2 star prospect
Virvatuli Hankalasta
VH21-102-0048
Raituva (klikkaa isommiksi!)
| Syntynyt | 01.01.2021 - |
Omistaja | Christer Keloluoto |
| Rotu, Skp | Tilasto fri-sh, tamma | Kasvattaja | Hankalan Linna |
| Säkäkorkeus | 140cm, kasvaa | Painotus | Historiallinen ratsastus |
| Väri ja merkit | Ruunikko sabino | Koulutus | Koulutetaan |
Historia
Christer ei tiennyt millaisen hevosen tuo haluaisi tulevaisuuden kisaratsuksi. Hyviä vaihtoehtoja oli monia ja mitä pidemmälle tuo selasi myynti-ilmoituksia eri roduista sekä hevosista, sitä enemmän tuo tuntui olevan pyörällä päästään. Lopulta mies törmäsi Hankalan linnan myynti-ilmoitukseen ja jokin ruunikonsabinossa risteytystammassa vei palan miehen sydämestä. Varsoista tuolla ei ollut kokemusta oikeastaan ollenkaan, mutta tuo oli valmis ottamaan haasteen vastaan ja katsomaan millaisen ratsun tuo voisi varsasta kouluttaa.
Luonnekuvaus
Katsoessaan Tuulin rotuja voisi luulla että kyseessä on hyvinkin helppo ja mutkaton tamma. Kuitenkin suku hämää suurestikkin, sillä pieneen pakettiin on pakattu rutkasti sisua. Tuulin kanssa täytyy toimia päättäväisesti ja näyttää että ihminen on se joka määrää ja päättää vauhdin, suunnan ja sen miten pitkään mikäkin asia kestää. Tuulin kokeillessa rajojaan paras on vain jättää tamma täysin huomiotta ja palkitseminen tamman toimiessa oiken on parempi tapa saada Tuuli oppimaan uutta.
Ratsuna tamma on suomenhevosmaisen "vaikka läpi harmaan kiven" tyyppi ja sen kanssa pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Monestikaan se ei sätky tai hötky mitään, mutta säikähtäessään tamma osaa lähteä kuin parhainkin Kymi GP osallistuja. Tuulia on mahdollista ratsastaa pelkällä istunnalla ja tamma kuuntelee sitä hyvin tehden siitä näin ollen hyvinkin miellyttävän ratsastaa. Kuitenkin joskus ja jouluna tammaa joutuu palauttelemaan takaisin maanpinnalle isommilla avuilla, vaikka tällöinkin vain pari napakampaa pidätettä riittää.
| i. Clarenblad Maestro Steed, 3 star prospect, Quality, FLA1 fri, m, 169cm |
ii. Fouques evm, fri, m, 178 cm |
iii. Joyce evm, fri, m, 178 cm |
| iie. Aefen evm, fri, m, 166 cm |
||
| ie. Hawise evm, fri, m, 158 cm |
iei. Reue evm, fri, m, 155 cm |
|
| iee. Hefare evm, fri, m, 160 cm |
||
| e. Virmalan Värttinä 3 star prospect, KTK-II sh, prtsb, 160cm |
ei. Hirttivaaran ristipisto SV-I, ADN I, EV-I, KERJ-II, YLA1, SLA-I, Jälk. C sh, prt, 157cm |
eii. Harharetken Ristijätkä KTK-III, SLA-I, KERJ-II, SV-I sh tprt 156cm |
| eie. Kukkiksen Velmu-Tyttö sh rnk 158cm |
||
| ee. Virmalan Tinktuura VIP MVA Fn, KTK-II, Laatu Tamma, FF,SLA-II, SV-II sh hprnk sb 152cm |
eei. Riinan Hopeavälke FF, Fn, PKK-V, KTK-III sh hprnvkko sb 159cm |
|
| eee. Virmalan Rihkama sh, rn, 145 cm |
Fouques 178-senttinen ori oli korkea, mutta silti helppo käsitellä, vaikka mustan ori olisikin mieluusti esitellyt parhaita puoliaan juuri sillä hetkellä. Ori jouduttiin lopettamaan vaellusretkellä sattuneen etujalan murtuman vuoksi.
Joyce musta ori oli eloisa, mutta silti miellyttävä ratsu. 178-senttinen ori nautti maastoilusta ja pitkistä matkoista joten historiallisten lajien lisäksi se pääsi kilpailemaan matkaratsastuksessa.
Aefen musta tamma ei ikinä päässyt kisakentille, mutta se loi uraansa kärryhevosena. 166-senttinen tamma vaihtoi jossain kohtaa kotia jossa tuon kärryhevosura vaihtui ratsuksi pehmeiden askelten vuoksi. Tammalla on muutamia jälkeläisiä.
Hawise musta tamma oli rauhallisella luonteella, mutta näyttävällä askelluksella varustettu friisiläinen. 158-senttinen tamma kilpaili valjakossa sekä helpoissa koululuokissa joista tuo eläköityi siitoskäyttöön 12-vuotiaana, pääasiassa tilausvarsojen merkeissä. Tamman omistaja ei ikinä omaksi harmikseen jättänyt Hawisesta varsaa kotiin.
Reue musta ori oli helppoluontoinen valjakkohevonen joka toimi niin pari- kuin nelivaljakossa ja sen kanssa oli luonteensa puolesat helppo kiertää myös erilaisissa tapahtumissa. 155-senttinen ori toimi myös jalostuksessa ja sillä on viisi varsaa.
Hefare mustan tamman lupaava valjakkoura katkesi hankoside vammaan ja vaikka tamman uudessa kodissa luvattiin pitää tammasta huolta, tuo lupaus petettiin ja lopulta 160-senttisen tammasta kerettiin saamaan vain yksi varsa, josta taisteltiin aina oikeudessa saakka.
Jälkeläiset
00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja
PÄIVÄKIRJA
08.07.2021 - Tuuli saapuu Myrttisuolle
Christer tuijotti hevosauton ohjaamossa olevaa ruutua. Tarkemmin siniharmaat silmät katsoivat tuon selän takana matkustavaa nuorta ruunikonkirjavaa hevosta. Tai no varsaa. Tuo ei ollut edelleenkään täysin varma siitä, mitä viimeinen reilu vuorokausi oli sisältänyt, mutta tuo tiesi että mikään ei olisi jatkossa enään samalla tavalla. Mies ei ollut varma oliko onnea vai sattumaa, että Danielin täytyi lähteä myös hakemaan hevosta kauempaa. Vaikka se olikin vaatinut Christeriltä paljon, oli mies saanut lopulta kysyttyä mahtuisiko autoon toinenkin hevonen ja näin ollen tuo oli onnistunut ratkaisemaan ongelmansa siitä, miten Tuuli matkustaisi Norjasta Suomeen.
Ajomatkaa oli enää puolisen tuntia jäljellä ja mies sai vasta tässä kohtaa irrotettua katseensa ruudusta. Tallipaikan etsiminen ei ollut sellainen asia, jossa Christer oli hyvä joten pitkän googlettelun jälkeen tuo oli päätynyt laittamaan sähköpostia Myrttisuon omistajalle ja lopulta tuolla oli sähköpostissa allekirjoitettavana tallipaikkasopimus. Pian sen jälkeen kuljetuskuviot olivat selvenneet ja siitä oltiinkin tultu tähän hetkeen, kun Daniel käänsi hevosautonsa tottuneesti tallin pihamaalle.
Danielin parkkeeratessa auton, Christer näki miten tallista käveli ulos pikaisella arviolla tuon ikäinen nainen. Pitkä matka pienessä tilassa toisen ihmisen kanssa oli saanut miehen sosiaalisuusmittarin huutamaan punaisena, mutta äänettömän huokauksen siivittämänä tuo avasi oven ja laskeutui alas ohjaamosta.
”Moikka! Sä taidat olla Christer?”
”Mhhmm” oli ainut vastaus, jonka brunette sai, kättelyyn vastaamisen lisäksi. ”Rosa Forsberg, Myrttisuon omistaja. Mä näytän sulle minne voit viedä Tuulin sekä sen tarvikkeet.” Christer tyytyi vain nyökkäämään, ennen kuin siirtyi auttamaan Danielia rampin lukkojen avaamisessa ja lopulta mies sai kävellä sisään autoon ja irrottaa tammansa, ennen kuin tuo pyysi sitä peruuttamaan ja lopulta mies ja hevonen olivat ulkona kuljetusautosta. Tuuli katseli pää pystyssä ja pienet ruskeat korvat tiiviisti eteenpäin suunnattuna ympärilleen, ennen kuin mies lähti seuraamaan Rosan osoittamaan suuntaan. Lopulta nainen pysähtyi erään tarhan eteen jonne mies talutti varsan ja lopulta irrotti riimunnarun riimusta, ennen kuin poistui tarhasta.
Tuuli käveli muutaman kierroksen ihmetellen uutta tarhaansa ympäri, hieman hirnahdellen ja höristen muille hevosille, ennen kuin pieni tamma rauhoittui ja alkoi tutkimaan heinäkasaa joka tarhasta löytyi. Christer palasi Rosan kanssa takaisin tallipihalle, jossa mies poikkesi kuljetusautoon sen verran, että sai haettua ne vähäiset varusteet mitä tuo oli saanut tammalleen mukaan. Kierros jatkui talliin, jossa Rosa esitteli tiloja sekä kertoi lyhyesti muista hevosista ja noiden omistajista. Jos Christer olisi viitsinyt, tuo olisi pyytänyt Rosaa olemaan hiljaa, mutta mies tyytyi vain kuuntelemaan naisen ääntä, antaen sanojen soljua toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Vasta kun miehen tajuntaan iskeytyivät sanat ”historiallinen ratsastus” tuota harmitti että ei ollut kiinnittänyt tarkempaa huomiota sittenkin naisen puheeseen.
Lopulta parivaljakko saapui varustehuoneeseen, jossa Rosa näytti paikat mihin Christer voisi jättää Tuulin varusteita. Laskettuaan kantamukset käsistään Rosa esitteli vielä kaapin, jonka mies voisi itselleen ottaa ja ainut reaktio, jonka brunette sai, oli lyhyt ja ytimekäs nyökkäys. Mies antoi siniharmaiden silmien katseen kiertää huoneessa ja sen osuessa muista satuloista poikkeavaan barokkisatulaan, pohti toinen millainen ratsu, saati ratsastaja varusteiden takana olisi. Todennäköisesti Christer ei ikipäivänä tulisi toisen kanssa sanaakaan vaihtamaan, saati näkemään vilaustakaan, mutta eihän sitä ikinä tiennyt vaikka mies joutuisi olemaankin sosiaalinen. Ehkä yhteinen mielenkiinnon aihe voisi toimia jäänrikkojana ja näin ollen helpottaa keskustelun avausta.
Esittelykierros jatkui vielä pienen hetken, ennen kuin Rosa lähti pahoitellen omiin menoihinsa ja Christer oli onnellinen siitä, että tuo olisi pian matkalla omaan kotiinsa, eikä miehen olisi pakko olla sosiaalinen enään loppupäivänä. Eikä toivottavasti useisiin päiviin, vaikka tuo ei tiennytkään miten helppoa olisi käydä tallilla ilman että tapaisi ketään.
12.07.2021 - Yhteiselon alkua
Christer oli nyt muutaman päivän tutustunut paremmin Tuuliin ja tamman tapoihin. Nuori tamma oli osoittautunut rohkeammaksi tapaukseksi kuin mitä mies oli ajatellut varsan olevan joten tuo oli joutunut heittämään ennakkoajatuksensa romukoppaan ja menemään ilman sen kummempaa suunnitelmaa eteenpäin. Suunnitelmattomuus ei ollut tuolle ominainen tunne ja hyppy tuntemattomaan mietitytti, ehkä jopa hieman pelottikin miestä.
Muita tallilaisia mies ei ollut vielä tavannut, mutta tuo oli nähnyt vilauksia muista tallilaisista. Kuten tuo oli jotenkin ajatellut, pääasiallisesti kaikki olivat naisia tai tyttöjä, mutta tallilla pyöri pari muutakin miestä, tai poikaa, tuo ei ollut täysin varma joten tuo ei olisi ainakaan ainut miespuolinen tallilla. Hakiessaan nuorta hevostaan tarhasta tuo oli antanut katseensa kiertää muissa tallin hevosissa ja vaikka muut olivat osoittautuneet puoliverisiksi ja suomenhevosiksi, oli tuo yllättynyt nähdessään joukossa yhden lusitanon. Pikaisella 1+1 laskulla mies yhdisti varustehuoneessa näkyneen barokkisatulan tuohon kimoon hevoseen, vaikka varma tuo ei voinut olla siitä että kyseiset varusteet kuuluisivat juuri tuolle hevoselle.
Helteiset lämpötilat olivat myös ajaneet miehen käymään tallilla joko hyvin aikaisin tai hyvin myöhään joten senkin vuoksi mahdollisuudet törmätä muihin olivat hyvin pienet. Toisaalta tuo yllätti itsensä miettimällä sitä, että millaista olisi tavata lusitanon omistaja ja löytyisikö tuon kanssa mahdollisesti yhteistä puheenaihetta tilanteessa, jossa barokkisatula kuuluisi oikeasti kimolle hevoselle. Kuitenkin ajatus pistettiin helteen aiheuttaman aivojensulamisen piikkiin ja Christer tiesi että tuo ei todennäköisesti ainakaan itse olisi se, joka keskustelun avaisi ellei tilanne ihan täydellisesti siihen pakottaisi. Siihen asti olisi vain turvallisempaa kerätä dataa ja varmistaa tietonsa sekä testata teoriaansa ehkä jollain tavalla. Ja opetella tuntemaan paremmin oma hevosensa.
07/2021 - Uhkia, mahdollisuuksia vai totaalisia huteja?
Christer oli alkanut olemaan päivä päivältä varmempi Tuulin kanssa ja oikeastaan varsan omistaminen ei ollut hassumpaa. Daniel oli ollut ajoittain suuri apu tilanteissa, joissa Christer ei tiennyt mitä tehdä tai miten toimia, kuten vaikka silloin kun varsa olikin saanut sellaisen haavan, jonka hoitamisesta Christer ei ollut täysin varma. Daniel taisi olla yksi niistä vähäisistä ihmisistä Christerin elämässä, joita tuo saattoi kutsua ystäväkseen ja mies olikin kiitollinen toiselle siitä että tuo lainasi omia ratsujaan sekä tarjosi myös neuvoja ja vinkkejä tekemiseen vaikka ei kokenutkaan itseään valmentajaksi.
Uusin työprojekti oli isoin ja tärkein, jonka mies oli urallaan tehnyt ja pyöriteltyään konseptia sille koko päivän omalla asunnollaan, oli seinät alkaneet kaatumaan tuon päälle ja mies oli päättänyt nousta bussiin ja matkustaa Myrttisuolle. Suunnitelmaa siitä, mitä tuo olisi Tuulin kanssa tehnyt ei oikeastaan ollut sillä tallilla käyminen ei kuulunut miehen päivän suunnitelmiin. Helteinen keli sai t-paidan liimaantumaan inhottavasti selkään porottavan auringon sekä repun hiostaessa kulkijaa. Kesä oli saanut miehen pohtimaan sitä, täytyisikö tuon kasata rohkeuttaan sen verran että saisi suoritettua ajokortin ja hankittua oman auton, jolloin matkan tekeminen ei olisi ehkä niin tuskaisaa kuin mitä se oli julkisella liikenteellä ainakin ajoittain. Oma-auto saattaisi toisaalta meinata sitä, että niistä harvoista sosiaalisista tilanteista, joita miehellä nyt oli, tulisi entistä harvempia joten paras vaihtoehto brunetelle taisi silti olla pysytellä julkisten kulkuvälineiden piirissä.
Tehdessään matkaa kohti Tuulin tarhaa, ei matkalainen päässyt kenttää kauemmaksi. Kimo lusitano jota Christer oli pohtinut barokkivarusteiden omistajaksi oli ratsastajineen kentällä. Niin oli myös estetolppia, joiden päissä, sekä juurilla oli omenoita, joista osa oli puolikkaita osa hieman enemmän kokonaisia ja osa sitten vaihtelevan kokoisia palasia. Ratsastajan miekankäyttö herätti miehessä ihailua sekä ehkä jopa pientä katetutta sillä toinen tiesi jotta omat taitonsa miekan käsittelyssä olivat vielä melkeimpä aloittelijan tasolla vaikka kokemusta olikin jo useamman vuoden ajalta. Vaihtuvat treenikaverit vain haittasivat ajoittain toisen keskittymistä joten edistyminen oli edelleen lapsenkengissä vaikka onneksi Danielin seurassa oli helppo ottaa muita kiinni ja jossain kohtaa mahdottomilta tuntuneet tehtävät alkoivat jo koodautua miehen selkärankaan eikä jokainen kerta kun miekka poistui huotrastaan tuntunut siltä että Kelolehto tulisi nolaamaan itsensä täysin.
Ratsu kävi selkeästi kierroksilla ja katselija pohti miten kenenkään oli mahdollista saada ratsastettua tuollaisessa tilanteessa niinkin hyvällä osumaprosentilla kuin millä kimon selässä istuva nainen ratsasti. Vaikka Christerin oli tarkoitus vain seurata hetken ratsukon menoa ja sen jälkeen kadota paikalta, toivon mukaan ennen kuin ratsastaja huomaa että tuolla oli ollut yleisöä ei se onnistunut vaan kauhukseen tuo huomasi itseään puhuteltavan.
Vaikka mies oli vuosien saatossa tottunut tökeröön äänensävyyn eikä aina välttämättä niin kauniisiin sanoihinkaan, pääsivät sanat silti pienesti viiltämään suojakuoren alle vaikka sitä ei ulospäin näkynytkään. Otettuaan ensimmäiset askeleet porttia kohden oli ratsastaja jo muuttanut mielensä ja lopulta miehen tehtäväksi jäi vain avata ratsukolle portti ja päästää nuo ulos kentältä. Portin salvan kolahdettua lukkoon jatkui miehen matka helteeseen nähden ihan liian reippaalla tahdilla Tuulin tarhalle ja punaisen riimun niskahihnan noustua ruskeiden korvien ylitse ja lukon klaksahdettua kiinni mies talutti varsansa ulos portista ja nuo suuntasivat ratsastustielle. Pieni kävelyretki varsan kanssa auttoi helpottamaan miehen sosiaalista ahdistusta ja löytäessään sopivan pienen paikan muisti Christer repussaan olevan muistikirjan, joka etsiytyi toisen käsiin mustekynän kanssa ja erään sivun laitaan ilmestyi nopea ja hieman huolimatonkin luonnos nuoresta tammasta. Uppoutuminen asioihin joissa toinen koki olevansa hyvä, oli omanlaisensa turvasatama ja oletettuaan että kimon ratsastaja olisi saanut hevosensa hoidettua sekä poistuttua tallista, lähti parivaljakko suuntaamaan takaisin Myrttisuolle ja tallissa Christer käänsikin Tuulin karsinaansa ennen kuin lähti luikkimaan seinänviertä pitkin kohti varustehuonetta.
Sielä tuo törmäsi Rosaan sekä pariin nuorempaan tallilaiseen, jonka nimiä tuo ei tiennyt eikä oikeastaan kerennyt edes kuulemaan, mutistessaan pikaiset moikat ja napatessaan tammansa harjapakin samalla hengenvedolla. Antaessaan harjan liukua pääosin ruskealla karvalla mies toivoi helteiden pikaista loppumista sillä ne tekivät olotilasta vain entistä tukalamman ja tukaluus tuntui vain hankaloittavan sosiaalista ahdistusta ja varsinkin oppimista pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa paremmin. Kyllähän tuo tiesi että Wetterholm odotti jotta mies tekisi edes pieniä asioita sen eteen että Christer pärjäisi paremmin ihmisten kanssa mutta tehtävä vain ei aina ollut helppo. Toivoa saattoi että psykologille riittäisi edes se että tuo oli nykyään osa talliporukkaa, jossa sosiaalisilta tilanteilta ei voinut välttyä sillä miehellä ei ollut mitään kontrollia siihen, joutuisiko tuo kohtaamaan tosia ihmisiä vai ei. Kuitenkin aikaisemmin kentän laidalla sattunut välikohtaus oli vienyt viimeisetkin halut edes yrittää sosiaalisia tilanteita sinä päivänä joten kuullessaan ääniä jostain päin käytävää, tuo tiputti nopeasti viimeisenkin harjan Tuulin pakkiin ennen kuin talutti varsansa muutaman askeleen verran käytävää pitkin ulos ja lähti palauttamaan sitä tarhaan. Heti oven vieressä oleva karsinapaikka oli helpotus, mutta samalla myös liian helposti pakoreitin tarjoava vaihtoehto. Ehkä jossain kohtaa jos tuo onnistuisi saamaan jonkun hyvänpäivän tutun tallilla tuo saattaisi jopa miettiä keskemmällä tallia olevaa karsinapaikkaa Tuulille. Vielä sen aika ei kuitenkaan olisi.
13.09.2021
Viimeisen parin kuukauden aikana Christer oli alkanut olemaan paljon varmempi hevosen omistajana, ja mies oli alkanut jopa uskaltamaan ratkaisemaan joitain pieniä ongelmia itsekseen. Onnistumiset alkoivat kasvattamaan miehen itsetuntoa ja Christer ei kokenut varsan ostamista enään ihan niin huonoksi ajatukseksi vaikka siltikin varsan omistamisessa oli paljon sellaisia asioita, joita mies ei tiennyt tai osannut. Kuitenkin Daniel oli ollut tyytyväinen siihen että miten mies oli edistynyt tammansa kanssa, loi Christeriin uskoa siitä että varsasta voisi tulla vielä hevonen. Myöskään Rosa ei ollut sanonut että tamma käyttäytyisi huonosti, joten ehkä Christer oli kuin olikin osannut opettaa tammasta hevosen.
Paljoahan varsan kanssa ei voinut tehdä, mutta omanlaisensa rutiinin luominen oli tuntunut helpottavan Christerin arkea muutenkin. Vaikka monesti tuo kävikin tallilla jo niin aikaisin että sielä ei todennäköisesti ollut muita yksityisen omistajia, oli mies huomannut ajautuvansa ajoittain kerta kerralta piteneviin keskusteluihin niin Rosan kuin sen tallityöntekijänkin kanssa, jonka nimeä toinen ei muistanut millään. Keskustelujen aloitukset olivat olleet aina se vaikein hetki, mutta yllätyksekseen mies oli huomannut että mitä pidemmälle keskustelu jatkui sitä helpommalta sen, käyminen tuntui eikä sosiaalisessa tilanteessa oleminen saanut ihan sellaista pakokauhua enään aikaan kuin mitä se pahimmillaan oli saanut.
Ollessaan lähtemässä tallista, mies oli huomannut ilmoituksen 3.10 olevasta Skills at Arms valmennuksesta. Yllätys oli ollut suuri, mutta toinen oli kuitenkin ottanut ilmoituksesta kuvan, sillä ehkä sitä voisi alkaa henkisesti valmistamaan itseään siihen jotta kävisi seuraamassa valmennuksia vaikka niihin osallistuminen ei tullutkaan vielä vuosiin kyseeseen.
01.07.2022
Hiljalleen ja ehkä vähän huomaamattakin Christeristä oli alkanut tulla sulavampi osa Myrttisuon arkea. Ajan kuluessa tuo oli alkanut jo käymään pidempiä keskusteluja tallilaisten kanssa ja vaikka ei ehkä voinutkaan vielä sanoa ystävystyneensä kenenkään kanssa mutta ehkä uskalsi jo myöntää tutustuneensa ihmisten kanssa. Avun kysyminen Tuuliin liittyvissä kysymyksissä ei saanut tuota aina ahdistumaan niin pahasti kuin mitä se oli jossain kohdassa saanut aikaan.
Paljoahan ei nuoren tamman kanssa voinut tehdä, mutta Christer oli yrittänyt parhaansa mukaan opetella hevosenomistamista sekä sitä, miten varsasta koulutettaisiin iso hevonen. Daniel oli käynyt välillä katsomassa ja auttamassa toista tallilla, ja tuo oli ollut hyvinkin tyytyväinen siihen, miten Christer oli varsansa kanssa edistynyt. Ehkä jossain kohtaa parivaljakon olisi aika käydä kokeilemassa onneaan jossain ja katsomassa kuinka nuo pärjäisivät tuttujen ympyröiden ulkopuolella, mutta vielä ei ollut sen aika.
Tuuli oli päässyt kesäksi laitumelle ja siellä Christer ajattelikin antaa sen olla, vaikka ei ollutkaan täysin varma siitä, miten suuri virhe olisi antaa pikkuhevosen olla lapsi ja nauttia elämästään parin kuukauden ajan. Laitumella saattoi sen onneksi käydä viettämässä aikaa pikkutamman kanssa ja näin ollen ylläpitää rakentumassa olevaa suhdetta ja vahvistaa sitä vain uusilla tavoilla.
07.09.2022
Parin viikon takainen opiskeluviikonloppu Danielin kanssa oli tuottanut hedelmää ja vedettyään pari päivää henkeä oli Christer valmis kokeilemaan harjoitteita yksin. Joustava aikataulunsa tarjosi tuolle hyvän mahdollisuuden suunnata Myrttisuolle sellaiseen aikaan, jotta siellä ei ollut Even lisäksi oikeastaan ketään muuta. Toki ajoittain joku muukin saattoi olla tallilla yleisen työajan aikoihin, mutta pääasiassa ennen neljää tallilla vallitsi mukava seesteisyys.
Haettuaan kirjavan tammansa tarhastaan, talutti mies pikkutammansa hoitopaikalle ja kiinnitettyään Tuulin naruihin, kävi nopeasti hakemassa tamman harjapakin. Aika jota mies oli viettänyt varsansa kanssa, oli opettanut Christerille paljonkin Tuulista ja siitä mitä tamma salli ja mitä se ei sallinut. Toki vieläkin eteen tuli sellaisia hetkiä, kun tuo oppi uusia piirteitä tulevasta ratsustaan, mutta enää uusien asioiden oppiminen ei saanut Christeriä järkyttymään niin pahasti kuin mitä alussa oli tapahtunut.
Harjattuaan tammansa huolellisesti, kävi Christer hakemassa satulahuovan, jonka tuo oli hankkinut tammalleen. Mies otti hieman takapakkia sen suhteen mitä Tuulin kanssa oli tehty ja sen sijaan että olisi alkanut heti asettelemaan huopaa varsan selkään, antoi kirjavan tutkia huopaa hetken, ennen kuin ensin silitteli tammaansa huovalla ja totutti sitä sen tunteeseen. Lopulta Christer uskalsi alkaa asettelemaan huopaa Tuulin selkään ja muutaman kerran jälkeen rapsutti varsaa kiitokseksi ennen kuin palautti tarvikkeet paikoilleen ja lopulta vei tammansa takaisin ulos ennen kuin lähti kohti kotiaan ja jatkamaan työpäiväänsä.
22.01.2023
Vaikka jossain kohtaa musta oli tuntunut, jotta vuoteen 2023 olisi ollut pitkä aika, oli tuo vuosi saavuttanut meidät ja samalla myös Tuuli oli kääntynyt nelivuotiaaksi. Se tarkoitti myös sitä, että tamma olisi aika ratsuttaa. Eihän mulla mitään taitoja ollut tamman ratsuttamiselle, joten mä olin enemmän kuin onnellinen siitä, että mä tunsin Danielin. Ihan ensimmäisillä kerroilla tuo oli ollut apuna tamman ratsuttamisessa. Daniel myös tunsi enemmän hevosihmisiä kuin mitä mä varmaan koko urallani tulisin tuntemaan, ja tuo oli tutustuttanut minut Anttiin sekä Santeriin.
Muutaman yhteisen treenituokion jälkeen Daniel oli jäänyt sivummalle ja Antti sekä Santeri olivat jatkaneet auttamaan minua Tuulin ratsuttamisen kanssa. Ensimmäiset kerrat Antin tai Santerin kanssa olivat ahdistaneet minua, vaikka ymmärsin kyllä miksi Daniel oli tehnyt tällaisen ratkaisun. Molemmat miehet asuivat paljon lähempänä minua ja Tuulia, joten heidän olisi paljon helpompi ajaa auttamaan meitä kuin Danielin. Kuitenkin joka kerralla aloin luottamaan molempiin miehiin ehkä murusen enemmän ja hiljalleen olimme päässeet jopa sellaiseen tilanteeseen, jossa minä olin se, joka nousi Tuulin selkään.
Muut miehistä olivat tehneet ensimmäiset treenit, jotka oltiin suoritettu Myrttisuon käytävällä sekä pesupaikalla. Siinä vaiheessa, kun treenit oltiin voitu siirtää maneesiin, olivat Antti ja Santeri ottaneet paikan tamman käsittelijänä ja minä olin päässyt seisomaan jakkaralla tamman vieressä sekä hiljalleen asettamaan vasenta jalkaani jalustimeen sekä tuomaan painoani sille. Oma epävarmuuteni tuntui vaikuttavan myös Tuuliin, joten tamman opettaminen oli myös opinretki itselleni siihen, jotta osaisin toimia päättäväisesti ja piilottaa oman pelkoni ja epävarmuuteni silloin kun käsittelisin tammaa.
Tokihan olin opetellut sitä jo maasta käsin, mutta nyt tuo sama taito tulisi opetella myös satulassa enkä tiennyt, että miten se tulisi ikinä onnistumaan. Onnekseni molemmat miehistä lupasivat, että he voisivat halutessani istua ensimmäisen kerran Tuulin satulassa ja katsoa miten tamma reagoisi siihen, että sen selkään tulisi ratsastajan paino ja siitä voisimme sitten edetä tilanteeseen, jossa minä itse ratsastaisin tammaani ja lopulta pääsisimme treenaamaan kohti turnajaisareenoita, vaikka ne tuntuivatkin vielä tässä vaiheessa olevan miljoonan vuoden päässä.
Ehkä ensimmäinen tavoite voisi olla vain päästä istumaan Tuulin satulassa mieluiten siten, että tamma ei heittäisi minua alas samalla sekuntilla.
Historiallinen ratsastus (VHRY)Sijoituksia 12/40, joista voittoja 4 |
|||
|
16.03.2024 - Kutsu - Asetaitorata, Metsästys I - 4/36 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
||
Matkaratsastus (10/100p)Sijoituksia 0/40, joista voittoja 0 |
|||
|
30.09.2024 - Kutsu - 15km, ihanneaika - 5/15 6p 16.11.2024 - Kutsu - 30km, ihanneaika - 23/41 1p 23.11.2024 - Kutsu - 30km, ihanneaika - 10/38 1p |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
Näyttelytulokset
29.07.2021 - Kurjenpesä - Muu kuva: Liikekuva ilman ratsastajaa / ohjastajaa t. Lithy - KM (em: tunnelma)
14.08.2021 - Saaristo - Casual luokka kaikille t. Jassu L - ”Ihana leikkisä varsakuva kirmailuhetkestä lupiininiityn vieressä! Varsan väritys on hauska ja hyvin onnistunut. Linen värityksellä on leikitelty kivasti valkoisten merkkien kohdalla. Kehitysideana taustan varjoihin olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota: kuvasta olisi saanut eheämmän ja huolitellumman vaikutelman, jos lupiineillekin olisi piirretty samansuuntaista varjoa kuin varsan alla."
VALMENNUKSET
Ulkoasu © VRL-13383
Virtuaalihevonen / A sim game horse