Linet Walsa, väritys Minni (klikkaa isommiksi!)
Syntynyt | 02.06.2021 - | Omistaja | Niina Jaala |
Rotu, Skp | Amerikkalainen Lämminverinen, tamma | Kasvattaja | EP Talli |
Säkäkorkeus | 158cm | Painotus | Ravuri |
Väri ja merkit | Ruunikko | Koulutus | 17,1ly / 26,4ke / 0,00pi / 6 330v€ / 0p / 5p |
Harrasteltuaan vuosia muiden omistamien ravureiden parissa ja autellessaan muita omien juoksijoidensa kanssa, oli Niina lopulta saavuttanut sellaisen pisteen jossa kaikki oli sen verran stabiilia että oman hevosen hankinta oli mahdollista. Mikään aikuinen ja valmis hevonen ei kuitenkaan tullut kyseeseen ja näin nainen alkoikin etsimään varsaa tai nuorta hevosta josta rakentaa itselleen tulevaisuuden ratojen mahdollinen kuningatar. Rauhassa tapahtuneen etsinnän jälkeen Niina löysi Essin ja tutustuttuaan tammaan muutaman tunnin verran tuo tiesi että siinä oli hänen tuleva projektinsa ja ennen kuin ensimmäinen tapaaminen oli ohitse, oli ostopaperit jo allekirjoitettu.
Essi on tottunut jo pienestä asti erilaisiin hoitotoimenpiteisiin. Isomman ravitallin kasvattina tammaa on totutettu kaikkeen mahdolliseen mitä sen elämässä saattaa tulla eteen ja se ei kovinkaan paljoa reagoi uusiin asioihin. Toki jos se ei ole ihan samaa mieltä asioista se saattaa hieman puhista tai ottaa sivuaskeleita, mutta mitään suurempaa pöllöilyä se ei tuppaa harrastamaan. Tietenkin jos tamma säikähtää kunnolla, se saattaa kokeilla poistua paikalta, mutta yleensä se ei ole sen ensimmäinen reaktio.
Tamman voi valjastaa niin karsinassa kuin käytävällä sekä katoksella. Hälinällisemmällä paikalla Essi saattaa hieman steppailla ja olla muutenkin levoton, mutta pääasiassa sen valjastaminen on helppoa ja mutkatonta. Varsinkin ravipaikoilla tamma saattaa yrittää ryöstää ulos katoksesta joten sen kanssa kannattaa joko olla hyvin tarkkana jos on yksin reissussa tai sitten jos apukäsiä on tarjolla, Essi on paras taluttaa pois katoksesta ennen kuin tamman antaa liikkua omaan tahtiinsa eteenpäin.
Essi on reipas ajettava, mutta tamma kuuntelee kuitenkin silti ohjastajansa apuja. Reippaudestaan huolimatta Essi ei ala pullaamaan tai pure kiinni kuolaimeen, vaikka se saattaakin olla ajoittain sen oloinen että kontrolli tammaan on menetetty kokonaan. Essiä on mahdollista ajaa yksin tai porukassa ja porukassa ajettaessa se osoittaa hyvää juoksupäätä ja se toimii hyvänä hiittikaverina, mutta tarvittaessa myös rennommat hölkkälenkit ovat mahdollisia eikä tamma paineistui niistä liikaa.
i. Step Away trnk, 160cm VRER-2yo Champion | ii. Runaway amlv, 160cm, rn, evm | iii. Walk Away amlv, 160cm, rn, evm |
iie. Ideal Daydream amlv, 162 cm, vrn, evm | ||
ie. Wind In My Hair amlv, 162 cm, trn | iei. Brontosaur amlv, 160 cm, prn, evm | |
iee. Wind Variation amlv, 165 cm, trn, evm | ||
e. Tango Goin Cash tmrnk, 156cm | ei. Two Takes Tango evm | eii. Disco Dancer evm |
eie. Two Steps Down evm | ||
ee. Cash Cruiser evm | eei. Money Destroyer evm | |
eee. Honey Cruiser evm |
00.00.0000 - o./t. ei jälkeläisiä - e./i. emän/isän nimi - om. omistaja
Enhän mä ehkä vakavissani ollut etsimässä itselleni varsaa, mutta mulla oli tapana aina satunaisesti, yleensä kiireen tai kiireisen yövuoron loppuessa avata myyntipalstat ja katsella millaisia varsoja kasvattajat ja treenarit olivat laittaneet myyntiin. Mä tiesin jo suurin piirtein millaista materiaalia mistäkin tulee, ja missä päin tallit sijaitsevat enkä mä lopulta oikeastaan osaa edes sanoa mikä mut sai avaamaan EP tallin myynti-ilmoituksen tämän kesän varsasta.
Essence of Speed oli ehkä vähän myöhään syntynyt ravuriksi, eikä kuvissa hontelolta näyttänyt tamma oikein aiheuttanut mitään ”wow” efektiä. Tokikaan noin nuoresta varsasta oli vaikea mennä sanomaan. Tamma oli nuoresta suvusta, molemmat vanhemmat vasta yhden kauden kilpailleita eikä kummallakaan ollut huomattavaa voittosummaa. Ajallisesti molemmat olivat ihan ikäluokkansa tasolla, mikä oli ihan lupaavaa. Kai tammassa oli vain jotain, sillä mä laitoin vielä samaisen tauon aikana sähköpostia tallin omistajalle ja paria päivää myöhemmin mä olin jo sopinut meneväni katsomaan tammaa.
Näin ollen seuraavana vapaapäivänä heti kun vain mä olin herännyt ja valmis lähtemään, mä istuin autooni ja ajoin muutaman tunnin matkan Keski-Suomeen ja EP tallille. Tallin väki oli osin sellaisia naamatuttuja eri radoilta ja ratakahviloista joten juttu luisti heti alkuun ja puhetta riitti niin treeniolosuhteista kuin hevosista ja starttimenestyksestä, ennen kuin me päästiin asiaan ja mut johdatettiin katsomaan varsaa. Livenäkään tammavarsa ei ollut mitenkään ihmeellinen, hontelo ja varsamainen. Mä yritin miettiä että millainen se saattaisi olla vanhempana, kun sen voisi opettaa ajolle, mutta Essiksi esitellyn ruunikon möllöttäessä emänsä kyljessä kiinni, oli mun hankalaa päästä siitä kuusalle.
Kuitenkin tammojen lähtiessä liikkumaan varsan potentiaali tuli esiin ja vaikka siitä ei tulisi mitään ratojen ykköstähteä ja haamumaileria, voisi tammasta saada hienon harrastehevosen ja olisihan se hienoa toisaalta päästä tekemään kerrankin itselleen hevosta. Kuitenkaan mä en ostanut tammaa siltä samalta seisomalta, vaan lupasin pohtia asiaa pari päivää, ennen kuin mä lopulta soitin sen puhelun että mä ostaisin tamman. Näin ollen mulla oli käsissäni ravivarsa ja seuraavaksi pitäisikin ratkaista mistä mä löytäisin sille tallipaikan ja apukäsiä opettamiseen.
Essin oston jälkeen alkoikin sitten tallipaikan hakeminen, sillä halusin varsan mahdollisimman lähelle. Laitoin paikalliseen fb ryhmään ilmoitusta että minulla oli tallipaikka haussa lämminveritammalle ja ei oikeastaan mennyt kauaakaan, ennen kuin tallipaikkoja alettiin tarjoamaan. Osan paikoista saatoin vetää heti yli edes harkintalistalta, sillä ne eivät joko vakuuttaneet minua muuten tai sitten ne olivat itsehoitotalleja, millaiselle en uskaltanut Essiä viedä sillä työt saattaisivat haitata tallille kerkeämistä. Kuitenkin lopulta listalle jäi muutama paikka, joihin sovin tutustumiskäynnin jotta näkisin konkreettisesti että miten talli on rakennettu ja miten se tulisi palvelemaan minun ja Essin tarpeita.
Vaikka varsan kanssa ei nyt vaadittaisi suuria, kunhan olisi tarha ja joku paikka mihin tamman saisi varustamisen ajaksi kiinni, olisin jo tyytyväinen, mutta muutenkin talli saisi olla viihtyisä ja tietenkin halusin että se palvelisi meitä mahdollisimman pitkän aikaa. Onneksi kunnollisten puitteiden puuttuminen ei minua haitannut sillä aina niitä ei voinut olla tarjolla ja varmasti jostain järkevän ajomatkan päästä löytyisi joko jokin rata tai hiittisuora missä voisi käydä tamman kanssa ajamassa kunhan sen koulutus olisi siinä vaiheessa että ajohommat olisivat mahdollisia.
Mä kävin katsomassa muutamaa paikkaa mutta jokin niissä ei tuntunut sopivalta, vaikka yksi niistä olikin hyvä vaihtoehto. Olihan mulla vielä muutama paikka tiedossa, mutta silti tallipaikka olisi mukava saada nopeasti jotta Essin saisi tuotua lähemmäksi ja tamman kanssa pääsisi touhuilemaan päivittäin, eikä vain kerrasta kolmeen viikossa mitä mä nyt kerkesin tamman luokse ajaa. Onneksi Essi oli sentään vielä niin nuori että tamman kanssa ei välttämättä ollut pahasta työskennellä muutamana päivänä viikosta ja onneksi varsa mahtui myös EP tallilaisten listoille, joten ehkä sen kanssa päästäisiin kaksivuotis kaudella jo starttaamaan, ellei hommat menisi sitten kolmivuotiskaudelle.
Kuitenkaan mä en halunnut haaveilla vielä turhista, sillä ensin pitäisi löytää tammalle talli- tai pihattopaikka.
Pitkä etsintä oli tuottanut viimein tulosta, ja mä olin löytänyt Essille tallipaikan Hopealinnasta. Talli oli vähän Seinäjoen ulkopuolella, mutta ajomatka olisi paljon miellyttävämpi kuin se, että ajaisin joka kerta Keskisuomen puolelle. Pitkä ajomatka nuoren tamman kanssa oli ollut vähän jännittävä projekti, mutta me oltiin silti selvitty Hopealinnan pihaan ja availlessani trailerin salpoja, meitä lähestyi vanhempi, hieman ontuen kävelevä mies.
”Terve!” ”Moikka! Kai mä oon oikeassa paikassa? Tai siis Hopealinnassa?” ”Juu, oikiassa paikassa oot. Kukas sinoot?” ”Jaalan Niina, mä oon viestitellyt Joonaksen kanssa tallipaikasta. Mulla on tämmönen lämminveritamma Essence of Speed tai ihan vaan Essi” mä puhelin samalla kun hidastin rampin laskeutumista jotta se ei kolahtaisi hirveän lujaa maahan. ”Jaahas, kyllä se Joonas jotaki on maininnu että tänne olis joku uus hevoonen tulos. Hopealinnan Eino” mies tarjosi kättään käteltäväksi ja mä tartuin siihen. ”Tarvittekko sinä apua varsan kans?” ”No jos viitsit takapuomin avata niin se helpottaisi. Kyllähän tämä osaa kopissa seistä, mutta toisaalta me ollaan nyt uudessa paikassa niin ei tiedä että miten kiire sillä onkaan sitten pois kopista.”
Vislasin Essille merkiksi siitä että olin tulossa traileriin samalla kun astelin tyhjälle hevospaikalle ja siirryin puomin alitse Essin pään eteen ja irrotin trailerin narut tamman riimusta, ennen kuin kiinnitin tamman oman narun sen riimuun ja annoin Einolle luvan avata takapuomin. Nuori tamma olisi halunnut lähteä peruuttamaan vauhdilla, mutta jarruttelin Essin menemistä hetken, ennen kuin annoin tammalle luvan lähteä peruuttamaan, ilmoitettuani ensin Einolle että olisimme tulossa varsan kanssa. Viimeisenkin etukavion laskeuduttua rampilta pihamaalle Essi katseli pää pystyssä ja korvat höröllä katsellen uutta maisemaa ja taluttelinkin tammaani muutaman kierroksen pihaa ympäri, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä Einon perässä kohti uutta tarhaa jonne, tammani jäi ravailemaan ja ihmettelemään uutta maisemaa.
Kysyin Einolta neuvoja siitä mistä voisin löytää kottikärryt ja saatuani neuvot kiitin vanhempaa miestä asiasta ja lähdin noutamaan kärryjä jotta sain siivottua trailerin sekä pihamaan sen ympärillä, ennen kuin kävin tyhjäämässä kärryt sekä palauttamassa ne paikoilleen. Lopulta oli aika lähteä etsimään paikkaa mihin voisin jättää Essin harjapakin sekä valjaat.
Muutama työpäivä tarkoitti sitä että tänään koitti pitkästä aikaa vapaat. Normaalisti yövuoron jälkeen rytmin kääntäminen siihen että yöt olisivat nukkumista varten oli se, mitä mä normaalisti tein, mutta vuoron ollessa todella raskas mä en voinut olla ottamatta muutaman tunnin päikkäreitä heti kun mä vain pääsin kotiin. Vuoro onneksi loppui sellaiseen aikaan että mä kerkesin syödä hyvin aamupalan ennen kuin mä pyöräilin kotiin ja vielä ennen kuin mä menin nukkumaan mä tarkistin että verensokerit olisivat hyvällä tasolla. Lyhyet päiväunet tuntuivat sekoittavan sisäistä kelloa hienoisesti, mutta mä toivoin että unet eivät sekoittaneet kuitenkaan pakkaa ihan liiallisesti ja mulla voisi olla mahdollisuus päästä ajoissa nukkumaan.
Noustuani ylös ja siirryttyäni keittiöön mä tarkistin verensokerit sekä söin jotain jotta mä pärjäisin tallilla. En mä kuitenkaan lähtenyt ikinä tallille ilman mitään evästä ja nytkin mä pakkasin mukaan pari suklaapatukkaa sekä välipalapatukkaa jotta mulla olisi jotain hätävaraa tallilla jos tilanne sen vaatisi. Lopulta mä olin valmis lähtemään kohti Hopealinnaa jotta mä näkisin miten Essi olisi kotiutunut, sillä mä olin antanut varsan kotiutua omatoimisesti uuteen talliin ja sen rutiineihin eikä kukaan ollut ainakaan laittanut viestiä että tamma olisi käyttäytynyt kuin mielipuoli ja rikkonut paikkoja tai itseään.
Ajomatkalla mä mietin että mitä mä tekisin tammani kanssa mutta ehkä me vain kokeiltaisiin tänään vähän takaa-ajoa ja katsottaisiin sitten siitä eteenpäin. Kellon ollessa vasta iltapäivän puolella, tiesin että Hopealinnassa olisi mahdollisesti vielä tallin omien ajohevosten liikutus kesken vaikka en tiennyt että paljonko tallilla olisikaan treenissä olevia hevosia. Tokikaan mä en ollut kerennyt tapaamaankaan Hopealinnan tallin väestä muita kuin Einon joten ei mulla ollut oikeastaan tarkkaa kuvaa siitä että millainen porukka tallilla oli töissä. Parkkeeratessani autoni Hopealinnan pihaan tarkistin vielä että mulla olisi varmasti verensokerimittari sekä eväät mukana ja että pumpussa olisi varmasti tarpeeksi insuliinia sekä kanyyli olisi siten että se ei voisi jäädä mihinkään kiinni.
Noustuani autosta mä suuntasin suoraan talliin. Kuitenkaan mä en päässyt kovinkaan pitkälle, kun mut pysäytettiin kullahtava hiuksisen naisen toimesta. Tuo oli ehkä kymmenisen senttiä mua lyhyempi ja silmien katse oli hyvin päättäväinen. ”Ai sori, mä oon Niina. Essi tai siis Essence of Speed on mun hevonen. Se muutti tänne ensimmäinen päivä” mä esittelin itseni toiselle. ”Okei, mä oon Camilla. Mä teen täälä oppisopimuksella ravivalmentajan tutkintoa” nainen tarjosi kättään käteltäväksi. ”Okei, Essi tuli mulle oikeastaan vaan harrastehevoseksi. Mulla on kyllä ihan C-lupa mutta en mä nyt toisaalta oo ikinä ollut sellaisessa pisteessä että mulla olis ollut hyviä hevosia ajettavana. Vähän kyllä ehkä jännittää että mitä Essistä tulee kun se on ensimmäinen minkä mä oon laittamassa itse ensin aisoihin ja sitten treenaamassa radoille. Satutko sä tietämään että onkohan täälä ketään, jotka vois auttaa jossain kohtaa ajo-opetuksessa? Mä en oikein tunne täältä vielä hirveästi porukkaa ja jotkut lisäkädet voisi olla ihan käteviä siinä kohtaa kun kärryjä laitetaan perään. ”Mä voin ainakin auttaa jos oon vaan paikalla ja eiköhän täältä apua muutenkin löydy.” ”Okei, hyvä tietää että ei tartte ainakaan ihan täysin yksin yrittää selvitä projektista.” Me vaihdettiin Camillan kanssa vielä muutama sana ennen kuin me jatkettiin omille teillemme ja mä nappasin Essin karsinalta sen narun ja kävin hakemassa tamman tarhastaan. Ruunikko tuli reippaasti mua vastaan ja mä sain helposti naksautettua riimunnarun tamman riimuun kiinni ennen kuin mä avasin portin ja käänsin nuoren ulos jotta me saatettiin suunnata talliin. Kävellessä mä tarkistin että varsa liikkuisi hyvin eikä siinä näkyisi ihan hirveitä verijälkiä tarhauksen jälkeen. Ravitallin puolella mä kiinnitin Essin käytävälle ja hain mahdollisimman nopeasti tamman harjapakin jotta nuorikko ei kerkeäisi keksimään mitään tyhmää seistessään yksin. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään pelkoa vaan tamma seisoi kuin tatti paikoillaan keskellä käytävää ja harjattuani sen lävitse oli aika nostaa silat selkään ja kiinnitellä maha- sekä häntäremmit.
Essin ollessa valmiina mä muutin loppumetereillä suunnitelmaani ja naksautinkin riimunnarun takaisin tamman riimuun ja ennen kuin mä irrotin tamman, mä painoin oman valkoisen ajokypärän päähäni ja lähdin taluttamaan Essiä ulos tallista. Me kierrettiin alkuun hetki pihapiirissä, ennen kuin me käytiin vähän kauempana kääntymässä ja lopulta me palattiin takaisin talliin jossa mä riisuin varsani valjaistaan ennen kuin Essi pääsi tarhaan ja mä palasin siivoamaan jälkeni käytävältä.
Aika tuntui kuluvan kuin siivillä ja Essistä tuntui tulleen jo oikea ajohevonen. Mä olin aina joka kerta pyrkinyt valjastamaan tamman ja ohjasajamaan sillä, ennen kuin tuli sitten eteen se hetki, kun oli aika laittaa kärryt ensimmäisen kerran perään. Camilla ja Juki olivat auttamassa minua ja olinkin juuri soljittamassa turpahihnaa kun parivaljakko asteli käytävälle.
”Mä laitan vielä ohjat kiinni niin me ollaan sitten valmiita. Pidettäkö te vaan alkuun kiinni vai valjastetaanko heti kiinni asti?” ”Kokeillaanko pätkä ensin niin että pidetään vaan kiinni ja kattotaan siitä sitten eteenpäin?” Camilla kuului pohtivan. ”Joo, kuulostaa ihan hyvältä. Fiksultahan tämä on vaikuttanu, mutta eipä siitä ikinä tiedä kun tämä on kuitenkin vielä niin nuori.”
Annettuani merkin, Camilla ja Juki lähtivät laskemaan aisoja ja vaikka mietin katoaisiko ruunikkoni sillä samalla hetkellä pois maailmankartalta, tyytyi tamma vain steppailemaan muutaman askeleen, ennen kuin se rauhoittui. Lopulta aisojen päät sujahtivat aisalenkkeihin ja Essi sai hetken tunnustella pientä painetta, jonka aisojen paino tuotti sen molemmille kyljille. Muutaman sivuaskeleen jälkeen tamma vaikutti lopulta olevan ihan ok asian kanssa.
”Tuota, kokeellaan sittenkin pistää ne suoraa kiinni. Essi näyttää ottavan jo täs vaihees homman nii hyvin niin ehkä se ei sitten välitä kärryistä.” Sanomatta sanaakaan molemmat kiinnittivät remmit aisoihin, ja lopulta Essi oli valjastettuna kuin oikea ravihevonen. Mun oli pakko peruuttaa muutama askel ja napata tammasta kuva jotta joskus vuosien päästä saattaisin päästä muistelemaan tätä hetkeä kun Essistä lähdettiin kouluttamaan ihan oikeaa ravuria. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä liikenteeseen ja Jukin sekä Camillan ollessa narujen päässä valmiina taluttamaan tammaa, siirryin itse kärryjen taakse kävelemään. Merkistäni ruunikkoni päästettiin vapaaksi ja annettuani Essille merkin lähteä liikkeelle, tamma otti muutaman hieman kokeilevan askeleen ennen kuin lähti askeltamaan eteenpäin. Ainoastaan kärryjen hieman pompahtaessa niiden laskeutuessa tallin ovella olevan kynnelmän päältä maahan, Essi reagoi kärryihin.
Muutama kierros suuntaansa riitti ensimmäiseksi kerraksi. Vaikka aisojen päiden tuoma paine, sekä vastus kääntyessä olivat meinanneet aiheuttaa pientä pomppimista, oli Essi silti suoriutunut hienosti ensimmäisestä kerrasta ja olin tyytyväinen siitä että miten hienosti tamma käyttäytyi. Käytävälle päästyämme Camilla pujotteli tammalle riimun päähän ja kiitin parivaljakkoa avusta, ennen kuin oli aika purkaa tuleva tähtijuoksijani valjaista ja palauttaa se takaisin ulos jatkamaan nuoren hevosen elämää.
Mulla oli nyt ihan oikea ajohevonen. Me oltiin varustettu Essi vielä pari kertaa ajettavaksi siten että tammaa oltiin talutettu molemmin puolin ja sitten vain toiselta puolelta sekä lopulta Camilla oli vain kävellyt tamman vierellä. Kyllähän mua jännitti kun tamma oli ensimmäisen kerran täysin mun ohjastettavana. Siinä kohtaa kun Camilla päästi tammasta irti mä mietin että mitä ihmettä tulisi tapahtumaan ja että mihinköhän nuori tamma katoaisi jos jotain tapahtuisi.
Alkuun Essi tuntui hieman ihmettelevän sitä että ihminen tuon viereltä jättäytyy hiljalleen pois, mutta lopulta mä pystyin ajamaan tammallani muutaman kierroksen ilman että kukaan olisi sen vierellä. Kerran me ollaan päästy jo radallekkin kokeilemaan ihan vain käynnissä Kossun toimiessa vetohevosena sekä turvan tuojana Essille. Jotenkin tammaa ostaessa oli ihan sellainen olo että mitäköhän koko hommasta tulee, mutta niin vain mulla on oikea ajohevonen ja pian mä pääsisin jo jopa treenaamaan tamman kanssa kohti opetuslähtöä.
Essin kanssa ollaan, treenattu tammalle sopivalla tahdilla ja suureksi onnekseni tamma läpäisi opetuslähdön kesäkuun puolivälissä ihan hyvällä tuloksella. Koelähtöön ei Essin kanssa kiirehditä ja oikeastaan niitä ei ihan hirveästi ole ollut tarjollakaan. Seuraavan kerran voilokki kiinnitellään kiinni tamman valjaisiin kuun viimeinen päivä, kun Essi saa kokeilla onneaan raviradoilla koelähdön merkeissä. Suurena toiveena olisi, että tamma läpäisisi kokeen ja päästäisiin katselemaan ensimmäistä starttia ensi kuun puolelle.
Kuitenkin jos käy niin että Essi ei koelähtöä läpäise, jatketaan sen kanssa treenejä ja käydään myöhemmin kokeilemassa koelähtöä uudelleen ennen kuin aletaan sitten pohtimaan startteja ja uran jatkoa siitä eteenpäin. Tamma on kuitenkin edelleen nuori ja sillä on vielä ainakin vuosikymmenen verran kisaikää jäljellä joten mitään kiirettä ei Essin kanssa tulla pitämään.
Essin kanssa lähdettiin ehkä vähän hurjanakin kokeilemaan viittä perättäistä ravipäivää Aken ravitallille. Pikkutammalle löytyi onneksi ikäluokkalähtö mailin matkalla ja näiden ravien jälkeen tamma voisikin pitää hieman taukoa ennen seuraavia startteja.
Lauantai 10.9 oli ensimmäinen ravipäivä ja Essi aloitti urakkansa jäämällä sijalle seitsemän yhdellä laukalla, kun lähdössä oli kahdeksan valjakkoa. Vauhti lähdössä oli kuitenkin reipasta, joten tästä en ollut pahoillani, koska kyseessä oli kuitenkin tamman ensimmäinen kunnon lähtö koelähdön läpäisyn jälkeen. Sunnuntaina taisi edellisen päivän startti painaa hieman kavioissa, sillä tamman kanssa jäätiin joukon hännille kuitenkin puhtaalla juoksulla. Viikon alkuun parannettiinkin sitten hieman, olemalla joukon puolivälillä ja parantaen noin sekuntin verran edellispäivien ennätystä. Tiistaina taas sitten otettiin hieman takapakkia parin laukan verran sekä olemalla kuudes valjakko maalilinjan ylitse.
Keskiviikkona ruunikko yllätti minut positiivisesti sillä tamma kiri joukon hänniltä voittajaksi kirjaten itselleen ennätykseksi 18,1 lyhyelle radalle ja tilittäen itselleen 1000 v€ voittorahoja sekä ensimmäisen voittoloimen. Ravien jälkeisenä päivänä kävin ajamassa Essillä vain kevyttä hölkkää, ja sen jälkeen tamma sai pari vapaapäivää ennen kuin palasimme taas treeniin ja valmistautumaan seuraavaan starttiin, joka meillä olikin edessä 26.9 Korpikoskella.
Siellä tammalla oli edessä 2100 m lähtö lämminverisille ja tamma starttasi ensimmäisessä sarjassa. Ruunikko starttasi hyvin matkaan ja tamma juoksi hyvin, vaikka tällä kertaa muutama muu valjakko oli meitä paremmassa kunnossa ja ylitimmekin maaliviivan viidentenä valjakkona. Tamman aika keskipitkällä matkalla kirjailtiin uuteen ennätykseen 26,4ke ja tamma kasvatti voittopottiaan 80 v€:lla. Tamman starttiin sai silti olla tyytyväinen ja pääsinkin hyvillä mielin jatkamaan Essin valmistamista kohti seuraavaa starttia.
VRER
|
|||
2v kausi: 11:1-0-0 v%9,09 s%0 11.09.2022 - Kutsu - ryhmäajo 1609m, 2-3v lämminveriset - 8/8 19,4aly 12.09.2022 - Kutsu - ryhmäajo 1609m, 2-3v lämminveriset - 5/8 19,5aly xx 13.09.2022 - Kutsu - ryhmäajo 1609m, 2-3v lämminveriset - 6/8 19,5aly xx 10.09.2022 - Kutsu - ryhmäajo 1609m, 2-3v lämminveriset - 1/8 18,1aly 26.09.2022 - Kutsu - Ryhmäajo 2100m lämminverisille - 5/9 26,4ke 80v€ 29.09.2022 - Kutsu - "Promise Quality Foal 2022" Ryhmäajo lämminverisille 2100m, 2-vuotiaat - 8/10 1.20,9ake 29.09.2022 - Kutsu - "Promise Quality Foal 2022" Ryhmäajo lämminverisille 2100m, 2-vuotiaat - 8/10 20,9ake 30.10.2022 - Kutsu - Ryhmäajo 1600m, Kyvyt esiin-divisioona-karsinta, enint. 5 000v€ voittaneet lämminveriset - 11/11 22,0aly 01.11.2022 - Kutsu - Ryhmäajo 1600m 2v lämminveriset Marraskuun Murkku - 6/12 20,0 15.11.2022 - Kutsu - Ryhmäajo 1609m lämminveriset - 7/12 22,4aly 11.12.2022 - Kutsu - 1.18,0 aikaiset ja hitaammat, ryhmäajo 1609m - 10/11 19,9aly 12.12.2022 - Kutsu - 1.18,0 aikaiset ja hitaammat, ryhmäajo 1609m - 11/11 19,9aly 13.12.2022 - Kutsu - 1.18,0 aikaiset ja hitaammat, ryhmäajo 1609m - 5/11 19,0aly 600v€ 14.12.2022 - Kutsu - 1.18,0 aikaiset ja hitaammat, ryhmäajo 1609m - 7/11 19,1aly x 15.12.2022 - Kutsu - 1.18,0 aikaiset ja hitaammat, ryhmäajo 1609m - 3/11 18,2aly 800v€ 25.12.2022 - Kutsu - Christmas Racer, ryhmäajo 1609m, 3-vuotiaat lämminveriset - 4/12 1.17,2aly 200v€ 01.05.2023 - Kutsu - May Day Crown, ryhmäajo 2100m, 3-4-vuotiaat lämminveriset - 10/12 16,5aly 22.09.2023 - Kutsu - Ryhmäajo 1600m 3v kylmäveriset Pikku tuike - 5/9 17,9 750v€ 29.11.2023 - Kutsu - Ryhmäajo 3100m - 7/9 19,9 09.04.2024 - Kutsu - Ryhmäajo 2100m - 6/9 19,5 |
19.11.2023 - Kutsu - Derbykarsinta II. ryhmäajo 2600m, 4-vuotiaat lämminveriset - 10/11 16,4x 14.10.2024 - Kutsu - Tasoitusajo 2100m - 12/16 - 17,7ake 31.10.2024 - Kutsu - Tasoitusajo 2100m - 3/16 15,2ake 300v€ |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
VRKKSijoituksia 0/40, joista voittoja 0 |
|||
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
00.00.0000 - Kutsu - luokka - 0/0 |
30.04.2022 - Match Show - Hevoset - SIN
Ulkoasu © VRL-13383
Virtuaalihevonen / A sim game horse