaippuan ja öljyn sekä pyyhkeen ja kannoin suitset ja satulan pesupaikalle. Saatuani tavarani laskettua pois käsistäni avasin saippuan ja öljyn, ennen kuin valutin sankoon hieman haaleaa vettä ja purin toisen pyyhkeen päälle Liljan suitset kunnolla ja aloin pesemään ja varusteita kunnolla.

”Meinaatko niinkuin joka kerta tehdä tuollaisen operaation?” kuulin miehen äänen kysyvän jostain viereltäni. Nostaessani katseeni Otho katseli minua ehkä hieman huvittuneena. ”En mä nyt niin hullu oo. En vain kerennyt pesemään ja öljyämään Liljan varusteita ennen kuin liikutin sen ensimmäisen kerran ja nää in kaikki ihan uusia niin teen sen nyt kun mulla on aikaa siihen.” vastasin miehelle samalla kun laskin otsapannan pyyhkeelle ja poimin seuraavan osan pesuun. ”No kaikki tyylillään.” kuulin poistuvien askeleiden sanovan ja pian kuulinkin vain oven käyvän. Pestyäni ja öljyttyäni kaikki suitsien osat jätin ne kuivumaan siksi aikaa että kiinnitin huomioni satulaani ja pesinkin sen saippualla ihan kunnolla istuinta lukuunottamatta ja kuivattuani kaikki osat palautin sen paikoilleen, ennen kuin palasin katsomaan olisiko suitset jo koottavissa. Huomatessani asian olevan näin, kasasin vielä suitset ja niputettuani ne keräsin loputkin tavarat matkaani ja kävin järjestämässä ne kaappiini. Tarkistettuani vielä että en ollut jättänyt hirveää sotkua taakseni suuntasin autoleni ja kotiin, vain huomatakseni että tallireissuni olikin ottanut melkein neljä tuntia.

Ajellessani tallille, minusta tuntui kuin elämäni olisi menneen viikon ajan pyörinyt vain töiden ja tallin välillä. Hyvä kun olin kerennyt käydä asunnollani nukkumassa. Käytyäni edellisenä perjantaina ratsastamassa Liljan uudelleen ja pakkaamassa kisakamat, olikin loppupäivä mennyt panikoidessa seuraavaa päivää ja lauantai olikin sitten suurimmaksi osaksi mennyt kisareissulla.

Eihän se varmastikaan järkevin ratkaisu ole lähteä kilpailemaan näin nopeasti, mutta tiesin jotta tammani oli ollut jonkinlaisessa treenissä kasvattajallaan ja käynyt jo parit kilpailut, joten ehkä tämä sallittiin. Lilja käyttäytyi kisapaikalla ihan nätisti, mutta radalle päästessä se oli hieman väsynyt joten sijoituksemme olikin vasta 14. Kuitenkin radalla oli onnistuneitakin kohtia, joten ei reissu siinäkään mielessä mennyt hukkaan. Sunnuntaina pyörähdinkin tallilla vain siivoamassa karsinan ja juoksuttamassa Liljan, sillä olin mokannut kisasuunitelmieni kanssa ja kisaviikonlopun sijaan olin ilmoittanut pikkuhevoseni starttaamaan maanantaina.

Maanantaina väsymys painoi kaviossa ja Liljan kanssa saikin tehdä vähän enemmän töitä joten sijoitus oli vasta 15. Kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ei kisoista haeta sijoituksia, vaan enemmänkin kokemusta joten näihin sijoituksiin sai olla ihan tyytyväisiä. Tiistaina edessä olikin vielä yksi juoksutuspäivä ja loppuviikon Lilja saisikin olla vapaalla.

Päästessäni tallille aloitin perinteisesti karsinan siivouksella ja pesin samassa myös ruoka- ja juomakupit, ennen kuin palauttelin tarvikkeet paikoilleen ja hain Liljan harjat odottamaan. Lopulta hain myös tammani ja saatuani sen kiinni käytävälle riisuin siltä loimen. Viikattuani loimen pois tieltä avasin harjapakkini ja harjasin Liljan pitkän kaavan mukaan. Lopuksi vielä rapsuttelin tammaani hetken ennen kuin loimitin sen uudelleen ja palautin sen tarhaansa nauttimaan vapaudesta ja itse kiersin tallin kautta vieden harjat paikoilleen ennen lähtöäni.

Viimeinen viikko Liljan liikutuksen suhteen on ollut kevyttä, sillä tiesin että alkavasta viikosta tulisi tammalle hieman raskaampi, kun osallistuisimme kuitenkin ensimmäiselle leirillemme ja meidän yhteiseloa ei takana ollut kuitenkaan ihan hirvittävän pitkää aikaa.

Tein aamulla ja päivällä töitä viimeiseen sekuntiin asti, sillä olin buukannut kalenterini hieman liiankin täydeksi, mutta se oli toisaalta ehkä vain positiivinen ongelma, ollessani kuitenkin yksityisyrittäjä. En kuitenkaan saanut yrityksistäni huolimatta kaikkia töitä valmiiksi, joten pakkasin viimeisenä läppärini ja ulkoisen kovalevyni laukkuuni ja toivoin että seuraavien päivien aikana löytäisin edes vaikka sitten keskellä yötä hetken saada pari viimeistä työtehtävää valmiiksi, sillä niistä saatavilla palkkioilla saisin kuitattua Liljan kustannuksia osaksi taas yhden kuukauden ajalta.

Heittäessäni laukkuni autooni ja istuessani alas kuskin paikalle, uudenlainen jännitys nosti päätään, sillä en ollut tavannut oikeastaan ketään Hallavalaisista, joten en tiennyt miten sopisin porukkaan mukaan ja että olisiko ollut virhe osallistua vielä nuorella ja osaamattomalla tammallani leirille ja että tulisiko mistään mitään. Kuitenkin kun pääsin tallille hieman ennen kahta näin Aleksin seisovan tallin pihalla jutellen parille tytölle. Ajaessani autoni parkkiin muistin samalla miten taidokkaasti nolasin itseni heti ensimmäisenä päivänä, joten poimittuani laukkuni mukaani ja lukittuani autoni ovet, vedin piilossa syvään henkeä ja suuntasin kohti tallia.

Kävellessäni kolmikon ohitse huikkasin heille kaikille iloisen tervehdyksen, ennen kuin yritin huomaamatta nopeuttaa askeliani ja suunnata tallitupaan jättämään laukkuni sinne, ennen kuin kävin moikkaamassa Liljaa ja upottamassa kasvoni tamman pitkiin valkoisiin jouhiin ja hakemassa vain voimaa ja uskallusta pikkutammastani, joka oli tyypilliseen suomenhevosmaiseen tapaan kiinnostuneempi heinistään, kuin ympärillään hääräävästä omistajasta.

Eilen loppui meidän ensimmäinen yhteinen ratsastusleiri ja vaikka en tiennyt mitä siltä olisi voinut odottaa, meni se mielestäni todella hyvin.

Tietenkinhän loppuviikosta Liljalla alkoi hieman väsymys painaa kavioissa, sillä olihan tuo määrä ratsastusta aika paljon nuorelle hevoselle jota ei ole niin hirveästi treenattu. Toivottavasti kuitenkin tasapainottamalla treenejä kehitystä tapahtuisi ja saataisiin samalla tamman jaksamista myös kasvatettua. Uuden kuun aikana olisi ajatuksissa käydä valmentautumassa kouluratsastuksen saralla ja mahdollisesti loppukuusta myös kilpailuissa, jos saadaan vain vähän treeniä lisää alle ja löydetään sopivat kilpailut.

Muuten maaliskuussa ei ole Liljan kanssa ajatuksissa tehdä mitään ihmeellisempää, vaan tamma saa vain nauttia elämästä ja pyritäänkin vain kehittämään niin tammaa kuin ratsukon yhteistyötäkin eteenpäin monipuolisella liikunnalla.

Saapuessani tallille nappasin autostani vain pikaisesti matkaan juuri kaupasta ostamani lasagnen ja jatkoin matkaani hieman normaalia reippaammin kohti tallitupaa, sillä vatsani kurisi jo niin pahasti ollessani vain aamupalan voimalla matkassa ja kello oli kuitenkin jo yli kaksi iltapäivällä.

Kävellessäni tallitupaan huomasinkin yllätyksekseni että Aleksin seurassa istui niin Nadja kuin pari nuorta tyttöä jotka Aleksi esitteli Alisaksi ja Nessaksi. Moikkasin molempia tyttöjä samalla kun laitoin lasagneni mikroon ja säädin mikroon oikean ajan ja käänsin sen päälle. Kääntyessäni pöydän ääressä istuvaa nelikkoa sain kaksi hyvin ihmettelevää katsetta, mutta tajusin vasta siinä vaiheessa, että olin edelleen jakussa ja farkuissa, sekä korollisissa nilkkureissa. Tajuttuani tämän kävelinkin suoraan kaapilleni ja otin ratsastusvaatteeni ennen kuin suuntasin vessaan vaihtamaan vaatteeni ja samalla kuulin kuinka mikro kilahti ja saatuani vaatteet vaihdettua vein arkivaatteeni kaappiini ja kävelin mikrolle hakemaan ruokani. Siirryin nelikon pariin pöydän ääreen ja syödessäni vaihdoimme muutamia kuulumisia ja esittelin itseni tytöille paremmin.

Saatuani syötyä tiskasin haarukkani ja palasin takaisin kaapilleni ja poimin Liljan tavarat matkani ja vein ne hoitopaikalle. Tämän jälkeen lähdin metsästämään tammaani joka oli muuttunut parin päivän aikana kimosta tumman harmaaksi ja päädyinkin taluttamaan Liljan suoraan pesariin ja saatuani tamman kiinnitettyä otin vesiletkun käteeni ja käänsin hanan päälle. Virutin ensin suurimmat kurat pois Liljan loimesta ennen kuin siirryin pesemään tamman jalat samalla kun annoin enimpien vesien valua loimesta, ennen kuin riisuin loimen ja laitoin sen kuivumaan loppuun. Tämän jälkeen talutin Liljan hoitopaikalle ja harjasin tammani pitkän kaavan mukaan ennen kuin nostin satulan tamman selkään ja varustin sen muutenkin ja suuntasimme maneesiin.

Maneesissa säädin vielä satulavyön ennen kuin laskin jalustimet ja siirsin ohjat takaisin Liljan kaulalle ja valmistauduin nousemaan tammani selkään. Koska meillä olisi seuraavana viikonloppuna kouluvalmennuksia ja tiesin että Trevor ei päästäisi meitä helpolla, olisi pakko ratsastaa ainakin hetken ihan kunnolla. Alkuun kävelin pitkät käynnit vapailla ohjilla, ennen kuin keräsin ohjat käsiini ja aloin taivuttelemaan Liljaa ympyröillä ja asetuksilla sekä tempon muutoksilla niin askellajin sisällä kuin myös käynti-pysädys-käynti ja käynti-ravi-käynti siirtymisillä. Lilja oli vähän tahmea ja hidas kuuntelemaan, mutta hiljalleen sitä sai verkattua paremmaksi.

Käynnin sujuessa siirsin Liljan raviin ja jatkoin samoja tehtäviä myös ravissa. Ravissa Lilja oli vähän parempi, mutta silti tamman tahmaisuus jatkui ja en oikein saanut kiinni siitä, miten tammaa olisi pitänyt ratsastaa, jotta sen olisi saanut liikkumaan paremmin. Ravityöskentely jäi tällä kertaa lyhyeksi, sillä en halunnut väsyttää Liljaa liikaa, joten kunhan tamma alkoi toimimaan ravissa edes hieman paremmin siirsin sen muutaman kierrosksen ajaksi käyntiin. Välikäyntien jälkeen otin lyhyet laukkapätkät molempiin kierroksiin ennen kuin loppuverryttelin Liljan ja laskeuduttani sen selästä nostin jalustimet ja talutin Liljan takaisin talliin.

Tallissa hoidin Liljan pois ennen kuin kävin hakemassa sen loimen ja loimitettuani tamman palautin sen takaisin tarhaansa ja palasin takaisin talliin viemään Liljan tavarat paikalleen ja pesemään sen varusteet. Olin onnekseni valmis juuri kun tuntilaiset alkoivat tulemaan paikalle, joten tallireissuni oli tällä kertaa täydellisesti ajoitettu.

Olin aamulla saanut viimeisenkin freelance artikkelini tälle viikkoa korjattua ja lähetettyä tarkistettavaksi, joten loppupäivä oli hyvä viettää tallilla, ellei sitten tilanne muuttuisi niin, että saisin yllättävän työkeikan jostain ja joutuisinkin lähtemään töihin. Vallitsevasta tilanteesta johtuen minulle olisi tarjottu enemmänkin artikkeleita ja muita töitä tehtäväksi kuin mitä kerkesin kirjoittaa ja jouduinkin kieltäytymään todella monesta tarjouksesta ihan vain sen takia, että minulla ei ollut aikaa ja toisaalta halusin kirjoittaa vain semmoisia artikkeleita jotka olisivat todella lähellä minua, jolloin niissä olisi ehkä hieman enemmän persoonaa kuin semmoisissa artikkeleissa, joiden aihepiiri ei kiinostaisi minua millään tavalla.

Kello oli jo lähempänä puoltapäivää kun pääsin Hallavaan ja piha olikin täynnä autoja ja polkupyöriä, joten jouduin hieman etsimään paikkaa mihin parkkeerata oman autoni, mutta viimein löysin paikan. Sammutettuani autoni nappasin mukaani pakkaamat eväät ja lähdin suunnistamaan kohti tallitupaa. Tallituvasta löytyikin niin hoitajia kuin myös tuntilaisia ja jostain kuulin myös Aleksinkin äänen, vaikka en miestä nähnytkään. Jätin evääni jääkaappiin kaivettuani ensin kaapistani jesaria ja tussin ja nimettyäni rasiani, ettei kukaan vahingossa heittäisi ruokaani pois. Juttelin samalla erinäisiä keskusteluja kaikkien kanssa, kunnes päätin että paras olisi alkaa vain työntekoon, sillä voisi olla hyvinkin mahdollista että tallireissuni keskeytyisi. Pahoitellen siirryinkin takaisin tallin puolelle ja kävin siivoamassa Liljan karsinan, johon käytinkin ehkä hieman liikaa aikaa ja tarkkuutta, mutta eipä kukaan ole ainakaan vielä kuollut hieman liiankin hyvin siivottuun karsinaan. Kuivitettuani karsinan uudelleen, kävin hakemassa kaapistani Liljan harjapakin ja suitset ja palattuani karsinalle kaivoin harjapakista esiin sienen ja pesin sillä tamman juoma- ja ruokakupit sekä kävin pikaisesti lävitse myös kalterit.

Lopuksi kävin viruttamassa sienen pesupaikalla ja puristettuani siitä ylimääräiset vedet parhaani mukaan pois, jätin sienen harjapakin päälle samalla kun kävelin takaisin tallitupaan hakemaan Liljan satulan ja fleecen. Jätettyäni tavarat karsinalle suuntasin takaisin ulso ja kävin hakemassa Liljan tarhastaan. Päästessäni tamman tarhaan Lilja oli sitä mieltä että se ei lähtisi matkaani, joten jouduin metsästämään tammaani hetken, ennen kuin sain lassottua sen kiinni ja kiinitettyä riimunnarun viimein sen riimuun. Taluttaessani Liljaa sisälle se oli kuin friisiläinen jota saa vetää perässään. Pääsimme kuitenkin hiljaan sisälle ja talutin Liljan takaisin karsinaansa jossa riisuin sen loimen ja viikkasin sen karsinan oveen ennen kuin avasin harjapakin ja poimin kumisuan käsiini ja pyörittelin sillä Liljan lävitse. Irtoava karva kutitti tammaa ja Lilja tuntui nauttivan harjauksesta normaalia enemmän. Harjattuani Liljan varustin sen ja tarkistettuani että meillä oli kaikki matkassa talutin sen ulos ja päädyin nousemaan sen selkään jo ulkona ja kävimme kävelemässä alkukäynnit maastossa, ennen kuin suuntasimme maneesiin.

Maneesissa aloitin taivuttelemalla Liljaa ympyröillä ja asetuksilla ja tänään tamman meno oli hieman parempaa ja sen kanssa oli hieman mukavampaa työskennellä. Käynnissä taivuttelin Liljaa myös kolmikaarisella ja loivalla kiemurauralla jotta sain sen taipumaan hieman paremmin. Kun Lilja alkoi tuntumaan hyvältä siirsin sen raviin ja työstin tammaa samoilla tehtävillä ravissa ja siinä se alkoikin vertymään ja taipumaan paljon paremmin ja sitä sai hieman helpommin ratsastettua. Ravissa työstin tamma myös tempon muutoksilla ja siitä aloi löytyä ihan mukavaa lisättyä ravia.

Laukassa annoin Liljan vain laukata rennosti eteenpäin ja välillä pyysin sitä laukkaamaan hieman reippaammin, mutta mitään siompaa työskentelyä ei vielä laukassa tehty. Laukan jälkeen aloin loppuverryttelemään tammaani ja kun aloin kävelemään loppukäyntejä otin fleecen sille päälle ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin laskeuduin sen selästä ja talutin Liljan takaisin talliin.

Tallissa palautin Liljan karsinaansa ja riisuin tamman varusteet. Koska Lilja oli hieman hionnut kävin kastelemassa sienen pesupaikalla ja pyyhin enimmät hiet pois tammastani ja harjasin loput normaalisti. Annoin Liljan olla hetken karsinassaan, samalla kun kävin viemässä fleecen ja harjapakin sekä satulan pois ja pesin tamman suitset. Kun kaikki tarvikkeet olivat paikoillaan palasin karsinalle ja loimitin Liljan uudelleen ja palautin sen tarhaansa, jossa se piehtairoi heti mahdollisimman mutaisessa kohdassa mielenosoituksellisesti. Palasin talliin naureskellen tammalleni ja tallituvassa poiminkin ruokani jääkaapista ja söin sen jatkaen erilaisia keskusteluja siellä pyörivien ihmisten kanssa. Ruokailun jälkeen siivosin kaappini perusteellisesti sillä olin onnistuntu sotkemaan sen jostain syystä kunnolla ja löysin jopa kadottamakseni luulleet ratsastushanskani.

Kaappini löydettyä taas järjestyksen päätin lopettaa tallipäiväni tähän, sillä en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt enään tallilla.

Avatessa aamulla silmäni, minua tervehti tuulessa villisti huojuvat puut. Nähdessäni tämän olin ihan valmis lähettämään Aleksille viestin että hän voisi ottaa Liljan tunneille jos tammasta olisi apua, mutta päätin että lähtisin loppupeleissä tallille aamupäivästä jotta kerkeäisin juoksuttaa Liljan ennen kuin hoitajat ja tuntilaiset saapuisivat paikalle.

Avasin kuitenkin ensin tietokoneeni ja kirjauduttuani sähköpostiini, ei päiväni ainakaan parannut, sillä osa asiakkaistani oli perunut kokouksia ja muutamia työkeikkoja, joten se tarkoittaisi että menettäisin ison osan tuloistani, joka ei olisi hyvä juttu ja en tiedä miten pitkään voisin tätä menoa pitää Liljaa Hallavassa, sillä minulla ei olisi varaa maksaa tamman tallipaikkaa paria kuukautta pidempää, joten jos tilanne olisi yhtä paha kesällä, joutuisin ilmoittamaan Aleksille että joudun viemään tamman muualle ja silloinkaan en tiedä että minne tamma joutuisi, sillä en tiedä mistä löytäisin sille tallipaikan josta voisin maksaa vasta myöhemmin rästissä olevaa vuokrasummaa.

Nähtyäni sähköpostissani olevan katastrofin, sammutin koneeni ja vaihdoin tallivaatteet päälle ja suuntasin autolleni ja Hallavaan. Tallin pihaan parkkeeratesani näin pihassa pari autoa ja olin tiellä nähnyt myös Ciaran pyöräilemässä tallilleppäin, joten tiesin että en voisi olla tallilla ainakaan täysin yksin. Kävellessäni tallikäytävää eteenpäin kuulin jostain improvisoitua musikaalimedleytä ja hiipiessäni äänen lähteen lähelle paljastui Ohto sen lähteeksi. Jostain syystä en tiennyt mitä olisin sanonut, joten harpoin vain karsinaan jota mies oli juuri siivoamassa ja annoin Ohtolle nopean halauksen, josta mies hieman häkeltyi, mutta kukapa ei olisi tämmöisestä hämmästynyt.

”Mistä tuo nyt johtui?”

”Äh, sori, vähä huono aamu ja toi sun laulu on ollu tähän mennessä paras juttu koko päivänä.” Sanoin nolostellen miehelle, ennen kuin pujahdin nopeasti ulos boksista ja jatkoin matkaa kohti varustehuonetta ja hain Liljan pintelit, harjat ja suitset sekä juoksutusliinan. Vietyäni tavarat Liljan karsinalle lähdin suuntaamaan tammani luokse ja onnekseni edes Lilja oli tänään yhteistyöhaluinen, joten sain sen helposti kiinni. Talutin tammani talliin ja matkalla ohitin Nikon ja Ciaran joilla kuulosti olevan jokin tilanne päällä, joten kaivoin takkini taskusta kuulokkeet esiin sidottuani Liljan ensin kaltereihin kiinni. Kiinitettyäni kuulokkeet puhelimeeni käynistin spotifyn ja laitoin tähdellä merkityt listan soimaan ja aloin kaivamaan kaiken mudan alta kimoa tammaani.

Saatuani Liljan näyttämään jotenkin enemmän kimolta kuin mudan harmaalta, pintelöin sen ja vaihdoin sen riimun suitsiin ja kiinnitin liinan kiinni kuolaimiin ja maiskautin tammani liikkeelle. Poistuessani karsinasta huomasin että Niko ja Ciara olivat päässeet taas yhteisymmärrykseen ja jatkoinkin päätäni pudistellen maneesiin. Maneesissa naksui ja paukkui joten en odottanut paljoakaan tältä reissulta. Kävelytin Liljan noin kymmenen minuutin alkukäynnit ja tässä vaiheessa muistin korvissani edelleen olevat kuulokkeet, joten tungin ne taskuuni ja sammutin spotifyn ennen kuin siirsin Liljan ympyrälle.

Heti kun tamma oli vain tarpeeksi isolla ympyrällä maiskutin sen raviin ja yllättäen se ravasikin rennosti ja liidokkaasti narun jatkeena ja vaikka maneesissa välillä kolisikin tuulen jodosta, ei tammani silti singonnut kuin päätön kana ympäriinsä. Annettuani tammani ravata jonkin aikaa vasemmalle maiskutin sen laukkaan ja annoin sen venyttää ympyränsä koko liinan mittaiseksi. Muutaman kierroksen jälkeen toin Liljan takaisin pienemmälle ympyrälle ja siirsin sen käyntiin ja pyysin sitä vaihtamaan suuntaa. Oikealle Lilja liikkui myös hyvin ja muutaman kierroksen jälkeen siirsin sen käyntiin ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin palasimme talliin. Tallilla hoidin Liljan pois ja päätin tuoda sen pintelit pesuun, sillä ne alkoivat näyttämään siltä että pesulle olisi tarvetta. Saatuani tammani tavarat paikoilleen metsästin jostain kottikärryt ja jouduinkin etsimään toiset vapaat kärryt, sillä ensimmäisiä lähestyessäni kuulin Ohton olevan tulossa samaan suuntaan ja en halunnut nähdä häntä nolattuani itseni taas kerran kunnolla.

Vapaat kottarit löydettyäni kävin vielä siivoamassa Liljan karsinan ennen kuin päätin tämän tallipäivän ja suuntasin kotiin suihkuun ja uuteen yritykseen työntekoon, sillä ne vähäiset työkeikat mitä tällä hetkellä oli tarjolla olisi pakko hoitaa kunnialla kotiin jotta saisi laskut maksettua edes osaksi.

Aloitimme valmennuksen, kun kaikki ratsukot olivat lämmitelleet kaikissa askellajeissa. Ensimmäinen tehtävä koostui apupuomista sekä pienestä kavalettiesteestä. Pari ensimmäistä kertaa otettiin ravilähestymisellä. Lilja oli alkuun hieman innokas ja ei oikein tiennyt mihin jalkojansa laittaa. Neuvoin Minjaa pitämään oman istunnan tasaisena ja tekemään paljon puolipidätteitä. Tärkeää on myös pitää jalka lähellä, ettei Lilja ota käyntiin tai lähde kipittämään liian pientä ravia. Nostin vähän estettä ja otettiin lähestymiset laukalla. Liljan hypyt olivat teräviä ja se selvästi tykkäsi hyppäämisestä. Minjaa muistuttelin pariin otteeseen pitämään jalan lähellä hevosen kylkeä ja ohjastuntuman tasaisena, sillä lilja lähti välillä hieman kiemurtelemaan. Otettiin esteestä apupuomi pois ja lisättiin tehtävään muutama este lisää. Estekorkeus pidettiin matalana. Kaarteissa kehotin istumaan rauhassa syvälle satulaan, ettei Lilja kaadu liikaa sisälle. ”Saa olla vähän reippaampi, että hyppääminen on helpompaa, eikä voimat lopu ihan heti. Muista odottaa hyppyä äläkä lähde työntämään käsillä liikaa”. Tultiin tehtävää muutamaan otteeseen ja se alkoi sujua hyvin. Lilja oli innokas mutta hienosti Minjan hallinnassa.

Pienen kävelytauon jälkeen otettiin vielä pidempää rataa. Pidettiin edelleen estekorkeus maltillisena. Ratsukko teki oikein hyvää työtä. Kaarteissa Lilja lähti helposti hidastamaan, kun ei oikein jaksanut kantaa itseään enää mutta esteille se imi välillä vähän liiankin vauhdilla. ”Puolipidätteitä molemmilla käsillä, ettei tule kiemurtelua! Sekä molemmat jalat lähellä ja läsnä. Varo myös, ettei Liljan pää valu liian alas esteelle lähestyessä. vatsalihakset töihin!” Radan viimeiselle esteelle tuli hieman hätäinen tie ja hyppypaikka tuli liian lähelle estettä, jolloin tamma kolautti etujaloillaan puomin alas. Otettiin pelkästään radan viimeinen este uudelleen, ja lopetettiin siihen, ettei tamma väsy liikaa. Viimeinen hyppy sujui oikein hyvin. Minja malttoi odottaa hyppyä ja piti jalat hyvin kiinni. ”Kehu paljon! Oikein hyvää työtä molemmilta!” Liljalla oli oikein hyvän näköinen hyppy ja vielä kun tamma saa voimaa lisää niin liikkuminen helpottuu. Nuoresta iästään huolimatta suorittaa oikein hyvin ja tahtoo miellyttää ratsastajaansa. Tamma näytti helpolta ratsastettavalta, vaikka vaatiikin vielä jonkun verran apua ja tukea.

Kiitos osallistumisesta Minja ja Lilja!