3 star prospect, EV-I

Kastanjan Muscat

VH21-021-0080 / PKK4257

varsakuva: Miia, Pääkuva ScrewDriver (klikkaa isommiksi!)

Syntynyt	18.05.2021 -	Omistaja	Hannes Stevandér
Rotu, Skp	Trakehner, tamma	Kasvattaja	Kastenjeholm
Säkäkorkeus	165cm	Painotus	Esteratsastus
Väri ja merkit	Ruunikko	Koulutus	120cm

Historia

Myytyään vanhan hevosensa Näkin, Hannes ei ollut ihan varma siitä että millaisen hevosen tuo haluaisi seuraavaksi. Ruunan myynnistä sai kuitenkin hyvän pesämunan uuden hevosen etsintään, sekä tasaisesti säästöön siirtyneet eurot kasvattivat pottia jolla ostaa uusi hevonen. Mies kävi katselemassa ja koeratsastamassa monenlasia hevosia, kunnes tuo törmäsi Kastenjeholmin myynti-ilmoitukseen varsoista ja tutustutuuaan myyntivarsoihin paremmin, oli molempien osapuolien nimet alla Kastanjan Muscat nimisen tamman myyntipapereissa ja näin ollen Hanneksella oli taas uusi projektihevonen allaan josta kouluttaa itselleen tulevaisuuden estetähti.

Luonnekuvaus

Jos vanhemmillaan on luonnetta, löytyy sitä myös Katasta. Tamman hoitajalta vaaditaankin pitkiä hermoja sekä hyvää huumoria ja ajoittain jopa nopeaa reaktiokykyä. Mitään pahaa kuitenkaan tamma ei yleensä hoitajallen halua, mutta ajoittain jos se itse kokee että hoitotoimenpiteet ovat ottaneet liian kauan, se saattaa alkaa nakkelemaan päätään, kuopimaan tai irvistelemään. Paras tapa onkin jättää vain tamman venkuloinnit huomiotta ja kiittää sitä sen seistessä nätisti, vaikka välillä tuntuukin siltä että osaako Kata olla hetkeäkään sivistyneesti aloillaan.

Ratsuna Kata ei ainakaan helpommaksi muutu ja se ei todellakaan ole aloittelijoiden ratsu. Tamman kanssa pitää olla koko ajan hereillä ja sitä täytyy ratsastaa kevyillä avuilla. Eriävän mielipiteensä Kata kertoo myös helposti ja voimakkaasti joten hyvää tasapainoa kysytään varsinkin siinä kohtaa kun Katan takapää kevenee ja se esittelee taitojaan pukittelun saralla. Sileällä Kata ei jaksa kauaa toistaa samaa tehtävää joten tehtävissä täytyy olla sopivasti vaihtelevuutta. Kuitenkin tammalla on omalla tavallaan ilmavat ja näyttävät askeleet, vaikka sen esiin tuominen on ajoittain hankalaa. Esteillä Kata vaatii kontrollia sillä se haluaisi vain laukata täysiä esteelle ja hypätä niiden ylitse ajoittain vaikka millaisilla kamikaze loikilla. Kuitenkaan aina tamma ei hyväksy apuja joten sen kanssa joutuu ajoittain hieman tasapainottelemaan ja kunhan löytää tavan joka sillä hetkellä Katalle sopii on sillä ihan kiva tyyli ylittää esteet, vaikka se pysyykin silti hieman vahvana.

i. Rapsoul GER ERJ-I, YLA3	ii. Rasputin GER trak, m, 170cm, evm	iii. Rawe GER trak, mrn, 172cm, evm
		iie. Diebin III trak, m, 165cm, evm
	ie.Soulsister trak, rn, 167cm, evm	iei. Soulmate trak, prn, 169cm, evm
		iee. Schwesterherz trak, rn, 166cm, evm
e. Marrakesh II ERJ-II, YLA2	ei. Klassiko trak, trn 165cm, evm	eii. Placebo trak, m 163cm, evm
		eie. Klassik Star trak, tprn 166cm, evm
	ee. Manila trak, m 160cm, evm	eei. Orion trak, trn 164cm, evm
		eee. Mandala trak, m 157cm, evm

Sukuselvitys tulossa...

Jälkeläiset

00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja

PÄIVÄKIRJA

06.05.2023

Nuoren tamman kuljettaminen toiselle puolelle Suomea ei ehkä ollut se järkevin veto, mutta samalla Kata saisi myös hyvää treeniä kuljetusta ajatellen. Nuorella tammalla saattaisi olla vaikka kuinka paljon mielipiteitä siitä että se joutuisi matkustamaan yksin trailerissa. Tokihan Katan kanssa oltiin tehty jo jotain lyhitä matkoja jotta se tottuisi trailerissa olemiseen ja matkustamiseen, mutta nuorten hevosten kanssa oli aina omat riskinsä.

Storywoods Dressage Center järjesti irtohypytystilaisuuden jonne halusin ruunikon kanssa lähteä. Tilaisuus tarjoaisi matkustustreenin lisäksi myös hyppytreeniä vieraassa paikassa. Tokihan Kataa oli tullut irtohypytettyä myös kotona, mutta tulevaa kisauraa ajatellen oli hyvä saada tammalle mahdollisimman paljon kokemusta muistakin paikoista.

Tamma saisi hypätä keskimmäisessä ryhmässä joten lähtö ei onneksi ollut ennen kukonlaulua, vaikka silti ajomatkaa kerkesikin kertyä useamman tunnin verran. Alkumatkasta Kata kopisteli trailerissa jonkin verran, mutta sen kolistelu ei herättänyt mitään pahoja fiiliksiä ainakaan ennen kuin olimme vähän lähempänä määränpäätämme. Ollessamme noin puolen tunnin päässä Storywoods Dressage Centeristä Kata kolisutti kopissa sen verran jotta pelkäsin jo sen hyppäävän puomin päälle. Kuitenkin parkkeerattuani yhdistelmän ja avattuani trailerin takasillan seisoi nuori tamma juuri sillä puolella minne sen olin Hallavan pihassa lastannut.

Kuitenkin tamma meinasi olla kiukkuinen kuin ampiainen joten pyrin purkamaan Katan mahdollisimman nopeasti trailerista. Talutettuani sitä muutaman kierroksen tallipihaa ympäri saatoimme palata takaisin trailerille jotta pystyin sitomaan nuoren trailerin seinässä olevaan kiinnitysrenkaaseen. Väistellessäni steppaavaa nuorta tammaa sain kuljetussuojat pois Katan jaloista ja olin tyytyväinen siitä, että olin ennen lähtöä suojittanut Katan.

Verrytellessäni Kataa tallin kentällä kävi nopeasti selväksi jotta kisauran alkaessa minun täytyisi sitoa Katan häntään punainen rusetti. Välttämättä rusetille ei olisi tarvetta, mutta se todennäköisesti säästäisi niin omia, kuin myös muiden kanssakilpailijoidenkin hermoja ja säästäisi "läheltä piti" tilanteilta. Maneesiin päästessämme saatoin huokaista helpotuksesta ja onnekseni Katakin tuntui kiinnittävän huomionsa estekujaan sen sijaan että tamma keskittyisi kaikkeen muuhun.

Puomien ollessa aloituskorkeudella oli aika päästää Kata kujalle. Ensimmäinen kierros oli kyllä sellaista menoa jotta en edes tajunnut miten nuori pääsi jokaisen esteen ylitse. Tamma tuntui vain laukkaavan kujan lävitse kuin päätön kana ja mietinkin että kuinkahan tässä tulisi käymään. Seuraavalla kierroksella toin Katan paljon lähemmäksi ensimmäistä estettä jolloin se ei kerennyt keräämään niin paljoa nopeutta ja tällä kertaa tamma ylittikin esteet vähän nätimmällä tyylillä. Parin kierroksen jälkeen Kata oli saanut laskettua kierroksiaan sen verran jotta sen hypyt alkoivat olemaan jo paremman näköisiä joten uskalsin antaa luvan nostaa puomeja.

Puomien ollessa 90cm korkeudella ruunikko keskittyi paljon paremmin hyppäämiseen ja tamman hypyissä alkoi olemaan jo pyöreyttä eikä Kata lähtenyt hyppyyn ihan hurjilta paikoilta. Lopulta esteet nousivat metriin ja siitä hiljalleen aina 120cm korkeudelle. Ihan viimeisellä kierroksella viimeisen okserin takapuomi oli 125cm korkeudessa ja nuoren tamman hypätessä tuon esteen ylitse puhtaasti oli siihen hyvä päättää irtohypytys meidän osalta ja alkaa valmistautumaan pitkään kotimatkaan.

23.12.2021

Me ollaan Katan kanssa opeteltu ison hevosen elämää ja ajoittain nuori tamma ei ole tehnyt siitä helppoa. Kyllähän mä tiesin että varsan opettamisessa olisi varmasti monia kivikkoja sekä sellaisia hetkiä missä epätoivo ottaisi suuremman vallan ja omia taitojaan kouluttajana tulisi epäilemään enemmän kuin varmaan olisi kannattavaa ja sallittua.

Kata sai tallipaikan Hallavasta, joten mua helpottaa suuresti jotta se on samalla tallilla millä mun pääasialliset opetustyöt tapahtuu ja toisaalta mua ei haittaa yhtään että me saadaan viettää Ciaran kanssa aikaa yhdessä myös tallilla. Ciara oli auttanut myös Katan kouluttamisessa ja näin ollen tamma oli tottunut useampaan käsittelijään sillä sitä kuitenkin päivittäin käsitteli myös Aleksi. Jotenkin mua kuitenkin mietitytti se, että miten Katan koulutus tulisi jatkossa menemään ja millainen hevonen tammasta kehkeytyisi, sillä tässä kohtaa kangas olisi vielä sen verran puhdas, että mahdollisuudet vaikka ja mille olisivat olemassa.

10.01.2021

Ajoittain reaktiivisuudessaan nuori tamma veti vertoja jopa tähän asti mun elämäni rektiivisemmalle hevoselle. Välttämättä edes joka kerta ei ollut nähtävillä selkeästi jotain syytä, mistä tamma voisi vetää herneet nenäänsä ja toisina kertoina tiesi jo heti kun tallille meni, että tammavarsa olisi rasittava hoitaa. Pikkutamman asuminen ratsastuskoululla toisaalta helpotti mun fiiliksiä siinä mielessä että ainakin tamma tottuisi kaikenlaisiin ääniin, jolloin se ei ehkä reagoisi niin voimakkaasti kisoissa, mutta toisaalta mikään ei myöskään ollut varmaa joten saattaisi olla että Kata olisi silti ihan täysi vatipää kisoissa.

Tiettyihin aikoihin mä yritin vältellä Katan hoitamista käytävällä, sillä olihan varsa nyt söpö ja ihana – myös tässä ruma ankanpoikanen vaiheessa joka Katalla oli alussa – mikä teki siitä hirveän ihmismagneetin. Parin kolmen ylimääräisen ihmisen kanssa ja noiden käydessä nopeasti paikalla varsa oli vielä ihan ok, mutta yhtään isomman lauman kanssa Kata oli normaaliakin rasittavampi joten musta oli tullut tarkka siitä että ketkä saa olla sen lähellä silloin kun se oli käytävällä. Ciaraan Kata saisi tottua vaikka se olisi viimeinen asia mitä me tamman kanssa tehtäisiin, kuin myös Monaan, sillä me oltaisiin ihan varmasti maastoilemassa kunhan vain Kata olisi sen verran vanha ja koulutettu että sen kanssa voisi ulkokenttää tai maneesia kauemmaksi lähteä.

Ison hevosen elämän opettelun lisäksi Katan kanssa ollaan käyty maneesissa vähän rallittamassa sekä tamma on päässyt irtohyppäämään jotta se oppisi lukemaan paikkoja ja käyttämään kroppaansa hypyissä. Muutenkin se oli hyvää treeniä nuorelle tammalle ja pariin kertaan se oli päässyt myös ihan pariksi minuutiksi hankeen kahlaamaan, sillä varsan kanssa ei kuitenkaan voinut täydellistä hankitreeniä suorittaa vielä vuosiin.

2023 & 1/2024

En mä tiedä kuinka hullu ajatus ja idea oli ilmoittaa Kata esteratsastusjaoksen Cuppiin. Näissä kisoissa olisi kuitenkin paljon enemmän osallistujia per luokka kuin mitä ihan tavan kisoissa olisi, joten nämä tulisivat todellakin olemaan meille haasteelliset. Tokihan Katan tulisi oppia kilpailemaan isommissakin kilpailuissa sillä tarkoitukseni oli kuitenkin kisata tamman kanssa aikaan vaativimmissakin luokissa. Tokihan nyt kun tamma oli vielä vihreä ja raaka pyrin pitämään estekorkeuden maltillisena, jotta saisimme ainakin vielä toistaiseksi kerättyä kokemusta.

Toinen asia mitä mietin näiden kilpailuiden parissa, oli myös se, kannattaisiko minun ottaa Miskaa mukaan. Tokihan nuorimies oli osoittautunut olevansa hyvinkin pätevä nuoren tamman kanssa, mutta kuitenkin näin isossa kilpailussa ei olisi mitään lupausta siitä, että ruunikko ei aiheuttaisi minkäänlaista kohtausta. Vaikka toinen olikin jo aikuinen, ei se silti poistanut sitä faktaa, että omalla tavallaan nuorimies olisi silti minun vastuullani. Olin käynyt pitkän keskustelun Alexin kanssa mietinnöistäni ja lopulta istuin alas vielä Saanan ja Miskan kanssa. Vaikka olikin jonkun mielestä ehkä lievää ylireagointia jutella niin nuoren miehen kuin myös tuon äidin kanssa, halusin silti tehdä asiat selväksi myös Saanan kanssa, jotta siinä tapauksessa, jos jotain sattuisi olisi myös nainen tietoinen siitä, mitä oltiin sovittu.

Keskustelumme aikana minulle paljastui uusia asioita Miskan taustasta ja kuullessani mitä nuoren miehen isälle oli käynyt, ymmärsin vain paremmin Saanan tunteita. Kerroin naiselle, jotta jos tuo ei tuntisi oloaan varmaksi sen suhteen, että Miska lähtisi auttamaan minua cup matkalle, en ottaisi nuorta miestä mukaan. En voinut ajatella miten suuri isku naiselle voisi olla menettää ensin aviomiehensä ja lapsensa isä ratsastusonnettomuudessa ja sitten vain muutamia vuosia myöhemmin myös ainut lapsensa. Saana kuitenkin vakuutti minulle, jotta olisi oppinut jo Bastianin uran aikana oppinut hyväksymään riskit, joita hevosmaailma toi mukanaan ja Miskan seuratessa isänsä jalanjäljissä nainen oli valmis ottamaan vastaan kaikki mitä tulisi, jos se tarkoittaisi sitä, että tuo voisi nähdä poikansa onnellisena.

Lupasin Saanalle, että jos tilanne näyttäisi siltä, että Miskalla olisi mahdollista loukkaantua en antaisi pojan olla tekemisissä tamman kanssa. Sovittuamme vielä muutamasta pelisäännöstä yhteisesti oli aika alkaa valmistautua reissuun. Kisamatka Couture Sporthorsesiin ei ollutkaan ihan mikään parin tunnin reissu, sillä tähän matkaan saikin varata oikeastaan puolet viikosta. Ensimmäinen etappi oli selvitä Pronssijoelta Helsinkiin laivasatamaan, josta matkamme jatkui lautalla Saksaan. Saksan satamasta matkamme jatkui maan lävitse aina Belgian rajan ylitse, jossa kisapaikka sijaitsi.

Päästessämme perille olin vain onnellinen siitä, että tämä puoli reissusta oli tehtynä ja nyt voisimme vain hetken vetää henkeä ennen kuin olisi valmistauduttava kisasuoritukseen. Miska oli matkan aikana hoitanut Katan kävelytyksiä ja muutenkin pitänyt tammasta hyvää huolta, mutta nyt halusin ainakin ensimmäisen kerran kävelyttää tamman itse, jotta saisin nähdä millaisella päällä se olisi.

Noh, suurihan yllätys ei ollut se, että tamma pyöri ja hyöri heti karsinaan astuessani kuin parempikin hyrrä. Saatuani ruunikon edes hetkellisesti rauhoittumaan suitsitin tammani ja pyydettyäni Miskalta vielä kypäräni sekä hanskani puin ne päälleni ja annoin nuorelle miehelle pari ohjetta oven avaamiseen ennen kuin annoin toiselle luvan ja valmistauduin syöksähdykseen. Yllättävän pienellä reaktiolla Kata lopulta poistuikin karsinasta, mutta tamman kanssa sai kyllä tehdä töitä, jotta se pysyi kuulolla eikä olisi keilannut ainakin kuutta ihmistä matkallaan. Päästessämme kisapaikalla sellaiselle alueelle, jossa hevosia saattoi juoksuttaa ja varmistettuani että kukaan ei olisi lähellämmekään, pyysin ruunikon ympyrälle ja annoin sen purkaa energiansa hölkkäämällä. Parin ensimmäisen pukkilaukka pönttöily kierroksen jälkeen Kata kuitenkin rauhoittui ja tamma jatkoi ympyrällä kauniilla ravilla. Juoksutettuani Katan molempiin kierroksiin kävelimme ruunikon kanssa vielä hetken ennen kuin oli aika palata takaisin jaballemme.

Kisapäivän saapuessa eteemme en uskaltanut luottaa nuoreen tammaani täysin, joten päädyin suuntaamaan kisapaikalle hieman Miskan jälkeen. Kulkiessani kohti oikeaa jabakäytävää kävin päässäni kaikkia mahdollisia skenaarioita mitä Kata olisi voinut aiheuttaa joko yöllä tai sitten sinä aikana, mitä tammani ja nuori mies olivat kerenneet olemaan keskenään. Lopulta kun pääsin oikealle jaballe, sain yllättyä siitä, että mitään katastrofia ei ollutkaan syntynyt, vaan Kata söi hyvinkin tyytyväisenä aamuheiniään ja Miska oli kerennyt jo aloittamaan tamman letittämisen. ”Kaikki on vissiin ok?” kysyin parkkeeratessani itseni karsinan ulkopuolelle ja tutkiessani nuorta miestä karsinan puomien välistä. ”Joo. Mä kokeilen ensin letittää koko harjan ja sit teen sykeröt. Toki voi olla, että tää on paljon hitaampi tyyli, kun mä en oo ihan hirveän kokenut tässä” nuori mies jutteli ilman että irrotti katsettaan, saati sormiaan mustasta siistissä ratsumitassa olevassa harjassa. ”Sun letit ainakin näyttää tosi hyviltä” kehuin nuoren miehen napakoita lettejä, joista olisi varmasti helppo tehdä siistit sykeröt. ”Mä käyn katsomassa, jos löydän jostain kahvia ja jotain syötävää niin te varmaan pärjäätte Katan kanssa?” jatkoin lopulta. ”Eiköhän. Mä soitan, jos tulee jotain”.

Kisa-alue ei ollut suuri, mutta sen kiireisyys teki siitä yllättävänkin hitaan edetä ja kahvin hakureissuni kestikin pidemmästi kuin mitä olin sen toivonut kestävän. Kuitenkin palatessani takaisin jaballe oli Miska päässyt jo taittelemaan leteistä sykeröitä ja ensimmäiset olivat jo valmina. ”Noi on kuule ihan hurjan siistit, jos miettii et ekoja kertoja teet!” ”Kiitos. Mä en kyllä ommellut näitä, kun sitä mä en osaa” Miska totesi taitellessaan keskittyneellä ilmeellä seuraavaa lettiä kohti sykeröä. ”Ei se haittaa. Eiköhän ne pysy noin ja jos ei, niin onhan meillä onneksi aikaa sitten korjata niitä seuraavaan starttiin. Toisaalta mä en kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka Kata onnistuisi kaikesta huolimatta rikkomaan sykerönsä”.

Katan ollessa varustettunakin painoimme molemmat Miskan kanssa kypärät päihimme ja lopulta oli aika suunnata kohti verryttelyaluetta. Halusin pitää sopimukseni Saanalle, joten Miska joutui nyt tekemään asiat niin kuin määräsin. Onnekseni nuori mies taisi ymmärtää mistä komentoni olivat peräisin, joten Miska ei laittanut minulle vastaan. Annoin nuoren miehen lähteä taluttamaan Kataa kohti verryttelykenttää. Verryttelykentän vieressä oli käsihevosille varattu oma alue, joten nuori mies sai talutella Kataa siinä noin vartin verran ennen kuin kerroin jotta voisin ratsautua. Autettuaan minut nuoren tammani selkään siirryin verryttelykentälle ja muita ratsukoita vältellen Miska suuntasi keskelle verryttelyaluetta, johon oli rakennettu perinteinen, pysty sekä okseri vierekkäin, kuitenkin jättäen tilaa väliinsä apukäsille. Siirtäessäni ruunikon raviin, olin enemmän kuin tyytyväinen tamman häntään kiinnitetystä punaisesta rusetista. Katan takapää oli oletetustikin hyvin kevyt, joten sain tehdä hommia sen eteen, jotta sain ruunikkoni kuulolle. Vieras paikka sekä vieraat hevoset eivät helpottaneet tehtävääni ollenkaan ja sainkin todellakin tehdä töitä, että sain tammani kuulolle. Kuitenkin loppupeleissä Kata alkoi kuuntelemaan minua ja pääsin ottamaan tamman kanssa muutaman verryttelyhypyn.

Pari ”ihan ok” hyppyä sai riittää meidän Katan kanssa ensimmäisen luokan verryttelyyn, sillä en halunnut väsyttää tammaani ihan liikaa. Cupeissa oli useita ratsukoita, joten jouduimme odottamaan omaa vuoroamme hyvinkin pitkään, mikä saattoi, joka olla hyvä tai sitten todellakin huono. Lopulta kuitenkin pääsimme tamman kanssa kisakentälle odottamaan omaa vuoroaan. Lähtömerkin kilahdettua annoin tammalleni lähtöluvan ja ruunikko ryöpsähti isolla laukka askeleella eteenpäin. En ollut ehkä osannut odottaa juuri tällaista reaktiota, joten nuori sai hieman heilautettua tasapainoani, joka tarkoitti myös sitä, että en päässyt ensimmäiseen hyppyyn kunnolla mukaan ja otimmekin sen vuoksi heti ensimmäisen puomin mukaamme.

Loppupeleissä ensimmäinen ratamme menikin yllättäen ihan hyvin, vaikka puomit olivatkin vain 50 cm korkeudessa. Omalla tavallaan yllätyinkin siitä, että päädyimmekin yli puolen välin ja oikeastaan jopa vielä puolenvälin paremmallekin puolelle, kun sijoituksemme oli tässä 89 lähtijän luokassa 17. Koska seuraavan luokan alkuun oli vielä aikaa, loppu verryttelin Katan nopeasti ennen kuin annoin tamman Miskalle kävelytettäväksi. Kun tamma oli lopulta myös kävelytettykin, palasimme takaisin jaballe jossa Miska hoiti Katan pois, samalla kun lähdin itse hakemaan meille jotain ruokaa. Hyvän hetken etsittyäni löysin lopulta kojun, josta päädyin ostamaan meille ruuat sekä juomapullot, joita epätoivoisesti käsissäni tasapainotellen lähdin kantamaan kohti jabaa. Parin tunnin tauon jälkeen oli aika tarkistaa Katan sykeröiden kunto ennen kuin Miska alkoi taas laittamaan ruunikkoa kuntoon.

Tamman ja nuoren miehen suunnatessa kohti käsihevosaluetta, poimin oman kisatakkini kisakaapistani ja puettuani sen päälleni katsoin vielä omaa kuvaani pienestä peilistä kisakaapin sisällä. Lopulta painoin myös oman kypärän päähäni ja lähdin suuntaamaan kohti käsihevosaluetta. Jo kauempaa aloin katselemaan alueelle ja etsin ruunikkoa tammaa ja tuota taluttavaa nuorta miestä, vaikka tehtävä ei ollutkaan helppo sillä kisoissa oli muutama muukin ruunikko hevonen. Lopulta kuitenkin tuttu parivaljakko löytyi ja nähdessäni miten hyvin nuori mies pärjäsi tällaisessa hälinässä nuoren tamman kanssa. Seurasin hieman kauempaa parivaljakkoa ja olin todella mielissäni siitä mitä näin, sillä Miskalla ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa ruunikon tamman kanssa, vaikka tiesin ja osasin jotenkin arvella, että Kata ei välttämättä päästäisi nuorta miestä kovinkaan helpolla, ainakin jos tilaisuus tuon mielestä johonkin tuollaiseen aukeaisi. Vaikka tamma yrittikin jossain kohtaa alkaa hieman pomppimaan ja pelleilemään nuori mies selvisi tästä koettelemuksesta todella hienosti eikä ruunikko päässyt oikeastaan edes kunnolla pomppaamaan.

Käveltyäni ruunikkoni sekä nuoren miehen luokse kiitin Miskaa kävelyttämisestä ja kysyin jos tuo voisi pitää Kataa kiinni sen verran että pääsisin ruunikkoni selkään. Istahtaessani tammani satulaan oma oloni helpottui huomattavasti sillä Kata ei tuntunut niin kireältä kuin viulunkieli. Koska tamma ei ollut kovinkaan aktiivisen oloinen, en tehnyt tähänkään luokkaan kovin pitkää ja monipuolista verryttelyä vaikka otinkin muutaman hypyn enemmän kuin 50 cm luokkaan. 60 cm luokkaan saadessamme lähtöluvan, tunsin pääseväni lähtemään matkaan yhdessä tammani kanssa sen sijaan että starttaisimme yksittäisinä osina.

Katan laukka ei ollut ihan niin voimakasta kuin mitä se oli edellisessä luokassa, mutta toisaalta tällaista laukkaa oli paljon helpompaa ratsastaa sillä minusta tuntui, jotta pystyisin paremmin pyytämään tammaa eteenpäin ja ottamaan kiinni ilman pelkoa siitä, että ruunikko vetäisi herneet nenäänsä jokaisesta liikkeestäni. Tässä luokassa oli melkein kaksikymmentä lähtijää enemmän, mutta silti mulla oli paljon parempi fiilis meidän suorituksesta ja olikin mielenkiintoista nähdä kuinka tulisimme pärjäämään tässä luokassa. Sen tiesin, että ruusukkeille emme tällä suorituksella pääsisi, mutta se, mihin loppulistalla sijoittuisimme olisikin ihan täysin mysteeri. Miskan napattua Katan loppuverryttelyihin kipaisin itse vessaan. Palatessani jaboille kaivoin puhelimeni eteen ja klikkailin tieni equipeen ja oikean kisan tulostaulukkoon. Luokkaa oli edelleen useita ratsukoita jäljellä, joten menisi vielä pitkä hetki, että meidän lopullinen sijoituksemme selviäisi. Aloimme pakkailemaan tavaroita ensin kisakaappiin ja sitten autoon. Lopulta olimme valmiita lastaamaan Katan ja lähtemään ajelemaan kohti Saksaa ja satamaa.

Lähtö tohinoissa unohdin täysin seurata equipea ja luokan etenemistä, mutta Miska kaiveli jossain kohtaa puhelimensa esiin ja availi sovelluksen. ”Te olitte lopulta sijalla 23 tossa 60 cm luokassa” nuori mies puheli viereltäni. ”No ei sekään sitten ihan perseelleen mennyt” totesin vaihtaessani vaihdetta. Ajomatka satamaan meni oikeastaan hiljaisissa tunnelmissa ja vasta ajaessani yhdistelmän laivaa juttelimme Miskan kanssa pidemmän pätkän.

----

Pakkasten kiristyminen näkyi selkeästi Katassa säpäkkyytenä. Tämä oli ensimmäinen talvi, kun ajattelin pitää tamman treenissä koko talven ajan. Oman työn kanssa oli toisaalta helppoa setviä tamman liikuttaminen siten että kerkesin treenata Katan ennen ratsastuskoulun tunteja. Tokihan Miskasta oli tarvittaessa apua ruunikkoni kanssa, mutta yritin silti pitää mielessäni lupaukseni, jonka olin antanut Saanalle. Toisaalta mä en voisi myöskään pitää Miskaa käärittynä kuplamuoviin, vaan mun pitäisi antaa nuorelle miehelle tilaa ja mahdollisuuksia. Tilanne vaatisi tasapainottelun oppimista kahden erilaisen tilanteen välillä ja varmasti eteen tulisi myös sellaisia hetkiä, kun tekisin varmasti virhearvioita ja mahdollisesti jopa saisin kuulla kunniani niiden vuoksi.

Kuitenkin sen verran reippaasti sai alkuvuotta suunnitella, jotta kerkesimme seitsemänneksi päiväksi britteihin Riverview Racecourselle. Olihan se ehkä vähän hullua ilmoittaa tamma kisaamaan vain yhteen luokkaan noin pitkän matkan taakse, mutta en myöskään halunnut riskeerata tamman kehitystä ilmoittamalla Katan metrin luokkaan. Ehkä vieläkin hullumpaa oli lähteä reissuun yksin, mutta en halunnut pilata Miskan opiskeluja, joten nyt olisi vain pärjättävä tässä reissussa yksin. Helppohan reissusta ei tullut, mutta jokaisesta ongelmasta saisin syyttää itseäni ja päätöstäni lähteä reissuun yksin. Toisaalta onnemme oli se, jotta tamman lähtöpaikka oli luokassa neljäntenä, joten olisimme parhaimmillaan nopeastikin kotimatkalla.

Sekin, jotta minulla oli onneksi vahva kokemus kisaamisesta, joten yksin kisamatkalle lähteminen – edes näin kauaksi – ei saanut minua stressaantumaan, vaikka tiesinkin jotta ratsuni saattaisi tehdä reissusta mielenkiintoisen. Kuitenkin kaikki meni onneksi hyvin ja selvisimme Katan kanssa verryttelyyn asti. Hyvinkin talviseksi muuttuneet säät olivat saaneet ruunikkoa muuttumaan yllättävänkin säpäkäksi. Onneksi Englannin talvi oli huomattavasti leudompi kuin Suomen vastaava, joten Katassa olleesta säpäkkyydestä oli jäänyt ihan hyvä osa lentokoneeseen. En laittanut sitä kyllä yhtään pahitteekseni, sillä vaikka puomit olivatkin korkeimmillaan vain 80 cm korkeudella, emme olleet aiemmin startanneet Katan kanssa tällä korkeudella, joten siinäkin mielessä reissumme oli yksi iso uhkapeli.

Oman vuoromme tullessa siirtyä kisakentälle jo valmistautumaan suoritukseemme olin tyytyväinen siitä, jotta ruunikko vaikutti suhteellisen tasaiselta ollakseen oma itsensä. Edellämme ratsastanut ratsukko otti valitettavasti kaksi puomia eikä suoritus nättänyt muutenkaan olevan kovinkaan reipas, joten epäilin jotta jos vain pitäisimme jokaisen puomeista ylhäällä voisimme olla hyvälläkin sijoituksella tässä luokassa. Lähtöluvan kilahdettua pyysin Katan laukkaan ja tamma lähti voimakkaalla laukka-askeleella kohti ensimmäistä estettä.

Vasta kolmannen esteen jäädessä taaksemme saatoin huokaista – ainakin puoliksi – helpotuksesta ja keskittyä täysin ratsastamaan rataa eteenpäin. Pariin kertaan ruunikko osoitti mieltään ja aloinkin pohtimaan millaisen shown tamma laittaisi pystyyn. Kuitenkin suureksi yllätyksekseni nuori tamma pysyikin lapasessa ja saatoimme jatkaa radan loppuun. Ylittäessämme viimeisen esteen olin ihan varma, jotta pilasimme tällaisella suorituksella mahdollisuutemme sijoille, joten olikin täysi yllätys, kun meidät kutsuttiin palkintojen jakoon, jossa Katan suitsiin kiinnitettiin sininen ruusuke.

Kunniakierroksen jälkeen olikin hyvä lähteä jäähdyttelemään tammaa ja purkamaan sitä varusteistaan jotta saatoin lastata ruunikon kuljetukseen joka veisi tamman ensin lentokentälle ja siellä koneeseen ja kohti Helsinkiä.

Katan varusteväri on ruskea. Kotona tammalla on käytössä ruskea estesatula samanväristen jalustinhihnojen sekä hopeisten turvajalustimien kanssa, ruskea perushuopa sekä ruskea panssari. Suitsina Katalla on englantilaissuitset punotuilla ohjilla sekä kielentilallisella kuolaimella. Tammalla on ruskeat jännesuojat jokaisessa jalassa.
Katan kotiriimu on perus ruskea riimu samanvärisellä riimunnarulla. Tamma tarhataan riimu päässään jotta sen saa kiinni.

Kisoissa tammalla on käytössä samat varusteet kuin kotona, mutta suitsiin vaihtuu koristeellisempi otsapanta sekä satulahuopa vaihtuu ruskeasta valkoiseen. Suojat ovat kisoissa Katalla mustat ja tamman häntään tulee sitoa punainen rusetti ihan vain varuuksi.

Kisoihin ja edustusreissuille Katalla on musta villaloimi sekä enkkuviltti, kotikäytössä tammalla on ruskeat loimet joita sille saa pukea sään vaatimusten mukaan.

Esteratsastus (ERJ)

Sijoituksia 4/40, joista voittoja 0

02.11.2023, Kutsu - 60cm - 3/14
03.11.2023, Kutsu - 60cm - 3/14
04.11.2023, Kutsu - 60cm - 2/14
05.11.2023, Kutsu - 60cm - 2/14

00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0

Esteratsastus (Villit)

Sijoituksia 1/40, joista voittoja 1

11.03.2024 - Kutsu - 60cm - 1/6

00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0

Näyttelytulokset

14.08.2021 - Kutsu - Casual-luokka kaikille, tuom. Jassu L "Suloinen varsa kirmailemassa maneesissa! Piirtäjän kädenjäljen tunnistaa heti, ja sekä line että hevosen väritys ovat molemmat hyvin siististi ja taidokkaasti toteutettuja. Taustan ja hevosen yhdistämiseen on myös kiinnitetty huomiota hevosen alla olevan terävän varjon muodossa. Ainoa kehitysidea on ehkä varsan pään anatomia; otsa näyttää tällä hetkellä melko leveältä hyvin kapoiseen turpaan verrattuna." 20.09.2023 - Kutsu - Muu kuva: pääkuva - t. Helga - KP "Kaunis katse ja väri! Vahvemmat varjot toisivat lisää syvyyttä. Tarkkaan ja huolella tehdyt varusteet."

VALMENNUKSET

Hannes oli minulle tuttu jo aiemmilta valmennuksilta entisen hevosensa kanssa. Kuitenkin ruunikko tamma, jota mies tällä hetkellä ratsasti, oli minulle täysin uusi tuttavuus. Vaihdoimme miehen kanssa muutaman sanan ratsusta ja nykytilanteesta, kuin myös suunnitelmista tamman varalle.

"Okei, tehään tänään siis ehkä vähän enemmän tekniikkaa kuin niinkään rataa. Tulkaa ekana tuosta tuo pysty-pysty-okseri linja ja katotaan vähän miten se lähtee sujumaan. Yritä pitää Kata semmosessa rennossa laukassa, ei tarvi ajatella jotta laukan pitäisi olla mitään sellaista ratatahtia." Ohjeistin miestä, samalla kun viitoin kertomiani esteitä kohden. Ruunikko tamma näytti siltä kuin se olisi jo valmiiksi käynyt hieman kierroksilla, joten mietinkin jotta mitä tästä tehtävästä tulisi. "Okei, se oli... se oli jo jotain. Ota tota toi ristikko-pysty pätkä ja kokeillaan jos sillä saatais vähä tasapainosempi lähestyminen. Mä en tiedä et miten Kata kestää sitä, mutta kokeile tulla vähän hitaammassa laukassa jos se pysyis vaikka vähän tasapainoisempana."

Varmistettuaan vielä pari asiaa, mies siirsi ruunikkonsa laukkaan, ennen kuin yritti parhaansa mukaan lähteä muokkaamaan sen tempoa. "Se näyttää jo paremmalta, mutta tee siihen vielä voltti että saat Katan malttamaan ihan vähän paremmin. Se on jotenkin kiireisen oloinen edelleen, mutta toisaalta ikänsäkkin voi tehdä sen." Ratsukko pääsi tehtävälle yllättävänkin hyvän näköisesti, vaikka jossain kohtaa olinkin miettinyt nakkaisiko tamma ratsastajansa selästään. "Okei, se näytti jo paremmalta. Tuu tota toi sama vielä kerran ja sitten katotaan että miten hommat jatkuu. Voltti ennen tuota ensimmäistä hyppyä ei toisaalta oo huono ajatus, sillä se näytti tasaavan sitä ainakin vähän ja se malttoi ehkä paremmin kun sitten taas niin jotta se pääsi laukkaamaan suoraan esteelle. Vai miltä se susta tuntui?"

Kierros kierrokselta ratsukon meno parani ja tasapainottui. Kata ei tehnyt Hanneksen työtä todellakaan helpoksi, mutta mies pystyi silti ratsastamaan tammaansa hyvin eteenpäin. Valmennuksen edetessä tamman tekeminen tasaantui ja se alkoi ottamaan paljon paremmin vastaan Hanneksen ohjeita. Viimeinen kierros oli varmaan ratsukon paras ja siihen olikin hyvä lopettaa tämä valmennus.