Silverfoxes Hell Or Highwater

Fn 2020, Oiva Ori 2021

NimiSilverfoxes Hell Or Highwater "Harri" OmistajaSamuel Vainio
SukupuoliOri KasvattajaStall Silverfoxes evm
RotuHannoverinhevonen KoulutusVaativa B, 125cm, 120cm
Säkä172cm VäriKimo
Syntymäpäivä21.04.2014 - 6v, reaali PainotuslajiKenttäratsastus
VH-tunnusVH21-011-0044 PKK-idPKK3809
© Rakenne Nica Klikkaa kuvat isommiksi

Luonnekuvaus

Harri on hevonen, jonka kanssa kemiat joko kohtaavat heti alkuunsa tai sitten orin joutuu voittamaan puolelleen. Mitään pahaahan Harri ei tee, mutta se saattaa testailla hoitajaansa pienillä hypyillä ja jumituksilla, sekä happamalla ilmeellä ja jalkojen nostelulla. Epätoivotun käytöksen ilmetessä Harri onkin paras jättää huomiotta eikä palkita oria mitenkään siitä, että se on täysi apina. Kovinkaan pitkään Harri ei jaksa kuitenkaan käsittelijäänsä testata ja muutaman kerran jälkeen ori yleensä päättääkin hoitajan olevan ihan ok, ja sen kanssa tulee paremmin toimeen ainakin hetken, ennen kuin oripoika päättää uudelleen testata voimasuhteet.

Ratsuna Harri tarvitsee päättäväistä keveyttä. Ensimmäisillä kerroilla ori testailee mitä siltä sallitaan kenenkin ratsastajan kanssa ja vaikka treeni olisi sujunut jo hetken hyvin, ei ikinä voi olla varma millaisella tavalla ja missä kohtaa ori päättää ratsastajaansa testata.

Sileällä Harri taitaa paljonkin, mutta se osaa olla myös tarkka avuista. Vaikka ori saisi epäselviäkin apuja, se tekee mitä ratsastaja pyytää, mutta sen ilmeestä ja liikkeestä näkee jotta se ei ota hommaa kuitenkaan tosissaan. Oikeanlaisilla avuilla Harri on kevyt ja helppo ratsastaa ja parhaimmillaan sen ratsastaminen tuntuu siltä, kuin tarvitsisi vain ajatella laukanvaihtoa sen jo tapahtuessa.

Rataesteillä Harri on nopea ja ketterä ja ratsastajalta vaaditaankin monesti vain hyvää tasapainoa sekä kykyä tuoda ori esteille. Harrin laukka on iso ja helposti säädeltävissä, mutta jos Harri kokee että ratsastaja rajoittaa sen laukkaa liikaa, saattaa ori protestoida pukittamalla. Myös ylimääräinen virta saattaa välillä purkautua rataesteillä pukkeina.

Maastossa ja maastoesteillä Harri on reipas, eikä se kyttäile hirveästi mitään. Isot kivet vesikkojen reunoilla saattavat aiheuttaa orissa pieniä vilkuiluja ja mahdollisesti pienen sivuliikkeen, mutta jos tällaisiin yllätyksiin osaa varautua ja tukee oria pienesti ennen niiden eteen tulemista, pärjää Harrin kanssa maastossa loistavasti.

Kuljetuksessa ei Harrin kanssa ole mitään ongelmaa ja muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat.

Sukuselvitys

isä

Silverfoxes Hell song
hann, 172cm, km

ii.

Hell soul
hann, 172cm, km

iii.

Hedward
hann, 171cm, km

iie.

Solara
hann, 172cm, km

ie.

Songs from west
hann, 172cm, km

iei.

West end starlet
hann, 171cm, km

iee.

Sombrera
hann, 172cm, km

emä

Silverfoxes High as a cloud
hann, 170cm, km

ei.

High on feelings
hann, 170cm, km

eii.

Higaros
hann, 168cm, km

eie.

Hadely
hann, 169cm, km

ee.

Fidelia
hann, 172cm, km

eei.

Delorio
hann, 172cm, km

eee.

Fia
hann, 172cm, km

Silverfoxes Hell Song 172-senttinen kimo hannover ori suoritti tasaisella nousulla kenttäkisoissa. Vaikka orin uran alku olikin hieman haparoivaa ja se keskeyttikin muutamat kilpailut iän karttuessa se kuitenkin sai kaivattua varovaisuutta ja tasaisuutta suorituksiinsa.

Hell Soul kimo hannover jäi pitkään isomman huomion ulkopuolelle ja vasta alkaessaan voittamaan isoja kilpailuja 172-senttinen ori alkoi keräämään isompaa mediahuomiota ja sen uraa seurattiin aina siihen asti kun ori lopetti kisauransa kuusitoistavuotiaana.

Hedward monet pitivät orin omistajaa hulluna tuon myidessä olympiatoivoksikin tituleeratun 171-senttisen orin nuorelle ja lupaavalle ratsastajalle. Kuitenkin monet kriitikoista joutuivat syömään sanansa, sillä nuoren ratsastajan alla kimo alkoi suorittamaan vielä paremmin.

Solara tamman kisaura ei meinannut ottaa tuulta alleen ja vaikka se suoritti tasaisesti parantaen jokaisessa kisassaan ei kimoa tammaa silti jostain syystä kilpailutettu kovinkaan aktiivisesti ennen kuin 172-senttinen tamma oli kisauransa loppupuolella.

Songs from West kimo tamma tuntui nousevan ryminällä kisaavan kansan tietoisuuteen vaikka sen ratsastaja ei ollutkaan huippuammattilainen. 172-senttinen ratsu kuitenkin nosti ratsastajaansa isompien piirien tietoisuuteen ja näin ollen tamman ratsastaja sai kohdalleen tilaisuuksia joita tuo ei uskonut kovinkaan helposti kohdalleen osuvan.

West end starlet kimoa oria ei oikein kukaan uskonut kilpahevoseksi. 171cm korkea ori oli ehkä hieman raskasrakenteinen kenttähevoseksi, eikä sen liikkeetkään ainakaan kotona olleet kovinkaan "wow" fiiliksiä herättävät. Kuitenkin se suoritti tasaisesti kaikki ratansa ja näin ollen lunasti paikkansa ainakin osan epäilijöidensä silmissä.

Sombrera monilla oli suuret odotukset tästä 172-senttisestä kimosta tammasta. Se oli jo nuorena esitellyt suurta potentiaalia irtohypytyksessä ja sen suvusta löytyi hyviä kilpahevosia. Kuitenkin ensimmäiset kisat jäivät myös tamman viimeiseksi, sen kärsiessä loukkaantumisen jonka jälkeen tamma päätettiin mielummin siirtää vain jalostukseen, kuin ottaa riskiä että se loukkaantuisi vakavemmin kisoissa ja että sitä ei kerettäisi ikinä käyttämään jalostuksessa.

Silerfoxes High as a cloud kimo tamma ei meinannut ikinä nähdä ensimmäistä elinpäiväänsä sillä sen syntymään liittyi monia komplikaatioita ja hetken kaikki olivat varmoja että niin tamma kuin varsa menehtyvät. Kuitenkin 170-senttiseksi kasvanut varsa selvisi ja siitä kasvoi aikuisena hyvä kilpahevonen, vaikka sitä pidettiinkin hieman pumpulissa koko elämänsä.

High on feelings huipputasolla suorittanut ori alkoi yllättäen alisuorittamaan ja kaikki etsivät tälle kuumeisesti syytä, sillä mikään ei ollut radikaalisti muuttunut orin elämässä. Kimo päätettiin lähettää pienelle farmille muutaman kuukauden lomalle ja yllättäen sielä 170-senttinen ori löysi uudelleen suorittamisen ilonsa ja se saikin elää lopun elämäänsä tuolla farmilla.

Higaros 168cm korkea ori suoritti hyvillä tuloksilla kansallisella tasolla ja monet ihmettelivätkin miksi oria ei viety myös kansainvälisille kentille. Kuitenkin hiljalleen alkoi paljastumaan surullinen totuus kimon omistajan tilanteesta ja jossain kohtaa se katosikin ihan täysin kartalta.

Hadely kimon tamman kohdalla ei oikein osattu päättää että haluttaisiinko sen kanssa kokeilla kisauraa vai ei. Pohdinnan ja pähkäilyn aikana 168-senttinen tamma kerkesi saamaan ensimmäisen varsansa ja lopulta sen osoittaessa hyviä äidinvaistoja tamma teki uransa pelkästään siitoshevosena.

Fidelia kimo tamma oli lopettanut kisauransa paria vuotta aikaisemmin ratsastajan puutteeseen ja sen jälkeen 172-senttinen tamma oli varsonut jo kerran ongelmitta. Kuitenkin toissa varsomisessa kävi joitain komplikaatioita joiden vuoksi niin tamman kuin varsankin henki oli uhattuna. Molemmat kuitenkin selvisivät tilanteesta, vaikka tamma jouduttiinkin lopettamaan pian varsan vieroituksen jälkeen.

Delorio kimo ori oli huutokauppalöytö. Sen ei oletettu olevan kovinkaan potentiaalinen kilparatsu, mutta 172-senttinen ori löysi toimivan kemian uuden omistajansa kanssa ja se osoittautui mitä parhaimmaksi opetusratsuksi uusille kilpailijoille.

Fia kimoa tammaa kohtaan oli suuret odotukset kaikilla jotka sen tunsivat. Kun 172-senttinen hevonen ei alkanutkaan pärjäämään etsittiin vikaa vaikka ja mistä, mutta sitä ei kuitenkaan oikein ikinä tuntunut löytyvän. Lopulta kaikki kokivat parhaaksi lopettaa edes yrittämästä saada tammaa pärjäämään kisaradoilla ja se siirrettiin jalostukseen.

Jälkeläiset

22.06.2020 - t. Hayley - Alysha - om. Pyökkipolku

Valmennukset

17.08.2021 - Valmentajana Juulia

Uudet valmennettavani Samuel ja hänen hopeanharmaa ratsunsa Harri saapuivat valmennukseen täsmällisesti juuri eikä melkein ajallaan. Suurikokoinen ori asteli kevein askelin eteenpäin pitkin maneesia. ”Aloita heti alkuun sillä, että ratsastat reilusti pari metriä uran sisäpuolella ja haet hevosen rehellisesti sun apujen väliin” ohjeistin ratsastajaa. Hevonen oli selkeästi tukeutunut uralla liikkuessaan seinään, sillä heti uran sisäpuolelle siirtyessä se alkoi mutkittelemaan. Pyysin Samuelia tarkistamaan, että hän istui tasaisesti keskellä satulaa ja piti ohjat keskenään saman mittaisina. Ilman seinän tuomaa apua ratsastajan piti luoda jaloistaan hevoselle seinät, joiden välissä liikkua. Alun haparoinnin jälkeen ulkoavut alkoivat löytyä ja Harrin askeleet suuntautuivat useammin suoraan eteen kuin yhtään sivulle.

”Hyvä, siirry seuraavaksi kevyeen raviin ja jatketaan samalla tavalla uran sisäpuolella. Muista pitää ulkopohje lähellä, ettei se valu takaisin seinän viereen.” Kevyellä pohkeiden puristuksella Harri keinahti rentoon raviin, se liikkui puolipitkällä ohjalla hyvin lungin oloisesti eteenpäin. Etukäteen tehdystä muistutuksesta huolimatta Samuelin ulkojalka jäi liian passiiviseksi ja Harrin liike suuntautui kohti seinän vierustaa.

”Mitä mä just sanoin ulkojalasta!” naurahdin ja kehotin palaamaan takaisin uran sisäpuolelle – ja tällä kertaa myös pysymään siellä. Vaikeutin tehtävää sillä, että toisella pitkällä sivulla pyysin taivuttamaan hevosen reilusti ulos ja toisella reilusti sisään, jotta se notkistuisi rungostaan paremmin. Lyhyiden sivujen keskelle halusin Samuelin ratsastavan isot voltit. ”Ja kato siinä voltilla, että se on edelleen sun pohkeiden välissä eikä kaadu sisäpohjetta vasten.”

Hevosesta näki jo kauas, että se liikkui juuri kuten ratsastaja pyysi. Enää piti vain saada selässä istuva Samuel pyytämään oikeaan aikaan oikeita asioita. Eikä mennyt kauaakaan, kun Samuel alkoi saada juonen päästä paremmin kiinni ja alkoi ratsastamaan tarkemmin kuin alkutunnista. Pyysin ratsukkoa siirtymään hetkeksi käyntiin alkuverryttelyiden jälkeen, ennen kuin jatkaisimme vaativampiin tehtäviin.

Lyhyen käyntitauon jälkeen pyysin keräämään ohjat takaisin tuntumalle ja siirtymään keskiympyrälle, jossa Samuel joutui edelleen keskittymään ulkoapuihin ja siihen, että hevonen liikkuisi rehellisesti halutulla uralla. Tehtäväksi annoin ratsastaa noin puoli kierrosta käyntiä ja puoli kierrosta laukkaa, kuitenkin niin että siirtymisiä ei tehtäisi joka kerralla samassa paikassa. Halusin, että Harri jää odottamaan Samuelin apuja eikä ala ennakoimaan siirtymisiä. Ensimmäisen laukannoston Samuel valmisteli huonosti ja Harri siirtyi hämmennyksissään vastalaukkaan.

”Toi oli ihan sun oma moka” totesin Samuelin siirrettyä hevosen pikaisesti takaisin käyntiin. ”Ennen nostoa kato, että sulla on ajatus siitä mihin oot menossa. Puolipidäte, asetus ja oman painon siirto sitten sen mukaan. Hevonen tekee hienosti just niin kun pyydät.” Samuel nyökkäsi ja keskittyi seuraavaan laukannostoon, joka onnistuikin moitteettomasti. ”Ja sit ennen käyntiin siirtymistä istu tiiviisti satulaan, hengitä ulos ja purista vatsalihaksilla niin se siirtyy pehmeästi käyntiin. Hyvä, just noin!” Ratsastaja tsemppasi todella paljon ja paransi omaa tekemistään hurjasti. Ratsukon siirtymiset askellajista toiseen näyttivät pian sulavilta ja eleettömiltä. Hevonen näytti liikkuvan hyvässä tasapainossa, joten seuraavaksi pyysin ratsastajaa ratsastamaan siirtymiset niin, että joka toinen laukannosto olisi myötälaukkaa ja joka toinen nosto vastalaukkaa. Periaatteessa siis käynnin kautta laukanvaihtoja. Samuel ei näyttänyt tehtävän vaikeutumisesta hämmentyvän lainkaan, vaan nosti reippaasti vastalaukan seuraavan käyntijakson jälkeen.

”Nyt muista valmistella käyntisiirtymät tosi hyvin, jotta saat laukkapätkien jälkeen yhen tai kaks laadukasta käyntiaskelta ennen seuraavaa nostoa.” Samuel teki työtä käskettyä ja siirsi Harrin napakasti mutta siististi käyntiin ennen seuraavaa laukannostoa. ”Hyvä!!” kehuin. Laukkatehtävät sujuivat ratsukolta niin hyvin, että pyysin Samuelia siirtämään Harrin raviin ja jatkamaan uralla harjoitusravissa. Pitkän sivun alussa halusin ratsastajan ratsastavan maneesin keskipisteeseen asti pohkeenväistöä ja jatkavan sieltä takaisin uralle ennen pitkän sivun loppua. Alun tehtävien jäljiltä Harri oli hyvin Samuelin apujen välissä ja se liihotteli väistöt helpon näköisesti kumpaankin suuntaan.

Kehuin ratsukkoa hyvästä työskentelystä ja pyysin vielä Samuelia siirtymään kevyeen raviin loppuverryttelyitä varten. Ratsastaja pidensi hiukan ohjaa ja antoi Harrin venyttää ylälinjaansa taivutellen samalla hevosta suurella kahdeksikolla. Alun haparoinnin jälkeen ratsukko, erityisesti ratsastaja, tekivät erittäin hyvää työtä. Kehotin vielä Samuelia keskittymään itsenäisessä treenissä siihen, että ratsastaisi vähemmän seinän vieressä, jossa hevonen voi tukeutua seinään luoden illuusion siitä, että se liikkuisi apujen välissä ratsastajan tekemättä mitään.

Päiväkirja

31.12.2020 - Tarinakisaosallistuminen

Mä en tiennyt oliko mulla joulusta hyviä vai huonoja muistoja. Oikeastaan siitä oli vähän molempia mutta ehkä ne huonot olivat vain päälimäisenä ja epäilin sen täysin johtuvan vain siitä miten vähän normaaleja jouluja oli takana kolarin jälkeen. Mä en ollut tainnut ostaa itselleni mitään joululahjaa Harrin jälkeen. Tai no olihan kimoni oikeastaan kuitannut kaikki tulevan kuluneen ja tulleen vuoden lahjat aikoinaan mutta kohtalon astuessa peliin en ollut kerennyt oikein nauttia tästä joululahjastani ennen kuin vasta nyt, kuusi vuotta myöhemmin.

Harjatessani kimoa karva mä päätin että tämä saisi olla ensimmäinen joulu kun me alettaisiin oikeasti luomaan muistoja yhdessä. Helppoahan se ei olisi, mutta jossittelukaan ei mihinkään meitä veisi ja sillä ei todellakaan päästäisi siihen pisteeseen missä mä halusin olla. Raskaan huokaisun siivittämänä annoin Harrin harjan valahtaa kädestäni takaisin avonaiseen harjapakkiin samalla kun kaivelin puhelimeni esiin ja kirjauduin taas kerran kisapalvelun sivuille. Tällä kertaa en miettinyt oikeastaan mitään, vaan naputtelin kisailmoittautumisen. Olkoot tämä joululahja itselleni vuonna 2020. Vaikka se olisikin kuinka pelottava tahansa.

31.01.2021 - Tarinakisaosallistuminen

Vuosi 2021. Kolarin jälkeen mun uuden vuoden lupaus oli oppia uudelleen kävelemään ja ratsastamaan. Kävelyn oppimisen jälkeen se on ollut pysyä vain kunnossa. Tänä vuonna… Tänä vuonna se on edelleen pysyä kunnossa, mutta myös pitää Harri kunnossa ja saada hyviä kokemuksia orin kanssa.

Mä lupasin itselleni että mä uskaltaisin alkaa elämään kunnolla ja se tarkoittaisi myös Harrin kanssa kisaamista. Me oltiin jo selvitty ensimmäiset kisat lävitse ja vaikka matka olisi pitkä, hidas ja kipeä mä lunastaisin mun lupauksen. Harri ansaitsi omistajan, joka antoi sen kukan kukkia ja päästää sen näyttämään täyden potentiaalinsa kisaradoilla, ei tällaista pumpulissa eläjää. Harri oli kuitenkin näyttänyt että vaikka sen sisällä asuu kilpahevosen sielu, se toimii myös vammaisratsuna ja varmasti kunhan saadaan vain rutiinia alle, tulee orista hieno kilparatsu ja me varmasti voitaisiin pärjätä kisoissa. Kunhan vain osaisin pitää lupaukseni ja elää kunnolla myös ratsastajana.

Kisakalenteri

PKK
20.09.2020 - Zen - Hevosorit t. Anne - EO-sert
26.09.2020 - Jokitanhua - Rakenne: Lämminveriset orit, realistiset piirrokset t. aksu - EO-sert
08.11.2020 - Zen - Puoliveriorit HY"Mittasuhteiltaan hieno ori. Viivankäyttö varsinkin rungossa ja etujaloissa hieman huteraa. Pieniä asioita (esim. etujalkojen muoto) olisi ehdoton EO-sert." t. Pölhö
15.12.2020 - Järnby - Puoliveriorit EO-sert t. Anne
KERJ (tässä vain tarinalliset startit, kisaa pääasiallisesti porrastetuissa)
31.12.2020 - Kutsu - Tuotos, Aloittelija - 2/2
31.01.2021 - Kutsu - Tuotos, Aloittelija - 2/4
19-21.02.2021 - Kutsu - Kalla Cup, Harraste - 6/11 68,99% - 0,4vp - 10vp = 56,9vp
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Ulkoasu © M Layouts Virtuaalihevonen / a sim-game horse