Storywoods Dressage Center oli tullut minulle tutuksi vuosien saatossa, kun olin käynyt valmentamassa nuoria ratsukoita. Tallilla osattiin tehdä nuoria hevosia, mutta silti tallilla osattiin olla realistia sen suhteen, jotta ulkopuolinen näkökulma oli aina tervetullutta. Ruunikkoa nuorta ratsastanut Minni esitteli ratsunsa tallin omaksi kasvatiksi, Seveniksi. Vaihdoimme vielä muutaman sanan nuoresta orista, ennen kuin pyysin naista keräämään ohjat tuntumalle ja hakemaan Sevenin aktiivisemmalle käynnille.
Nopeasti kävi selville se, mitä Minni tarkoitti sanoessaan, jotta Seven ei oikeastaan kestänyt epäselviä apuja. Hetkellisesti mietin oliko Seven sittenkin tamma vai nuori ori, mutta luotin ratsastajan kertomaan ja seurasin kuinka ratsastaja ratkaisi tilanteen. ”Sehän olikin vähän tulisempi tapaus. En mä ehkä odottanut, että se olisi ollut noinkin tulinen, mutta sehän on melkein kuin nuoret tammat.” Minnin ainut vastaus tähän oli naurahdus, samalla kun nainen jatkoi nuoren orin ratsastamista. Muutaman kierroksen jälkeen Sevenin ja Minnin yhteistyö sujui paljon paremmin ja ratsukko pääsikin tekemään valmennukseen suunnittelemiani tehtäviä.
Koska Seven oli edelleen nuori tehtävät pidettiin helppoina. Tokikaan nuorta oria kuitenkaan haluttu päästää liian helpolla, sillä Sevenin kanssa oli tarkoitus ruveta hiljalleen kilpailemaan. Tiesin myös, jotta nuorta oria oli rakennettu rauhassa, joten siinä mielessä Seven pystyisi varmasti suorittamaan hieman hankalampiakin tehtäviä. ”Teille on varmaan enemmän kuin tuttu helpon C:n radat? Kuitenkin kun Seven on noin freesillä päällä niin tehdään sen tehtäviä. Aloitetaan sillä, että voisit tuossa H-K pitkällä sivulla kokeilla ensin koota Sevenin käyntiä niin paljon kuin sitä on mahdollista. Tokihan voi olla, että se haluaa yli suorittaa, joten kannattaa olla siinä mielessä tarkkana sen kanssa. Jos sen kanssa tuntuu sujuvan niin sitten tuossa M-F sivulla voisi sitten pidentää Sevenin käyntiä.”
”Hei jes, nyt näyttää Tosi Hyvältä!” kehuin ratsukkoa ennen kuin jatkoin ”Tehdään vielä pari kertaa näin ja jatketaan sitten eteenpäin.” Ratsukko sai suorittaa vielä pari tehtävää ennen kuin oli aika päättää tämä valmennus.
”Sehän on freesinä” totesin tervehdyksen sijaan katsellessani Minnin ja Sevenin menoa. ”Joo, vähä liiankin. Meillä meni aikataulut vähä solomuun nii tämä sai yhyren vapaan liikaa… mutta eiköhän se tästä kunhan vaan päästään töihin.” ”Näyttää kyllä siltä että meidän taitaa olla paras vaan aloittaa. Koska se on nyt noin fresh niin lähetään liikkeelle siirtymillä. Jotta me saadaan se oikeasti kuulolle ja keskittymään niin tee monipuolisesti. Joka kerta ei välttämättä tarvi tehdä edes siirtymää askellajista toiseen, vaan ihan askellajinkin sisällä riittää.”
Seurasin ratsukon menoa muutaman minuutin ajan. ”Hei nyt se alkaa näyttää paremmalta! Kokeileppa tehdä pari kertaa vielä siirtymä ihan vaan vaikka käynnin sisällä. Juuuuuust noin. Hyvä! Anna sille ihan hetkeksi pitkät ohjat ja vaihda suuntaa.”
Seven pärski tyytyväisen kuuloisena samalla kun ruunikko ori venytti kaulaansa kävellessään. ”Jatketaan sitten kolmikaarisella. Vaikka nyt tuleekin uutta, niin silti saa pitää huolta tahdista sekä siitä, että Seven taipuu kunnolla.” Siirtymät olivat selkeästi auttaneet tuomaan Seveniä paremmalle kuulolle ja Minnin näytti olevan paljon helpompaa ratsastaa oria eteenpäin. Ratsukon siirryttyä uuteen kierrokseen Seven oli sopivalla tavalla freesinä mikä varmasti helpotti Minnin työtä orin ratsastamisessa siinä mielessä jotta naisen ei tarvinnut huolehtia ratsunsa temposta.
Ratsukon työskentelyä uuteen kierrokseen oli ilo seurata sillä Sevenistä näki jotta orin kanssa oltiin tehty pohjatöitä huolella. Nyt kun ruunikko oli paljon paremmin kuulolla olisi voinut ajatella jotta Minnin alla oli paljon kokeneempikin ratsu kuin mitä Seven oli. Koko loppu valmennuksen aikana ratsukko suoritti sellaisella tasolla jossa minun ei tarvinnut puuttua menoon suuremmin. Toki muutamia hienosäätöjä ratsukon menoon tuli tehtyä, ennen kuin kiitin Minniä valmennuksesta ja annoin naiselle vielä oman loppupalautteeni.