Alysha

Virallinen nimi Alysha "Allie" Rotu, Sukupuoli Trakehner, tamma
Syntymäaika 20.01.2016 Väri ja merkit Musta, tähti
Säkäkorkeus 164cm Omistaja Minni (VRL-10337)
Rekisterinumero VH18-000-0000 Kasvattaja Tuntematon Kasvattaja, evm
Koulutus CIC2 Saavutukset -

Kuvagalleria

©: Miia

Luonnekuvaus

Alyshan luonteessa on sopiva sekoitus tammamaista kipakkuutta sekä ruunamaista lempeyttä. Tamman kanssa 
toimiminen on mutkatonta ja mukavaa sillä Allie luottaa käsittelijäänsä ja kunhan vain ihminen osaa pysyä 
rauhallisena, saa tamman kulkemaan vaikka minkälaisten vempeleiden ohitse.

Sileällä peruspuurtaminen käy tammalle nopeasti tylsäksi ja silloin Allie saattaa alkaa tarjoamaan itsenäisiä
siirtymisiä tai tempon lisäyksiä, mutta jos treenin osaa pitää monipuolisena ja muokata tehtäviä erilaisiksi, 
vaikka sitten treenaisikin koko tunnin pelkkää taipumista, saa sillä tavoin Allien keskittymään tehtäviin ja 
se onkin loppupeleissä mukava ratsu, joka myös tarjoaa suomenhevosmaista yrittämisen luonnetta ja kun aletaan 
käymään tamman mukavuusalueen ulkopuolella, on se silti valmis yrittämään vaikka laittaa samalla myös ratsastajan
tekemään vähän enemmän hommia.

Rataesteillä Allien ratsastaminen on suhteellisen helppoa, ratsastajan tulee vain muistaa pitää kevyt tuntuma
mutta olla silti läsnä. Yksittäiset tehtävät ja simppelit lähestymiset sujuvat Allien kanssa parhaiten, mutta 
vähänkään lyhyemmät välit tai tiukemmat mutkat tarvitsevat vielä ylimääräistä tukea ratsastajalta. Erikoiset
puomit ja koristukset eivät myöskään hätkäytä tammaa.

Maastossa Allien kanssa joutuu olla hereillä ja antaa tammalle koko ajan tunteen että ratsastaja on läsnä, sillä
varsinkin yksin se saattaa nähdä joitain omia pieniä vihreitä hevosia kaikkialla, jolloin se saattaa tehdä pieniä 
mutta pikaisia sivuliikkeitä tai ottaa muutaman laukka-askeleen eteenpäin. Porukassa Allien kanssa ei ole mitään 
ongelmaa ja maastoesteillä tamma ei edes huomaa mitään mörköjä, sen painaessa korvat hörössä eteenpäin antaen 
välillä ratsastajalle tunteen että nyt mennään vain kovaa,
eikä niinkään korkealta.

Tässä vaiheessa Allieta tuleekin muistuttaa että ne jalat olisi hyvä ottaa matkaan jolloin menosta 
tulee siistimpää eikä ratsastajapolon tarvitse pelätä 
henkiparkansa puolesta.

Kuljetuksessa Allie käyttäytyy moitteetta ja se matkustaakin nätisti niin yksin kuin kavereiden kanssa kaikissa 
kuljetusvärkeissä.

Sukutaulu

i. All Star Anthony ii. Ashton iii. All for Jeremiah
iie. Haylie
ie. All Star Stella iei. Stars on ground
iee. Not so Stellar
e. Lydietta ei. Diomondo eii. Monty's Wildfire
eie. Won't be Diva
ee. Lemonetta eei. Nocturne
eee. Lindy

Sukuselvitys

All Star Anthony on tasaisia kisasuorituksia tekevä trakehner ori. 168-senttinen musta hevonen ei ole luokkiensa kärkikastia, mutta se on juuri täydellinen harrastehevonen ja hyvä luonteinen ori onkin muutaman lupaavan tähden sukutaulussa.

Ashton himpun verran alle 170-senttinen ori oli matkalla isoihin kansainvälisiin kilpailuihin, kun paha loukkaantuminen pisti sen pitkälle tauolle. Ori ei kuitenkaan ikinä pystynyt palaamaan vanhalle tasolleen vaan ruunikko ori eläköityi kisaradoilta vain kymmenenvuotiaana.

All For Jeremiah 171-senttinen ori loukkasi itsensä jo varsana niin pahasti, että sitä ei ikinä edes ratsutettu, mutta hyvän sukunsa puolesta rautias ori siirtyi jalostukseen ja sitä käytettiinkin muutamalle tammalle.

All Star Stella pieni, 159-senttinen trakehner tamma saapui yllättäen kaikkien tietoisuuteen voittamalla muutaman isomman kilpailun. Musta tamma kilpailikin vahvan kisauran ennen kuin se siirtyi siitokseen.

Stars on ground mustan orin luonne ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja sen kanssa ei ollut monellakaan ratsastajalla onnea kisakentillä. Kuitenkin parin ratsastajan kanssa 167-senttinen ori teki hyvää tulosta ja kisauransa päätteeksi se saikin muutaman varsan.

Not so Stellar oli hyvin ailahteleva luonteinen tamma ja sen suoritukset vaihtelivat luokkien kärjestä aina hylkäyksiin. Monet tunsivatkin rautiaan tamman sen luonteen vuoksi eikä monikaan tuosta syystä halunnut käyttää 170-senttistä tammaa jalostukseen vaikka sen suku oli nimekäs.

Lydietta vaikka tammalla oli säkää vain 162-senttiä se korvasi puuttuvan korkeuden sisukkuudella ja monesti tamma pelastikin ratsastajansa radalla pieniltä virheiltä. Tästä johtuen monet halusivatkin tammasta varsan, mutta rautiasta tamma astutettiinkin vain muutamalla tarkkaan harkitulla orilla.

Diomondo 165-senttinen ori sai jo varsana huonot kortit ja se kiersikin kodista kotiin ja ratsastajalta toiselle, mutta silti jollain ilveellä rautias suoritti koko ajan hyvällä tulostasolla.

Monty's Wildfire aloitti nuorena lupaavan kilpauran, mutta jossain vaiheessa sen omistaja joutui taloudellisiin vaikeuksiin jonka jälkeen 168- senttinen ori vietti muutaman vuoden kiertolaisena, ennen kuin ruunikko ori päätyi ruunauksen kautta ratsastuskouluun opettamaan uusia kenttäratsastajia.

Won't be Diva rautias tamma vietti koko elämänsä ratsastuskoulussa jossa se pääsi myös tutustuttamaan monet ratsastajat kilpailumaailmaan. 168- senttinen tamma oli myös monen ratsastajan suosikki kiltin luonteensa vuoksi.

Lemonetta 166-senttinen tamma teki hitaan mutta tuloksekkaan nousun kaikkien tietoisuuteen voittamalla useita kilpailuita peräjälkeen. Hyvän luonteensa puolesta ruunikko tamma oli myös monen mieleen jalostuskäytössä.

Nocturne oli ruunikko 170-senttinen ori joka teki elämänsä parasta kisakautta, kunnes se eräässä kilpailussa mursi etusensa niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan siihen paikkaan.

Lindy kuvankaunis 172-senttinen musta tamma omisti hyvän skoupin kisoihin mutta hyvän sukunsa puolesta tamma ei ikinä kilpaillut, vaan se siirtyi heti nuorena jalostuskäyttöön.

Jälkeläiset

o/t. varsa 1 s. 00.00.00 (i/e. isä/emä) om. omistaja
o/t. varsa 2 s. 00.00.00 (i/e. isä/emä) om. omistaja

Kilpailukalenteri

Päivämäärä Kutsu Luokka sijoitus
12.02.2019 Kutsu CIC2 4/16
13.02.2019 Kutsu CIC2 1/16
17.02.2019 Kutsu CIC2 4/25
20.02.2019 Kutsu CIC1 4/30
13.04.2019 Kutsu CIC1 2/32
15.04.2019 Kutsu CIC1 5/30
19.04.2019 Kutsu CIC1 2/32
23.04.2019 Kutsu CIC1 1/30

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät

14.12.2018

Säät eivät ole olleet viime aikoina ihan mitään parasta, mutta toisaalta mitäs muuta sitä voikaan odottaa suomen talvelta. Kuitenkin kaikkien sateisten tai muuten vaan jäisten päivien väliin on mahtunut muutama ankean harmaa talvipäivä, mitkä ovat olleet olosuhteet huomioon ottaen täydelliset maastoilulle.

Alyshan kanssa ollaankin pyritty maastoilemaan mahdollisimman paljon niin yksin kuin myös kavereiden kanssa ja välillä ollaan lähdetty jopa vähän kauemmaskin maastoilemaan, jotta tamma saadaan tottumaan parhaansa mukaan erilaisiin maastoihin ja siihen että välillä sinne mennään kopilla ja välillä maastoon lähdetäänkin ihan omasta kotipihasta, jotta tulevaisuuden kisareissut sujuisivat mahdollisimman kivuttomasti ja että Allien kanssa olisi helppo toimia kisoissa vaikka yksin, jos tilanne sattuisi sen vaatimaan.

Tällä hetkellä Allien kanssa onkin suhteellisen helppo toimia ja se alkaa koko ajan vaikuttamaan rennommalta ja paremmalta ratsastaa maastossa, joten ihan varmasti kun ensi kevät vain koittaa ja päästään treenailemaan paremmin maastossa on reissuille lähdössä todella rento ja hyvä ratsu. Maastoesteitä on hiljalleen alettu treenaamaan hallioloissa, mutta se ei ole menoa haitannut ja Allien kanssa on saanut treenit onneksi sujumaan hyvin pienissäkin oloissa, vaikkakaan hallissa treenaaminen ei kuitenkaan vastaa ihan sitä mitä se tulee kisakaudella olemaan ulkona, missä baanaa riittää paljon enemmän niin ennen kuin jälkeen esteen.

Kisakaudelle ei ole vielä isompia suunnitelmia tehty, mutta kunhan kisakalenteriin alkaa kisoja ilmaantumaan olisi tarkoitus alkaa hiljalleen tekemään suunnitelmaa kisojen suhteen ja ilmoittelemaan tammaa ensimmäisiin kisoihin, kuitenkin pitäen alkukauden kevyempänä ja nostaen vaatimusta ja kisojen määrää kauden loppupuolen ollessa lähenemässä sillä nuorta hevosta ei viitsisi ihan heti alkukaudesta kisauttaa loppuun, varsinkin kun tavoitteena olisi saada hyviä ja tasaisia ratoja koko kauden.

15.4.2019, Kirjoittajana Bella

Alysha vaikutti aika mutkattomalta tapaukselta, kun saavuin sen karsinalle. Se vilkuili minua sivusilmällä etsien samalla karsinan pohjalta heinänkorsia. Hymähdin tammalle, nappasin riimun naruineen mukaan ja pujahdin hevosen karsinaan. Alysha liikutteli hieman korviaan, mutta antoi minun pujottaa riimun päähänsä. Silitin varovasti kaunista lähes sydämen mallista kuviota tamman otsalla ja sidoin hevosen kiinni karsinan kaltereihin. Olin jo tullessani tuonut Alyshan varusteet sekä harjat mukanani, joten saatoin heti aloittaa ratsun harjaamisen.

Harjailin tammaa kaikessa rauhassa ja se pysyi kiltisti paikoillaan. Kaviotkin sain nostaa, eikä tamma edes yrittänyt purra. Hymyillen hain karsinan ulkopuolelta kypärän, laittaen sen päähäni. Sen jälkeen otin laadukkaalta vaikuttavan estesatulan, laskien sen Alyshan sään päälle, liu’uttaen sen oikealle paikalleen. Hieman tamman korvat kääntyivät taaksepäin, kun kiristelin panssarivyötä, mutta muuten se pysyi hievahtamatta paikallaan. Kehuin tammaa taputtamalla sitä kaulalle ja nappasin suitset karsinan ulkopuolelta. Pujotin riimun tamman kaulalle ja nostin ohjat perässä. Tarjosin Alyshalle kuolaimia, joka otti ne kiltisti suuhunsa. Pujotin suitset tamman korvien yli sekä kiristin leukahihnan ja turpahihnan sopivaksi. Lähdin taluttamaan ratsuani kohti kenttää.

Kentällä kiipesin Alyshan selkään. Olin aikeissa hypätä pitkästä aikaa esteitä ja kentälle olinkin koonnut noin 70cm korkean radan. Lyhentelin jalustimet sopiviksi sekä kiristin vielä satulavyön. Lähdin pitkin ohjin uralle ja totuttelin Alyshan isohkoon liikkeeseen. Aluksi liike tuntui aivan oudolta, mutta kierroksien kuluessa siihen tottui kuin tottuikin.

Keräsin alkukäyntien jälkeen ohjat ja pyysin tammaa raville. Keventelin alkuraveja isoilla pääty-ympyröillä ja samalla yritin saada Alyshaan mahdollisimman hyvää tuntumaa. Tamma hakeutuikin helposti kuolaintuntumalle ja mukavaan, matalaan muotoon. Nostin laukan ja laukkasin muutaman pääty-ympyrän kevyessä istunnassa kumpaankin suuntaan.

Alkulämmittelyn jälkeen siirryin jatkamaan kavaleteille. Alysha höristeli korviaan ja pomppi ne molempiin suuntiin puhtaasti, tarviten vain hyvin vähän tukea. Taputin tammaa kiitokseksi ja valmistauduin henkisesti kohtaamaan esteradan. Se koostui muutamasta pystystä sekä yhdestä okserista. En kuitenkaan ollut hypännyt pitkään aikaan, joten jännitys kipristeli vatsassani. Ohjasin tamman ensimmäisen pystyn linjalle ja nostin laukan. Keskitin katseeni esteeseen ja valmistauduin hyppyyn. Askel, askel ja hyppy - Alysha liihotteli kevyesti esteen yli. Yritin pitää tuntuman mahdollisimman kevyenä, kun tamma jatkoi pärskähdellen seuraavalle esteelle. Kannustin tammaa hiukan enemmän eteen ja hyppäsimme helposti okserin yli. Nautin esteitä ylittäessäni ihanasta vapauden tunteesta, joka valtasi minut. Alysha hoiteli esteet lähes itse, joten pitkän tauonkaan jälkeen esteiden hyppääminen ei ollut niin kamalaa kuin olisi voinut kuvitella.

Hyppäsin radan vielä toiseen kertaan, kunnes jalkani olivat pelkkää hyytelöä. En kuitenkaan antanut itselleni armoa, vaan laukkasin Alyshan kanssa vielä muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan kevyessä istunnassa. Alysha pärski ja kuunteli apujani kevyesti. Nautin sen eteenpäiin pyrkivistä askelista ja voimakkaista liikkeistä. Lopulta hidastin käyntiin ja annoin ratsulleni pitkät ohjat. Kiitin Alyshaa runsain taputuksin ja hymyilin leveästi - tamma oli oikea murheiden kaikottaja.

Ulkoasun © Veikkalay 2009, muokkaus © ? » Sivun alkuun Virtuaalihevonen / A sim-game horse