Info
| Kisapäivä: | 19-25.10.2020 | VIP: | 18.10.2020 |
| Alaisuus: | VHRY | Vastuuhenkilö: | Cecilia Wildew |
Tervetuloa Cresthill Baroquesin emännöimälle Barokki/VHRY viikolle!
Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Dzelzainin linnan kanssa.
Viikon aikana järjestetään erilaista toimintaa, joihin kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Tapahtumassa esitellään myös myyntihevoset Scent of Ceder, Penrose Artemis Myyntivälityksessä, Z ja niistä on mahdollista tarjota koko viikon loppuun.
Tunneille on mahdollista osallistua koko viikon ajan niin kauan kuin ratsukkopaikkoja on. Jokaiselle tunnille otetaan 4 osallistujaa ja kaikki saavat lyhyen kommentin tunnista.
Tunneille osallistuminen tapahtuu spostitse osoitteeseen virtuaaliminni @gmail.com otsikolla BW20. Ilmoita viestissä tunti jolle haluat osallistua sekä ratsastaja ja ratsu linkitettynä.
Viikonloppuna tallin pihaan nousee myös muutama markkinakoju joiden valikoimasta on mahdollista tehdä aikakauteen sopivia ostoksia.
Ohjelma
Maanantai 19.10
10-18 Avoimet ovet16:00 Myyntihevosten esittely, Cresthillin maneesi
Tiistai 20.10
Talli auki 10-1812:00 Alta escuela näytös
Cecilia Wildew - Humay (at)
Juulia Heikkilä - Vilpun Vili (sh)
Marcel Becher - Liebe Dich (kwpn)
Miltä näyttää Alta escuela? Tämän näytöksen aikana pääsee näkemään lajia erilaisten ratsukoiden ratsastamana. Näytöksen kesto noin 25min.
15:00 Skills at Arms näytös
Cecilia Wildew - Lys fan Rijinders (fri)
Michael Gert - Rosslyn Quintet (gr)
Vaudikas Skills at Arms näytös esittelee tätä monipuolista lajia erilaisten ratsukoiden voimin. Miltä näyttää Hunting tai jopa War, jossa varusteet eivät ole ihan jokapäiväisiä?
Keskiviikko 21.10
Talli auki 10-1812:00 klinikka, Skills at Arms, Maikel Witter
Skills at Arms klinikka on syvempi tutustuminen lajiin ja klinikan aikana jaetaankin vinkkejä ja ideoita siihen miten lajia voi treenata kotioloissa ja mitä oman ratsunsa kanssa voi tehdä treenatakseen siitä SaS ratsun. Klinikan pituus noin 20min
Cecilia Wildew - Café In Montreal (ibw)
Christian Northmoor - Fenna ant fan Dijkstra 16:00 tunti, Alta escuela, Eric Dewnport
Tunnin aikana ratsukot pääsevät kokeilemaan Alta escuelaa tai kehittämään lisää omaa menoaan lajissa lähtötasosta riippuen.
ratsukot
lady Roxana - Festa de Panquera
Torstai 22.10
Talli auki 10-1812:00 tunti, Skills at arms, Iivari von Hoffrén
Tunnin aikana opetellaan tai kehitetään omaa aseenkäyttöään ja hiotaan SaS luokkien tehtäviä kohti täydellisyyttä. ratsukot
Vivian Penrose - Penrose Artemis
Vivian on brittiläinen shirenhevoskasvattaja, jonka omat hevoset ovat aiemmin kilpailleet työ- ja valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa. Joitain kasvatteja, kuten Artemis, on kuitenkin myyty myös historialliseen ratsastukseen, ja tamman palauduttua kasvattajalle Vivian onkin koittanut saada jotain tolkkua lajista, koska eihän nyt hevosen hyvää koulutusta pidä hukkaan heittää! Lyhyesti siis: Hevonen osaa, ratsastaja ei.
Suuret laivat kiihtyvät hitaasti. Kuin myös kääntyvät. Se ei ollut vika, vaan ominaisuus, jonka Iivari von Hoffrén oli huomannut omassa shire-tammassaan Magnoliassa. Juuri samaisen ominaisuuden vuoksi se sai loistaa peltojuhtana ja maneesilanana.
Siksi hän ei ollutkaan varma, pitäisikö Artemiksen selässä keikkuvalle naiselle nostaa hattua vaiko osoittaa osanotto. Tamma itsessään vaikutti järkevältä ja jämptiltä, mutta katsoessaan sen harppomista pienellä standardikokoisella skill at arms-radalla se näytti hieman matkamuistomyymälään eksyneeltä norsulta. Miten lie, mahtuisiko se edes kääntymään sotilasparin välistä? Ja tuolla koolla tynnyrin ympäri oli tehtävä jo laukkapiruetti eikä pieni voltti. Mutta kai se oli vain uskottava että Artemis radalle mahtui, alkutietojen mukaan se oli yhden war-luokan elämässään voittanut. Ei se mikään sysikankea siis voinut olla.
Näillä perinteisen pessimistisillä, puoliääneen lausutuilla mietteillä Iivari lähetti ratsukon pyörimään ensin metsästysluokista tutulle solttuympyrälle. Artemis tiesi mitä tehdä, ja pysytteli nätisti ympyrällä sekä käynnissä että ravissa. Pian kävi selväksi ettei hevonen ollutkaan hukassa — se olikin ratsastaja. "Antakaa voiman tulla lavasta saakka. Ase palaa heti turvaukseen. Suoristakaa koko käsivarsi iskussa. Oletteko koskaan aiemmin pidelleet miekkaa?" Ympyrälinjalla varsinkin suuren ratsun selästä ei ollut kaikista helpoin lähteä tutustumaan miekankäytön hienoisiin nyansseihin, saatika sitten petraamaan osumatarkkuutta. Niinpä yhdessä pitsihihan pyöräytyksessä apukädet olivat jo järjestelemässä sotilastolppia suoraan linjaan radan pitkälle sivulle. Ensin käynnissä, sitten ravissa, lopulta laukassa, se oli tämän tehtävän sielu. Seuraavaan askellajiin siirryttäisiin vasta kun lyönteihin löytyi edes suuntaa antava varmuus ja rytmi. Teräkulmiin, supinaatioon ja pronaatioon ei tarvitsisi tässä sukeltaa.
Artemiksen vahvuudeksi oli sanottava sen selkeät askellajit. Kaikki kolme esiintyivät tasatemmoissa hyvällä, helppolukuisella liikekaarella. Vivian tuntui löytävän varsinkin laukatessa oikean iskuhetken, laukan kolmannen vaiheen, keskivertoa helpommin. Toinen asia oli koittaa sovittaa askelmitta niin että kyseinen vaihe olisi osunut aina tolpan kohdalle.
"Kaikkia radan tehtäviä emme mitenkään voi ehtiä läpikäymään. Vaan miekkakäteenne tarvitsette varmuutta, samalla vahvistuu kaikkien aseiden käsittelykyky. Ohjastuntumasta koittakaa päästää irti, sillä te ette ratsuja ohjaa kuten istunnalla tulisi tehdä," Iivari paasasi nostaessaan kevyen peitsen telineeltä, kumoten täten osittain ensimmäistä väittämäänsä.
"Ehkä voimme peitsen oppiin vielä katsahtaa."
Turvaus, leveé, isku. Quintain oli suoran sivun päässä, ja sen kilvessä olevaan nappiin olisi peitsen kärjen osuttava ja iskettävä jottei vastapainona toimiva säkki ehtisi iskemään ratsastajaa selkään. Vivianin onneksi säkki oli tyhjä, sillä varsinkin Artemiksen suuresta, majesteettisesta laukasta oli hankala tähdätä kapea kärki maaliinsa. Kaiken lisäksi aseen lasku tasaiseen leveéseen jo paikaltaan vaikeaa, saati sitten moisesta suuresta liikkeestä. Aseen kärki nousi ja laski laukan tahdissa, mistä Iivari jaksoi huomattaa kierros toisensa jälkeen. "Vahvuutta!" hän huudahti. "Kannatelkaa peitsi koko kehollanne. Älkääkä suinkaan unohtako asettamasta ratsuanne pois päin kohteesta kuten hyvä tapa vaatii, emmehän toki tahdo osua siihen..."
Areenan reunalla Cecilia etsi katsekontaktin ja naputti kelloa. Aika, tuo ikuinen rajoittaja! Hehän olivat päässeet vasta alulle, ja nyt kun pystyttiin puhumaan jo jonkinasteisesta varmuudentapaisesta omaan tekemiseen, olikin lopetettava. Iivari viittoi ratsukkoa pysähtymään. "Seis, seis. On aika päästää teidät jäähdyttelemään. Sen sanon, että mikäli tätä tammaa ette myytyä saa, jatkakaa ihmeessä harjoittelua. Esititte vallan kehityskelpoista materiaalia." Kaikki Iivari von Hoffrénin tuntevat tiesivät viimeisen virkkeen olevan kehu josta kannatti pitää kiinni.
lady Roxana - Virmalan Värttinä
Tämä klinikka oli selkeästi pyhitetty hieman raskaammille hevosille. Virmalan Värttinän, tai "Rätti" kuten ei-kovin mairittelevasti tuota kutsuttiin, ei kuitenkaan näyttänyt läheskään niin rotunsa edustajalta kun samalla areenalla asteli valtamerialuksen kokoinen shirenhevonen. Se ei silti hämännyt Iivari von Hoffrénia, jolla oli tunnetusti suorasanainen mikä kansallisrotuumme tuli.
"Onhan se aika etupainoinen. Tyypillinen suomalainen" mies kommentoi olkaansa kohauttaen. Väritys oli kyllä kiva ja erikoinen, eikä rakennekaan mikään ihan huono. Sitä ei kuitenkaan ääneen lausuttu, ei kehuja nyt turhaan jaeltu. Muuttuvat oppilaat vielä ylimielisiksi. Iivari oli sitä kastia joka käytti mieluummin keppiä kuin porkkanaa.
Koska Roxana oli jo todellinen konkari mikä lajiin tuli, sai hän ensialkuun lämmitellä itsekseen Iivarin kävellessä tiiviisti Vivianin ja hänen jättimäisen Artemis-tammansa vierellä. Kun henkinen spotti vaihtui vihdoin violetit hiukset liehuen ratsastavaan Roxanaan, oli Rätin pärskimisestä päätellen päästy jo hyvään vauhtiin treenissä. Oli siis kohtuullista pyytää kaksikkoa esittämään ensin hunting I-radalla mitä he osasivat. Kädet puuskassa Iivari katseli ratsukon menoa, nyökyttäen välillä minimaalisesti, toisaalta välillä suupieliään tunnusomaiseen tapaansa kiristäen.
"Teillä on hyvä tekniikka. Ratsunne on kovin raaka, mikä antaa teeman tämänpäiväisille harjoitteille."
Aseiden kanssa Roxana oli tehnyt sinunkaupat jo silloin kun setä lampun vaihtoi, joten aiheeseen ei ollut puuttumista — nainen itse asiassa taisi olla opettajaansa etevämpi, jos nyt ihan rehellisiä oltiin. Hän pyöräytti miekkaansa varmalla otteella jokaisen tolpan kohdalla, mutta Rätti puolsi lavallaan ja painoi hieman etupainoisen näköisenä niin että ratsastaja sai välistä pidättää jopa ohjasta. Oli palattava perusteisiin: rengaslinjaa hinkattiin kerta toisensa jälkeen, ensin ilman peitseä, jotta lavat tulisivat paremmin haltuun. Sulkutaivutusta ei Rätin vielä ollut tarvis tässä kunnossa ratsain taitaa, joten a-c osuudet kulkivat kaikki avotaivutuksen kautta. Siinäkin oli aluksi tarpeeksi haastetta tammalle, joka olisi tahtonut mieluummin painaa avuista läpi. Ilme sillä oli hieman hapan, eikä ihmekään: hevosesta leijui vahva aura, ettei se pitänyt siitä että kuka tahansa tulee neidille kertomaan mitä tehdään. Kyllähän hän nyt tietää itse parhaiten!
Roxanalta vaadittiin muutama kovempi hetki kertomaan Rätille ettei moinen jyrääminen käynyt päinsä. Iivarin pessimistisyydestä huolimatta tamma yllätti ja osoitti neuvonpitojen jälkeen yhteistyökykyisyyttä ja jopa aavistuksenomaista keveyttä. Kun renkaat löysivät paikkansa peitsen varresta rauhallisen ravin kautta sopusuhtaisista avotaivutuksista, oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
"Emme edes yritä tehdä seuraavaa tehtävää laukassa, sillä näin raakana siitä on enemmän haittaa. Harjoita laukkaa vahvemmaksi ja Rättiä siinä tasapainoisemmaksi ennen noviisiradoilta siirtymistä" Iivari selosti samalla kun osoitteli apumiehille uusia solttutolppien paikkoja. Ratsukko saisi luvan lähteä kiertämään kahdeksikkoa kahden tolpan ympärille, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toisen tolpan nokkaa sivallettaisiin myötälyönnillä, toista vastalyönnillä septimin kautta. Tarkkuus ja miekkailuotteet eivät olleet kuitenkaan harjoittelun kohteena, vaan jälleen kerran Ratsu Reipas sai miettiä miten päin kulkikaan. Asetusten tuli säilyä lyöntipuolen vaihtumisesta huolimatta eikä lavalla saanut lähteä ryysimään, ja iskun kohdalla oli myös hetkeksi tehtävä vasta-asetus terästä pois. Teoriassa hyvin helppoa ja Roxanalle varmasti käytännössä myös, mutta Rätin aivot saivat sopivasti rutistelua. Varsinkin siinä vaiheessa kun tolppien välimatka oli pienentynyt neljään metriin ja siinä piti suuren suomalaisen koittaa taipua, oli keskittyneen tuima ilme ja muutama hännänhuiskaisu aivan oikeutettuja.
Opetustilaisuus päätettiin helppoon hyvänmielenhommaan. Rätti sai laukata laajoilla kaarilla ulkouraa pitkin, ja ainoa tehtävä oli saada se asettumaan nopeasti ulos sivujen keskelle asetettujen solttutolppien kohdilla Roxanan iskiessä myötälyönnillä nokkaan. Kun tamma tajusi asettaa itsensä turvaan epäsuoran ohjan kosketuksesta, se sai palkakseen ratsastajan kyydistään ja muutaman mehevän harjarapsutuksen. Kyllä kun palkasta puhutaan, tekee rehti suomalainen mitä vain, enemmänkin. Se oli tälle rodulle annettava myönnytyksenä.
Perjantai 23.10
Talli auki 10-1812:00 Alta escuela Klinikka, Iivari von Hoffrén
Mitä Alta escuelassa haetaan niin ratsulta kuin ratsastajalta? Miten liikkeet tulisi suorittaa oikein?
Cecilia Wildew - Humaý (at)
Tilaisuuden tammaedustuksen hoiti kaunis ahaltek Humaý. "Maya" oli entuudestaan Iivarille tuttu näky, aivan kuten selässä istuva Ceciliakin. Viimeisin opetustilanne oli käsittänyt kokonaisuudessaan maastakäsittelyä sekä siihen olennaisesti kuuluvaa yhteenkuuluvuutta, ja oli mielenkiintoista päästä seuraamaan, oliko harjoittelua tapahtunut ja jos oli, millä menestyksellä.
Tutussa ympäristössä Maya vaikutti huomattavan paljon rennommalta. Se katseli uteliaasti ryhmänsä oripoikia, mutta vähintään toinen korva oli jatkuvasti Ceciliaa kohden. Kun Iivari asteli lähemmäksi, muuttui tamma hienoisesti kireämmäksi, mutta nimenomaan hienoisesti. Vieraasta ihmisestä johtuvan jännityksen enemmänkin aisti kuin näki.
"Aloittakaa muiden tapaan ympyrälinjalla etsimällä rento ja tasainen taivutus," kuului ohjeenanto. "Sen jälkeen voitte ryhtyä ottamaan lapoja haltuun avo- ja vastataivutuksilla, miksi ei sulkutaivutuksillakin."
Avut Maya ymmärsi selkeästi todella hyvin. Se taipui kauniisti sisäjalan ympärille ja korjasi muotoaan pienistä vihjeistä, olivat ne sitten jalan sipaisut kyljessä tai ohjan hellä kosketus kaulalla. Sisätakajalka kävi välillä yliastunnalla alla, mutta ristikkäisellä pohkeella se alkoi pysymään samalla uralla etujalan kanssa. Takaosan siirtyessä ympyrän sisäpuolelle jalkojen oli selkeästi vaikeampi pysyä omilla paikoillaan, ja vaadittiin paljon ratsastajasta lähtöisin olevaa koordinaatiota auttamaan Mayaa löytämään tasapainonsa.
"Kaunis pysähdys. Jatka samaan malliin, niin pääsette talven aikana aloittamaan koulupysähdyksen tavoittelun painonsiirtojen kautta."
Varsinaiset alta escuela-harjoitteet olivat vielä kaukana edessä, mutta fiksusti muotoilluilla tehtävillä matkaa saatiin etenemään. Pysähdykset yhdistettynä carré:en tekivät Mayasta kevyen ohjata: kulmassa 90 asteen takaosakäännös, pysähdys keskelle 10 m suoraa — ja kun tämä onnistui, sama toiseen kierrokseen. Liian helppoa? Otetaan käynnin tilalle ravi. Vieläkin hymyilyttää? Entäpä sitten laukassa?
Cecilia olisi varmasti laukkatehtävään taipunut, mutta Mayalla alkoi tulemaan raja vastaan. Vaikka sitä ei vielä pyydetty todellakaan piruetteja kulmiin esittämään kuten carré:en kuuluisi, oli takaosakäännös - harjoituslaukka - pysähdys - harjoituslaukka - pysähdys - takaosakäännös sellainen setti ettei kovakaan tekijä sitä pitkään jaksaisi. Siksi neliökierroksia riitti tällä kaavalla kumpaankin suuntaan yksi, jonka jälkeen Maya sai pidemmän huilitauon vapaassa käynnissä uralla.
Pientä kehitystä oli selkeästi tapahtunut, ja pienissä askeleissa onnistumiset näin vaativista asioista puhuttaessa tulevatkin. Vertikaalibalanssi oli paljon parempi kesän turnajaisiin verrattuna, ja Maya oli todella hyvin avuilla. Kun varmuutta ja vahvuutta kerrytettäisiin vielä hieman lisää, olisi ajankohtaista lähteä hakemaan takaosan kulmiin muutosta.
"Maya edistyy. Hänen oppikaarensa on kenties pidempi rungon pituuden vuoksi, mutta muutos on selkeä. Harjoitelkaa ahkerasti lapojen ja takaosan hallintaa, niin voimme myöhemmin ryhtyä katsomaan painonsiirtoja."
Radulf Björn - Duc Opale
Jo pelkästään nimen näkeminen osallistujalistassa sai Iivarin ryhdin kohenemaan (jos se ylipäätänsä oli enää mahdollista), ja nähdessään tummanpuhuvan orin silmiensä edessä rinta oli yhä enevenissä määrin rottingilla. Mikä upea hevonen! Aivan isänsä veroinen, ja sitä myönnytystä ei von Hoffrén helposti jakanutkaan. Edes hänen omakasvattama Duc Univers ei ollut moista kehua osakseen saanut.
Opalen sopusuhtaisessa askelluksessa ja ryhdikkyydessä oli paljon tuttua, mutta muille hevosille huutelu, tappurainen sättääminen ja kuumuminen muistuttivat valmentajaa siitä ettei kyseessä ollut kuitenkaan hänen oma vanhuksensa, vaan tulinen nuori ori jolla oli mielestään paljon näytettävää ja annettavaa maailmalle. Kuten varmasti olikin, kunhan kierrokset ensin laskisivat.
"Etsikää ensin ympyrälinjalla rauha. Keskittykää schwungin löytymiseen, suoraan askeleeseen. Soveltakaa avo- ja sulkutaivutuksia löytääksenne tasapainon etu- ja takaosan välille."
Opale heitteli niskaansa ja vilkuili areenan toisessa päädyssä kulkevaa Humay-tammaa. Aina tämän tapahtuessa Radulf pyysi avotaivutuksen avulla orhin keskittymään omaan kehoonsa muiden sijasta, kerta toisensa jälkeen. Täysin yhteiseen kuplaan ei nuorikkoa kai edes voisi saada, mutta lopulta suurin osa ympyrästä alkoi sujumaan rauhassa ilman ylimääräisiä liikkeitä. Sekä kaarevalla linjalla että avotaivutuksissa Opale otti ulkoetujalallaan askelta aavistuksen ulos, sisätakajalan astuessa yhtäläisesti liikaa sisään. Jalan tulisi kulkea suoraan eteen kuvitteellista linjaa pitkin, takajalan siis saman puolen etujalkaa kohden. Kun pohjeapua käyttäisi ristiin, sisätakajalan astuessa eteen kävisi siis ulkopohje, oli kierreliikettä mahdollista oikaista. Ihailtavin pienin avuin Opale oli ratsastettavissa: pieni varpaiden sipaisu ulospäin riitti pohjemerkiksi.
"Allanne on vielä keskenkasvuinen hevonen, jolla ei toivottavasti ole vielä paljoakaan ratsukokemusta takana. Näinpä keskitymme tänään lateraaliliikkeiden kautta etuosan keveyteen ja takaosan ohjailtavuuteen. Aavistuksen verran voimme myös koittaa askellajeja ehkä koota. Enempää en uskalla vieraalta nuorikolta pyytää."
Näillä saatesanoilla korskea ratsukko lähti etsimään avo- ja sulkutaivuksissa ajatusta siitä, kuinka johtava lapa nousi ylös etenemisen sijaan. "Keskinkertaiset ratsastajat tyytyvät seuraamaan jalkojen urien määrää ja taivutusta," Iivari totesi katsellessaan arvostellen suoriutumista. "Me emme ole keskinkertaisia, ja siksi tahdomme vahtia myös vertikaalibalanssia ja rentoutta. Yksikään kaulan lihaksista ei saisi erottua muista. Lapa nousee ylös. Puolipidäte, puolipidäte! Hyvä, hän ei saa vyöryä."
Opettaja vuoron perään nyökytti, vuoroin pudisteli päätään, sitten taas nyökytti, nosti ehkä omaa puista raippaansa ja johdatteli sillä orkesteriaan. Opale pärskähteli, se oli hyvä. Humayn puolella ruunikko antoi kaihoisia katseita, muttei jäänyt hetkeen kiinni vaan jatkoi työskentelyään. Takaosansa se oli selkeästi perinyt iberikkopuoleltaan: se seilasi yli-innokkaasti puolelta toiselle, ja Radulfin suurin työsarka oli saada takamus pysymään siististi paikallaan. Pienimmästäkin virikkeestä se asettui joko liiaksi sisään tai sitten ulos. Tuntemus olisi lienee sama koittaessa tasapainotella slinky-lelua. Toisaalta PRE-veri oli tuonut orille myös todella hyvät kulmaukset ja voimaa josta moni aikuinenkaan hevonen voisi vain haaveilla. Väliin Opale väläytteli hienoista oikeaoppista kokoamista pinnistäessään tasapainoista sulkutaivutusta, joten varsinaisiin kyykkäystehtäviin siirryttäessä oli kaikilla jo varsin selkeä kuva mitä tulisi hakea.
Ori osasi luonnostaan laskea takaosaansa polvikulmaa pienentämällä. Vatsalihaksillaan se ei kuitenkaan jaksanut vielä kovin pitkään itseään ja ratsastajaa kannatella, joten kasaamiset koostuivat yhden, maksimissaan kahden askeleen rutistuksissa. Käynnin ollessa helpoin koottava Opale yllätti positiivisesti: yleensä se hitaana, nelitahtisena askellajina tuppasi olemaan vaikein koota oikein. Tämä hevonen hallitsisi varmasti koulukäynnin ennen piaffea, ja se ei ollut siitä tavanomaisimmasta päästä.
"Kehottaisin teitä vakavasti jättämään nykyaikaiset leikit joita kouluratsastuskilpailuiksi kutsutaan, keskittyen Opalen vahvuuksiin klassisella puolella. Olisi sääli nähdä näin hyvän hevosen menevän hukkaan." Iivarin kasvot olivat tympeä maski jonka takana tuo sanoistaan huolimatta hymyili. Duc Opale oli tehnyt mieheen vaikutuksen, ja jos hän olisi ollut hiemankaan pehmeämmällä tuulella, olisi Radulf saanut kuulla sen. Nyt hyväksyntää kuvastava nyökkäys korvasi nuo kaivatut sanat.
lady Roxana - Vento Aureo
Ryhmän arvohevoskokoelma oli vaikuttava, ja sitäkin paremmalta tuntui nähdä kaikki nuo tuttuina ratsukoina. Roxanan Iivari oli laskenut jo pitkän aikaa hyvänpäiväntuttuihin, ja tuon alla kaula kaarella askeltava ori oli tehnyt opettajaan vaikutuksen jo heti saavuttuaan Hankalaan. Niinkin suuren vaikutuksen, että sen parivuotias varsa Dourado oli tällä hetkellä Dzelzainissa valmistautumassa ratsun elämään.
Siinä missä Duc Opale sättäsi ja keskittyi ryhmän ainoaan tammaan, ei Aureo luonut kuin muutaman vilkaisun Humay-kaunottareen ja keskittyi sitten taas omaan työhönsä. Ori otti vakavuudella vastaan alkuverryttelyinä toimivat avo- sulku-vaihdot ympyrällä, ja kellontarkasti se siirteli itseään ratsastajan pienten ohjeiden mukaan. Iberialaiseen tapaan Aureo liikkui paljon jaloillaan, ja alkutehtävien tarkoituksena olikin saada se ajattelemaan enemmän koko kehon käyttöä kuin koipien mahtipontisia liikkeitä.
"Aina kun tunnette Aureon aloittavan kauhomisen, pyytäkää häntä rennommaksi edestä myötäyksellä ja etsikää tasapainoinen schwung. Vasta kun tunnette harmonian, voitte jatkaa tehtävää. Emmehän tahdo opettaa Aureosta sirkushevosta vaan ratsua, eikö?"
Hiljalleen ori lähti maltittamaan itseään — luultavasti se oli pistänytkin vain vähän boostia päälle vieraassa paikassa. Kun taivutukset alkoivat sujumaan niin että jalat pysyivät urillaan, oli aika aloittaa vaikeammilla asioilla leikittely.
Ensialkuun Iivari tahtoi vain nähdä Aureon kokoamisasteen. Koulupysähdykset se taitoi oikeaoppisesti, vaikka helposti antoikin enemmän kuin kykeni. "Kykenette huomioimaan myös selästä lihasten, tarkalleen ottaen spleniuksen ja brachiocephaluksen, rentoutta. Kun toinen hiemankaan liikaa korostuu, pyytäkää ratsua siirtämään painoaan takaisin eteen-alas. Mitä kootumpi hevonen on, sitä pidempänä näemme ylälinjan," kuului ohjeistuksena. "Taitaako Aureo levaden ratsain? Ah, kyllä, mutta vahtikaa jälleen rentoutta. Tämä harjoitus olisi parasta suorittaa edelleen vielä ilman ratsastajaa, orhi joutuu pinnistelemään kannatellakseen itseään ja alalinja jää löysäksi."
Tehtäväksi muodostui näytön perusteella siis leikittely koulupysähdyksen ympärillä. Iivari tahtoi nähdä kiireettömiä, tasapainoisia siirtymiä koulupysähdyksestä ensin keskiaskellajeihin, sitten koottuihin, ja lopulta koulukäyntiin. Aureo otti tehtävät tosissaan, ja kultaiset jouhet hulmahdellen se koitti parhaansa mukaan tehdä mitä selästä pyydettiin. Ohjan tipahtaessa vielä aavistuksen verran pidemmäksi se myös tuntui unohtaneen leg mover-ominaisuutensa. Ehkäpä ori jännittyi mikäli sillä ei ollut täyttä vapautta edestä? Näitäkin oli nähty.
Aureo alkoi vaikuttamaan hieman jo väsyneeltä, mutta vielä se sai näyttää kuinka pystyi pelaamaan kokoamisasteillaan. Ravi oli otollinen alusta tähän leikkiin: keskiravista koottuun, siitä passage, muutama askel piaffe, siitä nopeasti takaisin passage-koottu-keskiraviin. Intervallisiirtymät sujuivat vielä moitteettomasti, mutta tehtävän vaikeutuessa passagesta suoraan keskiraviin, alkoi Aureo näyttämään ensimmäisiä merkkejä siitä että raja olisi tulossa vastaan. Suoranaisesti komistus ei vastustellut, mutta nopeat, äärimmäiset kokoamisasteen muutokset alkoivat muuttumaan hieman hutiloiduiksi ja schwung katoilemaan.
"Selvä, tämä riittää," olivat vapautuksen kajahtavat sanat. Aureo pärski kiitollisena päästessään laskemaan päänsä syvälle alas. Se ravisteli lihaksikasta kaulaansa niin että harja lainehti valossa. Kyllä tällainen hevonen kelpaisi Iivarillekin.
"Aureo on taitava, lupaava. Keskittyväinen ja kaikin puolin otollinen ratsuhevonen. Sen ainoa pahe lienee jalkojen liikakäyttö. Orillanne ei kuitenkaan tunnu tapa olevan tiukassa, ja maltillisella ratsastuksella se oppinee myös itse löytämään tasapainon kehoonsa."
Lauantai 24.10
Talli auki 10-18Markkinakojut auki 10-18
11:00- villit turnajaiset, kutsu
Perinteiset
Sunnuntai 25.10
Talli auki 10-18Markkinakojut auki 10-18
11:00- VHRYn alaiset turnajaiset, kutsu
Perinteiset